perjantai 6. huhtikuuta 2018

Porilainen esplanadi ja Yyterin kehitys

Postikortti 60-luvun lopulta. Grako-1207. Kuva: Giovanni Trimboli.
Skannattu omasta kokoelmastani 6.4.2018


Palataanpa maaliskuun 27 päivänä kirjoittamassani blogitekstissä mainitsemaani ylläolevan kuvan postikorttiin, joka saapui minulle pari päivää sitten.
Se esittää Porin Itäpuiston päässä ollutta Hotelli (ja ravintola) Juhana Herttuaa ja hallitaloa samaisen puiston puolella. En puutu tässä enempää rakennukseen ja sen vaiheisiin, se on luettavissa edellä olevasta linkistä.

Kiinnitin sen sijaan huomiota kortissa "kultaisen leikkauksen" tekevään vehreään puistoon, pensasaitoineen ja nurmialueineen.


Miltä itäpuiston itäpää näyttää (kaupunki)maisemallisesti nykyään

Kuva on otettu vähän kauempaa kuin postikortin kuva. Kesä on vehreimmillään ja puiden lehdet peittävät näkymää jonkin verran.


Toukokuun näkymä paljastaa maaperän, joka on kauttaaltaan laatoitettu. Puistoon on rakennettu isoa kahvilaa ja kaiken maailman pömpeliä Nurmikot ovat kadonneet, samon pensasaidat.


Näkymä lännen suuntaan on saman lainen betoninen, asvalttinen. Esiintymislavankin ovat saaneet puistoon mahdutettua. Ja pölyä riittää varsinkin kevät-aikaan.


Itäpuiston ja kävelykadun risteystä kutsutaan Eetunaukioksi. Ilmeisesti Eetu Salinin patsaan innoittamana. Patsas on puiston päässä, kahvilan ja muun takana. Ja kaikki on laatoitettu. Ei sentään katettu!


Kävelykatu etelän suuntaan. Tyypillisesti jokin kaivanto keskellä katua, ja kuorma-autot joukossa. Jokunen puukin sentään.


Kai tämä on jokin urbaani ja moderni porilainen näkemys puistosta ja kävelykadusta jolla kaupunkilaiset ja kaupungissa vieraileva suomiareena- ja pori "jazz" kansa viihtyvät.
Laatoittakaa kirjurinluoto!
Kauppiaat joita heitä vieläkin jokunen on, ihmettelevät miksi porilaiset marssivat ohi ympärilleen katselematta ja pysähtymättä.
Nämä kuvat esittävät paikkoja hyvään aikaan vuodesta. Rospuuttoaikaisia ja talven kuvia en viitsinyt laittaa esille. On kuitenkin kevät alkamassa; vappuun kolmisen viikkoa.

Jos olette käyneet Helsingissä, Esplanadin puistossa . . . 
olkoon!



 Polemiikki kehittämisestä ja vetovoimaisuuden lisäämisestä

 

Yyteriä pitää kuulemma kehittää vetovoimaisemmaksi turistikohteeksi. Tehdä siitä maailmankuulu vitun "ländi"!
Ylläolevan kuvan voi avata ismmaksi ja laskea siitä ne tuhat ihmistä tai enemmänkin, jotka tuona yhtenä kymmenestä hellepäivästä nauttivat Yyteristä juuri sellaisena kun se on ja on aina ollut.
Suurin osa heistä ei suo ajatuksen puolikastakaan millekään muulle aktiviteetille tai sen puutteelle.
Joukossa on ehkä joku ullanlinnan kuplasta ulos uskaltautunut metroseksuaali joka kaipaisi sateenvarjoa coctailinsa koristeeksi, rantaan tuotuna.
Paskahuuseja voisi tietenkin olla ja asvaltoitu lankonki munakariin saakka.

Kommentoin vuosi sitten kriittiseen tapaani yyteriin kaavailtavaa laituria. Toivotin sen ruotsiin.  Joku  alkuasukas ja pursiseuralainen veti kommentoinnistani herneet ylähengitysteihinsä ja haukkui etten ole edes käynyt yyterissä. En kuulemma tiedä asiasta tai paikasta muuta kuin sen minkä naamakirjasta lukenut ja kuvia katsonut. En ole käynyt yyterissä, rannassa.
Estin ja potkein mokoman elämästäni, ja samalla vaikenin ainakin toistaiseksi asiasta, koska järkipuhe tai itsestäänselvyydet eivät niille julleille jakeluun mene vaikka känniin juottaisi.




Olen minä käynyt Yyterissä. Nähnyt ja kuvannut yhtä sun toista. 

 

Ensin oli ties kuinka kauan kielto- tai ohjetaulum ettei tuulilasiveneellä saa tulla 500 metriä lähemmäs rantaa. SIIS pitää pysytellä yli 500 metrin päässä rannasta, ymmärrättekö.
Tuossa kuvassa kuten 100 kertaa muuolloinkin, pyyhkeeni ja vaatteeni ovat taulun juuren tuntumassa. Itse olen kameran kanssa noin 50 metrin päässä tuosta taulusta



2017 alkoi meteli Yyterin kehittämisestä. 500 metrin taulu vietiin pois ja samalle sijalle laitettiin uusi!  Nyt ei saa soutaa kahta-sataa-viittä-kymmentä metriä lähemmäs rantaa. Siis tulla edes jollalla. Vai eikö saa soutaa rannasta kauemmas (?)
Koelaituri laitettiin laineille. Ensimmäinen tuulenpuuskainen keli puhalsi ensin puolet siitä munakariin, ja myöhemmin meni päreiksi loput. Styroksia koko rannan mitalla silppuna maihin. Joku siivosi.

Mielipiteet toitottivat, että laituri tarvitaan jotta pääsevät omalla veneellään kaljottelemaan.
Joku siihen, ettei rantaa pääse lähellekään veneellä:
 

Mitä nuo ovat?
Soutuveneitä?
Viitisenkymmentä metriä edellisten kuvien opastetauluista herrainpäivien suuntaan, satulakiven tuntumassa. On se satulakivi!
Kuvan otin kajakista käsin, ihan omin käsin. Matkaa kameran linssistä rantaan  noin sata metriä. Mutta ei se mitään. Kyllä sinne mahtuu.



Kävin erään kerran Yyterissä 1990, en muista oliko kevät tai syksy. Kesä ei ainakaan. Silloinkin oli yyterissä laituri. Siis oli. Meri vei, peräpoijut jäivät laineille keikkumaan ja pätkä.
Ei ollut Naturaa jonka sääntöjä kiertää porsaanreikien kautta. Joku kehitteli ja tuotteisti yyteriä ihan improvisoimalla ja transponoimalla. Mutta meni niinsanotusti päin persettä.
Toivottavasti nyky somettajat ja twiittaajat ovat viisaampia laiturihankkeissaan, kierompia ainakin.

Yyterin vetovoima piilee sen autenttisuudessa. Siis alkuperäisyydessä, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Se on ennenkaikkea luontokohde. Sopii rauhoittumiseenkin. Kallo, se majakkasaari jossa ei ole majakkaa vaan sektoriloistolaitos,  on tunnettu siitä että sinne mennään ihailemaan paskaista satamaa ja tuulimyllyjä. On siellä avomeri ihan rannassa, ja ihqu kahvila josta saa hemmetin hyvää pull... munkkia. Kahvikin on ihan hyvää. Onnea ja menestystä.



Kaupunkiin takaisin

 


Maan pinnalle, ei tasalle ettei ymmärretä väärin.
Maire istuu naamabaariksi kutsutun ice-cream-housen edustalla. Naamaansa esittelevien ja rupusakin väliin on laitettu rajapaalut ja -köydet. Ja laatoitus on komia! Kukkiakin, ja väriloistoa.



Urbaania kahvilakulttuuria saattoi siellä hallitalon siiven edustalla harjoittaa vielä pari vuotta sitten. Mutta tämäkin idylli on katoavaa, kun vapaamuurareilta jäi hellan levy päälle, ja palokunta pisti koko talon kosteaksi. Iki ajoiksi.
Kahvila joutuu muuttamaan pois. Kuinka käy kahvittelijoiden. Idyllinen katumiljöön infrastruktuurinen mielikuva jää muistojen joukkoon.




Kehitystäkin: Nakkikioski junkattiin pois, ja tilalle tuli arkkitehtoonisestikin merkittävä kohde. Brunssi- blini- ja ties minkälaisine sivistyneine ateriavaihtoehtoineen.
Anttilan tavaratalo kuoli omaan mahdottomuuteensa, kuten kommunismikin Neuvostoliitossa.

Hyvää viikonloppua!


jälkeen päin

Kirjoitettuani tämän, lähdin ulos. Menin Kalloon, ja katsoin pois päin.
Juuri ja juuri nollan yläpuolella. Rännän sekaista vettä jäätävän luoteisen tuulen saattelemana.
Mieli lepäsi, ja jäähtyi.



Porin toijoella, 3 kilometrin päässä
eetunaukion humusta: 6.4.2018

.
..
...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista ja palautteesta

Betonikesä

Porin vanhalla lyhytaaltoasemalla Väinölässä, eli radioasemalla oli tänäkin kesänä T.E.H.D.A.S. ry:n järjestämä näyttely. Yhdistykse...