17.9.21

Äijä lähti Poriin



oikolukematon




Tänään: Viisi kuukautta ja 17 päivää Reposaaressa. Pian puoli vuotta. Kolmas vuodenaika menossa. Otsikko kertoo, että lähdin kaupunkiin. On olemassa musiikkikappale, josta otsikon hoksasin. Tässä YouTubevideo jossa se soi:

Kertosäe kertoo äijän lähteneen Poriin, linja-autolla tai taksiautolla. Kappaleen esittää Kaseva, 
ja se on nimeltään: Äijä lähti tänään. Vuodelta 1982. Videon kuvitus on sanoitukseen sopiva.
Youtubessa on useampiakin samasta, levyn kansikuvalla tehtyjäkin, valkkasin nyt tuon.

Menin kaupunkiin, asialle asti. Siitä kirjoitelman lopussa. Tähän pari juttua, kuvauskohdetta jotka pääsin samalla tallentamaan. Huvia ja hyötyä, linja-automatkailua ja hieno tapaaminen yhdessä. 




Kuvat talteen. Ensin Itäpuiston päähän, kauppakeskus Isokarhun parkki-katolle



Omenahotelli joka toimi hotelli Juhana Herttuan talona tunnetussa talossa,  paloi kuten kaikki tiedämme ja muistamme. Talo purettiin, ja sen tilalle on noussut tuleva asuintalo. Olen käynyt paikkaa kuvaamassa sen sataan kertaan. Niin aina kun nurkille satun, ja niin nytkin. 
Tämä, ja blogin aloituskuva-tekele ovat otettu 14.9.2021. 

Aloituskuva, joka on tuolla ylhäällä -alussa -ensimmäisenä, on kameran yhdeksästä kuvasta prosessoima 3x3 panoraama. Kameralta meni sen tekemiseen noin 7 sekuntia.
Minulta tämän isomman ja ehkä vähän paremman näkemyksen tekemiseen puolisen tuntia kaikkineen. 
Kameran tekemä on pienikokoinen, mutta seiihen tallentuvat osakuvat, 9 kappaletta isokokoisia alkuperäisiä, joista voi halutessaan rakentaa haluamansa. 
Puolen tunnin hommasta puolet on odottelua ja alkuvalmistelua, kun tietokone tekee ensin hieman pienennetyistä kuvista "stäkin". Toinen puoli meneen perspektiiviin, rajaukseen, valo- ja väritäsmennyksiin. Järjestelmäkameralla tai muulla tavallisella kameralla lopputulos olisi hieman perspektiiviltään parempi, mutta meneehän tuokin. 
Panoraaman lisäksi tallentui tietysti tavanomaisiakin, mutta halusin kokeilla mihin nyt käyttämäni kamera pystyy. 



Torilla tapahtui 




Iso-Karhulta kävelin torille. Ensin torilavan portaille. Lava on nimeltään Satakieli-lava. Nuo portaat ja niihin hyvinvointirahoituksella elävöittämisen olen tainnut näyttää jo jossain aiemmassa blogipostauksessani, mutta huomioni kiinnittyi aika hienoon "lakanaan" joka on lavan taustana. 
Siinä oli pitkään joku pori-brändi-iskulause ja graafinen karhu polkemassa "vi**uun". 
Nyt pidin näkemästäni. Yyterikuvan läpi kuultaa Nortamonkatu ja Rojohoppen pääty, mutta sekin sopii. 



Kun edellisillä portailla kääntyy kannoillaan 180°, tulee tämä näkymä torille. Mutta lämpömittari ja kello ovat kadonneet. Ennen käydessäni, olen ottanut tämän näkymän talteen lämpötilan ja kellonajan takia. Nyt sen olisi voinut jättää ottamattakin, tai ainakin tähän laittamatta. Mutta kun dokumenttia pitää olla, niin laitoin. 




Päämääränäni oli tämä. Rakennustyömaan ja toriasiakkaiden sekä muiden kulkuhenkilöiden suojaksi rakennettu betoninen aita, joka on tietenkin saanut lisänimen: DDR-muuri. 
Sitä ovat graffitien tekijät saaneet aivan luvan kanssa taiteilla. Nimikin on annettu, joka näkyy kuvassa olevassa kyltissä. Kuvia tallentui useita, mutta jätän tämän nyt tähän. Menkää katsomaan, jos haluatte tai kiinnostaa. 



Katsoin muurin yli. Tai kamera katsoi, ja räpsi jälleen 3x3 kuvan panoraaman. Siis kolme kuvaa rinnakkain ja kolme päällekäin;yhteensä 9 kuvaa, joista kokosin manuaalisesti tämän.
Satapaskaksi nimetyn torin huolto- ja kahvilarakennuksen purkutyö oli jo edennyt leviämisvaiheeseen ja keskiosa rakennuksesta oli hajotettu sekä kärrätty pois. 
Satapaska, koska paikalla on ollut yleinen vessa, käymälä. Hesburger, joka piti toimitilaansa rakennuksessa loppuun saakka, rakentaa tilalle uuden modernin arkkitehtoonisen kkokonaisuuden, johon siihenkin tullee ehkä paskahuusi. Mikä sen nimeksi vakiintuu, jää nähtäväksi. 




Tänään iltapäivällä paikka näytti ylhäältäpäin katsoen tällaiselta. Pohjakerros on revitty auki ja niin edelleen. 



Kuukausi sitten, 14.8. rakennus oli vielä "kohmollaan". AngryBirds- leikkipaikkakin etualalla vielä kuosissaan. Satapaskassa kävivät paskalla, Angrybirdsissä kuulemma kusella. Siis yön kulkijahenkilöt, baareista ulkoistauduttuaan. Joku jopa oksensikin, mokomat houkat!
Nämä lintuperspektiivikuvat ovat kotoisin Porin kaupungin webbikamerasta. Googlaamalla löytää, kun kirjoittaa hakusanoja. Mutta reaaliaikaiseen kuvaan pääsee niinkin, kun avaa tämän linkin. Kuva päivittyy minuutin parin välein, ja tuoreimman saa ruudulleen painamalla F5 (wintoosat) tai omppu-r (applet). Puhelimista ja muista mobiilivekottimista en sano mitään. 



Havainnekuva Porin kaupungin verkkosivulla antaa osviittaa siitä mitä on tulossa. 



 

Aiemmat saaresta poistumiseni


Seuraa tylsää ja kuivaa arkistokuvaa lähihistoriastani. 
Halusin tehdä itselleni selväksi, kuinka monta kertaa olen poistunut saaresta maantieteellisesti, kuluneen viiden kuukauden ja 17 päivän aikana. Pistin päivämäärät "jonoon"; alusta tähän päivään. Ja kun tämä on kuvapainotteinen blogi laiskurin elämästä, kuvin vahvistettuna. 


Santaviiki 16.4.2021. Keväinen polkupyöräily ennennäkemättömään ja -kokemattomaan paikkaan. 
Pyöräilylenkki nähtävissä Tracker-sivulla (<---linkki)




Paluumatkalla Santaviikista, Kappelinluodolla  16.4.2021




Isokarin tila  18.4.2021
-huom: Eilisessä Satakunnan Kansa- lehdessä kerrottiin että tämä minullekin muistorikas paikka ollaan panemassa myyntiin. Jollekin matkailualasuuntautuneelle sopivalle taholle. 
Reittini Isokariin ja muuallekin, katsottavissa Tracker-sivullani  (<---linkki)


Pääsin lukemaan "vain tilaajille"- suunnatun jutun, kun olen tilaajana vielä viikon ajan. 
Tilaukseni päättyy 24.9. koska peruin tilaukseni. En koe tarvitsevani lehteä, jonka jutut ovat pääasiassa kolumneja, pakinoita, ja muita toimittajien asenteellisia näkemyksiä ja olettamuksia. Olen joidenkin asioiden suhteen denialisti sekä lihansyöjä, enkä ole kiinnostunut pätkääkään kenenkään ruokailutottumuksista tai saunan pesän ympäristöystävällisestä sytytysmenetelmästä. 
Palaan varmaankin jossain vaiheessa lehden lukijakuntaan, mutta nyt tuko tekee hyvää mielenterveydelleni. 




Ensimmäinen käyntini linja-autolla kaupungissa  22.4.2021




Polkupyörällä Kallossa, Uniluodossa; Luveeni ja ryssäntorni.  11.5.2021
33 kilometrin pyöräilyni reittiin voi tutustua Tracker-tallenteessa (<--- linkki tuokin)




Toinen kerta linja-autolla kaupunkiin. Museopäivänä:  18.5.2021




Kappelinsuntin mattolaiturilla, hiilijunaa bongaamassa. Melkein saaresta pois:  9.6.2021




Linja-autolla saunomaan ja iltaa viettämään Enäjärvelle 11.6.2021.
Googlen aikajanalta. 




Kolmas kerta linja-autolla kaupungissa. Maisemamatkaa lauantaivuoron reitillä:  19.6.2021
Edellä käsittelemäni rakennus lämpömittareineen vielä neitseellisenä ja koskemattomana. 
Torilavassa oleva kompassiruusu kertoo, että länteen päin katson okulaarini läpi. 




Palaan alussa mainitsemaani asiaan, miksi kaupunkiin
- kuvien lisäksi ?



Näiden rivien myötä vielä suuret kiitokset, saamastani postikortti- / -leima  ja postimerkkilahjoituksesta, jonka sain kaupunkimatkallani mukaani. Lukumääräisesti melko iso josta riittää puuhaa pitkäksi aikaa, syksyn ja rospuuton pimeneviin iltoihin. Viehättävien postikorttien lisäksi saan niinsanottuja reiänpaikkoja "uudempaan Suomeeni": Euroaikaa ja joulumerkkejä. Ynnä muuta sellaista. 


Edellisen kuvan joulukortin taustapuolen leimat ja merkki. Wammala -Tampere, joulukuun lopulla 1915. Vaaleanpunainen leima on arvoitus. 



Mielenkiintoisia postitoimipaikkoja. Eurooppa-cepti ns. loistoleimattuna, mutta harmi: merkki revennyt.  Filatelistit heittävät tällaiset armotta roskiin. Ja somen postimerkkeilyryhmissä vallallla olevien arvotiedustelujen tekijät pettyvät. 
Minä en ole filatelisti, enkä ole kiinnostunut rahallisista arvoistakaan. Siksi tämäkin menee talteen.


Siinä se. Neljäs kerta kaupungissa tuli käsitellyksi kirjoituksen alkuosassa ja täydennettyä tähän. Milloin seuraavan, viidennen kerran?  Porin päivänä saattaisi ajatella...
Ja joskus talvemmalla ajatellaan menevämme kahville.  
Mikä parasta, kun lähtee - voi palata. Olisi siellä voinut yhden ylimääräisenkin tunnin viettää, mutta kuten joka kerta; ryntäsin ensimmäiseen paluusuuntaan lähtevään bussiin. Olen hyvää vauhtia vieraantumassa kaupungista. Tai mökkihöperöitymässä. Samapa tuo, viihdyn joka tapauksessa. 

Päätän katsaukseni tähän. Perjantai-ilta painaa pääälle  (hah)


Reposaaressa: 17.9.2021
____
___
__
_
-
.




()








3.9.21

Omin toimin kirjastossa - ynnämuuta takautumaa

Edellisestä postauksestani on päivää vaille kolme viikkoa. Elokuu on vaihtunut syyskuuksi, loppukesä alkusyksyksi. Helteet pohjoistuulen kylmentämäksi koleudeksi. Viides kuukausi saaressa tuli täyteen. Pian puolen vuoden "etappi", ja kaksi vuodenaikaa koettuna. 
Mitä kuluneen kolmen viikon aikana?
Siitä tässä, käänteisessä järjestyksessä; tämänpäiväinen aluksi, ja siitä taakse päin ...  jotain.


Kävin tänään kirjastossa, Satakirjastojen Porin kirjaston - Reposaaren sivukirjastossa. Otin kameran mukaan, koska oli mahdollista ja melko todennäköistäkin, ettei kirjastossa ole muita. Jos olisi ollut, kamera olisi pysynyt taskussani. 
Tapaus oli minulle ensimmäinen: Omatoimikirjaston käyttäminen. Kirjastosta saamassani kirjanmerkissä, sellaisessa joka laitetaan kirjan väliin siihen kohtaan josta jatketaan lukemista tai muuta selailua seuraavalla kerralla, lukee että kirjasto on avoinna maanantaina ja torstaina. Siis noina päivinä siellä on henkilökunta paikalla palvelemassa asioivia. Muina arkipäivinä kirjasto toimii omatoimikirjastona klo 8-19 ja viikonloppuisin 8-16. Netistä voi tarkistaa aukioloajat, jos ne ovat muuttuneet tuon kirjanmerkin valmistumisen jälkeen. 



Laittauduin matkaan, katsottuani kirjastosysteemistä etsimiäni kirjoja. 
Saavuin kirjaston ovelle, käveltyäni kotoani noin 200-300 metriä. Asun miltei naapurissa, joka on erinomaista. 



Omatoimikirjastoon mennään siten, että laitetaan kirjastokortti viivakoodi ylöspäin tuollaseen lukijaan joka on oven pielessä. Näytössä lukee ohjeita ensikertalaisille, kuten minulle tänään. Kysyin tosin neuvoa edellisellä kerralla kirjastossa asioidessani, aivan valloittavan iloiselta ja mukavalta kirjastonhoitajalta. 
Kun kortti on laitettu lukija-rakoon, näppäillään pinkoodi joka on saatu kirjastolta ja liittyy käytössä olevaan korttiin. Samalla "pinnillä" lainataan lainauslaitteella aineistoa, ja kirjaudutaan netissä verkkokirjastoon. Kun pinkoodin olin näppäillyt, näyttöön ilmestyi että tervetuloa ja ovi loksahti auki lukosta. Siitä sitten sisään, ja asioimaan omin toimin. 



Tämän opostauksen aloitus- ja kansikuvana on ottamani panoraama näkymästä joka avautuu sisään tulijalle ensimmäisenä. Palvelutiskiä ja lastenosastoa.
Tämä toinen ottamani miljöökuva on syvemmältä kirjastosta. Lehtiä voi lukea, aineistoja etsiä tietokoneella, ja seinustalle on koottu lehtien yläpuolelle erityinen Reposaari-aineisto. Oikein mukava ja mielenkiintoinen sellainen. Selailin joitakin, mutta lainasin tällä kertaa muuta. 
Oli melko eikoinen tunne asioida paikassa jossa ei ollut ketään. Mukava. Menen toisenkin kerran. Ajan kanssa, vaikkei nytkään mikään kiire ollut. Minulla ei ole ollut eikä tule enää kiirettä mihinkään. 



Vilkaisu taakseni, kirjastosta lähdettyäni. Taloa jossa kirjasto toimii, kunnostetaan ulkoa päin. Merimiehenkatu "alas", Satamapuistoon päin. Kuvan perällä talo jossa apteekki. 



Muuta - kolmen viikon varrelta



Kaukolämpöverkkoa laajennetaan. Kuva Satamapolulta erkanevalta kevyenliikenteenväylältä, joka menee kirkon sivutse ja yhtyy Luotsikatuun. 



Ihmettelin, mitä Reelingin nurkalla olevalla kentällä touhutaan. Sain vastauksen somessa, että kaukolämpökaivantojen maat kasataan tuohon ja kaivannot täytetään "uudella" maa-aineksella. Samaa tavaraa ei saa laittaa takaisin. 



Otin kaukolämpökaivuujättteen joukosta mukani yhden kiven. Laavakiven tapaisen möhkäleen, joka on saattanut kuitenkin olla savuhormissa tai muussa vastaavassa paikassa, koska sen parilla sivulla oli sileä pinta ja jäänteitä laastista.
Löydettyäni myöhemmin "oikean" laavakiven aivan muualta, heitin tämän takaisin maisemaan. 
Laivojen painolastien mukana on tullut vieraiden maiden kasvillisuuden lisäksi myös paljon painolastikiviä. Niistä on olemassa näyttelykin, jonka näin ohimennen reposaaripäivillä, vanhalla puukoululla. Toivottavasti pääsen tarkastelemaan sitä toisenkin kerran;  jälleen "paremmalla ajalla". 
Kiviasiat ovat mieltäni lähellä, kuten kasvienkin kuvaaminen. Olen "harrastanut" kiviä joitakin vuosia sitten enemmänkin, mutta tämä kuva saa riittää aiheesta tällä kertaa. 



Veturikansioni täydentyi parilla numerolla. Niistä yksi "deeveri" Tahkoluodossa, odottamassa järjesteltävää. 


Sain junabongausreissulla videon, Tahkoluodosta tyhjänä lähtevästä hiilijunasta. Vetureina kaksi "siperian sutta" (Sr1). 8 minuuttia, 47 vaunua, 700 metriä junaa. Youtubeen. 



Hieno salonkivene Kaupparannan laiturissa. Sama jonka olen pariin otteeseen kuvannut Porin Etelärannassakin. Tästä oli lukijan kuva paikallislehdessä, jonkun muun kuvaamana. Typerryin lähettämään erään toisenlaisen kuvan lukijan kuvaksi, mutta se ei ollut tarpeeksi mediaseksikäs julkaistavaksi. Samapa tuo; ensi vuonna uudelleen. 



Venetsialaisia vietettiin elokuun viimeisenä lauantaina. Niin täälläkin. Seuraavana aamuna oli jälkiä nähtävissä. Muunmuassa tämä melkoinen "padan rääne" aallonmurtajan juuressa. 
Venetsialaiset päättävät tavallaan mökki- ja veneilykauden. Niiden varjolla myydään raketteja kaupunkilaisillekin. Ja antaa juhla aiheen ryyppäämiseenkin. Aivan kuin rapuaikakin. 
Omat venetsialaiseni päättyivät noin klo 23, kun löin ikkunan kiinni ja menin nukkumaan. Asuntoni äänieristys on mainio. Ei pihaustakaan. 



"Bongasin" mielenkiintoisen retkeilyauton. Itävaltalaisvalmisteisen Steyr 12M18 merkkisen- ja mallisen sota-ajoneuvon, josta sveitsiläinen maailmanmatkaaja-pariskunta on laittanut kulkuneuvon ja majoittumispaikan. Löysin bloginsa ja facebook-sivunsa, joissa kertoivat matkoistaan muunmuassa Austraaliaan. 
Ihmetyttää, että mikä oli tuonut heidät Reposaareen. Tänne ei tulla vahingossa, vai tullaanko sittenkin. 



Myös muistomerkki- ja patsaskansioni sai täydennystä. Reposaaren siestan muistokivi, jota jossain vaiheessa etsin, enkä löytänyt. Nyt se löytyi aivan "helposta" paikasta. Helpot paikat ovatkin liian helppoja kun jotain etsii. 
Klikkaamalla kuvan ensin isoksi, ja sitten hiiren kakkosnapilla "näytä kuva", niin pystyy lukemaan kuvassa näkyvän esittelypaperin tekstinkin. 
Puhelimien ja muiden mobiililaitteiden kanssa toimimisesta en tiedä. 



Sain elokuun loppupäiviksi skannattavakseni melkoisen määrän negatiiveja. Joukossa dioja ja muutama keskiformaatinkin nega. Homma eteni sujuvasti, ja valmista tuli noin viikossa. Enimmän työn teki automatiikka, mutta hiukan käsityötäkin tarvittiin. 
Tein joskus tuota melko paljonkin. Nykyään en juuri lainkaan.
Pistin joskus elokuun puolivälin paikkeilla ihan kokeillakseni kepillä jäätä; mainoksen kuvien digitointihommista someen. Pariin paikalliseen ryhmään. Ja omalle seinällenikin, että jos joku tarvitsee digikuvaa vanhoista negatiiveista ynnämuista sellaisista, niin täältä "pesee". 
Otin kuitenkin mainokset pois aika vilkkaasti, kun sain melko oudon ja kitkerän yksityisviestin kahdelta henkilöltä joiden mielestä mokomaa ei täällä tarvita, kun tekijähenkilöitä on jo riittävästi. 
Kiitos ja hyvästi. Ehkä viiden tai kymmenen vuoden kuluttua uudelleen, mutta tuskin. Keskityn omiin tekemisiini. muut hoitakoot omansa. 




Kurtturuusu



Se kamala vieraslaji joka tulee ensi vuonna laittomaksi, rehottaa siellä täällä. Lontoonrannassakin, jossa tämä esiintymä. Kurtturuusu on kuvan punainen, mutta kukkii valkoisenakin. Sen lehdet ovat ominasen muotoiset, samoin marjat. Samoin terälehtien jakautuminen. Kaikki ruusut eivät ole kurtturuusuja. 



Kurtturuususta voi varmistua tai sen voi varmistaa siksi, laittamalla lehti mikroskooppiin. Kurtturuusun alapinta on karvainen. Siis karvoja siinä. Muissa ruusuissa ei ole. 



Samoin kurtturuusun lehden yläpinta on oman laisensa.
On muitakin tunnusmerkkejä. Niihin voi tutustua osoitteessa:  https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/14/nain-tunnistat-kielletyn-kurtturuusun
Sivu on informatiivinen, vaikkakin typerän tietovisan muotoon laadittu. 



Lopuksi pari videolinkkiä YouTubeen


Aamulenkillä



Luontoääni aallonmurtajalla



Rantamaininkia




Kuvapareja "Autumn leaves"



Meren hiljaisuutta







Reposaaressa: 3.9.2021
____
___
__
_
-
.


()

8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...