Käyttäytymistä

 

Useampiakin ajatuksia kirjoittamisen ja kuvien viljelemisen aiheiksi tuli mieleeni pari päivää sitten, mutta ottaessani koneen pöydälle, ne olivat haihtuneet mielestäni. Dementian oireita? Pitäisi laittaa jollekin muistilapulle heti, kun oivallus ilmestyy. Blogikirjoittaminen ei saa olla pakkopullaa, tavan vuoksi vanhojen juttujen veivaamista. Mutta mielenkiinnon kohteiden ollessa mitä ovat, sitä tulee tehtyä.
Lukiessani aamuni aluksi digilehden, herää varsinkin sen yleisönosaston tekstiviestipalstalta ajatuksia. Usein päivän naurut, mutta asiaakin.  Sain sieltä aihetta tämän blogiruudun avaamiselle.
Tylsän talviajan kuvavirta on toinen, mutta ensin lukemani tekstiviestin pisto omassatunnossani.

 

Nappasin linja-automatkallamme näkymän, kun kanssamatkustajia ei ollut häiriintymässä. Bussin etuosassa on paikkoja monella tasolla. Aivan lattianrajassa ja korkeammalla. Näkymät ikkunoista maisemaan vaihtelevat. Kuljettaja on lokerossaan, joka tuossa oikeassa laidassa.
Näkövammaisille varatut paikat erottaa sinisellä pohjalla olevasta tarrasta, jossa henkilö valkoisen keppinsä kanssa. Pysäytysnapissa on  sama symboli. Sekin on sininen. Muille matkustajille punaiset pysäytysnappulat. Näkövammaisille varatuilta paikoilta on huonot näkymät ulos. Tarrat ja siniset napit ovat tarkoitetut mahdollisille avustaville henkilöille. Arvaatte varmaankin miksi.
On myös paikkoja pyörätuolilla matkustaville ja rollaattroria käyttäville, autojen keskiovien tuntumassa.

Rollaattoria käyttäviä matkustajia olen havainnut, mutta ainuttakaan pyörätuolia tai valkoista keppiä  käyttävää en. Ai niin; lastenvaunujen kanssa liikkuvat linja-auton käyttäjät jäi mainitsematta. Heitäkin olen nähnyt kulkeissamme.

Tekstiviestipalstan tekstari joka herätti minut ajattelemaan käyttäytymistäni linjuriautossa. Loppuviikkoni oli siitä huolimatta melko iloinen. Bussillakin kuljettiin ja tilaa oli melko hyvin.
Mobiililippuni vinkkaaminen lukijalaitteelle käy jo sujuvasti, jotakin citylinjan tapausta lukuunottamatta, kun lukijalaitteen yhteydessä oleva muovinen puhelintuki on hajonnut eikä uutta ole asennettu.

Joudun usein "panttaaman" kauppakärryä edessäni. Se vie tällaisessa matkustuspaikassa vastapäisen istumapaikan tarvitsevalta paikan, varsinkin paluumatkoila kun se on täynnä kauppatavaraa ja siten paksumpi kuin tyhjänä menomatkalla. Sille pitäisi imeisesti ostaa oma matkalippu, ja esittää se tarvittaessa jollaekin närkästyneelle henkilölle. Mutta en tietenkään niin tee.
Minulla ei ole tullut mieleen valvoa, kuinka paljon autossa on matkustajia ja onko kyytiin tuleville vapaita paikkoja. Jos autossa on ruuhkaa, paikkaa etsivä voi kysyä tarvittaessa: onko tässä tilaa, tai tekisinkö hänelle sellaista. Viimeisimmällä matkallamme henkilö istui vastapäiselle penkille, ja siirsimme kauppakärryn hänen tieltään. Homa sujui aivan hyvin. Kärry oli onneksi tyhjä. Tilaa olisi autossa ollut muutenkin, mutta ....    no olkoon.

Toivottavasti tekstarin lähettänyt porilainen (?) ei törmää kiireisellä matkallaan rollaattorin käyttäjään, joka nousee rolaattoreineen autoon keskiovesta, menee maksamaan matkansa kuljettajalle, ja palaa sitten rollaattoria käyttävien paikalle auton keskioven tuntumaan. Hänen siirtyessään paikalleen, kuljettaja odottaa sen aikaa ja lähtee liikkeelle vasta kun näkee peilistään rollaattoria käyttävän henkilö päässeen turvallisesti paikelleen istumaan. Meitä parempijalkaisempia eivät kaikki kuljettajat huomioi, vaan lähtevät ajamaan heti. Heitä ei kuitenkaan ole kovin montaa.
Tekstarin lähettänyt lienee ehkä varmaankin  kiireisiin henkilöautoilijoihin verrattavia. Heitä joiden autojen hytit ovat täynnä käsiä, jos joutuvat liikennevaloissa tai jossain vastaavissa tilanteissa odottamaan puolitoista sekuntia ennen kun edelläajava lähtee heidän tieltään pois. Mikäli tekstarin lähettänyt käyttää linja-autoa matkustusmuotonaan paljon, hän olisi jättänyt viestinsä lähettämättä. Näin arvelen. Voin olla väärässäkin.

Viikon - matkan varrelta

Käytiin kirjastossa. Kokeilin näyttää kirjastokortin sijasta lainauslaitteelle puhelimen näyttöä. Samaa viivakoodia kuin kortissakin. Kortti oli varalla mukana, mutta puhelin toimi. Hieman haparoiden mutta kuitenkin.

Varausten noutaminen tapahtuu pääkirjastossa itsepalveluna. Niiille on oma hyllynsä, johon ne on laitettu numerojärjestykseen. Vaikuttaa ensikatsomalla sellaiselta jota se ei kuitenkaan ole. Kulkiessani edellisellä kerralla hyllyn ohi, painoin mieleeni että tuosta pitää saada kuva joskus. Oikein kameralla. Niin tein.

Kirjaston aulassa on vaihtokirjahylly, kirjakirppu jossa myydään halvalla poistokirjoja, ja liikuttamo-niminen huone josta voi lainata liikuntavälineitä.
Kettingeistä luotu taideteos on jäänyt mieleeni jostain näyttelystä. Mutta en muista mistä.

"Sääkuva"  jollaisia olen ottanut paljon, mutta vähemmän tästä näkymästä. Nyt otin Fujila, kun edellisessä postauksessani näytin kopterin kameralla ottamaani. Talvella on lunta.

selasin kuva-arkistoani, mutta en löytänyt etsimääni. Siksi Googlemapsista tämä katunäkymä joka onkin melko tuore googleksi; 2019. Noiden talojen välissä on ollut aikoinaan pieni kirkko. Ketainen talo on toiminut poliisiasemana. Googlen kartoilla on virheellisiä kadunnimiä, tässäkin tapauksessa. Mutta oikeat löytää jos tarvitsee löytää. Porin kaupungin karttapalvelusta löytyy asemakaavaa ja montaa lajia muuta karttatasoa. Googlatkaa.

Viikonloppuna satoi lunta. Kaikki aurataan aikanaan. Niin tämäkin. Kuva: 19.2.2023

Netillä on vauhtinsa. Kaapelista tai mobiilista. Wlania tarvitsee wifijutuissa. Kuka mitäkin.

Löysin Mikkolan Cittarista "Franksia": Originaalia. Sitä vähän etsinkin, kun vanha suosikki tuli mieeeni Puuvillan Normal- liikkeessaä. Siellä on myynnissä Xtra-hot versiota, mutta pidän enemmän tästä. Normal- kauppa avaa toisen myymälänsä Isokarhuun keväämmällä. Siellä myyddään lähinnä vain kosmetiikkaa ja se on nuorison kauppa. Siellä myydään myös chilisoosia ja partavaahtoa. Dödöjäkin. Kaupan seinällä on niillä kohdin taulu "Lähinnä miehille".
Uskallaudun sinne toistekin.

Sunnuntaikävelyllä jokirannassa. Autio tai asumaton talo. Kuva urbex-ryhmiin. äiden sijainteja ei kuulu ainakaan tarkkaan kertoa. Tämän tapaus on mielenkiintoinen, asemakaavakarttojen perusteella sitä ei välttämättä puretakaan uuden tieltä. Sittenkään kun / jos uutta joskus aletaan tekeen

Porinlinjoilla on maksuton hiihtolomaviikko. Pääsee kulkemaan ihan ilmaiseksi linjurilla. Koetan kyttäytyä, kun tulee melko paljon sitä hyväksikäytettyä. Reposaaren muuttoa valmistelemaan ja kuolinsiivousta tekemään - taas kerran. Toivottavasti viimeisen.
Typerryttäviä tekstiviestejä odotellessa - salaa toivoen että saisi taas noitua.

Porissa: 20.2.2023
____
___
__
_
-
.

_________