29.2.20

Karkauspäivä



Tänään on, kuten melko varmasti kaikki ovat havainneet: karkauspäivä. Helmikuun 29. joka esiintyy kalenterissamme neljän vuoden välein. Jotta kalenteri pysyisi kunnossa ja käytökelpoisena.  Naiset saa kosia, ja miehet hommata heille hamekankaita. Siis heille joille antavat rukkaset. PR%€"#KL! Hamekangas....  rukkaset; mitä ihmettä! Ennsin rukkaset ja vielä hametta varten kankaan...  kas kun ei vielä ompelukonettakin.

No; saivartelu sikseen. Minä vähät välitän karkausksista, mutta jotain mielekästä on hiljalleen hautunut mielessäni; blogipäivityksen aiheeksi. Ajatus karkasi, ainakin se ellei muuta, moneen kertaan ennen kun sain hahmoon jonkinlaisen asiarungon. Niinpä yhdistän kaksi aihealuetta, jotka minua kiinnostavat mutta ovat suurimman osan mielestä kaukaisia ja käsittämätöntä haihattelua. Mutta niin pitääkin olla, ellei satu olemaan erityisen kiinnostunut jääkiekkoilusta ja viinanjuonnista. Ne niin kuin omanikin voi toki yhdistää, ja niin melko iso osa tekeekin.

Kuten olette huomanneet; olen kiinnostunut junista. Rautateistä ja erityisesti vetureista. Niiden historiastakin, kuten historiasta yleensäkin. Olen myös kiinnostunut melko perusteellisesti postimerkkeilystä ja postihistoriastakin. Rautatie- ja postimerkkeilyharrrastus ovat hyvin yhdistettävissä toisiinsa. Ei niinkään rautatie- ja junamaailma postimerkkeihin, mutta toisin päin senkin edestä.





Löysin postimerkkikansiostani pari rautatiehistoriallista postimerkkiä. Ylläoleva on yksi kolmesta Rautatie 100 vuotta- juhlamerkkisarjasta. Minulla on niistä kolmesta kaksi; Tämä Ilmarista esittävä kymmenen markan merkki,  ja Ukko-Pekkaa esittävä kolmenkymmen markan. Kolmas puuttuu, jossa olisi kuva Hurusta.
Merkkisarjasta kerrotaan Lape:n luettelossa seuraavaa: 17.3.1862 avattiin liikenteelle Helsingin - Hämeenlinnan rata, syyskuussa 1870 valmistui toisena rautatie Riihimäeltä Pietariin.  Tästä veturista: Maamme ensimmäinen, Englannissa valmistettu veturi "Ilmarinen", joka  otettiin käyttöön 8.8.1861.

Ilmarinen on veturityypiltään A1. Numeroltaan 3. Englannista tilattiin neljä veturia, jotka saapuivat osina Suomeen syksyllä 1860. Ne koottiin Helsingin konepajalla, ja ensimmäisenä valmistui Ilmarinen joka oli myös ensimmäinen Suomessa ajanut veturi. Kyseessä oli koeajo Helsingin ja Pasilan välillä 8.8.1861. Rataosuuden HKI-HML vihkijäisjunan veti Lemminkäinen 31.1.1862.
Tämän tyypin vetureita valmistui yhteensä kuusi kappaletta: Numerot 1-4: 1860, numero 5: 1862 ja numero 6: 1863. Niminään 1-Alutar, 2-Lemminkäinen, 3-Ilmarinen, 4-Suomi, 5-Voima ja 6-Pohja.
Nimet poistettiin 1868 ja niiden tilalle tulivat pelkät numerot.  Veturit olivat VR:n tehokkaimmat henkilöliikenneveturit 1890- luvulle asti. Sarja hylättiin 1911-1912.


1987 ilmestyi Finlandia 88 pienoisarkki. Joka esittää  vihkijäisjunaa vetävää Lemminkäistä. Rataosuudella aloitettiin junailijan vaunussa postin kuljetus jo  huhtikuussa 1862. Arkki liittyykin postin kuljetukseen rautateillä. Mikäli asia kiinnostaa, niin Lape- numeroilla 1014-1017 voi etsiä.




Saadakseni kokonaiskuvan Ilmarisesta ja sen matkoista, piti ottaa hyllystä pari lisävalaistusta antavaa teosta. Filatelia on tunnetusti tarkka ja perusteellinen "tieteenala", mutta välillä tuntuu että asiat tai ainakin päivämäärät menevät jotenkin ristiin.  Hupi sekin, että koettaa pysyä kartalla.




Tekeminen karkasi alunperin ajattelemastani - onhan karkauspäivä



Olen viime viikkoina ja päivinä ottanut hommakseni Suomikokoelmani rungon tekemisen. En etene perinteiseen tapaan, vaan rakennan sekakokoelmaa, esitystä joka jonkin verran rönsyilee mutta jokin aikajana on olemassa.  Tänään piti tutkia ja dokumentoida lähinnä tuota yllä olevassa kuvassa ensimmäisenä olevaa merkkiä; suomen itsenäisyyden 10 vuotismerkkiä, joka on omalla tavallaan merkittävä postimerkki muiden kuin yleimerkkien virrassa.
Se jäi tällää kertaa sivuosaan, mutta kuvaksi kuitenkin. Rautatiemerkit veivät huomioni, mutta samalla laitoin "sivuun" tuon kubistisia vaikutteita saaneen hippijeesuksen. Merkkipari jonka toinen osapuoli se on, on nimetty ilmestyessään 30.7.1963 nimellä Luterilainen maailmanliitto. Lape kertoo asiasta lisää. Minä en viitsi nyt.

Eiköhän tässä tarpeeksi tälle kerralle

jK, pS:
Etsiessäni tietoa Ilmarisesta, törmäsin jollain sivulla ensiarvoisen tärkeään keskusteluun sen ikkunoista. Joku oli huolissaan, olivatko ne kauankin "kirkonikkunat", ja kuinka pian ne vaihdettiin, ja vaihdettiinko suorakaiteen muotoisiin niinsanottuihin normaaleihin-.
Sehän onkin ihan ensiarvoisen pirun tärkeä juttu, josta pitää näin 125 vuotta myöhemmin käydä kiivas debatti!!!  V-M-P  (toim.huom)




Porissa:  29.2.2020

....
...
..
.




-








27.2.20

Kuvauskohteiden perässä





Nyt kun on vielä pari kuukautta horrosta jäljellä ja talvi melkein pahimmillaan, pysyttelen suurimman osan valveillaoloajastani sisätiloissa, siis kotona. Pitäisihän liikkua liikunnan vuoksi, ettei kangistuisi tietokoneen ääreen, menettäisi fyysistä kuntoaan ja terveyttään. Mutta ei vaan pysty, ei kykene lähtemään.




Aloituskuva: "kattojen yllä" esittää Porin Puuvillaa, tai lähinnä sen yläosia. Sain idean kuvauspaikasta, kun sosiaalisen median pop-up-mainos pomppasi ruudulleni. Siinä jokin firma mainosti itseään. Mainos kertoi että käynti toimitilaan jota mainostettiin, tapahtuu talonsa Valtakadun puoleiselta sivulta.
Painoin asian mieleeni ja eilen kun oli kaunista säätilaa sopivaan vuorokauden aikaan, menin osoitteeseen kamerani kanssa. Hissillä ylimpään kerrokseen ja muutamaylemmäs. Kello oli sen verran, että ylimmässä kerroksessa sijaitsevan kauppakamarin työntekijöiden työpäivä oli päätöksessään ja lähtivät rakennuksesta. Yksi totesi minulle, että ikkunat ovat hieman likaiset, että miten mnahtavat kuvat onnistua. Linnun paskaa olikin, mutta annoin sille vähän photoshoppia. Niin totesin hänellekin.




Pitihän tuo loppuunkuvattu kirkkokin ikuistaa kuvaksi, kun ihan mukavassa valossa ja kuvakulmassa kameran eteen sattui. Huomioni kiinnnittyi sitä enemmän kerrostalojen ylimpien kerrosten yläpuolilla oleviin rakenteisiin, joita ei muutoin näe. Niin tässäkin kuvassa.




Palattuani maan pinnalle, nappasin pari otosta Google Mapsiin laitettavaksi. Yrjönkadun ja Valtakadun kulmaan on avautunut uusi ravintola: Ihme ja kumma  -nimeltään.



Posti on muuttanut postitalosta Sokokseen. Sen entinen sisäänkäynti on saanut uudet mainokset. Tämäkin kuva Googleen, ja samalla heille korjauspyyntö postin suhteen.





Muuta viime päivinä nähtyä, koettua ja tallennettua






Pendolino alkoi liikennöidä  vuoden alussa parilla vuorolla Poriin. En rynnännyt heti "bongaamaan". Odotin päivien pidentymistä, kun en välitä "yökuvista" vaan haluan dokumenttia. En ole vielä perehtynyt pendojen numerointisysteemiin. Ne ovat junia, eivät niinkään vetureita kuten taustalla näkyvä Sr1 -numero 3012. Olen kerran matkustanut pendolinojunalla Helsingistä Tampereelle. Se saattoi jäädä myös toiseksi, viimeiseksi kerraksi. Jos matkustan junalla, menen mieluummin jollain muulla. En tykännyt.





Porin kirjaston näyttelytilassa oli, ja taitaa olla edelleen vielä muutaman päivän Porin seudun pienoismallikerhon näyttely. Näin asiasta lehtiartikkelin jota minun ei olisi pitänyt tai kuulunut nähdä, koska en ole lehden tilaaja enkä enää juuri lukijakaan. Mutta kun näin, menin viivana katsomaan. Huomioni kiinnittyi kotona tätä katsellessani kuvan yläreunassa näkyvän lasin takana olevaan maalukseen. Se pitää seuraavalla kerralla kirjastossa käydessäni katsoa tarkemmin.
Tuohon näyttelytilaan olen haaveillut joskus saavani laittaa näyttelyn.




Niin kuin moni, olen minäkin nuorena kasannut "koottavia". 70-luvulla oli lelulauppoja ja kemikaalioita joiden yhteydessä lelun myyntiä. Porissa toimi legendaarinen Laurilan liike, joka oli nimenomaan koottaviin pienoismalleihin vihkiytynyt kauppa.
Näyttelyn vitriineissä oli hienoja malleja. Huomioni kiinnittyi Starfighteriin, jollaisen itsekin kasaasin aikoinaan. Niitä oli näytillä neljä, eri mittakaavoissa ja väreissä. Tässä kaksi pienintä. Näyttelynjärjestäjän kanssa syntyikin mukava keskustelu mallista ja sen esikuvasta. Ja harrastuksesta yleensäkin.
Minua huvittaa, kun kaikelle mahdolliselle touhulle on olemassa kerho. Valokuvaus- postimerkki- lintu- ja tämäkin kerho. En liity; en enään yhtään  mihinkään fucking-kerhoon. Tässä tapauksessa hyvin positiivista oli, ettei minulle ehdotettu kerhoon liittymistä. Monessa muussa tapauksessa niin on käynyt, ja olen jotenkin turhautunut tai kiusaantunut. Ei siinä voi innokkaalle ehdottelijalle sanoa että "ei-v**tu-voi-vähempää-kiinnostaa"; minä vain katselen, enkä sovi mihinkään sosiaaliseen pikkutakkiporukkaan! Ymmärrän kyllä sen, että monet kerhot ukkoutuvat. Nuoria tai nuorempia potentiaalisia talkoolaisia ei kiinnosta. He kuten minäkin, harrastavat jos harrastavat omissa oloissaan itsekseen. Syynsä kullakin.





Samalla kun kirjastossa kameran kanssa olin, otin kuvan seinämaalauksesta johon en aiemmin ole kiinnittänyt huomiota. Otin jotta sain laitettua Wikipedian luetteloon Porin julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä, johon olen jo monta muutakin laittanut. Kohteet alkavat käydä siellä vähiin, siis koteet jotka vielä laittamatta. Muutama on, mutta ovat hieman hankalissa paikoissa. Edellyttävät kuvaamisen sopimista; päiväkotien, uimahallin yms. yhteyksissä olevat. No; ehkä kesällä sitten.





Filateliaakin edelleen - taas



Ajattelin joskus rajata postimerkki- ja leimaharrastukseni Suomen osalta sen itsenäisyyden- ja markka-ajan kohteisiin. Mutta kun kohdalle osui hyvin edullinen erä merkkejä joiden mukana oli autonomian ajan merkkejäkin, laitoin tietysti nekin järjestykseen. Nämä "nelilukuiset" ovat nyt kokoelmani vanhimmat suomalaiset tai Suomen merkit. Niitä edeltävien ns isohampaisten merkkien hinnat ovat ulottumattomissani, vaikkakaan eivät aivan mahdottomia hankkia. Nämä sensijaan, varsinkin leimattuna massatavarana ovat hinnaltaan parinkymmenen sentin luokkaa / merkki, jos sitäkään satsina hankittuna muiden joukossa.




Kansioon kertyy uudempiakin, euromääräisiä tarramerkkejä. Useimmiten kuorissa joissa harrastajat lähettävät merkkejä. Kikkailin kuvan kanssa: muunsin mustavalkoiseksi, jonka jälkeen photoshopin "historiasiveltimellä" palautin värit osaan jonka halusin erottuvan kuvasta.








Porissa: 27.2.2020
....
...
..
.

_




23.2.20

Rivitalo asuntomessualueella Karjarannassa


Karjarannan asuntomessualueelle on valmistunut uudenmallinen rivitalo. Talo poikkeaa modernilla muodollaa totutusta, ja on herättänyt odotetunlaista keskustelua. Parakki, kontti, koirankoppi ja nin edelleen. Tässä muutama kuva, ja lopussa tietoa talosta ja asunnoista.





















Teksti asuntojen myyntisivulta:




Keskustan kupeeseen uudelle messualueelle Karjarantaan 4 asunnon rivitaloyhtiö jossa laadukkaat materiaalit ja hyvä varustelu kauttalinjan. Oma sauna, lattialämmitys maalämmöllä, huoneistokohtainen ilmanvaihto lämmöntalteenotolla, vinot sisäkatot, valoisat huoneratkaisut, katettu terassi länteen, hyvät säilytystilat, autopistokepaikka asunnon edessä ym. Ennakkomarkkinoinnissa! Kysy lisätietoja toimistoltamme! Juuri valmistumassa!Pian pääset muuttamaan!               


Huoneisto
Tyyppi          Rivitalo
Sijainti          Koekatu 12, 28100 PORI
Tilat              1mh,tupak,vh,khh-wc-ph,sauna / varasto
Asuin- / kokonaispinta-ala                    49,8 m2 / 49,8 m2
Kerros/Kerroksia             1 / 1
Ikkunoiden suunta           länsi,etelä,itä / piha,asutus
Keittiö/varusteet              keraaminen liesitaso, erillisuuni, liesituuletin, astianpesukone, jääkaappipakastin
Wc/varusteet                    suihku, suihkuseinä, wc-istuin, pesukoneliitäntä, paikka pesutornille, laatoitus kauttaaltaan, lattialämmitys
Sauna           on,sähkökiuas
Vapautuu     Vapautuminen sopimuksen mukaan
Lisätietoja    Asuintiloissa lattialämmitys kauttaaltaan maalämmöllä. Huoneistokohtainen ilmastointi lämmöntalteenotolla. Vinot sisäkatot. Katettu terassi länteen. Autopistokepaikka ja varasto asunnon edessä. Asfaltoidut ajotiet. Paalutettu perustus. Pintamateriaalit: parketti- ja laattalattiat Säilytystilat: komerot,vaatehuone,ulkovarasto
Energialuokka                   B
Energiatodistus                Kyllä

Yhtiö
Nimi              Asunto Oy Porin Villa Karjaranta 1
Rakennusvuosi                 2020
Osakenumerot                  101-150
Kattotyyppi/kate              pupetti/pelti
Asuinhuoneistot               4
Rakennusaine                   puu/lauta
Lämmitys     maalämpö
Autopaikat   4 kpl, autopistokepaikat asuntojen edessä
Yhtiön yhteiset tilat          tekninen tila/varasto
Taloyhtiössä sauna           Ei
Tontin pinta-ala n.            785.00 m²
Omistus        Vuokra
Antenni        Kaapeli-TV
Vuokra-aika (asti)            50 vuotta
Vuokra         2862.00 €/v
Vuokranantaja                  Porin kaupunki

Asuinaluetietoja
Kaavoitustilanne              Asemakaava
Palvelut        keskusta
Liikenneyhteydet             linja-auto
Koulut          keskusta

Asumiskustannukset
Hoitovastike 174,30 €
Rahoitusvastike                440,73 €
Kokonaisvastike                615,03 €
Vesimaksut  omat mittarit

Hinta
Velaton hinta                    149.000,00 €
Myyntihinta 73.048,00 €

Velkaosuus  75.952,00 €



Linkki

Suurikokoinen kuva kuvat-fi sivullani













Porissa:  23.2.2020
....
...

..
.


18.2.20

Vanhojen kuvien taikaa ja ajan kulutusta


Minulle on kertynyt materiaalia monessa muodossa, jonka parissa aikani kuluu. Siitä lisää, siis aikani kuluttamisesta, myöhemmin. Kirjoitelman lopussa. Jos vielä haluan siitä kirjoittaa. Nyt erään kuvan tarinaan.




Olen keräillyt ja keräilen edelleen vanhoja ja nuorempiakin valokuvia tallennettavaksi, pelastettavaksi. Omieni lisäksi aivan tuntemattomien arkistoja, jäämistöjä. Joitakin olen saanut lahjoituksena, kun jonkun edesmenneen kaappeja on siivottu. Yhden erän negatiiveja sain rakennustyöhenkilöltä, joka oli purkutyön yhteydessä nähnyt ne jätelavalla.
Hän oli nähnyt julkaisujani, juttujani netissä, ja laittoi sähköpostilla kysymyksen; haluaisinko..... ?
Halusin - ja haluan edelleen! Siis;
otan vastaan edelleen, mikäli joku haluaa "tukea" harrastustani joka ei oikeastaan ole pelkkää harrastelua, niin kuin tiedätte.


Tuo yllä oleva kuva on laajasta kokoelmasta kuvia; useampi albumillinen ja irtokuvia vino pino. Sen alkuperäinen omistaja poseeraa kuvassa vasemmalla. Irrotin kuvan albumista skannausta varten. Kun se  oli jo melkein irronnut. Pyrin pitämään kuvat albumeissa, ja skannaan niitä paljon niinkin.
Tämän kuvan irrottaminen kannatti. Sen takana oleva teksti kertoo syyn. Olen kuvannut jonkin verran veistoksia, patsaita ja muuta vastaava. Laittanut wiikipediaan, ja oman Facebook-sivuni patsaskansioon. Tämä ei niihin kuulu, mutta herätti kiinnostukseni Aulangon patsaisiin. Pari kertaa Aulangolla käydessäni, en tutustunut alueeseen laajemmin, vaan ryntäsin vain suoraan näköalatasanteelle. Nyt olisi toisin.

Googleen hakusanoiksi "veistokset aulanko", ja osumia tuli hyvinkin.


Hämeenlinnan kaupunginkirjastolla on hieno Lydia- niminen sivusto ja tietokanta, alkaen osoitteesta: https://lydia.hameenlinna.fi/
Monen muun joukosta, löysin sieltä ylläolevan kuvan. Se kuvaa Karlbergin kartanon rantapuiston rantakäytävän varrella olevia veistoksia, jossa etualan veistos on sama kuin aloituskuvassa oleva. Kuva kuuluu Suomalaisen kirjakaupan kokoelmiin, johon myös linkki kuvan sivulla, osoitteessa:
https://lydia.hameenlinna.fi/items/show/800

Veistoksen jalusta on erilainen kuin 1950- luvulla otetussa aloituskuvassani. Tämä Lydia:n kuva on kuitenkin otettu noin 30 vuotta aiemmin, joten muutos on ymmärrettävä.
Huomautan vielä, että kuva on tekijänoikeusvapaa, joten saatoin sen tähän kaapata vaikka pääsääntöisesti käytän vain omia tai itse ottamiani kuvia.





"Pakollinen"  päivän filatelinen kohde



Samasta jäämistöstä kuin tuo edelläoleva Aulangon patsasposeeraus, löytyy tämä kirje ja varsinkin sen kuori. Huomioni kiinnittyi erityisesti sen Kuurila- leimaan, kuurilan junaonnettomuuden takia. Mutta leimat ovat keskenään epäjohdonmukaiset. Lähtöleima Helsingissä on lyöty 15. helmikuuta 1952. Taustan tuloleima Urjalassa on joko 6. tai 8. tai 9. helmikuuta 1952. Kuukausi roomalaisella numerolla; kumma juttu. Urjala on osoittautunut vääräksi tai vanhentuneeksi osoitteeksi. Postitoimihenkilöstö on selvittänyt kotitalousneuvojan oikean osoitteen, ja laittanut kirjeen eteen päin: Kuurilan leima on 15. helmikuuta 1952. Urjala ja Kuurila täsmäävät, mutta onko Helsingin leiman päiväys kuitenkin 5. helmikuuta, ei 15. Ykkönen näyttää ellei oudolta niin epäselvältä.

En tiedä tohdinko kysyä asiaa kuvan kanssa jostain postileima-someryhmästä. Hieman vierastan niiitä, kuten postimerkkikerhoon liittymistäkin. Sellaisessa tosin saattaisi saada vertaistukea kajahtaneisuudelleen. Filatelistit, muut postimerkkien keräilijäthän ovat tunnetusti outoja omissa oloissaan mappejaan pöyhiviä melko ikäviä ihmisiä. Se on universaali fakta eikä mikään olettamus, siinä tapauksessa ja melkein joka tapauksessa, kun henkilö perehtyy tai syventyy mielenkiinnonkohteeseensa niinsanotusti antaumuksella.





Loppukevennys





Ettei menisi pelkäksi ilkeilyksi ja sarkasmiksi tämä tekstisisältö, pitää päivitykseen pistää jotain tasoitusta. Olkoon sellainen tämä aamuisen kävelyni varrella kuvaamani videopätkä, jonka upotuskoodin kopioin facebook-seinältäni. Siinä kuohuu hulevesiviemäriverkon pumppuasema Porin Murtosenmutkassa, noin puolen kilometrin päässä paikasta jossa tätä tekstiä kotonani nyt naputtelen.
Olen käynyt pumppaamolla useasti, vielä useammin olen pyöräillyt sen ohi. Nyt lähdin katsomaan nimenomaan sitä, onko se toiminnassa kun vettä on satanut paljon ja tulvarajoja lähennellään. Ennen en ole nähnyt, mutta nyt näin. Olin paikalla oikeaan aikaan. Ottaessani videota, pumppu pysähtyi ja virta katkesi, siis veden virtaus. Sain kuitenkin dokumenttia jota lähdin hakemaan: valokuvia ja tämän videon. Raitista ilmaa kaupan päälle. Oli nätti ilmakin; lämpöä +6. Ja lenkkeilijöitä koirineen vaikka kuinka.


tämä oli tässä


Blogini, jonka 272.  (kahdessadasseitsemäskymmenetoinen) kirjoitus tämä oli;  etusivu jormalindqvist.blogspot.com




Porissa: 18.2.2020
....
...
..
.
.



_




15.2.20

Taustojen jäljitystä (filatelisten)



Ostin eräästä Facebookin filateliaryhmästä postimerkkejä.  Niistä jäljempänä, mutta ensin merkkiin jolla kirjeen postimaksu oli hoidettu. Siis kirjeen jossa merkit minulle saapuivat.
Postimerkit ja leimat joista olen kiinnostunut, ovat enemmänkin menneen ajan merkkejä. Päätin joksus, että markka-ajan lopussa menee raja, jota uudempiin en ryhdy. Mutta olen huomannut, etten malta olla liottamatta ja laittamatta näitä nykymerkkejäkin säiliökirjoihin talteen. Niin nytkin.

Tässä postilähetyksessä käytetty merkki on visuaalisesti onnistunut ja hieno. Merkin kuva on holografinen. Etsin sanaa jolla kuvata tekniikkaa - on muitakin, mutta päädyin tuohon. Kuva näyttää  jostain kulmasta mustalta, mutta toisesta häikäisevältä.

Kamera ja merkki on näissä kolmessa kuvassa samalla paikalllaan. Efekti syntyi valon suuntaa vaihtamalla. Valon määrä ja kuvien valotus sama.




Kuva tietokoneen näytöstä, jolla auki merkin teknisen / graafisen toteutuksen ja suunnttelun tehneen Salviadesign:in Facebook-sivu.
Postimerkeillä on aina jokin nimi. Niin tälläkin, joka on toinen kahden merkin julkaisusta 11.9.2019.
Merkki on nimeltään: "Postin taidepalkinto 2019". Se esittää Mert Otsamon suunnittelemaa iltapukua, tai vastaavaa vaatekappaletta. Taidepalkitsemisen kohde on Mert, mutta postimerkiksi sen on suunnitellut ja graafisesti toteuttanut AD; paula Salviander / salviadesign.com.
Kyseessä on niinsanottu ikimerkki, joka käy postimaksusta suomalaisessa - kotimaan  kirje- ja postikorttiliikenteessä "maailman tappiin". Ei tarvitse miettiä, onko ykkös tai/vai kakkosluokan lähetys, vaan antaa mennä vaan eikä vanhene.




Muut   - merkit jotka ostin



Skannerissa: taidepalkintomerkki ei pääse oikeuksiinsa skannattuna, mutta laitoin sen leimoineen ennen liotusta kuvaan mukaan. Leiman takia. Laitan kansioihini enimmäkseen postimerkkejä, joitakin merkittäviä lähetyksiä lukuunottamatta; jotka laitan säilöön kokonaisina. Tallennan kuitenkin tavanomaisempiakin postileimoja ja leimauksia digitalisina. Niin kuin nyt tuon Kuopion leiman.

Saksa-kokoelmani täydentyi nyt kolmannen valtakunnan johtajaa esittävillä merkeillä. Sekä hakaristimerkillä, jonka erikoisuutena on sen leima: Grottkau 24.5.1937. Siis Karakova, Puola 1937, ja saksalainen postimerkki. Jokin ei täsmää, minun mielestäni. Saatan olla väärässäkin.
Ensimmäinen vasemmalta on varsinaiselta postileimaltaan heikko, himmentynyt. Mutta siinä on lisäleima: ostland. Mikä tarkoittaa Saksan miehittämää aluetta; Liettua-Latvia-Viro.  Kolmannessa on leimaus: Feldpost, kenttäposti. Ja kaksi kiloa on voinut tuolla laittaa menemään kentältä johonkin. Tai tuo ei ole ilmeisesti mennyt mihinkään, jäänyt leimaamatta tai leimattu ohi.




Neljäs  - "ylimääräinen"





Lähetyksen, ostokseni mukana oli neljäskin merkki. Se oli kuvattuna myynti-ilmoituksessakin, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota koska olin löytänyt nuo punaiset merkit. Tuli siis eräänlaisena täytteenä tai kaupanpäälisenä.
Mutta: osoittautui mielenkiintoiseksi merkiksi. Ellei muuten niin opetti minulle Euroopan maantiedettä ja geopoliittista historiaa. Merkissä on kuvattuna kyyhky - ehkä rauhankyyhky; onko sellaisia ollutkaan vai kuvittelenko.

Merkin arvo kaksi ja puoli penniä. Vuodelta 1920. Tekstiä kolmella kielellä: puolaa, ranskaa, saksaa.
Suomeksi Ylä-Sleesia (ransk. haute silesia). Googlasin tekstejä, kun en omannut hajuakaan. Onhan näitä maailmalla paljon. Sleesian olen joskus kuullut, mutta en enempää.
Tietoa löytyi kunnolla, siis paljon ja laajasti: Maa tai maa-alue on historiallinen. Merkin leimakin on mielenkiintoinen: Oppeln; alueen silloinen pääkaupunki. Päivämäärä 8.6.1920, joka sekin eräällä tavalla merkittävä.


Katsotaanpa tarkemmin


Ylä-Sleesia on Sleesian historiallisen alueen kaakois-osa. Suurin osa alueesta kuuluu Puolalle ja pienempiä alueita Tšekille. 800-luvulta alkaen Ylä-Sleesia on ollut osa Suur-Määriä, Böömin herttuakuntaa, Puolan kuningaskuntaa, Böömin kruunun maita, Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ja Habsburgien valtakuntaa.

Sleesian provinssi (saks. Provinz Schlesien) oli provinssi Preussin kuningaskunnan kaakkoisosassa vuosina 1815–1919. Suurin osa Sleesian herttuakunnasta Glatzin kreivikunnan ohella siirtyi Preussin hallintaan 1700-luvulla käytyjen Sleesin sotien jälkeen. Alueista, kuten muistakin Preussin territorioista, muodostettiin provinssi vuonna 1815. Osana Preussia provinssi kuului vuoteen 1866 asti Saksan liittoon ja tuli vuonna 1871 osaksi Saksan keisarikuntaa.

Valtiopäivävaaleissa suurimmaksi osaksi katoliset yläsleesialaiset asettuivat keskustapuolueen taakse, kun taas alasleesialaiset äänestivät enimmäkseen sosialidemokraattista puoluetta. Teollistumisen myötä Ylä-Sleesiasta kehittyi yksi keisarikunnan tärkeimmistä teollisuusalueista.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sleesian provinssin alue jaettiin vuonna 1919 kahteen uuteen provinssiin, Ala-Sleesian provinssiin ja Ylä-Sleesian provinssiin. Vuonna 1938 perustettiin uusi, lyhytaikaiseksi jäänyt Sleesian provinssi. Se lakkautettiin vuonna 1941. Toisen maailmansodan jälkeen Sleesian provinssin alueesta tuli lähes kokonaan osa Puolaa ja alueen saksalaiset asukkaat karkotettiin.

Merkistä englanniksi:
Stamp of the German Empire - plebiscite area "Oberschlesien" (Polish: "Górny Sląsk", French: "Haute Silesie", English: "Upper Silesia"), South Prussia, definitive stamp from 1920 Stamp: Michel No. 13; Yvert & Tellier: No. 31 (DR-OS); AFA: No. 13 (DR-OS) Color: light grey to black grey Watermark: none Nominal value: 2½ Pf. (Pfennig) Postage validity: from 26 March 1920 until 15 June 1922 (officially).




Lähteet: Wikipedia, merkkihuutokaupat maailmalla,  ja aluehistoriaa: peda-net.
Kuvat: omiani




Porissa: 15.2.2020
::::
:::
::
:
.



_












14.2.20

ilmaa puntarissa




Isäni hankki 1960-luvulla talouteen ilmapuntarin. Ruoria kuvaava mittalaite oli kirjahyllyssä kunniapaikalla. Silloin tällöin, meko säännöllisesti hän koputti sen lasia ja käänsi "muistiviisarin", tuon messinkisen osoittimen mustan; varsinaisen päälle. Ilmapuntari näyttää vallitsevan ilmanpaineen, mutta sitä tärkeämpi tieto on paineen muutos tietyn ajan kuluessa. Siitä voi päätellä tulossa olevaa sään muutosta; poudan tai peräti myrskyn suuntaan.





Seinälläni on toinen "puntari", äitini 70-luvulla hankkima. Siinä on ilmapuntarin lisäksi kosteusmittari joka näyttää vähän sinnepäin tai mitä sattuu, sekä putkimallinen lämpömittari. Niide näyttämistä en ole kovin kiinnostunut, mutta ilmapuntaria olen tottunut seuraamaan.




Kalibrointi ja painemuunnokset





Seinällä olevan puntarin näyttämä on jokseenkin kohdallaan, verrattuna ilmatieteen laitoksen havaintoaseman näyttämään lukemaan Porin rautatieaseman mittauspaikalla. Ruorimallisen sen sijaan oli parikymmentä millibaaria yläkantissa. Sen millibaariasteikko on ylimalkainen, siis harva. Suuntaa antava sekin, mutta millimetriä elohopeapatsasta- asteikko huomattavasti tarkempi. Se on tuo sisempi asteikko, jossa esim lukema 76 merkitsee lukemaa 760 mmHg.  Tai suoraan 76 cmHg, eli senttimetriä elohopeapatsasta - ettei mene liian yksinkertaiseksi. Elohopeapatsaan merkityksen tai tarkoituksen saatte itse googlata. Tunnen sen taustat, mutta turha niitä on tähän alkaa kirjoittelemaan.








Millibaariasteikkoon tottunut kuten minä, joutuu muuntamaan mmHg- arvot millibaareksi. Netti tarjoaa avun nopeasti, jollei halua kertoimilla laskeskella. mmHg tunnetaan myös suureena nimeltä Torr, joka on arvoltaan sama.




Toinen hahmottava taulukko asiasta:


minimi / maksimi / keskim. yksikkö
920    /     1080     /  1013 hPa tai mbar
92      /      108      /  100 kPa (kilopascal)
670    /      790      /  760 mmHg tai Torr
67      /        79      /    76 cmHg






Otin uudelleen säähavaintosivun auki, ja ruuvimeisselin käteen. . .





. . .  muutaman koputtelun ja ennakoivan osoittimen asettelun jälkeen "ruoripuntarikin" näyttää samaa lukemaa havaintoaseman kanssa. Muistiosoittimen laitoin keskimääräisen yksikön kohdalle. Olemme Porissa melko lähellä keskimääräistä ilmanpainetta.






Laitoin puntarin pöydälle "asettumaan". Seuraan nyt, pysyykö sen näyttämä johdonmukaisena havaintoaseman ja toisen puntarin kanssa. Ellei; laitteesta tulee seinäkoriste. Lämpömittarin lukema, kuvan otto hetkellä klo 9:15. Yön minimi oli noin -5°C.




lisäys: 16.2.2020:


Hain kuva-arkistostani "ennätyskuvan" matalimmasta paineen lukemasta,
jonka näin ilmapuntarissa 10.2.2020.


942 millibaaria on ennätysmatala. Tuona päivänä oli jonkinmoinen myrskyn tapainen ohittanut länsirannikon seudut, ja olimme varmaankin matalan keskuksessa. Sitä sanotaan myös myrskyn silmäksi. Olisi pitänyt ottaa kuvakaappaus jostain sateliittikuvasta, mutta kekityin vain ihmettelemään ilmanpainelukemia.
Tätä kirjoittaessani ja lisätessäni, myrskymatala on jälleen lähestymässä. Seuraan tilannetta ja paineen kehitystä.





Porissa, Toejoella: 14.2.2020
- ja lisäys 16.2.

....
...
..
.


.











8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...