Pian viikko sitten oli uuden kirpputorin avajaiset. Marraskuun ensimmäisenä aukesi Porin Kellari- niminen kirpputori Itseäisyydenkadun alkuun, siis Paanakedonkadun/ Ulvilantien päähän sitä katua.
Siihen jossa oli joskus Isku-huonekalukauppa ja viimeiseksi RTV-maalikauppa. Intersportin ja Prikinkin jotkut saatavat muistaa.
Neljäntenä päivänä avajaisista menin minäkin. Katsomaan millainen paljon rummutettu kirpputori on.
Kun autoja ei enää ollut aivan pitkin poikin nurmikoilla ja kadun varressa.
Parkkiruutu löytyi sujuvasti, vaikka piha oli edelleen melkein täynnä autoa.
Sisällä ei kuulemma ensimmäisinäkään päivinä ollut niin pahaa ruuhkaa kuin olisi luullut. Paitsi kassajono joka oli ollut 50 metriä.
Nyt käydessäni ei jonoa kassalle ollut. Paikka on ainakin uutuuttaan siisti ja avara. Käytävät tavallista leveämmät ja tavarat hyllyissä joissa ei ole vaaterekkejä tavarahyllyjä vaatteineen peittämässä. Ne ovat erikseen ja eri puolella käytäviä kuin kova tavara.
Siitä on aikaa, kun olen löytänyt kirpputorilta jotain etsimääni. Heräteostoksena on seinälle ilmestynyt käkikello kukkumaan, mutta siinä se. Nyt tärppäsi. Useampikin tavara, mutta päädyin tähän puhelinluetteloon, kierrettyäni koko paikan. Kahvimylly jäi toiseksi. Samoin langaton tablettinäppis.
Läheltä piti että luettelo olisi mennyt jollekin toiselle joka selaili sitä hyllypaikalle palatessani. Nappasin kainalooni ja lähdin kassalle, kun selailija jatkoi matkaansa.
Saattoi käydä samoin kun käkikellonkin kanssa, jota joku liippaili ja laulatti, ja lähti jatkamaan kierrosata, palatakseen katsomaan käykö se edelleen.
Puhelinluettelo on hieno laitos; työkalu, hakuteos. Paikallis-lähihistoriaa harrastavalle. Tämä on vuodelta 1975. Laaja luettelo joka käsittää Porin ja Rauman alueiden lisäksi Tampereenkin ympäristöineen.
Merkittävä asia luettelossa on, että se sijoittuu ajallisesti puhelinliikenteen murroskohtaan, kun puhelimen käyttö on automatisoitumassa ja sentraalisandrat eläköitymässä, viimeisinä lajinsa edustajina.
Luettelosta löytyi sekin numero, jonka kuulin usein mummuni sanovan puhelua aloittaessaan: "saisko kaks-kaks-kuus Riiho. Soittaessaan veljelleen Lavian peräkylille. Lähelle Peräkylää.
Tavallisten myyntipaikkojen lisäksi on huone-looseja. Yhdessä oli pari mallinukkea rekvisiittna.
Mutta kassalla oli yhstävällinen ja iloinen palvelu. Myyjätär totesi että nyt on luettavaa.
Ja että on melkoisen vanha puhelinluettelo, jos sen sellaiseksi tunnisti.
Vielä vanhempana taisi pitää, kun kerroin olleeni sen ilmestyessä 10-vuotias, ja minua kun kerroin siitä olevan 50 vuotta aikaa. Mutta ei se mitään.
Arkkitehtuuria; pari tapausta ja rakennusta facebookin kansioon
Harjavallan seurakuntatalo.
Valmistui vuonna 1965. Sen on suunnitellut arkkitehti Ilkka Martas Helsingistä.
Rakennesliike: Kaarila & Wallenius.
Seurakuntasali remontoitu vuonna 2000.
Harjavallan vanha kaupungintalo, myöhemmin yhteisötalo.
Arkkitehti Ilkka Martas; 1959.
Joka myös Harjavallan seurakuntatalon
arkkitehti, josta löytyy nimellä lisää mm. Wikipediassa.Kuva on vuodelta 2018.
Lähdin etsimään seurakuntatalon arkkitehtia, kun hesarissa uutisoitiin Juhani Leiviskän pipirtämän Kirkkonummen seurakuntatalon purkamisesta. Siitä ensin Nakkilaan, jossa hänen piirtämänsä seurakuntatalo. Sitten Noormarkkuun jossa jotain samaa Nakkilan kanssa, mutta ei kuitenkaan kun tarkemmin katsoin.
Nämä Harjavallan maamerkit eivät liity Leiviskään mitenkään, mutta sain tietää seurakuntatalon arkkitehdin ja rakennusvuoden, kun kysyin sitä Harjavallan fb-ryhmässä; siinä jonka aikoinaan perustin, mutta annoin adoptioon.
Tutkimusmatkani johti jälleen kerran aloitetusta muualle, mutta opin lisää. Jälleen yksi uusi arkkitehtinimi ja hänen aikaansaannoksensa.
Ilkka Martas (<---linkki wikipediaan) menehtyi sairauskohtaukseen samana vuonna kun Harjavallan seurakuntatalo valmistui, ja minä. Linkissä on mielenkiintoisia kohteita, hänen piirustuspöydältään. Ja muutakin asiaa.
Tänään
aukeaa viimein Kirjurinluotoon paljonpuhuttu (ja valitettu) Rauha Sauna niminen sauna ja talviuintipaikka. Siitä voisi käydä jonain pimeänä iltana ottamassa kuvia. Ja samalla reissulla Sampolassa, Horilan relieffistä, kun se on ilminpuistossa hienosti valaistuna.
Meinasin jo lopettaa, mutta muistin tämän kauhukuvan. Onneksi puhelinluettelon myyntiin laittaneella on ja oli järki päässään sanomassa, miten sen hintalapun siihen laittaa.
Tämän, toisaalla olevalla kirpputorilla tavaroitaan ja tuollaista paperitaidetta myyvällä ei ollut.
Alppikukan olisin ostanut varmasti, kun se on ensimmäinen kosketukseni asterixiin josklus 70-luvulla.
En ole pilkun tarkka, mutta otti tuo sen verran silmään että sinne jäi.
Porissa: 6.11.2025
..
