27.1.16

Kahvia merkkituotteilla

Kahvi on suomalaisille melko pyhä asia. Sen kanssa ei sovi pelehtiä, vaan se pitää "keittää" joko Juhlamokasta tai Kultakatriinasta, riippuen kumman kaupparyhmän etukorttia käyttää. Ääsryhmän vihreän boonuksen metsästäjät keittävät kahvinsa useimmiten Kultakatriinasta, ja keskon plussia pönkittävät Pauligin standardista, eli Juhlamokasta.

Lidli myy molempia, mutta myös paria erittäin laadukasta eurooppalaista. Niistä tunnen hyvin Perfetto:n, joka maistuu oikein laitettuna aavistuksen suklaiselta mutta tuoksuu lähinnä palaneelta autonrenkaalta.
Kävin eilen Lidl:issä, ostin "röhnämehua" mutta myös aivan hakemalla hakien Melitta-kahvia. Sitä merkin vuoksi, koska kahvinvalmistusvälineistöstämme löytyy useita vempeleitä, joden merkki on tämä sama Melitta.

Toimeen


Tarpeet pöydälle. Kahvi on siis maailman suurimpiin kahvinvalmistajiin kuuluvan Melitta:n brändiä. Melko tumma paahto: 4/5. Saksalaista, ja nimeltään Auslese. Melitan Auslese Ikään kuin Pauligin Juhlamokka.
Viinien kanssa tekemisissä olevat tuntevat saksalaisen valkoviinin luokitustavan: auslese - spätlese. Samaan tapaan viinin makeutta kuvataan termeillä sec - demi sec - brut: makeasta kuivaan.
Odotin kahvin olevan jollain tavalla makeahkoa, kun se nimensä siihen suuntaan on saanut.


Kaadoin Melitta- kahvin Melitta- merkkiseen kahvinannostelijaan / säilyttimeen (oranssikantinen laite, jonka alaosan isoa nappia painamalla siitä ropisee suppiloon yhden kupin tarve; 7 grammaa.)
Otin kaapin päältä tuon sinisen, Melitta 102- kuviolla koristetun posliinisen antiikkiesineen, johon laitoin kaapissa kollitelleesta 102-suodatinpaketista suodattimen.
Kaadoin Melitta-merkkiseen suodatinkeittimeemme vedet; pannu paikoilleen, suodatin päälle ja virta on-asentoon.

Melittaa kerrakseen, mutta millaista kahvi oli? Oikein hyvää, mutta en suosittele jos suu ja varsinkin mieli on painottunut alussa mainitsemiini vaaleahkoihin kahvilaatuihin. Tässä on potkua, mutta mukavassa muodossa. Jälkimaku on makeahko, kuten odotinkin.
Ehkä ostan joskus toisenkin paketin.


Kuudes päivä ilman Marlboroa - siis savukkeita;
tupakkaa; röökiä; tervaa; häkää

Huomenna tulee viikko siitä kun tumppasin ainakin toistaiseksi viimeisen tavallisen "analogisen" tupakkani, ja laitoin virrat päälle "sähkötupakkaan"; e-savukkeeseen; höyryttimeen.
Hommasin harkitun laitekokonaisuuden ja simppelit nesteet. Lupasin, etten ala hulluttelemaan laitteiden kanssa, kuten kävi pari vuotta sitten.
Mutt jos nyt kuitenkin edes ihan pikkuisen. Varautua siihen että joku eeuu direktiivi suomeen rantautuessaan yrittää tehdä hommasta hankalaa.

Kelasin netin höyrysivustoja ja kirpputoreja läpi. Löysin puoli-ilmaisen, erittäin hyvät arvostelut saaneen tankin. Ja äsken se kolahti postiluukusta. Se tuli kaveriksi iSub Apex- tankille joka on osoittautunut jo erinomaiseksi.

Jatkoa seuraa aivan pienessä määrin: täysmekaaninen Nemesis-klooni löytyi aivan pilkkahinnalla, ja lienee käytössäni huomenna. Siihen oli pakko tilata uutena akku ja laturi. Pidättäydyn ainakin toistaiseksi ryhtymästä höyrystimien sisäosien itse-valmistukseen. Sitten se menee överiksi, kuten viimeksi.

Tänään wattimodi (siis virtalähde) sai nokkaansa Tobecon Super Tank - höyrystimen, johon mahtuu 4,5 ml nestettä. Täyttö on ulkoinen ylätäyttö. Muuta en enää huolikaan käyttööni.

Palaan tähän monia närästävään, siis ärsyttävään aiheeseen, kun postiluukku on sylkenyt loput tavarat ihmeteltäviksi. Ne ovat itselleni vanhoja tuttuja "old school" laiteita. Mutta pomminvarmoja!


.

18.1.16

Paluu kahviblogiin - kesäkuulta 2012

Kirjoitin muutama vuosi sitten blogia maakuntalehden verkkosivuille. Kirjoitin ensin chilin kasvatuksesta, josta kulkeuduin kahviharrastuksen kautta kirjoittamaan teen haudutuksesta.
Tekstiä syntyi melkoinen määrä, ja kuviakin. Tai siinä järjestyksessä, että ensin tein asioita ja tallensin niitä valokuvien avulla itselleni, ja myöhemmin kirjoitin tekstit kuvien "ympärille".

Palaan tässä  blogissani nyt kahviaiheeseen, kopioiden vanhan tekstini melkein sellaisenaan tähän. Minulta pyydettiin reseptiä "frezzan" kotivalmistukseen.
Jos tätä selostusta voi kutsua reseptiksi, niin tässä se:


Näin kirjoitin ja kuvasin, kesäkuussa 2012


"Kun on kesä ja pian kuumakin, haluaa jotakin viileää ja virkistävää juomaa. Kahvinystävänä juomassa haluaisi ehkä hieman kahvinkin maistuvan, ja saa siitä kaupan päälle kofeiiniakin.

Myyvät valmistakin "jääkahvia", niin kuin jääteetäkin. Mutta haluan jotain "omaa". Ensin jokunen sana kylmäuutosta:

Laitetaan 12 tunniksi jääkaappiin umpinaiseen purkkiin 1,5 desilitraa vettä johon sekoitetaan neljäkymmentä (40) grammaa Lidlin Perfetto- kahvijauhetta. Sekoitetaan sotku hyvin. 12-15 tunnin tekeytymisen jälkeen suodatetaan syntynyt uutos kahvisuodattimen läpi, tarvittaessa pariin kertaan.





Tehdään syntyneestä vahvasta kahviuutteesta tuttua frezzan tai frappuccinon tapaista kahvijuomaa. Ensinmainittu on Pauligin, ja jälkimäinen Strarbucks:in tuotemerkki makeahkolle kahvijuomalle jota myydään 20 - 25 senttilitran pulloissa.





Kaadoin suodattamani alkuaineen 2,5 desin pulloon. Lisäsin pari teelusikallista sokeria, ja maitoa summittain niin että tuloksena noin kaksi desiä juomaa maistettavaksi. Maku on suklainen, niin kuin perfetossa kuuluukin, mutta makeudeltaan myös paljon "frezzaa" muistuttava. Siitä poiketen maku  ja olemus oli kuitenkin huomattavasti täyteläisempi ja pitkä -viinitermiä lainaten.

Sokeria pohjalle:
Menin ja ostin ensimmäisen, ja samalla varmaankin myös viimeisen frezza-mokka- putelin. En siksi viimeistä, ettäkö se olisi ollut "pahaa" tai muutoin kelvoton ostos. Ostin pullon referenssiksi; vertailukohdaksi omille sekoituksilleni, tietääkseni minkälaiselle "oikea" frezza (frappuccino, frappa, ja ties kuinka moni muun nimityksen saanut) maistuu ja minkä väristä "standardi" on.

Laitoin pari desiä kahvia kylmäuuttuman yön ajaksi jääkaappiin. Sopiva kahvijauheen ja veden suhde on jo löytynyt, mutta lopullisen juoman maito- ja sokerimäärä piti selvittää. Siispä kaupan "mallipullo" viereen ja sekoittamaan:


Kuvassa yllä:
Vasemmanpuoleisimman putelin varmaankin kaikki tunnistavat. Sen vieressä maidon määrää etsiessäni tekemäni pullollinen, mittalasissa jämät, sinikorkkisessa uutteen lirut, ja kannu jota käytin suodatuksessa.



Frezzan tuoteseloste
"DIY" on lyhenne englanninkielisestä sanonnasta Do it Yourself, kotosuomeksi- TeeSeItse

Frezza  on kaupallinen tanskalaisen kemiantehtaan valmiste on on väriltään houkuttelevampaa, kuin oma tuotokseni joka tässä kuvassa muistuttaa väriltään lähinnä kuravettä. Se saattaa johtua siitä että minulla ei ollut käytettävissä väriainetta E150c.  E150 on toiselta nimeltään sokerikulööri, sokerista valmistettava ruskea väriaine. Lisätieto-kirjain c numeron perässä kertoo että apuaine on valmistettu lämpökäsittelemällä karbohydraatteja ammoniakin kanssa.


En  keskittynyt ruskean värisävyn hakemiseen, vaan värin syvyyteen tai voimakkuuteen, joka kertoo oleellisemman asian ja jättää myynninedistämiseen tähtäävät huomioimatta. Sokerimäärä pitää hakea kohdalleen maistelemalla. Ja kaikilla on omat mieltymyksensä makeuden suhteen. En laita sokeria "oikeaan" kahviin, mutta tähän tavaraan se sopii melko olennaisena osana. Kaupan tuotteessa sokeria tai jotain aromeja oli sen verran, että maku muistutta likööriä. Omani muistuttaa kahvia.
Sokerina käytän suurikiteistä morttelissa hienonnettua kandisokeria.

Frezza ei ole kovin paha lisäinepommi. Väriaineen lisäksi siinä on E500- natriumkarbonaatti, eli tutummin ruokasooda. Sitä käytetään leivonnaisiin ja vaikka mihin; Se on melko hyvä kahvipannujen ja muiden harrastuksessa käytettävien välineiden puhdistusaine. Elintarvikkeissa käytettäviin lisäaineisiin voi tutustua vaikka e-koodi sivulla.

Frezzan maku on kaukana siitä mitä itse valmistin: se on äärimmäisen makeaa, siinä on 88% maitoa, ja 50 milligrammaa kofeiinia. Omassani on vähän enemmän %% kahvia ja kofeiinia. He joita kofeiinipitoisuus ja matematiikka "huvittaa"; voivat tutustua kahvin koostumukseen vaikkapa kahvinetin (lkatso, Google löytää) sivulla. En viitsi laittaa tähän analyysia kofeiini- tai maitopitoiseuudesta, koska ne ovat melko vertailukelvottomia asioita ja kyseessähän on harrastus.

Jatkoa seuraa: Juhannuksen kunniaksi kerron seuraavassa kirjoituksessa tämän kahvijuoman viihdekäyttöarvosta, valkovenäläisen pohjana."


Nyt, melkein neljä vuotta myöhemmin

Hain tämän kahvikirjoituksen arkistokovalevyltäni, ja samalla siihen kuuluneet valokuvat.
Noiden ylempänä näkyvien lisäksi löysin muutaman muunkin aiheeseen liittyvän kuvan.
Sokeri jota käytin, oli suurikiteistä kandisokeria.

Punnitsin sen tarkoin, ja jauhoin vanhassa perintömorttelissa. Liuotin kuumaan veteen, jonka sekoitin uuttopurkkiin. Nämä vaiheet eivät ole välttämättömiä, mutta harjoitin hieman hifistelyä.



Joku jäi miettimään kahvoblogikirjoitukseni loppun laittamaani mainintaa viihdekäyttöarvosta, johon lupasin palata myöhemmin. Jos aihepiiriin on kiinnostusta, niin voin aloittaa tuolloisen blogini uudelleenjulkaisun tässä nykyisessäni. Tekstejä on tallessa vielä 65 julkaisun verran, kun tämä yksi tuli nyt uudelleen laitettua.


vihjaamassani Viihdekäyttöversiossa on pari ainesosaa lisää. Sekä jokunen työvaihe enemmän, sekä yksi mielenkiintoinen apuväline jota harva lopulta tuntee.

Palaan asiaan.















15.1.16

Härkäviikot

Tää on sitä aikaa vuodesta jonka voisi lopettaa.
Härkäviikoiksi vanha kansa sanoi aikaa loppiaisesta pääsiäiseen. Juhlaton talvikylmä paska.

Koluan viimevuotisia kuvia, korjailen ja karsin. Melkein joka päivä tulee kuitenkin pari kuvaa otettua, vaikka pysyttelen vapaa-aikanani suurimmaksi osaksi sisätiloissa.
Parvekenäkymää tulee tallennettua säämielessä. Kyllästymiseen asti. Mutta jonain päivänä nekin kuvat ovat paikallaan.


Vein roskiksen, otin pokkarin mukaan. Mitä näin?


roskiskatos . . .  lajittelua


Kiertokadun ulkolaidan sisäpihan, taustalla Keskuskartano. Sen takana linja-autoasema ja keskusaukio.


Kävelin puiston läpi. Taustalla kiinanmuuriksi kutsuttu kerrostalokolossi. Sen takana kampustyömaa ja rautatieasema. Kampustyömaata kuvaa webbikamera, jonka reaaliaikaisen kuvan näkee TÄSTÄ


Otin pokkarilla pystypanoraaman surukuusista, jotka näkyvät parvekenäkymä- kuvissani.



"muurin" toisesa päässä pari lisää.


tullessani puiston päähän, Kiertokatua kiiruhti ambulance. Liike-epäterävyys on luonteenomainen.




Menin sisään. Tein jotain ja kirjoitin tämän. Työvuorolistassa täyttä. Tunnin kuluttua mentävä. Päivän pakollinen sääkuva.






8.1.16

Valkotasapainoilua

Valkotasapaino on yksi valokuvan ominaisuuksista, jonka kanssa henkilö tulee jossain vaiheessa kuvaustaipalettaan teutaroimaan.
Kameranvalmistajat tai niiden ohjelmistojen kehittäjät ovat tehneet paljon töitä, saadakseen tuotteensa näkemän värit oikein, siis oikeassa valkotasapainossa. Voi olla etteivät he ole koskaan nähneet lunta tai pohjoista ulottuvuutta eli talvea muutoinkaan. Siksi päin seinää kameroiden automaatit välillä tai useimmiten valkoisen näyttävät.

Ainoa varma konsti saada värit oikeaan balanssiin, tai joskus tarkoituksellisesti mihin sattuu, on käyttää omaa silmää. Värisilmää, kuten sanotaan. Ellei sellaista omaa, niin olkoot kuvat minun puolestani minkä värisiä tahansa.
Tähän voisi tietysti lisätä eri näyttöjen ja kännyköiden, tablettien, televisioruutujen, jopa videotykkien värikalibroinnit, tietokoneiden näytönohjaimista puhumattakaan.



Tapaukseen liittyvä pokkari-kamera
Mutta: menin ja otin parvekkeeltamme kuvan päivän tai aamun säätilanteesta. Kylmä on, vaikka jo lautunut melkein puoleen menneiden parin vuorokauden paukkupakkasista.
Isommat kamerat odottavat pakkaskuvaukseen lähtöä akut täysinä, joten tyydyin pokkariin.
Päätin kokeilla  sen valkotasapainoasetuksia: automaatilla, pilvisellä, jopa vedenalaisella asetuksella esikatselu näytti erialisia värimaailmoja. Vaikutti lupaavalta, jälleen kerran.




Tällainen "lopullinen" kuva tallentui koneelleni, tämän päivän sääkuvana. Se on saanut osakseen suoristusta, hivenen perspektiivikorjausta, valkotasapainon, ja päivämäärän sekä kuvausajan alanurkkaansa.


Entä ne muut?

Tekisi mieli lopettaa tähän, mutta laitetaan näytille. Selvitykset kuvien alla
 
 Kameran automaatti-valkotasapaino- asetuksella otettu, muokkaamaton kuva, josta tein päivän kuvan lopullisen version. Muuten melkein ok, mutta vino ja vääristynyt.


Valkotasapainoasetuksena "pilvinen". Ehkä hetki oli vielä vähän sininen, mutta ei noin sininen.
Kokeilin "vedenalainen"- asetustakin, kun sellainenkin kamerasta löytyy. Tulos oli jokseenkin sama kuin tällä pilvisellä.


Sitten tietokoneasiaa, ohjelmien toiminnasta:

Jos ja kun kuviin täytyy tehdä muutakin kuin suoria rajauksia, teen hommat photoshopilla. Versio näkyy kuvassa, älkää naurako ja vähätelkö!
Käsittelemätön AWB (automaattivalkotasapainoasetuksella otettu) -kuva näytti ja näyttää edelleenkin photarissa väreiltään ja valotukseltaan siltä kuin pitääkin. . .


Mutta Picasassa!
- jota olen alkanut käyttäMÄÄN kuvien kevyemmässä säätelyssä ja katseluohjelmana, sama kuva näyttää samalta kuin kolme muutakin, eri ohjelma-asetuksilla kuvatut.
Ohjelman toimivuus, siiis tämän Picasan, on aivan mitä sattuu, kun kyseessä on vähän "haastavampi" valkotasapaino tai värimaailma.
En ymmärrä, miksi pelkällä kjatselutoiminnolla kuviin tulee muutoksia. Kun toisessa ohjelmassa homma on kohdallaan.

Voisihan näitä testailla ja certailla kymmenessä muussakin ohjelmassa, mutta parempi on luottaa silmiinsä.
Joskus voi kuitenkin käydä niin että hävuittää kuvia joiden luulee näkemänsä perusteella olevan "paskoja", vaikka toisella ohjelmalla katsottuna ne olisivat OK.



Lopuksi

kirjoitin eilen illalla someen:
"Kamerat latauksessa: Taidan tehdä poikkeuksen, ja lähteä huomenna "ulkoiluttamaan" noita kahta pakkaseen, vaikka sitä -siis pakkasta- inhoankin. Toisessa kuvassa esiintyvä kolmas; täyskennoinen "vanha vitonen" saa jäädä kotiin lämpimään.
Eräs lintulaji on hakusessa, mutta jääköön sanomatta. Koska silloin se ainakin jää saavuttamatta."

-vanha vitonenkin lähtee mukaan. Mutta saa tehdä mahdoillisen tehtävänsä auton lämpimässä.
Vaatetta päälle ja rantaan. Pakkastakaan enää "kuin" -14°  (klo 11), verrattuna eiliseen -26:een se on jo melkein lauha.


Porissa: 8.1.2016




-

3.1.16

Tänään

Vuoden kolmas päivä. Painiskelua menneen vuoden kuva-arkiston järkeistämiseksi.


Pokkarin kanssa napsittua "muistikuvaa"

 Kävin katsomassa talvihorroksessa uimuvaa venettämme. Tunnin kuluttua kuvan ottamisesta alkoi sataa lunta.


 Laitoin starttiboosterin lataukseen, kun ovat luvanneet kiristyvää pakkasta loppuviikolle.
Auton akku on kyllä kunnossa, mutta ei sitä tiedä...
Tällä lähtee.


Mietein tälliasta viriketoiminnan välineeksi työpaikallani.




Porissa 3.1.2015


 

2.1.16

Vuoden vaihduttua

Uuden kalenterin ensimmäinen aukeama avautui eilen.


Vuoden ensimmäinen blogikirjoitus. Uudenvuodenlupauksena voisi itselle luvata kirjoittaa vähän useammin tänne. Päättynyt joulukuu jäi kokonaan vaille merkintää, kun motivaatiota tai sanottavaa ei vain ollut.
Tulee ajatelleeksi, mihin nämä kirjoitukset ja kuvat lopulta päätyvät. Onko niistä kenellekään, edes itselle, mitään annettavaa. En tallenna kuviani pilvipalveluihin, koska minulla on aina ollut aavistus että jonkin päivänä esimerkiksi google kyllästyy ylläpitämään mokomia ja vaihtaa liiketoiminta-alueensa johonkin aivan muuhun.
Ajatellaanpa aikaa noin 10 vuotta sitten, kun ei ollut vielä esimerkiksi facebookia. Se alkoi hiljalleen lyödä itseään julkisuuteen, ensin lähinnä koululaisten chattikanavana. Sitttemmin heidän keskuudessaan sen ovat korvanneet jo aivan eri palvelu; instat ja gramit. Naamakirja eli tämä facebook, onmuuttunut varttuneemman väen tiedonvälityskanavaksi. He ovat löytäneet älypuhelimiensa kamerat, ja innostuneet kuvien julkaisemisesta ja tykkäämisien keräilystä. Hyvä niin; mukavaa että on tekemistä ja mielenvirkeyttä.
Blogi poistuu seuraavana tiedonvälitysvälineiden valikoimasta. Niin kuin on käynyt www-suvuille, jotka ovat jääneet suurempien instituutioiden tiedonvälitystavaksi.

Mutta laitetaanpa nyt vielä jotain sisältöä tänne. Muutama kuva menneen vuoden puolelta, ja jokunen tältä päivältä.

Joulu ja uusivuosikin menivät minulla työn merkeissä. Aloitin uuden ansiotyön, uudessa paikassa 18.12.2015. Olen lähihoitajana vanhusten palvelutalossa. Uudessa, juuri valmistuneessa. Pidän työstäni uudessa paikassa. Edellinen olikin vähän niin ja näin: "harjoittelupaikka" jossa opin asiat jotka pitää elää ja tehdä toisin kuin tein. Toivottavasti olen ottanut opikseni.


Vuoden 2016 ensimmäinen kuva olisi pitänyt ottaa 15 minuuttia myöhemmin tästä hetkestä, jolloin ikuistin iänikuista parvekenäkymäänä 4 kuvan stäkkäyksellä.
Mentyäni takaisin sisälle, meni talomme yli 40-50 laulujoutsenen aura merta kohti. Helppo kuvattava meni "sivu suun".



Kauppareissulla poikettiin pikaisesti Porin Kirjurinluodolla. Halusin ikuistaa joen jäätymistilanteen.






Sitten kauppaan, Lidliin.
Siellä on ollut tarjouksessa Bresserin lintukaukoputki, mutta se oli myyty loppuun saman tien.
Jäljellä oli muutama saman valmistajan zoom-kiikari.

Kuvassa vasemmalla vuoden ensimmäinen ostokseni. En tiedä kuinka monta kiikaria olen hommannut, mutta niitä on ollut paljon.
Onko minulla jokin kiikarifetissi?
No tuskin: monta on lentänyt roskikseeenkin. Näistä neljästä tuo toiseksi suurikokoisin löytää lähipäivinä paikkansa työpaikaltani, jonne olen suunnitellut erästä viriketoiminnan mallia johon kiikari liittyy. Siitä ehkä myöhemmin lisää.
Sininen on ns. laatukiikari, muut  halpoja paskoja, joilla kuitenkin tekee sen verran kuin itse kiikarilta odotan. Kaukoputkea tekee mieli, mutta sopivaa hinnaltaan ja ominaisuuksiltaan ei ole tullut vastaan. Vielä.





Jouluksi

Hommasin Apple-TV boksin. Television netflix-laitteena palvellut applen bookki pääsi eläkkeelle.



Apple-TV: tuo pieni musta laatikko, jonka vierellä sen alumiininen kaukosäädin


Pöydällinen Applen tuotetta, mukana eläkkeelle siirtynyt läppäri.

 Otin huolella kuvan tonttufiguurista, joka istuu lampun reunalla. Käytin orjasalamaa, jota ei pidä ikänsä takia enää laittaa kiinnni moderniin kameraan. Siitä saattaa tulla jännitepiikki kameraan, ja rikkoa koko laitoksen.Orjakenno on liitetty salaman ja pikkujalustan väliin. 7D:ssä kiinni manuaalisalama jonka saa välkkymään niin että orjakin sen havaitsee.


 Lintujen ruokintani on supistunut yhteen pieneen plksilautaan makuuhuoneemme ikkunalla.

Hyvää alkanutta vuotta 2016: Pyrin kirjoittamaan tänne udseamminkuin kerran kuussa!


Porissa: 2.1.2016


.


Vain tilaajille - interpoloitu

Luotu 26.3.2024 Täydennys loppuun 27.3.2024 Tämä postaus kuten muutama muukin näkyy blogiani seuraaville, kun en sitä jakele somessa. Sanoma...