27.12.22

Taianomaisuus

Välipäiviä alkamassa. Taianomaisuus on haihtunut. Uutta vuotta odotellaan. Tuo otsikoksikin yltänyt sana; taianomaisuus, toistui lukemattomia kertoja joulun alla televisiossa. Mainoksissa ja puheohjalmissa. Taisi uutisankkurin puheeseenkin yltyä. En muista, mutta tuntuu että se on tai oli tämän joulunalusajan uusia sanoja ja käsitteitä.
Ehkä en ole aiemmin huomannut tai kiinnittänyt huomiota. Sanoihin takertuminen on pääni sisäinen tapahtuma ja vika. Jotkut sanat jotenkin ärsyttävät, ainakin kun ne toistuvat riittävän usein ja moneen kertaan.
Kun kaikki tai joku on täydellistä, siis puheessa, niskavillani nousevat pystyyn. Taianomaisuuskin pakkaa aiheuttamaan saman reaktion. On monta muutakin sanaa tai ilmaisua, muta olkoot nyt. Srömsöössä noita ei viljellä. Sitä on mukava katsella. Suomen kaunein koti, joulukoti, oli televisiossa auki. Sen juontaja toisti sanaa ihana 102 + n kertaa. Olin hajota siihen ihanuuteen. Itsensäkidutamiseen suosittelen myös remppa vai muutto- ohjelmaa, jonka sisällöstä merkittävä os on juontajien räkätystä.
Kyllä nauraa saa, mutta yliräkätys on kamalaa.

 

Pari taianomaista kuvaa menneestä joulusta

 

Aaton aattona paistui kinkku. Kun se tuli uunista ulos, hetki oli taianomainen. Kinkkumme oli ja on  sopivan - riittävän kokoinen jottei sitä tarvitse uutenavuotena, siis vuodenvaihteessa syödä. Netissä, somessa sanovat että kinkun jämät ovat täydellisiä pizzassa tai / hernekeitossa. Olen eri mieltä. Kinkku kinkkuna ja muu muu muuna. Maakuntalehtemme uutispälikön kolumni joulunalla pääsi peräti Twitteriin ihmeteltäväksi ja haukuttavaksi. Hän kirjoitti kinkun puolesta, ja kinkun syömisen puolesta. Sehän nosti hesulin ituhipstereiden karvat pystyyn. Niiden vegaanien. Ja muiden metroseksualien. 

(kuva varastettu internetistä)
Julistivat seitan-kinkun olevan yhtä hyvää ellei parempaa. Jonkun kasvis-vegaanisen version kinkusta. Miksi siinä mainitaan kinkku. Lihansyöjä-ilmastontuhoajien käännyttämiseksikö ?
Samapa tuo, en syö. Ei tulisi mieleenkään.
Kuvass olevia seitanpakkauksia kuvittaa joulupukkiversio parrakkaasta äijästä. Tuo partatyyli ja hiustyyli on pistänyt silmääni. Sama toistuu monessa. Vegaanien mössöpakettien kyljissä, mutta muuallakin. Lienee jookin muoti-ilmiöparta ja olemus. Muistuttaa sellaiselta mitä ei pidä ääneen sanoa tai juki kirjoittaa, leimautumatta rasistiksi tai persuksi.
Ei tuosta tämän enempää. 

 

ai niin:  kuinka kinkkumme paistui.
Plarasin nettiä pitkin poikin, ja kokosin yhteenvedon useamman sisällöntuottajan sivulta ohjeeksi ja aikatauluksi. Kinkkuyksilö oli 3 kiloinen.
Somessa vittuilivat neuvoa kysyville, että kinkku paistetaan niin ja näin. Yli yön, saunassa, leivinuunissa tai takan pesässä. Vaikka missä. Miksi siihen mitään ohjetta tai aikataulutusta tarvitaan; kaikkihan sen osaavat muutenkin. Se tulee selkärangasta.
Kun paistaa kinkkua kerran vuodessa, ja joku vuosi saattaa jostain syystä jäädä väliinkin (ei välistä!), ainakin minun taytyy asia katsoa uudelleen. Kinkun paistoproseduuri lienee viimeisiä asioita, joita koen tarpeelliseksi opetella ulkoa. Kertotaulun osaan vaikka unissani.

 

Mietein aaton aaton aaton ostostarpeita. Kinkku oli hommattu alkuviikosta, mutta kalat uupuivat. Olivat vielä hankittavina. Tutkein kauppojen kalatarjontaa, en ollut tyytyväinen. Hoksasin että torille!
Takavuosina ostin kalat hallista. Porin kauppahallista. Mutta kun siellä ei enää, niin torillehan.
Facebookissa kyseltiin että mistä parhaat kalat. Järvestä, merestä, savustuspöntöstä, ja niin edelleen. Pistin oman kommenttini, oivallettuani että torilta. Seurasi jatkokeskustelua, että keneltä kauppiaalta sieltä. Päädyin kuvan myyntipaikalle, kun sitä eniten kehuttiin. Varmaan pari muutakin torikauppaa harjoittavaa olisi olut ihan hyviä. Mutta näin nyt. Kalaliike Ruohonen; kalastaja Merikarvialta.

Ostin kirjolohifileen, olikohan c-leikattua. Nahka mukana. Savusiian, savustetun siian. Ja heräteostoksena mukaan purkki suutarinlohta. Hinta oli mielestäni ihan kohtuullinen. Kilpailukykyinen isojen markettien vastaaviin.
Citymarket mainosti savukalansa savustetun heillä paikan päällä. Omassa kaupassa. Asia tarkentui nesteellä, siis jollain savuaromiliemellä savustamiseksi, kun liiketilossa ei voi eikä saa paloturvallisuuden vuksi haloillasavustaa. Siis savustaa. Paskaa paperipussissa, sanoisin. Mutta kalat jotka hommasin, olivat erinomaisia. Tämän kirjoituajankohtana jo melkein syöty. Kuten aiemmin kertomani kinkkukin.
 

Ajan kulutukseni torireissulla, kun aikaa oli peri tuntia ennen kotiinpaluuta. Päädyin jälleen pubiin; Rattikseen, keskusaukiolla. Aiemminkin vastaavilla reissuillani päätynyt sinne "yhdelle". Kahviakin myyvät, kuulemani mukaan oikein hyvää sellaista. Mutta olen paheellinen, ja nautin siinä ympäristössä mielluusti siihenkuuluvaa juotavaa. Paikan voisi tietenkin vuokrata kahvikupilisellakin.
Rttiksen interiöörissä on porirockin aikaisia tauluja, joissa bändien jäsenten; Yön, dingon, ja monen muun nimikirjoituksia. Kun tällä kertaa oli melko hiljaista, tohdein napsia muutamasta kuvan talteen.
 

Uuden vuoden vastaanotto lähestyy. Aattona klo 18 alkaen on lupa ampua raketteja. Joillakin alueilla niitä ei saa ampua, mutta täällä Väinölässä saa. Parvekkelta on näkymäsuunta Joukahaisenpuistoon, jonka kerrottiin olevan suosittu paikka siihen toimintaan.
Jos sää on otollinen, niin voisi ilotulittamista ikuistaa, tallentaa videolle. Pystyttää tuo pienoinen kamera jalustalla parvekkeelle, ja tehdä jonkinlainen videoteos siitä. Kamera joka on kesäisessä kuvassa kiinnitettynä pyörään rakentamaani telineeseen, on Dji Pocket 2. Sitä ei suositella käytettäväksi noin, kun se ei ole action-kamera, ja gimbaali saattaa kärsiä tärinästä. Varovasti käyttäen se on kuitenkin selvinnyt parista sessiosta tuossakin.
Kameralla voi kuvata monenaista tyyiä: hyperlapsea, slow motionia, kuvaa ja videota. Saa nähdä mihin päädyn, mutta videoon joka tapauksessa.

Laitoin muistikortin jo valmiiksi, ja akku on ok. Niitä laittaessani totesin jälleen itsekseni, että kameroiden käyttäminen kuvaamiseen on tosi vähäistä tähän aikaan vuodesta. Puhelin suoriutuu dokumentoinnista oikein hyvin. Valotuksetkin menevät melkein aina kohdalleen. Kesällä taas oikeilla "vehkeillä", jotain poikkeusta lukuunottamatta. On hyvin vapauttavaa, kun ei tarvitse olla tosissaan. Kuvaamisen kanssa.



Kurjuus kuitenkin

 

 

Alkutalven kestopuheenaihe on katujen kunnossapito, joka on se mikä on.
Mentiin kaupunkiin. Linjuriin nousu oli vähän kankeaa tuon auravallin yli. Mutta hyvin silti päästiin.
Pysäkki sijaitsee erkanevalla kevyenliikenteenväylän pätkällä, sen päässä. Auraus oli jäänyt vaiheeseen, mutta ei se mitään. Vallin koko ei tue kuvassa niin esiin kuin todellisuudessa.

 

Torille ja finaali-joulukauppaan lähtiessämme, pysäkille johtava pätkä oli aurattu, ja bussi pääsi pysäkilleen hyvin. Mutta peilijäässä. Jalkojeni motoriikka on huonontunut, heikentynyt ennen aikojaan. Olen ylivarovainen. Mutta selvittiin tuostakin. Pysäkki on valittavissa kahdesta. Toiselta autoon noustessa pääsee kiertoajelulle Koivistonluotoon, kunnes se lähtee kaupungin suuntaan tämän kautta. Sillä sitten taas joskus.

Facebook on pyhäkoulu, verrattuna Twitteriin. Aiheet ja asiat ovat niissä erilaiset ja tyyli twitterissä tulkinnanvaraisempi. Siellä ei kannata mennä valittamaan katujen auraamisista tai auraamattomuuksista. Paska lentää vaikka sanoisi mitä. Siinä oppii käyttäytymään. Suosittelen.
 

 Hyvää uuttavuotta, vuodenvaihdetta. Palaan asiaan kun se on tapahtunut.

 

 

 

Oikolukematta, kun en viitsi - Porissa: 27.12.2022
________________


()  ()
.
__



22.12.22

16.12.22

Kaupungin jouluvaloja

 
Valon Poriksi nimetty tapahtuma on tulossa. Muistaakseni 19.12. tätä vuotta  - 8.1.2023 pääsee ilta-aikaan ilmaiseksi Porin linjojen linja-autoilla (täällähän niitä ei nimitellä busseiksi) keskustaan, katsomaan valotapahtumapaikkoja. Toinen on julkistettu tapahtuvaksi Liisantorilla, toisen tai muiden sijaintia vielä pimitellään. Saattaa olla että käytämme tilaisuuden hyväksemme jonain iltana, käyden samalla ruokakaupassa. Joulun jälkeen sitten ehkä.

Mutta minä otin pari kuvaa jo eilen, kun pistäydyin Reposaaressa  asialle asti. Paluumatkalla oli runsas puoli tuntia aikaa linja-auton vaihdossa. Kävin kaupassa, join kupin kahvia r-kioskilla jonka kahvia leivonnaisineen voi suositella; niin hintatasonsa kuin makunsakin puolesta. Useimiten sen voi nauttia rauhassakin, jos jonnet antavat tilaa.
Aikaa jäi varttin verran ennen auton lähtöä päätepisteeseen. Kävelin torin laidalle, kävelykadu alkupisteelle ja otin kuvan kävelykadusta ja Airion kulmasta. Tallensin näkymän jonka olen kuvannut monena vuonna, näihin samoihin joulunalusaikoihin. Mielessäni muistelin niitä ja toivoin saavani suunnilleen samanlaisen, siis rajauksiltaan ja muilta kuvateknisiltä sisällöiltään

 

E'hei - tämä ei syntynyt eien. Näkymä lienee ensimmäinen tätä aihetta, jonka olen ottanut. Vuosi on 2013, joulupäivä  pian  9 vuotta sitten. Kävelykadun yllä talojen väliin ripustettuna hienot valot. Ne kärrättiin johonkin varstoon, kun eivät kuulemma enää olleet sopivat tai olivat menneet huonoon kuntoon, tai jotain muuta vastaavaa. Kaupunginjohtaja sanoi että uudet ja hienot tulee tilalle. Hän jäi eläkkeelle, ennen kun uusia tai hienoja tuli.

 

Kävelykatu alkaa parin korttelin päässä paikasta jossa nappasin hätäisesti Keskuskartanon kulmalla Yrjönkadun suuntaan kuvan, auton ikkunasta 17. joulukuuta 2014. Samanlainen joulukatuvalaistus kuin edellisessäkin kuvassa
 

2016: Kadun ylittävät valot on jätetty pois. Niiden sijaan tullut puihin asennetut valot.
 

Näkymä vuodelta 2018. Kuvan laatu kamala, jollain pahaisella puhelimella napattu. Mutta kuitenkin.
 

 

Tähän päivään: 

 

15.12.2022.
Lumisia alkutalvia on ehkä ollut tämän ja edellisten kuvien vuosien välilläkin. En sitä asiaa viitsinyt hakea kuva-arkistosta, kun keskityin vain tähän aiheeseen. Nyt on lumista. En lumesta kummemmin piittaa, mutta tuo se valoa pimeyteen ja parempi kuin loska ja jää, jotka tavallisesti vuorottelevat täällä rannikon tuntuman talvessa.
 

 

Astuin samalla Stakieli (tori)- lavalle. Torin kuusi on sopusuhtainen ja nätti. Samoin taustan toripavilijonki.

 

 

Kolme vuotta sitten; 2019 -kuusi oli nätti, mutta valaistus erikoinen. Tuolloin vielä hehkulampuilla, nyt ledeillä (paria latvan lamppua lukuunottamatta. Valot ripustettiin ilkivallan pelossa tyvestä korkealle. Samaa en ole muina vuosina nähnyt en ainakaan muista. Valaisinpylväissäei ainakaan vielä ole koristevaloja -siis tänä vuonna.

 

 

Satakielilavan joulua 2018. Samalla sisällöllä kuin tänäkin vuonna. Vähän enemmän valoja kuin nyt.

 

 

2022, noin viikko sitten. Valot ja somistus eivät tässä, päivänvalon aikaan otetussa kuvassa pääse niin oikeuksiinsa kuin edellisessä.

 

 Muuallakin kaupungilla on valoja. Itäpuistossa, Antinkadulta itään eli Eetunaukion suuntaan. Pepsi-reki oli tuotu peräkärryllä Eetunaukion lavan eteen, jonka bongasin linja-auton ikkunasta ohi mennessämme. Monta muutakin valoaihetta ja teosta löytynee. Niitä ei tule enää kovin intensiivisesti kuvailtua, kun en ole kaupungilla enempiä pimeän aikaan oleillut. Asiaan voisi perehtyä, ja oikean kameran kanssa. Sitä ja jalustaa ei tule kuitenkaan raahattua mukaan. Julkisella liikenteellä kulkemisen huonoja puolia. Tai pelkkää laiskuutta. Mutta onhan tämä laiskurin päiväkirja.

Eilen oli pari tavanomaisesta porilaisuudesta poikkeavaa tilannetta, kun matkasin  saaresta kaupunkiin. Minua puhuteltiin. Siis kohtasin pari puhuvaa ihmistä. Toisen kanssa hetki r-kioskin kahvilla, puhuttiin kahvittelun hinnoista ja toripavilijongin ikkunoista -niiden toiminnasta kesähelteellä.
Sitten toinen; tervehti nimellä, ja kertoi olevamme facebook-käyttäjiä molemmat. Seuraavansa kuviani, joista kertoi pitävänsä.
Kiitin huomiosta, todeten että melko lailla olen kuviani ja kuvaamistani vähentänyt. Niin olen, "huippuaikoihin" verrattuna. Kuvaa kylä syntyy aina kun on tilaisuus ja aihe melkein mikä vaan. Mutta julkaiseminen ja jakaminen on vähentynyt.
Laitan nyt tämän blogijulkaisun somejakoon, kun siinä voi olla jopa sisältöä jota Dalekin jaksaa.
"Dale" sai mu pori o onnelline- FB-ryhmässä pieen paskatuulahduksen aikaan, kun sanoi ääneen ettei jaksa tai ymmärrä kuvatoistoa joka siellä on  ja  on  aina  ollut.
Kyllähän se niin aina välillä onkin, mutta voihan ne ohittaa. Olipa kuvan ottanut ammattilainen, ex-sellainen, tai vain puhelimensa kameran laatuun innostunut ja ihastunut henkilö joka nauttii kuvien jakamisesta ja keskustelusta.

Joulu alkaa "painaa" pääälle, mutta ei se mitään. Palaan asiaan ehkä tai melko varmaan vielä ennen sitä.
Hyvää viikonloppua.



Porissa: 16.12.2022
________________
Jälleen oikolukematta



_

 

 

 

12.12.22

Talven ihmemaa

 

Rannikon tuntumassa tulee talvi valkoisessa muodossaan usimpina vuosina vasta joulun jälkeen, uudenvuoden pakkasineen. Tämä joulunalusaika taitaa poiketa tyypiilisestä. Ainakin nyt vaikuttaa lupaavalta, jos pitää talvisesta säästä ja maisemasta. Ensilumi tuli, ja saattaa olla pysyväkin.
Tätä kirjoittaessani sääennusteet näyttävät 10 asteen pakkaslukemia tälle viikolle. Myrsky on nousemassa jossainpäin sääkarttaa ja pyryllä pelottelevat autoilijoita.
Inhoan talvea, sen kaikissa muodoissaan. Pakkasta, viimaa, loskaa ja muuta sellaista. Mutta en valita enempää, kun olen varannut oikeuden valittaa kesähelteistä joita ei pääse pakoon.

Mutta maisema on kaunis, kun on satanut lunta eikä tuuli ole vienyt sitä mukanaan. Puut ovat valkoisenaan ja maa hohtaa valoa. Katselen lähiömaisemaa parvekkeelta, kun harjoitan pahettani.
Harvemmin tulee otettua siitä kuvaa, mutta kun oli niin kaunista niin otin pariin otteeseen puhelimen mukaan parvekkeelle ja jokunen räpsy talteen.
Ties kuinka monennen kerran päädyin ottamaan kuvat sekä tavallisesti käyttämälläni muodolla, että puhelimen kameran tarjoamalla esiasetuksella.
Tässä pari versiota.  Puhelinkuvausteoriaa ja käytäntöä. Loppupuolella muutakin.

 

Yökuvaus-toiminnolla, mutta  photoshopilla vähän varjoa ja valoa balanssiin. Samoin värikylläisyyttä. Hieman "platku" lopputulos, mutta menköön.

 

Muokkaamaton yökuva, vertailun vuoksi. Tämän sävyisiä ja luonteisia kuvia näkee paljon sosiaalisessa mediassa. Hiukan niitä vieroksun, mutta kukin tavallaan ja näkemuksellään. Onpa sitä tai ei.

 

Täysreso, valotus minimiin vedettynä. Asetus jota melkein aina käytän puhelimella näkymiä tallentaessani. Ilman valotussäätöä huippuvalot palavat puhki ja pimeä näkymä on epätodellisen kirkas. Puhelmenkin voisi laittaa jalustalle, jotta kuvasta tulisi hiukan terävämpi. Mutta siinä tapauksessa hakisi jalustan nokkaan jo oikean kameran.
 

 

Päivällä kaikki on toisin. Valotus menee melko kohdalleen, mutta värilämpötila karkaa lumen vuoksi sinisen suuntaan. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan kovin pahasti. En tehnyt kuvalle "mitään".

Eiköhän tässä riittävästi valokuvan tekniikkaa tälle kerralle.

 

 

 "Huoltokäynti" saaressa

 On tullut oltua poisssa saaresta jo melko pitkä aika. Marraskuu meni, ja lokakuussakin taisin käydä vain pikaisesti poikkeamassa; hakemassa talvivaatetta ja muuta sellaista.
Flunssaa ja muuta estettä vuoron perään, eikä siellä tähän aikaan vuodesta tekemistä tai nähtävää ole useaksi päiväksi. Yksi hyvä puoli; ruokakauppa toisella puolella katua, on talviaikaan loistojuttu, mutta muutoin melko synkkää ja ikävää.

Vilkaisu parvekkeen ovelta, ja "sääkuva" talteen. Lunta on nimeksi tai oli. Pakkasta viitisen astetta.
Lämpöpatterit jäivät lokakuussa "nollille", ja siitä huolestuneena menin saareen. Huoli oli kuitenkin turha. Lämpömittari näyttti sisälämmöksi 18 astetta, ja minimikin oli samaa luokkaa.
Toinen asia jonka vuoksi menin, ovat keittiön ja vessan lavuaarien hajulukot. Ja vessanpytyn. Ne kuivuvat ajan kuluessa, ja viemäri alkaa haista koko huushollissa. Niin nytkin. Tuuletin hajut pois, ja päästin hajulukot täyteen.
Yksi hajunlähde oli pesukoneen viemäriiitäntä, jonka teippasin umpeen.

Täytyy tunnustaa, että saarielämäni hiipuu ja melko varmasti päättyy kun kevät tulee. Muutto kaupunkiin on odotettavissa viimeistään kesällä. Alan hiljalleen karsia tavaraa jota en ole tarvinnut enää pitkään aikaan. Entisen elämäni tavaroista on ensimmäisenä lähdössä satsi äänityslaitteita; mikrofonia, mikseriä, äänikorttia, kaapelia ja muuta asiaankuuluvaa melkoinen  kasa. Kaupat on sovittu, ja seuraava saaressa käyntini onkin sen loppuun vieminen.
Tulen luopumaan paljosta tavaraa; keräilyyn ja muuhun ohimeneeseen tekemiseen liittyvästä. Siitä sitten aikanaan.
 

 

Tahkoluodon vomalan piippu tupruttaa höyryjään tyynelle taivaalle. Voimala on käynnistynyt, kaikkien tietämän huoltovarmuuden vuoksi. Tuottamaan sähköä, vaikka se oi muutama kuukausi kamala saasteen lähde. Hyvä näin, ja hyvä ettei sitä purettu. Kuva Kirkkokadulta, kivikoulun kulmalta. Mennessäni pysäkille, palatakseni kaupunkiin.

 

 

Toripavilijongin ympärillä on hienot valaisimet, kiveykseen upotettuina. Torilta jatkoyhteyttä odotellessani, kiersin rakennuksen sillä silmällä katsoen. Kuva ei anna oikeutta. Katsokaa kaupungin webbikameroista, kuinka ne on aseteltu hienosti.
Rakenuksen katto- tai räystäsmuotokin on hieno tuossa valossa.

 

 

Kahvilla, linja-auton lähtöä odotellessa. Viiden tunnin lippu, tällä kertaa kuljettajalta paperisena ostettuna. Yleensä käytän kyyti likel- puhelinappia, mutta nyt oli sopivasti tasaraha antaa ja matkasin yksin.
Yleensä kahvittelen / kahvittelemme R-kioskilla, mutta ajankohdan takia päädyin Hesburgeriin. "Ärrä" oli ruuhkautunut nuorisosta, mutta "hesessä" vähän tilaa istahtaa hetkeksi. Teiniä parveili sielläkin, notkuen kännyköineen pöydissä, ostamatta mitään. Itse en pysty siihen vaan vuokraan kahvikupin hinnalla ikkunapaikan jossa odotella bussin lähtöä.
mennessäni ensin ärrän suuntaan, katsahdin sen ikkunasta. Sieltä lähti heti pari tummahkoa jonnea ulos ja luokseni. Olisivat halunneet että haen heille kaupasta röökiä tai jopa jotain muutakin. Sanoin etten minä. Toinen anelu; olisin saanut puolet....  en edelleenkään suostunut. Yllättävän helposti luovuttivat, eivätkä haistatelleet tai muuta vastaavaa. Ehkä habitukseni oli uskottava.

 Joulukin alkaa viikon uluttua painaa päälle ihan kunnolla. Mutta vielä ehtii...   niin mitä?
Se selviää ehkä viikon kuluttua.

 

 

 

 

Oikolukematta - Porissa 12.12.2022
____
___
__
_
-
.



_____________


6.12.22

Itsenäisyyspäivää



Blogikirjoittamisessani on ollut tauko. Pakollinen sellainen, kun flunssa kaatoi ensin pariksi päiväksi melkein kokonaan petiin ja jälkimainingit väsyttivät sen jälkeen viikon veran. Sanottavakin on ollut vähissä. Vuoden pimein aika ei innosta ihmeenpiin. Kuvia ei kerry, joitakin "päiväkirjaräpsyjä" lukuunottamatta.
Vanhoja voi kuitenkin ajankuluksi ihmetellä.


Tämä negasta skannattu ruutu on itsenäisyyspäivältä 1959. 63 vuoden takaa. Sain vuosia sitten haltuuni melko suuren negatiivikokoelman, jonka eräs minuun yhteyttä ottanut rakennusliikkeen työntekijä oli pelastanut roskalavata Helsingissä. Suurin osa kuvista on niinsanottua massaa, mutta joukossa muutamia arvokkaampiakin; ajankuvia ja muuta selaista. Kymenkunta ruutua linnnan juhlistakin, joista tämän otin esille, seuraavassa kuvankaappauskuvassa esiintyvien asioiden takia. Samalla sain täsmennyksen kuvausvuoteen.


Kun olen arkkitehtuuriin hurahtanut, seuraan aihetta ja tietyti myös arkkitehtien elämänvaiheita tietynlaisella seulalla. Alvar Aalto on varmaankin seuratuin ja tutkituin tekijä sillä saralla. Samoin hänen ihmissuhteensa. Kuva pisti silmääni ja kuvamuistiini, ja siitä pääsinkin edelliseen kuvaan.
Kun tänään on itsenäisyyspäivämme, tämä kuvapari sopii sen ja blogin alkuasetelmaksi.
Itsenäisyydestä pidetään elämää kuten aiemminkin. Onko EU vienyt itsenäisyytemme, ja muuta sellaista. Kukin tehköön johtopäätöksensä, asiat on niin kuin ovat - siitä huolimatta.



Kuvia kuunvaihteesta ja alkaneelta joulukuulta


Lenkin varrelta: 21.11.2022. Koivistonluodossa säilynyt puhelinkoppi on saanut koristelua, kun joulu on tulossa.


Torille tuli joulukuusi 23.11.2022.
Tässä vielä ilman lamppuja. Sopusuhtainen ja kaunis. Lamputkin sijoittuivat tällä kertaa hyvin.


Keskusaukion remontti on valmistunut.   Kuva samalta kaupunkimatkaltani kuin edellinenkin.


"kaikki" yritykset eivät muuta keskustasta puuvillaan tai itäkeskukseen. Katoko muutti korttelin verran länteen, Antinkadun ja Itäpuiston kulmaan.


Isokarhussakin on havaittavissa pientä elävöitymistä. Hierontatuoliautomaatteja kahdessakin kerroksessa. Noita voi liisata vaikka kotiinsa.



Käytiin 25.11.2022 ruokakupassa, K-supermarket kampuksessa. Citylinjalla torilta matkakeskukselle. Siitä Samk:in läpi ruokakuppaan, kun Maire (Kerttu Horilan teos) talvehtii matkan varrella.
Talven tultua kauppamatkat sujuvat kerran - pari viikossa linja-autoilemalla. Pienempiä ostoksia silloin tällöin kävelymatkan päässä olevasta Sampolan k-marketista.


Samalla kun matkakeskuksella oltiin, niin käytiin Promenaditunnelissa. Porisontti-niminen valo-ja ääniteos ei kuvassa pääse oikeuksiinsa. Valojen väri vaihtelee sinisestä oranssiin ja muuhunkin, mutta käydessäme katsomassa se oli melko latteaa.



Otin videopätkänkin, jossa mukana ääni. 

 

 

Satakielilavan joulukoristusta. Kaupungin jouluvalot eivät oikein tänä vuonna säväytä loistollaan.

 

 

Ensilumen kriteerit täyttävä ensilumi oli 27.11.2022. Ne täyttyvät, kun lunta on sentti tai enemmän aamulla klo 9.

 


Pyöräilykausi on ohi


 

Lumi tuli ja keltit pyöräteillä sellaiset, että panin pisteen tämän vuoden pyöräilyile. Taulukko kertoo ajomäärät kuukausilta, ja pari lisäruutua kertyneistä kävelyistä. Kautta voisi jatkaa nastarenkailla, mutta en ole kuitenkaan niin innostunut että sellaiset hankkisin. 


Laitoin akun kiinni siksi aikaa, että sain kokonaisajomäärää näyttävän trippilukeman talteen. Viimeinen pyöräily oli tänä vuonna 19.11. Lukemassa neljän kesäkauden ajot. Pyörä on kestänyt matkan erittäin hyvin. Eturengas on alkuperäinen, mutta takrenkaan matka tuli täyteen jossain 5000 kilometrin paikkeilla. Sekin olisi ehkä kestänyt mutta liian alhaiset paineet johtivat renkaan reunan repeämiseen.



Sähköisiä "lunttilappuja" puhelimessa. Aikatauluja lähiöstä kaupunkiin, ja edelleen kaupoille. Eilen tällä suunnitelmalla Puuvilassa, aiemmin Länsi-Prismassa ja Musan Lidlissä. Linja-autoliikenne on arkena melko toimivaa, viikonloppuisin hiljeisempaa ja harvempaa. Viiden tunnin lipulla ehtii paljon. 24 tunnin lippukin on vaikoimassa, kun maksaa pari eutoa lisää.
 

 

Twitterissä irvailevat milloin mistäkin; vääristä jouusuklaista  ja muusta vastaavasta, kun elämä on tyhjää. Tämäkin on listalla, jossa on lueteltuna ei-katu-uskottavia asioita ja tavaroita. Voin kuitenkin varauksetta suositella tätä, jos kauppa- ja muutkin matkat sujuvat ilman oman auton tavaratilaa, tai polkupyörää.
Citylinjan bussissa täyteen pakattu kauppakärry tuottaa hiukan haastetta, kun käytävät ja penkkienvälit ovat aika jämptit. Mutta kyllä se siitä.


Hyvää itsenäisyyspäivää  -  ja joulun odotteluakin. Sekin menee aikanaan ohi.


Porissa: 6.12.2022
____
___
__
_
-
.


____________




8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...