14 marraskuuta 2026

Ruokaa räntää ja muistoja

 
Kuvia  lyhyesti, viimeinen sivun lopussa vähän pidemmästi



Makkarakeittoa bratwurstista. Painekattilalla. 
Tuosta söin kolmena päivänä. Paranee vanhetessaan. Soppa. 



Lihapiirakka neljällä bratwurst-nakilla. Airfryerilla
Mausteita. 


Räntää



Ensiräntä. Se ei ole ensilumi, jonka kriteerinä on että aamu yhdeksältä on maassa sentti lunta



Vanha gimbaali ja vanha puhelin



video youtubeen sillä puhelimella ja gimbaalilla


Huonekasveja



Orkidea kylvyssä. Kerran viikossa,  noin, upotan sen purkin puoleksi tunniksi veteen. Jos muistan



Juuret. Ilmassa ja purkissa. En hoida sitä minkään sääntöjen mukaaan



Tulilatva on äitynyt rehottamaan 


Uusia juttuja - ja pari vanhempaakin





Olin talvitakkia vailla. Menin suunnitellusti SPR:n kontti-kierrätystavarataloon. Löysin yhden sopivan. Enempää en tarvinnutkaan. Olen laiska ostamaan vaatteita, mutta nyt oli tarve. SPR:ää moititaan ylihinnoittelevaksi huijariksi. Takki maksoi 30 euroa. Uudenveroinen, varmaan käyttämätön. 
Googlailin vähän, ja jäljet johtivat englantiin. Kauppakin oli jossa tuota myydään. Hintaan 400 euroa. On siinä spr-kontilla melkoinen ylihinta VAI HÄH. 
Takki on sävy sävyyn puhelimeni kanssa. Jolla siitä selfien peilistä nappasin. Katsoin kuvan katsojaa, en puhelimestani kuvaani ihaillen, kuten monet influenserit ja vaikuttajat tekevät. Mutta en ole vaikuttaja. 



Satakunnan museo kerää parhaillaan valokuvia Teollisuuden jäljet- nimisellä kampanjalla. Minäkin laitoin kolme kuvaa. Enimmäismäärän. Niistä tässä yksi, jonka nimesin puuvillan naamioksi. Ghost of cotton. 




Laitoin Elisaviihde sound boksin toistamaan musiikkia. Systeemissä on dvd-soitinkin jolla voi kuunnella cd-äänilevyjäkin, mutta päädyin tuohon ratkaisuun. 
Sonyn diskman oli 90-luvun alussa, ennen cd-walkmania. Tässä diskmanissa on myös fm-radio. 
Sen linjaulostulosta lähtee ääni minidisksoittimen analogisisäänmenoon. Md muuntaa analogisen digitaliseksi ja siitä ykköset ja nollat siirtyvät valokaapelilla (TosLink) elisaboksiin. Se puolestaan luo Dolby Atmos nimistä tilaääntä. Subbari tekee bassot. 

Tilanteessa levynä pyörii Dave Bruebeckin greatest. Kaikkihan tuntevat kappaleen Take five. (linkki kuunteluun YouTubessa)
Sekä diskman että tuo cd ovat minulle merkittäviä. Bruebeckin levy on ensimmäinen jazz-levyni, jolla aloin omaksua sitä musiikkisuuntausta. Diskmanilla kuuntelin luurit päässä 77 kertaa Goldbergmuunnelmat, kun olin lukenut iltasadun ja laittauduin odottamaan että tyttäreni nukahti, ja saatoin hiipiä hiljaa pois. Pari kertaa tytär oli rientänyt olohuoneeseen kertomaan äidilleen että iskä nukkuu jo. Bach sävelsi goldbergmuunnelmateoksen Goldberg nimiselle herralle, auttaamaan tätä nukahtamaan. 



Porissa: 14.11.2026


_____


03 marraskuuta 2026

Unen aikaa, ruutuaikaa ja kynttilöiden aikaa

Tässä numerossa on enimmäkseen henkilökohtaista tilastolöpinää, mutta muutakin. 
Ja pyhäinpäivän maisemaa ja tunnelmaa. 



Kuvassa on jo vuosia sitten hankkimani Suunto urheilukello. Muuta urheilua kuin polkupyöräilyreittieni tallennusta en ole sillä suorittanut. Musta samsung on enemmän fit, eli terveystietojen ja unen seurantaan sopiva. Siihen saa näkymään ja värisemään myös puhelimessa sallimansa ilmoitukset somepäivityksistä ja vaikka mistä. 
Suunto oli kallis, samsung halvempi. Suunnon hinnalla saa seitsemän samsungia. 




Seurasin uneni vaiheita viikon ajan. Tämä on yhden tulos. Paremmasta päästä. Fysiologisesti nukun aika huonosti. Mutta unen tarpeeni on 5-6 tunti yössä. Olen aamuvirkku ja -ihminen. Ollut jo kauan. Herään melkein joka aamu klo 5. Aamuhetki kullan kallis. Niin tämäkin aamu kun tätä kirjoitan, viiden kuuden välillä. 




Suunnossakin on unenseurantatoiminto. Mutta ohjelmat ovat vuosien varrella kehittyneet monipuolisemmiksi. Kollaasi on vanha. Enää en suuntoa käytä unen seurantaan. 




Samsungin kello yhdistyi auton näytölle. Vai oliko vain puhelin, johon asensin WhatsApp sovelluksen.
Jotkut ovat ihmetelleet missä ajassa elän, kun minulla ei ole WA käytössä. Minulla ei ole ollut sille tarvetta. Nyt se on minullakin, kun syntyi tarvetta. En hallitse senn kaikkia mahdollisuuksia, mutta niitä saattaa löytyä. 





Kerran viikossa pomppaa puhelimen ilmoituksiin tieto viikkoraportista. kuinka paljon ja miten ruutuaikaa on kertynyt menneen viikon aikana. Myös tabletille ilmestyy omansa. 
Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta rajoittaa ruutuaikaani. Noihin vielä tietokoneella vietetty aika päälle. 



Pyhäinpäivää 



Laitoin pyhäinpäivän aamuna hautakynttilän parvekkeelle palamaan. Prismassa pisti pari viikkoa sitten silmääni tuollainen lasinen johon on valettu sydän. Kun kävin siellä kaupassa myöhemmin, ostin. 
Ajattelin viedä pyhäinpäivänä hautausmaalle. Mutta tulin toisiin ajatuksiin. Mitä minä sinne ruuhkaan. Voin polttaa kynttilää kotonakin. En ole hautausmaalla tavan takia käyvä. 




Menin pyhäinpäivän jälkeisenä aamupäivänä katsomaan. Muistolehdossa oli melkoinen määrä muistokynttilöitä. Kaunis tapa. Minäkin vein jotain, mutta en kynttilää. Hautausmaa oli hiljainen. Ruuhka oli mennyt ohi. 



Kallossa






Kallon "majakan" juurelle on tuotu tuujutteleepenkki. Jotain poribränndiä. 
Kävin siellä pyhäinpäivänä. En hautausmaalla. 




Meri oli tyyni. Väkeä vain muutama. Hyvä päivä käydä. Hyvä päivä muutenkin. 



Tänä aamuna



Tänä aamuna,  juuri äsken, viiden jälkeen. Kynttilä on palanut parvekkeella kolme vuorokautta. 
Se hiipuu pian. En synkistele. Minulla on kaikki hyvin. 



Ottaesssani kuvaa kynttilästä, kuunsirppikin näkyi pilvien välissä. 1200 milliä kinovastaavuutta zoomiin, ja käsivaralla räpsy. Vähän photaria mutta ei tekoälyä. Kraaterit ja varjon raja tulivat esiin suttukuvasta. 


kiitos


Porissa: 3.11.2026    


______

23 lokakuuta 2026

Valokuvia museossa ja polemiikkia somekanavilla

Uutisvirta kuluneen viikkoni aikana on ollut paria piikkiä lukuunottamatta enimmäkseen samaa kuin jo pitkän aikaa. Maailmanpolitiikkaa ja sisäpolitiikkaa. 
Jokin asia nousee vähäksi aikaa pintaan ja sosiaalinen media niinsanotusti kirkuu. Niin tälläkin kertaa. 
Siitä loppupuolella, mutta ensin ajankohtaisia, itseeni jotenkin vaikuttaviin aiheisiin ja asioihin. 


WLan

Tablettini, tietokone ja televisioon kytketty elisa viihdelaitos ovat saaneet nettiyhteytensä ikkunalaudalla vilkutelleesta modeemista joka on kytketty kaapeliverkon rasiaan. Eilen aamulla ihmettelin, tai en ihmetellyt 13 sekuntia pidempään, kun tabletin näytöllä näkyi edellispäivänä selattuja asioita ja kuvia niiden joukossa, mutta näkymä ei päivittynyt. 
Ilmoitus tuli; ettei internet yhteyttä. Internet ei ollut rikki, mutta yhteys sinne oli poikki.

Syy selvisi. Odotettavissa ollut oli tapahtunut. Dna:n sopimus oli päättynyt. Irtisanottu liittymän haltijan suunnalta edellisenä päivänä. Niin pitikin. 

Laitoin puhelimestani asetuksen mobiili tukiasema päälle. Puhelin alkoi jakaa nettiyhteyttään, ja tabletti heräsi ulkomaailmaan. Samoin tietokone. Ajoin läppärillä nopeustestin. Latausnopeus näytti hiukan vajaata 250 megabittiä sekunnissa, lähetysnopeus 12,4. Puhelinliittymäni siirtonopeus on nimellinen 1000 megaa sekunnissa. Vaikuttavaa - jolla jopa myydään nopeaa tiedonsiirtoa. 
Nopeus ei ole niinkään ratkaiseva, mutta "nopea" nettiyhteys mahdollistaa useamman verkkoa käyttävän laitteen sujuvan ja vakaan yhtäaikaisen käytön. Hidas yhteys menee tukkoon ja verkkomaailma pätkii tai pysähtyy ajoittain kokonaan. 


Elisa-viihde boksi, tuossa television edessä, löysi puhelimen jakaman verkkoyhteyden automaattisesti. Koska sitä on käytetty ennenkin, kun dna: kaapelinetti oli jossain vaiheessa liian hidas ja kuva pätki ja jäätyi ajoittain. Jostain syystä se alkoi riittää, ja otettiin uudelleen käyttöön. 
Nyt ei tarvitse enää laittaa televisiota kaapelitelevisioksi, kun lähden puhelimeni kanssa pois huoneistosta ja talosta. Koska asun yksin, sammutan television ja viihdeboksi sammuu itsestään. Poistan puhelimen nettijaon käytöstä ja palautan sen toimintaan kun sen jakoa tarvitaan. Televisiokin herää eloon kuten ennen sammuttamista. 


Kaapelimodeemi siirtyi kaapeleineen  kaappiin. Huomasin että sen tyyppitarrassa luki että valokuitu plus kaapelimodeemi. Ilmeisesti laite toimisi valokutuyhteydessäkin. Asunnossa ei ole valokuitua, mutta niinsanottu talonetti joka on ollut melko edullinen. Riittävä ellei tee netillä jotain paljon kaistanleveyttä vaativaa. 





Museossa



Kävin eilen Satakunnan museossa, jonka parveksi nimetyllä vaihtuvien näyttelyiden osastolla oli vielä pari päivää valokuvanäyttely joka kiinnosti minua. Luvialaisen 1900/1910- luvulla vaikuttaneen nais-valokuvaajan kuvia. Nykyään on vain valokuvaajia - ja vaikuttajia. Silloin oli toisin. 



Näyttelyn opastetaulu, jossa tietoa kuvaajasta ja hänen elämästään. Klikkaamalla isoksi, saattaa tuon lukeakin



Yksi kuvista kiinnitti huomioni. Laitakari vuonna 1913. 
Pieni sydäntarra kertoo, että sen on joku ostanut omakseen. 



Kuvaajan omakuva - sen ajan selfie. Hän katsoo peiliin, kuvaa katsovan silmiin. Nykyselfieissä katsotaan puhelinta ja siinä näkyvää omaa kuvaa. Että se on edustava. Katsojasta viis. 



Museosta parkkipaikalle. Hotelli Otavan takana on alue joka on muodostunut parkkipaikaksi. Sitä ei ole laitettu maksulliseksi tai aikarajoitetuksi. Vielä. 



Museon Laaksola-salissa on Maila Talvion lahjoittama veistoskokoelma, jota olen kuvannut parikin kertaa aiemmin. Tämä pieni pronssivalos on jäänyt huomaamatta mutta nyt. 
Mikähän tarkoitus sen olalla roikkuvalla pienellä kellolla lienee. Jokin täytyy olla, kun museo ei noin vain mitään aseta mihinkään. 



Opastenäytöltä selvisi veistoksen tausta. Kuuluisimpia ellei kuuluisimman suomalaisen veistostaiteilijan teos. Bukovskilla on ollut huutokaupoissa samoja. Vasarahinnat 4000 euron luokkaa. 



Viikon polemiikki



Sanoma-yhtiön digilehtien sivuille ja appeihin ilmestyi tuollaiset. Sai valita antaako evästeiden olla, vai maksaako 4 euroa kuukaudessa etteivät ne seuraa paskapaperisi kulutusta tai muuta minkä voi myydä mainostajille tai jollekin tutkimus- tai tilastolaitokselle. 
Minulla on Satakunnan kansan +kaikki tilaus. Näen ja luen kaikkia sanomakonsernin tai yhtiön tuottamia lehtiä. Enimmäkseen "kansan" lisäksi hesaria mutta joskus aamulehteäkin, ja jotain pienempää paikallislehteä. 

Asiasta nousi meteli. Eräällä somekanavalla kymmenittäin uhoamisia, että digilehden tilaus loppui tai loppuu nyt! He jotka naureskelevat muulloin foliohattuja. Ymmärrän hyvin että 4 tai yhdessä tapauksessa 4,5 euron kuukausittainen lisämaksu tilaukseen ärsyttää tai on jopa liikaa. En minäkään maksa. Mutta minun kulutus ja nettiselaustottumuksiani saa puolestani käyttää. Pystyn elämään mainosvirrassa. Minulla on hiiressä rulla, ja padin kuvaa saa rullattua sormella. 

Ellen ole hakoteillä, meteli vaimenee viikossa. Ja tilauksensa lopettaneista suurin osa uudistaa tilauksensa ennen pitkää. 

Linkki hesarin pääkirjoitukseen jossa asiaa selvitetään syyskuun alkupäivinä. Ei ollut ainakaan eilen maksumuurin takana. :linkki

Tuo ei minua heilauta, mutta se ottaa aivoon kun varsinkin Satakunnan kansan digi pakottaa melkein kerran viikossa päivittämään apin. Muuten se ei aukea. No minähän päivitän. Tapahtukoon ohjelman sisuksissa sitten mitä tahansa. 


Ajankulua kuviksi



Seurailen orkidean ilmajuurien kasvua



Ruokakuvat ovat typeriä. Mutta tein painekattilalla siskonmakkarasoppaa - ei kun keittoa, pitää sanoa tai joku hipster närkästyy. 
Sen verran harvoin kattilaa kuumennan, että tapahtuma täytyy pistää kuvamuistiinpanoksi. Airfryer humisee useammin. Ja joskus mikro(aaltouuni)



Porissa: 23.10.2026


________________________________________

18 lokakuuta 2026

Neljäs viikko - elämää hiljaisesti

 tämä julkaisu on  poikkeuksellinen, kun en jaa sitä sosiaalisessa mediassa. Se saa lukijansa heistä jotka kulkeutuvat blogiini, tai lukevat sitä säännöllisesti. 
Alku on tavanomaista kuvapäiväkirjaani. Lopussa muutama kuva, joiden taustan ja merkitykset te tiedätte, jotka tiedätte. 


Friitalan nahkamuseolla 17.10.2026


Cafe Helman on viikonloppuisin suljettu. Arkisin hyvin vilkas ja suosittu lounaspaikka oli hiiren hiljainen. 



Entisen nahkatehtaan, nykyisen Friitalatalon pienoismalli. 



Kävin museossa tämän vaihtuvan näyttelyn takia. 



Pentti Rajala oli sukua. Kansanedustaja ja herätysliikkeen maallikkosaarnaaja. 



Vilkaisu lähtiessäni



Radioasemalla



Nyt käynnissä oleva näyttely. Nurkka jota olen kuvannut monta kertaa



Sama aiemmassa näyttelyssä.  Filmikuvana. Rouhea



Vuosia sitten samassa paikassa. Muitakin on kuvissani, mutta en viitsinyt enempää ottaa esiin. 



Päiväkoti



Väinölän päiväkodin purkutyö on tullut valmiiksi. Kuva dronella. Syksyn matalalla oleva aurinko luo oman värisensä valon. 



Toimitin paperikuvaparin porilaiselle keräilijälle, kaverilleni - ystävälleni. Heitä ei ole paljon. 



Lopuksi uvia - vain vähän sanoja



Tein kierroksen kameran kanssa. Puhdistaakseni, selkeyttääkseni mieltäni. Onnistuin.
Sairaala - metsäkappelin krematorio - muistolehto. 



Muistolehto Käppärän hautausmaalla.  Filmille kuvasin



Mielleyhtymiä


Maunulan muistolehdossa,  Helsingissä. Kuva jostain julkaisusta. Sanojen tähden



Unohtumaton kuolinilmoitus, jonka muistovärssy on palanut mieleeni ja johon palaan aika-ajoin. Nytkin. MInulla oli vainajaan ammatillinen side. Hän oli kaksikielinen, äidinkieleltään ruotsin-  . 
Mitt skepp..... lausetta ei tarvitse suomentaa. Se menettäisi luonteensa, henkensä. 
Nimi, päivämäärät ja asianomaisten nimet pyyhitty. 
Krist kyrie - kristus armahda



Kuvakaappaus päivän lehdestä, atrikkelista Satasairaalan palliatiiviselta osastolta. 
Saattaa olla maksumuurin takana, johon linkki tässä







Tämä rukousneliö tuli mukaamme Ahlaisten kirkosta jossa kävimme 30.6.2026


Ahlaisten kirkossa      




Yritän lopettaa tästä viimeisestä aiheesta. Mutta kirjoittaminen on minulle terapeuttista




Porissa: 18.10.2026


_____

Ruokaa räntää ja muistoja

  Kuvia  lyhyesti, viimeinen sivun lopussa vähän pidemmästi Makkarakeittoa bratwurstista. Painekattilalla.  Tuosta söin kolmena päivänä. Par...