Lokakuun lopulla - ja yhden aikakuden loppu

Viikon aikana nähtyä ja kertynyttä  - tästä päivästä taaksepäin

Osuin aamupäivälenkilläni sopivasti näkemään kahden surffaajan "suoritusta" takarannalla. Päivästä ei oltu ennustettu erityisen tuulista, myrskyisästä puhumattakaan. Tuuli oli leuto lounainen 11 m/s, puuskissa 14. Mutta aallokko ihmeen ärhäkkää. 

Kallonlahdella oli tänään: 29.10. kaksi laivaa, jotka "bongasin" kuviini. Koneelleni ja Facebook:iin, laiva-albumiin. Loka-marraskuun vaihteessa on saapumassa Medi Ginerva- niminen laiva, joka tulee olemaan suurin siellä tähän asti näkemäni. Se pitää "bongata" sitten. 

27.10.

Meren kivet -suihkulähde on vaiennut ja laitettu talviteloille.  Reposaaren hautausmaalla. 

27.10

Hautapaikka ei ole ikuinen, läheskään kaikissa tapauksissa

Kuva: 

Löysin kuvistani lisättävää FB:n patsasalbumiinkin. 
Satakunnan museon Laaksola-salissa,  silloin kun siellä olin

25.10.

Ketaraan johtava silta on valmistunut, ja pääsin viimein katsomaan miltä saaressa näyttää.

Pikku Ketara on saaren nimi kartalla. Siellä on joskus ollut talokin, ja mahdoton määrä kissoja sen asukkaalla. 

Ketaran rannassa

Nappasin videonkin Ketaran "reissultani", jossa muutakin näkymää:

Aivan loppuunkaluttu aihe. Mutta lontoonkalliossa on yksi kohta josta tyrsky nousee taivaalle usein samanlaisessa kaaressa. 

Aallonmurtajalla saa virkistävän suihkun päälleen, sopivalla kelillä. 

24.10.

Pyörän renkaisiin täytyi laittaa talvipaineet, kun lämpötilat ovat laskeneet alle 10. 

24.10.

Tyrnikokeiluni onnistui, ja marjat on jo syöty. Oksineen pakastimessa pari päivää, ja ravistus. 
Joissakin paikoissa tyrniä on edelleen runsaasti, mutta syömäkelvotonta kun on käymistilassa. 
Ensi vuonna sitten; ajoissa ja ajan kanssa pusikkoon. 

Lopuksi: Aikakauden loppu

Otsikon loppuosa tässä julkaisessani on: "aikakuden loppussa", koska sellaisesta oli muutama päivä sitten kysymys. Meinasin laittaa asian pääasiaksi, mutta siirsin editissä tähän loppuun, koska aihe on oikeastaan aika tylsä.

Viimeinen levy "uunista ulos".  Mellko varmasti ainakin minun tekemänäni. 
Tallentava, poltettava dvd-levy alkaa olla katoavaa tietotekniikkaperinnettä. Dvd syrjäytti ja korvasi cd-levyt, kun tallenustilan tarve kasvoi jossain vaiheessa, ja samalla alkoi videon ja elokuvien tallentaminen videonauhan sijaan levyille. 
Tallennettavaa cd-levyä kutsuttiin rompuksi, dvd:tä samoin. Mukaan kuvaan tulivat myös  uudelleenpoltettavat levyt: RW-levyt.  Ettei homma olisi ollut liian yksinkertaista, sekä kerta- että uudelleenpoltettavia levyjä oli kahta lajia: plussa- ja miinus-levyä. Varhaiset laitteet olivat kranttuja sille, mitä osasivat polttaa. Yhteensopivuus oli välillä perseestä. 

Tiedämme ja muistamme korput ja lerput, cd:n edeltäjät tietokoneen tiedostojen tallennusmedioina. Lerppu oli ensimmäinen reikäkortin jälkeen tullut. Sitten tuli disketti, eli korppu joka oli pienempi ja mekaanisesti kestävämpi kuin edeltäjänsä. 
Korpulla oli tilaa 1,4 megan verran. Tällä kuvan dvd-levyllä; ykiskerroksisella sellaisella 4,7 gigaa. Siis 4700 "megaa". Sen tallennustila vastaa siten 3357 korppua. 
Ensimmäinen tekstinkäsittelyohjelmani oli Microsoft Word 5. Sen asentamiseen tietokoneelle oli 10 korpun paketti. Eli nelisentoista megaa tiedostoa ja bittiä. Tällä hetkellä koneellani oleva word, siis pelkkä ohjelmatiedosto ilman liitännäisiään, on 62 megan kokoinen. 
Keskiverto digikamerasta tuleva täyslaatuinen kuva on omassa tapauksessani noin 9 megan kokoinen. 
En viitsi sanoa, kuinka monta korppua yhden kuvan tallentamiseen tarvittaisiin, laskekaa itse. 
4,7 gigaa oli dvd:n alkuaikoina olevinaan mahtavan iso määrä tilaa. Mooren laki on toiminut.
Tuossa kuvassa näppäimistön yläpuolella, on kortinlukijassa muistikortti jota käytän silloin kun tilaa tarvitaan, tai sen tarpeeseen pitää ainakin varautua. Kortti on 128 gigainen. Se vastaa kahtakymmentäseitsemää (27) "romppua", eikä ole nykykorteista mikän tavattoman suuri. 

Dvd-levy on aikansa elänyt. Nykytietokoneissa, läppäreissä varsinkaan, ei ole enää levyasemia. Ohjelmia ei enää oikeastaan myydä tai toimiteta fyysisellä medialla, vaan ne toimivat pilvipalveluissa, siis netin kautta ja hinta joka niiden käytöstä maksetaan, veloittuu kuukausimaksuin suoraan pankkitililtä. 
Elokuvia ei enää osteta levyinä hyllyyn, vaan katsotaan jostain v**un netflixeistä ja areenoista. Ja kuukausimaksu katsomisesta tai katsomatta jättämisestä menee pankkitililtä. Areenan tapauksessa yle-verona. Musiikki kuunnellaan ja yhä enenevässä määrin "katsellaan" YouTubesta tai jostain spotify:sta. 

Tuo levy oli siis mitä ilmeisimmin viimeiseni. Se ehti odottaa polttamistaan useamman vuoden, ja oli paketin viimeinen.  Kyllähän niitä edelleen jossain myydään, mutta tuskin tulen enää hankkimaan. 
Kuvassa on ulkoinen leyasema, koska tietokoneen sisäinen asema paloi loppuun jo ajat sitten. Poltin sillä varmaankin parituhatta levyä, silloin kun sellainen homma kuului työhöni. Toisenkin koneeni, läppärin asema kokoi saman kohtalon. 
Silloin tällöin katson jonkun elokuvan tietokoneella, siis levyltä. Niitä on hyllyssäni vähän toista sataa. CD-äänilevyjäkin, vähän enemmän. Vinyyliä ja shellakkaa /savikiekkoakin, mutta ne ovat jo oma lukunsa. 

Reposaaressa: 29.10.2021

____

___

__

_

-

.

()