Tietoa ja asioita joila ei tee mitään

 Vai tekeekö sittenkin. Tiedot joilla ei "tee mitään" jokapäiväisessä elämässä kutsutaan triviaaliksi. Se on triviaalia, kuten koulussa pänttämäni yhtälömatematiikka: x+y=z tai jotain mikä ei päähäni koskaan mennyt. Pari kertaa elämän varrella olen kohdannut tilanteen jossa sitä ajattelumaailmaa olisi tarvinut, mutta onnistuin kiertämään tai soveltamaan käsittämättömän tilanteen jollakin muulla tavalla. Kuten murtolukujen jakolaskut ilman laskinta lähihoitajakoulun lääkelaskutenteissä. Läpäisin nekin.

Mutta mitä jaaritusta tuo nyt oli.
Loppuviikko toi postin muodossa minulle nipun vanhoja negatiiveja. Peräisin 60-luvulta, pääkaupunkiseudulta. Selasin aivan satunnaisesti netin kauppamaailmaa ja  laitoin hakusanaksi ensin dioja, sitten vanhoja valokuvia, ja lopulta negatiiveja. Kaksi ensimmäistäkin tuottivat niinsanotusti osumia, mutta en innostunut. Mutta negatiivi- hakusana tuotti innostuksen ja laitoin "tilauksen menemään".

Hinta oli nimellinen. Postikulu oli suunnilleen sama kuin ostokulukin. Kirje painoi parisataa grammaa. Negatiiveja oli ja on mukava määrä. Oletan myyjätahon löytäneen ne pesänselvityksen yhteydessä. Ne ovat kuuluneet valookuvausta harrastaneelle, mutta ei ammatikseen kuvanneelle henkilölle. Ilmoituksessa kertoi että "kuvat" ovat pilaantuneita. Eivät olleet. Negatiivit ovat säilyneet melko hyvässä kunnossa, kun filmit on kehitetty ja varsinkin pesty valokuvausliikkeessä arkistokelpoisiksi asti.
Z- tai vähintään y-sukupolven edustajat eivät välttämättä tiedä että on olemassa negatiiveja. Saattavat luulla että pienet valokuvat ovat ajan saatossa menneet pilalle; muuttuneet kummallisen näköisiksi- joita kutsutaan negatiiveiksi.

Mutta nyt kuviin, ja mitä niistä seurasi: Tietoa jolla ei tee mitään

Tämä kuva pisti silmääni, 180 ruudun joukosta  jotka kuvasin kameralla valopöydällä. Sillä tavalla digitoituja kuvia sanotaan reprokuviksi. Tuollainen määrä on kätevä räpsiä ensin kameralla, käydä kuvat läpi ja laittaa sitten kiinnostavimmat skanneriin joka on hitaampi tapa tehdä analogiasta digitaalista.
Skanneri antaa varsinkin kinofilmeistä parempaa jälkeä, mutta isompia ruutukokoja digitoidessa repro tuottaa jotenkin mukavampaa jälkeä. Niin nytkin tekemissäni. Viimeisen päälle en alkanut tekemään, kun ennen muuta kyseeseen tuli dokumenttiarvo. 

Dan Ward - tuon kuvan yläosassa näkyvä neonvalomainos. Muut mainostekstit  ovat  kuvan ulkopuolella.  Jämähdin tapani mukaan tuohon tekstiin, ja homma rönsyili paikan selvittämiseen.
Nimi hakukoneeseen, ja myöhemmin finna-hakuun. Kun välissä googlen kartta / katunäkymiä, eri osoitteiden selvittämiseksi.

Heikki Havas on ottanut kuvan, ja Helsingin Kaupunginmuseo digitoinut sen meidän nähtäväksemme. Kuvaa saa käyttää ei-kaupallisiin terkoituksiin, kun mainitsee nuo asiat tai tiedot julkaistessaan.
Kuva on Eteläesplanadi 22:sta. Jossa sijaitsi Bensowin liiketalo. Palatsiksikin kutsuttu. Enkä ihmettele että on kutsuttu, kun katsoin sen sisätiloista otettuja kuvia. Mutta se on oma lukunsa.

Oletin ensin aloituskuvan paikaksi Tapiolan puutarhakaupungin. Mutta olin väärässä.
Dan Ward oli kukkakauppias. Kuuluisa uraauurtava sellainen.

Kukkakaupasta löytyi osoite kuvalle, ja paljon muuta joka tässä kopiona:
"Dan Ward perusti ensimmäisen kukkakauppansa v. 1909 Aleksanterinkatu 9:ään, josta se muutti vuonna 1916 Aleksanterinkatu 48:ään. Tämä myymälä siirtyi myöhemmin Dan Wardin vaimolle ja toimi pitkään Ella Wardin nimellä. Vuonna 1920 Dan Ward osti veljeltään Eteläesplanaadin kukkakaupan. Seuraavalla vuosikymmenellä Dan Wardin liikenimestä tuli käsite, kun hän ensin avasi uuden kukkamyymälän juuri valmistuneessa lasipalatsissa Heikinkadulla (Mannerheimintiellä) ja myöhemmin Bensowin liikepalatsin valmistuttua suuren myymälän Eteläesplanadilla. Tämä myymälä toimi 1980-luvun lopulle saakka kunnes joutui muuttamaan Lasipalatsiin."

Muutama satunnainen kuva lisää - vähemmällä selityksellä mutta tietoa lisäten

Finnairin Caravelle. Ei se super vaan aikaisempi. Malmin tai Seutulan kentällä. En tiedä - vielä.

a

Convair Metropolitan

Puijon torni. Ei se nykyinen vaan vanhempi.

Tämänhan tuntee kaikki. Ei ole vappu eikä jääkiekkokisojen jälkimaininkeja.

Helsinki, Hakaniementori. Korkein iso talo taustalla Elannon talo. Oikealla näkyy Hakaniemen kauppahallin kulmaa.

Tampere Hämeenpuisto. Emil Wikströmin hieno veistoskokonaisuus ja suihkulähde Hämeenkalliolla.
Kuvakulma erilainen kuin googlaamissani. Jatkan selvittelyä. Siihenhän nämä minulla johtavat.
Tuo olisi hieno uudelleen, jälleenkuvat digivärille tai jopa filmille itsekin.

Kysyin majakasta Majakkaseuran FB-sivulla, kun en ollut varma löytmieni kuvien perusteella. Se on Russarö. IT-tykillä opettelivat kuulemma suorasuuntaistakin ammuntaa merimaaliin. Kuva herätti kiinnostusta, innostustakin. Ja keskustelu taitaa jatkua edelleen.

Leipää ja sirkushuveja. Ennen ja tänään

Suomen tivoli tarjosi sirkushuveiksi kutsuttua viihdettä leivän elättämille kansalaisille. Vaikka nykyWoketus ja rasistiksi nimittelyn uhka on olemassa, laitoin silti tämän mainion ajankuvan. Eletään siis 60-luvun luulisin alkupuolta ja tivolin vetonaula tai sisäänheittäjä herättää huomion.
Haltuuni saamissani negatiiveissa tuolta ajalta ja aikaisemmaltakin, on kuvattu vastaavia poppamiehiä ja hottentotteja. Ja muita taivastelun aiheita.
Voiko sanaa poppamies tai hottentotti nykyaikana sanoa tai kirjoittaa. Teen niin kuitenkin. Ilman sitä miksi sitä kutsutaan.

Ajankohtainen kuva. Tasapainottamaan julkaisuni triviaalia aihetta.
Porin päivä tarjosi nykyajan sirkushuvia ja leipääkin. Tänä vuonna ennakkomarkkinointi tapahtumasta painottui valeporilaisiin, joita lukuisa määrä porilaisia ravintoloita lanseerasi nautittavaksi tiloissaan. Ja siinä samalla tietenkin muutakin virvoiketta.
En  lämmennyt tapahtumalle tänä vuonna. Kukin viettäköön mitäkin tapahtumaa tai tapausta aivan miten tykkää. Mutta nyt ei uponnut. Porinpäivä muuntautuu ajan mukaan ja ajan mukaiseksi. Perinteitä noudatetaan ja uusia luodaan.
Otin vain yhden kuvan, odottaessamme linja autoa kujettavaksi pois keskustan väenpaljoudesta.
En laita sitä valokuvauskilpailuun, jollainen tuli somessa vastaan.
Hetken ajattelin, kun vanhojakin olisi voinut pistää, mutta palkintoa katsoessani hokssin että se taitaa olla pienemmälle piirille.
Pääpalkintona oli tai on Porin Kameraseuran MUKI!

Pian alkavaa Lokakuuta.

Porissa: 29.9.2024

..

Kuvavirtaa ja kannanottoja

 Teenpä tässä niin, että laitan esiin ottamani 19 kuvaa  tähän satunnaisessa järjestyksessä. Kone saa arpoa miten ne sivulle lykkää.
Kirjoitan  kuvien alle, mistä niissä on kysymys. Olen laittanut blogin kuvaukseksi, että tämä on kuvapainotteinen päiväkirja laiskurin elämästä. Tässä viikko tai kymmenkunta päivää melkein sitä itseään. Mutta ensimmäinen keväältä. Ja varsinkin sitä itseään.

Kirjurinluodon ja sen areena-alueen taakse, areenan ja lumenkaatopaikan väliselle joutomaalle rakentui tai alkoi rakentua kirjurin leirintä- niminen alue. Toissapäivän lehdestä saattoi lukea että sen ensimmäinen sesonki ei ollut aivan odotetun vilkas. Mutta homma jatkuu. Tamperelaisella leirintäalueyrittäjällä on sopimus vuoden 2027 loppuun, ja optio lisävuosiin.
Porin kaupunki kohentaa aluetta muunmuassa kulkuväylien kiveyksillä ja muullakin elävöittämisellä.
Tänä vuonna kaupunki tukee infrastruktuurin kehitystä 200 000 eurolla, ja vuoden 2027 loppuun mennessä  1 000 000 eurolla.
Toivotan tampereen kaupungille onnea ja menestystä, verotulojen saamisen johdosta. En ole kauheasti tällaisista änkyröinyt, mutta nyt kyllä vähän närästää. Kun katsoo mitä kaikkea kurjistamista uutisoidaan. Mitä kaupungin päättäjät tekevät noin vaan. Ensi keväänä on kunnallisvaalit. En äänestä enää ikinä, missään vaaleissa.
Sillä ei ole mitään merkitystä tai vaikutusta mihinkään. 

Nyt muihin kuviin ja tunnelmiin

Muistiinpanokuva puhelimella filmikuvauksestani, jossa halusin katsoa miten punainen toistuu ortokromaattisella filmillä. Filmin erikoisus on se, ettei se "näe" punaista. Punaiset laueet sillä kuvatuissa kuvissa toistuvat miltei mustina. Miten tuon punaisen pyöräilykypärävalon kanssa. Sen näemme ensi numerossa, mikäli ja jos kuvaus ja sen jälkeiset työvaiheet onnistuvat edes jotenkin.

Toinen muistiinpano filmikuvauksesta. En viljele selfieitä, mutta tämän kerran. Peilistä otettuja omakuvia, selfieitä on netti ja some pullollaan. Niin video-  kuin valokuvina. Influenserit, nuo vaikuttajat kuvaavat tiktokkeihin ja instagrammeihin ennenmuuta itseään. Milloin missäkin valossa ja tarkoituksessa.
Hyvin yleistä on se, että tuijottavat niissä omakuvissaan omaa naamaansa puhelimiensa näytöillä. Aivan kuin ihaillakseen kuinka helvetin kauniita tai jotain, ovat. Olen ennen ajanlaskuni alkua saanut opin henkilökuvauksessa ja siitä sen että ihmisen kuvassa, potretissa on melkein aina hyvä olla katsekontakti.
Noissa influenssereiden kuvissa ja videoilla välittyy lähinnä itsensä ihailu. Mutta olkoon!
Ei tämmöinen setämies-boomeri mitään ymmärrä.

Menin eräälle internetin kaupantekosivustolle, ja laitoin hakusanaksi dioja. Ei osunut. Sitten vanhoja valokuvia. Ei kiinnostavia osumia. Lopuksi negatiiveja. Tein löydön ja ostin
Otin kuvakaappauksen myyjähenkilön ottamista kuvista, ja niistä yhden tähän. Tekijänoikeuksista piittaamatta. Hyi.
Tulossa on, kun posti suo ja jos suo, melko varmasti yli 50 vuotta vanhoja negatiiveja. Aivan arpapeliä, mitä ne sisältävät. Mutta sisälsivätpä mitä tahansa, kuvat ovat minun käytettävissäni. Niiden tekijänoikeussuoja-aika on umpeutunut. Kun tuskin teoksiksi katsottavista kuvista on kyse. Tai mistä sitä tietää enenn kun näkee.

Finstone-ilmiö talomme nurkalla nurmikolla. Kuuklatkaa tai pistäkää faseen haku.

SKiBin kulttuurikeskustyömaan torninosturi on purettu. Hejsan! Tästä tulee Fiini; lukee tuossa pressussa. Niin tulee. Kulttuurikeskus Fiini tulee olemaan sen nimi. Ja saattaa se varmaan muutenkin olla.

Alunperin kauppakeskus BePoppina tunnetuun, nykyään asiantuntijakeskus BePopiksi nimetty arkkitehtooninen ihmetys täyttää pyöreitä. Sen kunniaksi ja kuvapankkiaan kartuttamaan julistivat valokuvakilpailun, jossa on kaksi sarjaa. Toisen voittajan valinnasta vastaa arvovaltainen tuomaristo ja toinen toteutetaan peukutuskilpailuna. Suurimman peukutusmäärän voittaja saa liput Dingo-elokuvan ennakko- tai gaalanäytökseen, johon en onneksi pääse tai joudu. Olen joskus voittanut liput johonkin vastaavaan, mutta ne oli helppo myydä puskaradio- tai vaihtorikiryhmässä kyseiselle fanille.
Mutta  kun mukana on myös tuomaristomahdollisuus, menin ja otin pari kuvaa. Tylsyydestään huolimatta niillä saattaa olla pienen pieni mahdollisuus päästä vaikkapa varasijoille, ellei jury koostu peukuttavista iphone-filtterikuvaa arvostavista oletetuista.

Toinen kuva Bepopista, ettei pelkiksi seiniksi mene. Täydellä aukolla mijöö pehmeäksi ja kokki teräväksi. Junou.

Pistin edelliseen julkaisuuni kuvaparin rouheasta talosta, Vähäuusikadulta. Siinä ennenmuuta tekoälyn antamista mahdollisuuksista. Katsokaa se edellinen tästä.
Palasin talon nurkille, rantaan mennessäni. Ja otin kuvia talon toiselta puolelta, Paanakedonkadun laidalta.

Rannassa oli maantiekävelyn SM-kilpailut. Kuvia kertyi mutta ei niitä tässä enempää.

Päkintien alkuun on tehty joku tuollainen paikka. Kontti ja koppi. En tiedä tarkoitustaan, mutta seuraan tilanteen kehittymistä kun haen ärrältä maitoa ja tupakkia. Kuvassa esiintyy kaupungin juuri hankkima uusi tiehöylä, joilta tiekarhuiksikin kutsutaan. Niitä on kaupungin omistuksessa nyt neljä.

Tilasin ja sain fimiä ja kemikaalia filmikuvauksiin ja kehitykseen. Rulla ja kinoa. Näillä ja bulkissa jäljellä olevilla "pärjää" joulukuulle, ainakin.

Google-kääntäjällä saa käännöksiä myös kuvista. Siis niiden teksttiosista. Käännökset ovat vähän kömpelöjä, mutta asiat näkyvät. Piti varmistaa lähilinssin antama terävyysalue. Tämän julkaisun ensimmäisen kuvan esittämän kuvaustapahtuman ratkaisemiseksi.

Fiinin torninosturia purkavat.

Liinaharjan entisen vanhainkodin purkutyö on alkanut, sisätiloissa tehtävillä purkutöillä. Myöhhemmin rakennus pistetään maan tasalle. Tämä sen taustapuolelta.

Uusi pyörätelinemalli mahdollistaa lukitsemisen rungosta. Jolloin ei löydä lukitsemastaan  polkupyörästä pelkkää etupyörää jonka varas on jättänyt ja vienyt loput mennessään.
Nyt voi pitää pyöränsä ja varas vie vain rnkaan ja vanteen. Tässä tapauksessa myös kapan ja rattaat.

Puunaulanpuisto Karjarannassa. Pyörivät penkki-istuimet.

Ensimmäinen kuvani uudesta karhusta. Ennen kun paikalle tuli kontti ja koppi.

Se kamera jolla otin ne ortokuvat jotka ovat vielä latentteina filmillä, tätä kirjoittaessani.
Agfa Billy-Clack. Fimin ruutukoko 6 x 9 senttiä.

Kauden kasviksia. Ei kun Oktoberfest. Melkein voin sanoa että tämä on parasta vaaleaa laageria jota olen nauttinut. Harmi kun ei ympärivuotisesti myynnnissä. Mutta eihän se sitten olisi oktoberfest. Lokakuu on vasta tulossa.
6%.

Porissa: 25.9.2024

... 

Ihmisiä on kuin muurahaisia

Luin uutisista menneellä viikolla, että A-kilta muuttaa, ja että Airion kulmaan tulee ravitsemusliike. Näin nopeasti muisteltuna nuo jäivät päälimäisinä mieleen. Tosin jatsi ehkä myydään ja ässät yhtiöitetään jotenkin. Ehkä. 

Airion kulmaan tulevan ravintolan englanninkielisenä trendikäs nimi jotenkin ärsyttää minua nyt, vaikka tuleekin sisältämään suomen kielisen Kalevin. Jossain hesuleissa se on ymmärrettävä, mutta tällaisessa pikkukylässä Bar & Kitchen.... Olkoon. 

A-killan muutto Vapaudenkadulta puistojen risteykseen herätti huomioni, kun lähihoitajakoulun ekskursio A-kiltaan on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Rautateihin liittyvät rakennukset ja muukin infrastruktuuri ovat myös mieenkiinnonkohteitani. Asemapäälikön talokin.

Äyrilä. Talo johon A-kilta muuttaa asemapäälikön talosta, Vapaudenkadulta. Talo jossa on toiminut englantilainen leikkikoulu. Talo josta otin kuvan, Pohjois- ja Länsipuiston kulmassa, marraskuussa 5 vuotta sitten.
Someen ladattuani sain tietää muutakin taloon liittyvää, mitä kaikkea siinä on toiminut vuosikymmenten varrella. 

Asemapäälikön talo Vapaudenkadulla. Taustalla vesitorni.

Ihmsistä

Jo vanha uutinen kertoi että Puuvillan kauppakeskuksessa 10 vuotta toiminut Picnic- kahvila lopettaa toimintansa siellä. Ei jatka vuokrasopimustaan. Tilalle tulee hampurilaispaikka - ravintola.
Käytiin puuvillassa ja nappasin pari kuvaa muuttuvasta näkymästä. Etsin kuvan jossa kahvila vielä paikallaan, ja tein kollaasin.
Rajasin juuri ottamani ajankohtaisen kuvan samansuuntaiseksi kuin puolisen vuotta sitten ottamani.
Tämän kirjoituksen otsikko syntyi kuvan aikaansaamasta somekommentoinnista, jossa päälimäisenä havaintona heräsi se ettei puuvillassa ole IHMISIÄ.
Kommentiksi laittamani rajaamaton kuva jossa on 20 ihmistä, tuon rajatun ulkopuolella, oli myöhäistä. Puuvillan maine on mennyttä ja elävöityminen mennyt perseelleen. Siellä ei ole IHMISIÄ.

Etsin toisen "vanhan" kuvan jossa esiintyy sama kahvila. Siinäkään ei ole IHMISIÄ. Mutta siihen on syynsä: Kuva on maaliskuulta 2021. Koronasulku kiivaimmillaan. Kahvilassa take-away. Vie pois. Itsesikin.
Kahvittelualue on rajattu liinoilla. Paikalla ei saanut nauttia, kahvia. Tarkemmin katsoessa kuvassa näkyy pari ihmistäkin. Joku tulossa kaupasta, kahvilan myyjä tiskin takana.

Nyt käydessämme, kauppaan mennessämme. Nappasin lennosta kuvan puhelimella. Se osui kohdalleen, käytettäväksi vertailukuvana korona-aikaiseen. Siinä näkyy ihmisiäkin. Mutta ei riittävästi, jotta elävöitymisen tai elinvoimaisuuden kriteerit täyttyisivät.
Puuvillan tila ei ole keskusta-alueen kaltainen. Siellä on edelleen ihmisiä. Kuin muurahaisia. En ole mitannut, mutta kauppakeskuksen 200 käytävämetrillä ja kymmenissä liikkeissä heitä oli tuona arkisena aamupäivänäkin aivan taatusti. Satoja. Mutta riittääkö se, vaikkei hitä kaikkia yhtä aikaa sen esiintymislavan edustalle kerättäisi poseeraamaan . On heitä Yrjönkadulla ja torillakin. 

Puuvillassa oli jonkinlaista elämää. Parkkipaikka oli tuolloinkin melkein täynnä. Ja parkkitasoilla lisää. Kauppakeskuksessa on ruokakuppa, josta mennään ostamaan maitoa, makkaraa, leipää ja kalaa. Joskus monet jopa kaljaa. Alkokin on. Ja apteekki. Kun ihminen tarvitsee ruokaa kaappiinsa, hän menee kauppaan ja ostaa. Siinä mitään helvetin elämyksiä olla hakemassa. Eikä elävöittämässä jotain paikkaa.
Se siitä. Kiitos ja anteeksi, jälleen kerran.

Kaupunginsairaalan vanha pesula

Kuva samalta paikalta.

Kun rakennus oli aidattu romahdusvaaran vuoksi, purkua odottamaan.
Ja nyt viime viikolla, kun paikkaa viimeisteltiin tulevaksi parkipaikaksi. Nettikeskustelu joka on elämäni suolaa, oli surua siitä ettei henkilökunnallakaan ole parkkipaikkoja ja että tuo toisi siihen puutteeseen suuret parannukset.
Kun ottaa esiin vaikkapa google-kartan ja siitä imakuva päälle, katsooo kaupunginsairaalaa sopivalta korkeudelta niin näkee kuinka paljon siellä on parkkipaikkoja. Niitä on. Mutta tähän tulee jokunen lisää. Pääsee siitä kätevästi vaikka konttaamalla labraan.
Mitä tuohon purettuun pesulaan tulee, kun "kaikki kaunis puretaan". Mokoma röttelö  !

Ja muuta sellaista

Keskusaukion puiston valmistuttua vuorossa on parkkkipaikan parannustyö. Hulevesien ohjausta, pinnan uusiminen ja istutusta.

Koivulassa on salava jota suurempaa en ole nähnyt. Menin filmikameran kanssa, mutta otin diginäkin. Hyvä niin, kun filmikuva ei tällä kerralla onnistunut läheskään niin kuin olisin halunnut.

Eilen illalla auringonlaskun alkaessa oli parvekkeella näkymä joka pisti ottamaan kuvan järjestelmäkameralla. Siinä oli passeli linssi paikallaan, joten ehdin ottamaan kuvan sopivasti.

Tallentui sekä tavanomainen jiipeegeekuva, joka tuossa edellä.
Sen lisäksi kamerarunkkaajien suosima ainoaoikeaRAW, josta saa paremmin muokattua peukkumagneetin someen.
Olen jiipekin kannattaja, mutta tein nyt tämänkin. Perspektiiviä suoraan, ja parvekkeen katon nurkka pois. Ei tämäkään kuva valehtele.

Kiertokadulla 2014, jos oikein muistan kun en tarkista. Sateenkaaria ei ole tullut ikuistettua kameralla kuin nämä kaksi. Nyt ja tuolloin.
Tuolloin pistin kuvan Pekka Poudan ihmeteltäväksi, maikkarin sääkuvaksi. Erikoisen siitä teki se, että oli marras-joulukuun vaihde, jolloin tällaisen kokonaisen kaaren esiintyminen  ei kuulemma ole aivan tavallista. Se oli kuulemma jopa melko tavatonta. Tuplakaarikin.

Katua viikkarissa, siis viidennessäosassa, siis Itätullissa. Kuten haluatte sanoa. Vähäuusikatu, Lilla ny gatan, sanoi googlemaps jostain syystä. Sauna on palanut puolisen vuotta sitten. Kertoi uutinen jota en etsinyt. Harmi kun jäi ottamatta kuva paanakedon puolelta, siinä olisi ollut toisenlaista luonnetta.
Toisella kertaa sitten.

Jossakin tapauksissa tekoäly on oivallinen oikotie joihinkin tarkoituksiin. En mainitse että tässä julkaisussa on käytetty tekoälyä. Vaikka mainitseminen katsotaan eettisenä tarpeelliseksi vaatimukseksi.

Ortokromaatinen harmaasävymaailma. Punaisesta mustaa.  

Se salava filmillä. Kehite tai joku muu ei nyt  pelannut yhteen. Uusin sitten kun lehdet ovat varisseet ja räntää tulee taivaan täydeltä.

Porissa: 15.9.2024

..

Vesterinen torille. Minä muualle

 

Porin kauppatori, kaupungin verkkokameran kuvassa tänään kello 6:40.
Huomenna klo 19 torilla esiintyy Vesterinen yhtyeineen. Jos muistan, palaan katsomaan verkkokameraa silloin. Siinä näkynee ihmisiä, ellei kameraa ole suljettu salakatselemisen estämiseksi.

Maakuntalehti teki uutisen tuosta salakatselemisen estämisestä. Salakuuntelua ei mainittu. Sen estäminen saattaa vielä nykyteknologian puitteissa olla vaikeaa. Tori suljetaan maksavan yleisön käyttöön. Toinen laita rajataan ryyppäämistä varten, mutta toinen laita jää myös alle 18 vuotiaiden saavutettavaksi. Salakatselu estetää perinteiseen kirjurinluototyyliin 2 metriä korkeilla verhotuilla aidoilla.
Kyseessä on kaupungin elävöittäminen, mitä tuossa tapauksessa kieltämättä tapahtuu. Kritiikkiä siitä että yleinen paikka, jopa tori suljetaan eikä ole vapaasti käytettävissä ja kansalaisten kuljettavissa.
Omalta kohdaltani asia on kunnossa. Pääsen torille silloin kun sinne haluan. En halua liikkua torilla perjantai-illalla, enkä muinakaan iltoina. Olen silloin kotona, ja saatan silloin ja tällöin jopa juoda kaljaa. Purkin pari, kun enempää ei kroppa enää siedä.
Suon konserteissa ja muissa sirkushuveissa käyville huvinsa. Olen tylsä mutta tuossa suhteessa suvaitsevainen, tiedostamattani. 

 Missä kuljin, kun en torilla muuta kuin läpikulkien

 

 

Pyöräiliin tyhjää tonttia katsomaan. Tubitoimiston talon taakse. Tiedättehän sen. Rakennusmestarien talokin on tämän tuntumassa. Uutinen keroi että joku rakennusliike ei rakennakaan tontille kerrostaloa, vaikka meinasi niin. Mutta tuli korona, sota ja kaikki. Ilmastonmuutoskin. Tontilla on vanhaa asvalttia, jonka kasvillisuus pikku hiljaa valtaa. Savu- tai joku hormi.

Uutisen kertoma paikalla oleva pysäköintilaitos herätti mielenkiintoni ja uteliaisuuteni paikkaa kohtaan. Tukin aukon sivistyksessäni ja tutustuin paikkaan ulkoisesti. Urbaania löytöretkeilyä (googlatkaa) ulkoisesti.  Rujoa paikkaa.

Kuvakaappaus (varkaus) joltain uutissivulta jota en enää muista. Hakupalvelut ja toiminnot löytävät. Maksumuuri saattaa rajoittaa tiedon saantia, mutta tokkopa sillä suurta merkitystä.
 

Televisiosta tulee ohjelmaa 

 

Kuvakaappaus tämäkin: Onnistui yleareenan lähetyksestä. Niistä on useimmista suoratoistopalveluista mokoma kaappailu estetty.
Katson jonkin verran historia-aiheisia ohjelmia. Yksi mukava on ruotsalaisuudestaan huolimatta talot huokuvat historiaa. Areenasta löytyy jakso jossa paneutuvat Tukholman vanhassakaupungissa, Suurkirkon kupeessa olevaan taloon. Samassa kertaillaan Ruotsin historiaa satojen vuosien takaa. Opein asioita paikasta, jossa olen joskus kulkenut: Suurtorista; joka on Tukholman vanhimpia paikkoja. Sen keskellä on kaivo jonka paikalla toteuttivat Tukhoman verilöylyksi kutsutun erikoisoperaation. Siinä lyhennettiin 100 ihmistä päätään lyhyemmiksi. Järjestyksessä: papit, porvarit, muut herrat. Rahvaan pelotteeksi, että oppivat olemaan. Kuningas jonka nimeä en jaksa nyt kaivaa esiin, näytti kuka määrää. Suttuista oli mokoma touhu. Veri virtasi pitkin toria. Päät pantiin näytille.
 

 

Ottamani kuva suurtorilta olikohan 2014. Se kaivokin näkyy tuossa. Hieno paikka!

 

Muun perässä 

Linuxia koneeseen. Jako: Debian.

Toinen kuva aiemmasta "piippukuvasta". Vanha lämpökeskus Koivulassa. Ihme että vielä.

Ratapölkkyjen vaihtoa Porin ratapihalla. Raide 3.

Pulttipyssyjä tai jotain sellaisia. Ja Siperian susi. Uusi veturinumero "kokoelmaani". Kannatti pysätä, matkalla pysäköintilaitokselle.
 

 

Naapuritaloa on reerattu koko kesä, ja homma jatkuu varmaankin pitkälle syksyyn. Muurari söi rapparin eväät, kertoo ranualainen legenda raa'asta pelistä siellä päin.

 

 

Lopuksi kuvapari Ulvilan kirkon takaa. Saarenluodon silta joka korjattiin tai nykyaikaistettiin. Liikkumisen vuoksi se sai kunnollisen rakenteen. Kun googlaa siltoja, niin törmää moneen tuon aiemman ulkoasuiseen siltaan. Niitä on suojeltu jonkinlaisina kulttuurillisina kohteina. Tuokin olisi mennyt siihen kategoriaan, mutta on ymmärrettävä että sillan takana asuu ihmisiä. 

Nyt, pari viikkoa sitten

         Joskus ennen jonakin keväänä

 

Menkää torille !

 

 

Porissa: 5.9.2024

.()..().