30.10.19

Kruunupäitä ja kohinaa


Olen aina ollut kiinnostunut kuninkaallisista. Kuninkaallisten suvuista ja kuningaskuntien historiasta. En voi kutsua itseäni monarkistiksi. Seuraan ja luen vain mielenkiinnosta / huvin vuoksi.
Postimerkkeily, hienosti sanottuna filatelia, on tehokas keino tai tapa aiheeseen perehtymisessä.

Toissakirjoituksessani viljelin kuvien muodossa "ellupäitä"; machin-merkkejä, jotka esittävät kuningatar Elisabet II:ta. Siis edelleen vallassa olevaa, hyvin pitkäaikaista hallitsijaa. Nimitys machin tulee merkin suunnittelijan mukaan: kuvanveistäjä Arnold Macinista.

Ennen machin- merkkejä julkaistiin merkkejä myös englannin muista kuninkaallisista. Yrjöstä, Edvardista ja ennenkaikkea Victoriasta, jonka nuoruusajan sivuprofiili koristaa maailman ensimmäistä postimerkkiä; mustaa yhden pennyn merkkiä, eli black penny:ä.
Sitä seurasivat red penny tai penny red, ja penny lilac, jossa lilac tarkoittaa lilaa värisävyä.


Vaikka musta penny on maailman ensimmäinen postimerkki, se ei ole mikään huippuharvinaisuus tai kallis keräilykohde. Toki silläkin hintaa on, jos kyseessä on jokin erikoinen painolaatan käyttö, leimaus tai leimaamattomuus, tai ties mikä filatelinen erikoisuus.
En kerro enempää, ettette innostu; "kell onni on, se onnen... " ja niin edelleen.
Se englannin merkeistä. palaan aiheeseen melko varmasti jos tai kun postimerkeistä taas kirjoitan.



Mennään toiseen maahan, Tanskaan. Ja sen kuninkaallisiin.


Jossain televisiosarjassa, olikohan Vallan linnake, päähenkilö tapasi Tanskan kuningattaren, joka nykyäänkin on maan kuningatar Margareta II, joka on ollut vallassa 14. tammikuuta 1972 alkaen.
Jokin herätti kiinnostukseni jo tuota edellämainitsemaan sarjafilmiä katsoessani, ja nyt kun otin pimenevien iltojen ja päivienkin ajankulukseni postimerkit, paneuduin Tansaknkin hallitsijoista julkaistuihin merkkeihin.

Kuvitin aiemman blogikirjoitukseni filatelia-aihetta tuhoutuneen ehiön kuvalla, jonka merkissä esiintyy Fredrik IX, Margaretan isä joka oli kuninkaana 20.4.1947 -  kuolemaansa jollin Margareta II peri kruunun.  Näistä kahdesta minulla on postimerkit kokoelmassani:
klikkaamalla isommiksi:





lisää  Tanskan halllitsijoista voi lukea muunmuassa Wikipedia-sivulla. Vähän aikaa tuota sivua katottuaan, huomaa olevansa aivan jollain muulla sivulla, lukemassa ties mitä. Puhelimella en viitsisi. Se sopii paremmin johonkin viihteellisempään, vaikkapa instagramin selailuun.
Minullakin on "insta". Sitä voi ihmetellä (seuratkaa!!) tässä osoitteessa;
www.instagram.com/luomukuvaaja  - tietokoneellakin.


Kohinaa

Meinasin lisätä tähän kuvan, mutta bloggeri ei ollut halukas yhteistyöhön sen toiminnon osalta. Ottikohan nokkiinsa noista edellisistä, kun ovat aika isoja. Mutta linkkaansen toisaalta; kuvat.fi sivustoltani.
Käytän hyvin harvoin isoja ISO-arvoja kuvatessani. Pyrin kuvaamaan riittävässä valossa, tai valaisemaan jos mahdollista. Eilen illalla piti ottaa pikaräpsy johonkin julkaisuun, enkä halunnut käyttää kännykkää. En myöskään halunnut ottaa lisävalaistusta käyttöön. Pätin kokoeilla mihin fujin pokkarin kenno venyy. Pistin arvoksi ISO 1600, aukko alivalotusta  ja käsivaralta 1/10s ajalla räps.

Odotin kamalaa kohinaa kuvassa, vaikken kohinakammoisten pahimmasta päästä ole. Mutta melkein hämmästyin kuvan laatua, siis kohinan osalta. Kyllä sillä kuvaa tekee. Mustia alueita ei kuvassa pahemmin ollut, ja nehän yleensä ovat pahimpia kohinan osalta, varsinkin värikohinan.
En edes photoshopannut, siis säätänyt sävyjä enkä mitään.
Tässä se:
https://luomukuva.kuvat.fi/kuvat/Sekalaista/suurennuslasit.jpg



palaan asiaan ja aiheeseen, siis postimerkkeihin ja joihinkin muihin Euroopan kruunupäihin myöhemmin.





Porin Toejoella: 30.10.2019
____
___
__
_
.


  

26.10.19

Kun kuvakulma ei riitä

Pääsin tänään aamupäivällä ottamaan kuvan eräältä parvekkeelta. Puhelimella, kun en ollut kuvausasioissa liikkeellä ja kamera siksi kotona. Avautuva maisema oli laaja. Halusin saada siitä mahdollisimman paljon talteen. En keskittynyt asiaan kovin perusteellisesti, vaan räpsein pari kolme kuvaa pikapikaa.
Niistä pari päätyi photarin käsittelyyn. Stäkkäys, eli useamman kuvan yhistäminen yhdeksi laajemmaksi, onnistui join-kuin,  vaikka päällekäisyys oli minimaalista. Ohjeena on että noin komasosa edllisen kuvan kuva-alaa mukaan seuraavaan. Tässä tapauksessa ehkä 5%.

Kuvanlaatu on mitä on, mutta informaatio välittyy. Porin vesitorni, vanhaa hautausmaata, aivan vasemmassa laidassa valtionsilta. Horisontti jokseenkin suora, mutta etuala tynnyri. Etualan talon (A-kilta, Vapaudenkatu) katonharja kuuluisi olla yläreunaltaan vaakatasossa.




Somessa tuli juttua kuvasta, sen tekniikasta. Siitä miettimään asiaa, ja nappaamaan pari vertailukuvaa omalta terassilta. Puhelimella ja kameralla, jossa laajakulmazoomi 10-20mm.
Tein päivityksen someen. Kokeilin sen kopiointia ja upotusta; alla tulos.




tuo julkaisu: se on katsottavissa fb-seinältäni


Ei mulla muuta varteenotettavaa asiaa ole  tänään




Pori: 26.10.2019 - tunti ennen viimeistä kesäajan auringon laskua.
___
__
_







25.10.19

Kaupunkikuvaa ja filateliaa




huom: lopussa pari kuvaa aivan muusta; älkää peljästykö muutoin tylsää sisältöä



Kuten olen ehkä tässä blogissa joskus keväällä kertonut, tein tuolloin Satakunnan Museolle ja sen kautta Porin kaupunkisuunnittelulle kuvaushommaa. Kuvasin kaupunkinäkymiä: puistoja, katuja, ja ennenkaikkea taloja ja rakennelmia. Kuvia kertyi paljon, joista valkkasin ja loppuuun saatoin 77 kuvaa Flickr-albumiin, joka on nähtävissä tässä linkissä.

Olin, jollen unohtanut koko jutun, niin ajatellut että sinne arkistoihin mahtuu kuvia, joita jossain vaiheessa saattaa tulla jossain yhteydessä näkyviin. Eilen tuli: Porin kaupungin verkkosivuilta, Kaupunkisuunnitteluosaston julkaisusta tuli linkki Face Book- seinälleni, jossa kerrottiin että
Porin keskustan alueelle on valmistunut kaksi laajaa selvitystä. Joista kerrotaan seuraavasti: Ensinnäkin: Porin kaupunkisuunnittelu on yhdessä Satakunnan Museon kanssa inventoinut Porin keskustan alueen modernin rakennuskannan (1930-1990). Inventoinnista laadittu raportti on valmistunut nyt syksyllä 2019.
Toiseksi: Porin keskustan alueelle on laadittu korkean rakentamisen selvitys. Selvityksestä laadittu raportti toimii tausta-aineistona kaavoitukselle.
Ne ovat luettavissa ja ladattavissa tältä sivulta

Keskustan alueen rakennuskannan inventointiselvityksen kuvituksessa esiintyy melko monta ottamaani kuvaa, joista julkaisun ensimmäinen nyky-kaupunkikuva on tuo ylle, alkuun laittamani hallitaloa ja kävelykadun alkupäätä esittävä kuva.
Raportti tai selvitys on luettavissa ja ladattavissa, melko isona 92 sivuisena pdf-julkaisuna
 tästä linkistä.  Julkaisu on mielenkiintoinen ja kattava katsaus Porin keskustan arkkitehtuuriin ja kaupaunkinäkymiin, monelta kantilta katsottuna ja tarkasteltuna. Se, että siellä on minun ottamiani kuvia, on tietysti itselleni yksi osa asiaa, mutta selvitys on muutoinkin mielenkiintoinen. 

En ala enempää noita kaupunkikuvia tai vastaavaa tässä "avaamaan" tai kuvia laittamaan, koska niitä löytyy katseltaviksi edelle laittamissani linkeissä. Mennään seuraavaan asiaan, uuteen sellaiseen. Siis blogissani uuteen, itselleni jo "vanhaan": filateliaan.






Filateliaa tai/vai  postimerkkien keräilyä



Ehiö, joka tuli sattumalta vastaan jotain hyllyä penkoessani, herätti minut käymään postimerkkikokoelmani "kimppuun"
Tämä ehiö ei täytä mitään filatelian laatuvaatimuksia, ollakseen "oikeaa" filateliaa. Merkki on tuhoutunut; arvoa ei näy, siis merkin arvoa kun se on repeytynyt nurkan mukana pois. Mutta: minä hyväksyn tämän merkin tai ehiön kokoelmaani. Siinä on mukava leimaus. Mainosleimauskin on ihan jees. Kuningas kiinnostaa, ja hetken kuluttua olen jo aivan muiden aiheiden ja asiakokonaisuuksien äärellä. Sitä on filatelia ominaisimmillaan: hyvin laaja ja versoileva maailmansa


On yleinen sanonta, kun joku kauhistelee tai muuten kukkahattuilee jotain asiaa tai tekemistä, joka on enemmän tai vähemmän äijäilyä tai extremeä, että: "on parempi kun rupeat harrastamaan vain postimerkkien keräilyä! - tai pysyt sen parissa"

Niin kai!
Onhan katu-uskottavampaa huutaa kurkku suorana jossain jäähallissa, sikäli kun kaljanjuonniltaan kykenee. On yleisesti hyväksyttävämpää harjoittaa metsästystä, kalastusta, luontokuvausta tai samoilua luonnossa tai sen välittömässä läheisyydessä. Vetää hulluna hikilenkkiä, juoda pullo tai pari viinaa viikonloppuna. Mitä tahansa. Jollei sovi, niin on parempi alkaa keräilemään postimerkkejä. Se ilmeisesti vapauttaa kaikesta vastuusta ja ymmärryksestä edellä mainittujen ajanvietetapojen suhteen.
Postimerkkien keräilijä on menetetty tapaus. Omituinen hyypiö joka puuhastelee paperinpalastensa kanssa omassa kammiossaan. Ensin on ihmettely, sitten ivallisuus, ja lopulta melkein viha, siis kanssaihmisten ja suuren yleisön suunnalta.

Minä paskat nakkaan kaikille, mokomille mielipiteille tai uskomuksille. Olen keräillyt postimerkkejä alakouluajoilta asti, tai jo ennen kouluikää kun edesmennyt isäni (kuoli kun olin 7) antoi minulle merkit joita sai kylkiäisenä kun tankkasi Essolla bensaa autoonsa.
Ne merkit ovat menneet ajat sitten, samoin kuin ensimmäiset kolme säiliökirjallista merkkejä, jotka lahjoitin 80-luvun puolivälissä silloisen kihlattuni pikkusiskolle alkuinnostuksen lähteeksi harrastukselle joka silloin vielä oli melko suosittukin.
En sure niiden perään, vaikka mielenkiintoisi olisivatkin nyt katsella. 






Jossain vaiheessa postimerkkien keräily kehittyy filatelismiksi.
Filateliaksi, tai sen harrastamiseksi




Postimerkkejä kerätään ensin ehkä umpimähkään tai jollain ajatuksella merkeistä jotka näyttävät mukavilta tai mielenkiintoisilta. Kooltaan, aiheeltaan, väreiltään, alkuperältään, historialtaan tai muulla tavalla pistävät ajatukset tai mielentilan liikkeelle. 




Kun niitä on kertynyt paljon tai tarpeeksi, kuten minulla esimerkiksi nuo ylläolevassa kuvassa esiintyvät "ellunpäät", eli britannian käyttösarja joita siellä ja maailmalla kutsutaan nimellä "machin",  alkaa jonkinlainen järjesteleminen. Erottelu, luokitelu, ja lisätiedon hakeminen. Ei tarvitse enää pelkästään keräillä niitä mahdollisimman paljon, joka paikasta ja monesta aiheesta.
Puhutaan aihefilateliasta: kun kerätään vaikapa merkkejä joissa on junan tai auton tai kissan kuvia.
Kun aihefilatelian oppaan lainaa kirjastosta, saattaa käydä niin kuin itselleni: Varsinainen sääntö- ja määräyskokoelma.
Samoin kun oikeaan kokoelmaan kuuluu vain postituoretta tai loistoleimattua tavaraa. Ottakaa termeistä itse selvää. En minä viitsi kaikkia asioita ruveta selittämään!
Filatelia, kun se menee vakavaksi, on insinöörien ja muiden tohtoreiden kansoittamaa kuppikuntaa. Niin se vähän on, mutta kukin tavallaan. Joku tai moni hyväksyttävällä, ja jotkut kuten minä; itse luomillani tai itselleni vakiintuneilla tavoilla jotka jalostuvat tai muuttuvat tarpeen mukaan.

Tietysti "keräilen" suomea, vanhempaa sellaista. Keräilen ensipäiväkuoria; joidenkin aihepiirien osalta niiden kokoelmani onkin jo kattava. Luulisin.
Netti on täynnä tietoa aiheesta. Keksikää sopivat hakusanat niin tie on loputon.
Sekin vielä, että postimerkkeihin voi "hurahtaa" aina uudelleen sopivan ajan tai ajankohdan sattuessa kohdalle. Jollain kirpputorilla kun näkee uutta mikä saattaa sopia omaan kokoelmaan.  Tai jos sataa vettä aina vaan, eikä viitsi tai voi lähteä kuvaamaan raatihuoneen karhupatsasta tai muun puiston puliukkoja. 


Voilá!   Sain vähän machin'ia alkuun, järjestykseen. Tolkkua aiheeseen,
jonka oppimiseen menee elinikä. Eräällä keräilijällä on  näitä
yhteensä 250 000 eri variaatiota   jne







Pari mukavaa kuvaa - kuivan aiheen ja kiukuttelevan ilmaisun
vastapainoksi ja loppukevennykseksi





Lähdin eilen (24.10) illanhämärtyessä ensimmäisen kerran pyöräilemään pimeällä. Varustauduin melko asianmukaisesti. Kypärän takaraivossa palaa punainen. Edessä valkoinen led. Eivätkä vilku. 




pimeälenkin sivutuote; pormestarinsilta, joka myös kaarisiltana tunnetaan.
Pääosan vei heijastus veden pinnassa. 



Pimeälenkin pääkohteena ja syynä pimeään aikaan oli niittäjänsillan valaistus, Karjarannassa, asuntomessualueelta hevosluotoon.  Hevosluoto olikin mielenkiintoinen; säkkipimeä suurimmalta osaltaan. 






Tänään aamupäivällä





Viikkarissa on iso tammi. Tunnelma on lokakuinen  --   ( en sanonut ankea - synkkä )


Sibeliuspuistossa, ent. hevostorilla on retro, ei kun vintage- kiipeilyteline.
Ja viehättävä ohjetaulu.
Ohikulkenut rouva kysyi minulta: "kuvaatko tätä kamalassa kunnossa olevaa puistoamme"
Ihan aito porilainen; Vastasin että kyllä se siitä siistiytyy, kun odottavat ensin myrskyn menevän menojaan.
Hän hyväksyi vastaukseni.




Lupailee, siis ennustavat illaksi nousevan syksyn ensimmäisen syysmyrskyn.
Pistin puntarit tarkkailuun.
Tätä kirjoitusta lopetellessani (klo 14:40) Suunnon mittaus näyttää 996 mbar. Alimmillaan pitäisi olla joskus iltakymmenen maissa. Saas nährä....




<loppu>




Porissa: 25.10.2019
____
___
__
_
.



18.10.19

Vauhtia netin käyttöön - ja siirappista kuvaa






Johkaannuin eilen Porin kaupungin kaavoitus-kartoille, kun ennen sitä olin johkaantunut somessa uutiseen jossa kerrotaan Sunniemenranta- nimisestä uudesta asuinalueesta. Sunniemi on lähinnä peltoaukeeta jonka laidalla virtaa Kokemäenjoki. Sen läpi virtaa Harjunpäänjoki, pieni sellainen, joka laskee Kokemäenjokeen Isojoenrannan alueella. Asia kiinnosti sikäli, kun pari pyörälenkillistä olen niiltäkin seuduilta kuvaa tallentanut. Karttaa voi katsoa tästä linkistä.

Karttasivuilla oli mahtaileva 3D-kartta, joka pisti ensin vanhan iiMaccini (ylläolevassa kuvassa oik.)
kyykkyyn. Tai oikeastaan sen nettiselainohjelman joka on jo ajat sitten kieltäytynyt uudistumasta ajantasaisempaan versioon, koska käyttöjärjestelmä on mallia vanha eikä tue uudempia selainohjelmaversioita. Enkä päivitä.

Mutta apua löytyy iiMacin vierestä. PC-tietokone, jossa Windows 10 ja uusin selainohjelmaversio, kaikkine 64 bitteineen. Muistia, siis sitä KESKUSMUISTIA on hintsusti, en edes muista kuinka paljon. Tallennustilaa, siis sitä KIINOLEVYTILAA on tarpeeksi, jokunen sata gigaa ja terakaupalla kun tuuppaa ulkolevyt ja telakoidut kiinni. Prosessorista, siis MEGAHERTSEISTÄ ja YTIMIEN MÄÄRÄSTÄ minulla ei tuon taivaallista tietoa ole. Mutta  kartta, siis se 3D hirviö aukesi. Zoomautui, panoroitui, karttatasoittui, ja ties mitä animaatiota ja krumelointia.
Kun se tuntui hieman nykivältä, ajattelin että lisää vauhtia nettiin.


Kännykkästä mobiilitukiasema, siis netin jako wifinä wintoosaan päälle. Siis pc-koneen wifiasetuksista verkon valinta puhelimen netiksi. Ja menoksi.
Ei vaikuttanut tai notkeuttanut kartan pyöritystä. Katkaisin netin kokonaan. Kartta säilyi ruudulla. Kyse oli siis koneen suorituskyvystä; keskusmuistista, prossatehosta, näytönohjaimesta ja ties mistä muustakin. Mutta näin karttaa riittävästi. Kartta nimenomaan kiinnosti, siis sen sisältämä informaatio tulevasta. Ei sen 3D- mallinnustekniikka.




Nopeustestiä


En ole pitkään aikaan nettiliittymäni nopeuksia tsekannut. Muta kun nyt siltasin kännykkänetin wifinä koneelle, katsoin samalla senkin. Ylempi kuva kertoo säälittävältä vaikuttavan kiinteän nettimme vauhdin: Sisään noin 9 megabittiä sekunnissa, ulos 0,7 eli ei edes megaa. Pingi on mukava 16 millisekuntia. Eli se aika joka menee jonkun palvelimen vastaamisessa koneeni lähtettämään kutsuun. Eli kuinka kauan saa varrota ennen kun klikattu linkki tai joku alkaa latautumaan ruudeulle.

Alempi on sitten se puhelimen kautta käytetyn netin nopeus. Sisään 56 ja ulos melkein 10. Pingivaste vähän hitaampi, mutta kuka noista millisekunneista erottaa mikä on 7 sellaisen ero.

Joku siellä ruudun toisella puolella ihmettelee, miten ja miksi joku voi nykypäivänä käyttää jotain alle 10 megan adsl-puhelintöpselinettiä? Täytyy olla ainakin 100 megan valokuitu tai joku sateliittipuhelin ja kaikki. Siinähän ihmettelette; nörtit ja välinerunk...!
Päivittäisessä "arkikäytössä" tuo lankanettimme riittää aivan hyvin. WLan toimii 2-3 koneella samanaikaisesti. Tabletti näyttää yleareenaa, ja televisio olohuoneessa syö sisältönsä netistä; RJ-kaapelista joka tulee siihen reitittimestä.
Ainoa tilanne jossa täytyy ottaa tuo nopeampi vaihtoehto käyttöön, on jonkun videotiedoston lataaminen youtubeen. Tai sadan satamegaisen kuvan, eli kymmenisen gigan tiedostomassan lähettäminen kerralla verkkoon.
Aaataminaikaisen lankanetin kymmenen megan nopeus on siitä mojova, että se ei heilu eikä huoju. Olipa sen kuormitus koneiden lukumäärän tai muun vastaavan vuoksi huushollin sisällä millainen tahansa



HDR-kuvaa ja muuta tylsää kuvateoriaa



Tämä on tyypillinen ihqu HDR-kuvatus joita on maailma täynnä. 

Ajatellessani tämän blogikirjoituksen kuvitusta, päädyin aloituskuvassa työpöytämiljööseeni, joka aamulla oli melko hämärä ja valaistukseltaan rajoittunut. Nin kuin normaalisti on.
En alkanut sitä enempää valaisemaan, vaan päädyin ottamaan kuvan tai siis tekemään sen hdr-menetelmällä. Olen ehkä ennenkin siitä esitelmöinyt, mutta kerrataan.
HDR tarkoittaa että high-dynamic-range: Eli suomeksi kuva jonka dynamiikka on laaja. Eli kuva jonka varjoalueet ovat muka tasapainiossa kirkkaiden alueiden kanssa. Niin ovat, kuvassa joka on tehty kieli poskella ja hoodeeärrä pystyssä. Meinataan että tavoitteena on tuollainen tasapas... PAKSU kuva.

 Tavallinen kuva. Valotus on mitattu kirkkaiden alueiden mukaan. Lopputulos ihan jees, mutta jonkin matkan päässä "totuudesta". Haluaisi saada vähän taustaa ja ympäristöäkin näkyviin.



Valotusta lisää, varjoalueiden mukaan. Vähän karrikoiden, mutta tuollainen siitä tulee. Huippuvalot, siis kirkkaat alueet palaa puhki mutta näkyypä tausta. Tällaisten kohteiden kuvaamisessa on melkein pakko ottaa viisi tai neljä eri valotusta, siis kuvaa eri valotusarvoilla tummasta valoisimpaan. ja yhdistää ne photoshopissa (on muitakin) HDR-kuvaksi. Dokumentaarisen kuvan aikaansaamiseksi pitää vähän säädellä sitä sun tätä. Mutta jos haluaa siirappisen ihq-kuvan, riittää kun antaa automaatin tehdä. Jotkut systeemit, kuten instagramin suotimet tekevät hdr-kuvan yhdestäkin kuvasta.
Pääsin tavoitteeseeni, ja sain tälle blogikirjoitukselle alotuskuvan jossa hdr-tekniikka on hyödynnetty, ei käytetty tehosteena.
Eikö olekin ärsyttävää   :D

Toinen koneen kyykyttämiseni liittyi 360 asteisen videon tekemiseen ja jakamiseen. Ja ennenkaikkea sen näkymiseen.
Tässä ensimmäinen tekemäni ja lataamani, joka jopa toimii;
https://www.facebook.com/help/828417127257368







Ulos - kuvia pihalta tänä aamuna



 Neljän vuorokauden sademäärä: 14mm



 Pihlajassa vielä marjat. Eilen räkätit parveilivat, mutta antoivat olla




Marjaomenapensas 



Marjaomenapensas, aidan takaa nähtynä



loppu




Porissa: 18.10.2019
.
..
...
....

16.10.19

Koneromantiikkaa - kuorma-autoja





Luin viime perjantaina sattumalta ilmaisjakelulehteä (Satakunnan viikko), ihan paperisellaista jonka kaiken roskapostin seasta olin laatikkoa tyhjentäessäni pannut talteen. Siinä uutisoitiin Veteraanikuorma-autoseuran, Vetku:n loska-ajotapahtumasta ja sen varrella olevista pysähdyspaikoista. Yksi pysähdyspaikoista sattui sopivaan paikkaan, Porin puimuritehtaan alueelle.

Lähdin sitten lauantaina (12.10.) pyöräilemaan, Konepajanrannan suuntaan johon matkaa kotoani tai asunnoltani maltilliset pari kilometriä. Innostuin kovasti, kun näin että kuorma-autot olivat kokoontuneet vanhan sahan edustalle. Kuorma-autoja enemmän siitä että pääsin nyt saha-alueen aitojen sisäpuolelle, katsomaan lähempää tuota hienoa rakennusta lähiympärisöineen.
Kamera lauloi taajaa tahtia, ja kuvia kertyi sen muistikortille lähemmäs kolmesataa otosta.
Sahasta historioineen voi halutessaan lukea tästä linkistä.





Isosannan saha, vasemmalla laidalla sen voima-asema. Tiloissa on toiminut ammattikoulu, talotehdas, ja ties mitä. Nykyisin rakennukset ovat puimuritehtaan omistuksessa. Osin melko rappiolla, mutta kunnostustakin on ollut viimeaikoina havaittavissa. Erittäin merkittävä historiallinen kokonaisuus. Kuva on koostettu neljästä kuvasta panoraamaksi. Kamera jolla tuon ja muutkin tapahtuman kuvat otin, on Fujin pokkari johon olen kovasti mieltynyt.








Kuorma-autoja




Sahamiljöön ja -rakennusten lisäksi kuvasin melko kattavan satsin paikalla olleista autoista. Latasin niistä albumin avoimeen ja julkiseen  Face book- profiiliini, jonka jaoin pariin aiheeseen liittyvään ryhmään. Tähän laitan muutaman huomionarvoisimman kohteen, mutta jätän "massan" laittamisen tekemättä. FB-albumini jossa enemmän kuvia, on katsottavissa tässä linkissä.


Tässä joitakin silmiinipistäneitä itselleni mielenkiintoisia:



Vasemmalla Bedford OLBC, vuosimallia 1947. Sai tapahtuman vanhimman auton "palkinnon".




Suosikkini; "show-stopper": Volvo PV 834, vuosimallia 1951. Siis ajoneuvoluettelon mukaan. Oman käsitykseni mukaan tuo malli on 833, mutta ei se mitään. Jatkan tutkimuksia.







Somisteita ja koristeita
























Rekvisiittaa

















 Kerroksellisuutta





Rootes - 2-tahti- diesel, vastaiskumoottori, mekaanisella ahtimella. Fordsonin rungossa



Edellisen kuvan moottorin esittely





Tilanteita ja eleganssia



Ettoneella  (oik. huom.)






Raskaammalle kuormalle. Snorkkeli?




Hänkin kuvasi Porinsillan nurkalla.
Mutta hieno "tuutti" säväytti, varsinkin korvaani



Hekin kuvasivat. Toisiaan. Nappasin ennen kun laitoin kameran pois ja lähdin kotiin






Autoja, lisää autoja



 Sisua: Kontiota, Jyryä . . .



 . . . Karhua . . .




. . . ja Nalle






 Titaani



Teijo oli, ja tämä on suomalainen avolavapakettiauto, jota valmistettiin noin 100 kappaletta Wihuri-yhtymän Teijon tehtaalla vuosina 1975–1976. Pakettiauto, koska kokonaispaino alle 3500 kg.
Sama luokitus on aiemmassa kuvassa olleella Volvo PV833/834 autolla.



 Värikylläisyyttä



 Ajon harvinaisin, oletan. Ellei valmistusmäärältään verrattuna Teijo:on, niin muuten. 



Edellisen kuvan auton esittely




Ei Venäjä - vaan Vanaja





Jenkki - Peterbilt. Kaikki eivät ole Kenwotheja








Lopuksi:  Miljöötä ja maisemaa





 Sahan plaanilla. Paikka on kartalla nimetty myös Villenluodoksi







 Kurkistus tiilirakennuksen ikkunasta 



 Voima-aseman piippu...   arkkitehtuuri hieman...  saksalaisvaikutteinen



 Rautatien portti on sulkeutunut kauan sitten





 Tämän pienen rakennuksen ohi tulee ajettua päivittäin. Konepajanrannan vaihtuessa Ruosniementieksi, Toejoenrantakadun tuntumassa.



 Noista pariovista on toiminnan aikana mennyt iso kuljetin, jolla tukit menivät sahaan



Konepajanrantaa, kuvattuna Linnansillalta. 


Toivottavasti tavoitin kuvavalinnoillani tarkaoittamani näkemyksen, eikä mennyt aivan tylsäksi "luetteloksi".
Hyvää päivänjatkoa ja sysksynloppua. 





Porissa:  16.10.2019
.
..
.

500

Otsikkona lyhyesti vain numero. Järjestysnumero tälle julkaisulle. On viidennensadannen kirjoituksen aika. Niitä on ollut varmaankin kymmeni...