23.2.16

Hetki Veistospuistossa - kuvatestausta ja tornitalo

 

 

Kevättä tekee, tai keikkuen tulevan kevään ensi keikahdukset

 

Kävin Harjavallassa, jossa asuu äitini, josta olen kotoisin, jolla on monta puolta; monta hyvääkin. Tässä yksi niistä: Emil Cedercreutzin museo, ja sen ympäristö. Sinne on rakennettu veistospuisto, johon tutustumiseen täytyy joskus varata aikaa. Nyt vain pistäydyin jokitörmällä ja otin muutaman kuvan. Sää oli kaunis. Aurinko lämmitti jo. Joki oli jäässä, mutta siitä nousi sankka sumuverho valaisemaan maisemaa.




Tein kollaasin. Niissä on veistos joka on tuotu paikalleen edellisen käyntini jälkeen.
Tämä on nimeltään:  "Ensi kertaa mallina" (Premiére posé), vuodelta 1903. Kyseinen veistos on sijoitettu myös Kankaanpään opiston pihalle. Taustalla, lähempänä joentörmää seisoo miestä esittävä veistos, nimeltään 'Auringonlaskun aikaan' Siitä otin kuvan heinäkuussa 2014 -jonka etin arkistostani esiin tähän:



Nyt kuvaamani "premiére posé" teki vaikutuksen, osittain kuvausajankohdan luoman tunnelman takia. Sumuinen ilma, auringon lämmittämällä pinnalla hiljalleen sulava lumi. Vesi valui pieninä noroina veistoksen pinnalla ja loi aivan erilaisen tunteen ja vaikutelman. Puiston varrella on Cedercreutzin sauna: tuntui kuin tämä pariskunta olisi tullut saunasta rannan tuntumaan vilvoittelemaan. Molemmat tajhoillaan ajatuksiinsa uppoutuneina. Vuosisadan alun rahallinen ilta, ei naapureita tai ohikulkijoita jotka kiinnittäisivät huomionsa alastomiin vartalohin. Tai jotain, tiedättehän. 



Ihmetellessäni hiljaisuuden rikkoi ja sai rikkoakin; tuttu koputtelu. Harjulan törmän ikihongan kelottuneita oksia kolisteli käpytikka. Kuin kuuluen kyseiseen hetkeen. En tarvinnut tällä kertaa lintuobjektiivia. Sain kuvaan enemmän kuin tutun tikan.




Kuvaoptimointia

 

Facebook muokkaa sinne lähetetyt kuvat omaan konseptiinsa sopiviksi. Mahdollisimman hyvän kuvan saaminen sinne edellyttää siltä tiettyjä ominaisuuksia. Netistä löytyy paljon ohjeita, joten en laita niitä tähän.
Latasin testimielessä Facebook-seinälleni muutaman version kuvasta, jonka otin samalla kun kuvasin edelläolevat kuvat. Se esittää erästä Cedercreutzin tunnetuimmista veistoksista, nimeltään: "Työn jälkeen"

Laitan kuvasarjan tähän lähimmä vertailua varten: miten ne käyttäytyvät bloggerissa, verrattuna facebookiin. Muokkaustiedot kirjoitin suoraan kuvien alalaitoihin.


Yleisimmin käyttämäni nettiin lataamieni kuvien kuvakoko
Sama lievällä menetelmällä terävöitynä










Lopuksi kaksi Raw:ia joille en tehnyt mitään muuta kuin pakollisen jpeg-muunnoksen.










Muuta kuvattua viime päivinä


Kuvia on kertynyt koneelleni edellisen blogipäivityksen jälkeen muitakin. Aiheena mm. Porin tornitalon arkkitehtuuri ja sopiminen maisemaan. Niistä saisi oman juttunsa, mutta en viitsi sellaista alkaa naputtamaan.
Mutta tässä malliksi pari otosta tai väännöstä:













Rannan tuntumaankin rakennetaan

 

Oluttehtaan entiselle tontille alkaa muotoutua karhukortteli, tai-mikä-lie-helvetti.
Sitäkin on tullut kuvattua jonkin verran. Mutta ei oikein lämpene.





Mutta nämä lämpenevät




Loppukevennykseksi ja tiedän; joidenkin ärsytykseksi tilannekatsaus:
Postin pitäisi tuoda näinä päivinä tuon täysmekaanisen Nemesiksen kaveriksi saman näköisen Caravella:n. Sitten olen hyvin hyvin tyytyväinen. Samoin on tulossa RTA-päivitys apexiin ja yksi RTA- tankki kayfunin kaveriksi.Kayfun taitaa kyllä mennä myyntiin tai vaihdokiksi johonkin mukavampaan.
Poikkesin eilen porilaisessa kivijalka-sähkötupakkakaupassa hakemassa pari akkua Caravelaa varten. Mutta niin siinä kävi että coolfire (kuvassa oikealla), jonka sisäänrakennettu akku on vähän minua pitkän aikavälin kestoiältään arveluttanut, sai täydennykseksi tuon valkoisen kangertech:in Subox:in RBA-atolla. Siinä on vaihdettava akku, ja niitä on vain yksi.
Olen varautunut siihen että ketään kuuntelemattomat poliitikot tänä vuonna sattavat tehdä laitteiden varaosien saannin hankalaksi. Näihin tekee coilit ja wikit vaikka kukkalangasta ja meikkivanusta, ja akkuja saa akkuliikkeestä.


Porin Riihikedossa: 23.2.2016


.

14.2.16

Vuoden ensimmäinen osuma

Ollaan helmikuun puolivälissä. Elän ulkoilmaelämän suhteen edelleen hiljaiseloa enkä paljoa nokkaani ulos pistä, työpaikalle siirtymistä ja kaupassakäyntiä lukuunottamatta.
En pidä talvesta, enkä etenkään talviliikenteestä. Ajamista talvella en pelkää, mutta jonkin verran kanssakulkijoiden käyttäytymistä.

Eilen kuitenkin lähdin katsomaan, joko joku lintu olisi jo kuvattavissa. Variksia, naakkoja, tali-  ja sinitiaisia riittää kotipihan piirissä. Mutta jotain muuta jo haluaisi saada kameran okulaariin ja edelleen "elämänpinnaksi".
Lähdin eilen: 13.2. matkaan vähän ennen puoltapäivää, kun sää oli kaunis ja valoakin tuntui riittävän. Aikomukseni oli mennä Kirjurinluotoon tai ennemminkin Polsan- tai kvistiluotoon, mutta pikkutiet oli huonosti tai kokonaan auraamatta. Suuntasin Luotsinmäen kautta Toukarin "aukeelle".

 
 Lintutornille en viitsinyt lähteä rämpimään. Jokunen auto oli parkissa, mutta niiden kuskit olivat muilla asioilla liikkeellä; haulikot olalla ja piiput kiinni kuten tapaan joka minua ottaa aivoon kuuluu.
Niille pitäisi huutaa että katkase pyssys! Mitähän odottivat pellolta saavansa? Variksia?

...niitähän siellä, jokunen naakkojen joukossa ihmetteli jäätyneiden rapakoiden vaiheilla. 





Meinasin Toukarista kaupunkiin päin ajellessani poiketa vanhalla vinttikoiraradalla katsomassa josko punatulkkuja näkyisi. Mutta sielläkin oli joku äijä pyssyn kanssa. Kiipesin sen sijaan jokitörmälle ja ikuistin jonkun edesmenneen sohvakaluston. Noita riittää syrjäisissä maisemissa. Lumipeitteen perusteella melko tuore kierrätystapahtuma. 

Ajelin Isojoenrannan kautta Kalaholmaan, ajatuksena napata joku kuva vanhasta rautatiesillasta. Mutta ajauduin umpikujaan, josta en jälleen viitsinyt jalkautua.
Koivistonluodon ja Väinölän kautta kulkeuduin tuttuun paikkaan, vanhan radioaseman liepeille. Matkan varrella oli mielenkiintoisen näköistä kuvattavaa, joen sivujuovan varrella, mutta ehkä joskus toiste. 

Löysin yhden etsimistäni

Hyvin tavallisten ja runsaslukuisten talitiaisten ja sinitiaisten sijaan olen toivonut näkeväni muitakin tiaislajeja. Nyt "tärppäsi". Sain kuusitiaisen kuvaan. Se on pienin tiaislajimme. Melko yleinen ja elinvoimainen laji, mutta minulle ensitapaaminen. Sain yhden "elämänpinnan" lisää, vaatimattomaan bongauslistaani.
En tosin ole niinsanottu bongari, sanan varsinaisessa merkityksessä. En listaa sellaisia lajeja julkisesti, joita en ole saanut kuvaan. 

Kuvaan puoli-aktiivisesti rakennuksia, muun muassa kirkkoja. Meinasin samalla kuvata pari "puuttuvaa": Väinölän ja Teljän kirkot. Mutta en pitänyt valosta joka oli jonkin verran huvennut siitä mitä se oli matkaan lähtiessäni.
Mutta muistin erään paikan jossa saisin kuvia sorsista. Lopuksi siis sinne. 












Paikka ja sijainti



Linkki karttalähteeseen tässä


Hyvää ystävänpäivää!
Mitä se kullekin merkitseekin. Tänään on sellainen.

Ooks vähä onnelline

Olen. Monessakin suhteessa. Kaikihan on suhteellista. Otsikon kysymys on porilainen, porilaiseen tapaan. Ei tarkoita varsinaista onnellisuut...