Kun tuomet kukkivat - vertailuja

 

Nyt on se viikko, kun tuomien kukinta on parhaimmillaan. Tuoksu rantametsässä on tyynenä aamuna huumaava. Pysähdyn usein ulkoilulenkilläni Kellarikarissa, Reposaaren alkupäässä kun kaupungin suunnasta tullaan. Siellä kasvaa paljon tuomia, minkä panin merkille jo siellä ensimmäistä kertaa käydessäni, saareen muutettuani. 
Uimassa olen siellä käynyt jo 80-luvulla, mutta sen ranta on virallisena uimarantana lopetettu. 
Se on kaunis, melko siistinä säilynyt ja rauhallinen pysähtymispaikka. 
Mennänpä niihin tuomiin:

Kävin toissapäivänä, 28.5. Maisema on muuttunut niin kesäiseksi kuin yleensä voi. 

Muutos huhtikuiseen, vielä kuolleeseen maisemaan, on melkoinen. 

Otin vähän yli viikko sitten "tähtäimeeni" tämän rannalla olevan tuomen, joka oli vasta aloittamassa kukintaansa. Sillä mielellä, että palaan myöhemmin ja otan samoilta jalansijoilta uusintakuvan.
Taustalla Tahkoluodon voimalaitoksen piippu, ja vähän näkyy korkeaa voimalaitosrakennustakin. 

Viikko edelisestä. 

Muuta lenkkien varrelta kertynyttä kuvaa

Ensin pari vertailukuvaa, edellisten tapaan. Kuvissa päivämäärät

---

Ketaran kivinen "silta". Ylemmässä kuvassa toissapäivänä, melkein kesäisessä vihreydessään.
Alemmassa vielä huhtikuisessa ruskeudessa. 

--

Kuvat samalta pysähdyspaikaltani -ylempi eilen, ja alempi ensimmäiseltä ulkoilulenkiltäni joka tapahtui kävellen. Olin tuolloin asunut Reposaarella vasta ensimmäiset kaksi päivääni. Muuttokaaoksen keskellä täytyi päästä hetkeksi ulos, ja mihin muuallekaan kuin rantaan. Ymmärrettävistä syistä en tätä paikkaa tarkemmin tässä julkaisussa kerro, vaikkei se mikään salaisuus ole. 

Sekalaista, epäjärjestyksessä

Kevätesikoksi osoittautui tämä tuiki tavallinen kukkakasvi, jota en tunnistanut kun en kasveja oikein hyvin tunne. Sain vinkin että netistä löytyy tunnistusohjelmia, josta kiitokset "K.S.:lle"!
Menin google play- kauppaan, eli siihen jolla ladataan android-puhelimessa toimivia ohjelmia. 
Sieltä löysin, asensin, ja kokeilin muutamalla "kukkakuvalla", ja parilla marjanvarpukuvalla.
Ja se mokoma toimi kuin junan vessa, ainakin kokeilemissani tapauksissa. Ohjelma jonka latasin, on nimentään PlantNet - ei voi kuin suositella, ja miksei voisikin. 

Kirkkokadun varrella on useampikin muistolaatta talon seinässä, joista tässä yksi. Kollaasissa laatan lisäksi näkymät molempiin suuntiin sen edestä. Talo on hieno! Siihen täytyy "palata" uudelleen

Talo jossa asun

Tornaattori
- ei "se", mutta saman niminen

Mänty pölyttää. Koppasin oksaa sormella, ja painoin kameran nappia

Meren kivet -niminen teos Reposaaren hautausmaalla

Jatkoin erään päätyvän kadun päässtä alkavaa polkua metsään, ja löysin itseni "montun" reunalta.
Reposaaren takarannan linnakspuistosta. 

Tuulivoimaloiden siipiä ja runkoja laivataan useamman kerran viikossa Kallonlahdelle, josta ne jatkavat matkaansa....   johonkin. 

M/S Suukko II saapui Saksasta kotisatamaansa. Melkoinen itätuulen puhuri 
Google löytää paljon laivasta ja sen väestä. 

Tein videon rannasta ja sen laituritilanteesta - koko rannan mitalta Eikanpuistosta kelluville huviloille. Löytyy Youtube-kanavaltani, tästä linkistä  

Itätuulen keikutusta toisessa videossani

Puluja, siis kaupunkipuluja (kesykyyhky) on ilmestynyt parvekkeeni alle. Enemmän mutta enimmäkseen vähemmän. Niillä on ilmeisesti jotain syötävää siinä. Luulin ensin ja ihmettelin; sepelkyyhkyiksi, mutta ne harvoin tulevat millekään asvalttipihalle.  Nappasin pari kuvaa, ja puluhan niissä esiintyi. 

Lokinpelätti

Kuvaa tarkemmin (isompana) katsoessa siinä erottuu joutsenten läheisyydessä pari isokoskeloa. Kumma kun kyhmyt antavat niiden olla pesimäreviirillään. Siis tulla luodolla, noiden parin kivellä oelvien lisäksi. 

Hiljaisuuden polku

Hyvää tulevaa kuunvaihdetta - sitten on kesä(kuu) 

Reposaaressa: 30.5.2021

____

___

__

_

-

.

.

QR-koodia ja Kaupunkiretkeä

Hyppäsin linja-autoon, ja matkustin kaupunkiin 18.5. kun oli kansallinen museopäivä, ja museoon vapaa pääsy. Kun se auki oli eikä maksanutkaan mitään, kävin katsomassa Satakunnan museon vaihtuvan näyttelyn: Kartalla.

Kun maisemissa olin, räpsein muutaman kuvan muistojen joukkoon. Raatihuoneen puistossa oli yhteen lampputolppaan kiinnitetty mainos, jossa hyvän kokoinen  -siis riittävän suuri QR-koodi; tuo kuvan keskellä oleva ruutuhässäkkä.

Kaikkihan tietävät qr-koodit, nuo nykytekniikan ihmeet. Puhelimeen tai tablettiin saa asennettua ohjelman jolla koodi kuvataan (tai skannataan), ja näytölle pomppaa linkki jossa on mitä milloinkin. 
Koodista voi toki ottaa kuvankin, ja ja etsiä tietokoneen ruudulle sivun johon kuva koodista lähetetään ja sitten tapahtuu sama kuin puhelimellakin.
Ylläolevassa kuvassa tapahtuu, että otan puhelimen qr-koodiohjelmalla kuvan tietokoneeni ruudulla olevasta kuvasta, joka on sama kuin tämän kirjoituksen aloituskuva. Voitte kokeilla samaa, avaamalla tuon aloituskuvan isoksi, ja ....  mutta ei ole pakko.  Kuten ei ole pakko tämän blogin lukeminen tai seuraaminenkaan. 

QR-koodista avautuva linkki johtaa Pori Dance Company:n julkaisemaan videoon Vimeo:ssa.
Menin blogikirjoituskoneeni kanssa koodin puolelle, ja upotin rivin html-koodia Vimeon jakovalikosta. 
En tiedä toimiiko tuo videoruutu millään alustalla. Ellei, niin linkki videoon tässä. 
Lisätietoa hommasta osoitteessa: https://www.poridancecompany.com/tapahtumat

Muuta nähtyä - museossa, kaupunkireissulla ja lähempänäkin

Telegrammille on kuvassa kasvanut jalat.  Museon Kartalla-näyttelyssä

Jälleen hienosti toteutettu vaihtuvan näyttelyn miljöö. 

#satakunnanmuseo

Kävin perusnäyttelyssäkin, parilla mieleisellä paikallani. Tässä oli tapahtunut muutos: Kiesien takana esiintynyt vanhan ajan herraskainen pariskunta tyttärineen oli viety johonkin -pois. 

Museon aulassa

Museon arkkitehtuuria, jota olen kuvannut aiemminkin; 2019 keväällä. Otin vertailun vuoksi nyt kuvat pokkarikameralla. Katsoakseni lähinnä mihin se pystyy kun ollaan ilman jalustaa liikkeellä ja valo on mitä on. Saahan tuosta käsityksen, vaikkei laatu häikäisekään.

Toinen "lempikohteeni" museon perusnäyttelyssä on tämä, jonka aiemminkin kuvattuani kuvana nimesin: "omg". Nyt pokkarilla, silloin "mörssärillä"

Nortamon patsas teatterin sivulla, on saanut edustalleen uuden kiveyksen.
Patsas putsattiin taannoin perusteellisesti. 

Teatterin julkisivun vuoro olla "pussissa"

Taavisiltakin paikallaan

Satakunnan karhu katselee edelleen raatihuoneen- ja pohjoispuiston suuntaan. Loppuunkuvaamani aihe ei ole vieläkään loppuunkuvattu. Menköön vaikkapa sää- tai vuodenaikadokumenttina.

Museolta puistojen kautta takaisin torille, ja ensimmäisellä mahdollisella linja-autovuorolla takaisin saareen. Torin mittarissa ihan mukava lukema. Tuo rakennus menee purkuun, ja tilalle tulee ...   nätimpi, joka saa toivottavasti vähemmän typerän nimen kuin tämä pian edesmenevä satapaska.  (vmp)

Pengertien sillalla linja-auton lasin läpi suntin suuntaan. Aamulla vallinnut sakeahko sumu oli hiljalleen hälvenemässä. Puoli kahden maissa iltapäivällä. Lämpöä kymmenkunta vähemmän kuin kaupungissa. 
Astuessani autosta, hämmästyin perusteellisesti ilman raikkautta verrattuna kaupunkiin. Vaikkei se sielläkään mitään smog:ia ollut. Nyt kun on ollut saaressa pian pari kuukautta, ja vain kaksi kertaa sieltä poistunut, huomaa eron ilmanaloissa ...väkisin.

Kaupunkimatkani kuvat koulittuani ja käsiteltyäni julkaisuun sopiviksi, tapahtui sellainen mitä minulle ei muistaakseni ole tapahtunut koskaan. Ja nyt taas: Piti heittää hylätyt ja muuten turhat menemään, siis tietokoneen roskikseen. Heitin, ja tapani mukaan painoin samantien tyhjennä roskis-nappia. 
Kun piti ottaa pari valmista esiin ja faceen, ei ollut mitään!
Olin heittänyt vajaan parin tunnin työnikin roskiin. Kuvien kanssa oli jonkin verran tavallista enemmän "vääntämistä", ja työ oli mennyt dtataivaaseen.

Tavoistani poiketen, en ollutkaan tyhjentänyt toisen käyttämäni kameran muistikorttia kuvien siirron jälkeen. Ne oli helposti palautettavissa. Toisen kortin olin tapani mukaan tyhjentänyt heti. 
Mutta senkin kuvat palautuivat uudelleen tehtäviksi. Käynnistin toisen koneen, jossa on tiedostonpalautusohjelma. Sen toiminnasta tuossa kuva. Palautukseen kului ohjelmalta aikaa kaksi ja puoli tuntia. Ei niinkään juuri hukkaamieni, vaan koko 32 gigaisen kortin tiedostopalautukseen. 
palautetussa paketissa oli hajanaisia kuvia melkein kolmen kuukauden ajalta. 
Jos haluaa onnistua palautuksessa, ei palautettavalle muistikortille pidä tehdä yhtään mitään. Silloin sen sisältö ei ole muuttunut, ja melkein poikkeuksetta viimeisimmät vahingossa poistetut saa takaisin "just eikä melkein"

Vinkki: Jos tarvitsette apua tällaisessa, tai tiedätte jonkun joka tarvitsee, niin voin tarjoutua auttamaan . 

Moni kuvasi hienoa iltataivasta auringon laskiessa parina mennneenä iltana. En viitsinyt. En tosiaankaan viitsinyt. Mutta otin parvekeluukustani, tappiin zoomatulla pokkarilla - mummoasetuksilla kuvan kuusta, joka oli täsmälleen puolikuu. korkealla taivaalla meren yllä.  Siitä saa selvän ja se riittää. 

Eilen: 20.5:  oli nättiä säätä, melko viileää tosin. Ulkoilin, ja näin maisemassa kerroksellisuutta. Käännyin takaisin ja nappasin kuvan. Taimmaisena talo jossa asun. Sen huipulla "palopillit" joiden kokeilusoitto kuukauden ensimmäisen maanantain keskipäivän hetkellä  -herättää varmasti. 

Sahan kanaalin suullakin pysähdyin. 

Se noista parista selkeämmästä päivästä. Tätä kirjoitelmaa lopetellessani
ulkona sataa, ja mittari näyttää:  5,3°C.
Sää on mitä todennnäköisin, ja pessimisteille sekä muille ankeuttajille mitä parhain.
Mutta: Kesä tulee kesäkuussa, ja "isokesä" juhannuksen jälkeen. Kvg: isokesä

Reposaaressa:  21.5.2021
____
___
__
_
-
.

.

Katso feispuukista

 

Pyöräilin toissapäivänä (11.5) ensimmäisen pidemmän rupeaman. Varsinainen määränpääni oli Kallonlahden perukassa, pegertien juuressa oleva uusi nähtävyys; entisöity satamanosturi Luveeni, joka tuotiin aiemmin paikalle siirretyn ryssäntornin viereen.  Siitä ja muustakin kuvaa ja juttua myöhemmin tässä numerossa. 

Aloituskuvani on Kallon loiston, majakaksikin kutsutun merimerkin vierestä. Pitävät kahvilaa. Aukioloajat löytyvät vasepookista, niin kuin huutokauppakeisari sen paikan on nimennyt. Siitä käytetään yleisesti myös nimitystä naamakirja, feispuukki fasepook ja FB -jota viimeistä käytän itse mieluiten, kun en jaksa pidempää kirjoittaa. 
FB on muodostunut käsitteeksi, josta löytyy ns. "kaikki". Se on tiedotuskanava, ja sen liitännäinen: mesenger, yksityisviestipalvelu tai -toiminto on niin ikään melkein korvannut monet muut viestityssysteemit kuten tekstiviestit, äänipuheluista puhumattakaan. 
Tuo sopii minulle ihan hyvin. Mutta kaikilla tai ainakin joillakin ei ole feispuukkia, mesestä puhumattakaan. Näihin "kaikkiin" kuuluvat ninsanottujen vanhusten lisäksi nykyään myös nuorempi ikäpolvi, joka on paennut vaikkapa vanhempiaan tai jopa isovanhempiaan jotka ovat vallanneet feispuukin. 
Heille on tullut ensin whatsap, sitten snapchat, ja tiktoC ja mitä kaikkia niitä onkaan! Jotta pääsee somettamaan kavereiden kanssa ilman että vanhemmat näkevät tai kysyvät. Itselläni nuo ruuhkavuodet ovat jo kaukaista menneisyyttä, mutta tunnen silti jonkin verran kyseistä "maailmaa". Pidän silmäni ja korvani auki; olen kiinnostunut mediamaailmasta ja tiedonvälityksestä edelleen. 

Vapusta juhannukseen ja pidempäänkin on käynnissä haastepyöräily- niminen pyöräilykampanja. 
En muista onko joskus ollut mahdollista kirjoittaa nimi vihkoon, mutta parina menneenä vuotena homma on hoitunut netissä tai puhelimen ohjelmassa. 
Viime vuonna minulle kertyi haastepyöräilykilometrejä 720. Voitin osallistuneiden kesken suoritetussa arvonnassa teepaidan, kokoa L. Siihen mahtumiseksi pitäisi polkea ainakin 1000 kilometriä lisää. 
Oletetaan että "kaikilla" on somet ja älypuhelimet. Ja kyky käyttää niitä. Yhteiskunnan toiminnot digitalisoituvat hiljalleen kaikkiin osa-alueisiin. 
Tunnen 9-kymppisiä, joille tietokoneen ja muun vastaavan käyttö on kuin "vettä vaan". Eivät pidä melua siitä, eivätkä paljon muustakaan. Tiedän myös 6-kymppisiä, jotka ovat jotenkin ylpeitä siitä ettei ole älypuhelinta, eikä tule. Aihe ei ole ikäsidonnainen. Kyse on aivan muusta. 

Ihana telakalla

Pyöräillessäni ristiin-rastiin Reposaarta, on tavakseni tullut käydä aallonmurtajalla "bongailemassa" satamassa olevia laivoja. 4.5. mennessäni näin tutun perinnelaiva; kaljaasi Ihanan tulleen Luvialta telakalle. Nappasin puhelimella kuvan muistoksi. 

Menin paikalle uudelleen: 7.5., kun laiva pääsi takaisin elementtiinsä. Telakointi oli lyhytaikainen, keskittyen ennenkaikkea katsastukseen joka tehdään kolmen vuoden välein. Kyseessä on kaupallista matkustajaliikennettä harjoittava alus, jota koskevat tietyt säännöt ja määräykset. 

Vesillelaskun yhteydessä oli pientä vääntöä puukspröötin verkon kanssa, joka tarttui... 
Puuksprööti on nimitys kokkapuulle. 

Selvillä vesillä, melkein. Tiesin mennä katsomaan vesillelaskua, saatuani kommenttia somessa kun itse kommentoin 4.5. ottamallani kuvalla. Olin jo jotenkin unohtanut koko jutun, muta oli hienoa kun aiheeseen palattiin ja sain tiedon alajnkohdasta jolloin Ihana lähtee telakalta. 
Tapasin vesillelaskun jälkeen kaksihenkisen miehistön. Kipparina toiminut henkilö tuli "jutulle" ja tiedusteli, olisiko mahdollista saada sähköpostitse kuvia perinnelaivayhdistyksen arkistoon. 
Se tietenkin minulle sopi, ja tein kuvista koosteen  Flickr-albumiksi, (<-linkki sinne)  jonka linkitin sähköpostilla. 

Ensimmäinen ottamani kuva Ihanasta, on maaliskuulta 2007. Kuvassa sahataan Laitakarissa kenttäsirkelillä laivan lautoja. Vuosien varrella on kertynyt aiheesta muutamia muitakin kuvia, mutta nämä "ääripäät" riittäkööt nyt tässä yhteydessä. 
Pari linkkiä kuitenkin:
- Kaljaasi Ihanan kotisivu 
- laivan esittely 
- webkamerakuvaa perinnevenesatamasta, Luvian Laitakarista. 
- Ihanan fasepookki 

Eilen (12.5.) telakalla oli seuraava asiakas laitettavana. Ohimennen vilkaisin, mutta ei tuosta enempää. 

Luveenia katsomassa

Lähdin ensimmäiselle pidemmälle pyöräilyretkelle, pois saaresta ja Kalloon. Matkaa kertyi 33 kilometriä, siis yhteensä. Päämääräni oli pengertien alussa, Kallonlahden sataman pohjukkaan entisöity ja sijoitettu "Luveeni" joka sai paikkansa ryssäntornin vierestä. 
Ryssäntornilla käynnistäni on oma juttunsa tässä blogissani vuosi sitten: Sitä voi katsoa tästä. 

Tähän päivään, tai tätä kirjoittaessani toissapäivään: 11.5.2021.
Satakunnan Kansa- lehti kertoo nosturista:
"Satamanosturi Luveeni sai nimensä ensimmäisen Lovén-nimisen hoitajansa mukaan. Käsikäyttöinen jäykkäpuominosturi valmistui 1898 ja otettiin käyttöön Porin satamassa 1901. Nostovoimaa Luveenilla riitti väkivahvojen miesten käyttämänä 25 tonniin, nopealla vaihteella 15 tonniin. Nosturi sähköistettiin vuonna 1961 ja se jäi pois satamakäytöstä vasta vuonna 1985." Kyseessä on Suomen vanhin satamanosturi. 

Paikalle oli tullut opastetaulu. Sen edustalla ...  en tiedä mitä ovat, mutta varmaankin johonkin muualle meneviä taulun perustuksia tai vastaavia. Ruumisarkuiksikin nimitettiin.
Oli luojan lykky, että Satakunnan kanasan lukijan kuvassa pääasiaksi nousseet trukkilavat oli viety pois!
Kaikkea kanssa!

Kertausta ryssäntornista:
Ryssäntorni on Porin Mäntyluodon satamassa sijainnut jugendtyylinen puinen satamaloisto, joka sijaitsi vuonna 1901 valmistuneen pitkän kivilaiturin päässä. Vuonna 1903 valmistunut Ryssäntorni ei ollut varsinainen majakka, vaan lähinnä merkinantotorni, josta käsin pidettiin yhteyttä redillä olleisiin ja satamaan saapuviin laivoihin vetämällä tornin huipulla olevaan lipputankoon lippuja tai mustia ja valkoisia merkkipalloja tietyssä järjestyksessä sekä pimeään aikaan näyttämällä lyhdyllä valomerkkejä. Tornin piirustukset tehtiin professori Gustav Nyströmin luonnosten perusteella.

Kuvassa vasemmanpuoleinen ei kuulu joukkoon; kuului kommentti tähän kuvaan, kun sen someen pistin. Se oli odotettua, mutta halusin sen mukaan tähän kuvaan uusimpana vanhimman viereen. Liebher on pyörillä kulkeva satamanosturi joka oli käymässä Luveenin vierellä, hakemassa tuulivoimalan osia siirrettäväksi edelleen muualle kuljetettavaksi. 
Tyyppiä LHM 550 olevat nosturit nostavat tandem-nostona tarvittaessa aina 250 tn saakka. Se on kymmenen luveenin nostokyky. 

Tuulivoimalan siipiä, ja taustalla niitä kansilastinaan Kallonlahdelle tuonut laiva. 

Drone ilmaan

Ensimmäinen oikein lämin ja kesäinen päivä vei minut Porin seurakuntien leirikeskus Junnilaan, ja sen mielenkiintoiselle monumentille, joka tunnetaan vieraskirjana. Olen kuvannut sitä moneta kantilta ennenkin, mutta halusin myös tällaisen näkymän. 
Kun oli tyyni keli, vaikka foreca uhkaili 7 m/s keskituulilla, otin dronen mukaan ja sain kuvat. 

Kun valon suunta oli mukava, nappasin pari kuvaa itse Junnilastakin. Alkuperäinen huvila tuhopoltettiin, mutta tilalle rakennettiin uudet rakennukset, jonkin verran esikuvansa tyyliin. 
Junnilasta lisää esimerkiksi tästä linkistä. 

Kevään etenemistä kesän vehreydeksi, Junnilan lammen rannalta. Dronella tämäkin. 

Takarannan kallioilla murtajalta Siikarantaan saakka, on paljon merimiesten ja muiden tekemiä kaiverruksia 1800-luvun puolivälistä näihin päiviin saakka. Niin Junnilan rannassakin jossa näin tämän, mielestäni hyvinkin mielenkiintoisen "Sigfridin". Tuo "OC", joka on saanut oohonsa siivet, lienee myöhäisempää tuotantoa. Vaikka voihan kansainvälinen symbolisimi ola vanhaakin perua. 

Olen varmaan ennenkin todennut dronekuvauksesta, että kun sitä harrastaa vähän pidemmän aikaa, alkavat korkeudet laskea. Aloitteleva droneharrastaja vetäisee kameran korkealle taivaalle, sataan metriin tai korkeammallekin. Mutta ainakin omalla kohdallani sellainen on jo melko harvinaista. 
Alussa se on tietenkin hienoa kun saa kuvaa korkealta, ja onhan niilläkin dokumenttiarvonsa. 
Mutta olen siirtynyt nyt neljännen laitteen kanssa paljon alemmas. Se toimii enimmäkseen korkeana kamerajalustana. En lennätä sitä varsinkaan kauas lähtöpisteestä, mutta harvoin yli 30 metrin korkeuteenkaan. Edellä olevat junnilan kuvat ovat noin 10 metristä. Tämä viimeinen noin puolestatoista. Saahan tuosta kaiverruksesta kuvan vaikka kännykällä, mutta otin kun oli hollilla; nyt näin. 

Loppukevennykseksi

pokkarikuvia kaukaa zoomaten, aamunkajossa ja illan hämärässä. Päivälläkin (viimeinen)

Varhainen jänis

Myöhäisillan kaurispukki

Sisäsiisti, eikä karkaa kotipihaltaan 

Helatorstaita, mitä se kullekin merkitseekään!

Reposaaressa: 13.5.2021

____

___

__

_

-

.