Linja-autoilua ja perspektiiviä

Eilen tapahtui niin että kalenterini kehoitti hankkimaan hoitotarvikkeita joita tarvitsen  pistäessäni itseeni insuliinia.
Pruukaan käydä Maantiekadulla niitä hakemassa. Niitä saa tilattua kyllä "omalle terveysasemalle" Koivulaankin, mutta samalla linja-autoilun vaivalla voi mennä vähän kauemmaskin. Sikäli kun se mikään vaiva on.

 

Matka tapahtui niin, että laittauduin ensin Väinölän kirkko-itään- pysäkille, josta astuin bussiin numero 8. Olisin voinut mennä 7 minuuttia myöhemmin lännen suuntaiselle pysäkille, mutta tykkään kiertää Väinölän ja Koivistonluodon laidan joiden kautta bussi tekee reitillään lenkin ennen kun suuntaa kaupunkiin.

Torilla vaihto kasista ysiin, joka vei minut Kaupunginsairaalan eteen. Vaihtoaika oli 10 minuuttia.
Hoitotarvikejakelussa ei ollut jonoa. Sain tarvitsemani ja menin pysäkille josta sama ysi otti minut kyytiinsä, kierrettyään reitillään Musan sillä välin kun toimitin asiani. Ehdin vetää savut.

Ysi vei torille, josta jatkoin taas kynmmenen minuuttia myöhemmin linjalla 6H. Se toi minut Sampolan kautta Väinölään, jossa "kirkkopysäkillä" hyppäsin autosta ja kävelin kotiin.

6H kulkee arkisin Väinölän kautta Itäkeskukselle, jonka ohittaen käy Harmaalinnassa ja sieltä edelleen taas Itäkeskukseen. Kuljemme sillä usein Prismaan. Samalla näkee maisemaa.
Itäkeskuksen kohdalla 6H vaihtaa numeronsa 6M:ksi ja menee Sampolan kautta torille.
Kun aikaa on, niin voi jatkaa kiertoajelua ja mennä torille päästyä taas sieltä lähtevään 6H-linjaan ja sillä väinölään. Kuten minun matkani loppuvaiheessa eilen.
Mutkikasta ?  Ei ollenkaan. Aikataulut painuvat nopeasti mieleen, ja eri linjavaihtoehdot niiden myötä. Julkisilla kulkevat ajattelevat omalla tavallaan. Sen palkkana on huolettomuus oman auton käyttöön verrattuna.

Kuva on ysistä. Lähtö on lähellä. Jäin etupenkkiin, jotta näin paremmin milloin painaa nappia. Etten jäänyt maantiekadulla ennen aikojani pois.   

 

Reittioppaaassa on torilta antinkatua etelään suuntaavien linjojen kohdalla reittimuutos, kun ne eivät vähään aikaan voi mennä normaalireittiään Pohjoiskauppatorilta antinkadulle. Kun Liikekulmassa on se kattoremontti.
Ne menevät nyt antinkadulle Valtakadun ja puistojen kautta. Lähtöpysäkit säilyvät ennallaan ja Jolenen nurkaltakin pääsee edelleen mukaan ja matkaan.
 

 

Vitoslaituri josta menin ysiin. Se pääsi Antinkadulle normaalisti kun nokka lähdössä siihen suuntaan.
Kuvassa on suunta josta kerroin edellisen kuvan tekstissä.
 

 

Kaupunginsairaalalta kaupungin suuntaan -autoa odotellessani, ehdin ottaa kuvan pumpputorin pumpusta. Otin kun se oli vähän härmän harmaannuttama. Ja kun mukanani oli kamerakin.
Sää oli alkanut lauhtua.
 

 

Uusintana edellisestä bloggauksestani tämä kuva jonka otin neljä päivää ennen seuraavia.

Homma on edennyt vähän, ja pian talo on pussissa ja Antinkadun pätkä suljetaan kokonaan.
13.1.  "present day"

 

Otin Liikekulman tapauksen uudelleen esiin, nähtyäni tämän tekeleen sanomalehden nettiversiossa.
Uutinen on samana päivänä, kun otin edellisen kuvan. 13.1. Uutiskuva samalta päivältä kuin kahteen kertaan laittamani.

Koin turhautumista nähdessäni tuon kuvan. Sen on ottanut palkkaa nauttiva lehden ammattikuvaaja jonka nimen jätin kuvakaappauksesta pois. Kuvajournalismi on oma lajinsa, ja sen harjoittajia on näemmä tämänkinlaisia. Pari muuta kuvaajaa ja hänkin joskus osaa kyllä asiansa, joten saattaa olla että tässä on käynyt vain kiire tai kömmähdys. Eikä se kenenkään maailmaa kaada vaikka kuvassa liikekulma kaatuukkin selälleen.

Kun kameraa tai puhelinta kallistaa ylöspäin kuvaa ottaessaan jotta koko talo mahtuisi kuvaan, käy niin että talo tai joku kaatuu kuvassa taakeepäin. Sen voisi kyllä korjata yhdellä napin klikkauksella photoshopissa, mutta mitä semmoista tekemään. Kun asia menee noinkin. Mutta tällainen vanha arkkitehtuurikuvausboomeri saa kahvit vääräänkurkkuun kun odottaa journalistiselta kuvalta  jotain tasoa. Sen ei kuulu olla mikään face-onnelisen ryhmän kuva.
Perästä / perässä tulemisesta, välistä / väliin jättämisestä en viitsi alkaa nyt saarnata. Mutta laatujournalismin erottaa niidenkin hallinnasta.
Itse en kyllä noilla resursseilla päästäisi tuollaista ammatillisessa mielessä  paskaa käsistäni, jos (vielä) kuvaisin työkseni.  Hyvin harvaa silti kiinnostaa. Moni ei kiinnitä huomiota. Mutta minä luen kuvia kuin se sarvipää sitä kirjaa joka kai kielletään afrikantähden ja peppi pitkätossun tapaan.

 

Pysäkki jolta useimmiten nousen -  nousemme autoon on aika huonosti jos ollenkaan hoidettu. Talvikunnossapidetty. Niin on moni muukin. Pärjäähän tuossa, mutta voisi senkin hoitaa kun muutenkin auralllaan polanteita ja sohjoa kyntää. Kunnossapito on kaupungin tehtävä. Ei Porin Linjojen.
 

 

 Loppuun pari sääkuvaa melkein kahden vuoden takaa

 

Viimeinen vilkaisu saarentornin parvekkeelta.

Kyllä aika rientää.
En ole tuon jälkeen Meri-Porissa, Yyterissä, Räpsöössäkään käynyt - merta nähnyt.
Aikansa sitäkin, mutta ei ole ikävä. Räpsööseen täytyy varmaan syntyä jotta sen kokisi jotenkin paremmin. Tai syvemmin.
Mukavia ihmisiä siellä. Mutta ei siitä enempää.

 

 

Sen jälkeinen ensimmäinen sääkuva - huom päiväys.

??  Että mitä tuo alussa kertomani matkailu maksoi.  Matkakortille lataamani arvo aleni kuudella eurolla. Viiden tunnin lipulla olisi päässyt vitosella ja aikaakin olisi jäänyt käyttämättä.  Mutta ei se niin tarkkaa ole.  

 

 

 Porissa: 14.1.2025

 

.

 

Välipäivistä härkäviikkoihin

Välipäivämarkkinat ovat ohi ja loppiainenkin meni menojaan. Ollaan härkäviikoissa ja Tuomaskullan tuomat jouluvalotkin sammuvat kun paha Nuutti vie joulun pois. Se on tuleva maanantai, 13 päivä. Se on siirretty siihen. Alunperin nuutti on ollut 7 päivä, loppiaisen jälkeinen päivä. Vuotuisesta ajantiedosta voi kerrata härkäviikot. Tarkoittaa  juhlatonta kautta joulun ja pääsiäisen välillä.
Ystävänpäivää ja montaa lajia ruuneperia niihinkin sisältyy, mutta kirkko on vaiti. 

Mutta mitä näin ja tein uuden alkaneen vuoden alkupäivinä

Palailin kaupungista filmikuvaamasta. Näin jo kauempaa ruokarobotin tulevan ja otin puhelimen kameran esiin, saadakseni siitä kuvan. Liikkuvasta ja varsinkin täällä raukoilla rajoilla, kaukana kotoaan liikkuvasta. Olllaan Lukkarinsannan S-marketin robottien toiminta-alueen  äärirajoilla.

Otin jokusen kuvan, mutta tämä niistä julkaisemisen arvoinen, kun tapahtui se mistä olen monta somepäivitystä nähnyt. Robo sai päähänsä poiketa raitilta ja jumiutui lumikasaan. Pieneen sellaisen mutta kuitenkin. Lähestyessäni, se pyysi apua: "Voitko auttaa minut takaisin tielle".
Ja minähän autoin. Se painoi jonkin verran, kuulemma tyhjänäkin noin 30 kiloa. Tämä  oli jo luovuttanut sisältönsä ja matkalla kotiinsa.
Huomasin hölmistyneenä höpöttäväni sille jotain, kun tuuppasin kevittäen takaisin tielle. Ikään kuin rauhoittelevani että kyllä tämä tästä.
Robotti kiitti. Ja pääsi jatkamaan matkaansa, ensin pakiteltuaan edes takaisin Väinönraitin päässä. Ei tiennyt kummalta puolen selviytyisi jousipuomista. Mutta siitä selvittyään lähti kohti 3,5 kilometrin päässä olevaa kotiaan.

Lunta on tullut pariin otteeseen viime päivinä. Niin tuolloinkin.

Kävin torilla vartavasten tämän näkymän vuoksi. En niinkään digikuvan vaan yhdessä kamerassa loppuun kuvaamista odotelleen erikoisemman filmin kanssa.
Torilla oli muutaman päivän ajan Tivoli Seiterän karuselli. Ilmaista huvia lapsille. Kuvassa myös valolla toteutettu labyrintti.

En käynyt lähemmin selvittämässä, mutta punaisissa mökeissä myytiin varmaankin lämmintä juotavaa ja pullaakin kai. Unicef keräsi jotain rahaa.

Karusellin tulo torille innosti minut jo siitä luettuani. Hidas filmi pääsi oikeuksiinsa ja liike tallentui kuvaan aika hienosti. Filmin luonne on muutoin haasteellinen ja omalaatuinen. Rakeeton ja jyrkkä. Maisemakuvafilminä suositeltu, mutta sopi se tähänkin. Skannauksessa on tämän kuvan kohdalla omat kommervenkkinsä, mutta ketä kiinnostaa; Kuva on tärkein ja tavoite.

Pysähdykissä oleva karuselli. 30 sekunnin valotus toi kuvaan sen mitä halusin ja ajattelinkin: Ihmishahmoja jotka ovat kuvissa kuin haamuja.

Jouluaaton aattoa Teljäntorin kattoparkin reunalla. Samaa filmiä valottanut näky kävelykadusta jolla liikkui melko paljon ihmisiä. Vain yksi tai kaksi on jäänyt paikoilleen sen verran että hahmottuu kuvassa haamuna.

Parvekkeella samalle filmillle.
Seuraava!

Tämä 90-luvun alussa ottamani ja tekemäni kuva tuli mieleeni edellisen kuvan graafisuutta hämmästellessäni. Nyt parvekkeelta ottamani kuva tuli ehkä vähän vahingossa sellaiseksi, mutta tämän kanssa tein töitäkin.
Kuva on skannattu paperikuvasta. Ei siis photoshopin luoma vaan vedostettu.

Sekalaista - muuta kuvakertymää

Instagram-tilanne muistiin. Kuinka paljon seuraajia, vaikka sama se.

Liikekulmassa on alkamassa vesikaton korjaus, joka sulkee Antinkadun pätkän torin laidalla. Tässä vielä pohjoiseen johtava kaista käytössä. Kuvassa himmeä vesileima, mutta 9.1.2025.

Laitteita testailin ja vertailin joku aamu. Linux, Windows, iOS.

Rappukäytävän ikkunasta. Raamitkin mukana tällä kertaa.

9.1.2025: Mäkilän leipomon kahvila Antinkatu 13.
Vuoden ensimmäinen Runebergin ----    ruuneperintorttu! Kehut siitä. Ja kiitokset.

Toisessa kahvilassa, edellisenä päivänä tai aamuna  Tiilimäellä. Enenvanhaan näitä sanottiin kanttiineiksi. Suosin enkä mene sairaalan R-kioskiin jos tämäkin on auki.

Pyryisenä aamuna lymysin tupakilla vaikka sairaala on savuton; sanovat tuossa kyltissä. Taustalla talvipuutarhan ikkunat.

Talvipuutarhassakin on ollut joulu. Kun vielä koristeita näkyvissä. Kuva käytävän puolelta.

Lopuksi; Viiniä, pitkästä aikaa. Testasin, pruuvasin  ruokakaupassa myytävää 8% muunnettua, tunnettua ja entuudestaan tuntemaani Torresin Sangre de toroa.  Alko-alkuperäisessä on 12%.
Tuli halu ja tarve katsoa ja maistaa ja haistaa, onko se viiniä. Onhan se, mutta vaikka makua ja hajuakin on, on se jotenkin synteettistä. Pullollisesta saa 6 lasillista. Nautein neljä ja loppu pois; pyttyyn, viemäristä alas.
Kroppani ei enää kestä tai tykkää.  Jokin antabus jonka aistein ja osasin varoa.

Porissa: 10.1.2025

...

punnittua kahvia ja puuvillaa

Ohje ja suositus sanoi että kupillista kohden 7 grammaa kahvia. Silloin kun oikein "harrastin"  kahvia ja teetäkin. Kuppikoko tuolle ohjeelle oli 1,25 desilitraa.
Siitä on aikaa, kun olen kahvia ja kahvivettä  punninnut. Enää ei ole keittiökaapin oven sisäpuolella lunttilappua jossa muistaakseni oli 30 grammaa kahvia puolta litraa kohden.

Kahvin laittaminen aamulla ja pitkin päivää, illallakin, on rutiininomaista mittojen laskemista kun sitä paketista suodattimeen kauhoo.

Mutta otin ja punnitsin aamun santsikuppia varten laittamani kolme mitallista juhlamokkaa. Yhdden mitan painon selvittääkseni, jatkossa selviävää asiaa varten.  Pyöristäen yksi mitallinen kahvia painaa minun tapauksessani 7,5 grammaa, jolla luvulla eteenpäin.

Menin ja ostin vuoden viimeisenä päivänä termosmukin. Kun mielessäni oli alkanut pyöriä sellaisen hankkiminen niin kätevyyden kuin pienen kahvin säästämisenkin vuoksi.

Tapanani on juoda kupillinen  kahvia ruuan päälle, siis sellaisen päivän pääruuan joka meillä syödään iltapäivä-neljän- viiden välillä.
Sitä seuraa melkein poikkeuksetta sellainen, että kahvitarve uusii noin tunnin kuluttua siitä; kuuden-seitsemän välillä, jolloin eivät useimmat enää uskalla tai voi kahvia juoda koska meinaavat etteivät saa unta kun sen aika olisi. Vuorotyöhistoriani tai joku yksilöllinen ominaisuuteni antaa mahdollisuuden juoda kahvia mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Se ei vaikuta unensaantiini, kuten ei melkein mikään.

Mutta tuosta termosmukista: 

 
Ennen sen hankkimista olen laittanut ruoan päälle kupillisen, joka tarkoittaa moccamasteriin 3 kupin mitan verran vettä, ja 3 mittaa kahvia. Tulee sellainen vakiokokoinen kupillinen, jonka korvan sisään mahtuu kolme sormea. Aamuisin laitan 4 mittaa kumpaakin, joka tekee puoli litraa valmista.

Santsikuppi jonka olen laittanut aiemmin niin, että taas kolme kuppia vettä ja kolme mittaa kahvia.
Ruoan jälkeisiin kahveihin on kulunut kuusi (6) mittaa kahvijauhetta. Yhteensä 45 grammaa. Sillä määrällä kehittäisi kinofilmin kahvikehitysmetodilla.

Uusi käytäntö, tuon talouteen hankkimani airamin kanssa muuttaa asiaa niin, että laitan ruuan jälkeen puoli litraa; 4 kupillista vettä ja sama lukema kahvimitallisia. Kuten aamurutiinissakin. Toisen kupillisen juon heti, ja toisen verran pistä termosmukiin odottamaan tunnin kuluttua heräävää santsikupin himoani. Kahvijauhetta kuluu näin toimien  30 grammaa. 15 grammaa vähemmän kuin ennen !! Huh mikä säästö, ajattelette. Että kyllä maailma nyt muuttuu ja ilmastonmuutoskin pysähtyy.

Kysymys on kätevyydestä kun ei tarvitse ladata uudelleen keitintä vaan termosmukista saa nopsaan sen santsin. Parin päivän kokemukseni perusteella muuhun sillä ei oikeastaan ole virkaa. Kahvi säilyy juuri ja juuri tunnin-puolitoista siinä jokseenkin kuumahkona. Mutta mikään kunnollinen lasiairami se ei ole, vaikka kuinka kehuvat.

Säästyneeseen kahvijauheeseen, pitkässä juoksussa. Otan aikajaksoksi vuoden, kun nyt juuri uusi vuosi alkoi ja muutenkin katsotaan kaikenlaisia tilastoja.
Jos joka päivä tekee noin iltapuolen kahvit niin termoksella kahvia säästyy 15 grammaa päivässä ja yksi suodatinpussikin joka päivä. Vuoden aikana  viisi ja puoli kiloa kahvia. 11 kahvipakettia.
Suodattimia 365 kappaletta. Suodatinpakkauksina joita ostan: 4,5 pakkausta. Käytän Melitta originaalia, joita on paketissa 80.
Kahvin hinta heiluu ja tarjouksia on. Laitetaan paketin keskihinnaksi vaikkapa 5 euroa. Ja melitta maksaa noin 4. Rahaa säästyy tupakkiin tai johonkin vuoden aikana jopa 90 euroa, jos kahvitarjouksia jaakaa eikä osta aina normaalihinnoilla jolloin kaffi maksaa "pahimmillaan 7 euroa paketti.
Termosmuki maksoi citymarketissa 19 euroa. Prismassa sen olisi saanut vitosen halvemmalla. Mutta ei se mitään.

Puuvillassa

Termosmuki löytyi Porin Puuvillan kauppakeskuksen Citymarketissa. Claas Ohlsonillakin kävin sen perässä, kun netissä oli että siellä semmosia edukkaasti. Ei ollut.
Mutta samalla tuli talteen kuvaa uudesta hampurilaiskahvilasta joka on noussut vanhan Pik nikin paikkaan. BRGRS  tarkoittaa että hampurilaisia. Bakery, order, pick-up . . . .   lukee paikan luukkujen yläpuolella. Ystäviäkin, burgerien lisäksi.

Kyllä ymmärrän toista tai kolmatta kotimaista oikein hyvin. Ja ymmärrän kohderyhmään vetoamistakin, että on niin trendikkäästi toteutettu nuo burgerin tai kahvin hankkimiseen tarvittavat luukut ja paikat paikan lokaatiossa.
Menin toiseen kahvilaan, jossa on tiski josta voi pyytää myyjää laittamaan haluamansa pullan tai muun lautaselle,  tarjottimelle, ja ottaa kahvin pannusta kuppiin ja maksaa joutuun ja sujuvasti.
Meinasin kaivaa vertaiukuvat näkymästä, piknikin ajalta ja siitä kun se on pistetty kiinni ja kohta pussiin. Mutta olkoon. En viitsi.

Kävin filmikameran kanssa Pumpulikadulla. Ajatuksena ottaa verrokkikuva vuoden 1970 vastaavaan. Mutta se pirun sähkökamera teki jostain syystä temput, ja filmi päätyi pitkäksi vedettynä vanhan konttoriin rapun pielen roskikseen. Täytyi tyytyä puhelimeen, mutta otin kolme päällekäin limittäistä ja stäkkäsin photarilla isoksi. Onhan tuo jonkunmoinen.

Siellä järkätään tuollainen tapahtuma johon taidan koittaa mennä kuulolle. Puuvillasta tehtaana minulla ei ole muuta kuin hämäriä muistikuvia, mutta kiinnostaa silti kun tapahtumasssa kertovat myös museon kokoelmiin tallennetuista kuvista.

Somessa ja tänään lehdessäkin on juttua kaupunkikeskustojen elinvoimaisuuden näivettymisestä. Pori on toiseksi suurin keskustan liikkeiden menettäjä yli 60 000 asukkaan kaupungeista. Suurin on Seinäjoki. Siellä keskustan on hiljenetänyt Ideapark. Porisssa sen sanotaan aiheuttaneen Puuvilla.
Niin varmaan, mutta mikäs siinä.
Niille jotka voivottelevat että missä ihmiset?? Menkää Puuvillaan. Siellä on. Kauppaa, kahvilaa, ravintolaa, tilaa ja kerrosta joka lähtöön. Hampaatkin revitään jos tarve.
Jos sitä täytyy verrata vaikkapa kauppahalliin joka on tyhjentynyt, en ihmettele yhtään tyhjentymistä. Ostokykyinen ja haluinen sukupolvi ei mihinkään kauppahalliin mene jostain hikisestä luukusta jotain helvetin kallista haukea ostamaan.
Kukin taaplaa tyylillään. Ja taaplatkoon.  

Torilla on vielä pari päivää karuselli. Ajatus mennä valottamaan filmiä, piiiitkällä valotusajalla. Jos sää suosii tai sopii.
Siitäkin joku rutisi, että on olematon tivoli (sariolan karuselli), että kuka semmoseen.
LAPSET  !!!

Tasavaltamme presidentti puhui uudenvuoden puheen televisiossa. Minulla ei ole kantaa, en välitä mitä puhui. Eikä minun pitäisi sellaista ottaa henkilöstäkään, kun en katsonut tai kuullut muuta kuin jonkun lauseen töllöuutisissa vahingossa.
Reaktionani ja ajatuskulkunani päädyin tähän eeppiseen kohtaan Terminaattori-elokuvassa.



Viikonloppua ja joulun loppua: Loppiaista.

Porissa: 3.1.2025

 

.

 

Joulun jälkeinen elämä

Joulu;  loitsuaa joku haltijatarkummi vieläkin television mainoksessa, vaikka se meni jo. Niin kuin se aina menee karrikoiden sanottuna puolessa tunnissa.
En mikään joulunvihaaja ole, mutta vuosi vuodelta joulua edeltävä aika pitenee. Tänä vuonna taisi alkaa jo syyskuun viimeisellä viikolla.

Mutta nyt se on ohi ja on alennusmyyntien ja rakettikaupan aika. Uusivuosi ja loppiainen vielä, niin ollaan härkäviikoissa.

Mutta mitä tallentui tästä joulusta. Mieliin ja tallenteille. Siitä otos tähän, mielivaltaiseen järjestykseen.
Kuviin kuvatekstit, ettei aivan arvailuksi mene. 

 

 

Kuva liittyy tämän julkaisun lopussa olevaan kuvaan, josta siellä lisää.

Torin linja-autolaiturialueelle on ilmastynyt pari reaaliaikaista näyttöä. Noiistä näkyy kuinka pian seuraavat autot lähtevät. Ja muuta tarpeellista tietoa.

Otin kuvan ohikiitävän linja-auton ikkunasta. Koivistonluodon puhelinkopin joulupukista. Kun saattaa olla ettei sen luo tule jalankuljettua. Vuosi sitten oli samanlainen, mutta ei aivan niin liukkaat kelit kuin nyt.
Tästä on videokin, jolta kuvan irrotin. Latasin Youtubeen:

Kinkun sulatus onnistui vanhaan opittuun tapaan.

Ostin sinappia. Tämä kiinnosti. Parasta ennen- päiväys oli mennyt menojaan, mikä huomasin vasta kotona. Mutta se ei ilmeisesti ole viimeinen myyntipäivä, kun hyllyssään pitivät.
Mitä sinappiin tulee, niin ei jatkoon. Tympeää turun vihreää muistuttavaa litkua. 

Hyasintti osoittautui huonokuntoiseksi, kun ruskistui parissa päivässä. Tuoksu tuli. Sen sai kuitenkin elvytettyä leikkaamalla ruskeat pois. Uutta kukkaa jo pari päivää, ja tuoksukin jatkuu.

Bepopin rullaporrasta täytyi käydä ikuistamassa. Kun se katoaa parin viikon sisällä ja tilalle tulee tavalliset. Talossa on neljä hissiä.

Kuvaamisosio

Ruuviobjektiivi joka on uupunut arsenaalista. Popular 28 milliä.  Ensikosketus siihen cosinalla, aatonaattona. Erikoinen linssinsuojus, jollaista en ole ennen nähnyt. Ruuvataan suodinkierteeseen. Hidas mutta hyvä.

Pari kuvaa vuoden viimeiseksi jäänevältä filmiltä. Cosinalla ja "uudella" linssillä". Ständikehitettyä Agfan nelisatasta  apx:ää.
Airion kulmaan avautuva Kalevi - baar ja kitsen.

Eetunaukio, kävelykatu.

Filmin skannaus tapahtuu edelleen ja jatkossakin tällä "sotaratsulla" joka on kaiken laidasta laitaan nähnyt. En tarkalleen muista enkä ala selvittämään milloin sen hommasin, mutta äkkiarviona melkein 20 vuotta sitten. Akku on mennyt menojaan, mutta kaikki pelaa ja työ käy ohjelmilla joita ei pilveen ole pakattu.

Sain yllätysjoulun, kun antajalleen tarpeettomaksi tullut windows-läppäri ojennettiin minulle.
Aloituskuva tässä blogipäivityksessä tuli tuolta koneelta. Mutta ei se mitään. Windows ei koskaan petä päivityshelvettinsä suhteen. Yritän pärjätä niiden kanssa. Tämä blogipäivitys syntyi nyt tällä. Ehkä jatkossakin. 

Mutta koneessa pyörii pilveen laitetut photoshopit ja lightroomit, tälläkin koneella ihan kohtuulllisesti. Joku linux-uskovainen kehoitti lataamaan koneeseen linuxin. En lataa, kun sellainen kone jo on. Linuxin kanssa kuulemma toimisi nopeammin. MInulla ei ole mihinkään kiire - enää koskaan.


Hyvää uouttavuotta - ja uutta vuotta. Sehän on tuota pikaa.
Nähdään ensi vuonna - blogissa.

Porissa: 28.12.2024

_______

Valtion velanotto euron kolikkoina

 Uutisissa kerrottiin valtion ensi vuoden budjetista. 

Suomen valtion velanotto tulee olemaan 12 miljardia euroa. Millainen luku se on. Kaksitoistatuhatt miljoonaa. 12 000 000 000. 12 ja  yhdeksän nollaa. 

Hahmotetaan sitä yhden euron kolikon pksuuteen suhteutettuna. Euron kolikon paksuus on 2,33 millimetriä.  12 miljardia euron kolikkoa päällekäin: 27 kilometriä ja 960 metriä korkea pötkö.  Voi pyöristää 28 kilometriin, kun velkaa saattaa joutua ottamaan jopa lisää. Kaadetaan pötkö kyljelleen. Se yltää melkein Porista Harjavaltaan. 

Yhden euron kolikon halkaisija / läpimitta on 23,25 millimetriä, ja paino 7,5 grammaa.  12 miljardia euroa euron kolikkoina painaa 90 miljoonaa kiloa. Keskiverto junalastillinen Tornion terästehtaan  terästä painaa noin 5 tuhatta tonnia, 5 miljoonaa kiloa.  Jos valtion ensi vuoden  velanotto lastattaisiin juniin, niitä olisi ratapihalla 18 junaa. 

Kiitos ja hyvää illanjatkoa. 

Tiernapojat ja Lucianeito

 

 

Mutta ensin kamerauutisia

 

Ajauduin objektiiviostoksille, kun joulukuun suoma ylimääräinen määräraha poltteli tililläni. Jossain aiemmassa postauksessani varmaankin löpisin vähän pieleen menneestä nostalgiakamerahankinnastani, joka päättyi kuitenkin onnellisesti, saatuani vialliseksi osoittautuneen kameran hinnan takaisin.
Ajattelin ja edelleen on niin etten enempää kaneroita tarvitse laatikkooni, mutta yksi puute polttovälivalikoimassani filmikuvaukseen liittyen on. Mutta se tulee pian korjattua.

Ylläolevassa kuvasarjassa on kolme 28 millistä 42 millisellä kierresovitteella olevaa linssiä. Pian kameraan ruuvaamani on niistä tuo Pentacon. Samaa on valmistettu noiden kahden lisäksi muutamalla muullakin nimellä.

Kamera johon halusin saada linssitäydennystä. Kuvassa helioksen (neuvostoliitto-lomo) ja cosinan cosinoni normaaliobjektiivit, siis 50 ja 55 milliset. Cosinassa kiinni cosinon. Normaaliobjektiiviksi kutsutaan kinokoossa kuvatessa linssiä jonka kuvakulma vastaa suunnilleen ihmissilmän terävänä näkemää näköalaa.
Mutta se on valokuvassa mielestäni vähän tiukka, kapea, rajallinen.
Nuorena, alkavana valokuvausharrastajana piti saada pitkää putkea, zoomia ja sellaista jolla näki "kauas". Mutta kun vanhemmaksi elää, niin hakee laajempaa näkökulmaa.

Digipuolella minulla on laajakuvaisempaakin linssiä, mutta se on oma lukunsa. Nämä vanhan ajan ruuvilinssit voi adaptoida dgikäyttöönkin, johon liittyen tilasin yhden adapterin lisää. Tai toisen; ei minulla niitä enempää ole. 42 millisen ruuvin saan adapterilla digikameraan mutta pian saamallani 39 - 42 millin kierresovitteella saatan päästä kuvaamaan digilläkin Jupiterilla ja toisella 39 millin kierteellä sovitettavalla lasilla. Puhumattakaan että niitä voi kokeilla tuossa aliarvostetussa cosinassakin.

Kamerarunkojen arvostus on kummallista. Tietysti kameran käytettävyys, ergonomia ja kestävyys vaihtelee. Jotkut sopivat paremmin käteen ja toimivat täsmällisemmin kuin toiset. Mutta kamerarungolla on kaksi päätehtävää: siirtää filmi ruudusta seuraavaan, ja räpsäyttää suljinta oikealla nopeudella. Kaiken lopun, suurimman osan kuvaan päätyvästä sisällön laadusta tekee kameran nokala oleva objelktiivi, lasi, linssi. Jälleen olen päätynyt havaintoon, jossa rungon merkitys on tärkeintä erään N-alkuisen kameran käyttäjien keskuudessa.

 Pari esimerkkikuvaa Cosinalla otetuista

Digikameraan sovitetulla 50  millisellä cosinonilla. Räpsöössä joku kesä

Filmille Koivistonluodossa, vuosi sitten joulun alla. Valo on vähäistä, filmi rouheaa ja kehitysprosessikin 

Ulvilan kirkolla. Runko oli Cosina, mutta linssi taisi olla neukku-Helios. Mutta onhan tuo piirroltaan ihan siedettävä. 

Otsikkoon

Meinasin  että kirjoitan tiernapojista enemmänkin ja ennenkaikkea heistä. Mutta eihän nyt nykyään sovi alkaa analysoimaan arkoja asioita. Joku loukkaantuu tai närkästyy, woketukseensa ja cancelointiinsa.
Mutta karrikoiden: Tiernapoikien murjaani ja Lucia-neito. Käsityksemme heidän habituksestaan muhii pinnan alla. Mutta sitä ei parane mennä ääneen lausumaan.

Aivan sama mutta eri asia on se, kun joku piripää päättää vetää ensimmäistä vastaantulijaa turpaan. Poliittisesti tai paremmiinkin ei sinne päinään. Paasaamaan pääsee kaiken maailman tuppuraiset. Eleivät itse asiasta niin siitä että miten kukin tai joku siihen suhtautui. Ei ainakaan niin kuin he olisivat halunneet. Ja jos olisi niin senkin olisi voinut kääntää nurin.

70-luvulla oli alakouussani kolmannesta kuudenteen luokkaan tiernapojat oman luokkani tehtävänä esittää kuusijuhlassa. Murjaanilla oli mustat sukkahousut naamallaan. Herodes huusi alkulaulunsa jälkeen ensimmäisinä vuorosanoinaan: "HOOO!!!  miksi sinä olet noin musta"  niin että yleisön takimmanienkin rivi pelästyi.
Minusta meinasi opettaja herodesta, mutta en kertakaikkiaan ollut näyttelijäainesta, vaikka laulaa osasinkin.
Lucianeitoa en ole koskaan luonnossa nähnyt.

Objektiivi ja kierresovite, jotka pian saan kokeiluun ja käyttöön, maksoivat vain muutaman kympin. Kinkkuun, kaloihin ja muuhun jouluiseenkin jäi rahaa. 

Hyvää viimeisen adventtijakson jatkoa.

Porissa 16.12.2024

_____