29.11.20

Vuoden tapaus: sinivalas


Juhlallinen otsikko  ?

Tämän blogikirjoituksen alkuosa käsittelee rautatieharrastukseeni liittyvää merkittävää tapahtuma. Tässä vuoden tapauksessa vetureiden ja junien valokuvaamisen lisäksi myös videokuvaa,  Jonka toteuttamiseksi laitoin dronen (kamerakopterin /kopterikameran) taivaalle, melko matalalle. 
Kirjoitelman loppupuolella on pari muutakin aihetta, ettei mene liian vakavaksi ja oudoksuttavaksi. 
Samalla kun sain lintubongarien elämän pinnaksi nimittämän, itselleni aivan ennennäkemättömän veturin ja junakokonaisuuden ikuistettua, "tapaus" oli varmaankin pyörälyn osalta tämän vuoden päätös. Kilometrejä pyörän mittariin kertyi tänä vuonna yhteensä 2370.  Erinumeroisten vetureiden kuvia on kertnyt noin 150, mutta 20 vuoden ajalta. 



Laittauduin hyvissä ajoin kuvauspaikalle, ja pistin niin-ikään hyvissä ajoin dronen kuvausasemiin, kolmen metrin korkeudelle. Kuvassa taustalla ns. Hankkijan alueen taloja, ja kauempana Karjarannan. Rata tekee paikalla laajan kurvin. Kuvauspaikka on oivallinen,  sama jossa kuvasin Joulupukin höyryä pari vuotta sitten; löytyy Youtubesta, klikkaamalla TÄSTÄ




Selkäni takana kohoaa vesitorni. Penkan juurella kulkuneuvoni. 





Kuvapari jonka kaappasin jälkeenpäin karttaohjelmasta. Sininen on jättämäni gps-jälki. Kun kuvan klikkaa isommaksi, tulevat näkyviin pysähdyksissä viettämäni ajat. Ylempi asemalta, ja alempi edellä kertomastani "kurvista". 
Otin tämän esille kun ihmettelin kotiin päästyäni, miksi minulle tuli matkan lopulla niin järjetön vilu. Vaatetta oli asiallinen määrä, sää suunnilleen siedettävä; joku +4 ja tyyntä. Mutta kosteaa. 
Olin kuitenkin reissun päällä kolmisen tuntia josta odottellua ja paikallaan seisoskelua kuvissa näkyvä, yhteensä noin tunti ja vartti. Kurvissa kolme varttia, josta suurin osa kädet paljaana. Kyllä siinä saattaa vilu tulla. 



Asiaan!   Sinivalas:




Veturi ja juna jota lähdin suunnitellusti (juliadatan aikataulut ja reaaliaikainen karttaseuranta) ikuistamaan, tuli hyvin aikataulun mukaan. Drone kuvasi videon, ja minä kameralla maan pinnalta. 



Dronen tallentama, Youtubessa



Sähköistetyn radan ajolangat aiheuttivat ohjausnäytölle varoituksen signaalihäiriöstä. Gps toimi, eikä ongelmaa leijutuksessa ollut, joten annoin olla. 





Enemmän huolta herätti akun riittäminen kuvauksen loppuun saakka. Riitti juuri ja juuri. Yleensä olen palauttanut dronen maahan, akkutason ollessa jossain 30% paikkeilla, mutta nyt täytyi vetää "loppuun" saakka. Koska en näin loppuun ole päästänyt, en tälläkään kertaa huomannut varmistaa lentoasetuksista sitä, mitä kone tekee kun akkutaso menee kriittiseksi. Onneksi ei tehnyt tässä tapauksessa mitään sopimatonta. Loppu hyvin kaikki hyvin. 
Talletin Youtubeen koneen tallentaman karttadatan, jonka voi katsoa tästä


Edit / lisäys illemmalla: 
Youtube oli saanut ilmeisesti joltain surkeelta ilmiannon, ja määritteli videon jonka linkkasin edellä (karttadata), ikärajoitetuksi. Se tarkoittaa sitä että videon voi katsoa vain googleen/ tubeen sisäänkirjautuneena, jolloin voidaan varmistua etteivät lapset ja tai tylsämieliset joudu ahdistuksen valtaan. Pari kertaa aiemmin olen tehnyt oikaisupyynnön, jotka ovat menneet läpi. Mutta tässä tapauksessa päätöksestä ei voi valittaa!


kuvakaappaukset tapahtuneesta:


_________




Asemalle -  ja mikä onkaan sinivalas vetureitaan?




Saatuani videon purkkiin, pakkasin kamat ja pyöräilin asemalle.  Kuvasin junasta ja veturista; siis tuosta Operaililin dr20:sta jota sinivalaaksi kutsutaan, potretti ym tylsää. Mutta kuvien joukossa tällaistakin




Kolmen tyypin veturit samassa kuvassa. 



"Vuoden tapaus" oli siis tämä virolaisen Operail- nimisen logistiikkafirman operoiman veturin saaminen veturikuvieni joukkoon. Satojen tavanomaisten deeveri- ym kuvien joukossa tämä on mukava lisä. 
Kun saisi vielä Fenniarail:in kalustoa, ja VR:ltä Vectronin....



Dataa ja faktaa "sinivalaasta", eli dr20 - veturista. Ja junasta jota tässä tapauksessa vetivät

Operail on VR Groupin jälkeen Suomen toiseksi suurin rautatierahdin kuljettaja.  Kolmantena on kotimanen Fenniarail. Operaililla on Suomen-toimintojen alkamisen jälkeen vahvuudessaan hieman yli 70 veturia ja noin 3500 tavaravaunua. Vaunuista yli puolet on vuokrattu kansainvälisille asiakkaille.

Dr20- tyypin saanut veturi on yhdysvaltalainen kuusiakselinen Wabtec PowerHaul. Voimanlähteenä veturityypissä on 16-sylinterinen GE PowerHaul P616 -dieselmoottori, joka tuottaa 3700 hevosvoimaa. Tämä muutetaan vaihtovirraksi, joka pyörittää ratamoottoreita.
Veturin pituus on 21,7 metriä, korkeutta neljä metriä ja painoa 130 tonnia. Vetokyky liikkeelle lähtiessä 600 kilonewtonia, ja jatkuva 427 kN. 

Tullessaan Suomen radoille, veturista tuli voimakkain dieselveturi mitä koskaan
on radoilla kulkenut. Siis _diesel_ . 

Vertailun vuoksi; dieselvetrureiden tehovertailua, hevosvoimina:
Dr12 1900 hv (netto noin 1500 hv+)  (deeveri)
Dr13 2800 hv (netto noin 2200 hv)
Dr16 2000 hv (netto noin 1600 hv), päämoottorin teho aiemmin 2270 hv,
myöhemmin rajoitettu 2000 hv:aan
Dr18 2100 hv (netto noin 1700 hv) 
Dr20 3750 hv (netto noin 3000 hv)  (tämä)

Kilowatteina, insinööreille:
Dv12 n.1000kW
Dr12 1400kW
Dr13 2080kW 
Dr15 1950kW
Dr16 1677 kW rajoitettu n.1500kW
Dr18 1550kW
Dr19 1900kW
Dr20 2750kW

Sähköveturit ovat omassa luokassaan: 
Sr1 4420 hv netto - 3280 kW
Sr2 8300 hv netto - 6100 kW (tuntiteho), jatkuva teho 5000 kW
Sr3 8700 hv netto - 6400kW .... Vectron, jota en vielä ole saanut kuviin


Junaa veti aiemmassa kuvassa esiintyvä dr20 - numero: 29008.
Ja junan perässä oli toinen, numero: 29010. Veturit oli tässä tapauksessa laitettu junan eteen ja perään, koska kyseessä oli kaksi päivää kestänyt testiajo Porin aseman ja Mäntyluodon välillä. Ajoja oli molempina päivinä viisi, molempiin suuntiin. Niin ollen juna ohitti tämänkin paikan kymmenen kertaa. Veturien sijoittelu junan molempiin päihin oli tarkoituksenmukaista, koska suunnan vaihdot kävivät ilman veturin siirtoja. 
Testiajolla tutkitaan eri materiaaleista tehtyjen ratapölkkyjen vaikutusta raskaiden hiilijunien tuottaman tärinän ja melun syntyyn. Radan varressa olevat talot saattavat kärsiä tärinästä, ja asukkaat melustakin. Radalle on asetettu hiilijunille alhaisia nopeusrajoituksia. Mutta jotain on tehtävä jotta tärinää saadaan vähennettyä suuremmillakin nopeuksilla. 



Testijuna Porin asemalla. 
Junan pituus 530 metriä. 48 vok-vaunua ja kaksi veturia. Junan paino 4300 tonnia, siis 4 300 000 kiloa. 
Venäläisten hiilivaunujen pituus puskimineen 14 metriä, vetoisuus 73 kuutiota,
ja kokonaispaino 69 tonnia.   / vaunu.







Vertailun vuoksi:  Puoliperävaunuyhdistelmän suurin sallittu pituus on 16,50 metriä ja suurin sallittu kokonaispaino on 48 tonnia kuudella akselilla (googlesta katsoin). 
4300 tonnia /48 tonnia = pyöristettynä 90 puoliperävaunuyhdistelmää.  90 x 16,5 metriä  = 1485 metriä puskurit puskureissa.  Jos laitetaan turvaväliksi 50 metriä,, letkan pituudeksi tulee  89 x 50m + 1485m
niin letkan pituus: 6 kilometriä.
Olisi siinä audien hytit täynnä käsiä!





Nyt lupaamiini,  kevyempiin asioihin




Pari vuotta sitten Porin puistojen risteyksessä, Itäpuiston alussa toimintansa lopettaneen kukkakioskin uudiskäyttöä. Taidekoulun toimesta. Kuva on valitettavan pimeä, koska oli pimeää. Katuvalot eivät olleet vielä syttyneet valoa tuottamaan, ja sen lisäksi valotin kuvan kolmisen aukkoa ali. 



Kuva seitsemän vuoden takaa.  Kukkakioskin toiminta loppui tai päättyi, koska sen yrittäjä pääsi eläkkeelle. Rakennus on Porin kaupungin omistama. 





Koottava lentokone; pienoismalli jonka hankin marraskuun alussa,  tuli valmiiksi 25. päivänä.  Laitoin viimeisen osan paikalleen; tuon keulan kärjen neulan tai piikin-mikälie. Ikivanhan harrastukseni herättäminen hetkeksi henkiin nostalgiamielessä herätti epäuskoisia reaktioita. Olkaa huoleti; tuskin tuosta tapaa tulee. Ja vaikka tulisikin, niin mitä se kenenkään persettä kutittaa. 



Yksi pienoismallitohuni fiilistelyistä oli vaiheiden kuvaaminen, ja joidenkin videoiminenkin. Aivan lopuksi laitoin kameran kuvaamaan mallia 25 sekunnin välein, ja loin niistä time lapse- videon Youtubeen. Muut kuvat ja sensellaiset saavat olla arkistoni uumenissa. 






Postimerkkien keräilykin on minulle sopivaa hommaa, jota ei sentään kukaan vielä ole kommentoinut homojen hommaksi. Sellaisen mielipiteen sain perusporilaiselta elämänkoulun käyneeltä alfalta, kun yllätti minut kuvaamasta kaupungilla jotain talon nurkkaa. 
Tässä yksi satsi merkkejä irtoamassa leikkeiltä,  ja toinen kuivumassa akvarellipaperin päällä.  Homma on loputon.



Kuvuttuaan päätyvät puristukseen. Sitten säiliökirjaan ja lopulta jossain aihejärjestyksessä "parempaan" kansioon. 




Tänään julkaistu Jouluradion,
vuoden 2020 Hoosianna


Eiköhän tämä ollut tässä.
Porissa: 1 adventtina 2020







_




25.11.20

Asemavierailu, iHome ja muuta mukavaa



Asemavierailulla


20.11.2020

Valitsin aloituskuvaksi kahdellakin tavalla tavallisesta poikkeavan kuvan. Esiinnyn kuvassa kameran "väärällä" puolella, mutta olkoon nyt tämän kerran. Vastuu on katsojalla. Toiseksi; kuva ei ole itse ottamani, mutta pyysin luvan sen käyttämiseen blogijulkaisussa ottajalta, jonka luona pääsin käymään asemavierailulla. 
OH1EDK on radioamatööriaseman tunnus (en tiedä onko nimitykseni oikea). Tunnuksen - aseman omistava Markku Koivisto lahjoitti minulle QSL-korttien kirjekuoria postimerkkeineen, joita hänelle oli tai on kertynyt maailmalta vuosien varrelta suuri määrä. Samalla kun noudin ne, sain tutustua aseman laitteisiin ja paljon muuhunkin. Juttua riitti; pari tuntia kului huomaamatta. Ollaan saman aikakauden "kasvatteja", ja monet harrastuksetkin ovat aikojen kuluessa olleet paljon saman suuntaisia. Erakoitunut meikäläinenkin herää välillä - hyvin positiivisesti. 




Saamiani merkkejä: Pieni "raapaisu":
Skannasin nämä leikkeet juuri. Saamassani satsissa on merkkejä (kuoria) ympäri maailman. Suurin osa menee liotettuina kirjoihin ja kansiin, mutta joitakin tallennan leimoineen näin.
Vuorossa tänään on Norja ja Hollanti, mutta jokunen muunmaalainen Cept-merkkikin löytyi. 
Tuossa vasemmanpuoleisessa ei ole maan ilmaisevaa tekstiä, mutta uskon että kuvassa esiintyy tanskan kuningatar Margareta. Leimasta varmistuu, kun googlaa. Photarin leveli tappiin, niin paikan nimen alkukin avautuu näkyviin. Islanti on eksoottinen, vaikkakaan ei harvinainen keräilymaana. Keräilyni ei ole harvinaisuuksiin painottuva, vaan muuhun kiinnostukseen.





Englannin ns. käytösarja; machihit, ellunpäät; ovat aina olleet pääasiallinen keräily- ja tarkastelukohteeni. Nyt saamissani kuorissa oli niitä(kin) oikein mukava määrä. "Reijänpaikkaajia" eli puuttuvia arvojakin muutama. Liotin kaikki talteen, enkä heitä tuplia pois.  




Yksi 2 pencen merkeistä kolmen rivissä uv-lampun valossa. Paperi ja painoerot tulevat näin näkyviin. Tavallisessa valossa nuo kolme merkkiä näyttävät väreiltään identtisiltä. Tämä se on filatelian osa-alueen suola, kuten eräs tavaran hinnat pilannut huutokauppakeisari pruukaa jutuistaan sanoa. 




iHome




tänään: 25.11.2020
Edellinen blogikirjoitukseni  päivityshelvetistä oli purkaus ja mielenilmaus olotilasta jonka tämäkin, melko  harvinainen Apple-statuksen omaava laite kohtasi muutama päivä sitten. Keittiöradion virkaa toimittanut kelloradio- ja monella muullakin ominaisuudella siunattu iPhonesta äänensä saanut laite vaikeni iPhonen tultua päivitettävyydltään tiensä päähän. 
Radiot (piste-fi) niminen aplikaatio lakkasi toimimasta. Eikä päässyt edes toteamaan ettei sen uusi versio toimi digitalisesti ikivanhassa käyttöjärjestelmässä. Eikä digitalisesti ikivanhaan puhellimeen saa eikä voi saada käyttöjärjestelmää koska Applen markkinointiosaston toimintastrategia edellyttää uuden puhelimen hankintaa. Uudempien puhelinmallien perseissä on erilainen liitäntäpistorasia, joka ei telakoidu tähän "kelloradioon". 

Puhelimesta tuli SER-jätettä, mutta vaimoni laittoi sen muistojen joukkoon, muiden vanhentuneiden puhelimien laatikkoon, tai johonkin jemmaan. Olin melkein heittämässä tämän sekajätteeseen, protestina ja pois tilaa viemästä. Mutta hoksasin sen takalevyssä line in- liitännän. Se sai elämälleen jatkoa digitalisesti vanhentuneen iBookin, siis Applen läppärin äänentoistimena. Tietokoneet ovat mobiililaitteisiin verrttuna siitä mukavammpia vehkeitä, että niitä voi käyttää muuhunkin kuin facen ja instan ihQujen kuvien peukuttamiseen. Kuvien joista ei saa muuta selvää kuin sen että niiden värilämpötilat ja resoluutiot ovat perseestä. Päädyimme asemavierailuni isännän kanssa lopputuleemaan että niin on. 
Tässä iHome:ssa on melko erinomainen äänenlaatu, kun sen laittaa tietokoneeseen ja kuuntelee. Siinä on jokin äänenavarrinkin: virtuaalistereokuva. Hämmästyin. Olkoon siis tuossa. 





Muuhun mukavaan:
Jouluvaloja kaupungilla.  Kritiikistä tai näköalattomasta typeryydestä nokkiini ottaneena




Menin 17.11. torille, kun sinne oli pystytetty perinteinen joulukuusi valoineen. Päivä oli juuri hämärtynyt. Kuvasin kuusta ja muutakin kaupungin valoa ensin jalustalla, ja sitten isolla ISO-arvolla vapaalla kädellä. Järjestelmäkameralla pitkästä aikaa, kun siinä on pikseleiltään vähän isompi kenno. Siis ne pikselit ovat suurempia; niiden määrällä eli mekapikseleillä ei niiin ole väliä. 




Kiersin pari korttelia. Porin taidekoululaiset olivat panneet ikkunoihinsa väriä ja valoa. Ja teoksiaan. Kuva on Gallen-kallelan kadun ja pohjoispuiston kulmasta. 




Raatihuoneen puistossa oli kaamosvaloja. Kuvasin niitäkin "varastoon". Mutta tykästyin tähän sen verran että tein mustavalkoisen. Aika jyrkän sellaisen. Mutta sopii tunnelmaan. Hahmon ja liikennemerkin varjot olivat photariin tarttumisen ratkaisevia elementtejä. Samoin kadun märkä pinta. 
Haahuilin puiston käytävällä, mitään lähelläni havaitsematta. Hän oli törmätä minuun. Hänellä ei ollut koronamaskia, kuten ei minullakaan. Hän ei mennyt paniiikkiin, vaikka turvaetäisyys alittui metrillä ja ohitus tapahtui puolen metrin etäisyydeltä. Ihanaa; sano Mertaranta. 

Pistin hämärässä ottamiani kuvia "faceen", erääseen onnellista porilaisuutta käsittelevään ryhmään. Eräs vaivautunut vaivautui henkilökohtaisesti minun julkaisuuni kommentoimaan, että eikö näille pimeäkuville voisi perustaa ihan oma ryhmä. Myöhemmin sama henkilö teki asiasta toisen numeron yleisellä tasolla, ja julkaisi omana avauksenaan saman asian, kritisoiden pimeyden lisäksi aiheita jotka toistuvat aina vaan uudelleen. 
Olen yleensäkin huono kestämään kritiikkiä, koska lääkäri totesi persoonallisuushäiriööni josta olen eläkkeellä, sisältyvän narsistisiakin piirteitä. En siis ole varsinaisesti narsisti mutta melkein, kuten melkein hullukin. En kuitenkaan vartti-




Hyvitin seuraavana päivänä pimeäkuvaustekoani, poistettuani pimeät kuvat ryhmästä, ja pahoiteltuani asiaa niistä mielensä mahdollisesti pahoittaneelle henkilölle. Kommentoin hänen henkilökohtaisesti minulle antamaansa palautetta, lupaamalla parantaa tapojani pimeiden kuvien julkaisemisen suhteen. Hän painoi tykkää-nappia, eli peukutti lupaustani. Ei hyvänen aika: Touché!!
Tämä on tämän vuotinen Satakieli-lavan jouluinen lau out. Lunta tai räntää satoi, mutta taukosi hetkeksi, niin sain kuvia.




Räntäsade oli ajoitain sakeaakin. Kesällä pyöränkorjauspalveluja tarjoava pyöräpajan pitäjä jatkaa edelleen. Vaikka syys on pitkällä ja melkein talvi jo. 






Pyöräilyä, vaikka on marraskuu




Tilastoin excelillä pyöräilyjäni, ja paljon muutakin. Kilomertitkin tallentuvat. En tavoittele niitä, vaan tilaston tehtävä on toimia muistiona siitä missä olen kulkenut ja mitä tehnyt kulkiessani.
Marrskuu on tänä vuonna ollut sellainen, että pyörä on edelleen lähtövalmiina, eikä varastossa kevättä odottamassa kuten vuosi sitten oli ollut jo kuukauden verran. 




Joku päivä oli sateesta tauko. Lämpötilakin melko siedettävä. Eikä liukastakaan. Tein kierroksen vakiopaikoillani, paikoissa joita tallennan kameralla. Muuten lähtisi useamminkin liikkeelle, mutta tähän aikaan vuodesta joutuu pukeutumaan. Se on kynnys lähtemiselle. Muutenkin sähköavusteisella liikkeelle lähteminen ei käy aivan kuin tavallisella; että ottaa pyörän seinustalta ja lähtee vaan "meneen". 




Yksi viime aikojen tai pitkänkin ajan vakiopaikoistani, jota olen seurannut, on Repolan, sittemmin Metson teollisuusrakennusten purkutyömaa Karjarannassa. Kuvia on kertynyt paljon. Tässä kollaasi yhdeltä reissultani jlloin kvasin dronella. 
Käydessäni eilen: 24.11. paikalla, siellä kuvasi eräs toinen dronellaan. Lennäti korkealla ja laajalti. Toisella tyylillä kuin minä. Kukin tyylillään, mutta minulla ei ole tarvetta tai halua lennättää ja kuvata korkealta. 





Yksi tallentamistani muuttuvista maisemista: Entinen meijeri. Tämä kuva eilisestä näkymästä, joka kokee huomenna, 26.11.2020 merkittävän muutoksen. Meijerin piippu räjäytetään kumoon iltapäivällä. Klo 16 on nähtävissä suora lähetys maakuntalehden esittämänä. Voisihan tuota mennä paikan päällekin katsomaan, mutta siihen aikaan on jo melko hämy. Katsotaan nyt.... 




Suuntasin meijeriltä Etelärantaan, parin muun paikan kautta. Taavi-silta; kävelysilta rannasta Kirjurinluotoon oli juuri käännetty pois paikaltaan. Viimeisenkin veneen häivyttyä sen poijuista. Kuvassa ei ole kyseessä uusi uimahyppytaso Kokemäenjokeen, vaikka sellaisen kuvan äkkipäätä saattaa saadakin. 




Taavi rannassa, odottamassa siirtoa talvehtimispaikkaansa Pihlavanlahden rantaan. Oli nätti päivä. 





Lopuksi




Kuun alussa hommaamani "koottava" lentokone alkaa olla melkein valmis. Pari pikkuosaa vielä, ja loppuhiontoja ja paikkailua, ehkä joku siirtokuvakin, mutta historiallista rakentelusuuntausta tämä ei tule edustamaan. Harkinnassa on, hankinko toisen mallin tehtäväksi. Fouga magister vähän kiinnostaisi, mutta mihin niitä sitten sijoittaa kun hyllyt ovat täynnä ja pölyä kertyy muutenkin. Tämä oli nostalginen tapaus, josta ei välttämättä tule tapa. 
Malleja ja tarvikkeita myy Porissa Harrasteässä, jota suosittelen ja suosin

Kuvassa on muotoutumassa video, johonka voi tutustua Youtubessa, tässä linkissä joka johtaa ääniraitansa takia ei-julkiseen pätkään. 






kevennykseksi kuva jonka tein teemalla "meni hermot".
Nortamonpuisto Valtakadun ja Porin teatterin välissä. 




... no ei se nyt niin vaikea ollut, että hermonsa menettäisi. Vaikka perspektiivi vähän hommia vaatikin



rattoisaa loppuviikkoa



Porissa: 25.11.2020
____
___
__
_
-



.

15.11.20

Voi päivityshelvetti




Vaimoni lukee  digi-sanomalehteä aamukahvinsa kanssa tabletilta, jonka on valmistanut Apple, ja jonka nimi on iPad. Vaan ei lue enää tabletilta. Kuutisen vuotta vanha "padi" joutui päivityshelvettiin. Päivityshelvetti on nörttien ja muiden tietotekniikkaorientoituneiden nimitys ilmiölle joka on nyt saanut sanonnan konkreettisen merkityksen. 
Tähän asti kyseessä on ollut joidenkin erityisalueiden ongelma, mutta nyt se on tullut jokapäiväisen tavallisen kuluttajankin riesaksi.



Mistä on kysymys?


Erityisesi puhelinten ja tablettien, eli mobiililaitteiksi kutsuttavien vehkeiden toiminnan edellytyksenä on käyttöjärjestelmä, niin kuin tietokoneidenkin. Käyttöjärjestelmä eli "käyttis" on tavallisimmin windows. Puhelimissa yleisin on android. Applen puhelimissa ja tebleteissa eli iPadeissa sen nimi on iOs. Applen tietokoneissa sitä kutsutaan nimellä OsX. On muitakin kuten Linux ja muuta vastaavaa, mutta olkoot ne nyt niiden maailmassa elävien asioita.

Sitten ovat nämä puhelimien ja muiden vastaavien apit, appit, aplikaatiot, sovellukset, ohjelmat; Ne joita käytetään kun tehdään jotain niillä vehkeillä. Luetaan esimerkkitapauksessa sitä digilehteä eli sanomalehden näköisversiota aamukaffetta nautittaessa. Tabletilla se käy nätisti.
Ohjelma jolla lehteä luetaan, toimii käyttöjärjestelmän ohjaamana. Puhelimen tai minkälie prosessori ja muut moottorit ja rauta toimivat käyttöjärjestelmän mahdollistamana, ja päinvastoin - 

Sitten tulee aamulla satakunnankansalta yllätys ruudulle, että ei käy nyt tämä tämmöinen päinsä!
Täytyy päivittää jos meinaa lehteä lukea. Siis päivittää se appi uudempaan hienoon muka-sujuvasti toimivaan tietoturvalliseen versioon, jotta voi lukea sitä vitun lehteä jatkossakin.
Ei muuta kun klikkaa; että päivitä. 
Tulee ilmoitus, eli nörttislangilla herja. Uusin tai uusi versio ohjelmasta on sellainen, jota ei tueta laitteesi nykyisessä käyttöjärjestelmässä. Systeemi tarjoaa viimeistä laitteellasi toimivaa versiota. Versiota joka latteessa on jo ennestään, ja jota se paskalehden digilehdenlukuohjelma ei enää hyväksy. 

Käyttöjärjestelmäversio, siis se jossa uusi digilehdenlukuappi toimisi, on sellainen iOssi, joka  vaatii uudempaa prosessori-  ja hardwarearkkitehtuuria. Suomeksi sanottuna: Puhelimesi tai tablettisi on esineenä vanhentunut. Laitteena aataminaikainen tai jeesuksenvanha, digitalisen maailman mittapuun mukaan. Tai oikeastaan sen myynninedistäjien ja muiden mulkkujen.  Vaikka se olisi kuin juuri kaupasta tuotu, ja 3tietoturvallinen ellet mene pornosivuille klikkaamaan jotain typerää suhdetoimintatarjousta. Tai mene jollain aivan ihanalla naamakirjan sivulla klikkaamaan jotain prisman arvontaa tai tarjousta. Tai jotain roskapostia, jossa luvataan peniksestäsi tulevan betoninkova ja puolimetriä pitkä. 

Jos haluat lukea näköislehteä tabletin ruudulta, sinun täytyy nyt mennä ja ostaa uusi kännyk... tabletti, jossa toimii se uudempi käyttöjärjestelmä, ja uusin hotti versio sen lehden lukuohjelmasta. 

Tiedän mitä tämä kaikki johtuu, tai sai alkunsa. Mutta sillä tiedolla ei ole suuta merkitystä tai apua, koska elämä on. 



Mikä eteen?


Vaimoni pyysi minua apuun aamulla, kun kävi nin kuin edellä kerroin. Minulla kului kolme minuuttia (koska wifi-wlan-netti on meillä vanhanaikainen ja inan hidas), jonka jälkeen sanoin hänelle että mene läppärillä nettiin ja lue näköislehteä sillä, sen sanomalehden nettisivujen kautta. Sellaisten weeweewee-sivujen, tiedättehän!
Apple iPadi oli tullut tiensä päähän, eli se on moro sille lehden apille siinä. Muuten se ei ole tullut tiensä päähän. Katson sillä Yle Areenasta kaikenlaista tylsää, niin kauan kunnes Ylekin keksii lähteä mukaan tuohon laitevalmistajien osakkeenomistajien tukemiseen. 

Saakunnnan Kansa- lehden lukuapin pimeneminen tabletissa on minulle yhdentekevä asia. En lue sitä lehteä muutenkaan, koska minulla on syvä inho ja antipatia kyseistä mediaa kohtaan. 
Samoin Osuuspankin mobiilipankin pimeneminen samasta edellämainitusta prosessista johtuen vaimoni puhelimessa parisen viikkoa sitten, ei hetkauta minua yhtään. Sitäkin insitituutiota kohtaan minulla on syvä inho ja antipatia. Mutta soisin ja toivoisin vaimoni viihtyvän niidenkin parissa. Itsekkyyteni on omani, mutta muille toivon kaikkea hyvää. 
Jonakkin päivänä pankki jossa minulla on tili, areena jota katson, Netflix jonka ostin taas kuukaudeksi käyttööni, ja muutama muu, keksivät liittyä laitteiden pakkomyyntiorganisaatioon. Silloin yksi kerrallaan lakkaavat toimimasta tabletissani, puhelimessanikin. Ja lopulta tietokoneissanikin. 
Pitäisikö ostaa uusia puhelimia, ja muuta roinaa?  Varmaankin. Mutta taidan antaa mieluummin periksi, tekemällä digitalisen harakirin. 




Olen saanut tänään useita viestejä


pari puhelua ja muuta yhteydenottoa tuosta lehden apin äkkikuolemasta johtuen. Minulla kun on ollut tuota yllä mainostamaani pienimuotoista hommaa, joka nyt korona-aikoina on tosin melko minimaalista. Olen tänään kertonut edellä kertomani heille. Esittänyt surunvalittelun ja elänyt myötä.  Vertaissenaan. On niin mukava kuulua joukkoon. Joukkokirous on paljon mukavampaa kuin kirota itsekseen. Eikä maksa mitään.  




Okein hyvää päivityshelvettielämää jatkossakin. 
Minua on luvattu kehua torilla   :)


Porissa: 15.11.2020
____
___
__
_
-
.



_

9.11.20

Käppäränkankaalla

 

Jotkut porilaiset nimittävät Porin suurinta hautausmaata käppäränkankaaksi. Siitä tuo otsikko. Kyseessä on siis  Käppärän hautausmaa, joka sijaitsee Käppärässä. Sen alueella on kaksi siunauskappelia; iso  ja pieni. Lisäksi on Juseliuksen mausoleumi, hautausmaan huoltorakennus jossa myös toimisto sekä krematorio. 

Marraskuusta huolimatta, lähdin pyöräilemään. Ja "päätä pahkaa" hautausmaalle, koska näin somessa kuvan hieman erikoisemmasta hautamuistomerkistä joka on sinne aivan viime aikoina pystytetty: 


"Smuglasin" nimet piiloon, mutta jätin päivämäärät. Edesmennyt on poistunut puolisonsa seurasta vain kuukausi sitten ( tätä kirjoittaessani; 9.11.). Puoliso on laitattanut nimensä ja syntymäaikansa kiveen. 
Tämä muistomerkki herättää huomiota, ja varmaankin keskusteluakin. Jos olisi aikakone, kävisin sadan vuoden päässä katsomassa miltä se silloin näyttää. 
Näin arvailuja tuosta vaakunasta. Sukuvaakunana pitävät, mutta ajattelipa joku sen olevan outtehtaan joku logo: kaljapullon etiketti?!?  Ei kaikki karhu ole sentään kaljaa, eikä päinvastoin. 

Googlailin, ja surffailin vähän aikaa heraldiikkaa käsittelevillä sivuilla, niistä kuntien vaakunoita käsitteleviin sivuihin. Jossakin sukuvaakunassa on saman tyylinen haarniskan kypärä ja sen päällä karhu, kuten tuossakin. Ruusuke purjeessa kuvasaa jotakin. Värimaailma viittaa vahvasti sukuvaakunaan, jonka suunnittelija osaa asiansa. Läheskään kaikissa hautakivissä ei ole ristiä, tai muuta uskontokuntaan tai -suuntaukseen viittaavaa symbolia. Ei tässäkäään, paitsi kuoinpäivämäärän edessä. 
Ehkä tuon merkitys joskus selviää. 



Jatkoin matkaani, pyörääni taluttaen. 

Pysyn nyt tässä kirjoituksessani hautamuistomerkeissä. Yhtä fiiliskuvaa lukuunottamatta. Kappelit ja muu sellainen on sataan kertaan kuvattua, joten olkoot. 

Kotiin palattuani purin gps-jäljet koneelle ja nettiin, tai päinvastoin (taas tuo sana).
Ruksasin kuvaan tuon aloituskuvan haudan paikan. Jatkoin siitä pienen kappelin länsisivuitse hautausmaa-alueen pohjoislaidalle, ajatellen että sieltä löytyy portti josta pääsee takaisin ihmisten ilmoillle.  Niin löytyi; kuvassa T:n muotoisen rakennuksen takaa. Se on se toimisto ja krematoriorakennus. Katselin sitä ohittaessani hetken krematorion piippua. Siitä minunkin..... jonain päivänä. 
Mielessäni kävi minuutin tai vähän vajaan ajan, että jospa minäkin sittenkin tänne, johonkin muistolehtoon...   käppäränkankaalle. Eikä niin ehdottomasti mereen.  Täytyy ajatella asiaa. 


Punainen nuoli osoittaa 3D mallinnuksessa samaa paikkaa kuin edellisen karttakuvan "X".
Sininen viiva on gps:n jättämä jälki. 



Kolme kuvaa Gustaf Svensberg:in haudasta ja muistomerkistä. 






Pienen kappelin takana, aivan hautausmaan pohjoislaidalla on tämä hauta ja muistomerkki. En ole tuolla laidalla ennen kolunnut, joten tein siinä mielessäkin "löytöjä". Sivusin Svensbergiä, hänen lahjoittamansa lastenkodin kuvan muodossa 12.10. kirjoittamassani




Wilhelm Rosenlew - ja perhe





Taustalla Svensberg







Carl Rosenlew











Muita nyt merkillepanemiani 




Maanviljelijä Harmaalinna.  Sitä voi pohtia, onko tai oliko hänen nimensä kaupunginosaksi tulleen Harmaalinnan "takana"










Kaunis. Lipsanen. Vastapäätä aloituskuvan hautaa. Taustalla mausoleumi.



Pari poimintaa aiemmilta kävelyiltäni











Lopuksi:  se fiiliskuva"


Aurinko nousee mausoleumin taka. Hain paikan jossa sain ikkunan läpi tulevan valon kuvaan. 





Porissa: 9.11.2020
____
___
__
_
-
.


.

8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...