23.12.21

Joulurauhaa


Joulu, joulu tullut on / juhla armahainen! / Siitä riemu verraton, / ilo autuainen.
Ympärillä maailma / myrskyn lailla pauhaa. / Sydämemme levossa / nauttii joulurauhaa.

... sanat laati vuonna 1892 Olli Vuorinen, suomalaiseen kansansävelmään vuodelta 1881.


Noiden sanojen ja tämän "kortin" myötä, toivotan hyvää joulua ja niin edelleen; blogini seuraajille ja muillekin, mahdollisesti sattumalta sivulle sattuneille.  Julkaisu jäänee vuoden viimeiseksi. 

Olen lataillut joulukuuun ajan, päivittäin Face Book*ini filatelia-albumiin joulukalenterin tapaan kuvia korttikokoelmastani. Tein samoin vuosi sittenkin. Ajattelin tuota ylläolevaa vuoden viimeiseksi, aaton kortiksi sinne. Mutta laitoinkin sen näin tänne. Käyhän se näinkin. 
Kortti on vuodelta 2010. Sen on julkaissut Lion's club, Lionien nuoriso- ja avustusprojektien hyväksi. 
Kuvan on taiteilut ja signeerannut Jaana Aalto. Ja se on nimeltään Porotokka. 
Upotin kuvaan tekstitoivotuksen, kuten tarkkaavaisimmat huomaavatkin. 


Sosiaalinen media; facet, instat, vlogit ja blogit -ellei aivan vaikene, mutta hiljenee joulun viettoon viimeistään aatonaattolitana, ainakin niin moni ilmoittaa "seinillään". 
Hyvän joulun toivotukset ilmestyvät hyvissä ajoin. Viikko ennen joulua on muodostunut uudeksi normaaliksi jo muutaman vuoden ajan. Ehkä varmuuden vuoksi, kun kukaan ei aattona enää someen eksy kun pitää viettää joulua huolellisesti ja perinteitä noudattaen.
Totta kai perinteitä on. Kullakin omansa, ja aikojen kuluessa muodostuneet. Lapsuuden ja nuoruuden joulut muuntuvat, kun tullaan aikuisiksi ja vuoroon tulee useimmilla oma perhe-elämä ruuhkavuosineen. Puolisoiden perinteet sekoittuvat toisiinsa enemmän tai vähemmän. Jotkut omatuista haihtuvat, tai osoittautuvat mahdottomiksi. Mutta tilalle tulevat uudet. Joulun tähti on ehdoton, laulaa Juice Leskinen, kappaleessaan sika. Hän ei siis ole kappaleessaan sika, vaan kappaleen nimi on sika. 

Omassa tapauksessani edessä on ensimmäinen joulu jonka vietän isekseni, siis yksin. Kamalaa ?!!?
Joku poliitikko sanoi eilen televisiossa, että kenenkään ei pidä olla jouluna yksin, vaikka korona on nyt jylläämässä pahemmin tai voimakkaammin kuin koko olemassaolonsa aikana, joka alkoi maaliskuussa 2020. Joulua täytyy viettää vaikka mikä olisi. 
Yksin eläminen tai oleminen ei ole automaattisesti yksinäisyyttä. Siihen voi päätyä, mutta se voi olla oma valintakin. Joulukeskusteluissa joulun alla törmää perinteisiin; ruokasellaiset ovat etusijalla. Niiden perään tulevat kuuset ja valot. Haudoila käymiset ja lahja-asiat. Joulukorttejakin jotkut laittavat, mutta tapa on jäämässä tekstiviestien ja mesengerien alle. Kiitän kaikista saamistani, niin fyysisistä kuin sähköisistäkin. 




Hain koneelta kuvan jouluaatolta 2013. Vihattu kaupunginjohtajamme julistaa siinä joulurauhaa, Raatihuoneen portailla. Vettä sataa ja kuusi on tietenkin ruma. Myrskytuuli repi sen lamput riipin raapin, ja varhaiset somettajat kuvineen pääsivät synkistelemään kuusen kamaluudella. 
Vielä nytkin, 8 vuotta myöhemmin, on näkynyt kuvia kyseisestä kuusesta joka tuntuu olevan edelleen porilainen standardi. 


22.12.2013 - tuulee tuimasti



En ole käynyt kaupungissa, sitten syyskuun puolivälin. Ei ole ollut asiaa, enkä laiskuuttani ole lähtenyt kameraakaan ulkoiluttamaan ja näkymiä talletamaan kuluneen alkutalven aikana. Nähtävää olisi ollut, kun uudenvuoden ilotulituksen korvaava valonPori tms on avattu Raatihuoneenpuistoon ja pariin muuhunkin paikkaan. Kuusikin on nätti, mitä kuvissa olen nähnyt.

Joulurauhan julistaminen tapahtuu tänä jouluna koronan vuoksi etänä. Kaupunginjohtaja julistaa sen videolla, joka julkaistaan ilmeisesti asianmukaiseen aikaan aattona. Kaikki tai melkein kaikki tieddämme missä mennään, siis tuon korona-covidin suhteen. Aamu-uutiset alkavat aiheella, ja illan viimeiset päättyvät samaan. Hätäjarrumekanismia otetaan käyttöön. Koronapassit pistettiin hyllylle, kokooontumisia rajoitetaan, ravintoloiden ja muiden kuppiloiden valomerkkejä aikaistetaan. 
Olen siinä onnellisessa olotilassa, etten ahdistu. Ruokakuppa on tien toisella puolella. Muuten en käy missään, ennen kun käki taas kukkuu ja linnut laulavat kevättä. 

Jouduin tässä joulunalusviikolla perumaan ja torjumaan parikin joulutervehdystä tuomaan tulemassa ollutta, mikä hiukan harmittaa. Alkuviikosta tuntui olo flunssaiselta ja lämpöäkin tuntui olevan, parina-kolmena päivänä. Siis minulla. Mutta se on nyt ohi. Olo on niin normaali kuin se minulla voi olla. En ostanut kotitestiä, vaikka ne suosittuja ovatkin. Kun ei pahaksi äitynyt. 

Säätiedotus lupailee valkoista joulua. Tai ainakin lumisadetta. Senkin osalta joulu taitaa tulla ja olla, ja mennäkin. Kalendaarisesti se sijoittuu hyvin, viikonloppuun. Joulupäivänä; lauantaina on ruokakuppa kiinni, mutta muuten menee  melko tavallisen viikonlopun mukaan. 
Joten mikäs tässä on ollessa, aatonaaton illan hämärtyessä.



bokeh' :    2013





FB-videoni kauan sitten.  Hannu Taanilan päiväkirjasta, Ylen Ykkösellä 22.12.2000:
Puer natus in Betlehem


Hyvää joulua !





Reposaaressa: 23.12.2021
____
___
__
_
-
.


()()



16.12.21

Huoli-ilmoitus ja joulunalusaikaa


Ajattelin että jätän kertomatta asiasta, joka tapahtui alkuviikosta kesken pyykki- ja siivoushommieni. Ja varmaan viisainta olisikin vaieta. Mutta kerron kuitenkin. Joku autuas sielu oli tehnyt minusta huoli-ilmoituksen. On tai oi siis minusta huolissaan, niin kuin Juicen biisissä raittiushenkilö raittiustuolissaan -muka. (Ei elämästä selviä hengissä).
Kun kaikki eivät tiedä mikä on huoli-ilmoitus, niin se on ikäänkuin eläinsuojeluilmoitus, mutta sellainen tehdään ihmisestä josta ollaan huolissaan. Minusta oli sellainen tehty. Netissä, Porin Perusturvan sivulla.  Tuosta linkistä voi lukea loput ja tehdä mitä täytyy, jos täytyy. Laitan tähän kuitenkin pätkän tekstiä sieltä, kun linkkien tunnistaminen tekstin joukosta on käsittämätöntä:

"Voit tehdä sosiaaliviranomaiselle huoli-ilmoituksen, jos sinulla herää huoli avun tarpeessa olevasta iäkkäästä henkilöstä. Ilmoituksen kohteena voi olla esimerkiksi naapurin tai läheisesi hyvinvointi ja huolesi voi koskea esim. henkilön muuttunutta käytöstä, toimintakykyä tai jaksamista.Huoli-ilmoituksen tarkoituksena on pyrkiä varmistamaan että henkilö saa tarvitsemansa huolenpidon myös sellaisissa tilanteissa, joissa hän sitä ei itse kykene, ymmärrä tai osaa pyytää."
 - 
Lainauksen /kopiodun tekstin loppu -

Tiistai-aamupäiväiset askareeni keskeytyivät siis tuohon tapaukseen, mutta läpäisin sosiaaliviranomaistahon tarkastuksen ja minuun kohdistunut huoli-ilmoitus todettiin perusteettomaksi. 
Melko hyvässä yhteisymmärryksessä, vaikkakin ensin meinasin haistattaa ja toivottaa tahon johonkin helvetin kuuseen.  Suomenksi sanottuna minua vitutti. Enää ei vituta niin paljoa, ei oikeastaan ollenkaan. Mutta ihmetyttää edelleen. 
Olen hyvin vähän tekemisissä kenenkään kanssa. Ja heidän joiden kanssa olen, en millään usko olevan minusta kovinkaan huolissaan. Vielä vähemmän uskon tuollaisen ilmoituksen tekemiseen heidän tahoiltaan.
Kyseessä on tai oli mitä ilmeisimmin kiusanteko, tai vaihtoehtoisesti piruilu. Olen saattanut suututtaa jossain somen puskaradiossa jonkun matalaotsaisen yhdyssanasokean apinan. Vaikka pyrin pysyttelemään kaukana niistä, joskus saattaa lipsahtaa. Facebook-ilmiannot johtavat jäähyihin. Huoli-ilmoitukset sosiaalitarkkaajien tarkkailuihin. 
Kysyivät: miten voin. Kyllä minä voin!  Jatkossakin!



Se siitä.  Pannaan nyt muodon vuoksi
ja tavan takia pari kuvaakin



Pakkanen hellitti ja tuli vähän luntakin. Laittauduin ulkoilemaan. Junnilaan menin katsomaan, miten lammen jääpeite. Kunnossa oli, mutta talvikunnossapitoa ei tulla suorittamaan. Ei se mitään. 



Rannassa oli meri harmaa. Niin kuin odotinkin. Siinä ei toistaiseksi ole oikeastaan mitään mielenkiintoista nähtävää. Nappasin silti kuvan




Vieraskirja oli hienon sävyinen, kun pakkasen hellitettyä se oli edelleen kylmä. Pinnalleen oli muodostunut huurretta joka toi sävyjä näkyviin. Lumisadettakin näkyy kuvassa jos tai kun tarkemmin katsoo. 



Kävelin Junnilasta puukoululle, jossa oi käynnissä joulutori. Myyjiä oli enemmän kuin kuvasta voi päätellä. Taustalla Reposaaritalo (oik.) ja talo jossa toimiii muunmuassa kirjasto (vas.) Lunta satoi. 




Lunta tuli, ja meni kun lämpö plussan puolelle ja taisi vettäkin sataa joku yö.  Asvaltoidut; Kirkkokatu ja Satamapuisto, Kaivokatukin olivat sulat ja olisivat olleet pyöräiltävissäkin. 
Lähdin kuitenkin kävelle liikkeelle. Kaupparanta, Varvin- ja Santunrantakin olivat liukkaita. 
Samoin kuvassa esiintyvä vierasvenesataman laita. Taustalla Marina Merilokki, jonka laituriin oli tullut Charlotta talviunilleen. 




Valoa
Sain roskikseen menossa olleen kolmihaaraisen lampun, mistä ja josta kiitokset hänelle jolta sen sain. 
Lamppu on mallia jalkalamppu, mutta aikani sitä sovitettuani sinne ja tänne, hoksasin että voihan sen laittaa pöydällekin. Työpöytäni koki valaistuksen, ja yöpöytäni peri työvalona iät ajat olleen heikkovaloisen lampun. 



Jouluun on viikko, siis aattoon. Tämä julkaisu perjantaisesta tavasta poiketen jo näin torstaina.
Seuraavakin "numero" ilmestyy varmaankin muuna viikonpäivänä kuin perjantaina, kun ensi perjantai on se jouluaatto. Eihän silloin, sellaisena päivänä voi muuta viettää kuin joulua. 
Minäkin vietän joulua, niin voimallisesti ettei tarvitse huolestua, ainakaan huoli-ilmoituksen tekemiseen asti.
Oikein rattoisaa  tulevaa viikonloppua ja joulunalusviikkoa, kaikkine talvipäivänseisauksineen, joulusiivouksineen ja muine vouhotuksineen. Talvipäivänseisausta lukuunottamatta minun ei tarvitse välittää paskaakaan. 



Reposaaressa: 16.12.2021
____
___
__
_
-
.



()()











10.12.21

Talviunille

Tämä on kahdeksas peräkkäinen viikottainen perjantaina laittamani blogipostaus. Niitä edeltävä 10.10. oli sunnuntai. Syyskuussa vain joka toinen perjantai, kun noita aloin tilastosta katsomaan. 
Ajattelin että pistän kirjoittelun talviunille, mutta katsotaan miltä viikon kuluttua tuntuu, onko sanottavaa. Sanottavaahan on aina, mutta sanonnalla on sekin merkitys että onko sanotulla mitään merkitystä, mieltä, tai kiinnostavuutta. 


Talven painaessa päälle, tämä näkymä alkaa muodostua kohdallani pääasialliseksi: Tapaus on 9 kuvan kooste, jonka kamerasofta kasasi automaattisesti yhteen. Pakkanen hellitti paristakymmenestä nollan tuntumaan. Vähän luntakin pudottelee, heikosti ja ajoittain.
Kuva vähän ennen keskipäivää tänään: 10.12. Kamerana Dji Pocket 2 "bloggaus- ja vloggauskamera.




Pyöräilykausi päätöksessään ?




Menin ja hain akun siisään pyörästäni. Talli on lämmin, mutta silti. Otin samalla pari kuvaa muistiin pyörän näytöltä. Kuvassa matkamittarin kokonaislukema. Se mitä on nyt ajettu hankinnasta lähtien. Kolme kesäkautta takana. Vuosi sitten pistin pyörän pussiin 3.12,
Ensimmäisenä syksynä jo 24.10. 
Pyöräilyni alkoi oston myötä 6.5.2019. 2020 ensimmäiset lenkit ajoin maaliskuun puolivälissä. Tänä vuonna 2021 8. huhtikuuta alkaen, saatuani muuton Reposaareen tehtyä. 

Kun olen tilasto- ja muistiinmerkintäfriikki, minulla on tietysti joka kilometri taulukossa. Excelissä. 
Katsotaanpa tätä vuotta, kun en ole sitä kokonaisuutena katsonutkaan. 
Kilometrejä on kertynyt 1160 - tuhatsatakuusikymmentä. Viimeinen merkintä on 24.11. Sen jälkeen tuli pakkanen. Nyt pakkanen hellittää, mutta mukaan kuvaan tulee tuuli. Tietkin jäätyvät, varsinkin jos sataa jäätävästi josta kovasti varoitellaan. 
En ole asettanut mitään tavoitetta, enkä metsästä kilometrejä. Kahteen edeltävään vuoteen verrattuna tämänvuotinen lukema on vajaa puolet niistä, mutta kertynyt kahta saaresta poistumista lukuunottamatta Reposaarta kiertäen, ympäri - halki, ja poikki. Rantoja metsäpolkuja ja katuja. Kerran kävin kallossa, ja kerran Lampaluodossa. Muuten "vain" täällä saaressa.
Sitä kolutessani olen löytänyt paikkoja, oppinut jo jonkin verran tuntemaan saarta. Näkökulmaa ja näkymiä joita täällä aiemmin autolla 101 kertaa pistäytyessäni en tiennyt enkä osannut kuvitellakaan. 
Jatkan ulkoilua satunnaisesti, kävelemällä. Matkat eivät muodostu pitkiksi, kun kroppa huutaa vastaan. 
Niitäkin olen älykellon laittanut jo tallentamaan, mutta jääkööt nyt sanomatta.



Laiskurin joulu - ja talvi


Kun muutin tänne saareen, minulle sanoi joku että on se hieno paikka ja hieno asua kesäaikaan, mutta entäs kun tulee talvi. Talvi tuli ja tulee entäs sitten. Niin se meneekin, ja tulee taas kevät. Kesä ja syksykin. Mene ja tiedä. Inhoan talvea ja varsinkin kylmää sellaista syvästi, mutta eiköhän siitäkin selviä. Tekemistä minulla on kyllä "jemmassa". 

Joulukin tulee, ja menee. Monella on siitä stressi. Omastani on aikaa, eikä sellaista enää ole tuleva. Ensimmäinen joulu jonka vietän täysin yksin, mielelläni. 
Pitäkää kinkkunne!   :))


Jotta näin tänä perjantaina. 
Palaan kun palaan, ehkä en perjantaina mutta joku muu päivä. 
Niinku niin et nextille levelille, joka on lokaatiossa low. Ja stay tuned - nykysuomeksi....   eiku. Niinkujoo. Kun kaikki jätetään välistä (ennen:  väliin suom.huom.)
ja tulee perästä (ennen tulivat:  perässä suom.huom.) Niinku. 




Reposaaressa: 10.12.2021
____
___
__
_
-
.



()










3.12.21

Joulukalenteria ja jäätyminen



Kirkkokadun päässä on kirkko. 

 

Alkoi joulukuu ja minulla yhdeksäs kuukausi saaressa. Maisema on muuttunut karun kylmäksi, melkein talviseksi. Lumi puuttuu, mutta se oli odotettavissakin että sitä tulee vasta myöhemmin. Marraskuu oli aluksi melko leuto meren vaikutuksesta, mutta kuun vaihde kylmä. Ei pakkanen niinkään, mutta viima ja tuuli puree. 



Reposaari-yhdistys järjestää saaressa joulukalenterin. Päivittäin eri paikoissa nähtäviä jouluisia näkymiä: somistuksia, valoja ja kuvia. Ajattelin että otan mennäkseni päivittäin niitä katsomaan ja kuviksikin ikuistamaan, saaden samalla raitista ilmaa ja vähän liikuntaakin. Sää- ja laiskuusvarauksella. 


Ensimmäinen: 1.12. 

Joulukalenterin aloitti VPK:n talo, Amiraalinkadun ja Kirkkokadun kulmassa. Hyvin oikeutetusti ja osuvasti: 112  -  1.12. 









Näkemäni paloaseman ovella täytyi ottaa talteen. 
Kello näyttää aikaa: 16:18. Tunnelma aivan omanlaisensa. 




... ja toinen 2.12.

Joulukalenterin toinen. Katuviitta kertoo kadun. Kävelymatkaa tähän kotioveltani 350 metriä. 





Kirjoitin edellisen postaukseni lopussa, aloittavani joulukuun alussa kokoelmassani olevien joulukorttien skannaamisen ja julkaisemisen Facebook-sivuni filatelia- ja korttitaide-albumissani, jatkaen päivittäin jouluun saakka. Tein samoin vuosi sitten, joulukuussa 2020. 
Tässä tämän, kolmannen päivän kohde. Ulkoasultaan ja painotavaltaan huomioni herättänyt, joulun alla 1915, Porista Luvialle kulkenut kortti. Venäjänkielinen kulunut lisäleima on sensorileima, jollaisia käytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. 




Jäätynyttä näkymää



Kaupparannan sektoriloisto vilkuttelee punaista valoaan. Se ei ole virallinen merimerkki, vaan (ilmaisesti muualta tuotu) lähinnä koriste. Kaivoin esiin pari merikarttaa, sellaista paperille painettua joita käytettiin ennen nykyisiä sähköisiä. Katsoin myös sähköiset. Tuolla paikalla ei ole, eikä ole ollut  karttoihin merkittyä loistoa. Moni kutsuu tuollaisen muotoista rakennelmaa majakaksikin. Se suotakooon.  Lähin majakka on Säpissä....  tai on Porin majakkakin kun perusteellisia ollaan. Mutta se on oma lukunsa. 





Junnilanjärvi jäätyi





Retkiluistelijan jäljet jäällä 




Keinu jäässä





Luistelija tuntee melko varmasti paikan olosuhteet. Vettä rantojen tuntumassa jään alla alle metri.
Uutiset toitottavat tänäänkin, ettei jäille ole menemistä. Ei varmaan olekaan jos ei tunne virtapaikkoja ja muita uhkatekijöitä. Näillä pakkasilla jää paksunee 2-3 senttiä vuorokaudessa. 
Minua ei saa millekään jäälle menemään, muutoin kuin traktorin perässä. 70-luvun alun tv:n tietoiskut, joissa yksi alkaa miehen painumisella avannossa pinnan alle, teki vaikutuksen ja tehtävänsä. 
Kyseisen tietoiskun voi katsoa tästä.  



Tästä Kaupparannnan veneenlaskupaikalta pilkkijät menevät norssia pyytämään, sitten kun sen aika on.
En viitsi kuvilla toistaa, mutta ensimmäiset jäät tähän suojaiseen paikkaan muodostuivat 27.11.




Kävin Vaakunaviikin vedenkorkeusmittarilla katsomassa. Vaikkakin jäässä, niin taso vastasi säätiedoissa olevaa korkeutta. Tuona aikana. 



Lopuksi, etukäteen: Hyvää itsenäisyyspäivää




Toivotan tämän 7 vuotta vanhan kuvan myötä itsenäisyyspäivää, jo näin aikaisin. Kun aiheeseen tuskin seuraavassa postauksessani palaan. Ellei aivan jotain tavatonta tapahdu.
Kuvassa Keski-Porin sankarihautausmaata,  ja osa Aimo Tukiaisen sankaripatsaskokonaisuudesta. 




Tuli vielä mieleen....
Jätin tällä kertaa kirjoituksestani muutaman tyypillisen osuuden pois. Sarkasmin, kiroilun, kiukuttelun, vähättelyn ja vihjailun; kuvaustekniikankin. Tyydyin kiroilemaan itsekseni,  tietokoneen ruudulle. 
Edessä lienee liikkumisen suhteen hiljaiseloa, jonkinlaista talvilepoa. Mutta enköhän tulevalla viikollakin jotain keksi julkaistavaksi. 






Reposaaressa: 3.12.2021
____
___
__
_
-
.




()




















26.11.21

Porvarillinen hämärä ja kohinaa




Seuraa kuivaa löpinää auringonlaskusta, tuosta kaikkien ihailemasta ilmiöstä joka toistuu joka päivä jollain tavalla  - ja näkymänä. Ääripäinä toisessa huikea valoshow ja toisessa auringon antaman  päivänvalon päättyminen paksun pilvipeitteen taa, niinä päivinä jolloin aurinkoa ei ole taivaalla ollut ihmissilmän nähtävänä ollenkaan. 
Kaunis tai näyttävä auringonlasku on takuuvarma kestoaihe kaikille jotka jollain tavalla harrrastavat valokuvaamista. Se saa usein heidätkin jotka eivät kuvausta varsinaisesti harrasta, kaivamaan puhelimensa esiin ja ikuistamaan näkymän. 

Auringonlasku ei ole omissa kuvatouhuissani ensisijainen kiinnostukseni kohde, ei läheskään. Muutaman kerran olen siihen "ryhtynyt", mutta en ohimennen. Täällä saaressa asuessani, minulla on aitiopaikka lähellä. Olen odottanut marraskuuta, jolloin aurinko laskee sopivaan kohtaan horisonttia, Reposaaren takarannalta katsottuna.  
Lähdin tämän lopuillaan olevan viikon maanantaina rantaan, tarkkaan aikataulutettuna jotta olisin "hollilla" auringonlaskun hetkellä. Se oli tällä leveysasteella kello 15:39. 

Horisontissa oli jonkin verran pilviä, mutta melko lailla selkeääkin taivasta . Auringon laskiessa näkymättömiin, alkoi "näytelmä" jota olin lähtenyt hakemaan, tai ainakin toivoin kohtaavani olosuhteet juuri haluamaani lopputulosta varten -siis kuvassa. 
 



Sain mitä hain: laskevan auringon valaiseman, ensin tasaisen pilviharmaan taivaan, johon tuli eloa ja erottelua. Tämän kuvan syntyhetki on kello 15:44. Viisi minuuttia hetkestä joka katsotaan auringon laskun ajaksi. Aika jolloin auringon yläreuna laskee horisontin alle, kuvassa oikealla. 
Siitä alkaa porvarilliseksi hämäräksi nimetty aika ja näkymä, joka kestää vuodenajasta ja paikasta riippuen noin tunnista puoleentoista tuntiin. 








Auringonlaskun, hämärän vaiheet sen jälkeen kun auringon yläreuna on laskenut horisontin alle. 
Tein illustratorilla kuvan, johon otin mallin ja tiedot Ursan sivulta. Aiheeseen voi tutustua linkistä tarkemmin. Myös nauttinen ja astronominen hämärä selitetään sivulla tarkemmin. 
Hämärän kestoon voi perehtyä Turun yliopiston julkaisemalla nettisivulla. Suosittelen valokuvauksesta tai tähtitieteestä kiinnostuneiden lisäksi myös matematiikkaa harrastaville

Provosoivasta nimestään huolimatta porvarillinen hämärä ei liity käsitteenä oikeistolaiseen politiikkaan. Porvarilliset poliitikotkaan tuskin kiinnostuvat termin esiintymisestä niin paljoa, että alkaisivat sen käyttöä kritisoimaan, niin kuin viime aikoina on intersektionaalisesti näkynyt tapahtuvan milloin minkäkin saamelaisasian tiimoilla.




Kuva siltä minuutilta kun aurinko laski. Ennnen porvarillisen hämärän näkymiä. Meri oli turkoosin sininen kuten taivaskin sillä hetkellä. 
Vihreää tai vielä harvinaisempaa sinistä välähdystä en nyt nähnyt. 




Paleltuani perusteellisesti rantaviivalla hyisessä pohjoistuulessa, ja saatuani haluamani näkymän kuvattua. lähdin jatkamaan matkaa. Menin rantaan metsän kautta, poistuin Junnilan leirikeskuksen pihapiirin kautta. Halusin samalla ottaa "hämärän kuvia" siellä, kun puiston lamput syttyvät ja näkymät hiljalleen tummuvat. 
Selkäni taakse kehittyi punainen taivaanranta ja taivas, auringon laskiessa syvemmälle horisontin alle. Iltarusko oli erityisen punainen, ja sitä esittävää kuvatarjontaa on ollut netti ja somet "pullollaan". 
Tämä kuva rannan ja auringonlaskun suuntaan, 15 minuuttia auringonlaskun jälkeen. 



Kohinaan



Laitoin otsikkoon toiseksi aiheeksi kohinan. Tarkoitan sillä tässä yhteydessä kuvissa esiintyvää kohinaa. Merikin kohisi, mutta se on oma lukunsa. 
Kohina on monen megapikseliuskovaisen kauhistus, jota pitää kammoksua ja välttää kaikin keinoin. Se pitää pitää poissa, tai katu-uskottavuus menee, kun lajitoverit meinaavat ettei tuolla ole älyä tai rahaa hommata hyper-multi- kennolla varustettua kamerarunkoa tai / ja alle 2 valovoimaista lasia sen nokalle. 
Siitä sitten vaan, ihan vapaasti. En koe kohinaa ongelmana tai kuvia "pilaavana". 
Kohinaa syntyy, kun kameran kenno alkaa tehdä omiaan: Tulee rakeisuutta ja värikohinaa, eli eri värisiä pisteitä kuvaan. Pisteet ovat pienenpieniä ja näkyvät kun kuvaa katsoo pikselitasolla - siis reippaasti suurentaen. Myös näyttö jolta kuvaa katsoo, vaikuttaa kohinan näkymiseen. Puhelimen näytöllä kohinaa ei välttämättä huomaa, mutta tietokoneen ruudulle suurennettuna varmasti, jos ja kun sitä on. 
Kohina vähentää tietysti kuvan ääriviivaterävyyttä. 

Kun valoa on vähän, pitää säätää kameran säätöjä. Aukkoa, valotusaikaa, ja ISO-arvoa. Niillä on omat määräävät tarkoituksensa. Isoarvo on jäänne filmiajalta, myös asa-lukuna tunnettu. Oli olemassa 100 asan/ison filmiä, joka oli tavallisin ja eniten käytetty. Sitä herkempi oli (ja on) 200 tai 400 iso-filmi, jotka toimivat himmeämmissäkin valaistuksissa. Huippuja olivat  iso-3200 filmit, joilla saattoi kuvata lyhyemmällä valotusajalla tosi vähävaloisissakin tilanteissa. Mutta kuten digikuvauksessakin, isoarvon suurentuessa, kuviin tuli rakeisuutta ja sävyalakin huononi. 
Viimeisimmissä digikameramalleissa korkeimmat isoarvot ovat jo sadoissa tuhansissa, ja jokin 12800 isoinen kuva ei nykyisillä kennoilla paljoakaan eroa vanhempien kameroiden iso-1000:sta. 

Otin auringonlaskukuvia varten objektiiviksi melko iäkkään zoomin, jonka valovoima ei ole kummoinen. Siinä ei ole kuvanvakaajaa, enkä ottanut jalustaa mukaani. Pidän sen väritoistosta. 
Kun objektiivin polttoväli on esimerkiksi 100 milliä, on käsivaralta kuvatessa valotusajan oltava sekunnin sadasosissa  lyhyempi kuin tuo 100, siis 1/100 sekuntia tai nopeampi. Mieluiten tuplasti: 1/200 sekuntia. Jos linssissä piisaa valovoimaa, eli se on vaikkapa f 1.8 tai jopa 1.4, saa sillä kuvattua nopeammilla valotusajoilla ja pienemmillä isoarvoilla. 
Mutta omassa tapauksessani, kun valovoima oli 3.5, täytyi isoarvoa nostaa jotta valotusaika ei kasvanut niin pitkäksi että olisi tarvinnut jalustaa. 
Päätin että nyt saa kohista, ja valkkasin kameran valikosta iso-auto asetuksen. Esimerkkinä ylläoleva kuva Junnilan ankkalasta, syntyi 1/320 valotusajalla ja f 5 aukolla, ja automaatti pisti isoarvoksi 3200. 
Valotuksen mittaustavasta, yli- tai alivalotusarvosta, pitkän valotuksen kohinanvaimennusasetuksesta, haarukoinnista, jälkikäsittelystä, ja parista muuustakin muuttujasta voisi vielä laittaa, mutta olkoot.  




Lopuksi päiväkirjaa




20.11. oli lasten oikeuksien päivä, liputuspäivä. Naapuri-rivitalon tangossa liehui navakassa tuulessa lippu joka on kovasti menettänyt sineään. Virttynyt. Nappasin kuvan ikkunan läpi. Tarkennus käsin, kun muutoin kuvassa olisi näkynyt vain ikkunaan kertynyttä likaisuutta. 
Täytyy varmaan kevään tullen hankkia talouteen ikkunalasta ja muuta tarviketta, ja jopa pestä ikkunat. 



5 euroa ja viisi senttiä. Pistin "pennit" jonooon. Minulla ei ole enmpää raha-rahaa. Tilillä toki, mutta ei fyysisesti. Tämä määrä on ollut kuukasia, kun en ole mennyt mihinkään missä käteistä tarvittaisiin kahvin, pullan ja muun tortuun maksamiseen.

Käteistä ei ole Reposaaressa saatavana, ellei ole S-ryhmän asiakasomistaja; vihreän kortin ja S-pankkitilin haltija. S-ryhmä on rajannut käteisen nostomahollisuuden kaupan kassoillaan vain edellämainitulle kansanosalle. K-kaupasta voi nostaa kun ostaa, muidenkin pankkien korteilla ja tileiltä. Mutta sellaista K-kauppaa ei Reposaaressa ole. 
En tiedä, voiko rantakioskilla ostaa ja nostaa. Mutta kuten sanottu; tarve käteiselle on nyky-mobilepay aikoina aivan satunnainen. Yksi konsti on ottaa pullonpalautusrahat rahana, eikä hyvityksenä ostosten loppusummaan. Kyllä siitäkin ajanoloon kilisevää kertyy, ja sitten jossain vaiheessa voi oikein repäistä. 



"Sääkuva" johon ymppäsin pikkukuvan lämpömittarista ja kellosta. Olen vuosikaudet räpsinyt tällaisia, parissa edellisessä asuinpaikassani ja nyt tässä nykyisessänikin. Sama näkymä päivästä toiseen, tai melkein joka päivä. Vuodenaikojen kuluessa muuttuvaa näkymää. Kuvia on kertynyt satoja, tuhatkin on varmaan jo ylittynyt. Tapa ja ajankulu joka pitää "kartalla". 



Syksyn vaihtuessa hiljalleen talveksi, jokapäiväinen ulkoilu on vaihtumassa satunnaiseksi. Seuraan finnpilotin sivuilta sataman liikennetilannetta. Jos ja kun jotain kiinnostavaa ilmenee, kuten tässä kuvassa, laittaudun rantaan katsomaan. Pyörällä liikkuminen korvautuu kävelemisenä, mutta aallonmurtajalle on kuitenkin matkaa sen verran että sen kulkee mieluummin pyörällä, niin pitkään kuin kelien puolesta on mielekästä ja mahdollista. 
FaceBook:in laivabongaus-albumini kasvoi taas kahdella "havainnolla". 




Ensimmäinen adventti on ylihuomenna. Tänä vuonna se sijoittuu marraskuun puolelle, 28. päivään. 
Aloitan joulukuun alussa kokoelmassani olevien joulukorttien skannaamisen ja julkaisemisen Facebook-sivuni filatelia- ja korttitaide-albumissani, jatkaen päivittäin jouluun saakka. Tein samoin vuosi sitten, joulukuussa 2020. 
Tässä näytteeksi ensimmäisen päivän kortiksi tuleva. Tapaus jonka skannasin tähän moöemmilta puoliltaan, koska leima- ja merkkipuolikin kiinnostava. Kortiin taiteilija; Jenny Nyström on "vanha tuttu". Yhteen hänen korteistaan, sekä myös poikansa korttiin voi kurkata vuoden takaisessa latauksessani; tässä



Kortti on leimattu 23. joulukuuta 1947, niinsanotulla siltaleimalla, jossa myös postitorvet.
Osoite on yksinkertainen: Asemaravintola joka toimi pitkään: 1937, aseman valmistuttua, vuoteen 1980, jolloin se muutettiin VR:n henkilökunnan ravintolaksi. Asemaravintola toimi Porin rautatieasemarakennuksen luoteen puoleisessa siivessä. 
Kuten usein postimerkkeilyssä ja filateliassa, mielenkiinto siirtyy aiheesta toiseen. 





Hyvää tulevaa ensimmäistä Adventtia, eli pikkujoulua !





Reposaaressa: 26.11.2021
... osittain 25.11.
... korjaus ja pieni päivitys 1.12.
____
___
__
_
-
.



()

19.11.21

Metsäinen Reposaari ja pari kirkkoa



huom: kirjoitusta päivitetty viimeisen aiheen osalta, seuraavana aamuna: 20.11. klo 10:15


Meinasin jättää tämän perjantain vaille blogijulkisuutta, kun tuntui ettei ole sanottavammin sanottavaa eikä näytettävää. Mutta selaillessani jotain kuviani, löysin sittenkin pohdiskeltavaa. Loppupuolella muutakin kuin alun saivartelua. 



Urheilukentältä kaakon suuntaan, Villistä lännestä Haminaan. 
Etualalla pirtulinnana tunnettu kaksikerroksinen, oikealla laidalla metsäinen takaranta, horisontin alla Kallo ja Mäntyluoto. Kirkkokin, ja asuintaloni erottuvat kun tai jos kuvan klikkaa isommaksi. 



Urheilukentältä luoteen suuntaan. Sahamäkeen ja Tahkoluotoon
Kuvan keskivaiheilla erottuu kolme taloa, jotka saivat minut hakemaan tämän ja edellisenkin kuvan esiin koneeltani. Kuvan oikassa laidassa tulipalossa tuhoutuneen sahan savupiippu, joka jätettiin muistomerkiksi. Kuvaan eksynyt päivämäärävesileima on virheellinen. Nämä kaksi kuvaa on otettu heinäkuun lopussa 2016. 



Ne kolme taloa joita aloin tutkailemaan ilmakuvista jotka edellä. 
Otin 15.11., tällä viikolla siis; muutaman kuvan Konttorinkadulta ja Sahamäenkadun kulman suuntaan, kolmesta punaisesta talosta jotka ovat aikoinaan olleet sahan työntekijöiden asuntoja. 
Otin kuvat näistä, verratakseni niiden mallia Pihlavan Halssin vastaaviin. Sain kipinän tutkia asioita, kun törmäsin netissä juttuun ja kuviin Sahatyöläisten asuntoarkkitehtuurista Oulussa: Porilan taloihin Länsi-Patelassa.
Oululaiset ovat jokseenkin samalla mallilla tehdyt Halssin vastaavien kanssa. Mutta nämä Reposaren sahan, ovat pelkistetympiä. Joitakin yhtymäköhtia kuitenkin on. 
Yhteistä noille kolmelle on aikakausi jolloin ne on tehty. Aikakausi jolloin sahoja perustettiin monelle puolelle Suomea miltei samoina vuosina. 



Tarkistaakseni ilmakuvien kuvaussuunnat, ja palauttaakseni ties kuinkamonennen kerran mieleeni; kuinka Reposaari asettuu ilmansuuntien suhteen, täytyi avata nykyaikainen kartta. En jaksanut penkoa vaatehuoneen ylimmältä hyllyltä merikarttaa. Merkitsin kartalle punaisella rastilla urheilukentän, josta silloin muutama vuosi sitten dronen taivaalle nostin. 



Reposaaren kirkko, ja sen huipulla oleva risti - tapuli jää kuvasta oikealle
Ei urbaanilegenda mutta ei universaali faktakaan, on se että kirkkojen ristien vaakasakarat on melkein poikkeuksetta suunnattu pohjois-etelä suuntiin. Hyvin useissa tapauksissa kirkko on rakennettu lännestä itään, siten että alttari on kirkon itäpäässä. Eräs pomoni teollisuustyöaikakni kertoi asian minulle kauan sitten, kaffeella ollessamme. Hän oli hiukan vääräleuka mutta viisas mies.  Demostroi asian myös niin, että liturgiaa toimittava pappishenkilö kumartaa -polvistuu kasvot idän suuntaan. Ja niin ollen pyllistää länteen. 
Reposaaren kirkko, kuusikulmainen - mallia norjalainen tunturisellainen tekee poikkeuksen siinäkin suhteessa. Ristin sakaroiden suunta on kyllä suunilleen pohjois-etelä, mutta alttari on lännessä. Suomettumisen aika on ohi, joten menköön. 




Katsoin vauhtiin päästyäni vielä pari kuvaa ja karttanäkymää kirkonristien sakaroista ja niiden suuntien sijoittumisia kartoille. Keski-Porin kirkon tapaus on selvä, mutta Länsi-Porin kirkon melkein tasan päinvastainen. Nyt riittää!




Muuta talteen jäänyttä - melko köyhän viikon varrelta



Olen laiska ja saamaton ( muutenkin ) pyörän huollon suhteen
Ajaessa kuulunut rutina ja ratina, ja ketjun lentäminen eturattaalta sai minut vähän putsaamaan pyörää. Mihinkään puleeraamiseen en alkanut, mutta voimansiirto sai osakseen perusteellisemman rassaamisen ja kunnolla rasvaa päälle. Syynä rutinaan ja ketjun lentoon oli tuo kaksirattainen kiristysrissa, joka ei enää seurannut kunnolla tilannetta. Ketjut lähtivät eturattaalta tilanteessa, jossa pistin suurimman vaihteen jota äärimmäisen harvoin käytän, eli pienimmän "ysirattaan". Silloin vaihteensiirtäjän kaksi pikkuratasta ovat vaakatasossa ja liiike pientä. Kun rasvaa puuttui, systeemi ei pysynyt mukana ja seurauksena oli ketjun hyppääminen eturattaalta. 
Meinasin jo että nyt se mokoma katkesi tai avustava moottori leikkasi kiinni, mutta selvisin paskahalvauksesta säikähdyksellä. Pyöräni eturatas on muuten huomiotaherättävän pieni kooltaan. Kuten kuvasta näkyy. 
Kuva on rectumista, kun kännykällä otin hätäisesti. Täytyisi aina ottaa useampi, ja käyttää viivettä kun kuvan puhelimella ottaa.  Pyöräily- "kausi" jatkuu. 



Tyyntä 





 
Kaksi kuvaa yhden tyypillisen aamupäivän vakiolenkkini varrelta. Aamu oli tyyni ja maisema aivan unenomainen. Olin kuluneen viikon aikana liikkeellä ilman varsinaista kameraa, vain puhelin mukanani, jolla otin "muistiinpanoja". Edellisestä Junnilassa käynnistäni on aikaa, mutta kun olin kävellen liikkeellä niin poikkesin sinnekin. 





Toisella kävelylläni menin minulle ennenkokematonta metsäpolkua linnakepuiston kautta rantaan. Olihan tuosta pakko pari kuvaa ottaa, vaikka niitä aiemmiltakin käynneiltä on tallessa. 



Tyhjentynyttä kaupparantaa




Kaupparannan suojainen venelaituri 
Viimeinenkin vene,"altaan" suuaukolla ollut troolari-huvialus on häipynyt. 



 . . . siirtynyt Marina Merilokin laituriin. 
Taustalla toinen troolari, jonka pelastuslaitos etualalla olevan tavoin otti kiinni kun tuuli kävi tuimasti idän suunnalta ja eteläselltä kävi maininki kaupparantaan. Marinan fb-sivulla peräänkuulutettiin tuon taaemman omistajaa ottamaan yhteyttä, kun on / oli heidän laiturissaan asiattomasti. Siinä se on edelleen. Lieneekö omistajaa tavoitettu. 




Kanaalin laiturin korjaus on tältä osin valmistunut. 



Puiden välistä näkyy Saarentorni jossa asun. Metsä alkaa melkein alaovelta.
Pyöräilyn sijaan olen tästä lähtenyt useita kertoja ulkoilmaan. Tänään näkymä 
oli paluumatkani viimeinen. 





Samalla kun otin kuvat sahan työläisten taloista, otin yhden Repolinnan alueen portilta. Tuota olisi hieno päästä joskus ikuistamaan dronella, maltilliselta korkeudelta. Tai / ja kymppimillisellä linssillä, oikealla kameralla. 


Repolinna on saanut uuden omistajan, jolla on mielenkiintoisia suunnitelmia sen tulevaisuudelle. Lehtiartikkeli jonka nyt törkeästi tähän kopsasin, sattui olemaan samaan aikaan lehdessä kuin osumiseni paikan "huudeille". Isossa koossa  pystyy lukemaankin. 




Säätila tänään ja tulevana yönä



Olen taas katsonut ilmapuntaria useamman kerran, kun Ilmatieteen laitoksen ja aaltopoijunkin ennusteet näyttävät illaksi yltyvää tuulta. Myrskyäkin melkein meinaavat. Luodepuuskaa melkein 25 m/s. saas nähdä ja varsinkin kuulla, kun meri huokaa muutaman sadan metrin päässä ranskalaisesta parvekkeestani. 
Aamusella näkyi facebookissa kuvia Noormarkusta, jossa oli pakkasyö ja paikat huurteessa. Täällä saaressa 3-4 atetta plussaa, kun meri vielä suht lämmin. 



Sanomalehden tai Forecan, jolta säätietonsa saavat; näkemys päivän säästä. Muutenkin mokoman voi työntää digitaaliseen paikkaan. 

Lisäys / päivitys: Täytyy ottaa tuo viimeinen "takaisin". Lehden ja Forecan ennuste osuikin, kerrankin kohdalleen.  Myrskypuuskat ja kova tuuli peruuntui. Illalla oli aivan hiiren hiljaista, verrattuna moneen heikonpaankin tuulikeliin. Siis ennustettuun. 


Pääotsikossa on että metsäinen Reposaari. Onhan tämä. Melkein puolet saaresta on metsää. 
Ja tulihan tuota sisällöntuottoakin, vaikka aamulla meinasin ettei ole mitään. Inspiroiduin kuitenkin. 
Jotain mullistavampaa odotellessa  . . . 




Reposaaressa:  19.11.2021
____
___
__
_
-
.



()


.

8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...