Lokakuun lokaa

Edvard Munch:  Kristiania-Boheme II

Yli kaksi viikkoa on kulunut edellisestä päivityksestäni (9.10.2017).
Nyt on 25. päivä lokakuuta, sen aamu. Olen taas herännyt kuuden jälkeen ja pompannut saman tien ylös. Aamukahvia pari pannullista, puolikasta, käyntiin lähtemisen mahdollistajana ja migreenin ehkäisijänä.

Mitä on tapahtunut näiden kahden viikon aikana? Tai oikeammin, mitä olen kuvannut. Mitä on jäänyt talteen?

Yksi kuva / päivinä joina kuvia on syntynyt. Alkaen 10.10. Kuvissa päivämäärät

Puuvillatehtaalla, kauppakeskuksen  itäpäässä, siellä hiljaisemmassa. Puhelin ja gimbaali.

Pihan haravointi ei ole mielihommiani. Mutta täytyy siihen ryhtyä. Pihallamme tammi, omenapuu, salava . . .

Kahvilla itäpuiston varrella, uudessa (tai en minä tiedä) paikassa. Selfiekameralla otettu sumea räpsy. Linssissä ehkä jotain. Myyjätär: "eikö muuta kuin kahvi ?" Minä: "ei tällä kertaa". Tuleeko seuraavaa kertaa? Ehkä. Jyrkkä ehkä.

Netti pursuaa ruskakuvia. Ruska on joka vuosi, ja sitäkin taas kuvannut. Mutta "päivän kuva" on mustavalkoinen, kuten aiheensakin.

Kuvan aihe liittyy  sään seurantaan, joka minulla on ollut harrasteena kolmattakymmentä vuotta. Mittailin sademittaria, laskeskelin tilavuuksia ja suhteutin suurempiin pinta-aloihin. Päädyin lopputulokseen, että euron hintainen sademittari on hyvä.

Kävin jokirannassa. Mittasin veden lämpötilaa infrapunalämpömittarilla. Verasin sen antamaa arvoa tarkan analogisen antamaan. Täsmää.

 Löysin viimein ns. nato-rannekkeen,  kauan ilman hihnaa olleeseen kellooni. Menin lopulta kultasepänliikkeeseen, johon en uskonut koskaan meneväni. En laittanut pukua päälleni, vaikka muut paikassa asioivat 90% sellaisessa liikkuvat. Punavuoran ranneke, jälleenmyyjänä kultasepänliike Lindroos.

Kävin rautatieasemalla, bongauspaikallani. Nimesin kuvan: "kulunut deeveri". Deeveri on rautatieharrastajien antama nimi Dv12 dieselveturille.

Laitoin pitkästä aikaa kameran "taivaalle". Syksyisen aamun kuvauskohteena Harjavallan kirkon ympäristö. Matkalta Harjavaltaan tuli kuvia monestakin aiheesta, mutta kun päätin laittaa vain yhden, niin se on tämä.

19.10.2017
"Lipsasen talo" Porin Antinkadun varrella. Talo josssa Ilkka "Danny" Lipsanen vietti lapsuutensa. 
Tein kuvan arkkitehtuuri mielssäni, yhdistämällä 12 kuvaa ja korjaamalla perspektiivin kohdilleen.
Olen kuvaan tyytyväinen.

20.10. -vastainen yö oli ensimmäinen tänä syksynä, kun lämpötila laski ulkona nollan alapuolelle. Useat käytössä olevat lämpömittarit, rakennuksen eri puolilla, näyttivät kukin omaa lukemaansa. Keräsin kaikki pöydälle, perinteistä "putkimittaria" lukuunottamatta. Muodostin "kuvan" itselleni mittareiden eroista, jonka mukaan jatkossakin osaan laittaa kalenteriini suhteelisen oikean lämpötilan muistiin.

24 tuumainen tietokoneen ulkoinen näyttö sai tehtävän toimia tarvittaessa tai näytösmielessä kuvauskopterin lisänäyttönä, kun sain  sen testattua ja toimivaksi todettua keittiön pöydällä. Vein kopterin terassin kaiteelle kuvaamaan, ja kytkin ohjaimen HDMI- kaapelilla (ja adapterilla) näyttöön.
Virtalähteenä starttiboosteri ja invertteri.
Aiemmin näyttönä ollut päätyi makuuhuoneen seinälle televisioksi.

Häiritsin somen valokuvausryhmää kuvaparilla, johon yhdistin kaksi näkemystä maisemasta Porin Karjarannan alueesta. Kerroin laittaneeni ylemmän kuvan someen "tykkäys-magneetiksi", ja myöhemmin alemman jota kutsun luomukuvaksi. Ansa laukesi; ylemmästä "sinisestä hetkestä" pidettiin paljon, alempi ei herättänyt mitään eikä ketään.
Mutta "valokuvaajat" "photographerit" melkein pillastuivat. Tuli kommenttia paskasta editistä, molemmista kuvista. Tuli kommenttia siitä, ettei luomukuvaa ole olemassakaan.
Aihe ja asia on ikuisuusaihe, josta on väännetty vuosikaudet. Lopputulosta ei ole.
-tämä kuva, johon kaksi kuvaa yhdistin, on kuvankaappaus koneen ruudulta. Kumpikaan ei ole alkuperäinen. Laatu ei ole vertailukelpoinen, mutta kuvien erot ovat.

Aloitin lintujen talviruokinnan. 3viikkoa myöhemmin kuin edellissyksynä. 

Palasin maaliskuussa kuvaamaani ravirata- tiedostokansioon, taiteilija Markku Mäkelän "innoittamana". Pidän kovasti ottamistani kuvista, uljaista hienoista, suurista eläimistä, ja niiden taitavista ohjastajista. Raveista en ymmärrä pajoakaan, hyvin vähän. Mutta niiden kuvaminen on mielestäni hyvin antoisaa.
Porin Raviradalla on merkittävä ravitapahtuma tulevana lauantaina (28.10.2017), johon ajattelen mennä kameran kanssa, yrittämään toisen kerran. Minulla kun on pressikortti, jolla ei kuitenkaan kaikkiin paikkoihin pääse, kysyin asiaa toimittajatuttavaltani/ ystävältäni; pääseekö. Hän kertoi että pääsee.
Turhaan tai ehkä piruuttani kysyin samaa valokuvaajaryhmässä, somessa. Sain pari asiallista vastausta, mutta kysymyksestäni heräsi keskustelu, jossa ihmeteltiin muunmuassa; eikö minulla ole rahaa maksaa halpaa lippua, ja eikö raveihin pääse ilmaiseksi, ja etteikö autopaikkamaksulla pääse samalla sisään.
No ei v**tu pääse!!! Mutta ei sittenkään mennyt jakeluun. Olen perin tympääntynyt näihin besservisser- ryhmiin ja ylipäänsä koko someen (lue: FaceBook). Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta "facesta" on tullut pelkkä piruilufoorumi, kauniisti sanottuna. Ja jos menet kritisoimaan niin olet, ellet ilkeä ja ikävä ihminen, niin ainakiin huumorintajuton.
Ihmettelen mitä huumoria siinä on jos kysyy, pääseekö pressikortilla raveihin vai EI!

Lopuksi: Tänä aamuna.
Otin ensin kuvia aamuruskosta, joka enteilee iltapäiväksi ja illaksi ennustettua säätä. Länsi-Suomeen on ennustettu ensilunta tulevaksi tänä iltana, sateen jatkuen huomisen aamun puolelle.
Saatuani aamuruskon ikuistettua, tuli Porin Linjojen "kakkonen", kääntyen kaupunkia (porissa sanotaan keskustaa kaupungiksi) kohti. Nappasiin tilanteesta äkkiä kuvasarjan, ja koneelle palattuani hävitin tusina-sarjaan kuuluvat aamuruskot ja kävin tämän "kimppuun".
Omakehu haisee taas sinne asti, mutta taitaa olla yksi parhaista aiheeseen ryhtymistäni kuvista.


Tämä tästä kuvapostauksesta. Nauttikaa ensilumen riemuista. Se ei kauaa säily.

Porin Toejoella: 25. lokakuuta, päivän jo valjettua
.
..
...

....
...
..
.