27.1.23

Asiakas: Mene nettiin, kirjastoon ja maisemaan


Tammikuu jota kuukausista varmaankin eniten inhoan, alkaa olla voitettu. Kun helmikuusta vielä selviää, niin elämä palautuu hiljalleen. Inspiraatio on talviunilla, mutta jotain pientä sentään. Siis kuvallista dokumentointia ja saatujen kuvien järkkäilyä.
Ajatus siitä  mitä tekisi näinä talvi-ankeina viikkoina, herää viimeistään sanomalehden tekstiviestipalstaa lukiessa, tai kaupungin toilailujen uutisointia seuratessa. Molemmista syntyy keskustelua somen puolella, jota voi halutessaan hämmentää lisää. Olen vähentänyt sitä huomattavasti, kun lopputuloksena on suurimmaksi osaksi turhautumista ja joskus mielen pahoittumistakin. 

Lähdin toissapäivänä kaupunkiin, seuraksi kampaamossa käynnille. Käytin sen aikaa kaupungilla kuvaamiseen, muutamaan kohteeseen jotka olin oikein pistänyt ylös jotta muistaisin. Vajaan tunnin aikana kertyi 38 kuvaa, ja kolme puhelinsovelluksella historiallista kuvaa uudelleenkuvattua. 


Istahdimme hetkeksi kauppakeskus BePopissa, kun aikaa oli bussin ja parturin välillä tunnin verran. Ensin käytiin kirjastossa palauttamassa kirja. Rohkenin mennä Osuuspankin ovesta, sen pankkisaliin. Kengissäni ei ollut hiekkaa, mutta en ole OP:n asiakaskaan joten hiukan emmin ensin.
Mutta halusin tämän näkymän muistiin, kun olen samasta nähnyt kuvia otetun. Tosin pajonkin hienompia. Nyt hätäinen räpsy suoraan ylös. Pankissa asioivat eivät häiriintyneet, koska käytin "tappikameraa" jossa on pieni gimbaali ja paikallaolijat luulevat sitä puhelimeksi. Niitähän kaikki kaikkialla tuijottavat omissa kuplissaan.
BePopin pankki on auki arkisin ihan perinteiseen tyyliin ja aikaan. Toisin kuin seuraavassa: 



Tämä kuva on parin-kolmen vuoden takaa. Siihen palaamiseni selittyy seuraavissa kuvissa. Kyseessä on Sokoksen toisessa kerroksessa sijaitseva S-pankin toimipiste, jossa pankissa tilin omaavat ja asiakasomistaja-asiakkaat voivat asioida pankki- ja asiakasomistjuusasioillaan.
 

 

Samalta jalansijalta ottamani kuva, toissapäivänä: 25.1.2023.
Otin tämän näkymän kohteekseni, kun viime tai toissaviikolla se jäi ottamatta. Piti silloin käydä s-etukorttiasioissa tässä asiakaspalvelupisteessä. Itselläni ei ole kyseistä korttia, mutta lainaan sitä s-ryhmän kassoilla hetkeksi jotta tulee bonuskertymää.
Korttiasia hoitui Prismassa, jossa oli edelleen "pankki" auki, oikein fyysisesti. Sen käteispalveluihin en ota enemmin kantaa, kun en niitä mihinkään tarvitse, mutta tiukkaa oli aikatauluissa jos rahaa mielii paperiversiona saada. Työssäkäyviltä jää saamatta, siis pankista.

 

Sokoksen s-pankki ohjeistaa menemään nettiin. Toimii ajanvarauksella, jota ei voi varata muutoin kuin menemällä nettiin. Se ei onnistu esimerkiksi puhelimitse. Omalla kohdallani se onnistuisi, jos sellaista tarvitsisin. Kun minulla on netti ja vaikka mitä älypuhelimessani. Mutta potentiaalinen s-ryhmän pankkiasiakaskunta pitää sisällään aivan varmasti jonkin verran väkeä jolla ei ole.
 Se siitä. Seuraavaan "kohteeseen": 


"Rephotoja" eli uudelleenkuvausta



. . . tai oikeastaan edelliseen, ennen Sokoksessa käyniä ja BePoppia.
Kävimme siis kirjastosssa, jonka remonttitarpeesta, muualle muuttamisesta tai jopa kokonaan uudelleenrakentamisesta on muodostunut aivan viime päivinä ja tänäänkin polttava uutis- tekstiviestipalsta- ja somepuheenaihe.
Päästyämme ulos, menin ja otin tämän kuvan: Katunäkymän paikalta, josta otettu kuva odotti uudelleenkuvaamista.

Paikalla jossa on nyt Kirjasto, on aikoinaan sijainnut Satakunnan museon ensimmäinen toimipaikka.
Näkymä oli tällainen. Kuva on Satakunnna museon kokoelmista, Voitto Niemelän kuvaama, kuvausajankohtaa ei kerrottu.
Kuva on vapaasti käytettävissä, mutta käytön yhteydessä on mainittava kuvalähde, eli tässä kuten parissa seuraavassakin vanhassa kuvassa; Satakunan Museo.


Kävellessämme kirjastolta takaisin torille ja edelleen, otin toisen uudelleenkuvauskuvan. Gallen-kallelankadulla numerossa 7, Hotelli Vaakunan kohdalla torin suuntaan. Koska sellainen oli tarjolla uudelleenkuvauskohteeksi.


Kustaa Emil Klint on ottanut kuvan jonka nyt uudelleenkuvasin samalta paikalta. Tämän kuvan kuvausajankohdan saisi varmaankin selville, mutta en ryhtynyt sitä selvittämään, ainakaan heti.


Uudelleenkuvauspaikka; kaupppahallin Isolinnankadun puoleinen sisäänkäynti, jolle minun täytyi palata uudelleen, kun töppäsin ensimmäisellä kerralla. Otin vuosi - pari sitten kuvan "väärästä päästä hallia", mutta korjasin nyt virheeni. Väärä kuva kummitteee edelleen, ja minun pitää pyytää sen poistamista jollain tavalla. Tämäkin kuva Voitto Niemelän ottama. 60-luvulta


Nyt uudelleenkuvaamani, samasta paikasta. Ovien takana oli aikoinaan Kauppahallin Bingo. Nytkin halliin pääsee, kulman takaa sisäpihalta.
Hallin tulevaisuus on mitä on. En ota siihen enempää kantaa.


 

 

Lähihistoriallista uusintakuvausta ja  ajatuksia näkemästäni ja lukemastani


 

Kävin ottamassa omaan arkistooni näkymän Herttuantorin rappukäytävältä, kuudnnesta kerroksesta. Pariksi aiemmin ottamalleni. Kaupunkimaisema on muuttunut Hallitornin verran, joka on noussut puretun Juhana Herttuan / Omenahotellin puretun talon tilalle. Vuodenaika on eri: lumeton viikko tammikuussa ja aiempi, vehreä sateinen heinäkuun päivä.
Somekommentti kertoi että Hallitornissa on 70 asuntoa, joista nyt 20 myymättömänä tyhjillään. Asian voisi ilmaista niinkin, että 50 on myyty. Ajat ovat haastavat asuntokaupalle. Uutta syntyy koko ajan, muunmuassa meijerin tontille. Suuret ikäluokat muuttavat omakotitaloistaan kaupunkiin, mutta ikäluokka on jossain vaiheessa loppuunelänyt. Mitä sitten?  Aika näyttää, ja sijoittajat.
 

 

Otin tämän muutama vuosi sitten ottamani kuvn kirjastosta esiin, luettuani aamun digilehden tekstaripalstalta ehdotuksia kirjaston sijoituspaikaksi. Tapauksessa että sen pitää muuttaa johonkin.
Kauppahallia ehdotettiin kirjastoksi muutettavaksi. Muitakin ehdotuksia oli, mutta tuo hallitapaus kiinnitti huomioni ja aiheutti ihmettelyni.
Menkää ensin kirjastoon; edes kerran oikein kunnolla. Jos pääsette, niin menkää tiloihin joihin ei normaalisti yleisöllä ja käyttäjillä ole asiaa. Pohjakerrokseen, yläkertaan, tutkijanhuoneisiin, lastenosastolle, varastokirjastoon. Se on kuulkaa he-le-vetin iso, suuri laitos ja rakennus. Muutakin kuin kaakeloitu uimahalliksi haukuttu talo puiston varrella.
Menkää sitten Kauppahalliin. Kävelkää se läpi, edes takaisin. Kirjastomittakaavassa sinne ei mahdu oikein mitään. Samoin suosittelen käymään Satakunnan museossa, samalla tavalla  tilaa ja muuta sellaista tarkastellen. Unohtaen sen ulkonäön tai muodon. Matkailu avartaa, vaikkei kauas lähtisi.

 Mieleeni nousi vanha, toukokuussa 2017 kirjoittamani bloggaus otsikolla (linkki aukeaa)  Porin porut. Ei uutta  - elämä jatkuu. 

 

 

Tämä aamuhetki
Nousin koneen ääreltä, mennäkseni parvekkeelle harjoittamaan. Olin haistavinani sähkön tuoksua; pölyn käryä tai vastaavaa. Nuuskein läppäriä, joka käy ajoittain kuumanakin, riippuen sillä tehtävän homman vaatimasta prosessoritehosta. Vanha sotaratsu ei ollut hajun lähde. Ehkä haistoin "omiani.
Pistin sen kuitenkin hetkeksi viilenemään, laittamalla hiiren sen reunan alle, jäähtymisen edesauttamiseksi. Akkua läppärissä ei ole ollut ties milloin. Se paisui pois, mutta sähköä saa pistorasiasta ja ajo käy. Dvd-asemakin kärähti jo ammoin, ammattikäytössä 1000 polton jälkeen.


Hämmästyin ja havahduin parvekkeella käydessäni niin, että täytyi hakea puhelin ja napata kuva. Vuoden ensimmäinen aamunkajo itätaivaalla. Aavistus helmiäispilveäkin.
Jollain tavalla tavallisesta poikkeava kajastus. Ja olen niitä kokenut paljon.
Mutta ei se mitään; aamuruskoa odotellessa. Ei sen tänään pitäisi päivää paskoa. Huomiseksi vast on povattu räntää ja jotain muuta paskaa.

Hyvää viikonloppua joka tapauksessa. Vaikkei se arjesta poikkeaisikaan. 



Porissa: 27.1.2023
oikolukematta
______________
---------------------


___

 

 

20.1.23

Tulva uhkaa ja bussit kulkee


Kuluneen viikon uutisaihe ja somen kuvatulva on ollut  Poria uhkaava tulva. Kun satoi 6 päivää peräkkäin vettä, ja lämpötila oli yhden ja viiden lämpöasteen välillä. Jokijäät lähtivät  liikkeelle ja kasautuivat jokihaaraan ja kaarisillan tuntumaan. Kaarisilta on viralliselta nimeltään Pormestarinsilta, mutta tunnetaan muotonsa perusteella kaarisiltana. Sitä kutsuttiin alkuaikoinaan myös harpuksi, jotkut harvat.

Se kaarisillasta, mutta onko ennen ollut tähän aikaan talvea niin, että jäät lähtee ja vedenpinta nousee joessa. Muistini hämäristä ja kuva-arkiston täsmällisyydestä löysin tämän vertailukuvan. Kollaasin 6-7 vuoden takaa, samoilta päivämääriltä kuin nytkin: 19. tammikuuta, noina vuosina.
Kuvat ovat siltojen; Porin- ja Linnansillan välistä. Siitä missä on venelaiturit kesäaikaan. Ei uutta tai dramaattista nyt.

 

 

Mennään bussilla / mentiin 2022


 

Palasin viime vuoteen, josta on pian kulunut kuukausi. Merkitsen muistiin kaikenlaista. Kalenteriin ja siitä muutamia tietolähteitä apuna käyttäen laskentataulukkoon. Exceliin joka on yleisnimitys ohjelmalle jolla luodaan taulukoita ja lasketaan montaa lajia. Varsinainen excelini kuoli pois "ison" tietokoneen mukana, mutta ei se mitään. Ilmaisia toimisto-ohjelmapaketteja on; Open office ja Libre muiden muassa.

Mutta tuohon taulukkoon, yhteenvetoon vuoden 2022 kulkemisista. Kuukaudet alkavat toukokuusta, koska sitä ennen en liikahtanut linja-autolla. Enkä paljon muullakaan. Matkalaskurissa on 47 kuljettua matkaa. Niihin käytetty summa ja niiden lukumäärä  koostuu 99% kahden hengen kulkemiseta. Jos olisin merkinnyt ne erillisinä ostettuina matkalippuina, niitä olisi 80-90. Matkoihin kulunut rahamäärä matkaa kohden olisi ja varsinkin näyttäisi toiselta. Mutta tein noin: 53 matkustusta, 409 euroa = 7,7 euroa / reissu.
Yhden henkilön versiossa noin 4,5 - 5 euroa / matka. Lippuvaihtoehtoja on paljon; kertaa, sarjaa, 5 tunnin lippua, joista viime aikoina  edulliseksi osoittautunut 10 matkan sarja jossa yhden matkan hinta 2,5 euroa. Muuttui käyttökelpoiseksi, kun vaihtoaika venyi tunnista kahteen. Siinä ehtii jo.
 

Kaappasin Googlelta tulleesta sähköpostista kuvan aikajanani yhteenvedosta, puhelimeni vuoden 2022 aikana linja-autolla kulkemasta matkasta. Lukemat eivät ole faktaa, mutta suuntaa antavat. Meinasin ensin, etten tätä linja-autoilua ota blogiaiheeksi, mutta on siinä kuitenkin itua.
Ellei muuta, niin kustannusvertailua oman auton käyttöön nähden.
1100 klometriä bussilla maksoi karkeasti laskien 37 senttiä (0,37 eur) / kilometri.

Mitä se olisi maksanut, ellen olisi hävittänyt autoani huhtikuussa 2021. En enää tarkalleen muista mitä  vakuutus, verot, polttoaine silloin ennen bensanhintojen pomppausta, katsastukset ja muu kulutus maksoi. Mutta onhan meillä netti ja trafit joista voi lunttailla.
Hämärä muistikuva ajomääristäni autoiluni loppuaikoina on sekin unohtunut, mutta arvioisin korkeintaan jotain 7-8000 kilometrin välitä / vuosi. Siitä laskemaan; 8000 km, tai jopa 7000. / vuosi velattomalla autolla.
Vakuutus 500 euroa
vero 200 euroa
katsastus 60 euroa
bensaa 7 litraa  "sadalla" keskikulutuksena, yhteensä 560 litraa. Nykyhinta jotain 1,90 / litra = 1060 eur

Kaikkki yhteensä, pyöreät  1800 euroa.   =>  0,22 euroa / kilometri, jos se 8000 km / vuosi.
Jos olisi kulkenut vain saman 1100 km vuoden aikana, kuten bussilla, niin matkakulu olisi 0,82 eur /km. Bensankulutus huomioiden, mutta muut kulut samat. Auton huoltoja en laskenut mukaan, enkä rengaskuluja ja muuta järkytyksestä kertyvää kulunkia.
Toistan itseäni, mutta edelleen: En ole päivääkään katunut autosta luopumistani. Vaikka olen aikoinaan ollut "auto- ja prätkähullukin", olen aina inhonnut pakollista ja varsinkin talviajoa neuroottisuuteen saakka. Loppu-autoiluaikoinani en suostunut enää talvella niinsanottuun maantie (valtatie)- ajoon, vaan valitsin reitit hiljaisempia ja hidasnopeuksisempia myöden. Aikaa on aina olut, enkä ole kiirehtinyt.
Nyt linja-autoiluunkin on aikaa, eikä kiirettä pysäkeille. Jos ja kun bussin vaihtoon menee usein torilla tai jossain puoli tuntia tai jopa tunti, saan sen ajan kulumaan helposti.


 

Liikkumisen tai kulkemisen vapaus omalla autolla maksaa, tietenkin. Julkisilla liikennevälineillä kulkeminen edellyttää suunnittelua. Eivätkä ne vie paikkoihin joihin omalla autolla pääsee suoraviivaisesti.
Aikataulut voi lukea paperisellaisilta tai netistä pdf:nä. Mobiilisovellus; Kyyti Likel Porin tapauksessa, on kätevä ja monipuolinen. Mutta käytän paperia, kun kulkemisia pähkäilen. Reitit, linjat ja ajat netistä paperille, Sen jälkeen kuva konseptista puhelimeen. Laput menevät roskiin.
Yllä yksi esimerkki kauppaan menemisestä.

Toissapäivänä tai jonain, haluttiin mennä Itäkseskuksen - Mikkolan Prismaan. Kesäaikaan pyörällä matkaa sinne on kolmisen kilometriä / suunta. Toisessa Prismassa, länsiselaisessa Musassa on jo käyty bussilla. Samalla Lidlissä, kun sen tuntumaan pääsee kätevästi. Paanakedon Lidliin ei pääse lähituntumaan bussilla. Itäkeskuksen Prisma tuntui näin talvella saavuttamattomalta, kun en jaksa kuutta kilometriä kävellä, ja pyörä on talvilepotilassa. Mutta pääseehän sinne: Torin kautta. Linjoja on monipuolisesti, ja maisemaa katselee ihan mielellään ammattikuskin kuljettamana.
Kurkkasin Googlen aikajanaa tuolta päivältä; 16.1. Kun mentiin linjurilla Itäkeskukseen. Matkaa kertyi linja-autolla 19 kilometriä, ja jalankulkua 1,3. Asuinpaikasta kolmen kilometrin päähän. Mutta samalla käytiin Sokoksessa ja paluumatkan torivaiheessa Mäkilän leipomo-kahvilassa kahvilla loppureitin bussia varrotessa. Meinattiin ensin Teljäntorin kahvilaan, mutta se oli täynnä. Eihän Teljäntorilla ketään käy. 




Viikonloppuna oli harvinainen, ensimmäinen kerta kun puhelimella ei pystynyt ostamaan mobiilia bussilippua. Kun vika sattui viikonloppuna, sen korjaantuminen kesti alkuviikkoon. Pistin asiasta palautetta, kun halusin varmistua siitä että vikaantuminen on palveuntarjoajan "päässä" eikä omassa puhelimessani tai sen sovelluksen asetuksissa tai versiossa. Linja-autoyhtiön toimitusjohtajalta tuli vastaus, joka meni varmaan lukuisalle joukolle muitakin, että vikaa korjataan - nou hätä.


Mobiilin ollessa rikki, sai 5 tunnin lipun kuljettajalta setelirahalla. Ensin lauantaisen ja sittemmin edellä kertomani prismamatkankin. Tällaisilla kuvan lipuilla kuljettiin Puuvilaan ja takaisin. Lauantaisin ei olla aiemmin kuljettu, mutta löytyihän vuorot sillekin. Viikonloppuisin vuoroja menee harvemmin mutta eri linjojen yhdistelmistä löytyi hyvin sujuvat. Asutaan kahden linjan "välissä": pysäkeilleen jokseenkin sama matka, alle puoli kilometriä.
Paperi ja kolikkorahaa on hyvä olla purkissa tällaisten tilanteiden varalle, vaikka äärimmäisen harvoin niitä tulee.
Niin muuten: Hiihtolomaviikolla Porin Linjojen bussimatkat ovat ilmaisia. 


Pruukaan ottaa kuvan muistoksi,  torilla bussi- jatkoyhteyttä odotellessa. Ne toistavat itseään, mutta ovat myös  muistiinpanokuvia vallinneesta säätilasta ja kelistä. Niin tämäkin 14.1.2023.
Mittarissa +4. Kamala kaljamakeli on jo mennyt, ja seuraavaa odotellaan. Toriparlamentti-patsas.


Edellinen postaukseni sai osakseen paljon huomiota: Kuutisensataa lukijaa tai katsojaa viikossa. Kun jaoin sen "puskaradioon". Palaute oli sieltäkin positiivista, vaikka odotin tyypilistä tuulettimeen lentävää.
Kysyttiin että miten tällaisen blogin voi ottaa "lukulistalle". Se edellyttää googletunnusta ja jonkun lue-napin painamista. En tarkemmin tiedä. Sen systeemin mukaan blogillani on yksi (1) lukija-statuksen omaava. 

 

Näin se luonnaa tietokoneella lukiessa, jos haluaa lukea muutakin tuottamaani kuin viimeisintä. Sivun alalaidassa on nappulat etusivulle, edelliseen ja seuraavaan julkaisuun. Vanhempaan ja niiltä uudempiin.
Webbiversiossa on oikeassa sivupalkissa hakemistopuu, jota klikkailemalla pääsee vuosiin, kuukausiin ja otsikoihin. Puhelin- blogiovelluksessa ei tuota hakemistorakennetta ole. Mutta näin. 


Kiitos ja mukavaa tulevaa viikonloppua !

 

 

 

Porissa: 20.1.2023

 

_______________

 

_

12.1.23

Lippakioskia ja muuta kaupunkisuunnittelua


Tässä blogipäivityksessä päivänpolttavia uutisaiheita Porista, muutama kuva kuluneilta alkuvuoden näkymiltä ja digitalisen hyvinvoinnin raportti puhelimesta, vuoden ensimmäiseltä viikolta.

Siirryttyäni saaresta takaisin kaupunkiympäristöön, aiemmat mielenkiinnonkohteeni ovat heränneet hiljaiselon jälkeen takaisin henkiin. Vuosien varrella ottamilleni kuville on syntynyt käyttöä, vertaiukuvina ja mieleen palauttamisena; missä olen kulkenut ja mihin kiinnittänyt huomioni.
Näin talvihorroksen aikaan on mielessä jo tuleva kevät ja sulan maan aika, jolloin kulkeminen on taas vaivattomampaa ja helpompaa. Toivo kuvavirran lisääntymisestä ja monipuolistumisestakin on jo mielessä.
Mutta nyt muutamaan aiheeseen tai kohteeseen joilla on hölmöily-yhteyksiä

 

 

Eilinen uutinen Kirjurinluodon uimarannan tuntumaan ilmeisesti tulossa olevasta lippakioskista herätti somessa ja Stakunnan Kansan uutiskommentoinnissa paljon kommentointia. Tämä suurikokoinen, leveydeltään 4096 pikselinen panoraama esittää kyseistä rantaa, vastarannalta kuvattuna.
Sen laidoilla näkyvät kaksi kioskia, pömpeliä jotka ovat menossa purkuun ja johonkin kohtaan rantaa,  sen tuntumaan on suunnitteilla arkkitehtooninen kioskirakennus jota lippakioskiksikin on alettu kutsua.

 

Taavisillan päässä rantaa (panoraamakuvassa oikealla) on toiminut tämä Taavin pub - beach house. Siitä on saattanut kauneimpina päivinä ostaa virvokkeita. Kioskin tuntumassa muutama pöytä ja penkki, joilla nauttia ostoksistaan.  Menee purkuun. Osoite: Koivikkopolku 2 - jota harva tuntee, olleeko goggle mapsissakaan
 

 

Rannan toisessa päässä toinen kioski. Menee purkuun. Osoite näkyy rakennelma yläosassa.
Viimeinen toimija tässä on ollut sup-lautoja vuokraava firma.

Miksi kaavailtavana oleva uudisrakennus on herättänyt niin paljon keskustelua ja kritisoimista?
Kaupungin tekninen lautakunta kokousti hankkeesta, jonka kustannusarvio on tuplautunut 200 000 eurosta noin puoleen miljoonaan euroon. Terasseineen 38 tai jotain niillämain olevan kioskin neliöhinnaksi osoittautuu 13 000 euroa / neliö. Hintalappua perustellaan rakennuksen arkkitehtoonisilla ominaisuuksilla, koska paikka on vaativa. Ilmeisen arvokaskin ympäristö. Koska suunnitteluun on mennyt jo huomattava summa siihenkin, hanke on vietävä loppuun. Maksoi mitä maksoi.
Poliitikko vastasi suyntyneeseen kritiikkiin, ettei sinne voida mitään rotiskoa rakennuttaa, vaikka niiiin porilaista olisikin luonteeltaan. Vittuili siis suoraan meille porilaisella mielenlaadula varustetuile änestäjilleen.
Tai en minä ole hänen äänestäjänsä. Enkä tulevaisuudessa ehkä kenenkään muunkaan. Vaikka joukossa järjen ääntäkin kuuluu. Rannan kaiteen pensselöinnilläkin meriittinsä hankkineen vakokaulusdemarinkin touhu lähinnä iljettää.



 Samaan aikaan toisaalla:  kellaria, Yyteriä, toimistokolossiakin

 

 

Päivä ennen lippakioskijuttua oli uutinen tästä ikiaikaisesta kellarista ja sen takana olevasta saunarakennuksesta, jotka puretaan. Tai tullaan purkamaan. Kuriositeetteja (linkki sanakirjaan), toimituksen sanavalintaa lainatakseni. Vapaudenkadun ja Asemantaus- nimisen kadun kulmalla, Länsipuiston länsipäässä sijaitseva tontti jolla nämä sijaitsevat, on kaupungin. Kaupunki myy sen ja paikalle noussee aikanaa asuintaloja. Vanha ratavartijan / asemamestarin talo, jossa on toiminut Porin A-kilta on suojeltu ja säilytettävä.

Tontin myynnistä saatava tulo voidaan käyttää esimerkiksi arkkitehtoonisen lippakioskin kohonneeseen kustannusarvioon. Uutisen mukaan siihen voidaan siirtää rahaa myös Yyterin kehittämiseksi kaavaillun uuden inforakennuksen kustannuksista. Inforakennuksen joka on tulossa purkuun menevän "punaisen tuvan" tilalle tai vaiheille. Inforakennuksen, jonka kustannusarvio on noin 2 miljoonaa euroa. Se se vasta arkkitehtooninen ihme varmaan onkin. 


Koitin pikaisesti löytää arkistoistani kuvan Yyterin punaisesta tuvasta, mutta ei heti tullut vastaan. Mutta tämä MEriravintola tuli samalla mieleeni, kun kuva tuli eteen. Sehän puretaan myös. Kuvassa Allegro nimisenä, mutta sittemmin ravintola Martinan kesä-pop-uppina pari kesää toiminut Austin allegrolla aimenin somistettu (auton katto näkyy) ravintolarakennus on myös yksi porilaisen poliittisen hölmöilyn ja kusetuksen maliesimerkki. Myydään ja ostetaan, puretaan j ehkä uudisrakennetaan sekin muutamaan kertaan niin joku saa rahaa oikein kunnolla. Mutta mitä siitä. Varotaan kuitenkin rotiskoja.
 

 

"Kaikki kaunis puretaan".
Aivan viimieisin purkukohde pomppasi uutisissa eteeni eilisitana. Tämä on kiinteistömassa, jonka osakkaina ovat Porin kaupunki, YH-asunnot ja DNA. YH-asunnot on kaupungin omistama. DNA:n tilat sijoittuvat rakennuksen maanalaisiin osiin, joita purkusuunnitelmat eivät koske. Purettavan maanpäälisen osan tilalle, kellaritilojen päälle kaaavailevat asuintaloa.
YH-asuntojen markkinoitavaksi tietenkin. Mutta ei se minua haittaa.
Talossa on toiminut muunmuassa Pori energia, vammaispalveluja viimeiseksi.

Otavankadun ja Gallen-kallelankadun kulmassa, jonka ohi kävelimme eilen matkallamme torilta Vapaudenkadun ja Gallen-kallelankadun kulmataloon kyläilemään. Siitä voisi kirjoittaa; lumikaaoksen jälkeisen vesisateen liukastamista jäisistä jalkakäytävistä ja muusta vastaavasta jalankulkuvaivalloisuudesta. Mutta "mitäs läksit".

 

 

 Muuta - tallentunutta viikon varrelta, ja digitalsta hyvinvointia

 

Pikakassa, itsepalvelukassa. Herralahden S-market. Laitos jota en käytä, jos en boikotoikaan. Kahdesta syystä: Haluan tukea työntekemistä. Eikä tuosta voi ostaa tupakkia eikä kaljaa.
Käytiin linja-autoillen Herralahdessa, kun talviaikaan ei jaksa eikä viitsi kävellä, eikä polkupyörällä voi. Hoksasin Porin Linjojen lippiutarjonnassa kertalippusarjan lippujen vaihtoajan muutuneen tunnista kahdeksi tunniksi, jonka aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja muillakin asioilla. Niin keskustassa kuin lähempänäkin. Väinölässä ei ole ruokakauppaa. Lähin, kallis kauppa on Sampolassa. Siellä käyntikin on siinä ja siinä, kun kävelymatkaa tulee 3 kilometriä. Näillä rannikon talvimärillä ja jäisillä keleillä sekin pistää jalat hapoille. Nastakengät auttaisivat asiassa, mutta ei niillä viitsi sisätioissa lattoita rei'ittää ja kauppojen kiviattioilla puolestaan liukastella.
Onneksi on R-kioski, josta saa hankittua tarpeellista unohtunutta tai loppunutta pientä.
 

 

Tiimanninnokassa. Varvourinjuovan suulla, Koivistonluodon ja Kalaholman rajalla. Hartela on rakentamassa laadukasta asumista Tiimanninluotoon, mutta hanke ei etene. Ennakkomarkkinointi ei ole ehkä tuonut toivottua innostusta asunnon ostajien keskuudessa ja  rakennushanke seisoo. Tähän maisemaan, tälle puolen Varvouria pääsee jatkossakin viettämään kesäpäivää.
 

 

Tykkään vertailukuvien ottamisesta. Tiimanninnokkaan suuntautunut kävelylenkkimme sai innoituksensa tästä kesäisestä näkymästä, pari vuotta sitten. Pusikkojen takana rantaviivalla voi pitää nuotiotakin. Paistaa vaikka makkaraa. Ellei ole metsäpalovaroitusta voimassa.
 

 

Käytiin kaupungissa, kaupassa. Kun aikaa oli niin pikaisesti samalla Iso Karhun pohjakerroksessa Ars Porin Ursus Magnus näyttelyä . . .



 . . .  ja kaupunkiolohuonetta vilkaisemassa. Hieno homma!
 

 

Puhelimeni näytölle ponnahti ensimmäisen kerran ilmoitus, jota en oikopäätä pyyhkäissyt pois.
Viikkoraportti puhelimen näyttötoiminnasta. Siis toiminnastani puhelimella. Ajankäyttö, ruutuaika viikon ajalta. Aika hurjaa lukemaa, mutta vuodenaikaan nähden ymmärrettävää. Kolme eniten aikaa vienyttä sovellusta Facebook ykkösenä. Twittweriäkin jonkin verran. Galleria tarkoittaa kuvajärjestelyä ja muuta kuvien katselemista.

Mitä tässä muutakaan tekemään. Tietokoneella tekeminen on vähentynyt paljon, ja puhelin vallannut alaa. Mielenkiintoinen toiminto puheimessa löytyy androidissa nimellä Digitalinen hyvinvointi.
Se on tarkoitettu ruutuajan kontrolloimiseen ja liiallisen ruudun tuijottelun ehkäisemiseen.
Lasten ja nuorten ruutuaikaa pyritään rajaamaan johonkin raamiin. Se on paha juttu jos liikaa tai liian paljon viettää aikaa ruudulla. Omassa lapsuudessani 70-luvulla oli pahennusta herättävää lukea kirjoja tai Aku Ankkaa. Sanottiin että näkö lähtee jos on koko ajan nenä kirjassa kiinni.
Ja käteenvetämisestä (masturboimista)   lähtee kuulo.  Vai häh!

 
Yritetään pysyä pystyssä - tuolla ukona. Kyllä se siitä taas pakastuu ja luntakin vielä.

 

 

Porissa: 12.1.2023 - jätän oikolukemisen muille

_______________
 



_____

4.1.23

Päivitystä ja alkanutta vuotta

Vuoden vaihtuessa, vuodenvaihteen molemmin puolin on tapana tehdä yhteenvetoa  menneestä vuodesta. Laittaa lukuja jonoon, summata. Kukin mielenkiinnonkohteidensa ja tapojensa mukaan. Jos asioita mustiin merkitsee tavalla tai toisella. Pientä vähenemistä on ollut tämän vuodenvaihteen osalta havaittavissa, tai se on mennyt minulta ohi.
Tein omista tekemisistäni yhteenvetoa, mutta en niitä ala tässä luettelemaan: Pyöräilykilometrejä säähavaintoja, muita liikkumisia jalan ja bussilla. Montaa "lajia" on mennyt muistiinpanoina talteen, päättyneen vuoden kuten usean aiemmankin kuluessa. Kalenteripinno kasvaa edelleen.

Tapa tehdä asioita jotka ovat minulle oleellisia, on muuttunut tai muotoutunut päättyneen vuoden aikana jonkin verran. Olen kuvannut aiemminkin säästeliäästi ja ensin ajatellen ennen kun olen painanut kameran laukaisinta. Kuvia on kertynyt siksi pajon vähemmän kuin monella valokuvauksen harrastajalla, työkseen kuvaavista puhumattakaan. Työelämä on omalta osatani ohi, mistä olen hyvin tyytyväinen. Valokuvaus ei ole harrastukseni, vaan konsti tallentaa milloin mitäkin. Dokumentoida ja tehdä kuvallisessa muodossa muistiinpanoja. Muutoksesta pohdintaa ja havaintoja tämän julkaisun loppupuoella.

Uusi kalenterikirja käyttöön. Alla edellisen vuoden, joka kulkee uuden rinnalla jonkin aikaa kun pitää palata johonkin loppuvuoden juttuun.


Päivitystä.
Puhelimeni alkoi vuoden 2022 viimeisinä päivinä tyrkyttää kiivaasti päivitystä. Olen aika skeptinen päivitysten suhteen, enkä ole niitä tehnyt heti innolla kun niitä on ollut saatavilla.
Satuin nyt katsomaan, mitä päivityspaketti piti sisällään kun se oli kooltaan paljon tavallista turvapäivitystä suurempi. Siinä olikin päivitys jota kaipasin juuri muutama päivä aiemmin. Kamerasoftaan automaattinen päivämäärä ja kellonaika- vesileima kuvaan. Ja muutakin käyttökelpoista. Annoin päivittää, ja sitten kokeilemaan.
Tällaisissa "sääkuvissa" päivämääräleima on käyttökelpoinen. Onhan sen ja mitä vaan saanut photarilla lisättyä, mutta mobiilisti kuvaten ja saman tien somejakaen homma toimii sujuvammin ja ilman tietokonetta. Tosinpäin; leiman saa poistettua kuvasta, niin ikään photaroimalla. Jos sellainen on tullut vahingossa "taidekuvaan" tai muuhun selaiseen jossa sitä ei ole soveliasta käyttää.

Ylläoleva kuva, johon aikaleiman annoin mennä, jatkaa sääkuvaperinnettä jollaista olen harjoittanut kymmenisen vuotta. Tämä näkymä on vakiintunut jo jonkin aikaa. Reposaaren näkymä vaihtunut Itä-Porilaiseksi lähiönäkymäksi. Elämä kuljettaa, ja niin tulee kuljettamaan alkaneena vuotenakin. Reposaari jää yhdeksi etapiksi, ja uusi tulee tilalle. Vaihdoin Facebook-tietoihini asuinpaikakseni Porin,  vaajaan kahden vuoden reposaarelaisuuden tilalle. Minusta kuten varmaan  monesta muustakaan läppäsillan takaa tulleesta, ei tullut reposaarelaista. Alkuperäiset ovat oikeassa.
Asuntoni säilyy saaressa vielä muutaman kuukauden, mutta muutto häämöttää jo. Ainakin suunnitelmissa. Monta tavaraa on ennen sitä hävitettävänä, annettavana pois. Myymisestä en niin perusta. Elämäntapani, tapa tehdä asioita ja kuluttaa aikaa, on kehittynyt entistäkin vaivattomampaan ja yksinkertaisempaan muotoon. Kun ei tarvitse enää pingottaa tai onnistua työ- ja muissa sellaisissa asioissa.
 

Kulkemista ja tapauksia

 

Mentiin bussilla kaupunkiin. Poikkeukselliseti ilta-aikaan, kun Porin Linjat tarjoaa 8.1 asti ilmaiset kyydit klo 18 jälkeeen ajettavilla vuoroilla. Tarjous liittyy Valon Pori- tapauksiin Liisantorilla ja Raatihuoneenpuistossa, joissa on valaisut värivaloin- ja kuvioin.
Mutta me mentiin ruokakuppaan. Valoja olen nähnyt ennenkin, samoin raatihuoneen ja sen puiston.
Nappasin paluuauton lähtöä varrotessamme tämän kuvan R-kioskilla, jossa usein tulee juotua kahvit, tai ainakin bussia odotellessa.

Kuva on äkkikatsoen ihan tavallinen, jopa tylsä räpsy. Mutta huomioni kuvaa katsoessani kiinnittyi sen elävyyteen. Paneuduin kuvaa ottaessani kuvan ottamiseen vähän tavallista enemmän. Ja paneutuminen on kuvassa nähtävissä. Ikkunan takana näkyy, pöydällä näkyy, ja niiden valaistuserotkin näkyvät.
Puhelimellakin voi harjoittaa luovaa säätöä, äärimmäisyyksiin karkaamatta. jotta tulee luomuaspekti mukaan.
Pari neuvoa tai vinkkiä puhelimella kuvaamiseen: Sillä saa vaakakuviakin. Volumenappia voi käyttää laukaisimena, eikä täräyttää puhelinta näytöllä olevaa painamalla. Mummo / automaatti-asetusta pienemmällä resolla kuvatessa volumenappia pohjassa pitämällä saa kuvattua 10 kuvaa (ainakin) sekunnissa. Vitkaa, siis viivelaukaisintakin kannattaa jossain tapauksissa käyttää.
Ja puhelimen kuvat- ohjelmassa, siinä jolla kuvia selaillaan ja katsellaan, on ihan käyttökelpoisia muokkaus / säätötyökaluja: Valotusta, värilämpötilaa, kylläisyyttä, levelejä ja terävöintiäkin. Ja kokomuutos, ennnen tallennusta. Kaikki säädöt ja muut ovat peruttavissa ja alkuperäinen palautettavissa. Photarilla loput jos oikein tärkeä kuva sattuu tallentumaan.

 

 tämä jo välipäivinä, kun mentiin tori ärrälle kahville. Jälleen bussin lähtöä odottelemaan, räntääkin satoi. Kassahenkilö kysyi minulta kahveja tilatessani, että olenko eläkkeellä - eläkeläinen.  Kun heillä on eläkeläisalennus kahvista ja sen kanssa syötävistä. No minä, että olenhan minä. Sain alennuksen. Sanoin ettei ole eläkekorttia mukana, mutta sitä ei kuulemma tarvittu sillä kertaa ainakaan. Alennus on kyseisen paikan antama, ja kuten edellä; niin kahvista ja sen kanssa nautittavista.
Tupakista, kaljasta, karkista ja muusta sellaisesta sitä ei saa.
Tämä huomio siksi, kun jaettuani kokemuksni someen, kommettiraidalla parveili kommentteja että ruokaupasta ja varmaan alkostakin täytyisi tai kuuluisi saada eläkeläisalennukst.

Nyt saamani alennus oli ensimmäinen eläkeläiselämäni aikana. Jota on kulunut kaksi ja puoli vuotta. Se tuli yllätyksenä. Jälkeenpäin huvitti, mikä kiinnitti valloittavan iloisen myyjän huomion miunssa - eläkeläisenä. Oliko se hinaamani kauppakärry, vai muu olemukseni. Yhtäkaikki; hienoa!
Seuraavalla kerralla minulla ei ollut kauppakärryä. Kun ostokset olivat vähäisemmät ja kannoin niitä urheana.
Suosittelen torin R-kioskia varauksetta. Kahvi on hyvää, samoin leipomukset. Ja hintataso edullinen, ilman alennustakin.

 

Uudenvuoden raketit. Pistin videokameran jalustaan, tavoitteena saada kuvaa ja ääntä talteen. Videolta ruutu kerrallaan hetki jolloin raketti räjähtää loistoonsa. Kello oli noin 19. Keskiyön hetkeä en nähnyt, kun nukuin jo toista tuntia. Minuutiksi heräsin, havahduin. Kun pauketta kuului ikkunan takaa. Jatkoin uniani. Niin kuin jo ties kuinaka monentena vuodenvaihteena ennenkin.


YouTubeen menneessä videossa rakettia kuusen takana. Ei siellä missä ajattelin näkyvän. Lyhyestä virrenveisu kaunis. Aukeaa pikkuruudun alakulmassa näkyvästä ouTubelogosta sielläkin katsottavaksi, ja kuunneltavaksi.
 

 

Tätä kirjoitelmaa aloittaessani. Aamun ruutuaikaa, jolloin useimmiten otan läppärin pöydälle ja naputan. Muutakin toki; tilastoa, kuvanperkuuta ja selaista. Osatani on isojen koneiden käyttö ohi. Puhelin on vallannut alaa monessa, eikä se minua haittaa kun siihen tottuu ja totuttelee.

 

18.12.2022 - päivään palatakseni: Otin 128 gigaisen muistikortin dronesta, joka nukkuu talviunta.
Pistin sen puhelimeen, ja kopsasin sile aluksi kolmen vuoden kuvat tai neljän. Kun olen kaivannut niiden plaraamista puhelimessa, milloin minkäkin tarpeen tullen.
Ulkokovalevyt ja läppäri pitävät sisällään kaikki digikuvat ja skannatut ja muut, vuodesta 1986. Ei kaikkia munia samaan koriin. Pilvipalvelua en kannata, tai siitä välitä arkistoinnissa.
 

 


Vuodet nyt ja 4 aiempaa. Kuvamäärin ilmaistuna. Onhan tuo määrä vähentynyt roimasti "huippuvuosiin" verrattuna. Mutta niin tapa ja kohteetkin, kuten taisin edellä jo jankata.
Huomioitava, että tuolloin vielä osaksi työksikuvaamista ja tapahtumia joukossa.
Nyt riittää kuva tai pari / ryhtyminen tai kulkeminen.
 

 

Härkäviikot - selkäviikot alkavat, kun loppiainen lopettaa juhla- ja pyhäruljanssit. Mitä niistä enempiä pränkkäämään. Talven selkäkin taittuu aikanaan. Päivä on jo pidennyt sen verran että hullukin huomaa. Vaikka sananlaskussa pitäisi jo tapanina.
Lukisin Kustaa Vilkunan Vuotuista ajantietoa, mutta kirja on räpsöössä. Seuraavalla käynnillä se mukaan ja tänne kaupunkiin.

Hyvää loppiaista !

 

 

 

Porissa: 4.1.2023
______________


__()  )(  ()__


__


8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...