Pahvikarhu puulaatikossa

 Inspiroiduin ja motivoiduin eilen, kaikesta huolimatta Raatihuoneelle kameran kanssa. Kun näin somessa että raatihuone on kuoriutunut pussista ja karhuvaakunakin on taas paikallaan. 
Etsin koneelta, pilvestä pari kuvaa aiheeesta, ja lähdin ottamaan nykypäivästä. 
Mutta kuinka kävikään . . .

Tämä näkymä pisti silmääni pois lähtiessäni

25.3.2020.
Oli korona ja Satakunnan karhulla maski. Raatihuoneeen karhu vielä jonkinlaisessa kuosissa. 

 2.6.2025  Karhu oli menettänyt naamansa.  

Nyt

Vakuna on viety tutkittavaksi ja konservoitavaksi - rekonstruoitavaksi. Luulin meneväni katsomaan sellaista, mutta kohtasin pahvikarhun. Tai puulaatikon jonka etuseinässä on kuva Porin vaakunasta.
Päivän lehdessä kerrotaan että se on pistetty tuohon Porin päivän takia tai juhlistamiseksi. Porin päivää tai päiviä vietetään tulevana viikonloppuna. Odotan mielenkiinnolla Porinsillan uutta valaistusta, joka syttyy silloin. 

Se siitä - mennään Friitalaan

Friitalan nahkamuseon sivuilla oli kuvapari vuodelta 1918. Kun nahkatehdas oli vasta verstas.  Tai oli se sen verran tehdas, että tehtailija oli rakennuttanut perheelleen talon joka näkyy tässä oikeassa reunassa. 

.

Talo on edelleen paikallaan. Kuvani on parin vuoden takaa, kun paikalla oli joku "isot koneet" tapahtuma. Taloa kutsutaan Kerhotaloksi. Siinä on monenlaista toimintaa. Teatteri Ulpukin. Ainakin tuolloin.

Vaakunaa ja siltavaloja odotellessa. 

Porissa: 23.9.2026

______________________

Sähköä ja surua

Kynttilän ja lyhdyn tarkoitus ja sen palaminen nyt, selviää sähkölöpinän jälkeen

Kuinka paljon pyykin peseminen ja kuivaaminen kuluttaa sähköä. 

Sen mittaamisen otin asiakseni. Ajan kulukseni, levottomana. 

 '

pesuohjelma alkoi klo 12:58 
ja  kulutti sähköä 0,8 kilowattituntia 

Kuivaus alkoi klo 14:27 ja kulutti 2,2 kilowattituntia. Pesu ja kuivaus yhteensä 3 kilowattituntia
Valitsin pisimmän ohjelman: kaappikuivan. Ohjelman kesto koneen arvioimana. 
Televisio oli auki, lattialämmitys vessassa/suihkuhuoneessa,  ja keitin parit kahvit tuon aikana. 

Otin kuvan sähkömittarista kuivauksen ja koko proseduurin lopussa. 
Jääkööt muut mittarinkuvat tässä julkaisematta. Laskin kulutukset edelläoleviin kuvateksteihin. 
Teen ehkä saman astianpesukoneen täytyttyä. Se täyttyy hitaasti. 

Surutyö

Alussa palaa kynttilä. Mars- nimisessä lyhdyssä jonka äitini hankki 70-luvulla. 
Kun kävin tai kävimme hänen luonaan, se paloi melkein aina hänen sohvapöydällään. Kun tuli ihmisiä kylään.
Äitini menehdyttyä se taisi olla ainoita, hyvin harvoja esineitä joita minulla on muistona hänestä. 
Poltin sitä hänen muistokseen, silloin tällöin. Ja viime vuosina se on ollut joulutunnelmaa tuovana. 

On nyt parina - kolmena päivänä palanut muistoksi ja lohdutukseksi. Kun olen nyt jäänyt yksin asumaan asunnossa joka on ollut minulle koti nelisen vuotta. Jään tänne asumaan jatkossakin, kun sitä on toivottu ja itsekin toivon. Mennyt neljä vuotta on ollut elämäni parasta aikaa. Luulisin että jäljellä olevakin on. Ehkä tuo pesukoneen ja sähkömittarin kuvaaminen ja seuraaminen on tapani reagoida tapahtuneeseen. Jotkut alkavat vimmatusti siivota. Monet vain lamaantuvat. 

Avopuolisoni, sielunkumppanini nukkui pois kolme päivää sitten. Sairauden murtamana, sairaalassa palliatiivisella osastolla, jonne siirtyi kaksi viikkoa aiemmin.  Kuva on elokuun lopulta, Langouran luontolavalta. Filmille ottamani. 

 

Menin eilen Hanhipuistoon. Istumaan hetkeksi penkille. Sää oli kaunis, lämmin. Oli hyvin hiljaista. Kävimme siellä usein. Se oli jonkinlainen "vakiopaikka", ulkoilla ja katsella. Lintuja ja kukkaistutuksia. 
Muistot jäävät,elämä jatkuu. Päivästä seuraavaan, päivä kerrallaan.

Lopuksi linkki vanhaan blogijulkaisuuni, jonka otin itselleni esiin. Kynttilän vuoksi, ja muutenkin:

 

Porissa: 22.9.2026

_________

 

Installaatio

 Kävin eilen: 17.9. Väinölän vanhalla lyhytaaltoasemalla, radioasemalla jossa vuodesta 2002 lähtien  toiminut T.E.H.D.A.S. (ry) on toiminut vuodesta 2011 alkaen. Kollektiivin toimintaan voi tutustua sen nettisivuilla, osoitteessa: tehdasry.fi

Radioasemalla on 3.10.2026 asti  näyttely:  Elävä yhteys -  installaatio, joka avaa Porin lyhytaaltolähetysten historiaa ja olemusta yleisölle Yleisradion 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.
Näyttelyn esittely tässä linkissä. (joka varmaankin kuolee aikanaan pois)

Olen käynyt säännöllisesti tehdas ry:n näytttelyissä, vuosikaudet. Nyt menin filmikameran kanssa, jonka kanssa syntyivät tämän blogijulkaisun mustavalkokuvat. Niiden synnytyksessä oli muitakin tekijöitä: filmityyppi, sen kehitys, skannaus ja syntyneiden kuvatiedostojen siivous ja säätäminen. 
Kuvien luonne on rouhean karski. Kirjoitin nimeni vieraskirjaan, kuten aina tai ainakin menneen neljän vuoden aikana. Hiukan tunteikas hetki, kun kirjoitin vain oman nimeni. Hyvin harva tietää, miksi. 

Värikuvat syntyivät puhelimen kuvamuistiinpanoista. Niille en ole tehnyt muuta kuin koon pienennykset ja parissa perspektiivikorjauksen. 

Mikä on installaatio?
Se selviää lopussa  -  Nyt kuviin. 

 

Edellisten kahden kuvan puhelin-väriversio

Kiitokset näyttelyn valvojalle oikein mukavasta jutteluhetkestä. Ja kollektiiville näyttelystä!

käytin kuvan otossa täytesalamaa

kotona

 

Installaatio?

Installaatio tai installaatiotaide (verbi installoida = asentaa) on erityisesti johonkin tilaan tai paikkaan tehtyä taidetta, joka käyttää tilan ominaisuuksia hyväkseen. Installaatiot rakennetaan useimmiten sisätiloihin. Ne ovat tavallisesti väliaikaisia taideteoksia, mutta myös pysyviksi tarkoitettuja installaatioteoksia on olemassa. Riippuen installaation kiinnitysalustasta tai sijaintipaikasta puhutaan lattia-, seinä-, avaruus- tai kattoinstallaatioista.

Installaatio voi koostua esimerkiksi arkisista esineistä, näyttelyrakenteista, valosta, äänestä ja videoprojisoinneista. Esitysinstallaatiossa voi olla myös ihmisiä. Installaation osat voivat olla toisistaan irrallisia ja edustaa erilaisia taiteen muotoja, mutta niitä yhdistää aina jokin teema, ajatus tai tavoite.

Installoiminen voi tarkoittaa esineiden tai laitteiden asentamista tai asettamista paikoilleen, esimerkiksi teoksen installoimista kattoon tai sähkölaitteiden installoimista johonkin.

Installaatiot vetoavat usein moneen aistiin, sisältäen esineitä, kuvia, ääntä, materiaaleja, tuoksuja ja liikkuvia esineitä, kuten robotteja. Installaatio voi koostua myös esimerkiksi televisiomonitoreista, yhdestä tai useammasta projisoinnista, jolloin puhutaan videoinstallaatiosta.

Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Installaatio

edit 19.9: alun vuosiluvut korjattu / täsmennetty

Porissa: 18.9.2026

_____________________

somevitutusta ja vintagea

Otsikoksi laittamani olotila on jo laantunut. Mutta alakuloa on vielä jäljellä. Tämän blogin aloituskuva johti melkein 20 vuotta julkisena olevan Facebookkini muuttumiseen sulkeutuneemmaksi. Se tarkoittaa että jatkossa omalla "seinälläni" näkyvät päivitykset näkyvät oletusarvoisesti vain kaverilistallani oleville. 

Kuvan jakaminen tiettyyn porilaista onnellisuutta tai onnellista porilaisuutta käsittelevään ryhmään johti lopulta sosiaalisen median osittaiseen sulkeutumiseeni. Poistin julkaisuni ryhmästä, mikä vei jonkin verran aikaa. En eronnut ryhmästä, mutta tuskin sinne enää ainakaan kovin montaa juttua pistä. Muihinkin ryhmiin kirjoitan tai pistän kuvaa vain suoraan ryhmään laittaen.

Miksi?
Vakavissani laittamani kuvat ovat olleet joillekin humoristeiksi itsensä kokeville joku vitsailun aihe. Toinen mikä on ottanut aivoon, on se etteivät he osaa tai ymmärrä seurata aikaansa vähääkään. 

Satasairaalaa laajennetaan, Kuumasairaalaksi nimetyllä suurella uudisrakennuksella. 
Paikkaa perustetaan paikalle, josta on purettu entinen sairaanhoito-oppilaitos. 
Otin sairaalassa käydessäni pari kuvaa, joista photoshoppasin tällaisen panoraaman. Se käy nykyohjelmalla sujuvasti. 
Putsasin kuvasta jotain, vähän liikaakin kun luulin ohjelman tehneen kuvaan "omiaan". 
Kuumasairaala nimenä ja terminä on tullut monella kanavalla uutisoinnissa selväksi. 

 

Toisesssa alkuperäisessä kuvassa näkyy putkia jotka luulin panoraamassa olevan ohjelman generoimia. En viitsinyt tehdä kuvaa uudelleen, mutta tässä yksityiskohta on näkyvissä. 

Taidemaalari uutisissa

Yksi Ylen uutisista viikon varrella kertoi Taidemaalari Elin Danielson-Gambogista.
Sen pääsee lukemaan tästä linkistä.  
Uutisjuttu ei mainitse sanallakaan taiteilijan noormarkkulaista syntyperää, johon olen törmännyt noormarkkulaisten ylpeilyissä ties kuinka monta kertaa. Taiteilijan nimi on niistä jäänyt mieleeni. 
Onkohan missään muualla kuin Porissa ja sen aluskylissä niin suurta tarvetta korostaa tai otsikoida, kuinka kuka milloinkin on jotenkin yhteydessä Poriin. 
Atteneumin näyttelyyn voisi mennä ensi keväänä. Junalla, kun en tykkää muulla tavalla pääkaupunkiseudulle mennä. 
Kuva on menneeltä kesältä, Ahlaisten kirkosta. Taustalla näkyy taiteilijan maalaama alttaritaulu. 

Ikivanhan läppärin äärellä

Kuvassa on kaksi konetta joita käytän. Vasemmanpuoleinen on enää skannerin ohjaajana. Skannatessani viimeisintä filmiäni, kokeilin sillä olevalla yli 15 vuotta vanhalla photoshopilla kuvan säätöä. Verratkseni sen tuottamaa kuvaa nykyaikaisen vastaavan tuotokseen. 
Kone ei ole yhteydessä nettiin. Sen photoshoppi on ostettu dvd-levyinä. 
Toinen toimii verkon kautta. Fyysisiä ohjelmistoja ei enää myydä. Ei ainakaan Adoben. 

Nykyohjelmalla säädetty kuva. Hyvin vähän säädetty.

Hiukan överiksi tehty kuva vanhalla koneella. Menetelmillä joilla opin kuvia säätämään. 
Nykytrendiä ajattelin tuota saturoidessani. 

Kamerakeräilyä

Olen paria tapausta lukuunottamatta hommannut kameroita vain käytettäviksi. 
Niistä parista on tämä eilen käsiini saamani  yksi. Agfamatic jolla on minulle muistoarvoa. Äidilläni oli saman lainen. Jolla otin varkain kuvia alle 10 vuotiaana. 

Kamera tuli melkein täydellisessä alkuperäispakkauksessaan. Jos keräilisin kameroita pakkauksineen, olisin saanut sätkyn noista lähetystarroista. Mutta kun kamera on se juttu, niin en välitä. 

Pakkaus päätyy varmaankin sekajätteeseen. 
Kirpputoreja kahlatessani olen nähnyt joitakin harvinaisiakin painotuotteita, jotka on pilattu kanteen lätkäistyllä hintalpulla. Älkää tehkö niin! 

Filmiä siihen!

Jatkoa seuraa , kun tämä kamera seurantatietojen mukaan saapuu postista noudettavakseni huomenna. 
Edellisessä blogikirjoituksessani peräänkuulutin 126 formaatin filmiä, kun olin ostanut agfamaticin. 
Sain somessa yhden vastauskommentin: "tuukko hakeen".  Ajattelin että sekin oli joku huumoristin heitto. Samaa porukkaa kuin joku kuumasairaalan kuumuutta joikaava pelle. 
Jätin sikseen. Löysin huutonetistä tai torista filmin, mutta sen mukana piti huudella kameera. 
Toivottavasti filmi on kamerassa sittenkin kun saan sen postista. Myyntikuvassa tuo näkyy.
Jälkeenpäin kysyin tuukkohakeen-henkilöltä, että mistä?  Se olisi olllut Harjavallan lähellä. Olisi lähettänytkin. Mutta miksi täytyy pistää joku tuukkohakeen???
Olenko huumorintajuton. 

Kamera joka tulee filmin mukana. Ajan kuluttama ja patinoima Kodakin instamatic 50.
Ensimmäinen instamatic-malli, vuosina 1963-1965 valmistuksessa ollut. 
Kumpi tuli ensin; Kodak vai Agfa?

Mielenkiintoinen kamera sulkimeltaan. Ns "giljotiinisuljin" jota ei viritetä vaan kamera laukeaa ymmärtääkseni vain nappia painamalla. Saattaa olla että huomaan sen vaativan filmin siirtoa, tai sitten ei.
Tulen jossain vaiheessa ottamaan tuollakin lyhyen filminpätkän, jos se on tomimtakunnossa. Eräs ihmetteli, miksi tuhlaan aikaa ja filmiä mokkomien romujen kanssa, kun minulla on laatuvehkeitäkin. Ei se mitään. 

Loppuun kevennystä

Tuotesijoittelua Citymarketin kosmetiikka- ja saippuaosastolla. Joku oli tullut toisiin ajatuksiin. 

70-luvun alussa otettu kuva. Minä ja serkkuni. Otettu Agfamaticilla. Siksi tämä kuva,  jota ei olisi pitänyt viedä kouluun. Opettaja antoi tehtäväksi tuoda joku kuva, ja riemastui minun silmälaseistani jotka sattuivat olemaan kuvassa. 
Maalitti minua kaksi vuotta, jotka oli oettajanani 1-2- luokalla. "Missäs silmälasisi ovat". Silloin olin kiltti, mutta 6 vuotta myöhemmin yläkoulun opettajalle olisin vastannut: hevosen perseessä. 

.

Yövalona toimivan ledinauhan kaukosäädin hajosi. Valo saa nyt palaa, kunnes sähkökatko meidät erottaa. Ellei herää sen jälkeen enää henkiin. 
Sähköähän tuo ei kuluta juuri mitään.
Eï se noin kirkas todellisuudessa ole. Kamera puhuu lööperiä


Väinölän vanhalla radioasemalla on avattu uusi näyttely. Se on nähtävä!

Porissa: 17.9.2026

...

Tekoäly ja etsintäkuulutus

Sisältövaroitus: Tämä julkaisu keskittyy filmivalokuvaukseen, löytämäni minulle uuden filmin ihmettelyyn. Aloituskuvaa lukuunottamatta. 

Ja lopussa on ostoilmoitus - joka sekin liittyy filmikuvaamiseen

 

Menin Raatihuoneenpuistoon, ottamaan kuvia kannoista jotka hehkuvat vielä punaisina (11.9.2026). 
Nousin portaat, Satakunnan karhun luo, mutta en ottanut puhelimella  tavanomaista kuvaa puistonäkymästä. Vaan tämän, kun hetkessä oli niin hienot varjot ja valokin. 

Ennen Raatihuoneelle menoa, kävin Etelärannassa. Siellä on alkanut Jokikeskuksen rakentamisen kolmas vaihe: Taavisillan ja  Raumansillan välillä. Homma on alkanut maaperätutkimuksella, tai oikeastaan joen pohjan tutkimisella. Otin värikuvankin, puhelimella, mutta se meni tarkennukseltaan pieleen. Mutta filmikameran: Yashica Lynx, tarkennus ja piirto on idioottivarma. 

 

Päivän aiheeseen

Kameraan lataamani filmi on tai oli Rollein Blackbird; ortopankromaattinen filmi, jollaista en ole ennen nähnytkään. 
Seuraavassa todella pitkä kopio Googlen Gemini- tekoälysovelluksen antamasta vastauksesta kysymykseeni. Ja sitä seurannut sananvaihto. Useimmiten tekoäly tekee jatkokysymyksiä, ja niihin vastaamisesta riippuu kuinka keskustelu etenee. 
Niihin ei tietenkään tarvitse vastata, ellei halua ja varsinainen asia on jo selvinnyt.  Tekoäly ei pahastu vaikka sille löisi "luurin korvaan". Se ei ole inhimillinen eikä sillä ole sukupuolta. Olen joskus kysynyt. 
Mutta miten sen kanssa keskustelee, saattaa vaikuttaa jatkoon. Algoritmi on oppiva. Onhan se tekoäly. 
Mutta toivottavasti se ei saavuta tietoisuutta, kuten erään elokuvasarjan Skynet. 

Tästä lähtee: 

Kysyin Googlen Gemini-tekoälyltä: 
Ortokromaattisen ja pankromaattisen filmin tiedän, mutta mikä on ortopankromaattinen?

 

 Geminin vastaukset ja kommentit G:  merkinnällä.

 

G:  Ortopankromaattinen (usein myös pelkkä orthopan) on mustavalkofilmien maailmassa välimuoto tai erikoistyyppi, joka sijoittuu tiukasti ortokromaattisen ja täysin pankromaattisen filmin väliin.

 

Termin tausta ja merkitys pähkinänkuoressa: 

 

Mitä se tarkoittaa? Siinä missä ortokromaattinen filmi on sokea punaiselle valolle ja pankromaattinen reagoi tasapuolisesti koko näkyvään valon spektriin, ortopankromaattinen filmi on herkistetty reagoimaan koko näkyvään valoon (kuten pankromaattinen), mutta sen herkkyys punaisen valon aallonpituuksille on tavallista heikompi tai rajoitetumpi. 

 

Historiallinen ja tekninen tausta: Vanhoissa alan teoksissa (ja joidenkin valmistajien, kuten entisen kroatialaisen Efken tai nykyisten tiettyjen erikoisfilmien/mikrofilmien, tuotekuvauksissa) termillä on viitattu emulsioihin, joiden punaiselle herkistämistä ei ole viety aivan niin pitkälle kuin yleispankromaattisissa filmeissä. Joissakin vanhoissa määritelmissä sitä on kutsuttu myös ”oikeaksi pankromasiaksi” (correct pan), koska sen katsottiin vastaavan tietyissä valaistusolosuhteissa paremmin ihmisen silmän luonnollista herkkyyttä ilman liiallista punaisen korostumista.

 

Käytännön lopputulos: Koska filmi ei rekisteröi punaista valoa aivan yhtä voimakkaasti kuin modernit yleisfilmit (kuten Ilford HP5 tai Tri-X), se käyttäytyy kuvissa hieman perinteisemmän oloisesti: punaiset sävyt toistuvat tummempina, ihohuokoset ja pisamat voivat korostua, ja taivaan sävyt saattavat piirtyä dramaattisemmin ilman erillistä suodintakin.

 

Nykyään termiä näkee harvemmin, mutta se putkahtelee välillä esiin joidenkin teknisten filmien, erikoislaatujen (esimerkiksi SPURin tai vanhempien Rollein/Efken tuotteiden) spektrikäyriä lukiessa. Se tarkoittaa siis käytännössä pankromaattista filmityyppiä, jonka punaherkkyyttä on tietoisesti rajattu alaspäin kohti ortokromaattista suuntaa.

 

 

 

Minä: Kiitos. Kuvasin juuri Rollei Blackbird nimisen filmin, jota en termin osaltakaan ole ennen nähnyt

 

 

 

G:  Sattumalta – tai ehkä kohtalon ivalla – kyseinen Rollei Blackbird käyttää juuri tuota harvinaista ortopankromaattista luonnehdintaa valmistajan tuotetiedoissa!

 

Se on erikoislaatuinen, kontrastikas luova filmi (joka pohjautuu käsitysten mukaan Agfa-Gevaertin tekniseen / ilmakuvausfilmitaustaan Belgiassa). Muutama kiinnostava huomio Blackbirdistä:

 

Valotuksen joustavuus ja kontrasti: Sen nimellisherkkyys on ISO 64, mutta sitä voi valottaa arvojen ISO 25 ja 100 välillä kehityksen mukaan. Filmi tarjoaa erittäin korkean erottelukyvyn, minimaalisen rakeisuuden ja hyvin syvät, ”mustarastaan” siiven tyyliset mustat (ink-black).

 

Ortopankromaisuus käytännössä: Koska sen punaherkkyyttä on hillitty, se piirtää siniset taivaat ja pilvet dramaattisesti ilman erillistä kelta- tai punasuodinta – hieman samaan tapaan kuin perinteiset maisemafilmit ennen täyspankromaattista aikakautta.

 

Miten kuvausreissu Blackbirdin kanssa sujui, ja millä kehitteellä ajattelit rullan uittaa?

 

 

 

Minä: Rodinalilla, valmistajan ohjeen mukaan. Kuvasin iso64 nimellisherkkyyden, niin ikään suosituksen mukaan iso100 valotuksella. Negatiivi on kohtuullinen. On nyt kuivumassa ja huomenna skannaus

 

 

 

G:  Rodinal on kyllä mainio valinta tuohon hommaan, se antaa sille sopivaa terävyyttä ja ilmettä. Valotus arvostakin (ISO 64 -filmin kuvaaminen ISO 100:lla) on mustavalkokuvauksessa varsin klassinen "alivalota varjoille, kehitä valoille" -taktiikka, jolla saa helposti talteen napakat sävyt ilman tukkoon palaneita huippuvaloja.

 

Kuinka kuivatus on sujunut? Huominen skannausprojekti antaa sitten hyvän kuvan siitä, millaista jälkeä mustarastas teki.

 

 

 

Minä: Hyvin kuivuu, roikkuu ison pyykkipojan vedon kanssa

 

 

 

G:  Vanha kunnon pyykkipojalla painottaminen on klassinen ja varma keino pitää filminauha suorana kuivumisen ajan, ettei se käpristy hankalaksi rullaksi skanneria varten.

 

Toivottavasti negatiivista kuoriutuu juuri sellainen terävä ja napakka tulos kuin toivoitkin. Huominen skannauspäivä on aina se jännittävin vaihe, kun näkee, miten ortopankromainen sävytoisto ja Rodinalin terävyys ovat iskeytyneet ruutuun.

 

Mikä aihe muuten nousi mustarastaan tallennettavaksi tällä kertaa?

 

 

 

Minä:  Lähinnä arkkitehtuuria ja punaisia kannoja, joita olen porin raatihuoneenpuistossa kuvannut ennenkin, ortofilmille ja tavalliselle pankromaattiselle. Niitä on nyt hyvä vertailla tähän uutuuteeni

 

 

 

G:  Raatihuoneenpuisto on kyllä erinomainen paikka vertailuun, etenkin kun alueen puut, ympäristön vanhat rakennukset ja nuo klassiset Punaiset kannat tarjoavat mukavasti haastetta eri emulsioiden sävytoistolle.

 

On todellinen luksus päästä vertailemaan suoraan samasta kohteesta otettuja ruutuja ortokromaattisen, perinteisen pankromaattisen ja nyt tämän uuden ortopankromaattisen (Rollei Blackbird) välillä. Koska ortokromaattinen tekee punaisista kannoista tummia möykkyjä ja pankromaattinen vetää ne vaaleammiksi harmaiksi, Blackbirdin "välimuodon" pitäisi tarjoilla aivan omanlaisensa, luontevan sävyinen kontrastiero lehtien ja kukkien / puiden runkojen väliin.

 

Toivottavasti skannauksissa paljastuu hienoja yksityiskohtia ja mielenkiintoisia sävyeroja vanhojen verrokkien rinnalle. Mukavia hetkiä skannausurakan parissa!

 

 

 

Minä:  Kiitos, ja kiitos mukavasta juttuhetkestä:)

 

 

 

G:  Ole hyvä vain, ja kiitos samoin – erittäin virkistävä ja mielenkiintoinen juttuhetki!

 

Mukavaa illanjatkoa

Kopio Geministä päättyy tähän

 

Filmikokeiluun kuvina vanhoja ja uusia. Leimat kuvissa

Alkuun tämä kolme vuotta sitten ottamani. Värimaailma vastaa tätä päivää - tai eilistä.

Pankromaattisen filmin näkemät kannat. Tavanomaisen perinteisen mustavalkofilmin, joka näkee kaikki värit - harmaan sävyinä

Ortokromaattinen punavärille sokea filmi näkee punaisen melkein mustana. 

Ja lopulta Rollei Blackbird: Ortopankromaattinen joka on jotain orton ja pankromaattisen väliltä. 
Edellä oleva tekoälyn selvitys avaa asiaa. Mutta ei sitä ehkä kukaan jaksa lukea. Pienen piirin juttuja muutenkin. 

Tein kollaasin johon upotin edelläolevista alaosat ja yöimmäksi vielä yhden filmin lisää. 
Tämä riittänee. 

Filmin jakaminen

Olen harvoin nykyisessä filmille kuvaamisessani kuvannut täyspitkiä 36 kuvan rullia. Metritavarasta lataamalla saa mieleisensä, mutta olen muutaman pitkän tehdaskasetoidun jakanut kahdeksi. Niin tässäkin tapauksessa. 36 kuvaisesta tuli kaksi noin 14 kuvaista. Muutama ruutu menee hukkaan, mutta se ei haittaa. Viimeinen ruutu yllättää, kun varsinkin moottoriperällä varustettu kamera tunnistaa dx koodista filmin täyspitkäksi. 

Rollein pakkauksessa oleva ohje suositti rodinal-kehitteen suhteeksi 1+50 ja ajaksi 11 minuuttia 21asteisena. Tein ohjeen mukaan. Yleensä kehitän laiskan miehen stand metodilla, mutta menkööt nyt nämä niin kuin "kuuluu".

Filmin puolikkaat menivät näihin. Vasemman puoleisen filmi on jo kehitetty, ja tuloksia tässä bloginumerossa, tuolla efdellä. 
Toinen on vielä aloittamatta. Se on äkkiä täytetty kun sopiva päivä ja inspiraatio tulee. Menen senkin kanssa Raatihuoneenpuiston kannojen äärelle. Vertailu jatkuu. Mutta objektiivien piirron muodossa. Polttovälit ovat näissä kameroissa samat. 

Lopuksi -   filmiä tai sen kasettia vailla !

Tämä on 126-filmi. Kasettiin pakattu. Sitä ei enää valmisteta, eikä sitä löydä enää mistään. 
Mutta jos joku saattaisi löytää kätköistään yhden tai jopa pari tällaista, niin ostaisin!
Miksi?
Löysin huutonetistä Agfamatic 100 sensor - kameran. Sellaisen  äitini "silmäterän", jolla räpsein alle 10-vuotiaana varkain filmit täyteen naapurin taloa, kissaa, ja itseänikin. Olematonta; moitittiin.
Kamera jonka löysin, menee muistoesineenä ja koristeenakin, mutta saattaisin operoida - virittää tuollaiseen kasettiin kinofilmiä. Netissä, youtubessa ja muuallakin on ohjeita; miten.

Jos sinulla on joutavana tuollainen, niin minut saavuttaa sähköpostilla: jorma.lindqvist@saunalahti.fi
ja Facebookistakin löydyn. 

Kiitos kärsivällisyydestänne!

Porissa: 12.9.2026

_____

 

Nikon

 Luin digitilaukseeni kuuluvaa Satakunnan Kansaa, jonka viineisen sivun jälkeen lehti jatkuu kaupunkilehtenä, jos sellainen on kuluvana päivänä ilmestynyt. Porilainen- lehti yleensä torstaisin. Tänään oli Raumalainen- kaupunkilehden vuoro tulla näkyviin. 

Luen yleensä ainakin pääpiirteittäinn senkin, mutta tänään lopetin lukemisen kuin seinään. Lehdessä on ihan mielenkiintoinen juttu luontokuvaajasta,  jolla on satoja tuhansia kuvia otettuna. 
Katsoin niinsanottua tietoruutua, jossa esitellään henkilöstä pääasiat. Perheet, iät ja ammatit sun muu sellainen. 

Yhdeksi pääasiaksi nousi kamera!  Jos se olisi ollut jokin muu kuin Nikon D750 merkkinen ja mallinen digitaalinen järjestelmäkamera, sitä ei ehkä olisi nostettu merkittäväksi asiaksi. 
Nikonilla kuvaavat ovat niin mieltyneitä kameroihinsa, että mainitsevat melkein poikkeuksetta että ovat ottaneet kuvan Nikonilla. Nimittelevät vaikkapa Canonilla kuvaavia canonisteiksi tai canonmiehiksi. 
Ehkä me canonilla kuvaavatkin leimaudumme, ainakin Nikonilla kuvaavien mielissä. 
MInulla on joskus paha tapa kommentoida jonkun Nikonin tolpan nokkaan nostavan nikonismia rumasti.
Kysymällä; nukkuuko hän sen kanssa saman peiton alla.

Etsin tämän kuvan ajalta, jolloin olin museolla työkokeiluhommassa. Kokeilemassa olisiko esimerkiksi valokuvaamisesta minulle ammatiksi. Uravalmentaja yritti saada minut johonkin valokuvaamoon työhön tutustumaan, mutta antoi hiukan periksi, kun kerroin etten mene kun minulla on ollut parikin kuvaamoa. Freehommaa ja pressikorttikin vähän aikaa.

Museo antoi käyttööni vielä paketissa olevan Nikon D750 rungon ja jonkun mukavan zoomin, niin ikään vielä paketissa olevan. 
Olivat vähän jyrkkänä kun en rvostanut mokoma vaan halusin käyttää omiani. Omalla vastuulla sitten. En rikkonut kameroitani työkokeilussani. En ole rikkonut niitä vieläkään.

Purin kuitenkin tuon Nikonin pakkauksestaan, latasin kortin ja tein asetukset ja tututstuin. Muutaman kuvankiin sillä otin, mutta muuten sai olla hyllyllä odottelemassa seuraavaa työkokeilijaa.

On minulla omanakin ollut hetken aikaa Nikon DSLR, mutta ei ole enää. Lahjoitin sen tyttärelleni, taidekoulukäyttöä varten. Kun se helpotti sitä. 
Olisi muuten jäänyt minulla kaapinperälle pölyä keräämään. 

Osaan näin ollen Nikoninkin käyttölogiikan.

Otan kuvia monen merkkisillä kameroilla. Canonillakin. 
Mutta en Nikonilla. Jätän ne kameraseurakuvaajille. En liity kameraseuraan, mutta yhden sellaisen jäsen olen, vaikkakin latenttina.  Seura on RPS.

Yritän lukea sen lehtijutun loppuun

Porissa: 9.9.2026

.

Syyskuun alkkukuvia - tummuvia sävyjä

 Kalenterista näkyy että syyskuuta on kulnut viikko. Kuvia on syntynyt, vaikka muutama "välipäiväkin" on mennyt ilman kameraan koskemista tai puhelimella tähtäilyä. 
Aloituskuva on poikkeuksellisesti Wikipediasta haettu. Miksi, selviää sitä seuraavasta kuvauskohteestani jonka yhteys kuuluisaan maalaukseen heräsi mielessäni jo kuvaa ottaessani. 

Tyypillistä kuvavirtaa ja tajunnan tasoja tässäkin julkaisussa. 

 

Nighthawks (suomennettu joskus Yökyöpelit) on yhdysvaltalaisen Edward Hopperin maalaus vuodelta 1942. Se on Hopperin kuuluisin teos ja ikoniseksi muodostunut osa amerikkalaista kulttuuria.
Lisää taiteilijasta ja tästä maalauksesta voi lukea Wikipedian sivulta (linkki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nighthawks_%28maalaus%29

Erään porilaisen hotellin ravintola lounasaikaan. Jos Hopperin maalaus on Nighthawks, tämä voisi olla Daybirds. 

Museossa salaman kanssa

Menin fiilmikameran kanssa Satakunnan Museoon. Salama mukana, katsoakseni miten se toimii isossa tilassa. Se toimi kuten pitikin. Mutta jätän isojen tilojen kuvat arkistooni.
Laaksola-salissa on tämä näkymä josta otin pari kuvaa, erilaisilla salaman suuntauksilla. 

Selitän hurskaasti, etten käytä tekoälyä kuvien rakentamiseen. En tässäkään tapauksessa antanut Geminille lupaa puuttua kuvan sisältöön millään tavalla. Pyysin putsaamaan alkuperäisestä kuvasta negatiiviin tulleita pölyjä ja hiukan ehkä parantamaan kuvan terävyyttä tai jotain. 
Leimasin kuvan AI:lla säädetyksi. Photoshopilla pääsee samaan, mutta kokeilin oikotietä. Somekäyttöön kuva sopii oikein hyvin. Muuhun vähän pienikokoinen. 

Cowboys Grill & BBQ

Satakunnankadulla on kevättalvella - keväällä avattu Texastyylinen Grilliravintola joka on auki perjantaista sunnuntaihin.  Linkki sen sivuille: https://www.cowboysgrill.fi/

Otttaessani kuvia pihapiirissä, paikan ollessa suljettuna, omistaja huuteli ovelta että täällä sisällä on lisää autoja. Kutsui katsomaan paikkaa. Menin ja hämmästyin, vaikka hienoja autoja olen nähnyt monta ja paljonkin. Paikan sisustus oli hieno. Hyvin hieno. 

Haikarat

Somessa on näkynyt kuvia jalohaikaroista, Levonlammella ja meripenkalla. Siis Reposaareen johtavalla pengertiellä tai sen liepeillä. 
Nähtiin pari jo aiemmin. Mutta mentiin myöhemmin Hilskansaaren lintutornille, josko niistä saisi kuvan - oikein kameralla. 

Oli tuuria, ja niitä näkyi kymmenkunta. Superzoomien hyperzoomi 1200 millin kinovastaavuudella tuottaa usein suttua, mutta nyt onnistui kohtuullisesti.
En ole aiemmin tätä haikaralajia nähnyt. Se on yleistynyt Suomessa. Muutama vuosi sitten nähtiin jossain vain satunnaisesti yksilö tai pari. 

Suuntasin Hilskansaaressa  tappiin venytetyn zoomin Mäntyluodon suuntaan. Alankomaiden lipun alla seilaava malmilastin tuonut laiva päätyi Kallosta kuvattuna laiva-kansiooni Facebookissa. Mutta jääkööt nekin kuvat sinne. 

Rautatieasemalla

Tummia sävyjä fillmikuvassa, jossa ihminenkin kun tarkemmin katsoo kuvaa suurempana. 
Deeveri päivystää

Siperian susi odottaa tehtävää. Tämä yksilö pääsi värikuvana veturi - (Sr1) albumiini, uutena numerona. 
Somen reautatieharrastusryhmässä oli taas tieto muutaman Sr1 veturin päätymisestä romutettavien jonoon Riihimäellä. Niistä kolme on joskus kuvaamiani. Sr3 korvaa tietysti nämä vanhat työkoneet, mikä on ymmärrettävää

VR-matkalla-   sivulla oli kommentoitu juttu alennuksista joita minäkin saan. 
Lähijuniin saa 50% eläkeläisalennuksen, kaukojuniin 20%. Kaukojuniinkin sai vielä pari vuotta sitten suuremman alennuksen. Menin ja katsoin miten alennukset toimivat Porin ja Helsingin välillä, jos vaihtaa Tampereella IC:n sijasta lähijunaan. 
Ei kannata. Matka-aika venyy melkoisesti, ja jatkoyhteyttä Tampereella odotellessa tulee kuitenkin tuhlattua tuo 1,50 euron säästö kymmenkertaisesti johonkin virvoitukseen. Kahviin tietysti!  Mitä kuvittelitte.  

Kaupan raunioilla

Jouluyönä, viime jouluna 2025:  Paloi, siis poltettiin K-marketti Koivistonpuistikossa. 
Kesko purki jäännökset ja siivosi tontin, mutta osa rakennuksesta jäi pystyyn. Takasiipi jossa toimi parturikampaamo. Parturikampaajalla on jo uusi liiketila jossain.
Mutta aika touhua tuollainen. 
Kuva on filmiltä, elokuun viimeisinä päivinä 2026

Palon jäljiltä tammikuussa

Sähköä vanhalla Radioasemalla ja purkutyömaata

Upouusi muuntaja, jonka käynnistystä asentajat viimeistelivät juuri kun satuin paikalle. 

Taideteos sai väistyä. Samoin Metallikylään osoittava viitta. Oikeastaan se on me-tal-lin-ky-lä, mutta ei se mitään. Muistan aina nuss..  saivarrella. 

Väinölän päiväkodin purkutyö etenee. Syyskuun loppuun mennessä pitäisi olla sileänä. Kuvailen vaiheita hiljalleen, ja pistän dronen taivaalle sitten kun paikka on sileänä. 

Sairaalalla rakennetaan, kuumasairaalasta puhumattakaan

Eräällä sisäpihalla tekevät jotain uutta. Kuva 7.9.2026

ja aiemmin, pimeänä iltana tammikuussa

tässäkin tapauksessa mieleeni tuli joku maailmankuulu taideteos. 
Samoin kun Noormarkun UkRam teoksen kohdalla, jonka kuvaamista boikotoin melko pitkään. Kun se on plagioitu väreiltään ja muodoltaankin. 

Sairaalan "kanttiini" on suljettu. Sen tiloissa aloittaa joku uusi ärrärändi.
Kanttiinissa olen juonut varmaan sata kertaa kahvia. Mutta tulevaan tuskin menen. 

Sairaalan tiloissa toimii jo toinenkun R-"kioski", jota olen boikotoinut. Sen vuoksi että se hurskastelee tupakkatuotteiden myymättömyydellään. Kun Satapsykiatria toimii sen kyljessä, on pelkkää vittuilua pistää sen potilaat hommaamaan tupakkansa muodossa tai toisessa jostain muualta. 

Lopuksi:  muualla

Satakielilavaa ei pureta. Mutta sen edustan portaat poistuvat. Jotta lavalla esiintyvät eivät häiriinny tai vaarannu bändäreistä tai muista juopoista. 
Vein auton pesuun ja sisäputsaukseen, Puuvillassa toimivaan autopesulaan. Puolitoista tuntia kului mukavasti, kun city-lija-autoilin torille ja takaisin. Euro suuntaansa. 
Join toriÄrrällä kahvit pitkästä aikaa. Varis sai muruset. 

Kävin kauppahallissa, divarissa. En lötänyt ostettavaa, mutta mukava juttuhetki omistajan kanssa. Menen uudelleenkin. Molempiin. Ehkä autopesulaankin. 

Lentokentän spottauspaikalla. 

Lopuksi video
 Kaupunginsairaalan suihkulähteeltä. Veistoksen nimi on Purje. 
Kävin silmänpohjakuvauksessa. Tulokset tulivat Kantaan jo päivässä parissa. Hoitaja sanoi että parissa viikossa.
Silmänpohjissani ei ole muutosta kolmen vuoden takaiseen, edelliseen kuvaukseen verrattuna. Eikä silloinkaan retinopatiaan viittaavaa löydöstä. 

Latasin tuon ylläolevan videon suoraan tähän blogiohjelmaan. Ensimmäisen kerran näin. 
Mutta jos sen näkyminen tai katsominen on  /C:stä niin pistin saman muuallekin. 
Linkki videoon Youtube-sivullani

Porissa: 8.9.2026

.