29.10.21

Lokakuun lopulla - ja yhden aikakuden loppu



Viikon aikana nähtyä ja kertynyttä  - tästä päivästä taaksepäin




Osuin aamupäivälenkilläni sopivasti näkemään kahden surffaajan "suoritusta" takarannalla. Päivästä ei oltu ennustettu erityisen tuulista, myrskyisästä puhumattakaan. Tuuli oli leuto lounainen 11 m/s, puuskissa 14. Mutta aallokko ihmeen ärhäkkää. 






Kallonlahdella oli tänään: 29.10. kaksi laivaa, jotka "bongasin" kuviini. Koneelleni ja Facebook:iin, laiva-albumiin. Loka-marraskuun vaihteessa on saapumassa Medi Ginerva- niminen laiva, joka tulee olemaan suurin siellä tähän asti näkemäni. Se pitää "bongata" sitten. 



27.10.
Meren kivet -suihkulähde on vaiennut ja laitettu talviteloille.  Reposaaren hautausmaalla. 


27.10
Hautapaikka ei ole ikuinen, läheskään kaikissa tapauksissa



Kuva: 
Löysin kuvistani lisättävää FB:n patsasalbumiinkin
Satakunnan museon Laaksola-salissa,  silloin kun siellä olin




25.10.
Ketaraan johtava silta on valmistunut, ja pääsin viimein katsomaan miltä saaressa näyttää.




Pikku Ketara on saaren nimi kartalla. Siellä on joskus ollut talokin, ja mahdoton määrä kissoja sen asukkaalla. 



Ketaran rannassa







Nappasin videonkin Ketaran "reissultani", jossa muutakin näkymää:







Aivan loppuunkaluttu aihe. Mutta lontoonkalliossa on yksi kohta josta tyrsky nousee taivaalle usein samanlaisessa kaaressa. 






Aallonmurtajalla saa virkistävän suihkun päälleen, sopivalla kelillä. 




24.10.
Pyörän renkaisiin täytyi laittaa talvipaineet, kun lämpötilat ovat laskeneet alle 10. 





24.10.
Tyrnikokeiluni onnistui, ja marjat on jo syöty. Oksineen pakastimessa pari päivää, ja ravistus. 
Joissakin paikoissa tyrniä on edelleen runsaasti, mutta syömäkelvotonta kun on käymistilassa. 
Ensi vuonna sitten; ajoissa ja ajan kanssa pusikkoon. 



Lopuksi: Aikakauden loppu


Otsikon loppuosa tässä julkaisessani on: "aikakuden loppussa", koska sellaisesta oli muutama päivä sitten kysymys. Meinasin laittaa asian pääasiaksi, mutta siirsin editissä tähän loppuun, koska aihe on oikeastaan aika tylsä.

Viimeinen levy "uunista ulos".  Mellko varmasti ainakin minun tekemänäni. 
Tallentava, poltettava dvd-levy alkaa olla katoavaa tietotekniikkaperinnettä. Dvd syrjäytti ja korvasi cd-levyt, kun tallenustilan tarve kasvoi jossain vaiheessa, ja samalla alkoi videon ja elokuvien tallentaminen videonauhan sijaan levyille. 
Tallennettavaa cd-levyä kutsuttiin rompuksi, dvd:tä samoin. Mukaan kuvaan tulivat myös  uudelleenpoltettavat levyt: RW-levyt.  Ettei homma olisi ollut liian yksinkertaista, sekä kerta- että uudelleenpoltettavia levyjä oli kahta lajia: plussa- ja miinus-levyä. Varhaiset laitteet olivat kranttuja sille, mitä osasivat polttaa. Yhteensopivuus oli välillä perseestä. 

Tiedämme ja muistamme korput ja lerput, cd:n edeltäjät tietokoneen tiedostojen tallennusmedioina. Lerppu oli ensimmäinen reikäkortin jälkeen tullut. Sitten tuli disketti, eli korppu joka oli pienempi ja mekaanisesti kestävämpi kuin edeltäjänsä. 
Korpulla oli tilaa 1,4 megan verran. Tällä kuvan dvd-levyllä; ykiskerroksisella sellaisella 4,7 gigaa. Siis 4700 "megaa". Sen tallennustila vastaa siten 3357 korppua. 
Ensimmäinen tekstinkäsittelyohjelmani oli Microsoft Word 5. Sen asentamiseen tietokoneelle oli 10 korpun paketti. Eli nelisentoista megaa tiedostoa ja bittiä. Tällä hetkellä koneellani oleva word, siis pelkkä ohjelmatiedosto ilman liitännäisiään, on 62 megan kokoinen. 
Keskiverto digikamerasta tuleva täyslaatuinen kuva on omassa tapauksessani noin 9 megan kokoinen. 
En viitsi sanoa, kuinka monta korppua yhden kuvan tallentamiseen tarvittaisiin, laskekaa itse. 
4,7 gigaa oli dvd:n alkuaikoina olevinaan mahtavan iso määrä tilaa. Mooren laki on toiminut.
Tuossa kuvassa näppäimistön yläpuolella, on kortinlukijassa muistikortti jota käytän silloin kun tilaa tarvitaan, tai sen tarpeeseen pitää ainakin varautua. Kortti on 128 gigainen. Se vastaa kahtakymmentäseitsemää (27) "romppua", eikä ole nykykorteista mikän tavattoman suuri. 

Dvd-levy on aikansa elänyt. Nykytietokoneissa, läppäreissä varsinkaan, ei ole enää levyasemia. Ohjelmia ei enää oikeastaan myydä tai toimiteta fyysisellä medialla, vaan ne toimivat pilvipalveluissa, siis netin kautta ja hinta joka niiden käytöstä maksetaan, veloittuu kuukausimaksuin suoraan pankkitililtä. 
Elokuvia ei enää osteta levyinä hyllyyn, vaan katsotaan jostain v**un netflixeistä ja areenoista. Ja kuukausimaksu katsomisesta tai katsomatta jättämisestä menee pankkitililtä. Areenan tapauksessa yle-verona. Musiikki kuunnellaan ja yhä enenevässä määrin "katsellaan" YouTubesta tai jostain spotify:sta. 

Tuo levy oli siis mitä ilmeisimmin viimeiseni. Se ehti odottaa polttamistaan useamman vuoden, ja oli paketin viimeinen.  Kyllähän niitä edelleen jossain myydään, mutta tuskin tulen enää hankkimaan. 
Kuvassa on ulkoinen leyasema, koska tietokoneen sisäinen asema paloi loppuun jo ajat sitten. Poltin sillä varmaankin parituhatta levyä, silloin kun sellainen homma kuului työhöni. Toisenkin koneeni, läppärin asema kokoi saman kohtalon. 
Silloin tällöin katson jonkun elokuvan tietokoneella, siis levyltä. Niitä on hyllyssäni vähän toista sataa. CD-äänilevyjäkin, vähän enemmän. Vinyyliä ja shellakkaa /savikiekkoakin, mutta ne ovat jo oma lukunsa. 


Reposaaressa: 29.10.2021
____
___
__
_
-
.

()















22.10.21

Lokakuun lokaa


Vanhalle sanonnalle: "saada lokaa päälleen", on tullut synonyymiksi sanonta "paskaa tuulettimeen".
Tuuletinversio on saanut alkunsa sosiaalisessa mediassa. Se tarkoittaa, että laitettuaan sinne jotakin kriittistä tai vaihtoehtoisesti typerää, saa osakseen ja luettavakseen enemmän tai / ja vähemmän kriittisiä kommentointeja tai paskaa tuulettimeensa. 


Minulla oli yhdistetyn työ- ja ruokailupöytäni viereisellä tasolla tuuletin, johon ei fyysisesti tullut edellä pariinkin kertaan toistamaani kuuluisaa tuotosta, jonka kansanomaista nimitystä en tässä kirjoituksessa kolmatta kertaa toista. 
Tuuletin pisti ilman liikkeelle huoneessani, ja siten helpotti kesällä vallinnutta melkein-kuumuutta. Se imi ikkiunasta ja ovesta raitista ilmaa siipiinsä, ja tuuppasi sen ympäri kämppää. Jossain vaiheesa, syyskuun lopulla siirsin tuulettimen odottamaan lämpimämpiä vuodenaikoja. Huoneen tuuletus tapahtuu niihin asti luonnon suuren tuulettimen hoitamana. Riittää kun avaan ranskalaisen parvekkeeni oven ja annan mereltä tulevan tuulen hoitaa loput. 

Tuulettimen paikalle tuli karttapallo. Maantieteelisen ja geopoliittisen informaation lisäksi se antaa tunnelmallista valoa, koko ajan pimeneviin iltoihin. Sen avulla voi kerrata Afrikan maantietoa, jos se on niiltä ajoilta kun Afrikan tähti-peli oli mainio kyseisen maanosan maantiedon opettaja, päässyt unohtumaan tai hämärtymään. Tämä karttapallo ei ole kovin vanha, koska siinä on eroteltuina esimerkiksi Venäjä, Ukraina, Armenia, monta muuta ja varsinkin Georgia georgiana eikä gruusiana. Se on siten valmistettu suuren ja mahtavan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Palon kartta on suomenkielinen, mittakaava mieletön: 1 : 42 000 000; mikä tarkoittaa että yksi sentti kartalla on luonnossa neljäkymmentäkaksi miljoonaa sentti(metri)ä. Se muutettuna kilometreiksi on 420 kilometriä. 
Onko? Kilometri on 1000 metriä, metri on 100 senttiä. 1000 kertaa 100 on 100 000. 42 miljoonaa jaettuna sadallatuhannella on 420. M.O.T (?) 

Halusin katsoa asiaa vielä lisää, kun olen sen verran kaheli -ja karttafriikki. Otin mauserin, siis työntömitan - en sitä kuuluisaa pyssyä. Mittasin sen kanssa karttapallolla olevan Suomen pituuden; suunnilleen Utsjoelta Hankoon. Mitta näytti että 28-pilkku_jotain millimetriä. Sen mokoman työntömitan paristo on finaalissa, kun lukema vilkkui sen näytöllä ja paristosymbooli näytti että <mene kauppaan ja osta uusi>
28 milliä on 2,8 senttiä. 2,8 kertaa 420 on 1176 mikä tarkoittaa että Suomen pituus karttapallon mittakaavan mukaan on 1175 kilometriä. Uskottava on. Siis karttapallon tekijää. Tai sen kartan. Pallon on tehnyt joku muovitehtaassa tai jossain.
Palloon on printattu muun tiedon lisäksi myös nettiosoite:  replogleglobes.com - josta löytyy... 
karttapalloja. 
Enköhän jaaritellut jo riittävästi!



Muuta-lokakuuta - 12 päivää edellisestä julkilausumastani.
Poimintoja tiheällä seulalla, tästä päivästä taakse päin: 



Sain eilen skannattavakseni paperikuvia. "Kymppikuvia" digiksi. Pari hienoa albumillista, olisikohan kolmisensataa kuvaa.  Otin kuvan työtilanteesta, kun kello tuossa kuvassa esiintyvän kaiuttimen päällä näyttää puolta kahtatoista. 
Aloitin noin tuntia aiemmin. Tässä on työ jo hyvässä "kulussa", kun loin ennen homman aloittamista työnkuluksi kutsutun jutun. Termi "työn kulku" tarkoittaa kuvahommissa sitä, että säädetään ja testataan aluksi laitteet ja softat parilla kuvalla kuntoon, tallennetaan asetukset koneelle ja omaan päänuppiin, tehdään pari makroa koneelle, luodaan tarvittavat hakemistot, vedetään pers-sauhut ja sitten työhön tummaan. 
Skannerin lasilla näkyy harmaakortti ja kaksi kuvaa, kuvapuolet lamppuun päin. Harmaakortti on erinomainen kapine. Kun sen kanssa tekee, niin ei tartte ihmetellä. Onnistuu vaikka värisokealta, mutta en silti suosittele ryhtymään. 

Kuinka homma menee?
Ensin kuvat skanneriin ja prescan -eli esikatselu sen ohjelmaikkunalle. Sitten rajaus johon harmaakortti ja kaksi kuvaa mukaan. Napista että skannaa. Hurisee hetken, ja skannatu kuva aukeaa photoshoppiin -siis minun tapauksessani. Photari kiinni, tai se tiedosto siitä. Saadun tiedoston nimeäminen tarkoituksenmukaisella tavalla, jolla pää ei sekoa myöhemmin. 
Sitten se kuva bridgen kautta rawi-arcciin- editoriin. Pipetillä harmaakortista sävyt ja sitten tiedosto photarilla auki. 
Kuvan rajaus, tarvittaessa kääntö jos pysty. Koon muutos luodulla makrolla ; pitkä sivu sovituksi ja sharppenmodella. Makro lisää koon muutoksen jälkeen smart sharppeningin. 
Tallennus nimellä, jälleen tarkoituksenmukaisella tavalla ja tarkoitukseen luotuun kansioon. Ja sitten historysta lähtöruutuun ja sama homma skannauksen mukana tallentuneelle toiselle kuvalle. 
Kun tapaus loppuun käsitelty niin deleteä originaalille ja toinen kuvaohjelma auki. 
Sillä viime silaus tarvittaessa, ja tallennus täysikokoisena lopulliseen kansioon. 
Seuraavat kuvat skanneriin ja niin edelleen: parisataa kertaa ja homma on valmis. 

99, 2% lukijaklunnasta sanoo ettei ymmärtänyt sanaakaan , mutta ei se mitään. Kerroin silti. 
Minä todellakin kaipaan välillä keskusteluyhteyttä jossa aiheena olisi aivan arkipäivän kuvankäsittely, ja valokuva / kuvailmaisu. Tapasin noin vuosi sitten henkilön, jopa kuuluisuuden ja uranuurtajan kuvankäsittelyn ja kuvanteon alalla. Olen tavannut pari muutakin, jotka ovat kertoneet olevansa ennenkaikkea kuvankäsittelijöitä ja kuvan tekijöitä. Eivät niinkään valokuvaukseen vihkiytyneitä. Kaikille heille ominaista oli heidän tavoitteensa joka on luonnollinen kuva. Varon nyt termiä luomukuva, ettei tule  pask..... eiku. 
Nuo keskusteluhetket ovat oleet unohtumattomia ja hyvin ... järkeen käyviä. 
Taas meni jaaritteluksi - seuraava kuva !



Kävin (16.10)  -ties kuinka monennen kerran Ketarassa. Katsomassa sinne johtavan kivipenkereen varrella olevan sillan rakentamisen tai korjauksen etenemistä. Hyvältä näyttää, ja alkaa olla melkein valmis. Reposaari-yhdistys järjestää kävelyretken Ketaraan tulevana sunnuntaina, tätä kirjoittaessani ylihuomenna. FB-sivuillaan olevassa tapahtumailmoituksessa mainitaan että samalla reissulla "korkataan" yhdistyksen timpuri-puuhamiesten laittama silta. Todella hienoa! Riennän sinne maanantaina, jos sää suosii. 
Olen sokerista ja inhoan sateita, mutta kun koittaa marras-joulukuu ja räntää tulee vaakasuoraan myrskytuulen vauhdittamana, laitan "vehkeet" päälle ja riennän maisemaan. Sitten kun on "tosi kyseessä" eikä mikään iltalehden lööppi-myräkkä tai muu vastaava valkoinen kurittaja. 
Yllä olevassa kuvassa näkyy kaksi joutsenta siltaa alittamassa, suunatana meri. Ne saa näkyviin kun klikkaa kuvan suureksi. 




Olen harrastanut geokätköilyä kauan. Enemmän ja vähemmän aktiivisesti ja epässäännöllisesti. Johkaannuin geokätkentä-sivustolle ja plarailin, olisiko uusia tai muita vaan katsomattomia ilmaantunut lähialueelle. Muutama oli, ja yksi museohinaajalla. Hint-vinkin perusteella hakeuduin sen peräsimen tuntumaan tonkimaan. Mutta kuten usein on käynyt, en löytänyt. Tai en vain osannut. Mutta kuvan sain. 




Kun oli vähän mainingin tapaista, menin lontoonkallioille sellaisen videokameran kanssa joka kykenee 60 kuvaan sekunnissa 4K resoluutiolla. Sellaisesta materiaalista voi noukkia otoksia mielensä tai mielihalunsa mukaan, ja vääntäää valokuvan jonka koko on melko riittävä. 
En saanut mitä hain, mutta olkoon malliksi tekele, josta en henkilökohtaisesti ole otettu. Valon suunta oli vaikea, ja maininkikin olematonta. Jossain näin että oli myrsky  -ja mitä vielä. 
Palaan asiaan ja aiheeseen sitten kun - - ..



Takarannan varrella on linnakepuisto. Sen varrella polku, jonka varrella mielenkiintoinen mieltä askarruttava kivi. Henkilö mainitaan historiankirjoissa. Jatkan tutkimuksia. 



Linnakepuiston lääkintäkorsu-demonstraatio - monen muun joukossa. 






Koepala tyrnipuskasta, menossa pakastimeen. 
Saa odottaa siellä, kunnes muistan hankkia talouteen vanilijajäätelöä jonka joukkoon olen ajatellut sotkea muutaman marjan. C-vitamiinia noissa on hurjasti. Maku potkii ensin päin näköä, mutta jotain mukavaa sen aromissa silti on.
Sain idean kokeiluun uutisjutusta, joka kertoi Pohjanmaallla toimivasta tyrniviljelijästä. Hänellä on kivistä peltoa joka ei sovellu viljan viljelemiseen. Oli hoksannut pistää monta hehtaaria tyrniä kasvamaan, ja satoakin saanut hyvin. 
Mutta poimiminen on kamalaa hommaa, jos haluaa saada marjat kokonaisina eikä puristaa suoraan puskasta pulloon mehuksi. 
Hän oli keksinyt menetelmän: Leikkaa marjat oksineen, leikkelee ylimäääräiset haarat veks. Sitten oksat pakastimeen ja vot'.  Päivän parin päästä voi ravistaa marjat irti ja jalostukseen. 
Täytyhän sitä kokeilla tuollaisella pienellä palasella.




Edellisessä julkaisussani saattoi olla juttua huonoon kuntoon päässeistä laitureista Kaupparannassa. 
Ohilkulkeissani "bongasin" tuollaisen merkinnän, aiemmin kunnostetun laituriosuuden ja sen rappeutuneen vaarallisen rajalla. Olisikohan parannusta tulossa. 





Varvinrannassa on matonpesualtaat. Mattopyykkikausi on ohi, ja pumppu vaiennut. Kuvan taka-alalla mainio mankeli jolla voi puristaa enimmät märkyydet  pois. 
Ehkä ensi kesänä minäkin.., Onhan se tavallaan "hianoo hommaa". 




Oikeen mukavaa alkavaa viikonloppua. Palaan asioihin, jos muistan. Tai johonkin muuhun jaaritukseen sitten kun sen aika on.



- oikoluku tappaa kirjoittamisen  luovuuden



Reposaaressa: 22.10.2021
____
___
__
_
-
.



()


10.10.21

Meriveden lämpöä. Heviliftiä ja romuttunut ajoneuvo



Katselin Norjan ilmatieteenlaitoksen sääennusteita, ja rannikosääennusteita. Reposaarikin löytyy heidän paikkojensa joukosta, ja seitä useimmiten katson kun säästä halua jotain tietää. Ja kun eräänlainen sääfriikki olen.
Tänä aamuna silmiini osui säätietojen joukossa meriveden lämpötilaennuste. Kun huomiseksi on luvassa sadetta, enkä sellaisella ilmalla suin päin ole ulos tuppaamassa, pistin itseni ulos ja otin mukaan lämpömittarin. Laaserilla varustetun hienon pintasellaisen. Että veden lämpötilaa mittaamaan ja vertaamaan nettisivujen antamiin. 
 

Ensin nykyisin Eikanpuistona tunnettuun rantaan, jossa mittari näytti 7,6 astetta. Siis veden pintalämmöksi. Ilman lämpötila noin 11. Tuuli etelän paikkeilta 11 m/s. Pilvistä. 


Paikka on  yksi entisen Reposaaren Konepajan vesillelaskuluiskista, Mäntyluodon suuntaan. Siitä on laskettu vesille sotakorvausaluksiakin joita Reposaaressa valmistettiin, muunmuassa. 




Rannikosääennuste tälle päivälle. Joka pisti ottamaan lämpömittarin mukaan ulkoilulenkilleni. 
Onhan tuo suuntaa antava....

edit / lisäys illan myöhäisinä hetkinä:



Havainto veden lämpötilasta itämeri.fi - sivustolla, jossa paljon muutakin mielenkiintoista tietoa. 
Mittarini näyttämä on hyvin suuntaa antava, ja riittää omiin tarkoituksiini hyvin. 




Seuraavaksi toiseen paikkaan, vertailun vuoksi. Varvinrannan  veneluiskalle, museohinaaja Santunrannaksikin kutsuttuun paikkaan. Pari astetta lämpimämpää, kun hieman suojaisempi paikka. 



Santun veneluiskan yhteyteen on laitettu laituri, jotta traileriveneilijöiden on hyvä hommailla veneensä veteen ja pois. Sää oli aika harmaa, lokakuinen. Kuvassa vasemmalla näkyvän aallonmurtajan takana on vierasvenesatama. 


Menneiden muiseloa, kun laituria ei ollut ja veneen lasku veteen ja sieltä pois oli vähän työläämpää.
Pistin viisi vuotta sitten: heinäkuussa 2016, siitä trailerilta vesille veneeni: 70-lukuisen Marino Mustagin. Ne ajat on niinsanotusti ohi. Vene myyty, traileri ja autokin. Eikä harmita yhtään. Aikansa kutakin, ja tuo oli enimmäkseen pelkkää  . . .    olkoon. Vene oli ihan jees. 




"Heviliftiä"



Muodikkaasti heavylift, eli suomeksi raskasnosto. Kun nostetaan nosturilla jotain raskasta, siis tosi raskasta. Kun olen yhden sortin vekotinhullu ja koneromantikko, en jätä kuvaamatta näkemiäni tai kohtaamiani nostureitakaan. Reposaaren kaupparannassa on mahdollisuus ja tilaisuus nähdä niitäkin. Isojakin. 
Niin nytkin, tai siis viime viikolla: 5.10., kun Länsinostojen suurin nosturi oli tullut rantaan odottamaan nostettavaa. Olen tuon "bongannut" ennenkin:


Niittäjän siltaa purkamassa, Karjarannssa  24.10.2020



Nosturi on merkiltään ja tyypiltään Terex – Demag AC 350/6
Länsinostot Oy:n suurin nosturi. Tämän kuusiakselisen jättiläisen nostokapasiteetti on 350 tonnia ja nostokorkeus puomilla 64 metriä ja suurimmalla ristikolla jopa 125,7 metriä. Kahden vinssin avulla nosturi pystyy myös yksin kääntämään kappaleita ilmassa. (Lähde: Länsinostot Oy - nettisivusto)

Teknisiä tietoja
    Nostokyky: 350 tonnia
    Pääpuomi: 64 metriä
    Puomi + ristikko: 125,7 metriä
    Pituus: 16,7 metriä
    Leveys: 2,98 metriä
    Korkeus: 4 metriä
    Nopeus: 80 km/h

350 tonnia ? Niin: Suhteutettuna johonkin arkipäiväiseen. 350 pienempää henkilöautoa, jos yksi painaa keskimäärin tonnin. Tai 3500 satakiloista henkilöä - ajatellaanpa: jos linja-autoon mahtuu, tai linja-autossa on istumapaikat viidellekymmenelle henkilölle, tarvittaisiin 70 (seitsemänkymmentä) linja-autoa tuomaan ne 3500 satakiloista äijää tuohon rantaan, ja sitten Terexi nostaisi ne kerralla kaikki johonkin muualle. 






Terex odotteli Varvinrannassa tätä: Tekla II nimistä FB Pontoons:in valmistamaa työvenettä. Tai alushan se. Tai joku sellainen. En ollut nostoa näkemässä, mutta mitä muutakaan se tuohon olisi pistänyt olemaan. 




Uutisista luettua



6.10. viime keskiviikkona illansuussa tapahtui Reposaaren maantiellä onnettomuus /ulosajo. Jostain syystä henkilöauto joka oli matkalla Reposaareen, ajautui yli vastaantulevan liikenteen kaistan ja siitä ojaan. Vei mennessään yhden lampputolpan ja päätyi melko huonoon kuntoon. Kuljettaja loukkaantui uutisten mukaan vakavasti, mutta oli päässyt omin avuin autosta ulos. 
Pyöräilin seuraavana päivänä, aamupuolella Ketaraan ja samalla ikuistin kuva-arkistooni tuon surullisen näköisen entisen ajoneuvon. Onnea onnettomuudessa.





Räpsöössä: 10.10.2021
____
___
__
_
-
.


()



1.10.21

Puoli vuotta täyteen saaressa

 

Laskelmieni ja kalenteriin perustuvien havaintojeni mukaan, tänään on tullut kuluneeksi kuusi kuukautta -puoli vuotta siitä kun ensimmäisen kerran heräsin Reposaaren aamuun tänne muutettuani.
Muutamana aamuna aiemminkin olen saaressa herännyt, mutta ne ovat tapahtuneet muualla kuin kotonani, jona tätä nykyistä asumustani ylläpidän ja pidän. 
Suurempaa tai edes pienempää ylläpitämistä siinä ei tosin ole, kun talohuolto pitää sitä yllä. Kaukolämpöä tulee, vesi kuuluu vuokraan ja pyykkitupakin on, ettei tarvitse omaa pesukonetta pitää tilaa ja sähköä syömässä. 

Asuminen tässä saren ainoassa kerrostalossa, kätevän kokoisessa ja hyvän pohjaratkaisun omaavassa yksiössä on edullista. Ruokakauppaan on alaovelta matkaa 50 metriä. Kirjastoon ja linja-autopysäkille parisataa. Postitoimipaikkaan samoin, jos sellaista tarvitsee. Rantakioski tai rantakahvioko se nykyään on nimeltään, toimii asiamiespostina jossa on tarjolla grilli- ym. ruokaa ja jopa A-oikeudet, jos haluaa juoda viinaa. Minä en viinasta kovin perusta, mutta hyvä tietää että mahdollisuus siihenkin on olemassa. 
Voi sanoa, että olen pysytellyt kuluneen ajan melkeinpä kokonaan saaressa. Yhden yön ollut muualla, ja neljästi suorittanut pikaisen sight-see'ingin kaupunkiin. Tänään on 184. päiväni Reposaaressa asumista. 
Edellisistä elämistäni vaihtaisin ehkä muutaman päivän pois. Nykyisestäni en ainakaan toistaiseksi ainuttakaan.  



Haihattelu pois ja asioihin!


Palaan tämän kuvan myötä huhtikuun alkuun, kun muuttoruljanssi silloin helppasi ja lähdin ensimmäisen kerran ulos. Kulkuni suuntautui Junnilan leirikeskukseen, tai toimintakeskushan se viralliselta nimitykseltään on. 
Olen käynyt sen kauniissa ja hienossa mijöössä monen monta kertaa. Välillä ottanut kuvia, ja välillä ollut ottamatta. Tämä keväinen näkymä tallentui 2.4.
Lammessa vielä vähän jäätä, ja puut lehdettömiä. Maa on karu. 



Näkymä samoilta jalansijoilta kuin edellinen, tallentui kuvassa näkyvän päivämäärän osoittamana päivänä, elokunn lopulla. Viitisen kuukautta ensimmäisestä. 
Minulle on muodostunut tapoja kuvata jotakin paikkaa tai näkymää säännöllisesti, jotta voin palata niihin myöhemmin ja nähdä vuoden kierron. Tästäkin piti tulla sellainen, ja jonkin verran tulikin. Syyskuun aikana se jäi kuitenkin vähälle huomiolle. Pyrin korjaamaan puutteen. Onhan tässä syksyä, ja talvikin näkemättä ja kokematta.




Syyskuu on ollut Junnilassa vikasta aikaa. Yksityistilaisuuksia ja muuta toimintaa. Niiden lisäksi puutarhanhoitotöitä suorittavaa tahoa, jonka työtä en ole halunnut häiritä. Kun alueella on leirejä tai muita vastaavia tapahtumia kuten kuvassa esiintyvää, on porteilla asiasta kertovat laput ja kehoitukset pysyä pois ja antaa rauha alueella oleskeleville. Teen sujuvasti U-käännöksen portilla ja suuntaan kulkuni muualle.

Tämä aiempaa jyrkempi ilmoitus sai minut ensin ajattelemaan, mutta kun se seuraavana päivänä oli viety pois, lakkasin ajattelemasta. 
Hiljaisuuden retriitti on aivan selvä asia. Mutta ajattelin että jos tuo isompi nootti jää portille jatkossakin, hommaan tai ainakin yritän hommata jonkinlaisen luvan oleskelulleni jatkossakin. 
Kun ajattelutapani on tunnetusti  melko jyrkkää, pohdein sitä että mistä minä olen koko työikäni ja edelleenkin kirkollisveroa maksanut. Kun en ole kirkon palveluja ja papistoa paria vihkimystä ja kastetilaisuutta lukuunottamatta hyväkseni käyttänyt, ja kirkossakäyntini tiettyjen henkisten rajoitteiden vuoksi on äärimmäisen olematonta, koen olevani oikeutettu käyttämään esimerkiksi tällaisia luonnonkauniita puistoalueita ja niihin liittyviä rantoja, maksamani veron vastikkeena. 
Leikittelin lopulta merkityksettömällä ajatuskululla tilanteesta, jossa tiedustelen seurakuntayhtymältä lupaa mennä nauttimaan kuvittelemastani nautintaoikeudestani tälle alueelle, ja saavani vastaukseksi jotain tylyä tai perusteetonta. Mitä en toki oleta saavani, kun olen aiemminkin saanut osakseni oikein hyvää suhtautumista kyseisen tahon suunnalta. Uhoaisnko eroavani kirkosta!?  Mikä tai joka olisi minulle melko merkittävä ja käänteentekevä asia. Kirkolliseverosta vapautuminen ei olisi kohdallani mikään taloudellinen riemu. Tapakristittynä tulisin toimeen ilman instituutiotakin. Sakramentitkin ovat kohdallani muodostuneet papille valehtelemisiksi, kun olen kaksi kertaa päätynyt muunmuassa avioeroon. 



Pysyn kirkon "jäsenenä" jatkossakin. Haluan tulla haudatuksi siunattuun maahan, tosin ilman seremonioita. Täytyy päivittää hautaustahtoa, tai ilmaista sellainen omaisilleni jotka ovat käyneet melko harvaluksisiksi. Hoitotahto on olemassa, mutta hautaustahto on muotoutunut vasta aivan viime aikoina. 
Muodikkaasti olen ajatellut että tuhkani viskataan mereen, johonkin Kallon ja trekantin välille. Mutta nyttemmin olen viehättynyt ja lämmennyt ajatukselle päästä vieraan maan multiin, kuten täällä tunnetusti tavataan sanoa. Anonyyminä hautauksena muistolehtoon, Räpsöön hautuumaalle. 
Otin asiasta fakta-selvää: Anonyymi hautaus muistolehtoon tarkoittaa sellaista, että tuhka haudataan seurakunnan työntekijöiden suorittamana paperipussissa sille tarkoitetulle ja määrätylle hautausmaan alueelle, eikä haudatun nimeä laiteta esille mihinkään muistokiveen tai -tolppaan. 
Mielenmuutokseni on kehittynyt hiljalleen, varsinkin muutaman Reposaaren hautausmaalla viettämäni minuutin aikana. Noin viikko sitten menin sinne, jotta sain muunmuassa ylläolevan kuvan Villa Lontoon rakennuttajan hautamuistomerkistä. Hänestä ei sen enempää, kun googlaamalla löytyy tietoa ja historiaa aivan riittävästi. Kuvasta tuli yllättävän somesuosittu. 



Vielä Junnilasta: Ennen kun päädyin portille ja otin kuvan kieltotaulusta, olin saanut aikaan tämän. Dronekuvan lammesta ja ankkalasta sen rannalla. Metsän joukossa pilkottaa Junnilan päärakennuksen tornikin. Dronen lennättäminen on jäänyt hyvin vähiin. On ollut niin paljon muuta räpsittävää. Mutta kun sää oli mitä parhain; tyyni ja nätti, pistin sen hetkeksi taivaalle parissa paikassa. En mihinkään sataan metriin, vaan sellaisille korkeuksille, jossa näkymä viehätti silmääni. 



Kun dronekuvaaamaan lähdin, menin Junnilanlammelta puukouun pihalle, josta nostin kameran taivaalle ja nappasin kuvan asuinmijööstäni. Saarentorni jossa kortteeraan, on tuo punatiilinen kerrostalo keskelllä kuvaa. Se tunnetaan myös "tiilitornina". Ruokakuppanikin näkyy kuvassa: keltainen rakennus tornista hieman oikealle, Kalliokadun päässä. Horisontissa Kaijakari, tuulivoimaloita, ja Tahkoluotoa aivan kuvan oikeassa yläreunassa. Korkeutta noin 30 metriä. 



Ilmakuvia kertyi tusinan verran. Muista viis, mutta tässä näkymä edellisestä vastakkaiseen suuntaan kirkonmäelle päin. Kuvassa vasemmalla oleva katu Kirkkokatu, ja oikealla Kalliokatu. Kirkkokin näkyy, kun kuvan klikkaa isommaksi. Horisontissa Määntyluotoa, vasemmassa laidassa pengertie jota näin meripenkaksikin kutsuttavan. 
Etualalla paloasema, jonka vieressä VPK:n talo. 




Kaupparantaa - tuulista ja tyyntä



Reilu viikko sitten puhalteli navakan puoleisesti kaakon suunnalta, mikä tarkoittaa että Eteläselältä tuppaa aallokkoa Räpsöön Kaupparantaan. Netissä näkyi kehoituksia mennä tarkistamaan veneiden kiinnitykset ja uutisena se, että palokunta oli käynyt laittamassa pari venettä (troolaria) paremmin kiinni. Yhden kokonaan kiinnityksistään irronneen olivat hinanneet marinan laituriin. 
Toinen pelastetuista oli tämä, Semmilän rantankin tunnetussa paikassa oleva. Semmilä oli pubi Kaupparannassa, tuossa taustalla näkyvässä tiilirakennuksessa. Sittemmin siinä toimi kuuluisa Merry monk, joka muutti Merikarviallle. Nyt paikassa toimii ravitsemusliike nimeltä Turo's holy smoke. 
Kuva on pelastustoimia seuraavalta aamulta. Yhdellä vaivaisella köydellä oli alus kiinni vielä seuraavanakin päivänä. 



Tyypillistä vaahtoamista - ei sen kummempaa. 



Kuva tältä aamupäivältä. Kaupparannnan laituri on pitkä ja osin huonoon kuntoon päässyt tai päästetty. 
Sitä täytyisi korjata, ja varmaan jossain vaiheessa korjataankin. Ensiapuna on aivan viime päivinä laitettu varoitus / suoja aitoja vaarallisimpiin kohtiin.

Kävin postireissullani napsimassa arkistokuviksi kuvia suoja-aidoista ja laiturin rappiokohdista. Postitoimipaikkaan tuli asiaa, kun palveluntarjoajani Elisa-saunalahti kehoitti laittamaan asiakaspalautuksena digiboksin, joka tuli minulle tarpeettomaksi. Minulla on käytössäni Elisa-viihde niminen suoratoistopalvelu, joka toimittaa tallennussysteemin lisäksi television virkaakin. Televisioni jota äärimmäisen harvoin  päälle pistän ja mitään suorana katson, saa signaalinsa netistä. Sitä ei ole kytketty kaapeli / antenniverkkoon. 

Edellisessä elämässäni meillä oli kaksi töllöä: toinen makkarissa, toinen olkkarissa.Ja niissä molemmissa omat elisaboksinsa. Niinsanottu viihde-tupla. Kun minulla ei enää ole eläm...  siis kahta töllöä, ja yksikin on melko turha,  sain sanottua sen toisen osalta sopimukseni irti kun määräaikaisuus kului umpeen. Sen seurauksena toinen boksi tuli lähettää kierrätettäväksi tai hävitettäväksi Elisalle, ja johkaannuin postitoimipaikkaan paketteineni. Muutoksen myötä säästän jatkossa 19 euroa, halventuneen viihdepaketin kuukausimaksuissa. Ostan säästyneellä rahalla kaljaa!
Seli seli!!

Eräänlainen herätys mennä kuvaamaan nuo suoja-aidat oli osaltaan tänä aamuna näkemissäni uutisissa. 
Satakunnan Kansa- lehden sivuilta pomppasi somefeediini uutinen, jossa kerrottiin että Kallossa olevan pursiseuran laiturialueen ruooppaushommiin esitetään 2 miljoonan euron kaupunginapua, ja 150 000 euroa sen homman suunnitteluun. On siinä hintaa suunnittelulla: Luvat kuntoon ja kuokka mereen. 
Jatkona sille tuli uutinen, että esitetään kaavamuunnosta, jolla koitetaan sulkea autoliikenne Kallonnokkaan jossa samainen pursiseura pitää pavilijonkiaan ja majakaksi kutsumaansa sektoriloistoa kahvila-akvaarioineen, jonka kuukuisa Metsolan Erkki aikoinaan perusti. 
Sain kauan sitten jonkun kalloepisodin yhteydessä huutia joltain purjehtijalta, kun haukuin heidän suuriarvoisen kommodorinsa helvetin kuuseen ja ruotsiin. Asuin silloin keskellä peltoa Nakkilassa, mutta pääni kuumeni silloinkin kun esille tuli kallo / yyteri / mäntyluotojeesustelu joka jatkuu paisuen edelleen. Minä paskat nakkaan Kallolle ja Yyterin elävöittämiselle nyjyisin, mutta on tuo aika irvokasta. 
Visitporit hoilottaa yyterin elävöittämisellä, ja brändäävät yyteriksi Mänty- ja uniluodot ja jopa Reäpsöön jota tulisi elävöittää ja kehittää osana yyteribrändiä. Pari kuukautta sitten kirjoitettiin, että räpsöön rantaparlamentti on kriittinen räpsöön (anteeksi pienellä kirjaimella) yhdistämisestä yytein elävöittämiseen. Visitporin kukkahatut ja muut kermaperseet sanoivat että sen parlamentin voi jättää omaan arvoonsa. Olen eri mieltä! Rantaparlamentti on hyvinkin oleellinen osa ja vaikuttaja reposaarelaisessa elämässä ja arjen kulussa, eikä sitä kannata tai pidä aliarvioida pätkääkään!
Sain kutsun rantaparlamenttiin, josta olen hyvin otettu ja tyytyväinenkin. Osallistumiseni on kuitenkin toistaiseksi jäänyt, mutta eiköhän sekin siitä kun oleeennun saareen ja vielä vähän rohkaistun.  
Puoli vuotta vielä, niin olen oikeuttetu jonkun näkemyksen mukaan kulkemaan räpsöön kaduilla keskellä katua. Joidenkin näkemysten mukaan vasta 3-4 vuotta sarella asutuani. Silloin osoitan olevani tosissani täällä asumisen suhteen. Olen kyllä äärimmäisen tosissani jo nyt   :))




Uutisia edellisen liittyen



Kuvakaappaus SK:n sivulta, uutiseen johon heräsin aamula. Tilaajien luettavissa osoitteessa:
https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000008292695.html



Toinen uutinen - Kallon elävöittämiseksi. Niin ikään kuvankaappaus SK:n uutisista. Tilaajien luettavissa, osoitteessa: https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000008302095.html







Kolmantena ja viimeisenä uutisena edellisiin jotenkin liittyen: Ylen juttu jonka pääsee lukemaan  osoitteessa: https://yle.fi/uutiset/3-12124073?utm_medium=social&utm_source=copy-link-share





Lopuksi vanhan käytännön mukaan.
Muuta kuvasatoa menneen parin viikon varrelta:




Porin päivää vietettiin syyskuun viimeisenä viikonloppuna. En lähtenyt kaupunkiin sitä viettämään, koska inhoan ohrankryynivelliä, ja museot olen vaihtuvien näyttelyidensä osalta nähnyt. Reposaaressa päivään liittyen oli avoimet ovet museohinaaja Santulla. Tyydyin käymään sen hujakoilla, mutta hinaajaan en mennyt. Olen ennenkin siellä käynyt, ja kuvannut komentosillan ja kansirekenteet. Muihin tiloihin ei ollut pääsyä, joten jätin menemättä. 




Ketaraan pääsee ehkä jossain vaiheessa, kun silta valmistuu. Jos valmistuu. Odotan mielenkiinnolla. Sekin mainittiin uutisissa.  





Tiekarhu palasi. Keväällä höyläsi soratiet hienoksi, ja niin nytkin. 



Kyllä: keäilen kiviä. Tiheällä seulalla. Kuva liittyy tilavuuden ja tiheyden määrittelemiseen. 



Kesäkukkia edelleen




Hiidenkirnussa



Katuviittoja eri ajoilta



Ensimmäisen kerran Riitakallioilla - uuttakin löytyy edelleen



Linnakepuiston ranta, jota kuvaan arkistooni melkein päivittäin. 



Lomaografiaa



Perhostelija Siikarannassa




Olihan tässä taas yhdelle kertaa, liiankin kanssa.
Hyvää viikonloppua ja alkanutta lokakuun lokaa!





Oikolukematta julki - Reposaaressa: 1.10.2021
Oikoluin ja poistin yhden kappaleen: 2.10.
____
___
__
_
-
.



()





8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...