torstai 22. helmikuuta 2018

Skannereista, taiteesta ja googlaamisesta. Lopussa riivaus

 

 

Kokeilin monitoimikoneeen skanneria



Löysin viime viikolla vihdoin siedettävän mustesuihkutulostimen. Tein kompromissin ja ostin skannerilla varustetun tulostimen, en tulostimella varustettua skanneria. Pelkän järkihintaisen tulostimenkin olisin saattanut saada hankittua ruotsalaisesta verkkokaupasta, mutta jätin sen hankkimatta.
Pro-printtereitä kyllä on saatavana, mutta hinta kymmenkertainen tähän verrattuna.
Kuvassa monitoimikoneen skannaustasolla kehystetty kuva, joka kohteena on skannerille melko haastava tehtävä.



Kävin kierrätystavaratalo Kontissa. Kolusin sen taululaatikoita ja tutkailin seinälle ripustettuja kehystettyjä kuvia. Etsin tauluja kirpputoreilla, niiden kehysten vuoksi. Kuvista joita kehyksissä on en ole niinkään kiinnostunut mutta tämä löytämäni herätti etsimään lisätietoa.
Ja päätin vertailla sen kanssa monitoimitulostimen skannaustulosta "oikean" skannerin tuottamaan.



Kehys on Nielsen- merkkinen. Laadukas ja edelleen tuotannossa oleva brändimerkki.




Skannauksen tulos


Laitoin skannausasetukset resoluutiot ym molemmissa laitteissa samoiksi. Tallennusmuodoksi tif-kuvan. Yhdistin saadut kuvat yhdeksi kuvaksi. Liittäminen onnistui hyvin ilman skaalauksia tai muitakaan kommervenkkejä. Värit ovat molemmissa hyvin esikuvaa lähellä. Kuvan pinta on skannerin tasosta noin 3 millin etäisyydellä.




Skannasin molemmilla myös pari tavallista valokuvaa, koska niiden skannaamiseen laitteet on tarkoitettu. 

 


Digikuvasta uudella tulostimella printattu 10x15 cm kuva: Vasemmalla skannerilla (SCN) skannattu, oikealla monitoimitulostimella (MTT) skannattu kuva. Skannausasetukset molemmissa samat. Kuvia ei ole käsitelty kokomuutosta ja yhteen liittämistä lukuunottamatta.




Toinen vertailukuva: Polaroid-kuva samaan aikaan skannereiden tasoilla kuin edellinenkin. Monitoimitulostimen (MTT) kuva vaikutti heti ensi katsomalta mukavammalta kuin skannerin tuottama, joka näyttää melkein kelvottomalta. 


Mutta kun otetaan esiin allaolevan, aiemmin polaroid-kuvasta maailman parhaan väritoiston omaavalla kameralla otettu kuva, voidaan todeta skannatun kuvan piirteet kuitenkin enemmän totuuden mukaisiksi.


Kun kuvia tehdään, muokataan ne useimmiten lopulliseen asuunsa kuvankäsittelyohjelmalla. Se mikä skannerista tai vastaavasta laitteesta tulee ulos, on vain lähtökohta. Mutta senkin soisi olevan jo jonkinlainen. Kun vaihtoehtoja on useampi, laitteen valinta on monesta kiinni.
Skanneri on aina skanneri, tai ainakin melkein aina. Kun siihen laittaa kuvan ja asetukset haluamakseen, saatu kuva on laitteiden osalta kunnossa. Kännykälläkin voi skannata, jollei muuta tiedä tai keksi.




Palataan kehykseen - tai siinä olevaan kuvaan

 Tämän kirjoitelman toisessa kuvassa on kehys johon edellinen omistaja on laittanut itselleen mieleisen kuvan. Mitä se esittää? Tai mikä se on: jäljennös taideteoksesta tai taulusta. Modernia taidetta, ei aivan abstraktia mutta ei kuvaavaakaan. 


Kun kuva on kehystetty, siihen on laitettu paspis (KVG), joka ei kuitenkaan ole tavanomainen paperinen joka yleensä riittää tai on tyypillinen tuollaisten halpojen jäljitelmien, jopa ehkä lehdestä leeikattuihin kuviin. Tämä paspis on erilainen: melko paksu ja reiän sivut on viistetty tarkaan kulmaan joka ei kuvassa näy.





Purin kehyksen palasiksi, kun kiinnostukseni kuvaan kasvoi. Ja raamiin tulee myöhemmin kuitenklin oma valokuvani - ei omakuva



Kuvan on kehystäjä leikannut kalenterista, suomalaisittain vieraskielisestä.  Vuoden 2011 lokakuulta
Ripustus oli tehty vaakakuvalle, vaikka kuva on alunperin pystysellainen.

Kehys jää nyt odottamaan valokuvaa, joka tulee ehkä olemaan näyttelyni ensimmäinen kehystys.
Niin: suunnittelen tai olen jo jonkin aikaa suunnitellut valokuvanäyttelyn järjestämistä. 



 Tätä kuukalenteria kuvan kalenteriin vertaamalla selvitin aikani kuluksi kalenterivuoden.




Kuvan jäljittämiseen. Mikä se on, mitä se esittää ?

 

Kalenterin kuvassa on osa Gustav Klimt'in teoksesta:
"Nine Cartoons for the Execution of a Frieze for the
Dining Room of Stoclet House in Brussels: Part 6, Rosebush"
Vapaasti suomennettuna: Yhdeksän kuvan sarjasta  osa 6: ruusupuska. Tilaus

Stoclet palatsin ruokasaliin, Brysseliin.  Kalenterin kuva on rajattu alkuperäisestä, jonka kuva yllä.

Kuvien jäljittäminen on helppoa, tai melko helppoa. Skannattu kuva tiedostona Googlen kuvahakuun, tai linkkinä jos kuva on verkossa. Muutamassa sekunnissa tulee suuri määrä ehdotuksia kuvan mukaisista tai sitä sivuavista kuvista, joita voi alkaa edelleen jäljittämään.
Olen hyvinkin kiinnostunut maalaus- ja kuvanveistotaiteesta, ja itselleni uusista taiteilijoista ja heidän töistään. Tämäkin kirpputoriostos toi lisää tutkittavaa. Kuvan tekijän tuotantoon voi perehtyä Klimt-museon sivulla: http://www.klimt.com/
Halutessaan matkaa voi verkossa jatkaa  Googlen arts & culture- kantaan.
Seuraavaksi menen tuohon Stoclet-palatsiin.



Sisäinen änkyröitsijäpersoonallisuutenituli taas esiin

Googlatessani paspiksia ja kehyksiä, kulkeuduin porilaisen alan firman sivulle. En kyseisestä yrityksestä ole koskaan kuullutkaan, vaikka myyntiartikkeleidensa parissa olen touhuillut vuosikaudet, jopa pari vuosikymmentä.


Minulla ei ammattikuvaajana, tai ehkä jo entisenä sellaisena ole muuta viestittävää tuollaisille elviksille kuin että painukoot sinne mihin aurinko ei paista, koskaan.

Pakkanen halvaannuttaa ja saa tällaisen varttihullun ajoittain sisäiseen raivoon!

Piti kirjoittaa paljon enemmänkin, mutta jätän huomiseen.
(tämän päivityksen tekeminen tapahtui kolmena päivänä)




Hyvää päivänjatkoa lukijoilleni.


.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kuulunko museoon

Olen penkonut jälleen kuva-arkistoani ja vanhoja paperikuvia, hyvinkin vanhoja jotka sain äidiltäni tutkittavaksi. Joukossa myös negatiiveja kuvista joita ei ole paperille saakka vedostettu tai ovat kadonneet jonnekin vuosien varrella.

Löysin negatiiveista tämän mielenkiintoisen kuvan, jota katsellessani päädyin parin vuoden takaiseen käyntiini Killinkosken valokuvaus- ja kameramuseossa. Otsikko tälle kirjoitukselleni oli helppo keksiä.


Kyseinen negatiivi on vuodelta 1991, ja siitä skannattu kuva eiliseltä: 17.2.2018. Välissä 27 vuotta.
Olen kuvassa 26-vuotias ja 30 kiloa laihempi. Äitini vieraili fotokaupasssa, jonka perustin Raumalle loppukesällä 1990. Välissämme on ns. minilabbiksen valokuvatulostin. Käsissäni on juuri filminkehityskoneesta tullut värifilmi, ja koneeseen menossa edellinen.
Koneen toisesta päästä tulee ulos 10 x 15 senttisiä paperikuvia, jotka on luvattu toimittaa asiakkaalle tunnissa.
Ensimmäisen vuoden aikana: 1990-1991 niitä tehtiin ja myytiin 162 000 kappaletta.




Tämän kuvan on otin 25 vuotta myöhemmin, Valokuvaus- ja kameramuseossa Killinkoskella. Kuvassa on filminkehityskone, täysin samanlainen kuin oli fotokaupassani kuvapritteriä vastapäätä huoneen toisella puolella.


Osasuurennos edellisestä kuvasta kertoo koneen historiasta. Kone on otettu käyttöön ajankohtana, jolloin olin jo pari vuotta maksanut lama-ajan oppirahoja. Ja poistettu käytöstä 12 vuotta ennen tämän kuvan ottoa, 2015. Esittelytekstissä kerrotaan että filmejä on kehitetty 60 kpl päivässä.
Omalla koneellani kehitettiin kiireisimpinä päivinä melkein kolminkertainen määrä. Mukaanlukien "ylitöinä" tehdyt.
Tässä kohtaa elettyä elämää ja tehtyä työtä, tuntee itsensä "museokamaksi", kun parhaan iän työkalut ovat olleet museossa jo 14 vuotta.


Visionääri?




Kun perustin valokuvaamon ja fotokaupan, hommattiin valomainos kauppakeskuksen ja liikkeen sisäänkäynneille. Valomainoksen toimittaja pyysi lähettämään logon.
Tietokoneista saati grafiikkaohjelmista ei tuolloin vielä ollut tietoakaan kotikäytössä. Mainstoimistoilla oli koneita, lähinnä Applen tekemiä. Valokuvaa ei koneiden näytöillä nähty.
Pirsin logon tusseilla, lähetin kirjepostilla valomainostoimittajalle, joka teki siitä tietokonegrafiikan ja sitä myötä kalvot ja mainokset.
Ylläoleva kuva on skannattu paperikuvasta jonka sain hyväksyttäväksi. Kuvassa myös yritykseni leima.

Tunnen itseni jonkinlaiseksi visionääriksi, kun katselen logon elementtejä ja liiikkeen nimeä.
Kun piirsin tuota logoa, ei internetistä ollut Suomessa vielä tietoakaan. Linkkejä oli vain rediomastoissa. 5 vuotta myöhemmin vilahti uutisissa sana hyperlinkki. Silloin minulla oli jo tietokone, ja pari vuotta myöhemmin modeemi ja internetliittymä.

Miten fotokaupan kävi

Perustaessani liikkeen uuteen kauppakeskukseen Raumalle, asuimme Porissa. Työmatkan vuoksi muutimme Eurajoelle vuokra-asuntoon. Porin kerrostaloasunto laitettiin myyntiin. Tyttäremme sai yksityisen päivähoitopaikan.
Tuli kuuluisa 1990-luvun lama. Porin asunto ei mennyt kaupaksi, ei halvallakaan. Elettiin markka-aikaa. Asunnon yhtiövastike oli 800 markkaa, lainan kuukausierä 2200 markkaa. Vuokra-asuntomme vuokra muistaakseni 1000 markkaa. Päivähoitomaksu 1000 markkaa. Liikehuoneiston vuokra 7200 markkaa. Yrityslainan ja koneiden leasingmaksujen kuukausierät yhteensä 5000 markkaa. Lisäksi yrityksen sähköt, kirjanpito, vakuutukset, ja muut kulut noin 1000 markkaa.
Yhteensä 18 000 markkaa kiinteitä kuluja.

Ensimmäinen vuosi meni hyvin, ja tienattiinkin. Mutta kun lama iski, devalvoitiin ja kellutettiin markkaa, meni kymmeniltätuhansilta ihmisiltä työt, ja lopuilta luottamius talouteen ja tulevaisuuteen.
Mikään ei mennyt kaupaksi, asuntokauppa ei käynyt ja valokuvien kaltaisista ylellisyyshyödykkeistä pidättydyttiin ymmärrettävästi ensimmäiseksi.

Kova radio- ja lehtimainonta toi asiakkaita, mutta katteet hupenivat eikä riittävää volymia ollut.
Löin hanskat naulaan. Kun ilmoitin kirjanpitäjlleni että lopetan, hän kehoitti ottamaan rauhallisesti. Hänellä oli firmalle jatkaja, ostaja. Veljensä oli juuri kotiutumassa armeijasta ja tarvitsi työpaikan.
Kaupat tehtiin, firma myytiin ja Porin asunto myös; äidilleni joka vuokrasi sen meille.
Moni voi arvata loput, mutta rikos on vanhentunut.
Menin takaisin tehtaaseen töihin, josta olin siipieni kantavuutta lähtenyt kokeilemaan. 11 seuraavaa vuotta maksoin oppirahoja ulosottoon. Mutta joka penni tuli kuitattua.

Sittemmin pääsin tehtaassa päivävuoroon, työnopastushommiin. Mutta järki ei toimi kun jonkinlaiseksi yrittäjäksi on syntynyt. 2006 lähdin tehtaasta jälleen "omiin hommiin". Mutta ei niistä tässä kannata alkaa sepustelemaan.



Ajankohtaista

Tein eilen päätöksen: en tarvitse omia verkkosivuja. Lopetan kuvauksien kauppaamisen, kun ei niitä kukaan kaipaa tai tarvitse. Jatkossa kuvaan vain "itselleni". Jos joku kuvia kaipaa käyttöönsä, ottaa yhteyttä. Niin on ennenkin tapahtunut. Markkinoimalla homma ei toimi.

Olen edelleen journalistiliiton jäsen, ja sen alaisena toimivan osuuskunta Mediakunnan jäsen. Minun ei tarvitse yrittää myydä kuvia tai palvelua "pimeästi". Jos kuvaustyötä teen, teen sen edelleen sääntöjen mukaan. Face Bookista löytyy edelleen ns "photographer"- sivuni, kun pistää sen hakukenttään sanan luomukuva.




Päivän sääkuva, ja miten ne syntyvät

 

Olen ottanut pian neljän vuoden ajan "sääkuvia". Samasta paikasta melkein joka päivä. Menetelmät ovat muuttuneet ja kamerat vaihtuneet niiden kehittyessä. Kehitys on hyvin nopeaa.
T'ss' tämän päiväinen.



 Olen ottanut sääkuvat jo muutaman kuukauden ajan puhelimen kameralla. Lisävarusteena on gimbaali jaapuna puhelinta ohjaava kuvausohjelma joka tekee automaattisesti yhdeksästä kuvasta laajakulmapanoraaman.









.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Harmaata etsimässä



Neutral Density, suomeksi neutraali harmaasuodin.  Myydään nimellä ND-suodin
Isoformaatin levysuotimet ovat törkeän hintaisia. Niin kuin kaikki, kun mennään hivenenkin normaalialueelta pois.

Tämä blogipäivitys on lähinnä itselleni muistiinpanona tekemäni, mutta laitan julki niin joku besservisser-jonnepotkurilakki saa taas ihmetellä, miksi tuhlaan aikaani tällaiseen ja tällaisiin.
Minulla on aikaa.


Testikuvissa suodatinkalvo palkkikameran kompendissa, suodatinpidikkeessä. Teipit varmistamassa kiinni pysymistä. Kompendi = säädettävä paljemallinen vastavalosuoja.




I
Testikuvat 20% suodinkalvolla ND-arvon määrittelemiseksi.

kuva 1

Normmaali, manuaalilla: 1/10s,  f8,  iso-400  linssi: TS-E 24 f/3.5 L  Runko: Canon 60D


kuva 2

Kalvolla, manuaali, samat arvot kuin kuvassa 1. Valotusmittarin näyttö -3.0 EV


kuva 3

Kalvolla ja edelleen manuaali, mutta valotuskorjaus nollatasoon eli +3EV
korjaus: 1/10s -->  0,8 s  (f8)



20% =  ND8






II 
Testikuvat kahdella 20% suodinkalvolla


kuva1

Normmaali, ei kalvoa. Manuaalilla: 1/15s,  f,  iso-400  linssi: Sigma 18-250  @18
Runko: Nikon D7000 kroppikerroin 1,5.




 kuva 2

Kahdella 20% kalvolla, samat arvot kuin kuvassa 1.





kuva 3

Valotuskorjaus nollatasoon: 1/15  ---> 4s . f8



kuva 4

Aika 6s  f8



2 X 20%  = ND64



Porissa: illalla 8.2
ja aamulla 9.2.2018


.

..

... 





















tiistai 6. helmikuuta 2018

Valokuvauksen Kalašnikov

Lainasin otsikon sivun kamerakoulu(.fi)- objektiivia käsittelevältä sivulta, koska se on niin osuva kuvaus lasista, joka vie pääosan tästä blogipäivityksestä. Siellä laajempi kuvaus objektiivista, tässä vain pari vertailukuvaa ja suppeampi kertomus Helios 44M linssistä.

Sain Helioksen vaihtokaupan yhteydessä parin muun tavaran ohessa Noormarkkulaiselta facebook-kaveriltani Teuvolta (linkki Teuvon blogiin). Se oli oikeastaan ylimääräinen "kaupanpäälinen", kun pääosassa olivat suurennuskojeen objektiivi, ja vanha paljekamera jonka Plaubel- objektiivi kiinnosti minua erityisesti. Hän sai minulta pari valokuvaukseen liittyvää keräilyesinettä.

Helios oli saanut vähän siipeensä tai käytössä kulunut, eikä enää toiminut niin kuin Neuvostoliitossa olivat rakentaneet. Otin sen rankanpuoleiseen käsittelyyn, ja poistin himmenninautomatiikan. Jumitin syväterävyyden esikatselumekaniikan ja poistin jokusen muunkin osan. En jaksanut purkaa poistettavia osia sivistyneesti ruuvimeisselillä, vaan otin parit "tongit" pakista ja revein osat juurineen, kohtuullista väkivaltaa käyttäen.
Ylläolevassa kuvassa käyttämäni työkalut, ja irtirevityt osat.




Sain aikaan toimivan käsitarkenteisen, portaattomalla himmentimellä varustetun manuaaliobjektiivin.
Objektiivi on kierresovitteinen. Sovitetta kutsutaan M42 kierteeksi. Sitä ovat käyttäneet neuvosto-Zenithin lisäksi muunmuassa Pentax ja Cosina.
Tässä objektiivi on kiinnitetty M42 sovitteella Canoniin. Minulla on ennestäänkin pari M42 objektiivia, sekä makropalje samaan järjestelmään. Toinen objektiiveista: cosinon 50  f1,8  on tosin ollut jossain hukassa jo jonkin aikaa, enkä ole sitä etsinnöistä huolimatta löytänyt. Se on jokin ihmeellinen lasi, kun on jo toista kertaa hukassa.   Lisäksi "pakissani" on pari telejatketta, mutta se ei kuulu tähän.


Kokeilemaan:

Helioksella, ja vertailukuvat Canonin luottolasilla: EF 40 f 2,8 STM - pannukakulla. Objektiivien nimet kuvissa.






Kuvia ei ole RAW-jpg muunnoksen jälkeen muokattu, valkobalanssia lukuunottamatta. Lisäksi ne on rajattu suunnilleen saman sisältöisiksi. Kuvakulma on kuitenkin inan eri, koska käsivaralta kuvattu.
Molemmat täydellä aukolla, ja ISO 800.  Ajan esivalinta, luokkaa 1/50 s


Sitten hämärän ja valoisan eroa



Tämä 58 millinen Helios (tässä kinovastaavuus sama, koska kuvattu täyskennoisella) käy hyvin rajausapuna palkkikamerakuvauksessa, koska sen kuva-ala vastaa jokseenkin 4x5 tuuman isoformaatin normaaliobjektiivia: 150mm, jollainen minulla on Cambossa.
Normaaliobjektiivilla tarkoitetaan npin 50mm kinopolttoväliä, joka vastaa suunnilleen ihmissilmän terävänä näkemää "kuvakulmaa" luonnossa.




Kännykällä ja kameralla


Asiasta tai aiheesta toiseen. Samalla kun kävin Noormarkussa vaihtokaupoilla, ja viettämässä oikein mukavan hetken Teuvon kanssa kahvin ja kamerajuttujen merkeissä, poikkesin lähteissäni Noormarkunjoen partaalla ja Myllykosken maisemissa.
pakkasta oli tarpeeksi, ja sormet + naama meinasivat paleltua. Piti jalustalla kuvata kuohuja, mutta käsivarakuvaamiseksi meni kun hanskat tietysti olivat unohtuneet matkasta.

Maisema oli kaunista, kuten päiväkin. Varjot vielä pitkiä, vaikka keskipäivää.

Ensin kameralla otettu, niin kuin pitikin. Kosken kuohut jätän arkistooni. En ole niihin kovin tyytyväinen. Flarea ja softaa riittää.


Ja kuten sanotaan: "pilllit pussiin ja nuotit nippuun". Tuli liian vilu, vaikka olisi ollut mukava kuvailla enemmänkin. Lopuksi nappasin vielä kännykällä kuvan samasta maisemasta.
Ja jälleen: kuvat rajausta lukuunottamatta käsittelemättömiä.

Obhan noissa eroa, ja täysikokoisissa varsinkin. Puhelinkuva on paljon jyrkempi kuin kameran.
Trendikäs se silti on, kun nykyään pääasia on että kuva on terävä ja värikäs.

Kuvat pitää mielestäni nähdä kuvina, ei teknisenä täydellisyytenä.
Sillä mennään eteenpäin.




Lopuksi kuva-arvoitus










sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Apteekkipulloja



Kiertelin viikonlopun aikana pari kirpputoria, etsien sopivan kokoisia ruskeita lasipulloja ja  -purkkeja. Keräilykin tiukalla seulalla kiinnostaa, mutta nyt hain niitä valokuvakemikaalien säilytystä varten. Niitä suositellaan säilytettäviksi ruskeissa pulloissa, ettei valo pääse pilaamaan.


Tein kaksi "löytöä"

Ensin löysin purkin, jonka kylkeen on valettu lääketehtaan nimi, Orion.
Ja tänään pullon, jonka kyljessä mielenkiintoinen teksti: Pertussin, ja toisella puolella Pharmacal.

Tänään löytämäni pertussini-pullo oikealla, ja sen vieressä orion. Kaksi muuta olen hankkinut vuosia sitten: Vasemmanpuoleinen tyypillinen ja tavanomainen apteekkipullo, joita yleisesti keräillään eri kokoisia ja useinmmiten etiketillä varustettuina.
Sen vieressä oleva pienin pullo lienee näistä iäkkäin;  Jena-lasitehtaan tekemä.


Pertussiini ?

Kaivauduin Googleen, hakemaan tietoa tuon pullon teksteistä. Pharmacal tarkoittaa lääkkeellistä, lääketieteellistä. Pertussiini on yskänsiirappina tunnettu yskänlääke.


Pertussiinista tietoa etsiessäni, käytin myös kuvahakua. Siitä löytyi tämä kuva apteekin etiketistä.
Kuva on Winsalo- nimisen keräily- ja antiikkitavaran erikoismyymälän tuotekuva, heillä myynnissä olevasta etiketistä. Tai se oli heillä myynnissä, mutta ei ole enää.

Löytämässäni pullossa oli jäljellä tuon etiketin vasen alakulma. Pesin sen pois, samallakun pullon muutoinkin. Omaan jonkinlaisen valokuvamuistin, melko tarkankin. Nettiä selatessani ja tämän kuvan nähdessäni, tiesin että kyseessä on sama.
Ja saman tien pistin etiketin tilauksee. Siksi se ei ole enää heillä myytävänä vaan pian liimattuna pullon kylkeen juhlallisin seremonioin. Pullosta tulee keräilyesine, ja minun pitää jatkaa etsintääni  vielä parin pullon verran kemikaalitarkoituksiini. Tuota ei siihen malta käyttää. 


Historia kiinnostaa

Mikä oli tuo kirkon viereinen apteekki Porissa. Apteekkarina toimi Uno Sternberg, josta en ainakaan vielä ole löytänyt tietoa. Hyllyssäni oleva Porin historia- kirja ei tunne häntä. Kirkon viereinen apteekkikin on siihen kirjaan ehkä liian nuori.  Samoin kirkko.
Pori ensimmäinen apteekki- niminen kirjakin on olemassa. Pitää kaivautua kirjastoon. Siis sellaiseen fyysiseen laitokseen joka sijaitsee Porissa Gallénkallelan kadulla.
Mutta jos kuka tieteää tuosta, olisin mielissäni informaatiosta. Historiantietäjiähän Porissa riittää, ja keskustelu somessakin on vilkasta. 


Pakollinen tilannekatsaus valokuvauksesta

Blogini on viime aikona ollut hyvin valokuvauspainotteinen. Tämänkin aiheet sivuavat sitä. Tammikuu on minulle hiljaiseloa kuvaamisen suhteen. Inhoan talvea, vaikken palelevaa sorttia ole.
Helmikuuksi jo kääntyi. Olen tehnyt paljon taustatöitä tulevaa kuvauskautta ajatellen. Kehittänyt kuvaus- ja kuvankäsittelymenetelmiäni, rakentanut tai tuunannut isoa kameraa omiin tarkoituksiini. Lukenut ja opiskellut vedostustekniikka, palauttanut osin vanhaa mieleeni. . . .


... ... ...  ja harrrastanut inan verran puu-askartelua, kierrätäen (kirpputorilta) käytettyä tavaraa. Ylläolevassa kuvassa itse värkkäämäni vedostuskehys. Kun valmiit ja tosi hienot kehykset ovat melko hintavia.
Kokeilen ensin tällä omatekoisella, ja jos homma sujuu ja vie mukanaan, palaan Argentumin sivuille ja tilaan hienomman / paremman. Siihen voi tutustua katalogissa (pdf)


kiitos ja näkemiin










Simuloitua jiipekkiä

Fujifilm:in kameroissa on jo kauan ollut filmisimulaatio-toiminto. Se tietysti halveksitussa jpg-kuvauksessa. Raw on oma lukunsa eikä siit...