25.9.19

Rautatieasemalla


Kirjoitin pari viikkoa sitten tähän blogiini päivityksen, jossa laskin kesän pyörälenkeiltäno Porin siltojen ylitykseni >linkki julkaisuun< .
Niitä kertyi siihen mennessä yhteensä 242. Lenkeilläni olen käynyt melko säännöllisesti tietyissä paikoissa, ja kuvannut niihin liittyviä kohteita kuten lentokoneita, junia, vetureita, ja usin vain yleisnäkymiä.

Kun olen mielestäni käynyt aika monta kertaa rautatieasemalla, laskin nyt sinnekin kertyneet käynnit "tracker-tietokannasta" johon jokseenkin kaikki liikkumiseni harrastemieessä tallennan. Linkki johtaa profiiliini, jonka välilehti diary on aika informatiivinen.




mutta . . .  asemalle:




Kartalle sinisellä maalaamani rakennus on Porin rautatieasema. Punainen viiva on GPS-jälki, pyörällä ajamastani reitistä. Päivämäärä jolloin kävin asemalla, on 21.5.2019.
Toukokuusta syyskuulle, olen käynyt asemalla yhteensä 16 kertaa. Kuvannut lähinnä asemalla olleita vetureita, ja pari saapunutta tai lähdössä olevaa junaa. Konduktöörejä, veturinkuljettajia, ratapihahenkilöstöä, ja vähän rakennuksiakin.





Kuvia asemalta; toukokuu 2019



Veturit ovat olleet kuvauskohteista etusijalla. Nämä kaksi Dv12 tyypin veturia ovat ns. "päivystäjiä", joita käytetään aseman lähialueella junien kokoonpanioon, ja lyhyisiin siirtoihin.
Veturiin ja sen tekniikkaan voi tutustua vaikkapa Wikipediassa.
Veturit on numeroitu. Näiden numerot: 2647 ja 2619, kertovat muunmuassa niiden valmistusvuodet.
Etumainen on valmistunut 1978, ja sen perässä oleva 1975. Veturit on maalattu uuteen valkovihreään ulkoasuun. Alunperin dv12, lempinimeltään deeveri, on väriltään punainen. Kyseessä on varmaankin dieselveturilajinsa viimeinen edustaja, jolla on kuitenkin vielä paljon tehtävää tulevaisuudessakin.






Maisema muuttuu. Aseman ja ammattikorkeakoulun kylkeen on noussut uusia kerrostaloja. Ja lisää nousee hiljalleen.




Näkymä rautatieaseman asemarakennuksen nurkalta matkakeskuksen linja-autolaitureille. Oikealla Satakunnan Ammattikorkeakoulun "kampus"




21.5.2019.
Deeverit punaisella alkuperäisvärityksellä, ja uudemmalla vihreä-valkoisella. En ole varma voinko sanoa että perät vai nokat päinyhteen, mutta useimmiten näkee veturin junan edessä noin päin kun tuo punainen on tässä kuvassa.




dv12, ja sen viereisellä raiteella kaksi sr1 sarjan sähköveturia, lempinimeltään Siperian sutta. Muita nimityksiä sille ovat "kaalihäkki" ja "sähköryssä". Enemmän veturista Wikipedia-sivullaan.




27.5.2019
Intercity- juna lähdössä Tampereelle. Veturinaan sr2-sarjan sähköveturi. Sr2 on siperian suden seuraaja, sitä uudempi malli jota minä kuten moni muukin rautatieharrastaja kutsuu marsuksi.




tämän kuten muidenkin vetureiden teknisiä tietoja voi lukea niiden kyljistä.



 Intercity-junan kaksikerroksinen vaunu on melkoinen järkäle









huoltokalustoa





Kesäkuuta


Henkilökuvia asemalta: Konduktööri ja veturinkuljettaja jutustelevat ennen junan lähtöä




Junien henkilökunnan suhtautuminen kaltaisiini "hörhöihin" kuvaajiin on hyvin positiivista. Veturimiehet heiluttavat, kun huomaavat kuvaajan. Tämä konduktööri tuli luokseni valloittavasti hymyillen, ja kertoi vieneensä kuskille (niin hän sanoi) kahvia jotta tämä pysyy hereillä paluumatkankin Tampereelle.




Olen usein nähnyt asemalla istuessani viimehetken junaan rientäviä, joita konduktööri usein huutelee laiturilta junaan. Itse olen joka paikassa varttin etuajassa, ja välillä ihmettelen miten monet minuuttiaikataululla ja viisi minuuttia yli- ihmiset jaksavat elää. Tapansa kullakin.







Kaksi venäjän transiittoliikenteen hiilivaunua. Näiden tärinän vaikutuksia on tutkittu viime aikoina.





 Ulkoasu hämää. Virttynyt deeveri ei välttämättä ole vanhin.





Tietoa veturista



Radanhoitokalustoa




Lenkkini varrella on promenaditunneliksi kutsuttu rautatien ja valtatien alittava kulkuväylä. Sitä käyttää kevyen liikenteen lisäksi citybussi, jolle on merkitty oma kaistansa. Tunnelin nopeusrajoitus on 15 km/h, jonka liikennemerkki jää tämän kuvan ulkopuolelle. Olen ylittänyt sen usein tuplasti, mutta kuitenkin varovaisuutta noudattaen. Toivottavasti eivät laita tutkaa.






Heinäkuuta




 Ratapihan toiselta puolelta, näkymä promenaditunnelin päältä valtatien puolelta. Taustalla Satasairaala (ent. Satakunnan keskussairaala)




 Kaksi sr1 veturia ja Venäjän hiilijuna



Venäjän hiilijunat ovat pitkiä. Kuva ratapihan länsipuolelta.



IC lähdössä 11.7.2019. Kuvassa veturista katsottuna junan peräpää, jossa edo- eli ohjausvaunu. Ohjausvaunullinen juna voi vaihtaa kulkusuuntaansa esimerkiksi pääteasemalla ilman, että veturi siirretään junan keulalle. Tällöin kuljettaja ohjaa Edosta junan perässä työntävää veturia.




 sr1 punavalkoisessa värissä.


Alkuperäinen Siperian suden väri on tietääkseni ollut tämä. Kuvalähde: veturitalli.fi:
http://www.railroadpictures.de/bilder/SF-/SF--VR/Sr1/komprimiert/Sr1-3025-1.jpg




Aseman pohjoispuolelle, Ratalinnankadulle on pian tulossa uudisrakennusta. Kadun päässä Ratalinna joka on aikoinaan rakennettu VR:n henkilökunnnan asuintaloksi. 





Lopuksi




Olen kuvannut tämän näkymän vuosien varrella monen monta kertaa, mutta viime viikolla: 21.9.2019 paikalla oli suurin näkemäni määrä deevereitä. Lauantai-illan hiljaisuudessa, 7 veturia "huilaamassa"





Apokalyptinen tunnelma Ruosniemen aseman ratapihalla vuonna 1989, 30 vuotta sitten taisi olla alkusysäys rautatieharrastukselleni. Ristot, eli raskaat tavarajunaveturit, Ukkopekan veljet romutettavina. Sen jälkeen on kuvia rautateistä ja monenmoisesta niihin liittyvistä asioista tallentunut minulle paljon.
Nyt laittamani kuvat olivat tältä kesältä. Säästän teidät enemmältä. 




Rautatieharrastajan linkkejä:


http://vaunut.org/  eli vorg
https://veturitalli.fi/ - suomalainen pienoisrautatiefoorumi
julia.fi - realiaikainen junien seurantasivusto, josta myös mobiiliversio. 




Porissa: 25.9.2019
...
..
.



_

















19.9.19

Puhelimia ja navigaattoreita


Minun piti kirjoittaa "vain" geokätköilystä, ja laittaa lopuksi jokunen kuva syksyisistä pyöräilyistä. Mutta ajatus karkasi 15 vuoden takaisiin kuviin, ja niitä selaillessa vuosi kerrallaan tähän päivään. Kirjoitelma jalostui aamupäivän aikana aivan muuksi kuin aluksi ajattelin. Vietin aikaa koneen äärellä, kuvia ja päivämääriä etsien, ja syntyi aikajana johon kokosin paljon muistoja puhelimista joita olen käyttänyt, ja niiden käyttötarkoituksesta tavallisen puhelimen käytön rinnalla. 


Harrastuksen elvyttämistä: viikko sitten löytämäni helppo "vanhan ajan" peruskätkö
Geokätköilyon minulle "vanha juttu", johon tutustuin ja perehdyin tyypilliseen tapaani hurahtaen vuonna 2004. Se oli silloin harrastuksena Suomessa vielä melko nuorta, ja harrastajia melko vähän.
Kaltaiselleni karttoihin ja navigointin hurahtaneelle geokätköily oli innoittava ja monitahoinen "maailma", josta on ollut vuosien varrella paljon hyötyä monessakin tarkoituksessa.
Olen löytänyt sen avulla paikkoja ja aiheita, ja jokusen varsinaisen kätkönkin.

Himoharrastajilla on kirjattuja löytöjä tuhansia. Minulla vain kolmisenkymmentä. Muutaman aikoinaan "kätkinkin", eli tein ja loin geokätköjä muiden etsittäviksi. Ne ovat jo ajat sitten poistuneet aktiivisina olevien listoilta, mutta arkistoista nekin löytää; käyttäjätunnustani seuraamalla, joka on "linkerq".



Palataan digitalisen navigointini ajanlaskun alkuun




Tämä kuva on viidentoisa vuoden takaa, jolloin aloittelin geokätköilyäni. Tuolloin navigaattoreiden näyttöjen kuvat olivat enimmäkseen mustavalkoisia. Kartta-aineistot jotka myytiin muistikorteilla, olivat luksusta. Nykyajan netissä toimiviin verrattuina alkeellisia ja "kankeita".
Kätköilyyn tarvittava tieto ja muu tekeminen pyöri pelkästään geocacging.com -sivulta löytyvillä koordinaateilla ja kaikki tehtiin tietokoneella. Älypuhelimista ei ollut vielä tietoakaan, mutta joillakin "nokialaisilla" pääsi kyllä nettiin lukemaan esimerkiksi sähköposteja. Mikäli puhelimeen halusi navigaattoriominaisuudet, siihen piti hankkia erillinen palikka: "tomtom".



Ensimmäinen puhelimeni, Nokia N70 oli rautaa. Hankein sen kaveriksi Tomtomin gps-palikan, joka liittyi puhelimeen bluetoothilla, mikä oli silloin 2007 aika uusi juttu. Nokia tarjosi ilmaisen karttapalvelun puhelimiinsa, joka toimi tiekarttana.



Kuutisen vuotta palvellut Meridian alkoi olla puutteellinen kartoiltaan, ja oli aika hankkia saman valmistajan kehittyneempi malli. Kartta-aineistot tulivat uuden Tritonin mukana, samoin ohjelmatarjonta sen käyttämiseksi tietokoneen kanssa oli jo jonkin verran kehittyneempi. Meridian sai uuden omistajan, ja muistan etten paljoa tarvinnut lisärahaa Tritonin hankintaan. Kuvat on otettu eri aikaan.



Nokia/Tomtom, Triton, sekä toisesta autosta lainattu LG:n autonavigaattrori vertailussa, Range Roverin tuulilasilla.



Jossain vaiheessa N70/Tomtom- pari sai väistyä tämän nokialaisen "Navigator" puhelimen tultua hankituksi. Puhelimessa oli jo oma gps-paikantimensa. Puhelin oli edelleen  minulle ennenkaikkea puhelin, ja paikannustarpeen ollessa vaativampi käytin "oikeaa" navigaattoria.



2012 oli jo aikaa jolloin nuoriso halusi pysyä ajan hermolla puhelimiensa suhteen. Kuvassa esiintyvä Samsung, jonka mallia en muista, tuli vanhanaikaiseksi ja liikeni minulle kokeiluun. Se oli ensimmäinen kosketusnäyttöinen puhelin jota yritin totutella käyttämään. Huonolla menestyksellä tai mielenkiinnolla, koska se päätyi johonkin piironginlaatikkoon ja itse jatkoin nokian nappulapuhelimen käyttöä.




2012 loppupuolella vaihdoin "leiriä": Nokialainen sai mennä, ja tilalle tuli Samsungin sään ja vedenkestävä X-cover. Edelleen näppäimistöllä varustettu luuri. Kuvassa kompassitestissä.




Harrastin tuolloin melontaa, jonka vuoksi kameran piti olla niin-ikään veden ja säänkestävä. Magellan-navigaattori hoisi navigointitarpeet vesillä, puhelin turvallisuuden vuoksi. Kello on Suunnon X-lander (joka minulla edelleen). Kannettava kaikuluotainkin.




Jostain pakottavasta syystä, ehkä käyttöjärjestelmän ja ohjelmiston yhteensopimattomuudesta tai vastaavasta, hankein 2013 ensimmäisen kosketusnäytöllisen puhelimen. X-cover sekin, mallia II.
Tästä puhelimesta tulinkin pitkäaikainen "työkalu" monessa menossa.



X-cover II merikajakin nokalla, visusti kiinni varmistettuna. Karttana toimi jo netissä toimiva maksullinen merikartasto. Googlemaps ei vielä "osannut", eikä puhelin ollut varsinainen älysellainen.
Magellanin (triton) "metsänavigaattori" oli tässä vaiheessa päästänyt savut ja hajonnut jossain Yyterin helteissä ja sannoissa, vaikka niin säänkestävä olikin. Jäi viimeiseksi varsinaiseksi navigaattorikseni.



2015 tuli ensimmäinen ja edelleen käytössäni oleva tabletti: iPad joka oli silloin ja on edelleen "kova sana" medialaitteena. X-coveria se ei syrjäyttänyt millään alueella, mutta toimi reitinsuunnittelussa mukavasti. Laitteiden alla vanhoja merikarttoja joiden kanssa opettelin navigoinnit joskus 90-luvun lopulla. GPS oli silloin vasta kauppamerenkulun välineenä, ja veneilijöillä mutkikkaita Deccoja. Minulla oli kompassi ja geokolmio. Ja kartat.






X-cover tuli tiensä päähän keväällä 2016, ikävällä tavalla. Käytin sitä valotusmittarina, kuvatessani vanhalla Flexaret-rullafilmikameralla. Viimeinen reissu oli Kallon maisemiin, jolla hukkasin sen. Kävin koluamassa kaikki paikat joilla olin matkalla käynyt, tuloksetta. Puhelin putosi ilmeisesti mereen. Olisi muten ajanut asiansa vielä jonkin aikaa.




Oli pakollinen uuden puhelimen hankkiminen, edellisen kadottua. Ensimmäinen varsinainen "älypuhelin", ja hankinta kamerapainotteisesti. Tuolloin 2016 minulla ei ollut suuria vaatimuksia navigointiominaisuuksien suhteen, kun ne olivat jo arkipäivää puhlimien selaimissa ja sovelluksissa.
Päädyin kalliiseen; Sonyn xperia Z50 tai jotain sinne päin. 20 megapikselin reso kamerassa ja hieno näyttökuva. Kehutusta kamerastaan huolimatta siitä ei minulle oikein kameraksi ollut. Jokin kuvissa mättäsi. Ja käyttölogiikka oli omituinen.






Lokakuussa 2017: Oli pakko hankkia puoli-ilmaiseksi käytetty Samsungin älypuhelin, saatuani hankittua puoli-ilmaiseksi  Samsung Gear- VR-kameran, joka ei toiminut eikä toimi vieläkään ilman saman valmistajan s-sarjan älypuhelinta. Sony toiimi edelleen "ykköspuhelimena", mutta hiljalleen vähemmssä määrin. Sony kerkesi toimimaan dronen ohjaimenakin.



Sony meni lopulta myyntiin, ja vaihtui laajakulmaobjektiiviin. Tämä dji:n käsigimbaali ei liity asiaan, mutta tuli hankittua samoihin aikoihin. Sillä on oma käyttötarkoituksensa ja paikkansa kuvausvälineissäni. Sony ei oikein tykännyt toimia senkään kanssa.





Tänään ottamani kuva. Geokätköily on kehittynyt jokseenkin täysin mobiilina toimivaksi systeemiksi. Kaikki toimii älypuhelimessa; kätköjen haku, niihin navigoiminen, lokkaus, ja niin edelleen. Samsung S6 edge on saanut reissussa siipeensä, mutta toimii edelleen hyvin. Jossain vaiheessa olin vähän etsimässä sen tilalle "paremmalla" kameralla varustettua, mutta lopulta päädyin siihen etten sellaista tarvitse.
Puhelinkuvat ovat lisääntyneet minullakin. Niiden laatu riittää täysin muistiinpano-luonteiseen kuvaamiseen. Geokätköilyn alkuaikoina lähinnä ärsyynnyin kun puhuttiin sen mobiilisovellutusten kehittämisestä ja mahdollisuuksista. Muutosvastarinta on kuitenkin kehityksen edellytys, kuten sanotaan.
Mutta edelleen nautin siitä kun iso tietokone jyrähtää, ja saan sen suurelta näytöltä etsiä kätköjä, ja varsinkin niiden taustatietoja jotka ovat useimmiten aivan mahtavasti laadittuja.




Hankkiessani keväällä sähkö-avusteisen-polkupyörän, sanoin etten ikinä pyöräilykypärää päähäni pistä. Olen aina ollut sitä mieltä etten ikinä älykelloa ranteeseeni tarvitse. Kypärän hankein parin lenkin jälkeen kiireesti. Kellokin ilmestyi kolme kuukautta myöhemmin, tarpeeseen tai huviksi mutta kuitenkin.
Mahdankohan vielä joskus tarvita tätäkin ominaiusuutta?





Pyörällä ja navigaattorilla, nyt



Kulkeuduttuani geokätkentä-sivuille ja sovelluksiin, löysin luontopolun jota ei oikeastaan enää ole. Sinne sijoitetun geokätkön ansiosta.  Luontopolkua ei ole hoidetu varmaankaan kymmeneen vuoteen. Siitä on kehittynyt todellinen luontopolku.




Samasta metsästä ölöytyi pari muinaisjäännöstä, joiden oma etsintäsivustonsa löytyy googlaamalla sanan "kyppi"




eräs sähköasema, jonka tuntumaan on tehty geokätkö. En olisi osannut tai edes uskaltanut sen kulmille, ellen olisi löytänyt kätköä netistä. Löysin sen luonnostakin. Kätkön tekijällä on kätkölleen sähköyhtiön antama lupa.






"Reissaaja" eli travelbug, jollaisia löytyy joskus geokätköistä. Niillä on oma tarinansa, ja harrastajakuntansa.
Tämä talteenottamani ja pian edelleen matkaa jatkamaan laittamani on lähtenyt matkaan Arizonasta 2016. Tehnyt matkaa melkein 40 000 kilometriä ja päätynyt Poriin.


päätän lähetykseni tällä erää tähän






Porissa, nättinä syyspäivänä jonka kuitenkin pidän pyöräilystä vapaana:  19.9.2019
...
..
.
.
_







8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...