torstai 28. kesäkuuta 2018

Asuntomessut lähestyvät Hevosluotoa



Asuntomessut järjestetään Porissa 6.7.-5.8.2018.

Olen vuosien kuluessa ottanut kuvauskohteekseni muuttuvia maisemia ja uudistuksia rakennuksissa.
Asema-aukiolle rakentunut ammttikorkeakoulun kampus ja matkakeskus oli yksi pitkäaikainen kuvausprojekti, samoin Juhana Herttuan talo, joka alkaa pian olla maan tasalla. Asuntomessuja olen "tarkkaillut" kauempaa.

Talvella 2016 iskivät "kuokan maahan", ja alkoivat muokata Karjarannan entiselle teollisuusalueelle maaperää asuntomessuja varten.

Etsin kiintolevyiltäni ensimmäisen kuvan, jonka otin alueen vastarannalta maaliskuussa 2016


Se mielikuvissani, otin eilen kuvan "pariksi", melkein samoilta jalansijoilta.


Oikeastaan kuvauskohteenani oli teollisuushallin päätyyn tehty muraali, jonka kuvaaminen lykkäytyi päivällä koska Hevosluotoon johtavan tien päähän oli ilmestynyt moottoriajoneuvolla ajo kielletty- merkki.



Jokin melko omavaltainen ja elämää suurempi instituutio on kieltänyt Hevosluotoon johtavan moottoriajoneuvoliikenteen. Luvalla saa ajaa, mutta millä luvalla. Melontaseuralta kajakkia vuokraaman aikovia on kääntynyt joukoittain pois. Siirtolapuutarhapalstan vuokranneilla ei ole asiasta täsmällistä tietoa.




Käännyin pois, kun näin kieltomerkin toissapäivänä. Mutta lähdin uudelleen liikkeelle, ottaen mukaan auton lisävarusteen; kaksi pyörää lisää -siis kaksipyöräisen. Pyörässä ei ole sähköavustetta, vaikka sellainen hieno olisikin.



Käytyäni Hevosluodossa, kuvaamassa muraalin ja maiseman, törmäsin tähän kieltomerkkiin jolla kielletään kääntyminen Hanhiluodon ja Raatimiehenluodon suuntaan. 
Syytä moiseen en tiedä enkä todellakaan ymmärrä. Iskelmäkesä tai joku sen tapainen järjestetään ennen muita, ja Vapaakirkolla on seurat tulevana viikonloppuna. Ehkä niiden takia varmuuden vuoksi jokunen kieltomerkki -ihan mihin vaan.

Ihmeteltyäni noita kieltomerkkejä, varsinkin Hevosluotoon moottoriajoneuvoliikenteen kieltävää liikennemerkkiä, minua neuvotiin menemään "omalla luvalla". Ajamaan sinne vaan, ja sanomaan kysyttäessä vaikka etten ollut huomannut merkkiä. Pressikorttini on voimassa vuoden loppuun, jonka jälkeen en sitä enää  uudista. Sitä voisi tietysti tuollaisissa tilanteissa kokeilla jos lupia kysytään, mutta en viitsi sellaistakaan tehdä.
Olen tyhmä tai pilkunnussija, mutta minulla on tapana noudattaa liikennemerkkejä ja muita vastaavia ohjeita. Nurisen ja valitan jälkeenpäin.
Minua viisaampia oli Hevosluodon alueella pilvin pimein autoineen. Tai heillä oli se lupa.


Muuta kuvattua, nyt ja aiemmin

 


 jonkun maisemaprojektin  jompikumpi jokainen joku . ..


 . . .  ja sen alla oleva QR-koodi, ja nettiosoite. Valmiiksi vanha





 

Uusi silta Hevosluodosta Karjarantaan, asuntomessuille



. . . ja asuntomessualueelta Hevosluotoon. Varmasti olen kirjoittanut sijamuodon väärin.
Se olisi väärin, vaikka kirjoittaisin; hevosluodolle.  Pienellä kirjaimella!




Negatiivilta skannattu, 120-rullafilmi, Yashica A.
19.6.2018







Karjarantaan, veneenlaskupaikan viereen, slummin alkupäähän,  on kuin varkain noussut vuokrattavaksi kiva pieni liikerakennus. Siihen joku varmaankin laittaa pop-up systeemin pystyyn, Porin superviikoiksi.




Porissa: 28.6.2018
.
..
...
..
.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Litistynyttä perspektiiviä



Jälleen valokuvausteknistä jaarittelua, jonka kuivakkaasta
sisällöstä varoitan herkimpiä katsojia.



Tiedämme, että kameran objektiivin polttovälillä tarkoitetaan "putken" pituutta. On pitkiä joita sanotaan teleobjektiiveiksi, ja lyhyempiä sekä aivan lyhyitä joita sanotaan laajakulmiksi tai laajakuvaobjektiiveiksi. Telellä pääsee lähemmäs kohdetta, se "näkee" kauas. Laajakulmalla otettuun kuvaan mahtuu enemmän, mutta kauempana olevat asiat jäävät pieniksi.
Näiden lisäksi on kalansilmäksi sanottavia linssejä; objektiiveja joiden näkemä ja kuvissa näkyvä kuva-ala on 180 astetta, laidasta laitaan pysty- ja vaakasuunnassa.
Ihmisen näkökentän näkymää suunnilleen vastaava  kuva-ala ja -kulma,  saadaan käyttämällä normaaliobjektiiviksi kutsuttavaa linssiä, jonka polttoväli yleisessä kinokoossa on 50 milliä.
6x6 senttisessä 120 filmissä se on noin 80mm ja isommissa 150 luokkaa.

Ettei asia olisi yksinkertainen, useimmissa tavallisen käyttäjän suosimissa nykyaikaisissa digi(järjestelmä)kameroissa on kuvakenno joka on kooltaan pienempi kuin vanhoissa kinofilmiä käyttäneissä kameroissa. Niissä mittapuuna on 24 x 35mm filmiruutu, johon perustuu 50 millin normaaliobjektiivin polttoväli.
Niinsanotuissa täyden kennokoon kameroissa, jotka ovat suhteettoman kalliita verrattuna "vajaakennoisiin", on saman kokoinen kenno kuin kinofilmin ruutu aikoinaan oli. Eli niiden tapauksessa 50 millin objektiivia voidaan pitää normaaliobjektiivina.

Ylläoleva kuva Porin Aittaluodossa sijaitsevasta Pori Energian voimalaitoksesta on otettu vajaakennoisella, eli kroppikennoisella kameralla ja 40 millisellä objektiivilla. Kameran kennon kroppikerroin on 1,6. Kinokoossa 40 millinen vastaa kuvakulmaltaan  kroppikennoisessa kamerassa 1,6 x 40mm objektiivia, eli 64millistä. Sen polttoväli ei kuitenkaan muutu miksikään, vaikka moni niin luulee. Putki ei ole sen pidempi kroppikennoisessa kuin täysikennoisessa.

Minulla oli kuvaa ottaessani mukana 10-20 millinen laajakuvazoomi, mutta se oli laukussa. Kohde sopi kuitenkin kameran "raamiin", valitsemallani tai löytämälläni kuvauspaikalla josta halusin ikuistaa pian muuttumassa olevan maiseman. Muutoksesta voi lukea esim. Pori Energian sosiaalisesta mediasta.


Laajakulmasta teleobjektiiviin, ja perspektiivin litistymiseen


Otin tänään kameran ja siihen pitkän "putken",  ja lähdin jaakaamaan aivan asuinpaikkani lähikulmalle erästä lintua jonka kuva minulta vielä puuttuu. Puuttuu edelleen, kun en sitä saanut kuvattua, koska sitä ei enää paikalla ollut. Tai oli johonkin piiloutunut, kun tiesi minun pian tulevan sitä kuvaamaan "oikealla" kameralla.
Kuvailin sitten joitakin kasveja, kukkia, perunapellon vakoja, lenkkeilijöiden selkäpuolia ja muuta mikä ei kiinnosta ketään.Ei aina edes itseäni, mutta jos jonain päivänä marraskuussa . . .

Lopuksi otin kuvan Pappilanpuistikosta; pitkästä kadusta, joka päättyy pohjoispäässään asuinpaikkamme kohdalla. Kuva on Pappilanpuistikkoa etelän suuntaan. Kuvattu 500 millin polttovälillä, täysikennoisella kameralla.

Kuvan perspektiivi on litistynyt.
Millä tavalla?

  • kuvanottopaikalta, kameran linssistä on matkaa kuvassa esiintyvän henkilöauton takalamppuun noin 240 metriä. Mittasin kartalta. Auto kääntyy myyrätieltä pappilanpuistikkoon
  • henkilöauton ja toejoenpuistikosta pappilanpuistikkoon kääntyvän moottoripyörän etäisyys toisistaan on noin 240 metriä. Kameran linssistä moottoripyörään on etäisyyttä hieman alle 500 metriä.
  • Kuvan taustaa hallitsee Aittaluodon - Pori Energian voimalaitos ja tehtaan piippu. Sama piippu ja voimalaitos kuin ensimmäisessäkin kuvassa. Kuvanottopaikalta tehtaan piipulle ja voimalaitosrakennukselle on (linnuntietä) matkaa 1,8 kilometriä; siis 1800 metriä.
Ensimmäisessä kuvassa etäisyys voimalaitokseen oli 400 metriä. Tehtaan piippuun, tai siis sen luo 480 metriä. Saman verran kuin telellä kuvaamassani kuvassa etäisyys kamerasta moottoripyörään.


Samalla "putkella otettu kuva, Sampotalon katolta Yrjönkatua pohjoisen suuntaan.
Kuvan vasemmassa ylälaidassa, "pakopisteessä" on Yrjönkadun ja Hallituskadun risteys, Keski-Porin Kirkon nurkalla. Välillä on 4 korttelia, kauppatori, ja 480 metriä katua.
Ei tällaisia telekuvia voi vakavissaan ottaa, eikä vakavasti ottaa.

Lähden kuvaamaan, en normaaliobjektiivilla, mutta kohteeseen ja aihepiiriin sopivalla.



Porin Toejoella: 26.6.2018
"neljän maissa" iltapäivällä
.
..

...
..
.



lauantai 23. kesäkuuta 2018

Toivoton tapaus ja muuta kuvattua - lopussa mainos


Olen kiinnostunut ja innostunutkin  lomografiasta, lomokuvauksesta; lomoilusta valokuvausmuotona. En aivan  kuvaustapana jossa lauotaan kameraa miten sattuu, tähtäilemättä ja sommittelematta spontaanisti. En muoti-ilmiönä mutta tapana saada kuvanteko tavallaan "haltuun", eli tehdä halutessaan kuvaa jonka tyyli poikkeaa nykytrendeistä. Lomokuva ei mielestäni ole "pieleen mennyt" kuva, jonka voi laittaa lomoilun tai jopa taidekuvan piikkiin. Olen asiasta saarnannut ennenkin, mutta voi sen uudelleenkin mainita.

Alotuskuvassa on Lomo-tehtaan tekemä Lubitel 166B -merkkinen neuvostoliiton lahja valokuvaukselle. Se on muovinen kevyt rimpula, jos vertaa muihin vastaaviin TLR-kameroihin (kaksisilmäinen peiliheijastuskamera Twin-Lens-Reflex ). Monet Lubitelit ovat tunnettuja melko hyvästäkin kuvanlaadustaan, mutta myös melko vaikeasta tarkennuksesta. Ylempi linssi toimii tarkennus- ja sommitteluobjektiivina ja alempi ottaa kuvan filmille. Ylempi pyörittää tässä kamerassa alempaa, hammastuksen välityksellä. Kovakouraisella käsittelyllä hammastusten "synkka" saattaa mennä vialliseksi ja alalinssi alkaa tekemään muuta kuin ylälinssin läpi näkee, eli tarkennus menee harakoille, vaikka etsin näyttäisi terävää kuvaa.
Tässä tapauksessa kamera oli silmämääräisesti tarkasteltuna aivan kunnossa, muutoinkin melkein "minttikuntoinen". Filmikansi oli ja on tyypillisesti hieman väljä. Suuri maa - suuret toleranssit. Mutta siitä virheestä selviää mustalla teipillä, kuten useissa muissakin neuvostokameroissa.


Latasin kameraan filmin, kuvasin, kehitin, skannasin ja lopuksi vähän kiroilin

Tilasin netistä Lomography Earl Grey- nimistä mustavalkofilmiä. En teetä, vaikka nimi siihen viittaakin. Lyseessä on fomapan 100- filmi, joka valmistajan brändäyksen mukaan on vanhennettua. En tiedä miten; keinotekoisesti vai varastoimalla. Enkä tiedä voiko siihen luottaa. Onko kyseessä markkinakikka ja rahastus tavallisella, ehkä tavallista huonolaatuisemmalla filmillä. Mutta rahallinen menetys ei ole merkittävä jos lopputuloksena saa lomograafisen negatiivin.

Lubitel tuotti jälkeä, jollaiseen en ennen ole törmännyt. Skannasin negat, ja tässä tulos



 
Juhana herttuan talon purkutyö, kuvattuna kauppakeskus Isokarhun parkkitasolta.
Aurinko joka paistaa kuvan alalaidassa on tullut punaisella lasilla varustetusta reiästä,
josta katsotaan filmin kuvanumero filmiä eteenpäin siirrettäessä. Ei siis kuvan ottohetkellä.



Porin asuntomessualuetta Karjarannassa.
Kohteena teollisuushallin päätyyn maalattavana oleva muraali




Skootteri, jälleen valovuoto alareunassa



Ruosniemen entisellä kivilouhoksella; "ankkalammella"
 
 Ottaessani (edellistä) kuvaa Lubitelilla, otin tilanteesta kuvan puhelimella. Muistikirjamaisena otoksena, koska filmille ei tallennu exif-dataa.


Viimeiseksi kuvaksi otin mittanauhaa apuna käyttäen kuvan tarkennus-referenssikortista.
Etsinkuva oli terävä ja hyvä, ja tarkennusrenkaan etäisyyslukema vastasi mittanauhan lukemaa. Etäisyys 1,4 metriä joka on tarkennusrenkaan lyhyin tarkennusetäisyys joka on merkitty.



Tämä kuva on erikoinen: Tarkensin kukkaan (ruusubegonia) ja "pallokameraan". Ne jäivät epäteräviksi, mutta taustalla olevan puun oksien ääriviivat ovat melko terävät.
Äärettömään tarkentaminen oli kuitenkin mahdotonta. Monissa objektiiveissa kuvasta ei tule terävä jos tarkennuksen vääntää äärettömään tarkentaessaan "tappiin" tai äärettömän merkkiin. Automaattitarkenteisetkin jättävät tarkennus-skaalan ääripäähän vähän tyhjää.
Mutta tässä ei ole siitäkään kysymys, koska tarkensin pariin metriin. Naljaillen voisi sanoa että linssin himmennin toimii käänteisesti. Syväterävyyssäännöt ovat kääntyneet päälaelleen. Kamera onmelkein filosofinen, mutta joutaa koristeeksi. Sen kanssa ei pysty "elämään"

Aivan kelvotonta kuraahan nämä ovat. Valotus menettelee ja on digikuvassa ja vedostettaessa korjattavissa jos tarvetta on, mutta tarkennukset aivan metsässä. Ei jatkoon!



Toinen referenssi (referenssi on vertailukuva johon verrataan)



Tämä on Lubitelin näkemys pihamme nurkasta, jota olen kuvannut jo lukemattomat kerrat, saadakseni vertailukuvaa kulloinkin käyttämälleni kameralle, filmille, tai menetelmälle jota kehittää tai jonka hylätä toimimattomana.


Vertailukohdiksi, kuten referenssikuvauksessa pitää olla:

Edellisen kuvan aihe, kuvattuna tavallisella digi-järjestelmäkameralla, aivan tavalliseen tapaan käsivaralta ja ihmeemmin miettimättä. Kuvasin, käydessäni tämän kirjoitukseni lomassa välillä ulkona. Kamera on Nikon D7000 ja linssi 18-250 Sigma.



 Puhelinkuva "referenssikuvaustilanteesta", jossa kuvasin suoraan valokuvapapereille. Siis paperinegatiiveja jotka kehitetään pimiössä paperikemikaaleilla  . . .


Paperinegatiivilta skannattu ja positiiviksi käännetty kuva.
Filmipitimen raamit kuvassa, eli "koko kuva"



Mitä nyt sitten?

Aioin thdä performanssi-videon, jossa asetan  Lubitelin kivelle ja paiskaan sen päälle päänkokoisen kiven. Toisessa suunnitelmassani ajattelin laittaa laudan, jonka alle Lubitelin ja ajaa aytolla sen yli.
Mutta: kamera pelastuu ja  menee eteenpäin, kameroita keräilevälle tutulleni. Sitä ei voi myydä koska se on kuvauskäyttöön kelvoton. Sillä ei ole rahallista arvoa, niitä saa kirpputoreilta kympillä ja allekin. Sillä ei voi kuvata lomoa, koska hommaa ei voi hallita.


TLR-kameran ja 6x6 sentin formaatin  "virkaa" kuvauksessani jää toimittamaan Yashica A.
Löysin sen kirpputorilta. Kamera toimii hyvin, kaiken suhteen. Suljinajat ovat täsmälliset, tarkennus kunnossa (eri metodilla toimiva kuin lubitelissa), filmikansi tiivis ja kuvanumeron kurkistusikkunakin asianmukainen.
Jossain mielessä tämä Yashica on kopio Rolleicordista, ei Rolleiflexista. Objektiivin laatua lukuunottamatta mutta ei suurena miinuksena sillä on rolleicordin hyvät puolet ja Rolleiflexin maine katu-uskottavuutta tukevana tekijänä. Useinmiten vastaantulevat ihmiset toteavat että "sinulla on Rolleiflex siinä!" Välillä on ollut mielessä hankkia jostain Rolleiflex-raadosta logo, ja liimata se yashica-logon päälle.
Enemmän olen joutunut pitämään itsestäni kiinni etten myy jotain kuitenkin-tärkeää valokuvauslaitetta pois ja hanki sitä Rolleiflexiä. Maailma, varsinkaan kuvaussellainen ei ole koskaan valmis!



Palaan lopuksi vielä noihin Lubitelin "pehmeisiin" kuviin


Skannattuani negat, epäilin hetken jopa skanneria ennen kun luupilla katsoin negojen rakeet. Epäilin kehitysprosessianikin. Mutta se on vakioitu. Laitoin skanneriin "luottonegatiivin". Siinä ei ole mitään vikaa. Skanneri toimii.

Skannerin testattuani, päädyin ties kuinka monennen kerran työstämään vaihtoehtoista menetelmää negatiivien digitoimisen toteuttamiseksi reprokuvaamalla, eli digijärjestelmällä kuvaten.
Tässä tuloksia, skannerilla ja kuvaamalla. 


Skannerilla skannattu 6x6 sentin rullafilminega. Skannerin omalla softalla käännetynä. Photarilla roskat pois ja inan leveliä kohdalleen.



Sama digillä tasovaloa vasten kuvattuna. Kahden kuvankäsittelyohjelman mankeloimana.



Jos tarvitsette:


Jos tästä tai muusta syystä heräsi ajatuksia kuvien tai filmien saamisesta digimuotoon tai jopa paperikuviksi asti, ota yhteyttä. Värikorjailu vanhoihin kuviin ja paljon muuta on tehtävissä.
Yhteyden saa viestillä, sähköpostilla, kirjeitse  tai puhelimitse; 0 50 405 4 745 (numero pätkitty)
Facebookissa: www.facebook.com/luomukuva


Juhannusaatosta huolimatta vietin eilen aikaa negatiivikuvauksen kehittelyn parissa. Jotkut negat vaativat skannauksen sijasta reprokuvauksen, jotta kaikki sävyt saa irti. On myös negoja/filmimateriaaleja, joita ei halua altistaa skannerin valolle.

Purin palkkikamerasta "haitarit" ym pois, ja viritin lautojen tilalle tasovalon ja digikameran. Olen muillekin negoja ja diakuvia digitoinut, aikoinaan tuhansia, kun sitä(kin) tein elääkseni. Viime aikoinakin "kulttuuritöinä" ja nimellisellä kulukorvauksella.










keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Raatihuoneenpuistoa ja muuta kuvausjaaritusta



 

Otin kuvan joulukuussa 2016. Takatalvi ei ole iskenyt, vaan maisema on tänään niin kesäinen kuin olla voi. Myös hyvin kuiva, lukuunottamatta puiston suihkulähdettä joka tässä kuvassa on kannella peitetty.




 Tähän päivään




Soiaalisessa mediassa oli toissapäivänä kuvia ja juttua puistoon tehtävistä kukkaistutuksista. Penkkejäkin on kunnostettu ja tuotu puunattuihin puistoihin, olikohan 50 kappaletta.
Mutta piankos niitä sen verran on. Porissa on melko paljon puistoalueita. Sellaista kivierämaa-aluetta ei Porissa olekaan, jossa ei jollakin suunnalla vihreää näkyisi. Pieni on, kaupungiksi.
Yllä oleva kuva on aiheeltaan apinoitu kyseisen somepäivityksen innoittamana. Ajaessani aamuaikaan puiston ohi, pysähdyin ottamaan pari kuvaa puhelimella. En ollut liikkeellä kuvatakseni, mutta kuvaan liikkuaksenikin. 


Kukkaistutuksia on tehty joka kesä, lukemani mukaan jo 70 vuoden ajan. Tyyli on ollut viime vuodet sama joka kesä. Kaivauduin kuva-arkistooni ja katsoin, olenko säännöllisesti puistoa kuvannut. Siis sen istutuksia ja kesää. Melko vähän.





Viime vuonna olin kuvan ottanut.  Samoilta jalansijoilta kuin edellisenkin.
Samanlaiset istutukset silloinkin. Vaikka meinattiin että tänä vuonna puistoon satsataan erityisesti, kun on asuntomessut ja kaikki muut suomiareenat. Suomiareena kuten jatsitkin uudistuvat  tapahtumapaikoiltaan tänä vuonna. Etelärantaan tulee uutta tapahtumaa, kun aikansa elänyt jatskatu häipyy. 





Vuonna 2015. Kuvasin tuolloin jonkin verran (lue: paljon) Suomiareenan tapahtumia. Tässä olen lähteissäni tai mennessäni napannut kuvan, karhun näkökulmasta. Areenan lava oli sijoitettu hyvin. Puiston etelälaitaa lähemmäs, tai kuva valehtelee. Puiston kukkaistutukset jäävät hyvin nähtäville.



Vuonna 2013, näihin samoihin aikoihin kuin nyt tätä kirjottaessani, olen ottanut kuvan etelä-pohjoinen suunnassa. Luulin että minulla on kuvia puistosta joka suunnasta ja kantilta, mutta yllättävän vähän olen näitä postikorttirajauksia harrastanut.
Kaikenlaista kannonnokkaa ja linnunpaskaa olen kyllä räpsinyt, mutta yleiskuvat joissa puiston miljöö näkyy totutulla tavalla ovat melko vähän edustettuina.


 Lokakuulta 2014, on tämä toinen karhun näkövinkkelistä ottamani kuva. Ruska oli melko myöhäinen. Syksy ilmeisesti pitkään lämmin. En jaksa sentään sääpäiväkirjaa kaivaa esiin.





 Paluu tämän päivityksen ensimmäisen kuvan ottohetkiin



Joulukuussa 2016 kuvasin raatihuoneenpuistossa myös dronella, kamerakopterilla. Tämä kuva on samalta päivältä kuin kirjoitukseni ensimmäinenkin. Odotin illan hämärtymistä, päästäkseni kokeilemaan onko kopterin kamerasta mihinkään. Kuvan ylänurkissa sojottavat propellien siivet. Kuvakulma on omalaatuinen: kopterin kamera on hyvin lähellä maata, sammakkoperspektiivissä. 






Videokuvaakin tallentui. Tästä klikkaamalla sen voi katsoa paremmalla kuvan- ja äänenlaadulla alkuperäisessä paikassaan Youtubessa. Musiikki on ajankohtaan sopiva.







Lopuksi pari kuvaa samasta aiheesta, toisenlaisella menetelmällä.
Ja muuta  kuvaustouhuilua


Kuvattu värifilmille ja kehitetty mustavalkofilmille tarkoitetulla, tahallaan vanhaksi päästetyllä kemikaalilla. Kamerana Neuvostoliittolaista alkuperää oleva Lomo-Smena-Symbol, jota on sanottu lelukameraksi koska se on muovia. Sen linssikin saattaa olla muovia, en ole koputellut tai tutkinut.
Kuva on skannattu negatiivilta skannerilla, jotta te voitte nähdä sen puhelimenne tai tietokoneenne näytöllä digitalisena. Kaikki kuvat joita katsotaan muualla kuin valokuva-albumissa tai seinällä kehyksiin tai suoraan nastalla seinään laitettuna, ovat digikuvia. 


Tavoitteeni kuvan tekemisessä on saada aikaan diginäkin kuva joka vastaa mahdollisimman paljon analogista kuvaa joka kamerassa on syntynyt. Olen luomukuvan kannalla, mutta tietyissä taiteellisiksikin haukutuissa tilanteissa pistän hulinaksi ja teen lomoa.
Lomo tai lomografia, on nykytrendillä kuvaavien keskuudessa haukkumanimi pieleen menneille kuville. Tai kuville joita ottaessaan ovat säätäneet kameransa jotenkin väärin, useimmiten vahingossa.
Toinen typerä sanonta epäonnistuneelle kuvalle, siis nykydigivälinerunkkaajilla, on sanoa sitä taidekuvaksi.
Taidetta tai lomoa siinä merkityksessä kuin ne käsitän, ei synny vahingossa. Harvoin tekemälläkään. Useimmiten jokin kuva "hautuu" arkistossa joskus kauankin, mutta sopivassa tilanteessa saattaa jalostua edellämainituksi. 





Porin Raatihuoneenpuiston suihkulähteellä. Kuvaus- ja kuvamenetelmät samat kuin edellisessä.
Minulla on henkilökohtaisen sivuni lisäksi Facebookissa erityinen teemasivu, joka löytyy Facebookista ja jopa googlenkin hakusanalla @lomokuva  (ät-merkki eteen)





Alternatiivia



Pimiöni rakentui vessaamme, josta olen tainnut jo aiemmin kirjoittaa. Tein toissapivänä esivalotuksia paperinegatiivi-aihioille. Siis laakafilmipitimiin laittamiini valokuvapapereihin. Siis... valokuvapapereihin joita käytetään kuvassa esiintyvää suurennuskoJetta käytettäessä. Voi niitä tunkea tietokoneen tulostimeenkin, mutta lopputuloksesta en mene sanomaan mitään. Mutta sen voin vakuuttaa että toisin päin homma ei luonnaa: printteriin tarkoitetulle fotopaperille ei synny mitään vaikka kuinka valottaisi ja uittaisi liemissä.

Katso googlesta: alternative photography





Eilen koitti etappi: vein palkkikameran ensimmäisen kerran asuintonttimme ulkopuolelle. Mäntyluotoon, kallonlahden sataman tuntumaan. Koekuvausmielessä; saadakseni tolkun objektiivien kuvakulmista, piirrosta ja valoon suhtautumisesta. Kuvassa laajakulma, joka tässä kuvauskoossa on 90 millinen. Toinen; normaaliobjektiivin virkaa toimittava on polttoväliltään 150 milliä.
Kinokoossa ( ja täysikokoisella kennolla varustetussa fullframe -digikamerassa ) normaaliobjektiivin polttoväli on 50 mm.
Normaaliobjektiivilla tarkoitetaan objektiivia jonka tuottaman kuvan näkymä vastaa suunnilleen ihmissilmän kohteessa terävänä näkemää näkymää.





Kuvasin sataman äärellä palkkikameralla rullafilmille, negakokoon 6 x 7. Mutta myös paperinegatiiviksi, kokoon 9 x 12 senttiä.  Monenlaisista hankaluuksista johtuen kuvalaatu jonka sain, ei kovin paljoa äkkikatsomalta minua innostanut.
Moni asia voi mennä pieleen. Ylläoleva paperinegasta skannattu ja käännetty kuva on latenttivaiheessa joutunut pimiön pöytälevylle roiskuneeseen kehitteeseen, josta yläkulman ja -laidan kummallinen kuvio.
Tein kuitenkin kuvan, josta en rajannut mitään; filmikasetin raaminkin jätin.





 ------------------------



 
Palkkikameran objektiivista täytyy muistaa laittaa ennen sulkimen viritystä himmennin tarkennuksen ja sommittelun jälkeen kiinni. Ennen kun vetää filmiperästä tai -pitimestä suojaliuskan pois. Ja muistaa sekin, että onko jo kuvannut kaksipuolisten filmiraamien molemmat vai vain toisen puolen.
Muistikirja tulee tarpeeseen. Ja aivojen asettaminen on-asentoon. 





Samaa riesaa TLR- kameroiden (yllä)  kanssa; onko siirtänyt filmin valottamattomaan kohtaan. Siirtääkö sen heti kuvan oton jälkeen seuraavaan, vai vasta ennen kuvan ottoa.
Välillä nauraa itselleen, kun kuvan otettuaan tuijottaa typertyneenä kameran takakantta
- eikä näekään, onnistuiko kuva



Eiköhän tässä tullut jälleen enemmän asiaa yhdelle kerralle, kuin kukaan viitsii tai edes kykenee lukemaan ja katsomaan. Mutta siitä huolimatta:
kiitän aiheuttamastani häiriöstä




i Björneborg:
den tjerde juni,
två tusen
och arton


.
..
...
 

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Superlauantai

Otin blogikirjoitukseni otsikon paikallisen kauppakeskuksen mainoksesta, joka on pyörinyt koko menneen viikon ajan netissä.
Käytin eilisen lauantain aamupäivän ja vähän iltapäivääkin kuva-arkistoni kartuttamiseen parilla jo kuluneella aiheella, mutta yhdellä uudellakin.
Aikaa kului, askeleita tuli "mittariin" paljon, ja kuviakin kertyi. Suunnittelin etukäteen, mitä menen kuvaamaan. Pari paikkaa jäi vielä listalle; niihin alkavalla viikolla.


Kuvavirtaa 

 

Ensimmäisenä kohteena Hotellirakennuksen purkutyömaan vaiheen tallennus

Näkymä Kauppakeskus Isokarhun parkkitasolta, vakiopaikaltani.


Jalkauduin Isolinnankadulle, hallin edustalle


Jehovan todistajakin oli jalkautunut paikalle jossa kiinnostuneita kulkijoita on viime aikoina riittänyt.
Päivityksen loppupuolella toinen kuva aiheesta, mutta eri päivältä


Lähdettyäni ensimmäiseltä kuvauspaikaltani, ajoin toisen vakiopaikkani kautta ja tallensin toisen vakiintuneeksi muodostuneen näkymän muuttuvasta kaupunkimaisemasta.


Alfa-pulu tarkkaili tekemisiäni






 Karjarantaan, Puunaulakadulle

 

Maakuntalehti ja Yleisradio uutisoivat pari päivää sitten, että Rauma-Repolan entiset konttorirakennukset on päätetty purkaa, suojeltua pyöreätä osiota lukuun ottamatta. En ota purkuasiaan sen kummempaa kantaa, koska sillä ei ole mitään merkitystä tai vaikutusta. Dokumentoin mielenkiinnolla muitakin kaupunkikuvan muutoksia. Tätäkin.
Uutisen voi lukea tästä linkistä.




Nähtyäni uutisen, kaivauduin kuva-arkistooni kun muistin joskus ottaneeni kuvia tienoolta. Kävelin paikan ohi, vietyäni autoni korjattavaksi saman kadun varrelle, joulukuussa 2014. Tuolloin mukanani oli tarkoituksella "vain" pieni actionkamera jossa ei ole etsintä. Kuva syntyi, vaikkakin vaatimaton.


Punatiiliset ovat purkusuunnitelman kohteina


Konttorirakenus ja teollisuushalli idempää kuvattuna


Tässä lienee syy purkamiseen: Noita "sopraanoja" (mustan talon nimi) pitää saada lisää: koko karjaranta täyteen, rakentuvan asuntomessualueen rajalle saakka. Porin uutta päättäjäsukupolvea kehutaan kovasti aikaansaavaksi ja rajoja rikkovaksi. Saas nähdä, kuka tienaa eniten.




 Karhukorttelille, vanhan kaljatehtaan tuntumaan 

 

Tätäkin olen kuvannut säännöllisin väliajoin jo parin vuoden ajan. Oluttehtaan tilalle rakentuu kerrostaloja. Se on ihan kiva se. Mutta paska haisee päätöksenteossa.
Tuo valaisinpylvään ja linkkimaston välissä näkyvä ruma laatikkomainen betonirakennus on funkis-tyylinen rakennushistoriallisesti jollain tavalla arvokas jäänne, joka piti säilyttää.

Nyt uutiset kertovat (linkki uutiseen) että se on päässyt niin huonoon kuntoon (Siis päästetty), että pitää purkaa. Tilalle saadaan vielä yksi uusi kerrostalo; asumiseen korkealaatuisesti ja laadukkaasti.
Museon amanuenssi tai mikä lie rakennuskulttuuri-intendentti sanoo että voi voi sentään.





Puuvillan superlauantaita ja muuta "katukuvaa"
satunnisessa järjestyksessä ja ilman kommentteja












 


























Porissa: sunnuntaina, 10.6.2018
muokattu: 11.6.2018

.
..

...

Infrastruktuuria ja huveja

Aloitan tämän kirjoitelmani ja kuvantuputukseni, palaamalla edellistä blogikirjoitustani (18.5.2019) edeltävään päivään: 17.5. jollo...