Meillä on

Meill’ on hanki ja jää, meill’ on halla ja yö…
Sanotaan nuijamiesten marssissa jonka on sanoittanut V.A. Koskenniemi ja säveltänyt Toivo Kuula.
Lisää tuosta isänmaallisesta laulusta voi lukea vaikka Wikipedia- linkistä. Mutta palatkaa sen jälkeen takaisin tähän

 

Hankiakin on talven kuluessa melkein ollut, mutta kamalan pakkasjakson jälkeen niistä on jäänyt jäljelle jää, kun suoja on tehnyt tekonsa.
Porin kupunki huolehtii tienpidosta, johon sisältyy prioriteetissa ensimmäisillä sijoilla kevyenliikenteenväylien kunnosta huolehtiminen. Soraa on saatu niille, mutta tietenkin hutejakin tulee.

Menin eilen kaupunkiin, ja edelleen Maantiekadulle. Hakemaan hoitotarvikkeilta ja kaupasta maitoa. Apteekissakin asioitsin. Kaupungilla pärjäsi liukkauden puolesta hyvin, kun sorastusta oli eikä liukkaudentorjunta ollut vielä syöpynyt jään sisään, kuten se pakkaa tekemään.
Pärjäsin tuolla pysäkilläkin, kun minulla on älykkäät nastakengät. Mutta kaikki eivät meinaa pärjätä. Hirvitti katsoa aitiopaikalta ihmisten poistumista autosta, kun melkein kaikki linja-autopysäkit olivat tuon aloituskuvan pysäkin kaltaisessa kunnossa.
Eikö hiekoittajia ole ohjeistettu hiekoittamaan niitäkin. Vai eikö järki vaan sano mitään, vaikkei olisi ohjeistettukaan.

Meillä oli presidentinvaalit sunnuntaina. Ensimmäinen kierros. Viimeisenä kanpanjapäivämä (m) oli eetunaukiolla makkaraa ja papusoppaa. Kahviakin kai.
Erään inhoamani ehdokkaan kampanjoija yritti saada minut pysähtymään ja ottamaan esitteen. Sanoin jo äänestäneeni, vaikken ollut. Perusteluna sille ettei nyt tarvitse tarjota mitään enkä pysähdy. Vastasi että tulee toinen kierros! Niin tulee, vastasin ja jatkoin matkaani. NO se toinen kierros tulee. Kahden viikon kuluttua se on käyty ja meillä on... presidentti valittuna, äänestettynä.
Kävelylenkkeilin ensimmäisenä vaalipäivänä äänestyspaikkaani ja äänestin. Meinasin etten mene ollenkaan, ja toinen käyntikin on tällä hetkellä vielä harkinnassa.
Asiantuntija, päivystävä dosentti televisiossa analysoi että äänestyksissä taktikoidaan. Äänestetään jotain vastaan, vaikkei kenenkään puolesta. Se on tai oli hänen mielestään väärin tai kyseenalaista. Olkoon mitä on. Jos tai kun äänestää niin äänestää; kukin niin kuin parhaaksi näkee. Monet haluavat äänestää voittajaa kun se on niin hienoa olla voittajan kannalla.
Mitähän helevettiä minä näitä pohdin.

Kävin Tunnn kuvassa. Tilasin muutaman kuvan, skannaamastani vanhasta valokuvasta. Kuvasta kuvat, jolla niitä kauppanimitettiin joskus kauan sitten. Silloin kauan sitten homma oli oikeastaan yksinkertaista: Vietiin valokuva valokuvausliikkeeseen ja saatiin siitä jonkin ajan kuluttua valokuva käteen.
Kai niin voisi tehdä nykyäänkin, mutta hauamansa kuvan voi skannata tai kuvata vaikka kännykällä, ja lähettää tiedoston printattavaksi paperikuvaksi. Ajattelin että menen muistikortin kanssa liikkeeseen ja kuvat tehdään siellä ja siinä odottaessani ja katsoessani kun homma hoituu. Mutta tein kuten aiemminkin. Lähetin netin kautta, maksoin valmiiksi ja noudin valmiit kuvat vähäeleisesti. Asiakaskontaksti oli lyhyt ja mitäänsanomaton, kun rahakin oli siirtynyt jo valmiiksi.
Kotona alkuperäinen ja teetetty uusi vierekkäin skanneriin ja vähän vertailevaa tutkiskelua laadun tai jonkun suhteen. Hyvä tuli. Siis tunninkuvan tekemänä.

filmillekin tallentui. SKiB- kampuksen työmaata. "Uuden kameran" ensimmäisiä ruutuja.

Kauppahallin vaaka on säästetty ja näytillä tyhjässä hallissa. Olen ottanut siitä kuvia ennenkin. Nyt filmillekin. Laadutaan omanlaisensa kuva, joka ei tuota peukutuksia fasepookin onnellisissa ryhmissä. En laita sitä niihin, kun en ole peukutusten perään. Enkä muutenkaan.

Kuvapari kauppahallista. Puhelimella. Samasta paikkaa otettu molemmat. Toinen meni tekoälyn läpi ja tein parin. En tiedä miksi, mutta onhan tuo oman laisensa.
Tyhjä kauppahalli on erinomainen rauhoittumisen paikka. Hiljaisuuutta keskellä kaupunkia. Oikeen varsinainen retriitti. Retroretriitti.

 

 

Kameratekninen osuus

 

Hommasin automaattitarkenteisen filmi- järjestelmäkameran, jossa on "moottoriperä". Filmi latautuu ja siirtyy sähkömoottorilla, ja kelautuu automaattisesti takaisin kasettiin viimeisen ruudun jälkeen.
Pari edellä olevaa kuvaa ovat sillä kuvattuja, siis nuo mustavalkoiset tai harmaat.
Kehitin filmin huitaisemalla, kun olin melko varma ettei sille tallentunut mitään. Minulle ei itselleni ole ikinä käynyt niin, että filmi ei ole liikkunut kamerassa, vaan se on "vetänyt tyhjää". Nyt luuliin niin käyneen, kun kameran luukun avatessani näin ylläolevan kaltaisen tapauksen.
Ennestään outo kamera on filminsiirroltaan hyvin hiljainen ja vähäeleinen, mutta lopulta hyvin fiksu.
Kelatessaan filmin takaisin, se jättää filmin pään näkyviin. Fimin kehittäjä ei tarvitse ulosvetäjää tai filmikasettia ei tarvitse avata kaljapullonkorkinavaajalla pimiössä tai pimiöpussissa. Myös kasetin uusiokäyttäminen onnistuu hyvin.

Olen ajatellut tehdä videon kameran äänistä. Sähkötällaisen, miltä se kuulostaa. Ennen kun ehdein, filmiryhmään oli jo joku tehnyt sellaisen. Teen silti jossain vaiheessa. Sitä varten latasin ja uhrasin metrin pätkän filmiä uudelleenladattavaan kasettiin. Joka on tuossa kuvassa. Mutta siitä joskus, jos päädyn tekemään. 

Otsikko tälle kirjoitukselle syntyi Alexandr Stubbin suusta tulvineesta mantrasta.
Häntä haastateltiin töllössä, kun oli päässyt toiselle kierrokselle pressanvaalissa.
Lateli siinä että meillä on... meillä on...  meillä on...    lässyn lässyn lässyn.
Heillä voi olla, mutta minulla ei ole!
Minulla ei ole sotaa Gazassa, ei Ukrainassa. Minulla ei ole ilmastonmuutosta eikä kasvissyöntiä, ei pörssisähköä eikä carunaa sitä siirtämässä.  Minulla ei ole ratkaisevaa mielipidettä oikeastaan mistään. Ja jos on niin sillä ei lopulta ole paljoakaan merkitystä. On se niin hienoa kun rkp-läisiläkin on ruåtsinkielinen residentti pian. Olkoon.
 

 

 

 Porissa: 30.1.2024