Muuntajia ja iso vaalee

Olen ajatellut, miten näiden kirjoitusten ja kuvakasojen tekstejä jäsentelisi ja järjestäisi, kun useimmiten laitan samaan postaukseen useamman aiheen. Niin tässäkin. 
Harrastus- ja kummajaiskuvien ja -aiheiden lisäksi minulla on joskus asiaakin. Asiaa jonka haluan saada tiedoksi ja näkyville, ainakin hetkeksi. Olen epäsosiaalinen, mikä lisääntyy. Kontaktini ihmisiin vähenevät. 

Pari kuvaa viime ajoilta

Näin jossain facebook-perinneryhmässä kuvajulkaisun jossa oli kuvattu tiilinen muuntaja. Kommenttiraidalla valiteltiin, että muuntajat ovat katoavaa tai kadonnutta "kansanperinnettä" ja kulttuurimaisemaa. Olen aiemminkin ajatellut, että muuntajia voisi alkaa kuvata jotenkin järjestelmällisesti. Tai epäjärjestelmällisesti, satunnaisesti kun matkan varrella niitä kohtaan. Otin viikko- pari sitten asiakseni aloittaa. Muuntajia on kuvina tallentunut koneelleni lukuisa määrä. Eri kokoisia, eri luonteisia. Perinteisiä ja modattuja. Peltikoppejakin. 
En ole vielä saanut itselleni selväksi, julkaisisinko niiden kuvia jossain muodossa jossain. Vai pitäisinkö "omana tietonani". Mikä pakko kaikkea on laittaa esille. Sekin on valjennut minulle tässä paskoina heinäkuun sadepäivinä, ettei mikään. 

Heinäkuu oli ja meni menojaan. Kesä kuluu kolme kertaa nopeammin kuin talvi, siltä ainakin tuntuu. 
Tämä aloituskuva esittää muuntajaa, tiilimuuntajaa. Tie on Hyvelänraitti, Porissa kuten minäkin. Otin kuvan pyörälenkilläni, elokuun ensimmäisenä päivänä. Eli toissapäivänä, kun nyt on elokuun kolmas. Päivämäärä näkyy muistaakseni postauksen alussa, otsikon yhteydessä. Ja taitaa näkyä kirjoituksen lopussakin, tai kellonaika, tai jotain. Sikäli kun sinne asti kukaan lukee tai rullaa. Ja jos rullaa, niin useimmat siirtyvät sekunnissa seuraavaan. 

Muuntaja Sibeliuspuiston laidalla Juhana Herttuan kadulla. Kyllä: kadun nimi kirjoitetaan noin.
Minua ärsyttävät ja turhauttavat nuo graffitit, joita lökäpöksy-räkänokka-jonnet tuhrivat paikkoihin, joihin ne vähiten sopivat. Alakulttuuriksi hienosti kutsuttua touhua puolustellaan, mikä minulle ei sinänsä ole ongelma. Jossain ne ovat paikallaan ja hienoja, mutta tällainen on pelkkää kiusantekoa. 

 "Iso vaalee"

Minulla on käynnissä melko laajamittainen kuvien läpikäynti. Nimeäminen ja "tägääminen",  jotta löydän halutessani tiettyjen aihealueiden kuvia helpommin, ja voin muodostaa niistä kulloinkin haluamiani kokonaisuuksia. Rautatiet, junat, veturit; on yksi lempiaiheistani kuvaamisessa. Muitakin on, mutta tuo on varsinkin tänä kesänä muodostunut muita kohteita enemmän kuvamateriaalia tuottaneeksi. 
Tämä kuva tuli vastaan, kun olin menossa vuoden 2017 heinäkuun kuvavirrassa. Minulla oli silloin hieno kuvausmatka Kajaaniin, Vuokattiin, Sotkamoon. Parin päivän matkan aikana tallentui ennenmuuta hääkuvia. Hyvin vähän muuta, vaikka tilaisuus olisi ollut kuvata "halki Pohjanmaan ja läpi Kainuun korpien". Ajoin jostain tienhaarasta ohi, ja kulkeuduin tasoristeykseen, jota lähestyi veturi joita ei Satakunnassa näe.  Se on lempinimeltään muunmuassa Iso vaalee. 

Kyseessä on dr16, mumero 2811 Veturimalli on kiinnostava ja merkittävä. Wikipediasta löytyy tietoa, jota en tähän kopioi tai kirjoita. Sen voi kukin kiinnostunut halutessaan lukea, siirtymällä tiedon lähteelle tästä. Avasin Googlen, ja sieltä aikajanani, johon tallentuu kaikki kulkemiseni, jos ja kun puhelin on mukanani. Löysin kartalta tasoristeyksen, joka näkyy tässä karttalinkissä. Rataosuus on varsinaista suomifilmi-materiaalia. Samoin eeppistä; Kontiomäki, Muhos, Meteli (sis). Ja monia muita rautatieharrastajille "tärkeitä" paikkoja. 

Selfie

Sain tällä kuvallani menestystä. Se huomioitiin siinä määrin, että se päätyi luvallani parinkin taidesuuntautuneen instituution arkistoihin ja kokoelmiin. Kuva meni niinsanotusti "aikakirjoihin".  Minulla oli hyvä päivä; niitäkin jossain mittakaavassa on. Ja pyynnöt kuvan arkistoimiseksi sattuivat sellaiselle päivälle. 

Kuva on selfie, suomeksi kirjoitettuna omakuva. Jostain syystä olen niitäkin ottanut, alkanut ottaa vaikka inhoan melko lailla kameran "väärällä puolella";  kuvissa olemista. Valokuvataiteen suuruudet; mestarit ovat ottaneet kuvia myös itsestään. Huvikseen tai tutkiakseen niissä jotain kuvasta itsessään, tai itsestään. Itse en ole mikään mestari, mutta jotain kuitenkin oppinut. Oikeastaan paljonkin. 
Tämä kuva on dronekuva, siis kuvauskopterilla, kopterikameralla otettu. Harkitsin sen tarkkaan sitä ottaessani. Rajasin ja sommittelin kuvan tarkoituksellisesti noin. Muutin sen mustavalkoiseksi. Laitoin sävyalan ja valöörit noin. Tein muutakin, mutta mitä siitä.

Olen tyytyväinen aikaan saamaani kompositioon. Maitorekan kyljessä oleva herttainen pikkutyttö katsoo melkein kameraan. Samon minä. Katseidemme suunta on yhdensuuntainen. Tytöllä on sormissaan maitolasi, minulla dronen ohjain. Kontrasti maitohuulisen ja oman ilmeeni ja olemukseni välillä on havaittavissa. Herttaisuus korostaa omaa yrmeyttäni. 

edit; illemmalla.
Poistin pitkän vuodatuksen tästä lopusta, koska se oli liian henkilökohtainen ja henkilökohtaisuuksiin menevä.  Asiani tuli varmaankin tiedoksi, eikä sen julki pitäminen ole enää tarkoituksenmukaista.

Mutta:
http://calm.iki.fi/tolpat/?fbclid=IwAR3jWSyBVkzciEp6igzilgqG76EqfEppZ2C0VH9DjGuw01FyFroKO74d46s