Viikko Yyterissä

 

Vietettiin viime viikko lähimatkailun merkeissä. Majailtiin vaimoni ammattiosaston lomaosakkeessa Yyterin villoilla. Yyterin villat - villa on vanha ja klassinen nimitys paremmalle kesämökille; huvilalle, kesäasunnolle. Yyterinniemen huvila-alue on historiallinen paikka, johon herrasväki ja toissa  vuosisadan lopun, ja viime vuosisadan alun "parempi väki" siirtyivät kesäksi, pois kaupungin melusta ja muusta saastasta. 

Yyterin Villat. Etualalla huvila, jossa majoituimme. Netistä löysin muunmuassa:
https://www.rakentaja.fi/artikkelit/3428/yyterin_villat.htm

Villat sijaitsevat aivan Virkistyshotelli Yyterin tuntumassa, noin 100 metriä sen sisäänkäynnistä. Laitoin yhtenä tyynenä aamuna dronen noin 30 metriin, ja kuvaan tuli hotellin taustalle mukavasti merikin. 

Näkymä jota katselin viikon aikana monta kertaa. Joistakin otin kuvankin.

Lennätin viikon aikana kameraa kahtena päivänä. Edellä olevan hotellin kuvan lisäksi minulla oli toisena "suunniteltuna" kohteena uuden päärannalle johtavan lankongin varrella iät ajat seisseen männyn kuvaaminen. Samalla kun sen ikuistin nykymaisemassaan, nostin dronen vähän korkeammalle ja sain näkymän rannasta. Ja merestä. 

"Yyterin mänty" on minulle kuvamielessä tuttu todella pitkältä ajalta. Olen kuvannut sitä filmiaikana filmille, digiaikana digille ja uudelleen filmille. Kuvista on syntynyt lopputulokseksi aina myös  mustavalkoista, kuvaustavasta riippumatta. Niin nytkin. Kuva on maan pinnalta, tavallisella digikameralla. 

Vertailukohdaksi otin tämän, samoilta jalansijoilta  filmille pari vuotta sitten tallentamani näkymän. Silta- tai laiturimaista lankonkia ei ole, ja mänty seisoo sellaisenaan dyynimaisemassa. Karu dyynikasvillisuus on helmikuisen niukkaa. 

Keväällä valmistuneen lankongin alku Meriravintolan vierestä nähtynä. Mäntykin. Ajoneuvon jäljet  liittyvät huoltoajoon. Kuvan yläpuolelle jäi "valokenno" joka laskee rannalla kävijöiden määrää. 

Meriravintolaksi kutsuttu "beach bar" on nimetty Allegroksi. 

Omistajataho on hoksannut laittaa ravintolan terassin nurkkaan Allegron. Austin Allegron. 
Kuvassa myös oma kulkineeni, joka oli muun matkatavaran mukana. 

Loput satunnaisessa järjestyksessä - koska tämä kuvapainotteinen blogi on nimeltään Laiskurin päiväkirja

Kävin viikon aikana useammankin kerran Mäntyluodossa, Uniluodossa ja Kallossakin.
Poikkesin matkan varrella Kirrinsannassakin, jossa "paha" Fortumin tuhkanjalostuslaitos. 

Auringonlaskun aikaan Kallossa. Käytiin autolla Reposaaressa, ja paluumatkalla sopivasti aikataulussa. 

Video männystä

Näkymä Haventojärville "hongan huipulta" edellisen videon loppu- tai välikuva

Kävin 22.8.2020 pyöräilemässä Kallontiellä, jolle on tehty kevyttä liikennettä varten pieni levennys. Työ on kuvaushetkellä vielä keskeneräinen, mutta tielle levinneet tyrnipensaat on sataman puolelta tietä jo karsittu.

Video  pengertieltä.  

Yhtenä päivänä sääs suosi surffaajia. Kuva Uniluodosta, palomöljän tuntumasta

Auringonlaskun ihmettelyn sivutuotetta. kallonlahdella lastataan sahatavaraa.  30 000 "mottia" lähtee maailmalle. 

Itämeripäivän teeman rannalle ajamia jotain edustajia

Fatijärvi. Puolisen kilometriä majapaikastamme. Hyviä mustikkamaita. Itse en suostu, mutta muut kehuivat

Mäntyluodon rautatieasemalla

Pihlavassa käytiin kaupassa. Tosin Kaanaan k-marketissa useamman kerran. Tämä kaupan vierestä Googlemapsiin kuvattuna,

Geokätköilläkin käytiin. Jästi nukkui 

Levon leirikeskus

Lyhty Herrainpäivillä, JHL:n kesäpaikan alueella

Yyterin hiekkarannan eteläpäässä sijaitsee Munakarin säikkä johon ranta päättyy. Säikkä johtaa saman nimiselle saarelle; Munakariin, johon matalan veden aikaan pääsee pitkillä kumisaappailla melkien kuivin jaloin. Munakarista  kivenheitto rantaa edelleen etelään, tulee vastaan Mustakivi. 

Yyterin hiekkarannan eteläpäässä sijaitsee Munakarin Video on kuvattu sen tuntumassa. Kamera kääntyy loppua kohti Munakarin ja Yyterin santojen suuntaan.
Ääni puhelimen tallenteelta, kuva dronella. Linkki videoon YouTubessa - jollei tuo upotus aukea

Ikuistan kuva-arkistooni muunmuassa muuntajia. Tämä Uniluodon ja Mäntyluodon rajalla. Asiasta voi saivarrella ihan rauhassa. 

Ruutujärvi Yyterin leirintäalueen alueella. 

Oasis-sienen omainen eliö rannalla

Haurua rannalla, vesirajassa. Puhtaan meren merkki

Tylli

Tyrniä - Reposaaren takaranta

Ruusun marjoja - Reposaaren takaranta

Surffikeskus, hotellin kyljessä

Trippilukema yyterissä vietetyn viikon päättyessä. Nollasin viikon alussa ja tässä saldo

Laskelmia ja vertailua. En käyttänyt sporttikelloa viikon aikana, ja melko vähän puhelimen trackeriakin. Googlen aikajanalta poimin asioita ja mielenkiinnon vuoksi vertailua.

"ei mittää"  -  sanoo porilaine
Tää oli ny täs

____

_

Haikara ja 43 213 kuvaa

Haikara on asetunut Porin Kirjurinluodolle asustamaan. Se on malliltaan harmaahaikara,
latinankieliseltä nimeltään Ardea cinerea

Otin tänään aamupäivällä  kulkiessani kuvan Kirjurinluodon haikarasta. Ihan muodon vuoksi, kun jäin sitä siellä eläinaitauksen aidan äärellä katselemaan. Tai oikeastaan jäin siihen katselemaan myös paria haikarakuvaajaa. Heillä oli hurjan raskaan näköiset kamerat, joissa julmetun pitkät "putket". Toisella oli valkoinen putki kamerassaan; se oli siis canon. Se kamera. Toisella oli vielä sitä valkoistakin putkea pidempi ja paksumpi putki, väriltään musta. Se oli Tamron tai Sigma nimeltään. Kamera oli Nikon, siis merkiltään; ei Niko nimisen miesoletetun omistuskirjoituksella varustettu. 

On se mukavaa, kun on kuvattavaa ihan kaupungin sydämessä. Tämä kuvani on lähinnä vitsi ja parodia. Mutta olen omimmillani tällaisen dokumentaarisen kuvailmaisun parissa. Lintutorvea ja järjestelmäkameraa olen ulkoiluttanut viime aikoina äärimmäisen vähän. Joku päivä kävin kuitenkin Enäjärvellä ikuistamassa muutaman merimetson, jotka ovat sinne pesiytyneet. Pesintä on kuulemma Suomen ensimmäinen sisävesillä tapahtunut. Siis pesintä; muita esiintymisiä merimetsolla on enemmänkin ympäri Suomea.  Pannaan nyt sekin tähän, kun kerrankin isolla torvella olin kuvaa ottamassa. 

Siis merimetsoista: 

Triviaalia humpuukia:   Neljäkymmentäkolmetuhattakaksisataakolmetoista

Pääotsikossa numero- ja tuossa alaotsikossa sanamuodossa kuvamäärä, joka on kertynyt tai jäänyt talteen tietokoneeni kovalevylle vuoden 2010 alusta alkaen. Määrä on elänyt koko tuon 9 vuotta ja 222 päivää (tänään: 9.8.2020 on kuluvan vuoden 2020   222 päivä (kahdessadaskahdeskymmenestoinen) ). 
Digikuvien arkistoni alkaa vuodesta 1997. Skannattuja omia kuvia on vuodesta 1984 alkaen. Noiden lisäksi muuta skannattua, negaa ja printtiä... tarpeeksi. 

Laskin tai annoin excelin laskea nuo kuvamäärät tänään, kun sain valmiiksi lajitteluhomman, yhden monista ja taas kerran. Halusin merkitä muutaman aihealueen kuvat. Lisätä niihin tagit, eli avainsanat jotka tallentuvat tiedostojen metatietoihin; exif-dataan, kuten tiedättekin. Nimesin joitakin tiedostoja selkokielisillä sanoilla, aiheen mukaan. Se on kuitenkin melko loputon suo; antamiaan nimiä ei enää viikon, kuukauden tai vuoden kuluttua kukaan muista.

Tiedoston nimeämishetkellä ajattelee olevansa kovinkin fiksu ja järjestelmällinen, mutta kun kuvaa joskus aikojen kuluttua alkaa etsiä, ei löydä. Ja jos / kun vahingossa löytää kauhean plaraamisen jälkeen, toteaa olleensa aivan idiootti kuvaa nimetessään. Joskus jopa naurattaa. Esimerkiksi: etsin komeelta kuvaa valkoposkihanhesta, jollaisen oletin ilman muuta jossain vaiheessa kuvanneeni talteen. Hakusanaksi valkoposkihanhi. Ei ainuttakaan osumaa. Etsintä tuotti tuloksen; kuva löytyi. Tiedoston nimeksi olin laittanut: "kanoja". En silloin, 5 vuotta sitten erityisemmin ollut kiinnostunut linnuista, enkä niiden kuvaamisestakaan. Nimesin sen tiedoston uudelleen, samoin kun kjokuset muutkin aihetta sisältävät.
Tägääminen on nopeampaa kuin nimien kirjoittaminen. Siksi aloin tehdä sitä; noin viikko sitten.

Kuinka ollakaan, yksi eniten osumia tuottava avainsana on "dv12". Se veturimalli, jota olen viime aikoina kuvannut aika paljon. Homma on siinä mielessä vasta alussa, kun avainsanoituksen avulla aion seuraavaksi tehdä jonkinlaisen listan kuvaamistani "deevereistä", niiden numeroiden perusteella. Eräänlaisen bongausluettelon. Excel on hyvä sihen tarkoitukseen, kun tietokantaohjelmia en ymmärrä. En siis osaa, enkä haluakaan. 
Toinen aihe, joka oikeastaan sai minut aloittamaan koko homman, ovat muuntajat. Olen ajatellut kuvaavani niitäkin, junien ja muun turhan lisäksi. Pääsin alkuun, ja aloin nimetä niitä. Ja siinä vaiheessa homma laajeni edellämainittuihinkin. Edellisessä kirjoituksessani jo sivusin tuota muuntaja-asiaa. 

Jäljitystä

Miksi tämä "touhu"? 

Lajitellessani kuvia, nimetessäni ja tägätessäni, tuli vastaan muutama kuva joissa esiintyvien kohteiden sijaintia täytyi jäljittää.  Esimerkkinä tämä: 

Noin yksittäisenä kuvana katsottuna aivan turha umpitylsä räpsy jostain vanhasta tiilimuuntajasta, jonkun tien varressa, jossain asuntoalueen laitamilla. Tuollaisena ei dokumenttiarvoa, kun sijainnista ei mitään tietoa. Ellei satu asumaan jossain tuntumassa ja kulkemaan ohi säännöllisesti tai usein. 

Liikkumiseni tallentuvat GPS:llä, ja niistä muodostuu gpx-tiedostoja joita voi tarkastella erilaisissa ohjelmissa. Tässä Google Earth-näkymä jossa korkeus- ja nopeuskäyrät sekä aikajana josta katsoin edelläolevan muuntajakuvan aikaleiman perusteella paikan jossa sen otin. 

Päiväkirjasta löysin kuvan päivämäärän perusteella reitin jonka kyseisenä päivänä kuljin. 

Trackerin karttanäkymä, edelläolevasta päiväkirjan linkistä. Tästä tallensin koneelle gpx:n jonka upotin Google earthiin.

Google earthin eräs ominaisuus on kuvakaappausnäkymä, josta voi tallettaa melko isoresoluutioisen kuvan. 

Google Earthin näkymä linkittyy Google mapsin katunäkymiin, josta voi vilkaista ja varmistaa olevansa paikassa jota lähti etsimään.

Siinäpä sitä. Jos ja kun harrastaa dokumentaarista valokuvausta, on erinomaista että on käytettävissä jälkikäteen apuneuvoja, jos on kuvaustilanteessa hosunut, hutiloinut, tai muuten vaan ohimennen räpsinyt. Ajoin tänään tuon saman paikan ohi, ja olisin voinut lisääkin kuvia tuosta muuntajasta ottaa. Mutta ehkä joku toinen kerta: On tässä vielä "ajokautta" jäljellä. Lokakuun lopulle, jos samoin kuin viime vuonna pyöräilin. 

En oikolukenut tajunnanvirtaani

___

Porissa:  9.8.2020

____

___

__

_

-

.

Muuntajia ja iso vaalee

Olen ajatellut, miten näiden kirjoitusten ja kuvakasojen tekstejä jäsentelisi ja järjestäisi, kun useimmiten laitan samaan postaukseen useamman aiheen. Niin tässäkin. 
Harrastus- ja kummajaiskuvien ja -aiheiden lisäksi minulla on joskus asiaakin. Asiaa jonka haluan saada tiedoksi ja näkyville, ainakin hetkeksi. Olen epäsosiaalinen, mikä lisääntyy. Kontaktini ihmisiin vähenevät. 

Pari kuvaa viime ajoilta

Näin jossain facebook-perinneryhmässä kuvajulkaisun jossa oli kuvattu tiilinen muuntaja. Kommenttiraidalla valiteltiin, että muuntajat ovat katoavaa tai kadonnutta "kansanperinnettä" ja kulttuurimaisemaa. Olen aiemminkin ajatellut, että muuntajia voisi alkaa kuvata jotenkin järjestelmällisesti. Tai epäjärjestelmällisesti, satunnaisesti kun matkan varrella niitä kohtaan. Otin viikko- pari sitten asiakseni aloittaa. Muuntajia on kuvina tallentunut koneelleni lukuisa määrä. Eri kokoisia, eri luonteisia. Perinteisiä ja modattuja. Peltikoppejakin. 
En ole vielä saanut itselleni selväksi, julkaisisinko niiden kuvia jossain muodossa jossain. Vai pitäisinkö "omana tietonani". Mikä pakko kaikkea on laittaa esille. Sekin on valjennut minulle tässä paskoina heinäkuun sadepäivinä, ettei mikään. 

Heinäkuu oli ja meni menojaan. Kesä kuluu kolme kertaa nopeammin kuin talvi, siltä ainakin tuntuu. 
Tämä aloituskuva esittää muuntajaa, tiilimuuntajaa. Tie on Hyvelänraitti, Porissa kuten minäkin. Otin kuvan pyörälenkilläni, elokuun ensimmäisenä päivänä. Eli toissapäivänä, kun nyt on elokuun kolmas. Päivämäärä näkyy muistaakseni postauksen alussa, otsikon yhteydessä. Ja taitaa näkyä kirjoituksen lopussakin, tai kellonaika, tai jotain. Sikäli kun sinne asti kukaan lukee tai rullaa. Ja jos rullaa, niin useimmat siirtyvät sekunnissa seuraavaan. 

Muuntaja Sibeliuspuiston laidalla Juhana Herttuan kadulla. Kyllä: kadun nimi kirjoitetaan noin.
Minua ärsyttävät ja turhauttavat nuo graffitit, joita lökäpöksy-räkänokka-jonnet tuhrivat paikkoihin, joihin ne vähiten sopivat. Alakulttuuriksi hienosti kutsuttua touhua puolustellaan, mikä minulle ei sinänsä ole ongelma. Jossain ne ovat paikallaan ja hienoja, mutta tällainen on pelkkää kiusantekoa. 

 "Iso vaalee"

Minulla on käynnissä melko laajamittainen kuvien läpikäynti. Nimeäminen ja "tägääminen",  jotta löydän halutessani tiettyjen aihealueiden kuvia helpommin, ja voin muodostaa niistä kulloinkin haluamiani kokonaisuuksia. Rautatiet, junat, veturit; on yksi lempiaiheistani kuvaamisessa. Muitakin on, mutta tuo on varsinkin tänä kesänä muodostunut muita kohteita enemmän kuvamateriaalia tuottaneeksi. 
Tämä kuva tuli vastaan, kun olin menossa vuoden 2017 heinäkuun kuvavirrassa. Minulla oli silloin hieno kuvausmatka Kajaaniin, Vuokattiin, Sotkamoon. Parin päivän matkan aikana tallentui ennenmuuta hääkuvia. Hyvin vähän muuta, vaikka tilaisuus olisi ollut kuvata "halki Pohjanmaan ja läpi Kainuun korpien". Ajoin jostain tienhaarasta ohi, ja kulkeuduin tasoristeykseen, jota lähestyi veturi joita ei Satakunnassa näe.  Se on lempinimeltään muunmuassa Iso vaalee. 

Kyseessä on dr16, mumero 2811 Veturimalli on kiinnostava ja merkittävä. Wikipediasta löytyy tietoa, jota en tähän kopioi tai kirjoita. Sen voi kukin kiinnostunut halutessaan lukea, siirtymällä tiedon lähteelle tästä. Avasin Googlen, ja sieltä aikajanani, johon tallentuu kaikki kulkemiseni, jos ja kun puhelin on mukanani. Löysin kartalta tasoristeyksen, joka näkyy tässä karttalinkissä. Rataosuus on varsinaista suomifilmi-materiaalia. Samoin eeppistä; Kontiomäki, Muhos, Meteli (sis). Ja monia muita rautatieharrastajille "tärkeitä" paikkoja. 

Selfie

Sain tällä kuvallani menestystä. Se huomioitiin siinä määrin, että se päätyi luvallani parinkin taidesuuntautuneen instituution arkistoihin ja kokoelmiin. Kuva meni niinsanotusti "aikakirjoihin".  Minulla oli hyvä päivä; niitäkin jossain mittakaavassa on. Ja pyynnöt kuvan arkistoimiseksi sattuivat sellaiselle päivälle. 

Kuva on selfie, suomeksi kirjoitettuna omakuva. Jostain syystä olen niitäkin ottanut, alkanut ottaa vaikka inhoan melko lailla kameran "väärällä puolella";  kuvissa olemista. Valokuvataiteen suuruudet; mestarit ovat ottaneet kuvia myös itsestään. Huvikseen tai tutkiakseen niissä jotain kuvasta itsessään, tai itsestään. Itse en ole mikään mestari, mutta jotain kuitenkin oppinut. Oikeastaan paljonkin. 
Tämä kuva on dronekuva, siis kuvauskopterilla, kopterikameralla otettu. Harkitsin sen tarkkaan sitä ottaessani. Rajasin ja sommittelin kuvan tarkoituksellisesti noin. Muutin sen mustavalkoiseksi. Laitoin sävyalan ja valöörit noin. Tein muutakin, mutta mitä siitä.

Olen tyytyväinen aikaan saamaani kompositioon. Maitorekan kyljessä oleva herttainen pikkutyttö katsoo melkein kameraan. Samon minä. Katseidemme suunta on yhdensuuntainen. Tytöllä on sormissaan maitolasi, minulla dronen ohjain. Kontrasti maitohuulisen ja oman ilmeeni ja olemukseni välillä on havaittavissa. Herttaisuus korostaa omaa yrmeyttäni. 

edit; illemmalla.
Poistin pitkän vuodatuksen tästä lopusta, koska se oli liian henkilökohtainen ja henkilökohtaisuuksiin menevä.  Asiani tuli varmaankin tiedoksi, eikä sen julki pitäminen ole enää tarkoituksenmukaista.

Mutta:
http://calm.iki.fi/tolpat/?fbclid=IwAR3jWSyBVkzciEp6igzilgqG76EqfEppZ2C0VH9DjGuw01FyFroKO74d46s