Meillä on

Meill’ on hanki ja jää, meill’ on halla ja yö…
Sanotaan nuijamiesten marssissa jonka on sanoittanut V.A. Koskenniemi ja säveltänyt Toivo Kuula.
Lisää tuosta isänmaallisesta laulusta voi lukea vaikka Wikipedia- linkistä. Mutta palatkaa sen jälkeen takaisin tähän

 

Hankiakin on talven kuluessa melkein ollut, mutta kamalan pakkasjakson jälkeen niistä on jäänyt jäljelle jää, kun suoja on tehnyt tekonsa.
Porin kupunki huolehtii tienpidosta, johon sisältyy prioriteetissa ensimmäisillä sijoilla kevyenliikenteenväylien kunnosta huolehtiminen. Soraa on saatu niille, mutta tietenkin hutejakin tulee.

Menin eilen kaupunkiin, ja edelleen Maantiekadulle. Hakemaan hoitotarvikkeilta ja kaupasta maitoa. Apteekissakin asioitsin. Kaupungilla pärjäsi liukkauden puolesta hyvin, kun sorastusta oli eikä liukkaudentorjunta ollut vielä syöpynyt jään sisään, kuten se pakkaa tekemään.
Pärjäsin tuolla pysäkilläkin, kun minulla on älykkäät nastakengät. Mutta kaikki eivät meinaa pärjätä. Hirvitti katsoa aitiopaikalta ihmisten poistumista autosta, kun melkein kaikki linja-autopysäkit olivat tuon aloituskuvan pysäkin kaltaisessa kunnossa.
Eikö hiekoittajia ole ohjeistettu hiekoittamaan niitäkin. Vai eikö järki vaan sano mitään, vaikkei olisi ohjeistettukaan.

Meillä oli presidentinvaalit sunnuntaina. Ensimmäinen kierros. Viimeisenä kanpanjapäivämä (m) oli eetunaukiolla makkaraa ja papusoppaa. Kahviakin kai.
Erään inhoamani ehdokkaan kampanjoija yritti saada minut pysähtymään ja ottamaan esitteen. Sanoin jo äänestäneeni, vaikken ollut. Perusteluna sille ettei nyt tarvitse tarjota mitään enkä pysähdy. Vastasi että tulee toinen kierros! Niin tulee, vastasin ja jatkoin matkaani. NO se toinen kierros tulee. Kahden viikon kuluttua se on käyty ja meillä on... presidentti valittuna, äänestettynä.
Kävelylenkkeilin ensimmäisenä vaalipäivänä äänestyspaikkaani ja äänestin. Meinasin etten mene ollenkaan, ja toinen käyntikin on tällä hetkellä vielä harkinnassa.
Asiantuntija, päivystävä dosentti televisiossa analysoi että äänestyksissä taktikoidaan. Äänestetään jotain vastaan, vaikkei kenenkään puolesta. Se on tai oli hänen mielestään väärin tai kyseenalaista. Olkoon mitä on. Jos tai kun äänestää niin äänestää; kukin niin kuin parhaaksi näkee. Monet haluavat äänestää voittajaa kun se on niin hienoa olla voittajan kannalla.
Mitähän helevettiä minä näitä pohdin.

Kävin Tunnn kuvassa. Tilasin muutaman kuvan, skannaamastani vanhasta valokuvasta. Kuvasta kuvat, jolla niitä kauppanimitettiin joskus kauan sitten. Silloin kauan sitten homma oli oikeastaan yksinkertaista: Vietiin valokuva valokuvausliikkeeseen ja saatiin siitä jonkin ajan kuluttua valokuva käteen.
Kai niin voisi tehdä nykyäänkin, mutta hauamansa kuvan voi skannata tai kuvata vaikka kännykällä, ja lähettää tiedoston printattavaksi paperikuvaksi. Ajattelin että menen muistikortin kanssa liikkeeseen ja kuvat tehdään siellä ja siinä odottaessani ja katsoessani kun homma hoituu. Mutta tein kuten aiemminkin. Lähetin netin kautta, maksoin valmiiksi ja noudin valmiit kuvat vähäeleisesti. Asiakaskontaksti oli lyhyt ja mitäänsanomaton, kun rahakin oli siirtynyt jo valmiiksi.
Kotona alkuperäinen ja teetetty uusi vierekkäin skanneriin ja vähän vertailevaa tutkiskelua laadun tai jonkun suhteen. Hyvä tuli. Siis tunninkuvan tekemänä.

filmillekin tallentui. SKiB- kampuksen työmaata. "Uuden kameran" ensimmäisiä ruutuja.

Kauppahallin vaaka on säästetty ja näytillä tyhjässä hallissa. Olen ottanut siitä kuvia ennenkin. Nyt filmillekin. Laadutaan omanlaisensa kuva, joka ei tuota peukutuksia fasepookin onnellisissa ryhmissä. En laita sitä niihin, kun en ole peukutusten perään. Enkä muutenkaan.

Kuvapari kauppahallista. Puhelimella. Samasta paikkaa otettu molemmat. Toinen meni tekoälyn läpi ja tein parin. En tiedä miksi, mutta onhan tuo oman laisensa.
Tyhjä kauppahalli on erinomainen rauhoittumisen paikka. Hiljaisuuutta keskellä kaupunkia. Oikeen varsinainen retriitti. Retroretriitti.

 

 

Kameratekninen osuus

 

Hommasin automaattitarkenteisen filmi- järjestelmäkameran, jossa on "moottoriperä". Filmi latautuu ja siirtyy sähkömoottorilla, ja kelautuu automaattisesti takaisin kasettiin viimeisen ruudun jälkeen.
Pari edellä olevaa kuvaa ovat sillä kuvattuja, siis nuo mustavalkoiset tai harmaat.
Kehitin filmin huitaisemalla, kun olin melko varma ettei sille tallentunut mitään. Minulle ei itselleni ole ikinä käynyt niin, että filmi ei ole liikkunut kamerassa, vaan se on "vetänyt tyhjää". Nyt luuliin niin käyneen, kun kameran luukun avatessani näin ylläolevan kaltaisen tapauksen.
Ennestään outo kamera on filminsiirroltaan hyvin hiljainen ja vähäeleinen, mutta lopulta hyvin fiksu.
Kelatessaan filmin takaisin, se jättää filmin pään näkyviin. Fimin kehittäjä ei tarvitse ulosvetäjää tai filmikasettia ei tarvitse avata kaljapullonkorkinavaajalla pimiössä tai pimiöpussissa. Myös kasetin uusiokäyttäminen onnistuu hyvin.

Olen ajatellut tehdä videon kameran äänistä. Sähkötällaisen, miltä se kuulostaa. Ennen kun ehdein, filmiryhmään oli jo joku tehnyt sellaisen. Teen silti jossain vaiheessa. Sitä varten latasin ja uhrasin metrin pätkän filmiä uudelleenladattavaan kasettiin. Joka on tuossa kuvassa. Mutta siitä joskus, jos päädyn tekemään. 

Otsikko tälle kirjoitukselle syntyi Alexandr Stubbin suusta tulvineesta mantrasta.
Häntä haastateltiin töllössä, kun oli päässyt toiselle kierrokselle pressanvaalissa.
Lateli siinä että meillä on... meillä on...  meillä on...    lässyn lässyn lässyn.
Heillä voi olla, mutta minulla ei ole!
Minulla ei ole sotaa Gazassa, ei Ukrainassa. Minulla ei ole ilmastonmuutosta eikä kasvissyöntiä, ei pörssisähköä eikä carunaa sitä siirtämässä.  Minulla ei ole ratkaisevaa mielipidettä oikeastaan mistään. Ja jos on niin sillä ei lopulta ole paljoakaan merkitystä. On se niin hienoa kun rkp-läisiläkin on ruåtsinkielinen residentti pian. Olkoon.
 

 

 

 Porissa: 30.1.2024

 

 

Räntämylly

Otsikon sana joka tuli uutisvirrassa pari päivää sitten, sai minut hymyilemään. Aiemmin se olisi ärsyttänyt, mutta olen oppinut elämään noiden sääilmiöitä kuvaavien lööppien kanssa.
Ensimmäisiä alkoi tulla muutaman vuosi sitten, kun kesähellettä nimittivät käristyskupoliksi ja lumipyryjä valkoisiksi kurittajiksi.
Räntämylly ja sohjosinko; siinä kaksi eilistä säätilaa kuvaavaa uutista. Ei aivan kauheaa, mutta olihan tuo eilinen säätila melko kurjanlainen.

"Tehty kuva". Ei mikään tekoälytekele mutta laajasta kuvasta rajattu tunnelmatilanne Antinkadulta, kun odotin linja-autoa. Räntämylly ei välity kuvassa päälimäisenä, mutta henkilön sateenvarjo litistyy tuulessa ja tuiskussa.

Puhelimella ottamani kuva, josta edellisen kaivoin esiin. Matkani kävi ruokakauppaan, jolla samalla olin ajatellut viettää ainakin tunnin kaupungilla maleksien tai ikkunan takaa torin menoa seuraten, kahvikupin kanssa.
Meinasin oikein kameran ottaa mukaan, peräti filmisellaisen kun lämpötila oli sopiva. Mutta kun räntämylly käynnistyi, luovuin ajatuksesta kameran suhteen. Kaupunkiaika jäi minimiiin, kun kaupasta selvittyäni menin lähimmälle mahdolliselle pysäkille, ja ensimmäisellä mahdollisella bussilla kotiin.
Matkustaminen maksoi 2,50 euroa.

Välinekatsaus

Suunto xLander on kello joka on lojunut laatikossa, mutta sai uuden pariston ja elämän viime viikolla. Sen alkuperäinen hihna on hapantunut jo ajat sitten, mutta hankein sen tialle Punavuoren Ranneke- nimisestä firmasta trendikkään natorannekkeeksi kutsutun hihnan. Ei kannanottona, kun silloin muutama vuosi sitten ei ollut puhettakaan Suomen liittymisestä saman nimiseen sotilaalliseen liittoutumaan. Siihen että siinä nyt ollaan, ei minulla ole oikeastaan kantaa. Ihan sama, niin kuin niinku nuori polvi asiaa saattaa kommentoida. Kuten montaa muutakin asiaa.

On uskomatonta paskaa pajon. Uutisoinnissa, yleisönosastoissa ja lehtien tekstiviestipalstoilla. Tulossa on taas poliittinen lakko. Helmikuun 1.- 2. päivä on akt:n lakko, mutta linja-autoliikenne pysäksissä, lakossa vain tuona toisena päivänä. Kun tarvitsevat kyytiä Helsingin mielenilmauksiinsa. Sinne täytyy päästä julkisilla, että voi vaikkapa vetää pään täyteen siinä samalla. Seuraavana päivänä voi krapuloida rauhassa.
Uutisissa inisi lapuan patruunatehtaan, mikälien Nammolapuan herra, että Suomen huoltovarmuus vaarantuu kun tehdas on päivän kiinni lakon takia. Että Ukrainan aseapu menee nyt ihan vituiksi, kun yksi päivä on ettei...
Minun ei pitäisi ottaa kantaa tuollaisiin asioihin, koska ne ovat minulle aivan yhdentekeviä. Mutta jotain tolkkua voisi noudattaa. Vittu mitä paskaa!!  Suomeksi. IMO.

Äänestäisinkö sittenkin, ensimmäiselläkin kierroksella. Se on tulevana pyhänä. Ehkä; jos ei sada tai ole kamala pakkasinferno.

Mutta kello on hyvä. Siinä on varsinkin ilmapuntari ja trendkäyrä sille. Korkeusmittarista tai kompassista en niinkään perusta, enkä lämpömittarista joka näyttää ulkoilman sijasta enemmän ranteen tai hihanalusen lämpötilaa. Kello on tarkka ja näyttö mukava.

Huutelin tori-fi:sta mukavan pikkuzoomin filmijärkkäriin, jonka löysin samasta paikasta. Ei se mikään huutonetti ole, vaan tori-fi. Tuo linssi on vuodelta 1992, samoin kamera. Netin review-sivuja, siis tavaraarvioita sisältäviä sivustoja katseltuani sain tietää että linssi on sysipaska suttu-kittizoomi jollaiseen ei kenenkään välinerunkkaajan pidä ikinä sortua.
Mutta kun en ole sellainen niin ostin pois. Halvalla!
Vähän alenpana, jäljenpänä kuvaa jota sillä sain. Mutta digillä, kun talvi pilaa filmikuvaustunnelmat toistaiseksi.

Verenpainemittarin näytöstä on kuollut pari elementtiä, jonka johdosta hätkähdin.
Tuon "C":n kohdalla kuuluisi olla 8. Mittaustuloksissa jää yläpaineen ensimmäinen numero, yleensä ykkönen noin ollen pois. Yläpaineeni oli mittarin näytöllä luokkaa 50-60. Onneksi kyseessä oli ja on virhe jonka voi helposti korjata 150:ksi.

Pienikokoinen kamera painaa 552 grammaa. Tulitikkuaski 7,9. Otin kuvan kun ärsytti eräs kommentti somessa. Kun samankaltaisen kameran spekseissä oli sen paino, samaa kokoluokkaa, niin jonkun täytyi änkätä ja kyseenalaistaa asia. Vaikk'ei olisi tarvinnut, niin demostroin silti.
Pisin kuvan erääseen ulkomaiseen näitä kameroita käsittelevään ryhmään, niin joku neropatti ojensi minua ettei kamera ole iron:ia vaan brass_ia. No niin varmaan joo!

Paikalla jolla silloin tällöin istun, oli jonkun unohtama ateriakippo. Siis hampurilaispaikan ateriapakkaus. En tohtinut mennä lähemmäs. Enkä laittanut somen puskaradioon kuvaa että onko joltakin....

Lopuksi:  paskan linssin testi

Referenssinäkymäksi muodostunut maisema parvekkeelta. Yksi tällä kertaa lukemattomista kuvista. Vertailun yksi niistä. Kuvasin monella linssillä, saadakseni käityksen nyt hankkimastani pikkuzoomista.

Edellisen kuvan zoomaus näytöllä, ei rajaten, näyttää kamalalta. Mutta paljastaa lasin ominaisuuksia sen verran että sillä on käyttöä. Ei se mikään paska ole, jollei helmikään. Hintaluokassaan ja iältään oikein hyvä.
Jatkoon.



Tehkää mitä tykkäätte. Niin minäkin.

Porissa: 23.1.2024

____

Siniset hetket

 
Kirjoitin juuri toissapäivänä, mutta nyt ihan lyhyesti vaan yksi juttu, liittyen havaintoihini netin kuvavirrassa. 

Kävin viemässä roskiksen. Kun oli 17 astetta pakkasta, ei muu tullut kysymykseen. Mutta minullla oli puhelin mukana varmuuden vuoksi,  jos satun kaatumaan tai saamaan jonkun muun laakin.
Kun oli kuvauksellista, niin otin pari kuvaa : lyhyellä matkalla.
Puhelimen värimaailma-  tai valkotasapainon säätöautomaatti ei pystynyt korjaamaan kaikkea kohdalleen, varsinkaan varjommassa otetuissa.
Mutta se on korjattavissa melko pienellä vaivalla, kun vaan vaivautuu.

Tällainen tuli. Kun vaivauduin säätämään. Illemmalla vaivaannuin, vaivautumisen sijaan. Sen sai aikaan joku somevirrassa näkemani kuva jota en uskalla enempää tarkentaa tähän, kun pitää ja täytyy olla hööveli ja ihmisiksi. Suosittujen kuvineen somevaikuttajien otoksia ei pidä arvostella. Ainakaan henkilöiden jotka ovat aidosti innoissaan kun ovat öytäneet mukavan harrastuksen.

Mutta on toisenlaistakin some-kuvavaikuttajaa. Sellaista joilta odottaa jotain kuviensa laadunkin suhteen. Laadun tae ei ole terävyys tai muu wau-juttu. Vääristnyt värimaailma tai valkotasapaino kuvissa saattaa olla tarkoituksellistakin, mutta itse en tee sellaista edes tarkoituksella.
Lumi on valkoista. 

Olenko sittenkin bipo, vaikka diagnoosini korjautui epävakaaksi persoonallisuudeksi jonka myönnän. Satakunnan Kansan tilaukseni ehti olla lopetettuna 3 päivää. Ryntäsin uudistamaan sen, törmätyyäni liian monta kertaa maksumuuriin. Ajan tasalla on oltava, vaikka välillä noidunkin sisällöntuottoaan. Sainpa taas kerran ekan kuukauden eurolla. 

Saarnani päättyy tähän. Pakkasen hellittäessä.

Porissa: 17.1.2024

___

Kuvien pinnalla ja uumenissa

Puhelin on melkein aina mukana. Ja sen kamera siinä. Nykypuhelimien kameroilla  tekeekin jotain. Ainakin jotain. Dokumenttia ajasta ja paikasta, jotkut taidetta ja muuta sellaista.
Välillä päättää jossain liikkuessaan, että tällä reissulla en ota yhtään kuvaa. Niin tuosssa aloituskuvan paikassakin jossa käytiin kaupassa. Porin Puuvillan kauppakeskuksessa. Siellä oli Citymarketissa kahvi tarjouksessa, jonka unohdin hyödyntää. Mutta kivaa oli muuten.

Otin sittenkin kuvan "yläparvelta" pääaukiolle päin, kun jouluiset valoelementit olivat vielä paikallaan paikkaa koristamassa.

Kokokuva on aivan kunnollinen. Ei tuossa tapauksessa "oikeaa" kameraa kaipaa. Zoomata voisi sellaisella jos haluaisi. Puhelimella ei pidä niin tehdä, josta asiasta olen saarnannut aiemminkin. Tulee suttua.
Mutta otin pari croppausta - osarajausta, kun kahvilan pöydässä istui tuttavani - ystäväni. Kokeillakseni mihin kuvassa pääsee, taas kerran. Sitä rajausta en nyt tähän pistä, mutta toisen voin kun kyseessä o julkinen paikka eivätkä kuvassa näkyvät henkilöt joudu "huonoon valoon".
 

Neljä penkkiä, neljä henkiöä. Turvavälit kuten kuuluukin, porilaisittain aivan nappiin. Kaksi luonteenomaisesti jalkansa asettaneena. Hekään eivät joudu huonoon valoon. Naisoletetun erottaa jalkojen sijoittelusta.
 

 

Olen ottanut "elämäni kamerat"- nimiseen albumiin kuvia kameroistani. Niin eilenkin, viimeisestä tai ainakin viimeisimmästä. Kymmenennestä filmikamerasta. Jonka halusin täydentämään käyttökameravalikoimaani. Otin kuvat puhelimella, huonossa tai heikossa valossa suit sait sukkelaan. Kun tiesin että räpsyistä saa pienellä hommalla tarpeeksi hyvät.
Tässä kuvassa on kuvausnäkymä, johon olen vedellyt sudilla suttuja- miten sitä tein lopullisiksi kuviksi.

Lopputulokset ovat näin tuotekuvamaisia. Kuvia syntyi kolme. Kahdella eri salamalla ja ilman. Kamera on Canon Eos 5. Valmistettu 90-luvulla, puoliammattirunko, joidenkin näkemysten mukaan ammattirunko. Minulla oli tuolloin T90, canon sekin. Viimeinen manuaalitarkenteinen FD-runko. Eokset olivat mielestäni silloin "out of focus" (autofocus).
Mutta nyt innostuin tuollaisesta. Voidakseni keskittyä enemmän kuvailmaisuun kuin kameran säätämiseen. Joskus voi olla tilannekkin päällä.
Tässä kuvassa rungossa on kiinni digiajan objektiivi. Taskas parafokaali-Tokina zoomi. 24-200 muistaakseni.  EF-sarja sopii vanhoista nykyisiin kautta linjan.
Älkää laittako täyskennoiseen dslr:ään tai filmirunkoon EF-s objektiivia. Peili menee rikki!

Filmin täyttö lumituiskussa Nuutin päivänä lähinurkilla

Lopuksi pari filmikuvaa. Ja viimeisenä puhelimella varmistettu.

Väinölän kirkko.

Tuosta menee puutavarajunaa Aittaluotoon. Vuoden alusta alkaen vaihtotyötäkin voi seurata Juliasta.

Se ei oikeastaan kenellekään kuulu enkä asiaa mainosta, mutta tuskin lähden äänestyspaikalle ensimmäisellä kierroksella. Jos on hyvä ilma niin saatan toiselle mennä. Äänestämään vastaan vastaehdokasta. Poliittinen mielenkiintoni on mennyt pesuveden mukana vessanpyttyyn. 

Kiitos.

 

 

 

 

 

Porissa: 15.1.2024

_____

Suojaa ja tekoälyä

Pakkanen hellitti ja ollaan suojan puolella kuten uutisista olemme joutuneet näkemään, kuulemaan ja lukemaan. Suoja on säätila, kun pakkasen jälkeen päästään plussan puolelle talvisten pakkasten välissä. Tammikuussa on pakkasta, mutta suojasäätäkin.
Tästä muutama päivä eteenpäin, niin on pakkasen vuoro. Ja uutiset saavat taas sisältöä julistettavakseen.
En muista, en usko että aiempina vuosina siitä on tehty niin suurta numeroa kuin nyt. Onhan se hienoa että tomittajilla on jotain kirjoitettavaa.
 

Kun lämpötila pomppaa usean päivän kestäneen parinkymmenen pakkasasteen jälkeen plussan puolelle, muodostuu kuuraa, huurretta, huuraksikin sanottua valkoista, sellaisten asioiden päälle jotka ovat varanneet kylmyyttä itseensä. Metallia ja kiveä. Tämä Satapsykiatrian edustalla oleva veistosteoskin oli saanut sitä pinnalleen.
Istuin tupakilla ja nappasin puhelimella kuvan, kun näytti tuollaiselta mukavalta. Kuura oli piirtänyt patsaalle ääriviivat jotka tulivat sopivassa valossa esiin.
Somessa kommentoitiin että joku nuohooja seisoo piipun nokassa. Taisi joku nimikin siinä tulla esiin, en muista. Tämä kuvastaa minun mielestäni hyvin paikan kohderyhmän mielenmaailmaa, kun ollaan maanisemmassa vaiheessa mielialakäyrää. Ainakin mielen tasolla. Joskus saattaa eskaloitua teoiksikin, mistä saamme seuraavalla viikolla lukea lehdestä.

Keski-Porin kuuraisesta kirkosta oli hieno kuva mu pori o onnelline- fb-ryhmässä.
Sen kommenttiraita ei koskaan petä, jos haluaa kiusata itseään, niin kuin teen tekstaripalstaakin lukiessani. Kommentissa kirkon huurteisuudesta oli huolissaan, kärsiikö kirkkotaide tai ja urut. Kun kirkko on (sisätilaltaan)  niin kylmä että ulkopinta harmaantuu pakkasella. Jätin kommentoimatta kommenttia, koska se on turhaa ja saattaa mennä ilkeyksiin. Pitää koittaa olla ihmisiksi siinä ryhmässä.
Mutta demostraationa voi tuollaisessa tapauksessa etsiä tiliskivi joka on valmistettu 1850 luvun paikkeilla. Sellainen tiivis oikein kivikova tilli jossa ei ole reikiä sisään laitettuna eikä ole nyky-"höttö". Pistää sen pariksi vuorokaudeksi pakastimeen. Sitten ottaa pois pakastimesta ja laittaa olohuoneen pöydälle olemaan hyvässä parinkymmenen asteen huoneenlämmössä. Millaiseksi se muuttuu?  Jos kokeilette tätä kotona, laittakaa pesovati sen alle, ettei tuuki kastu.

 

Tekoälyä

 

Vitsinä tekoälykokeiluja, kun löysin jälleen yhden sovelluksen joka toimii verkossa, eikä maksanut mitään. Chatgpt tai joktain sinnepäin on maksullinen yleisin johon viitataan jo monessa yhteydessä.
Tämän pellekuvan ja seuraavan kuvaparin loi krea AI. Googlesta löytynee polku

Krea AI:n luomus.
Vähän täytyy jo katsella tietyllä silmällä netin kuvavirtaa, kun tekoälyn tekemiä kuvia pitää erottaa "aidoista". Joku microsoft on jo alkanut myydä kuvankäsittelyohjelmiin metatieto-ominaisuutta jolla voi vakuuttaa kuvansa olevan älytön - aito - itse otettu. Mihin tämä maailma on menossa.

Välähdyksiä

 

Kävin taas Rattiksessa yhdellä. Joulutunnelmaa oli tupakointihuoneen ikkunoissa. Muuten tunnelma oli osallani vähän apea.

Edvard Hopperin maalaus herätti laittamaan omaa pariksi.

 

Vuoden ensimmäinen filmi ladattu kameraan, johon hommasin viime vuoden viimeisinä päivinä objektiivin tarpeeseen. Uudenvuodenlupauksena lupaamani ostotauko on vielä pitänyt, mutta läheltäpitihetkiä on ollut pari.
Pidän punakantista kirjaa filmikuvaamisistani. Filmi alkoi testikuvauksilla. Jatkoa saattaa tulla vasta viikkojen kuluttua.

Lämpömittarin ulkoyksikkö alkoi näyttää lukemaa Lo, kun pakkanen meni alle -20:n.
Tämä lukema on jääkaapista yön jälkeen, kun ovea ei ole vielä avattu. Sääsin pari astetta ylös kun tuntui niin kylmältä. Nyt on sopiva. Ja kaapin oma näyttöledi näyttää mitä pitääkin.

Sairaalan käytävillä nähtyä tämäkin. Kameraaa ei oikeiin sovi viedä niille, mutta onhan puhelin aina.

 

Pakastumista odotellessa.
Tai en minä sitä odota. !

 

 

Porissa: 10.1.2024

 muokattu 17.1.2024

______

 

Pakkasta paossa - Ei mittään

On ollut jokunen päivä kylmää. Pakkasesta varoitetaan ja melkein pääaiheena uutisissa on hyytävä sää.
Lööppijournalismi viljelee kommentteja ja somejulkaisuja joita toiset halveksivat ja säästä puhuminen on epätrendikästä.
Meemi jossa Pekka tietää että ulkona on kylmä eikä kerro sitä facebookissaan - ole kuin Pekka, näkyy somevirrassa usein. Pitääkö siis vaieta.

 

Porin torin toriparlamenttiteos pysäytti eilen. Kaivamaan puhelimen esiin. Sommittelemaan noin. Värikuva muuntui snapseed-nimisessä mobiilissa kuvankäsittelyohjelmassa mustavalkoiseksi. Mustavalkokuvan synnyttämisestä digikameran kuvasta olen kirjoittanut useamman kerran aiemminkin, joten tiedätte miten se onnistuu sivistyneesti.
Tämä näkymä olisi ansainnut filmiruudunkin. Mutta filmikamerani pysyvät kaapissa ja sängyn alla, kun mittarilukemat ovat yli tai ali viiden pakkasasteen, nollakin on parempi.
Filmi on sellaista ainetta että se saattaa katketa, jos siirtoa runnoo liian kovakouraisesti. Mutta varteenotettavampi syy filmikuvauksen talvilevolle ja pakkasrajoille on kameroiden säilyminen käyttökuntoisina ensi kesänäkin. 80-vuotta vanhaa tai vähän nuorempaakin on vaalittava, sen rasvojen ja öljyjen vuoksi. Ne jähmettyvät ja samalla saattaa jähmettyä koko kamera. Lopullisesti.

Omat kommervenkkinsä on digikameroillakin. Niiden toiminnassa kovemmilla pakkasilla. Niiden käsittelyssä, kun tullaan pakkasesta lämpimään. Kamerat pitäsisi tai kannattaisi tuoda lämpimään vaiheittain. Ettei tulisi kondenssia virtapiireihin joita niissä riittää. Meillä ei ole kuistia eikä tuulikaappia. Pitäsikö pistää jääkaappiin "sulamaan" niin kuin joulukinkku - vähitellen.
En ole koskaan välittänyt. Mutta välittäkää te muut.

Lähden tänään kaupunkiin. Jotain on kiikarissa, josta kuvaa ajattelen saavani. Kameravalinta on tämä pieni mutta pippurinen dji P2. Somevaikuttajien ja mediapersoonien suosima selfieihme.
Minulle se on mieluinen katukuvauskapine. Kamera jota ei kameraksi tunnista.
Katsotaan kuinka se suoriutuu, kun lämpötilat heiluvat 20 ja 25 pakkasasteen välillä. Sessio jää lyhyeksi, kun inhoan pakkasta eikä kroppakaan enää meinaa kestää. Parin tunnin oleskelusta osa kulunee Pub Rattis- nimisessä baarissa, joka on tullut kantapaikakseni, noin joka toinen kuukausi tapahtuvan istahtamiseni myötä. Saatan ottaa tänääkin siellä "yhden" tai jopa kaksi. Röyhkeästi keskellä päivää.

 

Puhelimessani on ohjelma joka seuraa sen käyttöä. Mitä sillä teen ja kuinka paljon. Kuukausien alussa se tekee viikkoraportin josta voi kauhistella tai hävetä ruutuaikaansa. Minulla sitä kuluu päivittäin vähän yli 6 tuntia. Syynä se, että teen nykyään puhelimella melkein kaiken. Paitsi arkistoinnin, tilastoinnin ja kirjoittamisen. Niin kuin nytkin tätä kirjoittaessani.  Videon, Youtuben kanssa pitää käyttää wintoosaa jos edittiä tarttee... Käy se puhelimellakin jos ei kummenpia leikkele.

Ylläoleva kuva syntyi hätkähdykseni seurauksena. Havahduin kun olin vaihtamassa television kanavaa. Kaukosäädin oli kädessäni ja toisella kädellä, sormella painoin nappia. Vahtasin kaukosäädintä kuin älypuhelimen näyttöä. Mekein vedin sormella sen näppäimistöä kuin luurin kosketusnäyttöä. Meinasinko rullata kanavalistaa. Huvittavaa!

Mutta "ei mittään";  kuten porilaisittain sanotaan kun aletaan lopetella puhelua, keskustelua tai minä tätä nyt. Sääennusteet meinaa että ensi viikolla tulee suoja. Sitten voisi ehkä ulkoiluttaa yhtä vielä kuvaamatonta filmikameraa. Laskin eilen kamerani. Filmikameroita on 9 kappaletta. Toimivia ja kuvattavia kaikki. Yksi on korkkaamatta.
Tein itselleni uudenvuodenlupauksen että ei enää ainuttakaan lisää. Mutta 10 olisi mukava tasaluku. Automaattitarkenteinen filmijärjestelmäkamera olisi ehkä...
Vannomati paras, sano.

Porissa: 5.1.2024

_______

Uusi vuosiluku

 Uudenvuodenpäivän aamu. Pitää luoda kansiot alkavan vuoden vuosiluvulla. Koneelle, ulkolevylle, puhelimen muistikortillekin.
Toissavuosi pois tilaa viemästä, puhelimesta ja koneelta. Varovasti, ettei lähde vahingossa ulkolevyltäkin.
Siinä löytyy kuva jota olen etsinyt. Koneella on sujuvampi selain kuva-arkiston selailuun. Sillä se löytyi heti. Kuva joka on jäänyt mieleeni, vaikkei mikän erityinen äkkikatsomalla ole. Varsinkaan muille kuin itselleni. Se on tässä ensimmäisenä. Otin sen vuosi sitten, aivan tammikuun alussa, illalla kello seitsemän maissa, torin "ärrällä".  En muista millä sen otin, mutta sillä ei ole enää merkitystä. Kuva on kuva.

 

Muuta

 

Kamerabongaus televisiosarjasta Isä Brown ja hänen laumansa.

Asian tuntevat  tietävät mikä tässä toisessa kuvakaappauksessa televisiosta, edellisen jälkeen on pielessä. Muutkin voivat arvata.

Vuoden 2023 "saldo". Filmille kuvattua ja digitaalista. Digin joukossa filmikuvien muunnelmiakin. Mutta noin se meni. viime vuosi.

Välipäiväostos, vaikkei sellaisia enää pitänyt tehdä. Katuzoomi minoltaan, ja siihen tarpeelliset lisät.
Olisi ehkä mukava tehdä jokin yhteenveto kamerahankinnoista, alkaen toukokuulta 2023. Mutta jätän tällä kertaa tekemättä.

Lisää kahvia.

Hyvää tätä alkanutta vuotta!

Porissa: 1.1.2024

---