Kuvamuistista

 Joidenkin ihmisten siunauksena, joissain tapauksisssa kirouksenakin saattaa olla kuvamuisti. Valokuvamuistinakin kutsuttu ominaisuus. Ajattelevat asioita ja kokevat maailmaa visuaalissesti. Termiin törmää opiskellessa tai ollessaan testaamisen kojhteena. Tunnistan itsessäni sen, ja olen ollut sen havainnoinnin kohteena useammankin kerran.
Sen ansiosta en joutuisi puolustusministeriön kaavailemaan reservin ikärajan korotamisesta johtuvaan reserviin 65 vuotiaaksi asti, vaikka olisin syntynyt vuotta myöhemmin: 1966.
Mutta olen syntynyt 1965, joita ei tuo mahdollinen laajennus koske. Sen lisäksi minulla on hullun paperit.

 

 

 

Gunnar Elfgrenin  naamio. Maire Gullichsenia käsittelevässä  kirjassa, ja taidemuseolla 8 vuotta sitten.
Kuvanuistini pisti tekemään tämän kollaasin. Etsimään tukka putkella tuota ottamaani kuvaa, jonka muistin olevan olemassa.
Kun olen kiinnostunut erityisesti kuvanveistäjistä, tutustuin taiteilijaan joka osoittautui "vanhaksi tutuksi"

Gunnar Elfgrenin Eurydike- niminen veistos Karjaan kunnantalon suihkulähteellä.

Materiaalila kuvamuistin syövereihin on tullut paljon. Kuvien käsittelyn ja tallennuksen kanssa menee aikaa jonka voisi käyttää jotenkin muutenkin. Meinasin että lakkaan plokkaamasta ja pakkaamasta niin kuin tähän asti. Mutta löyin itseni heti seuraavana aamuna laittamasta noitakin järjestykseen.
Kyseessä saattaa olla tavanomainen turhautumisen tunne jota joku lanttumaakari saattaisi kutsua luommisen tuskaksi.

Tekemisiä ja menemisiä viikon tai kahden varrelta

 

 

Käytiin Kankaanpäässä. Pikkukaupungissa joka on minulle melko vieras.
Siellä on Korpelan lihakauppa, vähän ennen keskustaan kääntymistä.
Ei ole enää entisensä. Mutta oli siellä lihaa ja makkaraa.  Huittisten nimellä suurin osa.

Pääkohde ja syy matkaan oli Taidekoululla oleva ensimmäisen vuosikurssin näyttely. Tyttäreni opiskelee Kankaanpään taidekoulussa, ja kyseisellä vuosikurssilla.

Hamsteri oli suosittu halpakauppa Ulvilassa, joskus 80-90- luvulla. Siellä sitä ei enää ole, mutta Kankaanpäässä ja parkanossa on.

 

 

Museokujalla avautui eilen (16.5.) vanhoista lehtikuvista koottu näyttely.
Mainitsin somessa että käytiin katsomassa se heti.
Oltiin sillai rahvaana katsomassa. Tuli vaan tuo mieleen, kun joku autuas oli päässyt jonkun poppoon mukana sitä katsomaan jo edellisenä päivänä. Vituttaa jotenkin. Ei se ettei kuulu johonkin kukkahattuporukkaan.

Radioasemalla on käynnissä teos jossa on videota, ääntä ja kuvaa joka voi pistää joltakin tenat vaihtoon.
Itsekin lähestyin varovasti. Muunkin kuin pimeähkön tilan takia.

Ostin Tarotpuodista (isosannanpuistokadulla, puuvillan nurkalla hieno kauppa) kristallipallon. Joka tekee lasikuulakuvauksen mahdolliseksi.
Aiemmin ostin netistä Tintti-figuurin. Seitsemän kristalllipalloa- niminen tinttialbumi tuli mieleen tästä.
Tintillä on oma tehtävänsä josssain touhussamni. 

Google-kääntäjän kanssa pelaamista. Edes takaisin, mutta ei montaa kertaa.

Käytiin kirjastossa. Palautin vakavat taidekirjat ja lainasin nuorten / lastenosastolta kolme sarjakuva-albummia. Noista edellinen kielispekulaatiokin.
Totesin lähteissämme kirjastovirkailijalle että ei ole enää akvaariota lasten osastolla. Hän siihen että voi ei enää, ainakaan kymmeneen vuoteen.
Heitin, että kyllä mää olen vanha  :))   

Loin jo viisi vuotta sitten Geni-sukututkimussivustolle profiilini. Silloin panin aika pian hanskat naulaan. Mutta nyt yritän uudelleen. Pikku hiljaa edeten. Homma on työlästä ja hiukan vaikeaakin.
Henkilöt joilla olisi paljon tietoa, ovat melkein kaikki edesmenneet, sukupuun oksille.
Muutamia on, mutta olen sen verran introvertti etten tohdi ottaa yhteyttä.
Mutta ottakaa te jos haluatte, jos uhtään siltä tuntuu.

Porissa: 17.5.2025

 

00