Postia museolta ja havaintoja torneilta

Edellisestä kirjoituksestani ja kuvalisäyksestäni tänne, on kulunut melekin luvattoman pitkään. Lokakuu on lopussa ja alkamassa erilainen marraskuu. Odotan jo joulukuuta, jolloin pääsen aloittamaan työn uudessa työpaikassa johon minut valittiin 10 muun uuden työntekijän joukossa. Kyseessä on vanhusten palvelutalo. Koulutustani ja viimeistä ansiotyötäni vastaavaa työtä siis.

Olen miettinyt useamman kuukauden, mitä tekisin lopulla työurallani, jota on kuitenkin viitisentoista vuotta jäljellä, mikäli terveyttä riittää. Hoitotyö vanhusten parissa vetää minua edelleen puoleensa, vaikka vaikeuksiakin on sen lyhyen matkan varrella ollut sen verran että otin melko pitkän aikalisän.
Olen kuitenkin oppinut jotakin, ja tehnyt itselleni selväksi, miten aloittaa alusta paremmin eväin.

Työajatuksista harrastuksiin

Otsikon mukaisesti: sain postia Luomukselta - Luonnontieteelliseltä Keskusmuseolta, sen rengastustoimistolta johon lähetin syyskuussa havaitsemani mustavariksen rengastusnumeron - kuvan kanssa.

Kuvasin parvekkeeltamme mustavariksia. Yhden jalassa oli kuvasta tunnistettavissa oleva rengastusnumero. Olin juuri lukenut netistä, että rengastusnumeron voi lähettää rengastustoimistoon havaintona. Lähettämiselle on kätevä lomake jonka voi täyttää netissä ja liittää tässä tapauksessa mukaan kuvan. Kuolleen linnun renkaan voi lähettää löytöpaikkatietoineen kirjeitse. Luomus maksaa postimaksun.

 Sain muutaman viikon kuluttua ilmoituksestani sähköpostiini tiedot "löydöstäni". Tässä pari leikettä kirjeestä:

Syksy on edennyt vaiheeseen, jossa suuri osa muuttavista linnuista on jättänyt tai jättämässä Porin rannat. Ulompana saarissa niitä havaitaan runsaammin, mutta lintutorneilla on hiljaisempaa.
Kiersin lokakuun kolmannella viikolla kiivaasti torneja, ja parilla tukkipinollakin kävin katselemassa.
Tikkahavainnot tukkipinoilla jäivät minulla saamatta, mutta pari itselleni mieluisaa lintua näin torneilla.

Merikotka on aina vaikuttava näky. Tämä lensi mereltä, ja jatkoi verkalleen mantereen suuntaan.
Pari pakollista varista ilmestyi sen perään rantaviivan tuntumassa. Sain monta kuvaa, mutta valitsin tämä näytille.

Ooviikin luontolavalta vesirajaan oli parisataa metriä matkaa, kun vesi oli matalalla ja lietevyöhyke ruovikon ja veden välissä melko suuri. Sain kuitenkin kuvista selvitettyä sorsat, töyhtöhyypän, ja "elämänpinnakseni" niinkin tavanomaisen ja arkisen linnun kuin tavin (pari lennossa kuvassa)

 

Joutsenia oli lavan edustalla kolmisen sataa. Laulujoutsenia. Kuvasin lentäviä pareja.

17 kilometrin päässä siintää Kaijakari, ja kilometri pari kauempana Tahkoluodon Kallioholman tuulimylly.

 Raskaamman jalustani paino rajoittaa sen käyttöä, ellei kuljeta sitä kärryä apuna käyttäen. Langouran lava on niin lähellä parkkipaikkaa, että jalustan saattoi kantaa paikalle. Kuvanlaatu paranee huomattavasti jalustaa  käytettäessä. Mutta tällä kertaa kuvattavaa ei oikeastaan ollut. Saipa raitista ilmaa.

 Langouran lavalta suuntasin lietteiden sijasta  Kaarluotoon. Ja se kannattikin. Kasasin maisemakuvan viidestä kuvasta, joista yhdestä rajasin seuraavan kuvan, joka taitaa olla itselleni merkittävin kuva, lyhyen lintukuvaukseni ajalta.

 Merikotkapariskunta tarkkailee ohi lentäviä lintuja. Joutsenet saavat olla niiltä rauhassa, mutta jokin pienempi vesilintu saattaisi saada ne siivilleen. Ei tällä kertaa. Arvioni mukaan nämä merikotkat ovat jo 5-6 vuotiaita, ja paikalleen asettuneita  -mahdollisesti pariutuneita yksilöitä. Ensimmäinen kerta kun näin kaksi yhtä aikaa.

 Kävin Etelärannnan tornillakin, jossa en saanut muuta kuin tämän "tähtäimeeni".
Kyseessä on Punasyyskorento (Sympetrum vulgatum) Googlasin sen ensin elokorennoksi, mutta netin ötökkäryhmän asiat paremmin tuntevat ystävälliset henkilöt korjasivat tiedon.
Elokorento olisi ollut mielenkiintoisempi ja harvinaisempi havainto, mutta menetteli tämäkin kun en mikään hyönteiskuvaaja tunne olevani. Vielä.

Kävin kaupunkikävelyllä, ja kuvaamassa mahdollisesti pian purkutyön alle jäävää Karjarannan vanhempaa aluetta. Sen kuvasaalis jää arkistooni, mutta tässä yksi kaupungin puolelta: Porin kauppatorilta.

Näiden jälkeen ja ohessa on kertynyt kuvavirtaa lintujen ruokinnasta, johon ryhdyin pari päivää sitten, mutta jonka lopetin alkuunsa. Mutta siitä juttua lähipäivinä.

Vietämme pyhäinpäivää. Jotkut hallowenia - kuka mitäkin.
Hyvää viikonloppua ainakin kaikille!

.