Talo joka ei koskaan nuku

 

  Kuvia ilman sanoja. 

Porissa: 30.1.2025

--

Historiallisia kuvia

Edellisestä bloggauksesta on kulunut vähän pidempään, kun flunssa iski ja kaatoi sänkyyn pariksi päiväksi. Tämän synnyttäminen on tapahtunut useammassa erässä, vähän kerrallaan ja kolmella eri laitteella. Kuvien asettuminen julkaisuun on mitä sattuu mutta eiköhän asia ja aihe tule silti selväksi.

Tikulla silmään sitä  joka vanhoja muistelee. Näitä en kuitenkan itse muista, koska minua ei ole tuolloin ole ollut.
Ensimmäinen kuva oli aiemmalta jo tuttu, mutta otin uudelleen "käsittelyyn" kun näin sen tiedoiltaan ja lähteeltään vähän ylimalkaisesti julkaistuna maakuntalehdessämme. Lehdessä joka on omista arkistoistaan digitoiduille kuville asettanut tekijänoikeudet jollaisia ei museoviraston Finna-hakupalvelussa ole silmiini muiden toimesta tullut eteen.
Ei siitä artikkelista enempää. Sainpa ajankulua kun kaivauduin tiedon lähteille. Ja homma rönsyili jälleen muuhunkin, kuten on tapana käydä. Osa siitä mihin kaikkeen ajauduin, on jo unohtunut mutta pääasiat tässä.

 

 

Aineistosta vastaa Lusto, Suomen metsämuseo. Kuvan alkuperä on Rosenlewin kokoelma.
Porin konepajan auto-osasto kokosi 100 t-fordia 20-luvulla. Kuvassa niitäkin mikonkadun varrella. Ja taustalla korjauspaja.
Kauempana näkyvä rakennus on edelleen jäljellä. 

Samalla paikalla vuosi sitten. Kauempana olevassa rakennuksesa toimii nykyään yksityinen biljardiklubi. Kulma tunnetaan Hacklinin kulana.

 

Kannoin mukanani myös filmikameraa, kun kulmasta otin kuvan. Tämän laatu ei huimaa. Syynä käyttämäni filmi ja kehityskemikaalit jota eivät aivan toimineet yhteen.v

 

Torille

 

Autokauppaa torilla. Liittyen aloituskuvaan, mutta aasinsilta kuvassa taustalla näkyvään Sähkö-  ja telefoniliikkeeseen. 

K.E. Klintin kuva. Lokakauu 1932, pari päivää KOP:n konttorin avaamisen jälkeen. . Satakunnan museon kokoelmat. Rakennukset purettiin 1953, uuden liiketalon tieltä.
Sähkö ja telefoniliikkeen paikalla oli pitkään "Utu", eli Urho Tuominen.
Urho Tuominen aloitti sähköalalla juoksupoikana 14 vuotiaana. Kesäkuun 1. päivänä 1919 alotti tomintansa tuo Porin Sähkö- ja telefoniliike Porin kauppatorin varrella olevassa puutalossa, Pohjoiskauppatori 1:ssä.



Samalla sai mennä Vaasan Pankin talo. Waasan Osakepankki perusti konttorin Poriin 1891

Pohjoiskauppatori panoraamassa 2024. Torirakennuksen lipan alta kuvattuna. 

Eteläpuistoon

Metodistikirkko. Eteläpuisto 17. Kuvannut Voitto Niemelä 1966. Satakunnan museon kokoelmat.

Sama paikka heinäkuussa  2020. Metodistikirkko edelleen samalla paikalla. Eteläpuisto 19 myös edelleen jäljellä. Pienessä kuvassa ei erotu sen hieno, vähän omintakeinen sadevesi-syöksyputki joka on upotettu sinään. Isossa näkyy. Jälleenkuvatut kuvat ovat omiani. 

 Helsinkiin

 

Norrménin talo, Kanavakatu 2, jossa toimi Oy Huolintakeskus Ab. Etualalla Linnanallas Eteläsatamassa.  Kuva: Markelin, Antero, valokuvaaja 1959. Helsingin kaupunginmuseo.

Olen eräässä helsinkiläisessä kuvaryhmässä, johon kootaan porilaisen ryhmän tapaan kuvia ja muistoja. Sen säännöissä on humoristinen pykälä jossa ehkä sarkastisesti kehoitetaan surunvalittelemaan Norrmenin talon kohtaloa ja Enson sokerinpalan kamaluutta. Aivan kuten Porissa on suotavaa haikailla Vaasan pankin talo perään.

Sama paikka, melkein. Elokuu 2023.  Maisema kehittyy ja muuttuu monessakin paikassa sadassa vuodessa.  Jossain vanhassaraumassakin tulee jonkinlaisia muutoksia maisemaan. Modernimpiakin miljöitä ja näkymiä ollaan hakemassa maailmanperintökohteiksi.

Pari ajankohtaisempaa kuvaa lopuksi

Aschan. Kahvila. Porin Puuvilla

Jula - Porin Itäkeskus

Liikekulma. Antinkatu

Tasasapaino aamun valjetessa, valaistuna. Stasairaala.

Säätila vaihtelee lunta menee ja tulee.

Jörn Donner kertoi viimeisessä haastattelussaan, että hänellä oli kissa. Hän oli antanut sille nimen:

....   nimen:    Saatana.

Porissa: 23.1.2025

..

Linja-autoilua ja perspektiiviä

Eilen tapahtui niin että kalenterini kehoitti hankkimaan hoitotarvikkeita joita tarvitsen  pistäessäni itseeni insuliinia.
Pruukaan käydä Maantiekadulla niitä hakemassa. Niitä saa tilattua kyllä "omalle terveysasemalle" Koivulaankin, mutta samalla linja-autoilun vaivalla voi mennä vähän kauemmaskin. Sikäli kun se mikään vaiva on.

 

Matka tapahtui niin, että laittauduin ensin Väinölän kirkko-itään- pysäkille, josta astuin bussiin numero 8. Olisin voinut mennä 7 minuuttia myöhemmin lännen suuntaiselle pysäkille, mutta tykkään kiertää Väinölän ja Koivistonluodon laidan joiden kautta bussi tekee reitillään lenkin ennen kun suuntaa kaupunkiin.

Torilla vaihto kasista ysiin, joka vei minut Kaupunginsairaalan eteen. Vaihtoaika oli 10 minuuttia.
Hoitotarvikejakelussa ei ollut jonoa. Sain tarvitsemani ja menin pysäkille josta sama ysi otti minut kyytiinsä, kierrettyään reitillään Musan sillä välin kun toimitin asiani. Ehdin vetää savut.

Ysi vei torille, josta jatkoin taas kynmmenen minuuttia myöhemmin linjalla 6H. Se toi minut Sampolan kautta Väinölään, jossa "kirkkopysäkillä" hyppäsin autosta ja kävelin kotiin.

6H kulkee arkisin Väinölän kautta Itäkeskukselle, jonka ohittaen käy Harmaalinnassa ja sieltä edelleen taas Itäkeskukseen. Kuljemme sillä usein Prismaan. Samalla näkee maisemaa.
Itäkeskuksen kohdalla 6H vaihtaa numeronsa 6M:ksi ja menee Sampolan kautta torille.
Kun aikaa on, niin voi jatkaa kiertoajelua ja mennä torille päästyä taas sieltä lähtevään 6H-linjaan ja sillä väinölään. Kuten minun matkani loppuvaiheessa eilen.
Mutkikasta ?  Ei ollenkaan. Aikataulut painuvat nopeasti mieleen, ja eri linjavaihtoehdot niiden myötä. Julkisilla kulkevat ajattelevat omalla tavallaan. Sen palkkana on huolettomuus oman auton käyttöön verrattuna.

Kuva on ysistä. Lähtö on lähellä. Jäin etupenkkiin, jotta näin paremmin milloin painaa nappia. Etten jäänyt maantiekadulla ennen aikojani pois.   

 

Reittioppaaassa on torilta antinkatua etelään suuntaavien linjojen kohdalla reittimuutos, kun ne eivät vähään aikaan voi mennä normaalireittiään Pohjoiskauppatorilta antinkadulle. Kun Liikekulmassa on se kattoremontti.
Ne menevät nyt antinkadulle Valtakadun ja puistojen kautta. Lähtöpysäkit säilyvät ennallaan ja Jolenen nurkaltakin pääsee edelleen mukaan ja matkaan.
 

 

Vitoslaituri josta menin ysiin. Se pääsi Antinkadulle normaalisti kun nokka lähdössä siihen suuntaan.
Kuvassa on suunta josta kerroin edellisen kuvan tekstissä.
 

 

Kaupunginsairaalalta kaupungin suuntaan -autoa odotellessani, ehdin ottaa kuvan pumpputorin pumpusta. Otin kun se oli vähän härmän harmaannuttama. Ja kun mukanani oli kamerakin.
Sää oli alkanut lauhtua.
 

 

Uusintana edellisestä bloggauksestani tämä kuva jonka otin neljä päivää ennen seuraavia.

Homma on edennyt vähän, ja pian talo on pussissa ja Antinkadun pätkä suljetaan kokonaan.
13.1.  "present day"

 

Otin Liikekulman tapauksen uudelleen esiin, nähtyäni tämän tekeleen sanomalehden nettiversiossa.
Uutinen on samana päivänä, kun otin edellisen kuvan. 13.1. Uutiskuva samalta päivältä kuin kahteen kertaan laittamani.

Koin turhautumista nähdessäni tuon kuvan. Sen on ottanut palkkaa nauttiva lehden ammattikuvaaja jonka nimen jätin kuvakaappauksesta pois. Kuvajournalismi on oma lajinsa, ja sen harjoittajia on näemmä tämänkinlaisia. Pari muuta kuvaajaa ja hänkin joskus osaa kyllä asiansa, joten saattaa olla että tässä on käynyt vain kiire tai kömmähdys. Eikä se kenenkään maailmaa kaada vaikka kuvassa liikekulma kaatuukkin selälleen.

Kun kameraa tai puhelinta kallistaa ylöspäin kuvaa ottaessaan jotta koko talo mahtuisi kuvaan, käy niin että talo tai joku kaatuu kuvassa taakeepäin. Sen voisi kyllä korjata yhdellä napin klikkauksella photoshopissa, mutta mitä semmoista tekemään. Kun asia menee noinkin. Mutta tällainen vanha arkkitehtuurikuvausboomeri saa kahvit vääräänkurkkuun kun odottaa journalistiselta kuvalta  jotain tasoa. Sen ei kuulu olla mikään face-onnelisen ryhmän kuva.
Perästä / perässä tulemisesta, välistä / väliin jättämisestä en viitsi alkaa nyt saarnata. Mutta laatujournalismin erottaa niidenkin hallinnasta.
Itse en kyllä noilla resursseilla päästäisi tuollaista ammatillisessa mielessä  paskaa käsistäni, jos (vielä) kuvaisin työkseni.  Hyvin harvaa silti kiinnostaa. Moni ei kiinnitä huomiota. Mutta minä luen kuvia kuin se sarvipää sitä kirjaa joka kai kielletään afrikantähden ja peppi pitkätossun tapaan.

 

Pysäkki jolta useimmiten nousen -  nousemme autoon on aika huonosti jos ollenkaan hoidettu. Talvikunnossapidetty. Niin on moni muukin. Pärjäähän tuossa, mutta voisi senkin hoitaa kun muutenkin auralllaan polanteita ja sohjoa kyntää. Kunnossapito on kaupungin tehtävä. Ei Porin Linjojen.
 

 

 Loppuun pari sääkuvaa melkein kahden vuoden takaa

 

Viimeinen vilkaisu saarentornin parvekkeelta.

Kyllä aika rientää.
En ole tuon jälkeen Meri-Porissa, Yyterissä, Räpsöössäkään käynyt - merta nähnyt.
Aikansa sitäkin, mutta ei ole ikävä. Räpsööseen täytyy varmaan syntyä jotta sen kokisi jotenkin paremmin. Tai syvemmin.
Mukavia ihmisiä siellä. Mutta ei siitä enempää.

 

 

Sen jälkeinen ensimmäinen sääkuva - huom päiväys.

??  Että mitä tuo alussa kertomani matkailu maksoi.  Matkakortille lataamani arvo aleni kuudella eurolla. Viiden tunnin lipulla olisi päässyt vitosella ja aikaakin olisi jäänyt käyttämättä.  Mutta ei se niin tarkkaa ole.  

 

 

 Porissa: 14.1.2025

 

.

 

Välipäivistä härkäviikkoihin

Välipäivämarkkinat ovat ohi ja loppiainenkin meni menojaan. Ollaan härkäviikoissa ja Tuomaskullan tuomat jouluvalotkin sammuvat kun paha Nuutti vie joulun pois. Se on tuleva maanantai, 13 päivä. Se on siirretty siihen. Alunperin nuutti on ollut 7 päivä, loppiaisen jälkeinen päivä. Vuotuisesta ajantiedosta voi kerrata härkäviikot. Tarkoittaa  juhlatonta kautta joulun ja pääsiäisen välillä.
Ystävänpäivää ja montaa lajia ruuneperia niihinkin sisältyy, mutta kirkko on vaiti. 

Mutta mitä näin ja tein uuden alkaneen vuoden alkupäivinä

Palailin kaupungista filmikuvaamasta. Näin jo kauempaa ruokarobotin tulevan ja otin puhelimen kameran esiin, saadakseni siitä kuvan. Liikkuvasta ja varsinkin täällä raukoilla rajoilla, kaukana kotoaan liikkuvasta. Olllaan Lukkarinsannan S-marketin robottien toiminta-alueen  äärirajoilla.

Otin jokusen kuvan, mutta tämä niistä julkaisemisen arvoinen, kun tapahtui se mistä olen monta somepäivitystä nähnyt. Robo sai päähänsä poiketa raitilta ja jumiutui lumikasaan. Pieneen sellaisen mutta kuitenkin. Lähestyessäni, se pyysi apua: "Voitko auttaa minut takaisin tielle".
Ja minähän autoin. Se painoi jonkin verran, kuulemma tyhjänäkin noin 30 kiloa. Tämä  oli jo luovuttanut sisältönsä ja matkalla kotiinsa.
Huomasin hölmistyneenä höpöttäväni sille jotain, kun tuuppasin kevittäen takaisin tielle. Ikään kuin rauhoittelevani että kyllä tämä tästä.
Robotti kiitti. Ja pääsi jatkamaan matkaansa, ensin pakiteltuaan edes takaisin Väinönraitin päässä. Ei tiennyt kummalta puolen selviytyisi jousipuomista. Mutta siitä selvittyään lähti kohti 3,5 kilometrin päässä olevaa kotiaan.

Lunta on tullut pariin otteeseen viime päivinä. Niin tuolloinkin.

Kävin torilla vartavasten tämän näkymän vuoksi. En niinkään digikuvan vaan yhdessä kamerassa loppuun kuvaamista odotelleen erikoisemman filmin kanssa.
Torilla oli muutaman päivän ajan Tivoli Seiterän karuselli. Ilmaista huvia lapsille. Kuvassa myös valolla toteutettu labyrintti.

En käynyt lähemmin selvittämässä, mutta punaisissa mökeissä myytiin varmaankin lämmintä juotavaa ja pullaakin kai. Unicef keräsi jotain rahaa.

Karusellin tulo torille innosti minut jo siitä luettuani. Hidas filmi pääsi oikeuksiinsa ja liike tallentui kuvaan aika hienosti. Filmin luonne on muutoin haasteellinen ja omalaatuinen. Rakeeton ja jyrkkä. Maisemakuvafilminä suositeltu, mutta sopi se tähänkin. Skannauksessa on tämän kuvan kohdalla omat kommervenkkinsä, mutta ketä kiinnostaa; Kuva on tärkein ja tavoite.

Pysähdykissä oleva karuselli. 30 sekunnin valotus toi kuvaan sen mitä halusin ja ajattelinkin: Ihmishahmoja jotka ovat kuvissa kuin haamuja.

Jouluaaton aattoa Teljäntorin kattoparkin reunalla. Samaa filmiä valottanut näky kävelykadusta jolla liikkui melko paljon ihmisiä. Vain yksi tai kaksi on jäänyt paikoilleen sen verran että hahmottuu kuvassa haamuna.

Parvekkeella samalle filmillle.
Seuraava!

Tämä 90-luvun alussa ottamani ja tekemäni kuva tuli mieleeni edellisen kuvan graafisuutta hämmästellessäni. Nyt parvekkeelta ottamani kuva tuli ehkä vähän vahingossa sellaiseksi, mutta tämän kanssa tein töitäkin.
Kuva on skannattu paperikuvasta. Ei siis photoshopin luoma vaan vedostettu.

Sekalaista - muuta kuvakertymää

Instagram-tilanne muistiin. Kuinka paljon seuraajia, vaikka sama se.

Liikekulmassa on alkamassa vesikaton korjaus, joka sulkee Antinkadun pätkän torin laidalla. Tässä vielä pohjoiseen johtava kaista käytössä. Kuvassa himmeä vesileima, mutta 9.1.2025.

Laitteita testailin ja vertailin joku aamu. Linux, Windows, iOS.

Rappukäytävän ikkunasta. Raamitkin mukana tällä kertaa.

9.1.2025: Mäkilän leipomon kahvila Antinkatu 13.
Vuoden ensimmäinen Runebergin ----    ruuneperintorttu! Kehut siitä. Ja kiitokset.

Toisessa kahvilassa, edellisenä päivänä tai aamuna  Tiilimäellä. Enenvanhaan näitä sanottiin kanttiineiksi. Suosin enkä mene sairaalan R-kioskiin jos tämäkin on auki.

Pyryisenä aamuna lymysin tupakilla vaikka sairaala on savuton; sanovat tuossa kyltissä. Taustalla talvipuutarhan ikkunat.

Talvipuutarhassakin on ollut joulu. Kun vielä koristeita näkyvissä. Kuva käytävän puolelta.

Lopuksi; Viiniä, pitkästä aikaa. Testasin, pruuvasin  ruokakaupassa myytävää 8% muunnettua, tunnettua ja entuudestaan tuntemaani Torresin Sangre de toroa.  Alko-alkuperäisessä on 12%.
Tuli halu ja tarve katsoa ja maistaa ja haistaa, onko se viiniä. Onhan se, mutta vaikka makua ja hajuakin on, on se jotenkin synteettistä. Pullollisesta saa 6 lasillista. Nautein neljä ja loppu pois; pyttyyn, viemäristä alas.
Kroppani ei enää kestä tai tykkää.  Jokin antabus jonka aistein ja osasin varoa.

Porissa: 10.1.2025

...