Saadaan lakko - saadaanko?

muokattu 1.3.2023

Hiihtoloma on hiihdetty ja paluu arkeen on alkanut. Otsikko kertoo päivän, helmikuun viimeisen joka ei tänä vuonna ole karkaussellainen, uutisotsikon. Lakko uhkaa huomennna, mutta tänään pääsee vielä linja-autoilemaan kauppaan.
Lakon "saamisesta" kerron tämän jakson lopussa. Ensin muuta kulunutta viikkoa. Tämähän on päiväkirja.
 

Käväisin  roskista viedessäni pyörävarastossa. Ennenkaikkea tsekkamassa, onko renkaissa pysynyt paineet talviseisonnan aikana. Etteivät ole kokonaan tyhjentyneet ja menneet läjään, josta saattaa seurata renkaan pilaantuminen kun painoa on sen päällä kuitenkin jonkin verran. Samalla saattoi todeta, ettei pyöriä ole varastettu. Pumppasin renkaat koviksi joskus itsenäisyyspäivän aikoihin. Normaali haihtumista on tapahtunut, mutta riittänee vielä kuukaudeksi.

Hiihtolomaviikko oli Porin paikallisliikenteen linja-autoissa matkustaville ilmainen. Porin kaupunki tarjosi matkat; kertoo nettisivuillaan. Tarjosi verorahoillamme rahoittamansa, omistamansa linja-autofirman palvelut veloituksetta.
Tuli kuljettua kuluneen viikon aikana normaalia enemmän. Ei niinkään ilmaisuuden vuoksi, kun menemisiä olisi ollut joka tapauksessa. Pistin tietysti matkat exceliin, ja ynnäsin viikon päätteeksi matkat jonoon, ja sen mitä ne olisivat tulleet maksamaan jollei ilmaiseksi olisi päässyt.
Matkaa kertyi linja-autoillen yhteensä 170 kilometriä. Rahaa säästyi noin 40 euroa, riippuen laskentatavasta mutta noin suunnileen.

Melkein selfie linja-autossa. Mutta sen sijaan otin kuvan tuosta auton keulasta perään asti, molemmin puolin autoa kulkevasta vaijerista, jossa keltaiset vetolenkit jokaisen penkkirivin kohdalla. En uskaltanut kokeilla mitä siitä tapahtuu, jos siitä vetää. Punainen vempele on lasinrikkomisväline. Jos täytyy hätäulostautua autosta.

Torilla on yhden laiturin (4) reunalla tällainen aikataulutaulu. Oikein hyvin toteutettu, josta näkee yhdellä katsomalla koko liikenteen. Sen vieressä pienempi; laiturikartta. Lisäksi reittikartta.
Samanlainen saisi olla toisellakin puolella laiturialuetta, samoin kun kello laiturialueella. Mutta toripavilijongin arkkitehtooninen vaikutelma saattaa kärsiä moisten sijoittamisesta sen seinälle.

Kun hiihtoloma-ajan maksuttomasta kulkemisesta uutisoitiin, se sai osakseen monenlaista kommenttia. Oli hommattu kausilippu, josta tietenkin kärsittiin vääryyttä kun yksi neljästä viikosta olisikin mennyt ilman maksua ja kausilipun päivät kuluivat. Ei hyvitystä, tietääkseni. Toinen varteenotettava vääryys koettiin siitä kun jotkut linjat eivät kulkeneet koulujen lomaviikon aikana. Eivät päässeet lapset ajelemaan ilmaiseksi. Mutta eivät olisi päässeet rahallakaan.

Kulkiessani ilmaisilla matkoilla, ensimmäisellä reissulla aivan ensimmäisenä ilmaisena päivänä kuului kuljettajan sanat autoon nouseville: "ilmaiset kyydit tämän viikon"...  kymmenennelä kerralla hän sanoi: "ei maksa mitään" tai "ei tartte maksaa". Hiukan ihmettein mutta varmaan ihan turhaan, kuinka vähän ihmiset kansalaiset seuraavat uutisia ja sosialistista mediaa. Pari nuorta henkilöä yritti näyttää kännykkää tai sarjakorttia lukulaitteelle joka oli peitetty mustalla roskapussilla.

 

Yksi matkoistamme viikon aikana suuntautui keskusaukiolle. Toinen meistä matklaisista vietti pari tuntia kampaajan tuolissa. Ja toinen kulutti aikaa parhaansa mukaan.
Siis minä kiersin ensin jokusen kuvauksellisen paikan ja johkaannuin lopuksi pubiin: Rattikseen, kuten jokusen kerran aiemminkin samoissa merkeissä. Menin siis paheellisesti "parille". Päiväkaljalle jota ja mitä jossain artikkelissa kuvailtiin, ja kommettiraidat voitte arvailla.

Otin tämän kuvan vielä paheellisemmasta paikasta. Baarin tupakkahuoneesta, jollaiset saatetaan tulevaisuudessa poistaa jos ja kun tupakkalain uudistus toteutuu. Kenen persettä ne kutittavat!
Sitten rampataan ulkona sauhuilla. Sauhuilla käyminen kuuluu oleellisesti monen piväkaljottelijan perinteisiin. Käyn hyvin harvoin ja ilta-aikaan en ollenkaan.
Tupakkalakiin tulee muitakin parannuksia. Nuuskaa ei saa sitten enää. Tosin sama minulle. 200 tupakan, siis kartongin tuomisen ulkomailta verotta sijaan tulee rajaksi 40 tupakkaa. Siis kaksi askia. Sekään ei kosketa minua, mutta monia saattaa koskettaa. Salakuljetuksesta en mene sanomaan mitään, kun sekään ei kosket minua.

Taidenäyttelyssäkin tuli poikettua. Ars Pori, Isokarhun pohjekerroksessa Kaupunkiolohuoneella joka on hieno paikka ja juttu. Otin tietenkin tämän kuvan, kun some ja uutiskommentointi johti aiheen mukaista aihetta etsimään. Joku oli järkyttynyt, ja kritisoi. Meni jopa neuvomaan taiteilijaa hakeutumaan mielenterveyspalveluiden luokse hakemaan apua. Olisihan siellä ollut muutakin kuvattavaa.

 

 

Kevät tulee pikku hiljaa. Aurinko lämmittää. Eilen jo 16 astetta auringossa.

Kuvankäsittelyni on jakautunut. Puhelimesta on tullut oleellinen osa talennuksessakin. Pistin vanhoja kuvia  varmuuskopiolta puhelimen muistikortille. Yli 50 000 kuvaa nyt sillä selattavissa ja asiaan palattaviksi.

Kävin saaressa kaksikin kertaa hiihtolomaviikolla. Muuttotavaran karsimista ja muuta vastaavaa touhua.
Karsin perusteellisesti. Lahjoitan pois mitä en todellakaan enää tarvitse.

Johonkin räpsöökierrättää-ryhmään pitää laittaa sänkyä, nojatuolia ja muuta vastaavaa. Osa on jo annettu ja tiedossa on loppusijoituspaikkoja. Mutta sänky, nojatuoli ja lokerikkohylly. Pistäkää vaikka sähköpostia jos tiedätte jonkun joka haluaisi tai itse haluaisitte. Sänky on 140 leveä siisti runkosänky, petarikin siisti ja mukaan. Sähköpostiosoitteeni on: jorma.lindqvist@saunalahti.fi

Lisäys / muokkaus / 1.3.2023
Sänky on nyt varattu ja odottelee kuljetusajankohtaa.
Mutta:   Lisäyksenä kuvat nojatuolista ja lokerikkohyllystä:


Nojatuoli on siisti ja ehjä. Kuva laadultaan heikko, mutta väri jokseenkin kohdallaan. 

Ja tällainnen  lokerikko- kirjahylly joutaa myös pois. Jyskin, ei Ikean. Painava ja melko kookas: pitää purkaa osiin jotta saa kujetettua.



 

 "Saadaan lakko"

 
Niin hykerteli pääluottamusmieheni (henkilöni) 2000-luvun alkuvuosina, kun firmassa alkoivat kolmannet yyteet vuoden sisällä. Nykyään puhutaan muutosneuvotteluista.
Hän siis jotenkin fiilisteli sillä että päästään lakkoon. Olin silloin joskus melko raskaastikin mukana ay-liikkeessä. Oastonluottona ja osaston pj:näkin muutaman päivän. Kävin johtamistaidon opiston vastapainoksi Kiljavankin kurssit. Olin vaikka missä piirissä ja halituksessa, mutta lopulta kävi niin että vedin laakista verhota alas ja sulkeuduin. Ensimmäisen ja toisenkin kerran. Epävakaa persoonallisuuteni ei sietänyt sitä touhua jossa hommat hoidetaan fiksusti, eikä pääosassa ole työntekijä vaan systeemi.

Nyt on melko varmasti alkamassa lakko joka koskettaa minuakin. 1.3. taitaa linja-autoilu loppua joksikin päiväksi. Jälleen voi kiusata itseään, lukemalla kusipäiden kommentteja somessa ja uutisissa.
Jos itseläni olisi mersu tai muu auto, en välittäisi bussilakosta. Mutta ei minun tarvitsisi, ei tulisi mieleenkään mennä määkimään asiasta johonkin palstalle; että kävelkää, tai ei koske minua.
Osoittaa kyllä jotain ihmisestä, kun täytyy . . .

Ei minulla nyt muuta tällä kertaa, mutta olihan tässäkin jo riittämiin.
Kiitos edellisen kirjoitukseni kommentoijalle. Niitä on aina mukava saada.


Porissa: 28.2.2023 - täydennetty / muokattu 1.3.2023

 

 

_____

Käyttäytymistä

 

Useampiakin ajatuksia kirjoittamisen ja kuvien viljelemisen aiheiksi tuli mieleeni pari päivää sitten, mutta ottaessani koneen pöydälle, ne olivat haihtuneet mielestäni. Dementian oireita? Pitäisi laittaa jollekin muistilapulle heti, kun oivallus ilmestyy. Blogikirjoittaminen ei saa olla pakkopullaa, tavan vuoksi vanhojen juttujen veivaamista. Mutta mielenkiinnon kohteiden ollessa mitä ovat, sitä tulee tehtyä.
Lukiessani aamuni aluksi digilehden, herää varsinkin sen yleisönosaston tekstiviestipalstalta ajatuksia. Usein päivän naurut, mutta asiaakin.  Sain sieltä aihetta tämän blogiruudun avaamiselle.
Tylsän talviajan kuvavirta on toinen, mutta ensin lukemani tekstiviestin pisto omassatunnossani.

 

Nappasin linja-automatkallamme näkymän, kun kanssamatkustajia ei ollut häiriintymässä. Bussin etuosassa on paikkoja monella tasolla. Aivan lattianrajassa ja korkeammalla. Näkymät ikkunoista maisemaan vaihtelevat. Kuljettaja on lokerossaan, joka tuossa oikeassa laidassa.
Näkövammaisille varatut paikat erottaa sinisellä pohjalla olevasta tarrasta, jossa henkilö valkoisen keppinsä kanssa. Pysäytysnapissa on  sama symboli. Sekin on sininen. Muille matkustajille punaiset pysäytysnappulat. Näkövammaisille varatuilta paikoilta on huonot näkymät ulos. Tarrat ja siniset napit ovat tarkoitetut mahdollisille avustaville henkilöille. Arvaatte varmaankin miksi.
On myös paikkoja pyörätuolilla matkustaville ja rollaattroria käyttäville, autojen keskiovien tuntumassa.

Rollaattoria käyttäviä matkustajia olen havainnut, mutta ainuttakaan pyörätuolia tai valkoista keppiä  käyttävää en. Ai niin; lastenvaunujen kanssa liikkuvat linja-auton käyttäjät jäi mainitsematta. Heitäkin olen nähnyt kulkeissamme.

Tekstiviestipalstan tekstari joka herätti minut ajattelemaan käyttäytymistäni linjuriautossa. Loppuviikkoni oli siitä huolimatta melko iloinen. Bussillakin kuljettiin ja tilaa oli melko hyvin.
Mobiililippuni vinkkaaminen lukijalaitteelle käy jo sujuvasti, jotakin citylinjan tapausta lukuunottamatta, kun lukijalaitteen yhteydessä oleva muovinen puhelintuki on hajonnut eikä uutta ole asennettu.

Joudun usein "panttaaman" kauppakärryä edessäni. Se vie tällaisessa matkustuspaikassa vastapäisen istumapaikan tarvitsevalta paikan, varsinkin paluumatkoila kun se on täynnä kauppatavaraa ja siten paksumpi kuin tyhjänä menomatkalla. Sille pitäisi imeisesti ostaa oma matkalippu, ja esittää se tarvittaessa jollaekin närkästyneelle henkilölle. Mutta en tietenkään niin tee.
Minulla ei ole tullut mieleen valvoa, kuinka paljon autossa on matkustajia ja onko kyytiin tuleville vapaita paikkoja. Jos autossa on ruuhkaa, paikkaa etsivä voi kysyä tarvittaessa: onko tässä tilaa, tai tekisinkö hänelle sellaista. Viimeisimmällä matkallamme henkilö istui vastapäiselle penkille, ja siirsimme kauppakärryn hänen tieltään. Homa sujui aivan hyvin. Kärry oli onneksi tyhjä. Tilaa olisi autossa ollut muutenkin, mutta ....    no olkoon.

Toivottavasti tekstarin lähettänyt porilainen (?) ei törmää kiireisellä matkallaan rollaattorin käyttäjään, joka nousee rolaattoreineen autoon keskiovesta, menee maksamaan matkansa kuljettajalle, ja palaa sitten rollaattoria käyttävien paikalle auton keskioven tuntumaan. Hänen siirtyessään paikalleen, kuljettaja odottaa sen aikaa ja lähtee liikkeelle vasta kun näkee peilistään rollaattoria käyttävän henkilö päässeen turvallisesti paikelleen istumaan. Meitä parempijalkaisempia eivät kaikki kuljettajat huomioi, vaan lähtevät ajamaan heti. Heitä ei kuitenkaan ole kovin montaa.
Tekstarin lähettänyt lienee ehkä varmaankin  kiireisiin henkilöautoilijoihin verrattavia. Heitä joiden autojen hytit ovat täynnä käsiä, jos joutuvat liikennevaloissa tai jossain vastaavissa tilanteissa odottamaan puolitoista sekuntia ennen kun edelläajava lähtee heidän tieltään pois. Mikäli tekstarin lähettänyt käyttää linja-autoa matkustusmuotonaan paljon, hän olisi jättänyt viestinsä lähettämättä. Näin arvelen. Voin olla väärässäkin.

Viikon - matkan varrelta

Käytiin kirjastossa. Kokeilin näyttää kirjastokortin sijasta lainauslaitteelle puhelimen näyttöä. Samaa viivakoodia kuin kortissakin. Kortti oli varalla mukana, mutta puhelin toimi. Hieman haparoiden mutta kuitenkin.

Varausten noutaminen tapahtuu pääkirjastossa itsepalveluna. Niiille on oma hyllynsä, johon ne on laitettu numerojärjestykseen. Vaikuttaa ensikatsomalla sellaiselta jota se ei kuitenkaan ole. Kulkiessani edellisellä kerralla hyllyn ohi, painoin mieleeni että tuosta pitää saada kuva joskus. Oikein kameralla. Niin tein.

Kirjaston aulassa on vaihtokirjahylly, kirjakirppu jossa myydään halvalla poistokirjoja, ja liikuttamo-niminen huone josta voi lainata liikuntavälineitä.
Kettingeistä luotu taideteos on jäänyt mieleeni jostain näyttelystä. Mutta en muista mistä.

"Sääkuva"  jollaisia olen ottanut paljon, mutta vähemmän tästä näkymästä. Nyt otin Fujila, kun edellisessä postauksessani näytin kopterin kameralla ottamaani. Talvella on lunta.

selasin kuva-arkistoani, mutta en löytänyt etsimääni. Siksi Googlemapsista tämä katunäkymä joka onkin melko tuore googleksi; 2019. Noiden talojen välissä on ollut aikoinaan pieni kirkko. Ketainen talo on toiminut poliisiasemana. Googlen kartoilla on virheellisiä kadunnimiä, tässäkin tapauksessa. Mutta oikeat löytää jos tarvitsee löytää. Porin kaupungin karttapalvelusta löytyy asemakaavaa ja montaa lajia muuta karttatasoa. Googlatkaa.

Viikonloppuna satoi lunta. Kaikki aurataan aikanaan. Niin tämäkin. Kuva: 19.2.2023

Netillä on vauhtinsa. Kaapelista tai mobiilista. Wlania tarvitsee wifijutuissa. Kuka mitäkin.

Löysin Mikkolan Cittarista "Franksia": Originaalia. Sitä vähän etsinkin, kun vanha suosikki tuli mieeeni Puuvillan Normal- liikkeessaä. Siellä on myynnissä Xtra-hot versiota, mutta pidän enemmän tästä. Normal- kauppa avaa toisen myymälänsä Isokarhuun keväämmällä. Siellä myyddään lähinnä vain kosmetiikkaa ja se on nuorison kauppa. Siellä myydään myös chilisoosia ja partavaahtoa. Dödöjäkin. Kaupan seinällä on niillä kohdin taulu "Lähinnä miehille".
Uskallaudun sinne toistekin.

Sunnuntaikävelyllä jokirannassa. Autio tai asumaton talo. Kuva urbex-ryhmiin. äiden sijainteja ei kuulu ainakaan tarkkaan kertoa. Tämän tapaus on mielenkiintoinen, asemakaavakarttojen perusteella sitä ei välttämättä puretakaan uuden tieltä. Sittenkään kun / jos uutta joskus aletaan tekeen

Porinlinjoilla on maksuton hiihtolomaviikko. Pääsee kulkemaan ihan ilmaiseksi linjurilla. Koetan kyttäytyä, kun tulee melko paljon sitä hyväksikäytettyä. Reposaaren muuttoa valmistelemaan ja kuolinsiivousta tekemään - taas kerran. Toivottavasti viimeisen.
Typerryttäviä tekstiviestejä odotellessa - salaa toivoen että saisi taas noitua.

Porissa: 20.2.2023
____
___
__
_
-
.

_________

Ruutuaikaa ja naisten hakua

Tämä ei ole seuranhakuilmoitus, vaikka joku saattaa otsikosta sellaista päätellä. Naistenhaku on seuratanssitermi tai joku sellainen, en tunne perusteelisemmin tanssiterminologiaa, mutta siinä naiset saavat hakea. Asia tuli mieleeni ja päätin ottaa sen esiin, luettuani ja lukiessani melkein joka päivä uutisia joiden joukkoon tuntuu olevan pakotettu laittamaan jokin vakioaiheista jotka vaikuttavat minusta lähinnä typeriltä.

Mutta siitä enemmän lopussa. Mennään ruutuaikaan
ja muutamaan havaintoon menneeltä viikolta.

 

Puhelimeni yllätti minutvuoden ensimmäisen viikon jälkeen. Ruudulle pomppasi ilmoitus saatavana olevasta ruutuaikaa mittaavasta viikkoraportista. Puhelimessa on taustalla toimiva ohjelma, joka mittaa käyttämääni ruutuaikaa. Aiemmin ei tuolaista ole tapahtunut. Digitalinen hyvinvointi- niminen "appi" on varmaankin osa uutta päivitystä, jonka jossain vaiheessa annoin puhelimeeni tulla muun mukana.
Mutta ei se mitään, vaikk en tykkää minkään laitteen omatoimisuudesta. Tämä kiinnostaa, kun montaa lajia muutakin seuraan ja laitan ylös erilaisina tilastoina. Joukkoon mahtuu hyvinkin.

Otin kytännökseni tallentaa ruudunkaappauksen viikkoraporteista jotka pomppaavat maanantaisin. Loin facebooksivulleni kuva-albumin, johon olen nyt kuuden viiikon ajan tallentanut viikkoraportit käyttämästäni ruutuajasta. Ruutuaikani ei sinänsä minua kiinnosta, mutta ohjela erittelee senkin, mitä ja kuinka paljon olen puhelimellani tehnyt.
Päivittäinen ajankulutukseni on keskimäärin 6 tuntia. Eniten ruutuaikaa on vienyt Facebook, toisena twitter. Galleria eli kuvien selailu ja muokkaus on vahvana mukana.

Pari kertaa on ilmestynyt huolestunut imoitus, jossa ehdotetaan jotain ruutuajan kanssa elämisen hallintaa. Digitalinen hyvinvointini huolestuttaa tekoälyä. Itse en ole siitä huoissani, enkä kanna omatunnollani mitään liiallisen tai kohtuuttoman ruudun tuijottamisen taakkaa. Aiemmassa elämssäni tuijotin päivät pitkät tietokoneen ruutua. Nyttemmin se on vaihtunut puhelimen ruudun lukemiseksi.
Ruutuaika- käsite on aina ärsyttänyt. Lasten ja nuorten ruutuajasta on säännöllisesti puhetta mediassa. Kuinka vanhemmat antavat jälkikasvulleen ruutuaikaa, kun nämä ovat tehneet jotain hyödyllistä; vieneet roskat tai kusettaneet koirat. Ääritapauksissa.
Ruudulla vietetty aika nähdään jotenkin haitallisena. Samoin joskus 70-luvulla katsottiin haitalliseksi se, että lapsi on "aina nenä kirjassa kiinni". Oliko se paperiaikaa, johon piti jollain tavalla puuttua. Pääasia että puututtiin. Sosiaalihenkilöillä sosiaalituoleissaan oli tehtävää tehtävnään. Ja tutkijoilla silloinkin. Eeppinen karvojen käsiin kasvaminen ja näkökyvyn menettäminen seurasi erästä toista toiminnallisuutta.

 

 

Toinen kollaasi kuvakaappauksista; Sähkön kulutuksen seurannasta Reposaaren asunnollani, joka on syyskuun lopulta 2022 alkaen ollut horroksessa. Vain jääkaappi ja pakastin ovat olleet sähköä kuluttamassa, nekin hyvin vähän kuluttavia. Puoli kilowattituntia vuorokaudessa. Sopimukseni energian hinnalla 2 senttiä /päivä.
Kävimme 8.2. saaressa. Tyhjennettiin pakastimen vähäiset jämät ja jääkaappi. Piikki kulutuksen hiljaiseloon, ennen pääkatkaisijan vääntämistä, syntyi kun keitimme kahvit.
Yksi askel saaresta muutossa eteenpäin. Huhtikuun alusta alkaen olen taas "kaupunkilainen". Monta asiaa on vielä hoidettavana ja ratkaistavana ennen sitä. Tavaran karsiminen on jälleen kerran ajankohtaista, ja edellisia kertoja kattavampaa. Maaliskuusta tulee pitkä, kun tästä helmikuustakin ensin pääsee.
Lahjoitan muutamaa asiaa lukuunottamatta melkein kaiken pois. Onneksi aikaa on. 

Edellisestä vakio-sääkuvasta saaressa on aikaa, eikä kuvaaminen ole enää tarpeellistakaan. Tämän kuitenkin otin "vanhasta muistista", tapaani noudattaen. Näitä tulee varmaankin otettua vielä muutama, kun saaressa käy muuttoa valmistelemassa, ja tietysti viimeinen vilkaisu joskus maaliskuun lopussa, kun avaimen jättää pöydälle.

Vertailuksi sääkuva vuoden takaa, samalla 8.2. päivämäärällä.

 

Samalla kun pakastimesta tuotiin viimeiset mustikkapussit kaupunkiin, otin mukaan langattoman lämpömittarin. Ensimmäiset lukemat Väinölässä. Lauhaa talvea on.

 

Tämä voi käydä "sääkuvasta", 10.2. Mutta kuva tallentui ennnemuuta testikuvana dronen kameralla. Satunnaisesti saatan näitä jatkossakin tallentaa, jos maisemassa tapahtuu merkittäviä sään suhteen.
 

 

Edellinen testikuva maisemasta syntyi uudella dronenohjaus ohjelmalla, jonka sain viimein asennettua ja toimimaan vuosi sitten hankkimassani puhelimessa. DJI-fly niminen ohjelma on kyllä ladattavissa google play:sta, mutta puhelimeni (Samsung A52s) ei ole sen tuettavien puhelinten listalla. Kokeiltu on, ei toimi.
Satuin somessa dronemallini ryhmään, ja sieltä löytyi ratkaisu. DJi:n, siis kopterivalmistajan tukisivula on ladattavissa ohjelma joka toimii. Jokin eksoottisempi tiedoston pakkausmuoto vaati hiukan voimisteua, mutta oli lopulta hyvinkin yksinkertainen. Androidpäivityksellä joka toi mukanaan ruututajanseurannankin, saattoi olla vaikutuksensa.
Olen säästänyt vanhan puhelimen, s6 edgen kuvaushommia varten. Sekin toimii edelleen, mutta uudessa ohjelmassa on monta parannust vanhaan. Keväämmällä näkee onko sen toiminta muutoinkin luotettavampaa ja täsmällisempää kuin vanhan. 

Puhelimen ruutuaika on lisääntynyt huomattavasti, ja korvannut aiemman tietokoneella viettämäni, koska tietokoneet viettävät ajan jolloin en niitä tarvitse laukussa tai kaapissa. Otan koneen esiin vain silloin kun tarvetta on. Kirjoittamiseen ja kuvankäsitteyyn. Nettisurffaaminen ja some ei enää suju vanhassa macbookissani, koska päivityshelvetti.
Win-10 konekin on käytettävissä, mutta tarvetta ei oikeastaan ole muuhun kuin jonkun isomman sähköpostin kirjoittamiseen ja videoeditointiin. Näin talviaikaan videot ovat tauolla.
Saaresta kulkeutui myös kuvassa näkyvä pokkarikamera, jonka reso ei ole enää tätä päivää, mutta pidän siitä silti. En muutankaan seuraa trendejä ja himoitse viimeisimpiä kameramalleja. Kuvaamisessa kuvaaminen on pääosassa, ei väline.
 

Naistenhakuun, josta alussa mainitsin

 Odotan sitä päivää jolloin naistenhaku kyseenalaistetaan. Samoin erikseen ilmoitettava miestenhaku, siis tanssitilaisuuksissa. Jäljelle jää sekahaku jos sellaiseen on tarvetta. Ja täytyyhän olla.
Noin viikon ajan olen törmäillyt uutisissa aiheisiin jotka ovat nykyaikaisia ja päivänpolttavia. Kuorolaulukulttuurista oli juttua; kun ei oikein ole enää korrektia jakaa kuorolaulajia ja kuoroja nais- tai mieskuoroihin. Mutta onhan sekakuoroja joihin voi liittyä niin aiempia sukupuolen edustajia kuin kolmannenkin.
Lukioiden vanhojentansseissa ei jatkossa  ilmeisesti ole korrektia olla poika ja tyttö- osapuolia. Vaan viejiä ja seuraajia. Ettei kukaan tai mikää sukupuoli pahastu.
Translain jälkimaininkien joukkoon mahtuu ruoka-asiaa ja virsikirjauudistusta. Kasvisruokaa pitää syödä, ja virsikirjaan pitää saada uudistuksena iskelmiä ja räppiä. On siinä kirkkoväärteillä opettelemista, veisata räppiä kirkossa. Joka päivä olen tyytyväisempi kirkosta eroamiseeni, viime kesäkuussa.

Kaikesta huolimatta: Hyvää tai siedettävää ystävänpäivää, kun tänään sellainen on.
Runebergintortut on loppuunmyyty. Taisin jäädä ilman.

 

Lupasin kertoa vastauksen edellisessä postauksessa julkaisemaani triviaan:
Kuvassa on Ahlaisten vanha paloasema

 

 Porissa: 14.2.2023, ystävänpäivänä
____
___
__
_
-
.

 

 ____________

Puhelinkuvausta ja historian tonkimista

 

Laitan tällä kertaa tavaksi tulleen valokuvausaiheen julkaisun alkuun. Yleensä olen laitanut sen loppuun tai loppuosaksi. Mutta saamani palautteen perusteella kuvaamista ja  / tai sen tekniikkaa käsittelevät bloggaukseni ovat olleet mieluisia. Vaihtoehtoja viimeisen huudon ja trendikkään tavan kuvaamisellekin on edelleen. Tässä näytän kuitenkin esimerkin siitä miten suuri osa kuvistani nykyään syntyy. Puhelimellahan "kaikki" nykypäivänä näkymiä taltioivat, ja monet harrastavatkin valokuvausta puhelimella.

Liityin muutama päivä, viikkokohan sitten takaisin Facebookissa toimivaan valokuvausharrastamisryhmään, joka on puoliammattimainenkin. Olen häipynyt siitä ryhmästä useammankin kerran, mutta nyt tuli sellainen tunne että voisi taas kiduttaa itseä. Ryhmä on siihen tarkoitukseen takuuvarma. Viimeistään viikon kuluttua löydän itseni repimästä hiuksiani, vaikkei niitä muutamaa milliä enempää ole. Keskusteluketjut koskevat paljolti järjestelmäkameroita, ostovinkkejä ja -valintoja. Jotenkin hajoan niihin, vaikkei ehkä tarvitsisi. Vakavat harrastajat eivät kuulemma enää käytä peilikameroita, vaan pitää olla peilitön ollakseen vakava harrastaja. Vakava harrastus ylenkatsoo minun mielestäni, ja sen harjoittamisen korostaminen toimii minulle paskantunnistimena kusipäisyydestä jota vältän kommentoimasta. Paitsi tässä blogissani jonka voi tarvittaessa jättää kokonaan omaan arvoonsa ja lukematta.

Nyt  kuvausasiaan,  ja sen jälkeen muuhun:

 

6.2.2023
Käytiin kaupassa. Odoteltiin torilla, bussia vaihtamassa. Naapurilaiturissa oli auto, jonka linjaa näyttävässä valotaulussa oli huvittava ilmoitus: Täynnä. En olisi itse huomannut, mutta hän huomasi ja sanoi että ota nyt siitä kuva. Minähän menin ja otin, mutta en mennyt lähemmäs vaan luotin puhelimeni kameraan, että sen kuvissa riittää rajausvaraa. Zoomaaminen ei käy, kun ja jos zoomi on digi eikä optinen. Aivan jossain äärimmäisessä tapauksessa sitä voi lievästi käyttää mutta silloin ei kuvan laadulla ole pääasiallista merkitystä.
Ei tässäkään tapauksessa, mutta ajattelin että saa lopullinen kuva olla jonkinlainen laadultaankin.

 

Käsittelin kuvan, muokkasin rajasin ja kokomuutin vain puhelimessa, sen kuvaohjelmalla. En kajonnut siihen photoshopilla. Kontrasti, valotus ja muu säätäminen jäi tekemättä. "Zoomaus" onnistui kun puhelimen kameran resoluutio on tarpeeksi suuri. Edellisen alkuperäisen kuvan alkuperäinen koko on tai oli  9248 X 6936  pikseliä. Tämän rajatun kuvan 2048 x 2048, joka on suositus somekuvien kooksi.

Ennnen alkuperäisen tallentamista kovalevylle, pienensin sitäkin. Koska mieleeni on ajat sitten syöpynyt tapa säästää tallennustilaa ja tallentaa kuvat maltillisessa tiedostokoossa. Mega / kuva on muodostunut jonkinlaiseksi rajaksi, joitakin pokkeuksia lukuunottamatta. Puhelimeni tallentamat kuvat ovat tiedostokooltaan kahdenkymmenen megatavun luokkaa, sävymäärästä ja yksityiskohdista riippuen.

Bussin näytöllä; täynnä, saattaa ollavahinko tai virhe. Tai kuljettajan vitsi. Täynnähän tuo ei ollut. Näytöillä näkee usein ilmoituksia "Kahville menossa", "Tauolle menossa", "Moi", tai muuta vastaavaa mukavaa. Siirtoajo tai tilausajo ovat tavalisempia, samoin "Ei linjalla".
 

 

Takaisin kuvan käsittelyyn, mutta ei kuvankäisttelyyn. Rajattuani ja talletettuani, sekä siirrettyäni haluamani kuvan tietokoneelle, halusin talteen alkuperäisen näkymän koko laiturialueesta. Vasemmassa kuvassa on kynä-nappula, jolla avautuu muokkaustila. Kun kuvalle on tehty jotain, muokkaustilassa on palauta-nappula, jolla kuva palautuu alkuperiseksi tallennettavaan muotoon. Kun kuvan palauttaa alkuperiseksi, siitä häviää myös mahdollinen vesileima, omassa käytössäni päivämäärä- ja aikaleima.
Kuvat voi ja jossain tapauksessa kannattaakin tallentaa leimoinen, ja sitten muulla sisällöllä. Mutta jääköön tietokonesukupolven  resurssienhallintana tuntema touhu nyt enemmin selittämättä.

 

 

 Paikallishistoriaan kuvien ja tietokantojen avulla

 

Kulkeuduin  helmikuun alkupäivinä taas pitkäksi aikaa penkomaan kuva-arkistoani, kun jossain tuli vastaan siihen herättänyt juttu tai jukaisu. Talojen historiaa ja taustoja, mitä niissä joissakin on alunperin ja ajan kuluessa ollut.
Tiedon hakemisen tukena avasin pari tietokantaa ja Porin kaupunkisuunnitteun julkaisua. Etsin tietoa vanhoista puutarha-alan yrityksistä. Sellaisista jotka toimivat edelleen jossain muodossa, löytyi hyvin tietoa kun laajensin hakua myös maakuntalehden digitilaukseeni sisältyvään arkistoon. Sen takia pidän tilaustani voimassa.
Parista puutarhasta kulkeuduin selaamaan rakennustietokantaa, ensin Koivistonluodon alueelta, mutta sitten myös Vanhankoiviston alueelta, kun pieneltä pätkältä sitä on tullut jokunen paikka ja rakennus kuvailtua. Otan ne tähän esimerkeiksi.

Sirola:
Vanhakoivistolla vasemmiston jakautuminen johti Vanhakoiviston demokraattisten järjestöjen kannatusyhdistyksen perustamiseen vuonna 1946, joka otti ensimmäiseksi tehtäväkseen oman työväentalon rakentamisen. Uusi, Sirolaksi kutsuttu talo nousi kansakoulun ja palokunnantalon väliselle tontille syksyllä 1948. Sirola siirtyi kaupungin omistukseen vuonna 1974, jonka jälkeen se toimi nuorisotalona. Nykyään Sirola toimii myös seuraintalona.
Inventointi on vuodelta 2003, ja se löytyy Satakunnan Museon ylläpitämästä
Y-pakki tietokannasta (<-- linkki ) Nyt paikassa toimii moottoripyöräkerho: Konepyörälkubi.
Kuva: 19.7.2022.

Sirolan vierellä on tietääkseni Porin pienin liikenneympyrä, ja sen reunalla Vanhakoiviston entinen paloasema. Meko pieni sekin kooltaan.
Y-pakki tietokanta kertoo rakennuksesta vuonna 2002:
"VPK:n talo on rakennettu 1930-luvun alkupuolella. Ennen rakennuksen valmistumista Koiviston VPK:n tarvitsemat varusteet säilytettiin ’Ruiskulassa’, mikä vaja sijaitsi Vanhakoivistontien ja Juholantien risteyksen lähistöllä. 1930-luvulla rakennetussa paloasemassa oli tallipaikat kahdelle paloautolle.
Sen jälkeen, kun rakennus lopetti paloasemana toimimisen, siinä on ollut 1980- ja 1990-luvuilla Puutuote liike sekä Divari. Talon länsipäässä on toiminut myös kioski. Myös Vanhankoiviston Pienkiinteistöyhdistys on pitänyt rakennusta kokoustiloinaan. Inventointihetkellä rakennus oli tyhjillään."

Liikenneympyrästä Vanhakoivistontietä  600 metriä kaupunkiin päin on ilmeikäs Cantina Gringo- baarin talo. Kuva 19.7.2022.  Tälläkin on historiansa; mielenkiintoinenkin.

Tietokannasta kopioitu: " Funkispiirteisen rankorakenteinen talo on rakennettu 1930-luvun loppupuolella. Satakunnan Osuusteurastamon myymälä tuli taloon vuonna 1950. Alakerta muutettiin liiketiloiksi ja yläkerta säilyi asuntona. Vanhakoivistontien puolelta oli kauppaan kaksi sisäänkäyntiä. Vuonna 1959 Satakunnan Osuusteurastamo myi talon, jonka jälkeen taloa on kunnostettu.

Vuonna 1960 rakennusta laajennettiin pohjoiseen ja länteen päin. Laajennusosasta tuli yksikerroksinen ja myös rankorakenteinen. Läntiseen osaan tuli aluksi Porin Säästöpankin konttori ja myöhemmin apteekki. Muussa osassa alakertaa jatkoi K-kauppa ja myöhemmin kahvila sekä baari.

Tontilla sijaitseva piharakennus on 1940-luvun alusta. Siinä on sauna pukuhuoneineen sekä huone, jossa luultavasti asuttiin alkuaikoina.

Puutarhoihin

Kävelylenkkimme johti Tiimanninnokkaan. Tuolla kertaa uudelle katuosuudelle jonka varrelle on rakenteilla, tosin toisaiseksi keskeytyksissä olevaa asuinrakentamista. Hyvin mukava uusi reittilöytö johti tämän rakennuksen ohi. Pistin kyselyä Porin muistoja ja kuvia käsittelevään FB-ryhmään, ja sain vastauksen minuuteissa. Kyseessä on Vesan Puutarhan korjaamo / lämpökeskusrakennus jossa ovat sijainneet myös työntekijöiden sosiaalitilat. Lämpökeskuksen piippua ei enää ole. Näkemissäni kesällä otetuissa kuvissa on hienot värit. Nurkan villiviinin (tms.) kukoistaessa vihreänä seinää kiiveten.
Tästä tulee varmasti "vakiolenkki", tai sellaisen osa.
Vesan Puutarha - Vesan siemenliike - nimen tuntevat kaikki. Toiminta on muuttunut, vaihtunut luonteeltaan. Puutarhasta verkkokaupaksi. Yrityksellä on hieno hostoria, ja siitä kertova nettisivuston osa. Sivulle pääsee tästä.

Jannelan puutarha, kukkatukku, Jannelan kukka. Useampi nimi ja firman osa, mutta sama Jannela. Varsinainen puutarha kasvihuoneineen asuinpaikkani tuntumassa, Väinölässä niin ikään kävelylenkkiemme tuntumassa.
Käytiin porteilla katsomassa, ja huomioni kiinnittyi googlen tiekartalla olevaan Elinantien linjaukseen. Äkkikatsomalla tie päättyy, mutta se jatkuukin puutarhan sivuitse tälle tienoolle, josta kurvaa Päivöläntieksi muuttuen, jolta pääsee Päkintielle. Se kartoista; Löysin yrityksestä tai ryppäästä tietoa etsiessäni Satakunnan Viikko-lehden Yrittäjälehtiartikkelin, josta voi lukea mukavasti lisää tästä linkistä.

Hieno liikennemerkki ja sen lisäkilpi Elinantien lopussa, puutarha-alueen alkaessa. Googlen street-view kuvissa ei ole niiden kuvausajankohtna vielä moottoriajoneuvolla ajo kielletty- merkkiä Elinantiellä, Väinöläntien risteyksessä, mutta nykyisin on. Huoltoajo sallittu.

Trivia

Y-pakki- tietokannassa ei ollut luetteloituna tätä toista pientä paloasemaa.
Pieni kuva-arvoitus, jonka "tietäjät tietää" helposti. Vastaus seuraavassa numerossa.

Rupesin taas funteeraamaan tekemisiäni vuosien varrella. Kiinnostus näihin historiajuttuihin kumpuaa varmaankin lapsuudesta ja nuoruusajasta, kun opettajani; kunnallisneuvos antoi juuret kotiseutuhistorian ja kulttuurin tutkimiselle ja opiskelulle. Harjavalta oli otollinen kasvupaikka näille asioille ja johdatus melkeinpä elämäntapaan. Ennen kouluaikaakin oli jotain, mutta ei siitä enempää.
Asuinpaikkani vaihtuessa olen kulloinkin johkaantunut niiden ympäristöjen havainnointiin ja penkomiseen. Niin historian kuin muuttuvan näkymänkin osalta.

Paluuta odotellessa. Asuttuani  tiiviisti puoisentoista vuotta (huhti-2021- loppukesä 2022)  Reposaaressa, tutustuin siihen perusteellisesti. Mutta kun elämä kuljetti sieltä  kaupunkiin, heräsin uudelleen. Saaressa on tyhjilleen jäänyt asuntoni, jonka avaimet luovutan pois maaliskuun lopussa. Vaikka saari on luonnoltaan ja miljööltään hieno, olen lopulta "kaupunkisuuntautunut"; enemmän ja paljon nähtävää ja koettavaa. Kun en ole syntyperäinen reposaarelainen, se tuntuu nyt "nähdyltä" ja koetulta. Kaikkea hyvää joka tapauksessa.

Porissa: 7.2.2023
____
___
__
_
-
.

_____________