torstai 22. helmikuuta 2018

Skannereista, taiteesta ja googlaamisesta. Lopussa riivaus

 

 

Kokeilin monitoimikoneeen skanneria



Löysin viime viikolla vihdoin siedettävän mustesuihkutulostimen. Tein kompromissin ja ostin skannerilla varustetun tulostimen, en tulostimella varustettua skanneria. Pelkän järkihintaisen tulostimenkin olisin saattanut saada hankittua ruotsalaisesta verkkokaupasta, mutta jätin sen hankkimatta.
Pro-printtereitä kyllä on saatavana, mutta hinta kymmenkertainen tähän verrattuna.
Kuvassa monitoimikoneen skannaustasolla kehystetty kuva, joka kohteena on skannerille melko haastava tehtävä.



Kävin kierrätystavaratalo Kontissa. Kolusin sen taululaatikoita ja tutkailin seinälle ripustettuja kehystettyjä kuvia. Etsin tauluja kirpputoreilla, niiden kehysten vuoksi. Kuvista joita kehyksissä on en ole niinkään kiinnostunut mutta tämä löytämäni herätti etsimään lisätietoa.
Ja päätin vertailla sen kanssa monitoimitulostimen skannaustulosta "oikean" skannerin tuottamaan.



Kehys on Nielsen- merkkinen. Laadukas ja edelleen tuotannossa oleva brändimerkki.




Skannauksen tulos


Laitoin skannausasetukset resoluutiot ym molemmissa laitteissa samoiksi. Tallennusmuodoksi tif-kuvan. Yhdistin saadut kuvat yhdeksi kuvaksi. Liittäminen onnistui hyvin ilman skaalauksia tai muitakaan kommervenkkejä. Värit ovat molemmissa hyvin esikuvaa lähellä. Kuvan pinta on skannerin tasosta noin 3 millin etäisyydellä.




Skannasin molemmilla myös pari tavallista valokuvaa, koska niiden skannaamiseen laitteet on tarkoitettu. 

 


Digikuvasta uudella tulostimella printattu 10x15 cm kuva: Vasemmalla skannerilla (SCN) skannattu, oikealla monitoimitulostimella (MTT) skannattu kuva. Skannausasetukset molemmissa samat. Kuvia ei ole käsitelty kokomuutosta ja yhteen liittämistä lukuunottamatta.




Toinen vertailukuva: Polaroid-kuva samaan aikaan skannereiden tasoilla kuin edellinenkin. Monitoimitulostimen (MTT) kuva vaikutti heti ensi katsomalta mukavammalta kuin skannerin tuottama, joka näyttää melkein kelvottomalta. 


Mutta kun otetaan esiin allaolevan, aiemmin polaroid-kuvasta maailman parhaan väritoiston omaavalla kameralla otettu kuva, voidaan todeta skannatun kuvan piirteet kuitenkin enemmän totuuden mukaisiksi.


Kun kuvia tehdään, muokataan ne useimmiten lopulliseen asuunsa kuvankäsittelyohjelmalla. Se mikä skannerista tai vastaavasta laitteesta tulee ulos, on vain lähtökohta. Mutta senkin soisi olevan jo jonkinlainen. Kun vaihtoehtoja on useampi, laitteen valinta on monesta kiinni.
Skanneri on aina skanneri, tai ainakin melkein aina. Kun siihen laittaa kuvan ja asetukset haluamakseen, saatu kuva on laitteiden osalta kunnossa. Kännykälläkin voi skannata, jollei muuta tiedä tai keksi.




Palataan kehykseen - tai siinä olevaan kuvaan

 Tämän kirjoitelman toisessa kuvassa on kehys johon edellinen omistaja on laittanut itselleen mieleisen kuvan. Mitä se esittää? Tai mikä se on: jäljennös taideteoksesta tai taulusta. Modernia taidetta, ei aivan abstraktia mutta ei kuvaavaakaan. 


Kun kuva on kehystetty, siihen on laitettu paspis (KVG), joka ei kuitenkaan ole tavanomainen paperinen joka yleensä riittää tai on tyypillinen tuollaisten halpojen jäljitelmien, jopa ehkä lehdestä leeikattuihin kuviin. Tämä paspis on erilainen: melko paksu ja reiän sivut on viistetty tarkaan kulmaan joka ei kuvassa näy.





Purin kehyksen palasiksi, kun kiinnostukseni kuvaan kasvoi. Ja raamiin tulee myöhemmin kuitenklin oma valokuvani - ei omakuva



Kuvan on kehystäjä leikannut kalenterista, suomalaisittain vieraskielisestä.  Vuoden 2011 lokakuulta
Ripustus oli tehty vaakakuvalle, vaikka kuva on alunperin pystysellainen.

Kehys jää nyt odottamaan valokuvaa, joka tulee ehkä olemaan näyttelyni ensimmäinen kehystys.
Niin: suunnittelen tai olen jo jonkin aikaa suunnitellut valokuvanäyttelyn järjestämistä. 



 Tätä kuukalenteria kuvan kalenteriin vertaamalla selvitin aikani kuluksi kalenterivuoden.




Kuvan jäljittämiseen. Mikä se on, mitä se esittää ?

 

Kalenterin kuvassa on osa Gustav Klimt'in teoksesta:
"Nine Cartoons for the Execution of a Frieze for the
Dining Room of Stoclet House in Brussels: Part 6, Rosebush"
Vapaasti suomennettuna: Yhdeksän kuvan sarjasta  osa 6: ruusupuska. Tilaus

Stoclet palatsin ruokasaliin, Brysseliin.  Kalenterin kuva on rajattu alkuperäisestä, jonka kuva yllä.

Kuvien jäljittäminen on helppoa, tai melko helppoa. Skannattu kuva tiedostona Googlen kuvahakuun, tai linkkinä jos kuva on verkossa. Muutamassa sekunnissa tulee suuri määrä ehdotuksia kuvan mukaisista tai sitä sivuavista kuvista, joita voi alkaa edelleen jäljittämään.
Olen hyvinkin kiinnostunut maalaus- ja kuvanveistotaiteesta, ja itselleni uusista taiteilijoista ja heidän töistään. Tämäkin kirpputoriostos toi lisää tutkittavaa. Kuvan tekijän tuotantoon voi perehtyä Klimt-museon sivulla: http://www.klimt.com/
Halutessaan matkaa voi verkossa jatkaa  Googlen arts & culture- kantaan.
Seuraavaksi menen tuohon Stoclet-palatsiin.



Sisäinen änkyröitsijäpersoonallisuutenituli taas esiin

Googlatessani paspiksia ja kehyksiä, kulkeuduin porilaisen alan firman sivulle. En kyseisestä yrityksestä ole koskaan kuullutkaan, vaikka myyntiartikkeleidensa parissa olen touhuillut vuosikaudet, jopa pari vuosikymmentä.


Minulla ei ammattikuvaajana, tai ehkä jo entisenä sellaisena ole muuta viestittävää tuollaisille elviksille kuin että painukoot sinne mihin aurinko ei paista, koskaan.

Pakkanen halvaannuttaa ja saa tällaisen varttihullun ajoittain sisäiseen raivoon!

Piti kirjoittaa paljon enemmänkin, mutta jätän huomiseen.
(tämän päivityksen tekeminen tapahtui kolmena päivänä)




Hyvää päivänjatkoa lukijoilleni.


.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Retrokuvaa ja kameramaniaa

Porin raviradalla oli helatorstaina ja sen aatto-iltana Satakunnan Mobilistien järjestämät helamarkkinat. Rompetori-  ja harrasteajoneuvota...