torstai 8. lokakuuta 2015

Neuvosto-keinuhevonen


Käytiin kirpputorilla

Vein pussillisen  itselleni tarpeettomaksi tulleita vaatteita erään yhdistyksen kirpputorille. Samalla koluttiin tavaratarjonta läpi, ja kuten joka kerta ostettavaakin löytyi.
Riikka (avopuolisoni) löysi keinuhevosen. Saman laisen kuin oli ollut hänen lapsillaan aikoinaan, ja nyt sen saa hänen lapsenlapsensa.

Olen aina ollut kinnostunut esineistä. Lasista, huonekaluista, antiikista, taiteesta -varsinkin veistoksista. Kiinnostukseni heräsi tähänkin. Sen pään ilmiasu: "kuosi", värimaailma, ilme: vaikutti jollain tavalla tutulta.
Jossain olen tuollaisen nähnyt.
Nykyään vanhan tavaran alkuperän selvittäminen on helppoa. Vaikkakin siinä on omat konstinsa ja kaikkea ei pidä ottaa vakavasti tai totena.

Briolta löytyy saman näköinen, mutta eri tavalla toteutettu malli. Ikea myy omaa modernisoitua malliaan. Jopa Artekia "googlaamalla" vilahtaa saman näköinen hevosenpää.

Tutkein uudelleen tämän yksilön. Pohja oli jossain vaiheessa lakattu, mutta lakkapinnan alla peilautui leimakuvio, kun erilaisissa valokulmissa kallisteli. Otin kohdasta kuvan monesta suunnasta, laitoin photoshopin hommiin ja "rääkkäsin" saamaani kuvatiedostoa oikein raa'alla kädellä.

Kyseeessa on siis Neuvostoliitossa valmistettu puutyön tuotos. Vaneria ja taivutettua vaneria. Arvoisin valmistusajankohdaksi 70-luvun. Saattaa olla jopa 60-luvun lopusta. Käsityötä, maalauksia myöden.

Se siitä. Ei mikään aarre, mutta mukava esine joka tulee käyttöön. Mutta mistä brio ja muut jälkeenpäin teollisesti saman tapaisella kuvioinnilla varustetulla päällä ja idealla varustetun teollisen tuotteensa ovat alunperin muotoiluttaneet? Onko kyseessä keinuhevosen evoluutio, vai plagiaatti.

Ennenkin, paremmissakin piireissä on "mallia" haettu itäblokin maista. Kuten tässä kuuluisassa tapauksessa: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1369710817072



Ei minulla tällä kertaa muuta


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

lämpömittarin nollaus

Arkistokuvaa