Eilen tapahtui niin että kalenterini kehoitti hankkimaan hoitotarvikkeita joita tarvitsen pistäessäni itseeni insuliinia.
Pruukaan käydä Maantiekadulla niitä hakemassa. Niitä saa tilattua kyllä "omalle terveysasemalle" Koivulaankin, mutta samalla linja-autoilun vaivalla voi mennä vähän kauemmaskin. Sikäli kun se mikään vaiva on.
Torilla vaihto kasista ysiin, joka vei minut Kaupunginsairaalan eteen. Vaihtoaika oli 10 minuuttia.
Hoitotarvikejakelussa ei ollut jonoa. Sain tarvitsemani ja menin pysäkille josta sama ysi otti minut kyytiinsä, kierrettyään reitillään Musan sillä välin kun toimitin asiani. Ehdin vetää savut.
Ysi vei torille, josta jatkoin taas kynmmenen minuuttia myöhemmin linjalla 6H. Se toi minut Sampolan kautta Väinölään, jossa "kirkkopysäkillä" hyppäsin autosta ja kävelin kotiin.
6H kulkee arkisin Väinölän kautta Itäkeskukselle, jonka ohittaen käy Harmaalinnassa ja sieltä edelleen taas Itäkeskukseen. Kuljemme sillä usein Prismaan. Samalla näkee maisemaa.
Itäkeskuksen kohdalla 6H vaihtaa numeronsa 6M:ksi ja menee Sampolan kautta torille.
Kun aikaa on, niin voi jatkaa kiertoajelua ja mennä torille päästyä taas sieltä lähtevään 6H-linjaan ja sillä väinölään. Kuten minun matkani loppuvaiheessa eilen.
Mutkikasta ? Ei ollenkaan. Aikataulut painuvat nopeasti mieleen, ja eri linjavaihtoehdot niiden myötä. Julkisilla kulkevat ajattelevat omalla tavallaan. Sen palkkana on huolettomuus oman auton käyttöön verrattuna.
Kuva on ysistä. Lähtö on lähellä. Jäin etupenkkiin, jotta näin paremmin milloin painaa nappia. Etten jäänyt maantiekadulla ennen aikojani pois.
Reittioppaaassa on torilta antinkatua etelään suuntaavien linjojen kohdalla reittimuutos, kun ne eivät vähään aikaan voi mennä normaalireittiään Pohjoiskauppatorilta antinkadulle. Kun Liikekulmassa on se kattoremontti.
Ne menevät nyt antinkadulle Valtakadun ja puistojen kautta. Lähtöpysäkit säilyvät ennallaan ja Jolenen nurkaltakin pääsee edelleen mukaan ja matkaan.
Vitoslaituri josta menin ysiin. Se pääsi Antinkadulle normaalisti kun nokka lähdössä siihen suuntaan.
Kuvassa on suunta josta kerroin edellisen kuvan tekstissä.
Kaupunginsairaalalta kaupungin suuntaan -autoa odotellessani, ehdin ottaa kuvan pumpputorin pumpusta. Otin kun se oli vähän härmän harmaannuttama. Ja kun mukanani oli kamerakin.
Sää oli alkanut lauhtua.
Uusintana edellisestä bloggauksestani tämä kuva jonka otin neljä päivää ennen seuraavia.
Homma on edennyt vähän, ja pian talo on pussissa ja Antinkadun pätkä suljetaan kokonaan.
13.1. "present day"
Otin Liikekulman tapauksen uudelleen esiin, nähtyäni tämän tekeleen sanomalehden nettiversiossa.
Uutinen on samana päivänä, kun otin edellisen kuvan. 13.1. Uutiskuva samalta päivältä kuin kahteen kertaan laittamani.
Koin turhautumista nähdessäni tuon kuvan. Sen on ottanut palkkaa nauttiva lehden ammattikuvaaja jonka nimen jätin kuvakaappauksesta pois. Kuvajournalismi on oma lajinsa, ja sen harjoittajia on näemmä tämänkinlaisia. Pari muuta kuvaajaa ja hänkin joskus osaa kyllä asiansa, joten saattaa olla että tässä on käynyt vain kiire tai kömmähdys. Eikä se kenenkään maailmaa kaada vaikka kuvassa liikekulma kaatuukkin selälleen.
Kun kameraa tai puhelinta kallistaa ylöspäin kuvaa ottaessaan jotta koko talo mahtuisi kuvaan, käy niin että talo tai joku kaatuu kuvassa taakeepäin. Sen voisi kyllä korjata yhdellä napin klikkauksella photoshopissa, mutta mitä semmoista tekemään. Kun asia menee noinkin. Mutta tällainen vanha arkkitehtuurikuvausboomeri saa kahvit vääräänkurkkuun kun odottaa journalistiselta kuvalta jotain tasoa. Sen ei kuulu olla mikään face-onnelisen ryhmän kuva.
Perästä / perässä tulemisesta, välistä / väliin jättämisestä en viitsi alkaa nyt saarnata. Mutta laatujournalismin erottaa niidenkin hallinnasta.
Itse en kyllä noilla resursseilla päästäisi tuollaista ammatillisessa mielessä paskaa käsistäni, jos (vielä) kuvaisin työkseni. Hyvin harvaa silti kiinnostaa. Moni ei kiinnitä huomiota. Mutta minä luen kuvia kuin se sarvipää sitä kirjaa joka kai kielletään afrikantähden ja peppi pitkätossun tapaan.
Pysäkki jolta useimmiten nousen - nousemme autoon on aika huonosti jos ollenkaan hoidettu. Talvikunnossapidetty. Niin on moni muukin. Pärjäähän tuossa, mutta voisi senkin hoitaa kun muutenkin auralllaan polanteita ja sohjoa kyntää. Kunnossapito on kaupungin tehtävä. Ei Porin Linjojen.
Loppuun pari sääkuvaa melkein kahden vuoden takaa
Viimeinen vilkaisu saarentornin parvekkeelta.
Kyllä aika rientää.
En ole tuon jälkeen Meri-Porissa, Yyterissä, Räpsöössäkään käynyt - merta nähnyt.
Aikansa sitäkin, mutta ei ole ikävä. Räpsööseen täytyy varmaan syntyä jotta sen kokisi jotenkin paremmin. Tai syvemmin.
Mukavia ihmisiä siellä. Mutta ei siitä enempää.
Sen jälkeinen ensimmäinen sääkuva - huom päiväys.
Ne menevät nyt antinkadulle Valtakadun ja puistojen kautta. Lähtöpysäkit säilyvät ennallaan ja Jolenen nurkaltakin pääsee edelleen mukaan ja matkaan.
Kuvassa on suunta josta kerroin edellisen kuvan tekstissä.
Sää oli alkanut lauhtua.
13.1. "present day"
Uutinen on samana päivänä, kun otin edellisen kuvan. 13.1. Uutiskuva samalta päivältä kuin kahteen kertaan laittamani.
Koin turhautumista nähdessäni tuon kuvan. Sen on ottanut palkkaa nauttiva lehden ammattikuvaaja jonka nimen jätin kuvakaappauksesta pois. Kuvajournalismi on oma lajinsa, ja sen harjoittajia on näemmä tämänkinlaisia. Pari muuta kuvaajaa ja hänkin joskus osaa kyllä asiansa, joten saattaa olla että tässä on käynyt vain kiire tai kömmähdys. Eikä se kenenkään maailmaa kaada vaikka kuvassa liikekulma kaatuukkin selälleen.
Kun kameraa tai puhelinta kallistaa ylöspäin kuvaa ottaessaan jotta koko talo mahtuisi kuvaan, käy niin että talo tai joku kaatuu kuvassa taakeepäin. Sen voisi kyllä korjata yhdellä napin klikkauksella photoshopissa, mutta mitä semmoista tekemään. Kun asia menee noinkin. Mutta tällainen vanha arkkitehtuurikuvausboomeri saa kahvit vääräänkurkkuun kun odottaa journalistiselta kuvalta jotain tasoa. Sen ei kuulu olla mikään face-onnelisen ryhmän kuva.
Perästä / perässä tulemisesta, välistä / väliin jättämisestä en viitsi alkaa nyt saarnata. Mutta laatujournalismin erottaa niidenkin hallinnasta.
Itse en kyllä noilla resursseilla päästäisi tuollaista ammatillisessa mielessä paskaa käsistäni, jos (vielä) kuvaisin työkseni. Hyvin harvaa silti kiinnostaa. Moni ei kiinnitä huomiota. Mutta minä luen kuvia kuin se sarvipää sitä kirjaa joka kai kielletään afrikantähden ja peppi pitkätossun tapaan.
Loppuun pari sääkuvaa melkein kahden vuoden takaa
Kyllä aika rientää.
En ole tuon jälkeen Meri-Porissa, Yyterissä, Räpsöössäkään käynyt - merta nähnyt.
Aikansa sitäkin, mutta ei ole ikävä. Räpsööseen täytyy varmaan syntyä jotta sen kokisi jotenkin paremmin. Tai syvemmin.
Mukavia ihmisiä siellä. Mutta ei siitä enempää.
?? Että mitä tuo alussa kertomani matkailu maksoi. Matkakortille lataamani arvo aleni kuudella eurolla. Viiden tunnin lipulla olisi päässyt vitosella ja aikaakin olisi jäänyt käyttämättä. Mutta ei se niin tarkkaa ole.
Porissa: 14.1.2025
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti