sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Väsynyttä touhua ja kiellettyjä kuvia

Kolme viikkoa; 21 päivää kulunut edellisestä blogikirjoituksestani, jonka kokosin kasaa 30.3.
Huhtikuuta on jäljellä yksi kokonainen viikko, jota seuraavan viikon katkaisee vappu.  Pääsiäinen alkaa olla tänään, pääsiäissunnuntaina voiton puolella. Vielä huominen; toinen pääsiäispäivä, ja "pääsee" pääsiäisestä takaisin töihin.

Pääsiäisenalusviikko;  hiljainen viikko, piinaviikko, mikä se kullekin on; suurimmalle osalle tuskin mikään muita kummempi, paitsi yhden päivän lyhyempi jos tekee viikkotyötä säännöllisellä päivätyöajalla. Nelipäiväistä viikkoa seuraa toinen nelipäiväinen, ja seuraavan katkaisee edellä mainitsemani vappu.
Itselläni päääsiäistä edeltävä viikko oli työn kannalta tuottoisin. Se oli myös rupeamani raskain, siis fyysisesti. Henkisen puolen teen raskaaksi aivan itse, siihen ei tällä hetkellä tekemälläni työllä ole vaikutusta.




Sain listan kaupunkikuvakohteista, jotka kuvata. Tässä esimerkkinä yksi: Säveltäjänlinna, joka hallitsee näkymää Porin Itäpuiston päässä, Isolinnankadulla. Kuvassa sen edustalla Eetu Salinin muistomerkki suihkukaivoineen. Tai sanotaanko että veistokseen sisältyy vesielementti.
Kuvattavia kohteita oli yhteensä 31, sisältäen melko monta rakennusta. Lisäksi yleisnäkymiä, katujen sekä puistojen alku- ja loppupäitä.
Kuvasin kohteet parina päivänä. Taisin jollekin palata kolmantena ja neljäntenäkin. Työajan jälkeenkin, koska valon suunta ei työajan aikana ehtinyt muodostua kuvaukselle sopivaksi. Nyt on ollut viikon verran hyvin selkeää säätä, mikä on oikein mukavaa. Kuvauksia ajatellen pilvinen sää on parempi; varjot ovat olemattomia, eikä kuvia tarvitse korjailla niin paljoa kuin näinä jyrkän valon aikoina otettuja.




Otoksia kertyi viikon aikana hurjasti. Satoja kuvia, joista tein valmiiksi noin 80. Määrättyjen kohteiden ohella harrastin katukuvausta, siis omaan käyttööni. Mitä käytöllä käsitetäänkin.
Ylläoleva "adidas", tausta-aiheineen meni instagramiin hästägeineen. Facebookiin se on liian uskalias, kun ajattelen sen (FaceBookin) kehittymistä ja muotoutumista viime aikoina enimmäkseen jonkinlaiseksi vittuilufoorumiksi. Lähentelee suomalaisten sivujensa ja ryhmiensä osalta  suomi-24 keskustelupalstoja.
Tätä en siis sinne laittanut.





julkaisin - poistin - julkaisin - poistin -poistin!

 


Syyllistyin ja erehdyin jakamaan someen, siis facebook:iin kevät-koiranpaskakuvan. Nimeämään sen otsikolla: "paskalla". Kirjoitin julkaisuun hyvinkin perusteellisen kuvauksen tilanteesta jona kameran laukaisin, mutta menetin pelin. Joillakin somen seuraajilla ei ole kompetenssia lukea kirjoitettua tekstiä kolmea sanaa pidemmälle. Joillakin sitä ei riitä otsikkoa pidemmälle. Somelukutaidon puuttuessa, on odotettavissa kommentointia jota en henkilökohtaisesti kestä. Tämän kuvajulkaisun kohdalla kestämättömyyteni meni niin pitkälle, että lähdin parista aivan mukavasta fb-ryhmästä, mutta vain joiksikin tunneiksi. Minut huolittiin ihme kyllä takaisin. En ollut polttanut siltoja takanani.

Tästä kuvasta:
Olin palaamassa lintukuvausretkeltäni autolleni, Porin Hanhiluodossa. Siellä sijaitsee Hanhipuisto: näyttelypuisto. Puistosta löytyy kattava valikoima eri koristekasveja ja niiden kasvumuotoja. Kasvien tunnistamista helpottavat nimilaput, joista käy ilmi sekä kasvin suomalainen että tieteellinen nimi.
Olallani roikkui kamera, jossa edelleen virrat päällä ja objektiivina pitkä zoomi. Näin kaukaa, kun kuvan pariskunta ajoi määränpäätietoisesti puiston laidalle, otti koirat autosta ja vei ne määrätietoisesti suorinta tietä tuohon näyttelyistutukseen paskalle. Paikan tuntumassa on lukemattomia paikkoja joihin toimituksen olisi voinut viedä suoritettavaksi. Mutta ei kun juuri tuohon. Vedin zoomin pitkäksi ja paukutinpari-kolme kuvaa paprazzina sadan metrin päästä.
Ihmettelin julkaisussani, miksi juuri tuohon. Provosoin, sanomalla koiria rakeiksi. Joku suivaantui ilmeisesti, ja kiukutteli rakiksi-sanomistani. Totesi että urpoja on hihnojen toisessa päässä, ja kameran linssin takana, mutta rakkeja...   Vastakommentoin että erotan rotukoiran rakista, ja rakki on yleinen nimitys sekarotuiselle (mitä en kuitenkaan kommenttiini sisällyttänyt). Sain vielä vastauksen että puhun aivan puuta heinää. Poistin julkaisun, ja potkein kommentoijan estolistalle.




Toinen tapaus




 Kuvasin alkuviikon kiivaasti, ja olin jo päättänyt että loppuviikko (siis viime viikko) menee ruudun ääressä, enkä koske kameraan. Kahvihuoneen ikkunasta avautuva näkymä tyynelle Kokemäenjoelle, sai minut kuitenkin lähtemään kameran kanssa rantaan. Räps räps, ja takaisin sorvin ääreen.
Tämä puuvillatehdasheijastus on siis aivan huvin vuoksi itselle ottamani nätti karkkikuva, jolla ei ole mitään tekemistä työn merkeissä kuvaamieni rakennuskuvien kanssa.
Peli oli kuitenkin jo menetetty, kun tyhmä menin ja kerrankin pistin kuvan kauniista näkymästä someen. Sen perspektiivi on kohdillaan jotenkin, mutta joen virtaama oli jonkun vatupassisilmän kommentoimana kääntynyt sisämaan suuntaan. Totta; kuvassa saa sen vaikutelman, ja olin keskittynyt kuvaa tallentaessani siihen että tehtaan nurkka on pystysuorassa linjassa enkä korjannut perspektiiviä loppuun saakka.
Kuvia saa arvostella, ja kritiikki on ihna jees. Mutta saamassani palautteessa vedottiin siihen ettei ammatillisesti kuvaavalta saisi tulla tuollaista perusvirheen sisältävää kuvaa julki. Ammatillisesti!
Se särähti silmääni sen verran, että poistin tuonkin. Samaan syssyyn poistin somesta kaikki muutaman päivän sisällä julkaisemani miljööt ja rakennuskuvat, kaiken mikä viittasi siihen että teen nyt jokusen kuvan työkokeilusuhteessani niitä haluavalle taholle.
Tämä oli siis harrastekuva, mutta ammatillisuudella naljailtiin, tietentahtoen tai ei (?)

Olen huono ottamaan kritiikkiä vastaan. Sen myönnän. Mutta vielä huonompi olen ottamaan vastaan piilovittuilua, hyväksikäyttöä ja mahdollisen kateuden synnyttämää suunsoittoa. Minua on kosittu kameraseuraan useasti, mutta olen vaiennut useamman kerran. Olen vain ohittanut hiljaisuudella sen asian. Kameraseuratoiminta on varmasti joillekin ok toimintaa, saavat siltä paljon, kuka mitäkin. Itse olen epäsosiaalinen, erakkouteen taipuvainen ja koko ajan enemmän suuntautuva nykertäjä.
Olen kuvannut paljon, työksenikin. Kun kuvaan huvikseni, teen sen itselleni. En jaksa harrastekuvauksen suhteen toimia missään seurassa, siis kameraseurassa. Nyt seuraa rumempi osuus, siirtykää seuraavaan kappaleeseen jollette kestä kiukuttelua: Kameraseuroissa on kuppikuntaisuutta, henkilöpalvontaa, peilittömien kameroiden trendirunkkaajia, nikonisteja, canonisteja ja muita pentax-kuvaajia. Osa hallituksista ovat ja puheenjohtajat ovat suurimmalta osalta ärsyttäviä mulkkuja, joiden kanssa en missään tapauksessa haluaisi olla tekemisissä. On mukaviakin, mutta liian vähän.
Se siitä.



Hain helpotusta - mutta hajosin


Toissaviikolla oli Suomessa eduskuntavaalit, sitä ennen kiivasta vaalikampanjointia toreilla ja eetunaukioilla. Kävin pari kertaa paikalla, kauppareissulla söin yhden makkarankin. Työkuvauksen ohessa räpsein itselleni jokusen kuvan poliitikoista, vaalikarjasta, parista laitapuolen kulkijastakin.
Tein someen, faceen albummin johon laitoin kuvia ehdokkaista ja heidän kohtaamisistaan ihmisten kanssa (ihmisiä hekin).
Kuraa tuli, ja paskaa tuulettimeen: Olin julkaissut liian monta kuvaa ristiriitaisia tunteita herättävästä ehdokkaasta. En ollut julkaissut kuvia joissa olisi pitänyt olla jonkun tietyn puolueen ehdokkaita tai vaalitelttojen väriä. Kuvissani oli kyllä punaista ja vihreää, sinistä ja keltaistakin. Demaria, kokkaria, persua ja vaikka mitä.
Kun muut kuvasivat puuvillan supertapahtumassa ehdokaslaumaa, menin sivummalle ja otin muunmuassa tämän kuvan joka sekään ei taida olla aivan poliittisesti korrekti.





Luontoa

 

Kävin pitkäperjantaina Kalarannassa, jonka sijaintia en julkisesti mainitse. Lintuja menin katsomaan, ja mukaan otin asiaankuuluvaa kalustoa. Samalla otin jokusen maisema- ja miljöökuvan kameralla jonka hankin pari viikkoa sitten. Myin dronen (kamerakopteri) pois, ja tilalle ostin käytetyn digipokkarin. Sellaisen Leican näköisen, jota harkitsin jo jonkin aikaa. Tämä kuva on sillä otettu.
Megapikseleitä saisi olla enemmän, mutta niiden puutteen korvaa optiikan ja kennon tuottama valmistajalle tyypillinen jotenkin omalaatuinen sävyala ja syvyysvaikutelma. Olen tyytyväinen.



Eilisen koiranpaskannuskuvauksen oikeampi osoite oli Polsanluoto. Koiranpaskannuttamiskuva oli sivutuotetta. Aivan kuten Puuvillatehtaan heijastus-peilikuvajokimaisemassakuvaskin.
Polsalla kohtasin peipon, ja nämä meriharakat. Kohtasin muutakin, mutta vähät niistä.
Edellisen kuvan maisemissa Makholmassa, kohtasin telkkiä lennossa. Naurulokkeja, mutta en vielä tiiroja. Kevät on nuori, ja kaikki hieno edessäpäin.




Piinaviikon päätteeksi hajoaminen ja itsensä uudelleen kokoaminen

 

Oli lankalauantai. Minulle esitettiin kuvauspyyntö, ottaa henkilökuva johonkin lehtijuttuun. Lupasin, suostuin, sovin kuvattavan kanssa kuvausajankohdan. Olin ollut hyvin aktiivinen, ja sen perusteella oletus oli että tuota voi nyt käyttää. Siis intoani kuvata. Pyynnön esittäjä oli huonoon aikaan "liikkeellä". Tai ensimmäinen yhteydenotto oli vielä jotenkin kohdallaan, mutta jatko meni plörinäksi; ennen kuvausajankohtaa turhauduin useasta edellä kertomastani sattumasta, mutta eniten turhauduin itseeni. Miksi minun pitää yrittää. Yrittää saada julkisuutta kuvillani, julkaisuillani. Niillä ei ole lopulta yhtään mitään merkitystä. Some ja netti on pohjaton kaivo, johon sopii kaataa sisältöä mutta riski turhautua on suuri.
Peruin kuvauksen jonka sovin kuvattavan kanssa, ja ilmoitin kuvausta pyytäneelle etten jaksa, en kykene en pysty. Hän oli ymmärtäväinen ja toivotti jaksamista ja lepoa.

Koiranpaskannuskuvan ja jonkun luontokuvan julkaistuani sain viestin, "että kun nyt olet kameran kanssa liikkeellä niin voisitko ottaa samalla sen henkilökuvan".
Vastasin kotiterassiltani, jonne olin jo ajat sitten palautunut, yhdellä sanalla: "en".
Se oli huono vastaus, kun se oli perustelematon. En siis perustellut miksi "EN".  Kuvauksen pyytäjä oli ilmeisesti unohtanut edellisen toivotuksensa, tai luuli että olen ihmeparantunut bipolaarisuudestani johon minulla on diagnoosi.  Hyväksikäyttäminen meni oman asian ratkaisemisen takia edelle, ja lyhyt väsynyt ja turhautunutkin vastaukseni laukaisi loput.

Kokonaisuus jonka olen viikon aikana tehnyt, ei ollut minulle liikaa. Olen päässyt tavoitteeseeni ja kuvat saavuttavat oikean kohderyhmänsä, joka ei ole some. Jatkan työtäni loppuun saakka, vaikka ajoittain olen ollut ajatuksissani siivoamassa digitaalista työpöytääni, palauttamassa avaimia ja häipymässä maisemasta. Uravalmentaja, terapeutti, työlistat, kaikki yhessä lisättynä somemyrskyillä ja näköalattomilla hännystelijöillä yhden viikon aikana pistävät minun kaltaiseni mielenterveyskuntoutujan liian lujille. Ihme että olen vielä hengissä.




Täsmennystä:

Teen vielä hetken, pari viikkoa kuvaustyötä sopimuksen mukaan ja sovitusti. Sen ohella kuvaan itselleni, ja välillä käyn vapaa-ajallani lenkillä kameran kanssa. Työni saattaa jatkua vapaaehtoistyönä, omaehtoisesti ja omasta tahdostani. Vapaa- ja työajallani ei ole tällä hetkellä itselläni selvää rajaa. Teen työssäni samaa kuin tekisin vapaa-ajallanikin. Ja vapaa-ajallani paljon samaa kuin työssänikin.
Saan molemmista tällä hetkellä paljon mielihyvää ja voimaakin, mutta sosiaaliset kontaktit, työyhteisöä lukuunottamatta, ovat minulle nyt melko mahdottomia.


Uhriutuminen - - tämän päivän sana, jonka useampi varmaankin lausuu miesssään tämän luettuaan. Sikäli kun lukivat puoliakaan. Kyllä: minä uhriuduin nyt kerrankin koko  rahan edestä!

Ravanin lähde, Ulvila


Hyvää pääsiäistä!










touko-kesäkuun vaihteessa kuvattua ja koettua

Toukokuu vaihtui kesäkuuksi. Ensimmäinen hellejakso tuli ja meni. Polkupyörän hankinnasta ja aktiivisemmasta pyöräilyn  aloittamisesta tul...