27.11.24

Sinisiä hetkiä; lunta ja vettä

Maanantaihin vakiintunut blogipäivitykseni alkoi syntyä vaiheittain jo viime viikolla, mutta maanantaiksi se ei valmistunut julkaisukuntoon. Lykkäsin sitä loppuviikkoon, kun siihen oli tulossa jotenkin merkittävää sisältöä. Erityisen merkittävää, jotain uutta ei synttynyt pääaiheeksi. Mutta vanhojahan voi aina kaivella.
Havaintoja viikon varrelta ja viikonlopultakin. Somessa ärsyttänyttä, mitä voi taivastella. Vaikka voisi olla hiljaakin.

Kirjoituksen aloitus, tabletilla kokeillen: 24.11.2024  7:45 (am) 

 


On taas aika kun kaupungille alkaa ilmestyä jouluvaloja  ja  -kuusia. Torille ensin, raatihuoneelle vähän myöhemmin. Porikorttelien joulunavaus oli 23.11. Porikorttelit niminen joku instituutio hallinnoi kävelykadun tapahtumia ja toimintaa. Elävöittää ja elinvoimaistaa. 

22.11.2024
 

Torilavalle jolla myös Satakielilava-nimi on, on tuotu jouluinen somistus. Vai onko se jouluinen. Sillä on ehkä haettu jotain karhuun liittyvää, karhunpesää tai jotain sellaista. Onko sen luominen vielä kesken. Toivottavasti, kun  omaan silmääni se näyttä joltain ryteiköltä johon on paiskottu risua riipin raapin.


Aiempi kuusenkuva: 29.11.2019 - taustalla lava valoineen



Valkotasapainoa - sinisiä hetkinä


Torilla. Kello 13:53.  
Olen laittanut puhelimeni kameran  tallentamaan kuviinsa päivämäärä- ja aikaleiman. Tapanani on poistaa se kuvista, varsinkin "lopullisista". Niin tästäkin kun se menee varmuuskopioiksi. Mutta kuvan valkotasapaino verrattuna seuraavaan herätti kiinnostukseni tarkastella asioita ja laittaa vähän ylös tuota kuvan sävyä. Kun melkein hämmästyin seuraavaa kuvaa, kun sen ensimmäisen kerran avasin. 


Kotopihalla, puolisen tuntia myöhemmin
Tätä kirjoittaessani, lauantaina 24.11. Aurinko laskee klo 15:33. Huomenna kaksi minuuttia aikaisemmin. 
Kuvan ottopäivänä, toissapäivänä aurinko laski neljä minuuttia myöhemmin kuin tänään, eli 15:29. 
Kuva on niin ollen tuntia ennen auringonlaskua. Mutta milloin tulee sininen hetki? 



Rajaus edellisestä kuvasta. 


Sinisestä hetkestä, sen ajankohdasta tuli mieleeni blogikirjoitukseni kolme vuotta sitten Reposaaressa. Perehdyin silloin aiheeseen vähän perusteellisemmin ja julkaisu sai nimekseen: Porvarillinen hämärä. Siihen voi palata, sitä lukemaan jos auringonlaskun erikoispiirteet kiinnostavat. Tästä linkistä pääsee: https://jormalindqvist.blogspot.com/search?q=porvarillinen 

Valkotasapaino sinisine hetkineen herätti huomioni facebookissa, kun törmäsin jälleen kuvaan jota kehuttiin hienoksi, kun sitä ei oltu muokattu.  Kuvan jakajan kamera tai puhelimen kameran softa oli seonnut vielä pahemmin kuin edelläolevassa omassa esimerkissäni. Iltapäivä-kahden aikaan otettu kuva oli pelkkää sinistä. Mutta menepä sanomaan jotain rakentavaa, niin tulee jotain tuulettimeen.
Kell' onni on, ja niin pois päin. 


Muuta nähtyä


Porikorttelit joka hallinnoi kävelykadun ja eetunaukion tapahtumia, järkkäsi joulunavauksen. Pistäydyin nettiä selaillessani kaupungin verkkokamerasivulle, ja sieltä tällainen kaappauskuva talteen.

Laitoin omaan someeni ja jaon porilaiseen ryhmään. En minä jakamisistani kummempia odota, mutta ei kannatakaan. Vakiokommentteja tässäkin tapauksessa. Jaetaanko ämpäreitä; ei. Joulupukin mökkiin jonottivat. Aikuiset, joulupukki?  Ei tullut mieleen että joulupukin luo haluavat ovat iältään sellaisia joita vanhemmat saattelevat ja jonon edetessä jotkut rohkaisevatkin.
Torilla ei tietenkään ollut tarpeeksi ihmisiä, myyjistä puhumattakaan. Poistin julkaisun jaon, kun meni lopulta hulinaksi ja osin henkilökohtaisuuksiinkin. Ryhmän ylläpitäjänä minun on oltava ihmisiksi. Muuten antaisin kyllä takaisin ihan kunnolla.



Lumi tui ja meni

 

Jariksi nimetty myrsky toi varsinaisen ensilumen korkoineen.
Ennusteet ennakoiden, otin kuvan lumisesta maisemasta. Kun oli tiedossa että lumi lähtee kun sateet tulevat.


Sateet tulivat, ja runsaina tulivatkin. Uutisia tulvista riittää useaksi päiväksi. Lunta tuli melko paljon, ja vettä sen jälkeen myös paljon. Rannikon talvi ennen joulun välipäiviä ja uuttavuotta, palautui normaaliin muotoonsa.


Satasairaala, entinen Satakunnan keskussairaala aamuhämärässä sateisen yön jälkeen. Kuva puhelimella bussipysäkiltä. Lumi on valkoista. Sairaala keltainen. Valomainos sinivalkoinen, valkopainotteinen.



Tupakilla paikalla jolla ei saisi. Näky viehätti. Samoin valo ja varjot. Sävytkin.



Aiemmin viikolla tupakilla. Paikalla jolla se sopii.

Otin ja laitoin tämän, kun muutama viikkokin sitten oliin samalla paikalla ennen bussiin lähtöä. Siinä oli toinenkin kaltaiseni jöröhtävä ruma äijä savuttamassa. Tuli marimekko-orientoitunut muumimukien keräilijä-keski-ikäoletettu tupakoinninvastustaja (se kaikille suotakoon tietyin rajoituksin), ja nyrpisteli oikein huomiota herättävästi ja sanoi puolisolleen jotain tupakoinnin inhottavuudesta.
Pystyin hillittemään itteni, mutta siinä oli pitelemistä että pysyin pokkana kanssatupakoitsijani käyttäytymisestä.
Sanoihe jyrkin sanamuodoin, että tästä ei sovi kulkea eikä läänille tulla ollenkaan jos ei polta tupakkia. Tupakoimattomat ja varsinkin urputtajat kiertäkööt paikan kaukaa!
Paikalla on tupakointipakko!  Jotenkin pystyin olemaan nauramatta, marimekon ilmettä. Ja sanattomuuttaan. Mutta toinen tupakoitsija oli tosissaan.
Tupakki maksaa nykyään 13 euroa aski. Sellainen perhekokojoka ei lopu ennen aikojaan. Tupakkiaskit on paketoitu niin ettei meinaa enää ilman puukkoa tai saksia saada auki. Mikä muu sen hintainen tuote tai tavara on pakattu käyttötarkoitukseen sopimattomalla tai yliampuvalla tavalla niin vainoharhaisesti.
Koskenkorvapullo auennee edelleen niin kuin ennenkin. Yhden olen avannut, ja 1/4 osan siit saanut alas, mutta mitä se tähän kuuluu.

Nikotiinipussihoilotus käy kuumana. Kamalaa, ja pitää melkein kieltää  Nicoretteteollisuus kiittää. Nikotiinia siinäkin on, mikä on aivan hirveä myrkky. Mainostetaan televisiossa.


Black Friday, week or month. Even hole year or century



Musta perjantai, kuukausi, koko vuosi tai vuosisata. Niin lukee toisella kotimaisella tuolla pienotsikossa kursiivina.
Kun nyt tai viimeviikolla, tai ehkä vasta ensiviikolla on sellainen. Google tietää, mutta en välitä tarkemmin perehtyä. Mutta ostin filmiä ja kemikaaleja. Kun oli tarjouksessa oikein merkittävillä alennuksilla.
Tämä kuvan filmi tuli jo aiemmin. Parin muun mukana. Saalla kun tuli tuo kamera josta taisin jo edellisessä kirjoituksessani jotain sanoa. Katsokaa sieltä.
Nyt oli eilen aika ladata siihen ensimäinen filmi, ja ajattelin että nelisatasella olisi sopiva aloittaa. Mutta jouduin pistämään tuon foman takaisin pakettiinsa ja valkkaamaan vuodenaikaan huonommin sopivan, 125 ISO-lukisen filmin.

Kun tuossa fomanmokomassa ei ole DX-koodausta jonka kamera tunnistaa ja määrittelee toimensa valotuksen suhteen. Kun filmissä ei ole koodausta, kamera asettaa oletukseksi 100.
Silläkin voisi tietysti kuvata, mutta haluan aina kuvata filmit ns. boksinopeuksilla jotka on niihin kirjoitettu. Nelistanen nelisatasena ja niin edelleen.
Edellinen dx-koodia vaativa kamera jossa asetusta ei voinut käsin muuttaa, päätyi lahjoituksena  syöpäyhdistyksen kirpputorille. Se oli enemmän toivoton tapaus, kun 100 ISO:n oletuksen asemasta se asetti koodamattoman fimin herkkyydeksi iso 30:n. Se on jo liikaa.
Tätä en aio lahjoittaa, enkä myydäkään. Opin kyllä elämään sen kansa. Koodaamattomiin filmeihin saa  tarroja joissa on se koodaus. Tai sellaisia voi tehdä itsekin jos haluaa askarrella. Kameran filmitilassa olevat nastat jotka tunnistavat koodista herkkyyden ja muuta, voi oikosulkeakin, jos tietää mitä tekee. Ellei tiedä, voi kamera mennä yhtä sekaisin kuin puhelin sinisenä hetkenä.
Tai ei kai sentään; kun kuvaan filmikameroilla 99% mustavalkoista. Digeillä 0%.

Blaablaa blaa,  ja adventtina lisää


Porissa: 27.11.2024


...



18.11.24

Jouluvaloa ja lippukauppaa

 Marraskuu on aikaa jolloin harrastustoimintani hiljenee, harvenee tai muuttaa muotoaan uuden luomisen sijasta enemmän vanhojen kaiveuksi. Niin tässäkin, mutta lopussa muutakin - tätä päivää.

 

Ei;  kuusi ei ole vielä tullut tämän vuoden adventtin merkiksi toria koristamaan. Tämän kuvan päivämäärä on kahden vuoden takaa: 23.11.2022.
Katsoin torin webbikamerakuvaa. Tämän vuoden kuusta ei vielä torilla näy, mutta ei oikeastaan pidäkään.
Mutta aiheeseen joka sai minut nyt selaamaan arkistoani parilta menneeltä marraskuulta, kun jälleen some herätti minut.

 

2022, samalla reissulla kun aloituskuvan kuusta kuvailin (ja paljon muutakin).
Taustalla näkyy epäterävänä Cafe Anton, ammoisen apteekin fasadin sisällä oleva anniskeluravintola.
Miksi tämä kuva?
Siinä ei ole vielä vuonna 2022 joulu / kausivaloja.

 

Vuosi myöhemmin; itsenäisyyspäivänä 2023 siinä on. Valot.

Joulunalusaikaan vuosi sitten pystyttivät Gallen kallelan kadulle "kuusimetsän". Elävöittämään ravintoloiden juomismyyntiä. Katu suljettiin ajoneuvoliikenteeltä samaan tapaan kuin jatsien ja areenan aikaan kesällä. Otin asiakseni palata anttonin valoista ottamiini kuviin, kun somessa heräsi keskustelua niistä ja tästä kuusikadusta jota ei ilmeisesti tänä vuonna pystytetä kaupungin elinvoimaisuutta lisäämään. On kuulemma käyty äänestys jonka johdosta valon poriksi kutsuttu kausivalaistus korvaa tai riittää. Mutta onko Anttonin valoilla mitään tekemistä valon pori- touhun kanssa. Samapa tuo.

 

Otin silloin, vuosi sitten: 2023  itsenäisyyspäivänä tämän. Vertailukuvaksi tai muistiinpanoksi filmikuvalle (joka seuraavana).

 

Sinänsä merkittävä kuvauskohde, kaikessa loistossaan. Mutta otin ja nappasin kuvaamiseen painottuvalle kaupungissa käynnille mukaani varmaankin laadultaan heikoimman filmikamerani ja siihen, niin ikään rouheimman "tavallisen" filmin. Monnen muun samantyylisen kuvan joukossa tämä jonka voisi korkeintaan vitsinä laittaa johonkin ryhmään kiusaksi, kaikkien lostokkaiden otosten vastapainoksi. Mutta täytyy koittaa olla ihmisiksi, eikä aiheuttaa hämäännystä tai hämmennystä.

Viime päivinä on ollut täysikuu, supersellainen kun kuu kulkee tavallista lähempänä maata ja on ikäänkuin super(iso). Pajonko tavanomaista lähempää, voi kukin tykönään selvittää. Itse laskeskelin, kuinka kauan kuluisi Apollo 11 vauhdilla kulkea Porista Helsinkiin.
Superkuu- ja revontulikuviin joita somessa näkyy, laittavat jotkut ensiarvoisen tärkeän kuvatekstisisällön. Kamerasta, linssistä, valovoimasta, valotusajasta- aukosta- isoasetuksesta, ja muusta tyyppimerkinnästä ja ties mistä joka kiinnostaa jossain kaupungin onnellisuuden kunniaksi pystytetyssä hyvänmielen ryhmässä kuin kilo paskaa. Valokuvaus- ja muissa välinekeskeisissä ryhmissä se on ymmärrettävää, mutta mikä tarkoitus sillä on näissä kiiltokuvaryhmissä? Kertoa että omistaa kameran joka on SUPER seven sexual superhyper, ja kalliskin vielä.
Jos haluaa v-ttuilla jollekin valokuvaajaksi itsensä kokevalle henkiilölle, menee ja kommentoi kuvaansa: että "on sinulla hyvä kamera". Ymmärrättehän pointin.



 Tähän päivään, tai taas menneeseen ajankohtaiseen viikkoon



Antti Airio Oy, Airionkulmassa torin nurkalla lopetti toimintansa. Sen tilalle tulee ravintola jonka nimi tulee olemaan Kalevi. No kalevi, mutta lisäksi Bar & Kitchen.  Kyllä minä englantia ymmärrän, ja senkin että kohderyhmä ymmärtää paremmin kun pistetään englantia: baari ja keittiö. Vaikka tuskin kukaan sinne keittiöön tulee menemään, eikä saakaan mennä baarin keittiöön ettei se kontaminoidu. Vai tarkoittaako se että viinan ja muun kaljan  (Bar) lisäksi sieltä voi ostaa myös ruokaa (Kitchen), kun siellä on keittiö.
No....  saivartelu sikseen, vaikka tuo Kalevi on mielestäni typerä nimi vaikka sillä on taustansa ja perusteensa. Airion neonvalokirjaimet pistivät huutokaupalla myyntiin. Saivat niistä 125 euroa. Ostajan kontolle jäi niiden irrottaminen ja pois kuskaus. Aika nopsaan lähtivät. Ja löytyvät tätä kirjoittaessa torista (piste fi), jos joku tai kuka haluaa ostaa suulinsa seinään palan historiaa. 70 euroa / kirjain.
24 kirjainta, anttiairio-oy kahteen kertaan. Jos koko satsin niin 1680 euroa. Tinkaamalla saattaa saada krottialennuksen.
Kuvaparissa toinen 15. tätäkuuta. Toinen vuosia sitten. Airio avaa piakkoin pienemmän myymälän Mikkolan Prismaan. Kertoo STT. Eikun SK.



Kun olin Airion kulmaakin iman neonvalojaan kuvaksi tallentamassa, olin samalla filmiäkin polttamassa. Todellakin polttamassa, kun erikoisen fimin valotusajat olivat kymmeniä sekunteja. Sen herkkyys oli ja on edelleen 5. Tavanomaiset filmit ovat 100 tai 400. Repikää siitä.
Sille kuvaaminen vaatii niillä ajoilla tietysti jalustan. Jalustaa on ikävä kuskata. Polkupyöräily taitaa olla tältä vuodelta ohi, mutta pääseehän linjuriautolla.

Kameralaikkua on ikävä kantaa olalla, kun olkapäät kipuilevat. Mutta onhan mummokärry keksitty.
Minä en sitä sano sillä nimellä, mutta ässäfanit olisivat kauhuissaan jos sellaista joku heille ehdottaisi kuljetusapuvälineeksi. Samaa jos rollaattoria jollekin nyrkkeilijälle ehdotettaisiin. Kun on ikänsä halveksinut ja ilkkunut jotain, on niin paha paikka omalle kohdalle ajateltuna että joku uhkasi mennä ennemmin jojoon. Maailmalta kuuluu että siellä nuoretkin ihmiset käyttävät kärryä. Järkikin sen sanoo että se on kätevä vehjes. Tuo kamera joka on tuossa kuvassa, on Yashica Lynx 5000 - jee!
Ja jalustan merkki on Sirui.

 

Kuvaushollilla. Eetunaukiota aidan, kaiteen raosta. Filmi täyttynee hissukseen perinteiseen tapaan. Mutta ei sentään joulua ja juhannusta samaan filmiin. Kohteet ovat harvassa, siksi.



Poikkesin samalla Kaupunkiolohuoneella. Siellä oli alastomuutta sisältävä valokuvanäyttely, josta varoitettiin asiaankuuluvalla tavalla.
Mitenkähän pian kuultavan Hoosiannan kanssa. Kun Messiasoratorion Hallelujakin on jotain....
Pistin yhden tuon näyttelyn kuvista johonkin facebookkiin, sensuroituani siitä ensin kaikki nännit ja karvakolmiot. Mutta ei auttanut. Ylätyin sitä nopeutta jolla facebookin robottisensori heitti sen mäkeen ja lähetti minulle 17 noottia, että hyi hyj. ja Zot tsot; ei saa pistää mokomia. Olkoon.
Tätä eivät sentään.

 

Investoin varainhoitajani myöntämän vuoden kolmannen vapaakuukauden mahdollistamana kameraan, jonka löysin järkevään hintaan. Tarkastetulle ja virheettömässä kunnossa olevalle myyntikohteelle myönnetään puolen vuoden takuukin.
Kamera on minulle merkityksellinen, koska se on samanlainen kuin ensimmäinen itselleni 1987 ostamani "topshotti". Se oli silloin melko kallis ja melko ihmeellinen. Eihän tässä mitään järkeä oikeastaan ole, mutta ehkä se siksi on niin mukavaa. Mahtuuhan noita vielä olemaan. Ja käyttöönhän tämäkin.
 


Silloin 1986 tai 7, kun ostin sen ensimmäisen Top Shottini (kamera on Canon Top Shot), sysäyksen sen hankkimiseen antoi Skimbaaja-lehti joka tuli oikein tilattuna. Paperisena. Siinä oli kompaktikameratesti laskettelukuvaamiseen. Harrastin silloiin skimbausta, joka myös slalomina tunnetaan.
Haluaisin nostalgiasyystä, ellen löytää itselleni sitä lehteä, päästä katsomaan artikkeli joka määräsi merkittävällä tavalla elämänkulkuani.
Kansallisarkistosta löytyy kyseinen numero. Mutta se on jo oma harrastuksensa matkustaa sinne, ja sitä ennen hommata kansalliskirjastokortti ja tilata aineisto erikoislukusaliin tai jotain vielä enemmän mutkikasta.
Divareissakaan ei tällä hetkellä ole tuota numeroa. Jos sellainen ihme tapahty että jollain sellainen on, niin kiinnostaa kovasti.


 

Raatihuoneen fasadin vaakunan karhu on menettänyt naamansa. Tässä se on paikallaan, kesällä filmille tallentuneena. Koristeita on tutkittu, ja ne ovat rapistuneet. Luultavasti raatihuone menee pussiin ja konservaattori jostain Ateneumista tulee sitä puoleksi vuodeksi hinkkaamaan. Maksaa pirusti mutta maksakoon. Jäähallikin tarttee pian uuden katon.

M
enenkö  Kansalliskirjastoon, niin saan samalla ennennäkemätöntä kuvaa arkistooni. Kun siellä saa kuvata tietyin rajoituksin. Ehkä, ehkä en jaksa.
Oli tilaisuus päästä kuvaamaan juuri korjauksesta valmistunutta taidemuseota (Porin) tyhjänä. Kysyin oikein luvankin. Kun siellä oli tutustumiskierros viime viikolla. Sille myytiin lippuja Kaupungin lippukaupassa, jossa moneen tapahtumaan myydään pääsylippuja: Kummituskävelyjä ja muuta "marimekompaakin".
No minä verkkokauppaansa ostamaan lippua. 20.10. Ensimmäisenä lipunostajana. Tapahtuma oli 13.11.
Posti ei ole koskaan hukannut mitään mitä olen sen kautta hommannut tai saanut.
Nyt  olin huolestunut kun postia ei kuulunut. Se jaetaan vuoroviikkoina, toisena kahdesti ja toisena kolme kertaa. Pistin kyselyä someviestillä, johon vastasivat heti. Kehoittivat tiedustelemaan asiaa toisesta osoitteesta. Kysymykseeni, kelpaako kuvankaappaus tilaustapahtumastani lipuksi, en saanut vastausta. Oli jo myöhäistä alkaa kyselemään lipun perään jollain sähköpostilla.
En minä siinä tainnut mitään menettää, vaikken tyhjää museota mennyt pällistelemään. Päässyt ehkä olisin, mutta pitäkööt jatkossa tunkkinsa.
Joku voi menettää tullaisessa toilailussa enemäänkin, rahaakin.

Lisäys, täsmennys mainitsemastani varainhoitajastani. Hän on instituutio. Satakunnan ulosottolaitoksen ulosottotrkastaja. Apulaisvouti. Armollinen, asiallinen ja oikeuden mukaan toimiva jonka työstä minulla  ei ole huomautettavaa. 

Hyvää pian käsillä olevaa pikkujoulua ja atventinaikaa. 

 

 

Porissa: 18.11.2024

()_()

 

10.11.24

Tahatonta uudelleenkuvausta ja ennennäkemätöntä laattaa

Loppusyksyn hämärä ja pian alkava talvi painaa päälle. Joulua mainostetaan jo töllössä. Jonkinlainen motivaation puute on ollut päällä, eikä kummempaa uutta ole syntynyt. Mutta voihan kaivella vaikka vanhoja. Kuvia ja muistoja taustapenkomisineen.

Tuli harjoitettua uudelleenkuvausta viime viikolla. Tietämättäni tekeväni sellaista, kun ottamani kuvat Keskusaukolla olivat siinä tilanteessa lähinnä täytettä varsinaisille kohteille joita lähdin ehkä vuoden viimeisellä pyöräilylläni ottamaan talteen. Mutta parin muistolaatan tallennuksen lisäksi tulikin tekemistä, näiden seuraavassa esiintyvien kuvien aikaansaamiseksi.



Lähtökohtana:
Ihmisiä Keskusaukiolla heinäkuun loppupuolella, tänä vuonna.
Otin kuvanRolleiflexilla Washi K filmille, . Filmi 21/2024. Kehitin filmin rodinal standina.
Skannaus,  ja säädöt iPadissa lightroomilla. 

5.11.2024. Tallentui ihan oikean kameran muistiin tämä. Jonka otin samalla penkillä istuen kuin kesällä filmikameralla ottamani. Dokumenttimielessä kuvassa näkyy taustalla Keskusaukion parkkipaikalla tapahtuvan korjaustyön loppuvaihe. Siinä mielessä sen otinkin, mutta muistin kesäisen filmikuvan samalla.
Varustauduin kevyellä objektiivilla, jollaista järjestelmäkameran nimeen vannovat eivät arvosta alkuunkaan, ja harvemmin myöntävät sellaista käyttävänsä, jos käyttävät.



Sama näkymä puhelimellakin. Turha, mutta jäi talteen ja saattaahan tuota verrata järjestelmäkameran vastaavaan.


Järkkärikameran kuvasta rajattu, filmikuvaa jäljittelevä väridigi



Digikuvasta mustavalkoiseksi muunnettu.  Jälleen kerran tein tuollaista, vaikka sisimmässäni haukun mokomat tekeleet. Muunnos on värikuvasta ja kontrastikorjaitu. Ei siis mikään kameran mustavalkotoiminnolla tehty tai kuvattu.


Heinäkuinen ja nyt marraskuinen näkymä kollaasina.
Oliko tarpeeksi sekavaa.


Muita näkymiä okulaarin läpi, ja ne mitä olin hakemassa



Itsenäisyydenkatu. Keskusaukion bussipysäkki. Kaksi ihmistä, ei kun kolme. Puhelimia.



Usein tapana jättää oma varjoni kuvaan. Tässä tapauksessa tuli tahattomasti liikennemerkkikin jonka varjo kasvaa päästäni. Nykyään on hyvin helppo poistaa moiset varjot halutessaan kuvista, mutta olkoon nyt kun niin sopivasti osui.


Tämä Porin Pyrinnön muistolaatta Puuvillatehtaan seinällä, edellisen kuvan maisemassa, pisti minut  pyöräilemaan. Aukko kuvallisessa sivistyksessäni tukkeutui.


Puuvillan nurkalta Kaupungintalolle. Riian kaupungin onnittelulaatta, kaupungin 450 vuoden kunniaksi. Tämäkin jäänyt minulta huomaamatta, netissä ja muutenkin. Wikipedian luettelo Porin julkisista muistomerkeistä, johon minäkin olen osuuteni antanut, on päivittynyt muutamalla joista tämä yksi.
En enää viitsi sinne kuvia lisätä. Laittamani riittäkööt.
Laatasta tuli "pönötyskuvakin", mutta tämä miellyttää omaa silmääni enemmän.



Kolmas, ylimääräinen jota en ole ennen huomannut. Puuvillan seinällä tämäkin, Pro Patria.



Ohitin tämän, kaupungista pois päin polkiessani. Mutta käännyin takaisin.
Iso linnankatu joka ei tässä kohtaa ole enää tai vielä Isolinnankatua vaan keskusaukio- nimellä.  Nettikarttoja ja paperisiakin katsoessa löytää kadulle einakin kolme nimeä. Mutta olkoot.
Tuo aavistuksen verran erilleen mennyt kadunnimi isosta linnasta on jotenkin hauska. Mutta täytyy joskus mennä katu päästä päähän, vanhalta linjuriasemalta isolle kirkolle, ja katsoa muutkin katuviitat.
Vähästä linnankadusta puhumattakaan. Ensi kesänä tai keväällä sitten. Jos hengissä ollaan.


Porissa: 10.11.2024 - isänpäiväkin


...

Maksumuurin takana

  Satakunnan Kansan netissä oli mielenkiintoinen juttu lehden jostain arkistosta löytyneistä negatiiveista, joiden kuvaajaa peräänkuulutetti...