Minun maisemani kilpailu satavuotiaan Suomen kunniaksi, on päättymässä. Huomenna; lokakuun päättyessä se menee kiinni. Samalla päättyy varmaankin kaikkien aikojen spammikilpailu, johon muutamat osallistujat ovat jaksaneet osallistua useita kertoja päivässä, huonokuntoisemmat vain kuukausien vaihtuessa.
Kilpailun säännöt sallivat spämmäämisen joka paikkaan, vieläpä rohkaisten ja kannustaen siihen.
Muutama, esimerkiksi FB:n maisemakuva-ryhmä on kieltänyt kyseisen toiminnan, josta annan peukun.
Laitoin nyt, melkein viimeisenä hetkenä kilpailuun kuvan, joka on yläpuolella. Eihän se "tykkäyksiä" kerää, kun ei ole naminamia, lapista, tai meren rannalta. Se on mielenmaisemani, vaikk'ei jokapäiväinen maisemani olekaan. Kuvassa kerrostuvat kaupunkinäkymän ja rakentamisen vaiheet pitkältä ajalta. Sen nimi voisi olla muuttuva kaupunkikuva, mutta laitoin nimeksi "rakennusmonttu vanhan hautausmaan paikalla".
Montusta löytyi kalloja ja luita, koska sen paikalla on ollut Porin ensimmäinen hautausmaa. Ne haudataan nykyiselle Käppärän hautausmaalle, asiaankuuluvin menoin.
Toinen asia
Naamakirjassa (FB, Face Book) puhutaan säännöllisesti suomen kieleen pesityneistä ärsyttävistä sanonnoista. Mikä tuottaa ärtymystä minulle?
Nykyään on vallalla tapa lisätä kysymyssanojen perään päätteitä: vokaaliin päättyviin lisäys -S. Ja konsonanttiin päättyviin -kas -kos tai -käs.
Lisääjät toimivat omasta mielestään, elleivät hyvää tarkoittaen, niin tietämättään. Mutta saavat aikaan ainakin minulle mielentilan jota ei voi kauniisti kuvailla.
Minkä takia pitää kysyä mitäS, kukaS, milloiKAS, jne. ?
Kyseenalaistaen usein aivan selvän asian, halveeraamalla alitajuntaisesti aloittajan avauksen johon tämä ei kaipaa lisäkysymyksiä, ainakaan esitellyllä tavalla !
Hyvää päivänjatkoa(kos) !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti