Oma säävyöhyke ja cropit kovilla

 Milli pohjalla, muualla tulvia. Tyhjennetty edellisenä iltana klo 18, jolloiin sama "lukema"
En muista kummalla kuvasin tämän; kuvausasiaa sääasian jälkeen

Ihmettelin talvella asuinalueemme säätilaa, verrattuna muutaman kilometrin päässä olevaan Porin keskusta-alueen vastaavaan. Useamman kerran lähtiessäni Toejoelta keskustaan, oli täällä noin 10 astetta pakkasta, muutaman kerran enemmänkin. Joen kohdalla tai jo vähän ennen sitä, lämpötila nousi nollan paikkeille. Paluumatkalla jälleen pakkasvyöhykkeelle.

Kesän aikana olen havainnut useammankin kerran suuren eron säätuntumassa Länsi-Porin ja Toejoen välillä. Pietniemessä tukala, helteinen ukkosta enteilevä ilma. Mutta kotiin palattua aivan seesteinen ja sopiva.
Tänä kesänä on liikkunut hyvin tummia pilviä, mutta sade on kiertänyt alueemme miltei poikkeuksetta. Kymmenen tai jopa neljän kilometrin päässä, useimmiten joen ja deltan toisella puolella on satanut reippaasti ja kaatamallakin, mutta terassimme sademittariin ei ole kertynyt merkittäviä lukemia näyttävää määrää.
Niin nyt kuluneen vuorokaudenkin aikana.

Se säästä ja sateista. Nyt toiseen aiheeseen; valokuvauksen tekniikkaan ja kahden toisiaan muistuttavan kameran ominaisuuksiin. Otsikossa lukee: "cropit kovilla". Mitä se tarkoittaa?

Valtaosa nykyisin yleisesti käytettävistä kameroista on Canon tai Nikon- merkkisiä. On toki muitakin, mutta nämä kaksi ovat "valtamerkkejä".  Niistä Canon harrastekuvaajien keskuuteen enemmän myyty ja Nikon ammattikuvaajien ja välineharrastajien suosikki.
Kuvassa oma "kalustoni" heinäkuun puolivälin paikkeilla. Canonit ovat saaneet seuransa Nikonin, jonka hankein (hankin) mielenkiinnosta merkkiin, mutta myös merkittäväksi lisäykseksi.

Nikon (D7000)  ja kuvassa oikealla oleva Canon (60D) ovat ominaisuuksiltaan ja käytettävyydeltään hyvin saman tapaiset. Vasemmanpuoleinen Canon (5D-classic) poikkeaa  niistä kennokooltaan, ollen ns. täyskennoinen. Se on iäkkäämpi, paljon vähemmän automatiikkaa ja hienouksia omaava, eikä sillä voi ottaa videokuvaa. Nykyisin sillä kuvataan vain harvoin, sunnuntaisin ja hyvällä säällä.

Croppi-kennoisen kameran kenno on pienempi kuin "täyskennoisen". Täyskennon koko on jäänne filmiajalta, ollen jokseenkin saman kokoinen kuin kinofilmiruutu aikoinaan: 24 x 36 milliä.
Mikä autuus siinä on, en enää oikeastaan ymmärrä. Saatu kuva omaa enemmän rajausvaraa, ehkä. Etsinkuva on selkeämpi. Pikselit ovat suurempia ja kokonaispikselimäärä voi olla kuvan kärsimättä hieman vähäisempi.
Tuossa täyskennoisessa on "vain" 13 megapikseliä. Toisen laidan kroppikennoisessa 19. ja nikonissa 16. Kun täyskennoisesta kamerasta siirretään objektiivi kroppikennoiseksi, sen polttovälisuhde muuttuu 1,5 (nikon)  tai 1,6 kertaiseksi (canon). Polttoväli säilyy fyysisesti tasan samana, mutta kuvakulma supistuu, mikä saa aikaan vaikutelman että kuva zoomautuu "pidemmälle": 100 millisestä tulee 150 tai 160 millinen. Ollaan siinä uskossa, kyllä se sopii.

Tänä aamuna kokeilin, mihin noista "vajaakennoisista" työjuhdista on, kun ISO-arvo pistetään korkeaksi. 

Normaalioloissa kuvataan yleisesti 200-400 "iso:lla", joskus 800:lla. ISO-arvo on jäänne filmiajalta, jolloin filmejä myytiin ISO-numeroisina. Matkassa kummitteli silloin myös ASA ja jopa din-luku. Mutta ISO vakiintui suureeksi viimeistään digikameran yleistyttyä. ISO-luvun suurentuessa, kennon herkkyys kasvaa ottamaan valoa vastaan lyhyemmillä valotusajoilla tai/ja pienemmillä objektiiviin himmentimen aukoilla. Ettei asia olisi liian yksinkertainen: objektiivin himmentimen "säätöasteikko" on käänteinen, verrattuna aukon kokoon: mitä suurempi f-luku, sitä pienempi aukko ja valotusajan tarve. Kuvattaessa täydellä aukolla eli himmennin kokonaan auki; f-arvo on objektiivin valovoimasta riippuen asteikon pienin. Pienin himmenninaukko on objektiiveissa yleensä f-22 tai joissakin 32. Suurin aukkoluku kertoo objektiivin valovoiman, ja usein myös hinnan. Hyvänä valovoimana, eli hämärässäkiin lyhyemmillä valotusajoilla kuvaamiseen kykenevä on 2,0 - 2,8. Halvemmissa se on luokkaa 4 - 5,6. Zoomeissa valovoima vähenee ja aukkoluku suurenee kun zoomataan "lähemmäksi". Laajakuvalla saattaa olla 3,5, mutta "pitkäksi" vedettynä jopa 6,3 on melko yleinen.
2,8 valovoimaiset "pitkät" putket maksavat paljon, muta antavat myös paljon. Niissä on usein punainen raita jossain kohtaa putken ulkopintaa. Antavat siten "katu-uskottavuutta" ja pienen erektion joillekin käyttäjilleen.

Taas tuli varsinaista tajunnanvirtaa ja munkkilatinaa teille jotka otatte vain kuvia. Niin minäkin otan, vain kuvia. Mutta noin asiat menevät.
Halusin katsoa miten Nikonin kenno eroaa Canonn vastaavasta. Otin tarkastelukohteeksi ISO-arvon siedon helpoissa olosuhteissa.  ISO 800 ei ole temppu eikä mikään millekään keskiverrolle kennolle. Mutta 3200:lla alkaa eroja näkyä jos on näkyääkseen.

Kuvaamaan:

Ensin Canon 800iso, klikkailkaa tämä kuva isoksi, siten voi verrata kuvia siirtymällä avautuvassa kuvasarjassa eteen- ja taakse päin.

Nikon 800iso

Sitten Nikonin iso-arvo nelinkertaiseksi: 3200

. . .ja Canonilla sama "homma"


Objektiivit olivat valovoimaltaan samanlaiset. Canonissa Sigman 18-200, Nikonissa sen oma kittiputki: 15-150. Sääsin Sigman noin 150 milliin ja Nikkorilla otin kuvat "tapissa". Ehkä valomnittaustavassa oli eri säädöt, kun en aivan tarkaan samaksi noita säätänyt. Kuva-alat ovat erilaiset, kun kuvasin vapaalla kädellä "sinne päin".

Kumman näistä kameroista valitsisin, jos toinen pitäisi heittää jokeen?
-Nikonin. Se on helpompi kuvattava. Siinä ei järki paljoa väsy; sen kun antaa laulaa vaan.
Tai sitten suhtauduin siihen välinpitämättömämmin ja saatuani tutun canonin käsiini olin vaan jotenkin tarkempana ettei vaan tule sutta ja sekundaa. Bokehit ovat makuasioita, mutta kyllä tuon nikonin kuva on selkeämpi. Ilman bokeh'iakin.

Ai mikä bokeh???   Googlatkaa; minä selitin jo muutenkin liikaa   :)




.
..