keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Helpotusta sääntöihin




Maailmankirjat ovat sekaisin: dronelennätyksen määräyksiä järkeistetään! 

 

 

 




 



Trafi tiedottaa 26.11.2018 antamassaan määräyksessä, että:
Kauko-ohjatun ilma-aluksen lentäminen lentoaseman läheisyydessä eli lähialueella on sallittu:

a)
kiinteän esteen välittömässä läheisyydessä, kun vaakasuora etäisyys kiitoteiden reunoista on
yli 1 kilometri mutta alle 3 kilometriä. Lennättäminen lähempänä kuin 1 kilometrin etäisyydellä kiitotien reunoista tai kiinteän esteen yläpuolella ei ole sallittua.

b)
enintään 50 metrin korkeudella maan tai veden pinnasta, kun vaakasuora etäisyys kiitoteiden reunoista on yli 3 kilometriä.
a- ja b- korkeusrajat voidaan ylittää 15 metrillä esteen välittömässä läheisyydessä, mikäli lento suoritetaan esteen omistajan luvalla. Muissa tapauksissa tulee asiasta sopia erikseen ilmaliikennepalvelun tarjoajan kanssa.

Määräys josta kopioin itselleni oleelliset kohdat ylle,  on luettavissa kokonaisuudessaan tässä linkissä.



Pakanamaan kartta ?

 


Hieman sinne päin, äkkiä vilkaistuna. Kyseessä on ilmailukartta. Porin lentokentän lähestymisalueet, korkeiden lentoesteiden korkeudet (jalkoina), viiden kilometrin säde kentästä, sekä suorakaiteen muotoinen suurempi lähialuerajaus.
Olen tuijottanut tuota karttaa useasti, suunnitellessani kamerakopterin eli dronen lennätystä. Olen käyttänyt myös harrasteilmailuun kehitettyjä karttasivustoja, sekä aivan tavallisia karttapohjia.

Tähän asti säännöt ovat olleet yksiselitteiset ja suppeat. Alle 5 km kentästä: ei lennätystä ilman lennonjohdon lupaa. Yli 5 km, mutta alle 10 km kentästä: maksimi korkeus 50 metriä. Yli 10 km kentästä, mutta kiitoradan pituusssuunnassa karttaan merkityin rajoituksin: maksimi korkeus 150 metriä.
Nyt voimaan tulevat uudet määräykset helpottavat varsinkin kaupunkikohteiden kuvaamista paljon. Lupia ja ilmoituksia ei enää tarvitse tehdä aivan joka lennätyksestä, esimerkiksi Porin kaupunkialueella, Kirjurinluodolla, Meriporissa, ja muissa vastaavissa paikoissa. Luvan saaminen ei toki ole ollut mikään ongelma, mutta lennätyksen on pitänyt olla minuutin tarkkaa touhua, ja puhelimella on pitänyt ilmoittaa torniin nousut ja laskut reaaliaikaisesti. Minulla on toiminnasta pelkästään positiivisia kokemuksia. Ja maalaisjärkeä on käytetty puolin ja toisin. Nyt sen käytön on hoksannut Trafikin, vaikka yleisesti on totuttu ainaiseen sääntöjen tiukentamiseen ja muuhun vastaavaan hiusten halkomiseen.



Lennätyksen uudet rajat Porin kartalla, jolloin ei tarvitse olla yhteydessä lennonjohtoon


Piirsin karttoihin 1km ja 3 km sektorit, painottuen Porin keskusta-alueeseen. Ohjeissa määritellään etäisyys mitattavaksi kiitoradan reunasta, mikä on otettava huomioon jos lennätys tapahtuu radan jomman kumman päästä mitatussa paikassa.
Itselläni on lopulta melko harvoin tarve päästä kuvaamaan kovin korkealta, esim 50 metristä. Kiinteiden lentoesteiden, siis rakennusten tai vesitornin, tai tehtaanpiippujen läheisyydessä tehtävälle lennätykselle annetut sääntöhelpotukset ovat  erittäin tervetullut muutos. Samoin 3 km sääntö.


Vielä viikon verran voimassa oleva 5 km sääntö harmitti, muuttaessamme pari vuotta sitten Toejoelle. Asunpaikkamme jää muutaman sata metriä 5 km rajan sisäpuolelle. Asialla ei tosin ole ollut suurta merkitystä, koska rivi- ja pientalotaajamassa ei kovin paljoa kuvattavaa ole.




RPAS ja VLOS

RPAS on hieno lyhenne, johon törmää Trafin määräyksissä ja lakiteksteissä. Se on lyhenne ssanoista: Remotely Piloted Aircraft System. Eli kauko-ohjatun ilma-aluksen käytön kokonaisjärjestelmä.
Kauko-ohjattu ilma-alus erotetaan lennokista, ja RPAS-toiminta harrastustoiminnasta. Kun ollaan tekemisissä RPAS:in kanssa, ollaan yleensä suorittamassa lentotyötä.

Lentotyötä suorittavien firmojen, henkilöiden on rekisteröidyttävä Trafissa RPAS-toimijoiksi. Lentotyön tekeminen, siis esimerkiksi jonkun rakennuksen ilmakuvaaminen sovitusti jonkun ilmakuvan tilaajan ja ostajan toimeksiannosta on siis lentotyötä. Siinä myydään tilaajalle lentotyötä, jonka tuloksena tilaaja saa esimerkiksi kuvia tai videomateriaalia.
Lentotyötä tekevän ja tarjoavan pitää ottaa työlleen vakuutus, vastuuvakuutus. Kun oikein säntillisesti toimitaan, pidetään lentosuunnitelmapäiväkirjaa ja tehdään raportti jokaisesta lennätyksestä.

Kuuluin RPAS-toimijoihin. Olin rekisteröitynyt Trafin RPAS-toimmijarekisteriin. Mutta en kuulu enää. Vähän runsas vuosi sitten sain pari työtä kyseisen rekisterin ansiosta. Ilmakuvaajaa hakeneet firmat ottivat yhteyttä, kun olivat sieltä löytäneet tietoni ja toimintani. Siis kaksi firmaa. Rekisterissä olosta veloitetaan 20 euroa vuodessa, mikä ei ole paha hinta. Mutta päädyin poistumaan rekisteristä. Lopettamaan ilmakuvauspalveluiden markkinoinnnin ja tyrkyttämisen muutoinkin. Olen nyt lennokin lennättäjä, jos juridisesti tulkitaan. Tai harraste-droneilija. Minulla ei tarvitse olla enää vastuuvakuutusta tai laskutuspalvelua. Minun ei tarvitse tehdä lentosuunnitelmia, tai pitää kirjaa lennoista. Voin kuvata ja videoida melko vapaasti, ja nyt helpottuva säännöstö antaa harrastukselleni mitä mainioimmat mahdollisuudet kartuttaa kuva-arkistoani.
Sille en tietenkään "mahda" mitään jos joku taho törmää ottamaani kuvaan ja haluaa sen jollain tavalla käyttöönsä lunastaa. Voin myydä kuvia, ilman byrokratiaa.

VLOS ?
Tulee sanoista  Visual Line- of- Sight. Suomeksi:  suora näköyhteys; kauko-ohjatun ilma-aluksen tai lennokin lennättäminen siten, että kauko-ohjaaja tai lennättäjä pitää ilman apuvälineitä suoraa näköyhteyttä ilma-alukseen.
RPAS- toimijat netin keskustelupalstoilla ja somen harrasteryhmissä jeesustelevat säännöillä ja vastuuvakuutuksilla. Kiukuttelevat hintojen polkemisesta ja kyttäävät muiden toimijoiden tai harrastelijoiden tekemisiä.
Ja seuraavassa avauksessaan elvistelevät lennelleensä koptereillaan 2 kilometrin päähän, kuin tyhjää vaan. Kova ja korkealle. Minulla on tapana esittää toivomus että dronensa lentäisivät esimerkiksi järveen, siellä kahden kilometrin päässä.

Eipä tässä tänään tämän enempää, ja olihan tässä jo paljon tekstiä luettavaksi.
Parin viikon päästä pääsee lennättelemään, ihan laillisesti kaupunkiin ja Kirjurinluodolle. Järjen kanssa, niin kuin tähänkin asti.


Porissa: 28.11.2018
.
..
...












lauantai 24. marraskuuta 2018

Paluu asuntomessuille






10.11.2018: Pilvinen marraskuun iltapäivä. Palasin asuntomessualueen reunalle, kuvatakseni suihkulähteen illan hämärtyessä. Myöhästyin kuitenkin muutamalla päivällä; siitä oli poistettu vesi.
Kuvasin kuitenkin.




Palataan hetkeksi helteiseen heinäkuun lauantai-aamuun


 
Aurinko paistaa suihkulähteen vesiverhon läpi. Helteisen päivän ensimmäiset messukävijät astelevat ulos messutalon yläkerrasta maan tasalle pitkin väliaikaisia portaita, jotta kulku kohteissa sujuu joustavasti.

Suihkulähde tai oikeastaan videotaideteos: Aurinkolähde, Mirja Vallinojan luomus joka voitti satakuntalaisten taiteilijoiden kesken järjestetyn kilpailun.






 

Marraskuu:


Aurinko on kadonnut. Teoksesta on vesi pois, mutta videot pyörivät skriineillä. Tunnelma on hieno



Taustalla Niittäjänsilta, joka johtaa Hevosluodolta Karjarannan puolelle.



Vedenpinta väreilee videoteoksessa. Taustalla omaa autoani lukuunottamatta tyhjä pysäköintialue, joka heinäkuussa toimi vip- ja press-parkkipaikkana.




Bunkkeri ja messut

 Heinäkuussa 2018


Sain idean tämän takautuman julkaisemiseen somesta, iltalehden FB-päivityksestä. Siinä palattiin toukokuuhun, kun asuntomessujen alkuun oli vielä pari kuukautta. Lehti julkaisi jostain syystä uudelleen artikkelin ja lyhyen videopätkän Bunkkerista, eli 5000 eurolla myydystä entisestä Shell-yhtiön asuin- ja korjaamorakennuksesta.  Se on katsottavissa tässä linkissä.
Uutisen täky on hinta, jolla kohde myytiin kunnostettavaksi. Lopputulos on hieno, ja hienoa on sekin ettei rakennusta vain jyrätty pois maisemasta.



Muutama kuva "bunkkerista", sisältäkin:



Messuyleisön kulku bunkkeriin meni "autotallin" kautta. Sinne oli rakennettu myös BMW:n esittelyä. Autotehdas tai maahantuoja ehkä sponsoroi kohdetta jollain tavalla. Oheistuotteet kuten autot kuuluvat osana asuntomessuihin. Liikkuuhan niillä paljon potentiaalista väkeä.



BMW valmistaa, on kauan valmistanut, myös moottoripyöriä. Hienoja ja laadukkaita sellaisia. Itsellänikin oli BMW, viimeiseksi jääneenä moottoripyöränäni. Se ei ollut näin hieno, mutta hyvä pyörä kuitenkin.
Nähdessäni tämän ilmestyksen bunkkerin tallitilassa, ajatukseni siirtyivät hetkessä menneisyyteen. Varttikatteeksi kutsuttu "tuulisuoja" bemarin keulalla on ilmetty Dunstal-kopio. Aivan mahtava  retro.


Makuuhuone. Vanhat lämpöpatterit säilytetty. Alkuperäiset ikkunat kunnostettu. Ei nykyajan triploja tai vastaavia energialaseja.


Keittiössä hieno hella. Somistuksena muunmuassa mokkapannu . . .




  ..  ..  ..   ja TÄMÄ!
La Pavoni Euro Piccola: Epressokeitin. Täysin manuaalinen vipusellainen, joka oli minullakin. Kun tuota tottuu ja oppii käyttämään, ei paremmasta väliä. Jossain mielenhäiriössä menin ja vaihdoin omani sähköpumpulliseen Francikseen, jonka myöhemmin myin tai annoin pois. Mitäpä noita enempää pohtimaan....


Youtube-video, jossa valmistan espressoa La Pavonilla





jatketaan kierrosta:


Yläkertaan, ja kattoterassille.


BMW-roadster oli nostettu terassille näytille. Hienohan se, vaikkei mikään superauto olekaan -minun mittapuuni mukaan.


Näkymää terassilta messualueelle. Tuo on lukemani mukaan nimeltään pajapuisto. 

Naapurissa päiväkoti







Suurikokoisempi puurakennus on vanhusten palvelutalo; Villa Luoto.



Poistuin Bunkkerista


 Vielä vilkaisu taloon, jonka takia messuille menin.





Muuta huomioitua 







 Leo-Pekka Tähden Aukio

ei parasta kiviveistämön työn jälkeä









 Tämänlainen arkkitehtuuri puistattaa useimpia. Mutta itseäni se miellyttää. En käynyt sisällä, kun olin enemmän kiinnostunut talojen ulkomuodoista.




 
Näytteilleasettajan tauko




Lopuksi näkymä vastarannalta messualueelle, silloin kun kaikkki oli vielä kesken

Syyskuussa 2017, 10 kuukautta ennen messujen avautumista









.
..
...


Porissa: 24.11.2018
...
..
.

torstai 15. marraskuuta 2018

Taidetta museossa: taidemuseossa

.
.
.


Kävin Porin Taidemuseossa





Mutta kuvasin syyskuussa "monumentteja" Wikimediaan. Yksi monen joukossa: Porin taidemuseo.





Olin kuvaamassa tuolloin, kun taidemuseoon pystytettiin uutta näyttelyä, joka avautui yleisölle viikkoa myöhemmin. En huomioinut näyttelyjulistetta kuvaa ottaessani oikeastaan ollenkaan, mutta myöhemmin "heräsin". Mediassa ja taidemuseon facebook-sivulla, jota aktiivisesti seuraan, on ollut melko paljon juttua ja kuvia näyttelystä. Lähdin sitten katsomaan sitä, "pummien kaksituntisella"eli keskiviikko-iltana jolloin museoon on vapaa pääsy.
Ilmainen opastuskierroskin, mutta kartan niitä.



 

Sisään: Näyttelyyn


Nasan Tur:  Agony - Kamppailu

Nasan Turin näyttely Agony — Kamppailu; on taiteilijan ensimmäinen yksityisnäyttely Pohjoismaissa. Näyttelyssä on esillä ennennäkemättömiä teoksia, jotka taiteilija on toteuttanut kyseistä näyttelyä varten.





















Nasan Tur: First Shot, Video, 2014



Muutaman kuvan sarja videoteoksesta,
jotka kokosin videomuotoon (YouTube)






Seuraavaksi  projektihuoneeseen:


Carolus Enckellin  HILJAISUUS, JOTA ETSIMME -näyttely.
Näyttely on osa Maire Gullichsen ja modernismi -sarjaa
 





















Nähtyäni, ja koettuani



 Ulkona; vilkaisu ikkunaan







30 vuotta sitten:

 

Ensimmäinen käyntini  Porin taidemuseossa, joka oli tuolloin vielä melko nuori; kuten itsekin.
Kolme kuvaa valokuva-albumista. Sellaisesta isosta kirjan näköisestä jossa on paperikuvia;
valokuvia.  Itse kehitetyltä mustavalkofilmiltä, itse vedostetuista kuvista skannattuna.
Tekstit upotettu kuviin photarilla albumin marginaalista. Olin kirjoittanut ne käsin. Siis kynällä, tiedättehän.







 

 

 

Käynkö taidemuseossa vain 30 vuoden välein ?

 

 . . . .  kävin uosi sittenkin. Silloin avautui varasto-näyttely, yhdelle käytävälle. Kerttu Horila oli kertomassa työstään ja teoksistaan. Ottamassani kuvassa on havaittavissa muutamia ehkä hieman närkästyneitä ilmeitä.
Mutta en oikein osaa mennä museoon ilman kameraa.


Tässä blogipäivityksessä on kuvia teoksista: Kuvia joiden julkaiseminen on hieman arveluttavaa. Mutta katsottakoon tämä julkaisu subjektiiviseksi julkaisuksi ja näkemykseksi. Itselle muistiin merkitsemiseksi. Ihmeteltäväksi, vailla tarkempia teosten analyyseja tai esittelyjä.
Nykytaide, jota Porin Taidemuseo nykytaiteen museona esittelee ja edesauttaa, on usein vaikeaselkoista. Se herättää usin myös hilpeyttä, ylenkatsomista ja väheksymistäkin.
Sellaisia tuntemuksia tunnen välillä itsekin. Mutta yritän olla avarakatseinen ja avoin vaikutteille, joita löydän joka kerta kun lähden paikan päälle.




Porissa, museovierailua seuraavana päivänä: 15.11.2018
.
..
...
..
.


 

Infrastruktuuria ja huveja

Aloitan tämän kirjoitelmani ja kuvantuputukseni, palaamalla edellistä blogikirjoitustani (18.5.2019) edeltävään päivään: 17.5. jollo...