Työkokeilussa

On kulunut kaksi viikkoa siitä

 - kun aloitin eläkevakuutusyhtiön minulle määräämän työkokeilun. Työkokeiluni on kuntouttavaa toimintaa, joka on ilmeisesti edellytys kuntoutustukeni maksamiselle. Kuntoutustuella oleminen on nykynimitys määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen ollut määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, eli kuntoutustuella syyskuusta 2017 alkaen. Siis pian puolitoista vuotta. Näinä päivinä tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun aloin jäämään pitkähköille sairauslomajaksoille ansiotyöstäni vanhusten palvelutalossa.

Kuntouttava työkokeilujaksoni on kolmen kuukauden mittainen: Helmikuun 11 päivästä toukokuun 10. päivään. Kokeilen työntekoa Satakunnan museossa, Satakunnan maakuntamuseossa, Hallituskadun varrella Porissa.

Mitä kokeilen työssäni - vai kokeilenko vain työn tekemistä ?

 

Molempia varmaankin. Kokeilen miltä tuntuu herätä aamulla tabletin soittamaan herätysääneen. Kokeilen aikataulun mukaan liikkeelle lähtemistä ja työpaikalle saapumista sovittuun aikaan. Kokeilen iltaisin nukkumaan menoa säännölliseen aikaan, jotta olisin aamulla hereillä kun menen työkokeilemaan. Kokeilen vatsani toiminnan ajoittamista niin, ettei työkokeilussani kuluisi aikaa paskalla istumiseen, ja työkokeilutyöpaikan vessan ilmaston saastuttamiseen.

Työ jota kokeilen, on valokuvaamista. Kuvien ottamista kameralla. Ottamieni kuvien saattamista museostandardin mukaiseen kokoon ja muotoon.  Myös museon kuvakokoelmien digitointityö on työkokeiluni yksi tavoite.

Skannaus 9x6 lasinegatiivista. Kuvaaja K.E. Klint. Satakunnan museon kokoelmat

Kuluneen kahden viikon aikana en ole ehtinyt digitointityöhön tutustua. Mutta kokeilin skanneria lasinegatiivin kanssa. Ylläoleva kuva on jokseenkin suoraan skannerista tullut, ilman mitään muokkauksia. Museo käyttää skannauksissa Epsonin laitteita. Ei siitä sen enempää.

Sain käyttööni museolle juuri hankitun kameran. Olin sen ensimmäinen käyttäjä. Kyseessä on täysikennoinen 24 megapikselinen puoliammattilaismalli, joka on ihan kiva laite. Kertoessani haluavani käyttää myös omia kameroitani, kerrottiin ettei niille ole vakuutusta. Sanoin käyttäväni niitä sitten omalla vastuullani, niin kuin muutenkin teen. En ole koskaan kameroitani vakuuttanut.
Kuvasin tällä nikonilla ehkä sata ruutua, ja tulin siihen tulokseen että sitten kun on "tosi kysymyksessä", käytän omiani.
Jos saisin käsiini tuollaisen, myisin sen heti ja hankkisin tilalle jotain järkevämpää. En ole merkkifanaatikko. Omaan kalustooni kuuluu sekä Nikonia että Canonia. Fujiakin on ollut, filmipuolesta puhumattakaan.

Motivaatio omaan touhuun

Niin kuin ennenkin: kun kuvaa työssään tai työkseen, oma harrastuspohjainen kuvaaminen jää vähiin. Niin on käynyt tälläkin kertaa, vaikka olen todella yrittänyt ulkoiluttaa kameraani vapaa-ajallakin. Vapaa-aikaa työkokeilun ensimmäisen kuukauden aikana kyllä riittää. Teen aluksi vain nelituntista päivää, toisena kuukautena 5-6 tuntista, ja kolmannen kokopäiväisenä.
-Tämä kuva on Porin torin Satakielilavalta. Aamulla 13.2. ennen töihin menoa kävin katsomassa Olli Lindholmin muistoksi laitettuja kynttilöitä. Menin lavalle ja otin tämän kuvan, mielessäni Yö yhtyeen kappale Parrasvalot.  Nämä taisivat olla viimeiset, ainakin Lindholmin osalta.

Satakunnan museoon kuuluu pääpaikan lisäksi pari muutakin toimipistettä, muunmuassa  Luontotalo Arkki. Käydessäni toimeksi annettuna ottamassa kuvia sen perusnäyttelystä, nappasin jokusen myös talon muuttuvasta ympäristöstä, pois lähtiessäni. En tiedä onko suotavaa kuvata samalla omaan käyttöön, mutta olkoon tai ei; kuvaan kuitenkin.

Helmikuu alkaa olla lopuillaan. Föhn-tuuli on lämmittänyt ilmaa, ja lämpöennätyksiä rikotaan päivittäin. Lumi on mennyt melkein menojaan, mutta talvihan tässä vielä on päällänsä. Otin kuitenkin "pallokameralla" pari kuvaa pilvinäkymästä, joka oli ensimmäinen keväisempi.

taidekuvahakuisuutta  -  1

taidekuvahakuisuutta  - 2

Työkuvauksen mukana tallentui Rosenlew-museolta kuva kellokorttilaitteesta joka on ollut käytössä vielä 60-luvun puolivälissä. Otin kuvan poikkeuksellisesti salamalla, kameran kiinteällä kammottavalla sellaisella. Mutta tein photarilla jonkin verran töitä (kotona) ja sain mielestäni aikaan aivan mukavan kuvan.

Karhukortteli on vastapäätä työpaikkaani. Olen seuraillut ja kuvannut sen muotoutumista melkein alusta asti. Otin jolain ruokatauollani kuvan tämän hetkisestä tilanteesta. Kännykällä tosin. Mutta tulee dokumentaari silläkin.

Samoin kuin kevättä, kaipaan jo ilmakuvaamaan pääsyä. Eilen, siis 23.2.: oli illalla suotuisa sää. Menin ja kuvasin lumenkaatopaikkaa. Ei kaunein aihe, mutta kuvaa kuitenkin tuli. Myös videolle, joka lyhyt pätkä on nähtävissä: https://youtu.be/YYcQcw2ZlJE
Laitoin oikein ääniraitaakin.

Tänään oli tarkoitus laittaa kamera taivaalle, ja kuvata jotain kaupunkinäkymää. Mutta tuuli sen verran että jätin laittamatta. Odotettavissa on ilmakuvan tekoa myös työkokeiluni muodossa, vaikkei vakuutusta omien laitteiden käytölle olekaan.

Lopuksi työkuvaa -360° VR-muodossa. 

Tavanomaisen valokuvan lisäksi olen tuonut ilmi myös 360-asteisten kuvien tuottamisen. Siitä tulikin hyvää palautetta. Ainakin alkuinnostuksessa. Virtuaalikuvien maailma elää verkossa. Niiden julkaisualusta on melkein pelkästään nettipohjainen. Laitoin muutaman malliksi Flickriin, ja upotin tähän blogin loppuun.
Kuvien latautuminen valmiiseen muotoonsa vie jonkin aikaa. Kun ne ovat latautuneet kokonaan, niitä voi tarkastella ja pyöritellä, viemällä hiiren kuvan päälle, ja pitämällä hiiren nappia pohjassa niitä voi pyöritellä joka suuntaan.
Kuvien vasempaa alakulmaan ilmestyy kuvan nimi, jota klikkaamalla päsee alkuperäiseen kuvaan; Flickr-sivulleni. Kärsivällisyyttä!





Satakunnan museon perusnäyttely: Elon merkkejä. Näkymä keskikerroksesta.





Perusnäyttelyyn kuuluva Laaksola - sali. Maila Talvion Espoossa sijainneen huvilan salin rekonstruktio




Rosenlew-museon aulassa





Rosenlew museon perusnäyttelyä




Lopuksi omakuva: Satakunnan museon näyttelytilaan nousevan 404 ruutua- näyttelyn rakennusmiljöössä.

Kamera kiertää - ja työtä kohti

Televisiossa, kakkosella -siis kanavalla lähetettiin 70-luvulla ohjelmaa nimeltä Kamera kiertää.
Kakkonen; siis televisiokanava oli TV-1 kanavaa enemmän maakuntiin suuntautuva. Se oli myös vähän viihteellisempi kuin valtakunnan ykköskanava.
Kamera kiertää- ohjelmaa tehtiin maakunnissa, osin jonkinlaisten free-lancereidenkin toimesta. Alakoulun opettajanikin ansioitui kyseisessä toiminnassa. Ylen elävästä arkistosta saattaa löytyä jotain; pitää katsoa, en ole tullut vielä hakeneeksi tuolla ohjelman nimellä.

Mutta se tuosta. Muistoista esiin pompannut lause päätyi tämän blogipäivityksen otsikoksi, kun sitä tulee miettineeksi ja oivalluksen löydyttyä pääsee itse asiaan, eli kirjoittamisen ja kuvien valinnan pariin.
Kamera tai jotkut kamerat ovat kiertäneet jostain minulle, olleet hetken ja jatkaneet sen jälkeen kiertoaan eteenpäin.

Hyllystä poistettua

Vajaan vuoden aikana kamerahyllyssäni on käynyt useita kameroita. Ylläolevassa kuvassa esiintyvistä on jäljellä enää yksi: oikealla alhaalla oleva Yashica-A TLR-kamera, mallinsa mukaan linnunpöntöksikin kutsuttu. Pihatammemme linnunpöntössä on tosin vain yksi lentoaukko, mutta vähät siitä.
Lubiteli meni lahjoituksena kaverille joka keräilee kameroita. Oikean yläkulman SLR-pentaxin peräti myin rahalla, samoin toisen pystyrivin vasemmalta; Smenat- symbolin ja 8M:n. Niillä olikin kovasti kysyntää. Siis lomoilla.
Neljä muuta kuvassa olevaa vein kirpputorille. Kirpputorille, johon viedään tavaraa lahjoituksena. Kirpputori jolle tavaraa vien ja olemme vaiimoni kanssa melko paljon tavaraa vieneet, myy tavarat ja myyntitulot menevät sitä ylläpitävän syöpäyhdistyksen hyväksi.

Tilalle hankittua

Edellä kertomani kirpputori sijaitsee Porin Riihikedossa, Kiertokadun varrella. Sillä on nimikin: Fiinitori. Ajelin ja kävelinkin toissapäivänä, runsaan lumisateisen päivän jälkeisenä päivänä kaupungilla kameran kanssa. Etsin kuvauskohteeksi lumista kaupunkimaisemaa, lumeen hautautuneita autoja. Ilman suurempaa sensaatiohakuisuutta, mutta kuitenkin hieman kieli poskessa.
Asuimme ennen nykyistä rivitalokämppäämme Kiertokadulla. Suuntauduin sinne, kun muistan edelleen muutaman auton esiin kaivuun, kun sen kadun varteen jouduin pysäköimään.

Nyt ei siellä kuvauksen suhteen "tärpännyt", mutta kulkeuduin kirpputorille. Ajattelin kurkata, ovatko sinne viemäni kamerat jo löytäneet ostajansa. Mutta samalla myös katsomaan josko jotain mielenkiintoista ostettavaa . . .
Ylläolevassa kuvassa esiintyvä Cosina compact 35E lähti mukaani, aivan naurettavalla hinnalla. Myytävänä olevissa tavaroissa ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole hintoja merkittynä. Kirpputorin myyjä kertoo hinnan kysyttäessä. Hintataso on luokkaa kirpputori. Puhutaan euroista, harvoin edes kymmenestä. Äärimmäisen harvoin.
Tutkein pikaisesti cosinan kunnon. Suljin toimi, samoin filminsiirto. Linssi ja etsin puhtaat ja naarmuttomat. Ei pölyjä objektiivin sisällä, ja tarkennusrengas pyöri tahmaamatta ja täsmällisesti.
Mutta: paristotilan kansi puuttui. Olin jo laittamassa mokomaa takaisin ylähyllylle, mutta hoksasin käsikopelolla kokeilla josko se pieni luukku olisi irronnut ja pudonnut sinne hyllylle.
Niin se oli. Sovitin luukun paikalleen, ja kaupat syntyivät.
Linssinsuojus jäi sinne hyllynreunalle. Mutta olkoon, tai voisihan sen käydä sieltä vielä katsomassa ja samalla olisiko kameraan ollut laukkukin....

Edellisellä kerralla käydessäni, vein puolisen tusinaa itselleni turhaa kameraa kirpparille. Ihan siitä ilosta, että löysin sieltä edeltävänä päivänä tämän Yashican mittaetsinkameran, joka ei "uutta häpeä" yhtään. Cosinakin on melkein "mint", mutta tämä täysin sellainen.
Tällä Yashicalla on oma omituinen tarinan alku, siis minun hallussani ollessaan: Olen pistänyt sen myyntiin johonkin netti- tai someryhmään, varmaankin 4-5 kertaa. Mutta joka kerta ottanut sen pois myynnistä muutaman tunnin kuluttua.
Syynä edes-takaisin soutamiseen ja huopaamiseen yksinkertaisesti se, etten ole vielä kuvannut siihen lataamaani filmiä loppuun.  Edellä kuvaamani ja pois antamani kamerat ovat kaikki olleet käytössäni ainakin yhden filmin verran. Olen yhtä lukuunottamatta ollut kuvajälkiinsä ihan tyytyväinen, mutta intoa useamman filmin kuvaamiseen ei ole ollut.
Näillä kahdella mittaetsinkameralla; Cosinalla ja Yashicalla saattaa olla sama tie kuljettavanaan. Filmi tai pari, ja sen jälkeen kiertoon. En keräile kameroita, mutta esineinä nämä "kameran näköiset" kamerat ovat jotenkin hyvin sympaattisia.
Katsotaan nyt. Nähtäväksi jää.

Kuvasin siis lumeen hautautuneita autoja, mutta poikkesin myös rautatieasemalla. Siellä oli neljä Sr1 veturia, siperian sutta. Pari deeveriä, ja yksi tulossa. Kuvasin panoraamana Matkakeskuksen ja Kampuksen seudut. Jotain uudisrakennuksen vaihetta arkistoon ja muuta sellaista.

Työtä kohti

Minulla alkaa ensi viikolla työkokeilu. Menen kokeilemaan museon arkistossa olevien vanhojen valokuvien digitointia. Sähköistä arkistointia, eli kuvien skannausta ja tallennusta museonormin mukaisiksi tiedostoiksi metadatoineen. Kuvaustakin taidan päästä kokeilemaan.
Olen ollut asiasta hiljakseen. En ole siitä meteliä pitänyt. Hoitoalalta päähän pinttynyt vaitiolovelvoite ei varmaankaan koske museossa työskentelyn kokeilemista, mutta jostain syystä olen katsonut parhaaksi olla melko hiljaa.
Moni on onnitellut, ollut innoissaan puolestani. Onhan tuo hieno tilaisuus päästä tutustumaan museomaailmaan, toimistosiipeenkin. Työkokeilua sanan olen aina vähän halveksinut. En sitä tekeviä.  Kai tällä hetkellä kadoksissa oleva kokonaismotivaatio löytyy ensi maanantai-aamuun mennessä.

Onneksi ei tarvitse mennä ulos. Edes tupakille, jollei taho

Ellen ole ennne kertonut; inhoan talvea. Sen kaikissa muodoissa. Typerä vuodenaika on luojan pohjoisen pallonpuoliskon ihmisille asettama kiusa. Pelkkää v*ttuilua!
Pidän säätä; sadetta ja pakkasta sisällä. Hullu sanonta. Ymmärtäkää miten tahdotte.
Kuten edellisessä bloggauksessani mainitsin; hommasin sähkötupakin viikko sitten. Ja heti jonkun jenkkijonnen viritys räjähti ja lööpit kirkuvat. Olen visionääri!
Höyrytys on sujunut hyvin; pitoisuudet aivan olemattomia aiemmin tottumiini verrattuna. Mutta eipä ole tällä kertaa tullut pöhöä.  + höyry on ympäristöystävällisempää kun neste on mietoa.


Se tästä noista ja siitä.
Hyvää jatkoa!

.