maanantai 9. syyskuuta 2019

Porin siltoja - ajettuja ja kuvattuja




Ylittäessäni elokuun viimeisen päivän illalla kuvan ,ja yllä olevaan karttakuvaan sinisellä nuolella merkitsemääni kaarisiltana paremmin tunnettua Pormestarinsiltaa, Kirjurinluodolta Pormestarinluodon puolelle, ajattelin kuinka mones kerta tämä mahtaa olla. Siis monennenko kerran tämän sillan ylitän tänä kesänä, siitä lähtien kun 6. toukokuuta aloitin melko aktiivisen pyöräilyn -sähköavusteisen polkupyörän hankittuani.
Avasin sport tracker- ohjelman tallentamat tiedot ja aloin laskea siltoja, tai ajamieni siltojen ylityskertoja.



Siitä laskennasta tämä yhteenveto




Sitten silta "kerrallaan":


Kolmanneksi eniten ylittämäni silta



Pormestarinsilta, siis tuo kaarisilta jonka mukaan on saanut nimensä sillan toisella puolen oleva koulukin; kaarisillan koulu.
Tätä kirjoittaessani, olen ylittänyt tämän sillan pyörälläni tänä kesänä 54 kertaa. Se pääsee kolmannelle sijalle ylityskertojen määrässä, siltojen joukossa joita olen ajanut.



Hopeasija:  Raumansilta


Tuore kuva Raumansillasta; 7.9.2019. Etualalla suuren  kaadetun puun kanto, joka on halkaisijaltaan metrin luokkaa. Rumansilta johtaa Hallituskadun päästä luotojen alueelle, muidenmuassa Kirjurinluodolle. Tämän sillan yli olen ajanut 57 kertaa. Siis tänä kesänä polkupyörällä. Seuraavat lukemat niin ikään pyörällä ajettuja, jota en tämän kirjoituksen edetessä enää erikseen mainitse.


Raumansillalla





Ykkössija ylitysten määrässä: Porinsilta


64 kertaa ajettuna Porin vanhin silta vie "ykkössijan" tilastossani. Silta kirjoitetaan sekä muodossa porinsilta että erikseen: Porin silta. Itse käytän mieluummin yhteen kirjoitettua.
Porinsilta on pituudeltaan 200 metriä. 64 kertaa ylitettynä ajomatkaa sillalla tulee yhteensä 13 kilometriä.
Silta on edelleen kaupungin vilkkaimmin liikennöity silta, niin ajoneuvo- kuin kevyen liikenteen osalta.




Liikenneympyrä porinsillan pohjoispäässä, Puuvillatehtaan nurkalla, Siltapuistokadun alkupäässä. Tämän ympyrän suojateillä ja pimeissä kulmissa saa itsensä taatusti "Tiilimäelle" (Satasairaalan ensiapupoli - ruumishuone), jos pitää kiinni oikeuksistaan tai ajaa umpimähkään Konepajanrannasta ravintolan kulmalta, kun joku spandexi tai kännykkäänsä tuijottava pyöräilijä tulee sokkona väärää puolta vastaan. Takuuvarma liikenneraivon syntypaikka!




Paljon kuvattu näkymä. Niin päivällä kuin vähän hämärämpänäkin vuorokauden aikana.




Siltavahdin koppiin laitettiin nukke vahtimaan siltaa. Vaikkei sitä avattu vuosikymmeniin





Niittäjänsilta

Niittäjänsillaksi nimetty ponttoonisilta johtaa Karjarannan asuntomessualueelta Raumanjuovan yli Hevosluotoon. Hevosluodosta pääsee parin juopien ylittävän sillan yli Raatimiehenluotoon ja edelleen Kirjurinluodolle josta Raumansillalle tai Kaarisillalle.
Niittäjänsillan ylitys on ollut pyörälenkkieni varrella 28 kertaa.





Niittäjän sillan ylitettyä, tulee vasemmalla vastaan Aurinkolähde. Video- ja vesitaideteos joka tilattiin asuntomessuille. Porin hienoin "suihkulähde", jota kuvasin paljon silloinkin kun se toimi tarkoitetulla tavalla.



Illan hämärtyessä en siitä kuitenkaan kuvaa ottanut, paitsi tämän jossa siitä on jo vesi päästetty talven lähestyessä pois. Kuva marraskuulta 2018. Videot pyörivät tolpan screeneillä ympäri vuoden.




Tänä vuonna Aurinkolähteeseen laitettiin vesi vasta elokuun lopulla. Pumppusysteemeissä on kuulemma joku vika jota kukaan ei osaa korjata, ja laitetoimittaja on ilmeisesti paennut maasta. Olen keskustellut asiasta jopa teoksen luoneen taiteilijan kanssa. Netissäkin on ollut paljon keskustelua toimimattomasta teoksesta ja siitä että kuinka paljon se on maksanut ja kuinka monta vaippaa sen hinnalla olisi saatu vanhuksille.




Niittäjänsilta nostettiin tänä vuonna (2019) jokeen, ja hinattiin paikalleen 11. kesäkuuta, jolta kuva. Kuljettavaksi se avautui seuraavana päivänä.





Lukkarinsannan silta


Lukkarinsannan sillan ylitys on ollut pyörälenkkieni varrella 20 kertaa.





Lukkarinsilta, joka yhdistää Lukkarinsannan Isojoenrannan kaupunginosat, valmistui vuonna 2006.
Se on Koillisväylän päätepiste, jonka jälkeen alkaa Noormarkuntie. 




Lukkarin sillalta yläjuoksun suuntaan, 700 metrin päässä joen ylittää vanha Isojoenrannan rautatiesilta. Silta ei ole enää rautatiekäytössä, mutta kevyt liikenne pääsee siitä kulkemaan Kalaholmasta isojoenrannan alueen perukoille. Korkeanpaikan kammoisena pysyn sillalta pois, mutta kerran olen sen polkupyörällä "pakon edessä" ylittänyt.  Mopojonnet kaahaavat sillalla, ja ajoittain sen laudoitus on kovilla keulijoiden alla.




Linnansilta


Olen ylittänyt Linnansillan 14 kertaa pyörälenkeilläni.
Se on valmistunut 1974. Sillan valmistuttua sille johdettiin keskustan halki Yrjönkatua ja Porinsiltaa pitkin kulkenut valtatie 8:n liikenne. Linnansilta sekä Vähälinnankatu olivat osa valtatietä aina vuoteen 1986 saakka, jolloin valmistui Porin läntinen ohitustie eli Länsitie.











Näkymä Linnansillalta Porinsillan suuntaan




Linnansillan alla, joen pohjoispuolella




Aittaluodosta, sillan alta Keski-Porin kirkkopuistoon ja edelleen kaupungille ja Etelärantaan. 





Muita siltoja matkan varrelta, sekalaisessa järjestyksessä



Koillisväylää Varvourinjuovan yli kaupungin suuntaan



rautatiesilta Varvourinjuovan yli, Kalaholman koulun kohdalla

Snällin silta Noormarkussa

Valtionsillan alla

Noormarkunjoen ylittävä rautatiesilta, Noormarkun vanhan aseman lähellä

Isojoenrannan rautatiesilta pohjoisen suuntaan

Ulasoorissa

Hevosluotoon

Kirjurinluodolta Raatimiehenluotoon

Raatimiehenluodolta Kirjurinluotoon - kun oikein tarkkoja ollaan

Lanajuovan yli, Kvistinluodon kärjen tuntumassa

Lanajuovan yli, Kvistinluotoon

Raatimiehenluodolta Liljanluotoon

Polsanluodolle

 Silta joka ylittää vanhan (kuivatun) Toejoen uoman



 Silta joka ylittää vanhan (kuivatun) Toejoen uoman




Siltojen lenkki



Kun sain ajatuksen laskea nämä siltojen ylitykset Gps-jäljistäni, ajoin vielä tässä julkaisussa listaamani sillat "läpi" yhdellä lenkillä; 6.9.2019. Matkaa kertyi 22 kilometriä, 8 ylitettyä siltaa ja lukuisa määrä kuvia joistakin joita en ollut kuvannut, tai en heti arkistostani löytänyt.





Olen tallentanut, ensin puhelimen Sport Tracker-sovelluksella, ja elokuun puolivälistä alkaen, kun reittien ja nopeuksien sykeasiat alkoivat kiinnostaa; älykellolla kaikki ajamani reitit. Olen aina ollut kiinnostunut tilastoinnista, monenlaisten asioiden muistiin merkitsemisestä. Nykyajan teknologia mahdollistaa monenlaisen tiedon ja "datan" taltioimisen ja tutkiskelun. Siitä huolimatta käytän edelleen myös exceliä.
Sport Trackerin, ja Suunto-ohjelman tallettama reittitieto ym joihin tämäkin blogipäivitys perustuu, on nähtävissä netissä kokonaisuudessaan: Tracker-sivullani  (linkki)


Seuraavaksi voisi aikansa kuluksi laskeskella alikulkuja. Niistäkin ehkä blogikirjoitus, myöhemmin.






Porissa: 9.9.2019

-

--

-





.



torstai 5. syyskuuta 2019

Teillä tietymättömillä





Eräällä tietymättömällä tiellä - tai polulla  4.9.2019


Tietymättömillä?

Sana tietymätön löytyy Kielitoimiston sanakirjasta, ja sen merkitykseksi on annettu ’josta ei ole tietoa, tuntematon, hämärä, epämääräinen’. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi seuraavasti:

Kadoksissa on toistaiseksi tietymätön määrä rahaa. Ratkaisu lykättiin tietymättömään tulevaisuuteen. Tietymättömissä, tietymättömistä, tietymättömiin, tietymättömillä, tietymättömille (= kadonneena, kadoksissa, kateissa, hukassa, tuntemattomassa paikassa). Oli monta päivää tietymättömissä, teillä tietymättömillä. Rahat katosivat tietymättömiin, teille tietymättömille.


Siinä missä tietämätön on ihmisen ominaisuus, tietymätön on asian ominaisuus. Sanat perustuvat tietää- ja tietyä-verbeihin, joskaan jälkimmäinen ei ole käytännössä käytössä. Periaatteellinen ero on sama kuin vaikkapa unohtaa- ja unohtua-verbeillä: ihminen voi unohtaa, ja asia voi unohtua.


Asiaan nyt!

Toukokuun alussa hankkimani sähköavusteisen polkupyörän matkamittari näyttää pian lukemaa 2500. Asetin itselleni tavoitteeksi ajella sillä ennen talven tuloa tuhat kilometriä.  Se tavoite täyttyi heinäkuun toinen päivä, jossain Pirunkirnun hujakoilla, Porin Kirjurinluodon perukoilla. Kaksituhatta kilometriä tuli mitariin samoilla nurkilla 19 elokuuta, samanlaisella kaupunkilenkillä kuin edellinenkin etappi.

Eräs syy hankkia liikkumisvälineeksi polkupyörä, olikin päästä kuvaamaan paikkoja joita ei saavuta autolla. Paikkoja joihin en jaksa kävellä. Tai joiden tuntumaan ei kehtaa tai uskalla mennä autolla.
Satakunnassa kehtaa sanalla on eri merkitys kuin monella muulla murrealueella. 

Edellä määrittelemieni paikkojen lisäksi olen löytänyt reittejä ja paikkoja joista en ole tiennyt mitään, tai hyvin vähän. Paikallistuntemukseni on kasvanut menneen kesän aikana paljon, hurjasti.
Viimeksi eilen, jolta iltalenkiltä aloituskuva ja tämä susisuon viitta joka osoittaa polkua joka johtaa Susisuon majalle.






Mennään ajassa ja kuvissa taakse päin, eli lenkkeihin ja paikkoihin joita olen kolunnut



Levon lammen kohdalla, paluumatkalla Kallosta. Stemmin päällä "geari", siis vr-kamera jolla tallensin matkaani videolle. Niihin voi tutustua Youtube-sivullani
Ajo Kalloon ei ollut muutoin uutta, paitsi pyörällä pyörätietä ajettuna. Lähinnä kokeilua. 



Porin metsä on melko laaja ulkoilureittialue Isomäen ja Katinkurun välisellä metsäalueella. Se tarjoaa usein uutta ja ennennäkemätöntä. 




29.8.2019



29.8: Lähdin lenkille joka suuntautui Preiviikinlahden rantaan, etelärannan lintutornille. Poikkesin matkalla metsähautausmaalla, kuvasin kappelia, ja edellisen kuvan "kellotapulia".
Ei pidä sekoittaa tätä etelärantaa kiviporin jokirantaan. 



Kasitien ja parkanontien eritasoliittymätyömaa on olut useammankin kerran kohteenani. 


Päällystystyöt aiheuttivat melkoisiakin ruuhkia, joista uutisoitiin. Tämä kuvaamani ei ollut kovin suuri, mutta jonkun hermot siinäkin menivät. Polttoväli litistää perspektiivin



Mobilistit ja muutkin ajoneuvoharrastajat kokokontuvat maanantai-iltaisin. Satuin paikalle, en tarkoituksella. 



Mukavan lenkin varrelta: Ulvilan keskiaikaisen kirkon viereisestä puistosta. Kirkkosaari ja sen kautta Porin suuntaan johtava tie oli minulle aiemmin tuntematon, kun ei autolla.... 



Vakiintunut taukopaikka: Lentoaseman spottauspaikka. 





I. maailmansodan aikaisilla juoksuhaudoilla, Porin Hyvelän lähistöllä




Nuijamiestentiellä, Pyntösjärven aukeen eteläsyrjällä, matkalla juoksuhaudoille.
Kohtasin kuusi peuraa (6), ja ratsastajan joka ihmetteli yhtä paljon kuin hevosensa; ei ollut koskaan ennen kohdannut polkupyöräilijää näillä teillä. 




Levähdys ja juomatauko Vesitiellä, matkalla Ruosniemestä Harjakankaalle ja edelleen Noormarkkuun. Vesitie on saanut nimensä varmaankin siitä, että sen vieressä kulkee vesijohto Porin veden Harjakankaan vedenottamolta kaupunkiin. 



Vesitien jälkeen Harjakankaalle, ja sen taisteluiden (1918) muistomerkille.
matka jatkuu.... 




 . . . Harjakankaalta Noormarkkuun johtavan tien varressa Svensbergin aita, joka oli yksi päähänpinttymistäni. Siis sen kuvauksen suhteen.  Autollakin olisi päässyt kuvaamaan, mutta halusin kokea sen  näin. 




Noormarkunjoen uimaranta. Toiselta puolen nähtynä. 




Ulvilassa, Kaskelotin puistossa järjestetään elokuun alussa (kuva: 3.8.2019) Hansamarkkinat.
Tänä vuonna menin pyörällä. Ahjonakan seppä takoo. 





Enäjärven koulun kohdalta lähtee polku, joka seuraa Varvourinjuopaa Tiimannin nokkaan, josta juopa erkanee Kokemäenjoesta. 




Pyörätien alikulkuja, "reppurännejä" on Porissa paljon. Tämä inkkarikylän nurkalla




Lentokentän sillä puolella johon en autolla menisi, enkä kävelläkään vitsisi




rautatien ja valtatien ali Friitalassa





Massin ulkoilualueella




En nähnyt osakkaita ajettaviksi, Lattomeren aukeella





 Viasvedentieltä erkanee metsätie Makholmaan. Osakkaita oli liikkeellä paljon. Kaikenlaista mönkijäkaaharia ja pakettiautoilijaa. Tien varressa salainen uimapaikka





 "Rupurannassa"




"Rupurannassa", makholmassa. Lenkki pituudeltaan 40km, taisi olla kesän pisimpiä. Saman pituisia kyllä useampiakin. 




Enäjärven, siis järven luontolavalla. Samalla kun kyläilemässä Mooskerinojan varrella. 




Ruosniemestä Koliahteelle, josta Viikerintietä Söörmarkkuun








Söörmarkun koululla. Samassa rakennuksessa päiväkoti. Ja pihalla mattojenpesupaikka. 




Järvikyläntie muuttuu Pyntösjärven aukeen pohjoissyrjällä yksityistieksi, jonka nimeämisessä on tapahtunut jotain. Aukee on ollut järvi, joka kuivatettiin viljelysmaaksi 30-40 luvulla.




Pyntösjärveltä Söörmarkkuun ja muihin suuntiin. Keskeneräinen tietyömaa on kaaosmaisuudestaan huolimatta melko toimivaksi ratkaistu. Tietenkin rattiraivoiset VAG-konsernin tuotteita käyttävät maailman nopeimmat heikit menettävät hermonsa yhden pysähdyksen taktiikan pettäessä. 




Eräältä toiselta noormarkunlenkiltä: 22.7.2019



 Snällin sillalla





 Noormarkun kirkossa, joka kuuluu tiekirkkoihin. Opas "ahdistelee" pariskuntaa joka pelasti minut häneltä. Ei hän oikeastaan ahdistellut; teki vain työtään. Mutta minä kun haluan olla ihan rauhassa, enkä henno sitä ääneen tilanteessa sanoa.



Myllykoski kesäasussaan





Lassilan kirkolta Kairilaan ja Tieksiöön - yksi kesän kohokohdista

Tästä reissusta olisi saanut ihan oman juttunsakin, mutta upotan nyt tähän kun kesällä en kerinnyt tekemään (muka)

Lassilan kirkko. Pyörämatkan lähtöpaikka




Google maps kertoi reitistä: "enimmäkseen tasaista". Lassilasta Kairilan suuntaan




Kelleskaupungin jälkeen Simulankulma ja Löytänejärvi. 




Tieksiön jälkeen Peräkyläntien ja Tuunajärventien risteyksessä, Saunajoella. Ollaan äitini synnyinkulmilla. Lavian suuntaan kun olisin mennyt vielä muutaman kilometrin, olisi tullut vastaan Nevanranta, jossa olen mukulana viettänyt melko paljon aikaa. Äitini enon luona. 




Ajoin edellisestä risteyksestä vähän matkaa Pomarkkuun päin, ja löysin äitini kotipaikan; Huhdanmäen, jonka nimellä on oma historiansa. Alunperin se oli Laine.  Näillä paikkeilla koin unohtumattoman elämyksen: vastaniitetyn heinän tuoksun, jota en ole haistanut vuosikymmeniin. Akkumitarissa on hyvin kilometrejä jäljellä, joten . . . 




. . . ajoin paluumatkalla Harjakosken kautta. Siellä oli sillanrakennus menossa.




Taukopaikkoja olisi ollut maisemallisillakin paikoilla, mutta minä pysähdyin keskelle korpimaata. Eväs nestemäistä: dexalia ja toisessa pullossa vettä. 




Palattuani Lassilan kirkolle lähtöpaikkaani,  kävin vielä ajamassa vaarallisen laskun alas ja ylös. Olihan se. 




Sukulaisten haudoilla kävin katsomassa. Sankarihaudassa lepää äitiniäidin veli; Jaakko Huhdanmäki.
Jaakovainaa, niin kuin mummoni häntä kutsui. 




Kamat autoon, pyörä koukkuun ja kotimatkalle . . .




. . .  kaupan pihalla vielä pysähdyin hetkeksi


Reittiin ja ajon statistiikkaan pääsee tutustumaan tarkemmin tracker-sivulla



Porin siltoja - ajettuja ja kuvattuja

Ylittäessäni elokuun viimeisen päivän illalla kuvan ,ja yllä olevaan karttakuvaan sinisellä nuolella merkitsemääni kaarisiltana parem...