Paluuta kaupunkikuvaukseen ja historiaan

Lyhyesti:
Kuvapareja ja muuta suttua viikon varrelta.

 

 

22.4.2023. Katariinankadun pohjoispäässä.  Pyöräilemässä kahden kameran ja puhelimen kanssa. Paluu paikalle, jonka näkymää on tullut talletettua usita kertoja.
12 kuvaa "palapeliksi", jotka photoshopilla yhdeksi isoksi kuvaksi. Ei viimeiseen asti hioen, vain vähän "sinne päin". Kuvaushetkellä unohtui jälleen valotustavan valitseminen. Aukon esivalinnalla otettujen kuvien valotukset eroavat toisistaan, kun valo ja varjot ovat jyrkiä. Manuaalivalotus olisi helpottanut kuvan rakentamista, mutta minkäs teet kun on niin innoissaan laukaisinta painellessaan.

Samalla paikalla tammikuun 6. päivänä,  2021.

 

Valtakadun ja Katariinankadun risteyksessä samana päivänä: tammikuussa 2021



 

Ja nyt; 22.4.2023

 

Karjarantaan, Puunaulakadule on poissa ollessani noussut uusi kerrostalo. Toisen perustusten rakentamista esivalmistellaan. Taustalla palvelutalo Jokihelmi, jonka viidennessä kerroksessa sain ensikosketukseni vanhustyöhön.



 

Saman paikan yllä, kauniina heinäkuisena iltana 2020. Dronekuva ei aivan tuo asiaa esiin, mutta edellisen kuvan kerrostalon perustukset ovat etualan alareunan kohdalla. Paikasta olisi paljon muitakin kuvia, mutta en tätä varten viitsinyt enempää pöyhiä arkistoani.

 

Karjarannan "shelli" on purettu. Menkää muualle, jos lämpimämpää asemaa tarvitsette.
22.4.2023.

 Jälleenkuvausta tosi vanhojen kuvien paikoilta

 

Pyörälenkkini päätarkoitus oli harrastaa jälleenkuvausta. Kuvia pareiksi nettisivulle jolla sellaisia viljellään. Yksi monesta taltioimistani kohteista oli Porin teatteri, joka näyttää näin huhtikuun lopulta tältä.

Jälleenkuvauskohteen pohjana Uno Rosendahlin ottama kuva teatterista, perusasussaan vuonna 1894.
Uno Rosendahl oli päätoimensa, palomestarin lisäksi ansioitunut porilainen valokuvaaja jolla oli atelijeekin neljässä osoitteessa (tai kolmesta - tarkistakaa) Porissa. 

Toinen kuuluisa nimi Porin historian tallentajista, monen muun lisäksi on John Englund.
Tämän näkymän Puuvillatehtaasta hän tallensi vuonna 1924.

Uudelleen samalla paikalla 22.4.2023.
Vanhat kuvat ovat Satakunnan Museon kokoelmista, mikä tietona ilmoitettakaan koska niin kehoitetaan tekemään. Muutoin niillä on vapaa julkaisulisenssi.

Muita havainnointeja

Puuvillan nurkkaa kuvatessani, käännyin konepajanrannan suuntaan. Linja-autopysäkki ja varsinkin sen nimi liikennemerkkinsä alla kiinnitti huomioni. Olen jo aiemmin ajtellut alkavani räpsiä niitäkin. Mutta unohtanut homman älyttömänä.
Maakuntalehden somessa oli mukava "visa", jossa sai tunistella linja-autopysäkkejä eri puolilta kaupunkia. Otin osaa, ja yhtä lukuunottamatta onnistuin. Huti tuli ravintolamaailman heikohkosta tietämyksestäni, ainakin uusimpia koskien. Yyterin virkistyshotellin pysäkki oli visassa minulle helppo, mutta tunnistuskysymyksessä peräänkuulutettiin sen sijaintia lähimpänä olevaa ravintolaa. Oikea vastaus oli joku uusi bistro josta minulla ei ole käryä. Mutta ei se mitään.

Tämä hauska pysäkkitolppa sijaitsee lähellä asuinpaikkaani. Pysäkeillä on nimensä, niin tälläkin joka lukee aikataulukyltissä. Säkkijärventie P (pohjoinen), näkyy jos kuvaa katsoa suurempana.
Kyytilikel- sovelus on kuollut, uusi Waltti-mobili työn alla. Kesäaikataulut painavat parin kuukauden kuluttua päälle. Toivottavasti kaikki muutokset sujuvat niin kuin kuuluukin.
Tarve bussilla kukemiseen on nyt minimaalinen, mutta pari tapausta on tulollaan.

Etelärannan suihkulähteeksi naureskeltava työmaa. Rannan Jokikeskus-2 vaiheeksi nimetty valmistuu joskus syksyllä. Mutta taavi tulee paikalleen tällä viikolla. Niittäjänsiltakin.

Piti putsata pyörän lukko perusteellisemmin, ja rasvata myös. Kun kävi niin että kaupassa ollessamme joku pelavapäinen lippalakkijonne oli päättänyt olla hauska. Lukkoon ja lukolle oli kaatanut Red Bull- tölkkinsä pohjat, ja purkit kumppanini pyörän etukoriin. Toinen rutattu ja toinen muuten vaan purkki.
Inhottavan tahmeaa mäljää, joka ei meinannut lähteä millään. Rasvasin aseöljyllä. Hyvä tuli.

Pyörän kello oli häirinnyt myös jotakuta, joka oli rikkonut sen soittokoneiston. Hankein tialle jo kauan harkitsemani "torven". Osin vitsiksi, mutta tarpeeseenkin. Arkena on tilaa pyöräteillä, mutta varsinkin sunnuntaisin ahtaampaa. Perinteinen kilikello saattaa olla parempi kun sen ääni tunnistetaan. Tämä saattaa hätkähdyttää liikaakin. Ääntä lähtee.

SPR-kontti- kierrätysmyymälässä tekee joskus "löytöjä". Niin tämänkin kohdalla. Kulkeutuu retrosta pitävälle henkilölle.
Murphyn laki toimi tässäkin. Pistin kelloon pariston, pitää aikansa. Munakellokin toimii. Samoin kellon herättäjätoimi. Mutta herätys jäi "päälle" ja aika tietenkin tuo myöhäisilta- alkuyö. Sehän soi tietenkin silloin. Miksei herätysaika koskaan osu johonkin 9-10 väliin, vaan erehdystapauksessa aina johonkin tuollaiseen.

Tiedon lähteille liittyen noihin vanhoihin kuviin ja jälleenkuvaamiseen pääsee googlaamalla:
ajapaik    ...   kuka kuvasi   ...   finna   . . . Satakunnan Museo

Porissa: 24.4.2023
_______________

Rautatieharrastusta ja termarikahvia

 

 Viikko on jälleen kulunut uuteen maanantaihin. Kevät etenee hyvää vauhtia ja makamittariin kertyy kilometrejä, pyörän sellaiseen. Edellisen postaukseni "kansikuva" esitti maisemaa Hanhiluodon lammen rannalta,  jolle pysähdyimme termarikahville. Se on kotona termospulloon laitetttua kahvia, jota nautitaan jossain mukavassa paikassa - useimmiten luonnon helmassa. Kahvi ja sen kanssa syötävä - mikämilloinkin, maistuu ulkoilmassa erilaiselta kuin kotipöydän äärellä. Paremmaltakin. Joillekin monille se on edullisempi vaihtoehto kahvilan kahville, joillekin periaatekysymys - mielipiteenosoitus.
Tuskin kuitenkaan menisin minkään kahvipaikan, kahvilan tuntumaan sitä juomaan. Paikan valinta kohdistuu johonkin sellaiseen jossa sitä pystyy suorittamaan omassa rauhassa, muiden ihmisten näkymättömissä.

Termarikahvi ylsi otsikkoon ja tämän kirjoitelman sivuosaan, kun oltiin eilen (16.4) ulkoilemassa ja termospullollinen kahvia oli yhtenä matkan pontimena. Paikka jossa kahville pysähdyimme vaihtui toiseksi, kun ensimmäisessä oli esteensä. Paikka löytyi, ja kahvit juotiin. Mutta siitä kuvaa vähän myöhempänä tässä julkaisussa.
Ensin rautatielle:

Lokakauussa 2018, melkein viisi vuotta sitten. Drone Ruosniemen vanhan laiturivaihteen yllä. Kuva kaupungin suuntaan. Kuvan keskivaiheilla näkyy raiteelle johtava betonilaatta, jonka tarkoituksen ja merkityksen sain lukea varhain tänä aamuna somessa, Facebookissa. Takerruin siihen ja etsin kuvan koneeltani, kovalevyltäni.

Osarajaus kuvasta ja somesta poimittua: Kyseessä on nykynimellä  Finngridin käytössä ollut muuntajankuormauspaikka. Siihen on tuotu ja ehkä vietykin  raskaita, suuria muuntajia. Korjattavaksi ja korjauksesta.
 

kesäisempi näkymä maanpinnalta, samalta rata-alueelta. 

 

En alkanut kommentoimaan somejulkaisuja vanhaa kuvakommenttia enempää, kun aloitus koski Ruosniemessä 80-luvun lopussa romutukseen purettavina olevia vetureita. Ruosniemen asema korjattiin kommenteissa laiturivaihteeksi, jollainen se olikin. Asemakin sopii nimitykseksi, mutta tarkkauus on tarkkaa. Mutta kun tarkkoja ollaan niin ollaan loppuun asti. Ruosniemen tapauksessa laiturivaihde on tai oli vain sellainen. Sieltä ei haarautunut rataa muualle.
Seikun sahale haarautuu edelleen rata, Aittaluodon seisakkeelta. Aittaluodon seisake on ollut joskus asemantapainen seisake jolla on ollut matkustajaliikennettäkin. Kalaholmakin mainitaan liikennepaikkana, Radan varrella- kirjassa jota luen edelleen usein (kuin piru raamattua).
Kartalta voi katsoa loput. Kartta on peräisin Porin kaupungin karrttapalveluista. Kartat Pori- googleen niin lötyy vaikka ja  mitä.
 

 

 Termarikaffeelle metsän siimekseen

 

 

Pääsen tai joudun silloin tällöin kameran toisellekin puolelle. En sano väärälle. Ihan mukavahaahan se on että jää muistoja.  Kaffetarpeita laukusta.

 

Kartalle jälleen. Kahvipaikkamme oli kartalla näkyvän pienen luonnonsuojelualueen reunalla. Klikkaamalla isompi kuva. Luonnonsuojelualueella on sääntönsä. Samoin rauhoitusajalla, jota taas eletään. Herttainen ja sympaattinen koira käväisi nuuhkaisemassa vielä suljettua eväsrasiaamme, jossa oleva metwurstivoileipä varmaankin herätti sen huomion. Vaikka olikin irrallaan, niin . .  .  ei siitä sen enempää ettei kukaan tai joku pahastu.

Kulkuvälineeni vanhan luontopolun opasteen nojalla.
 

 

Poimin  maakuntalehden tekstaripalstalta silmiinpistäviä leikkeitä. Kevät on koiranpaskojen kulta-aikaa.
Viikon varrella oli pari koira-aiheista, jotka vaikuttivat trolleilta. Mutta saattoivat ne olla vakavissaaankin laitettuja. Toisessa kysyttiin, voiko pienen koiran vieä kirkkoon. Toisessa pienen koiran tassut olivat kastuneet Kirjurinluodon märällä puistokäytävällä.
Nämä kaksi koskivat koirien ulkoiluttamista - viemistä Yyteriin. Korostan ettei se minua haittaa tai häiritse. Mutta lukutaidottomuus ja näköalattomuus on jotain mitä en meinaa aina jaksaa.

Yyterin sannoille johtavilla väylillä on tällaisia tauluja. Eiköhän niissä ole aivan yksiselitteisesti asia kerrottu. Myös koiraranta mainittu. Koiraranta ei ole pelkästään uittamiseen tarkoitettu. Sielläkin voi ulkoiluttaa koiraa tai hevosta tai kilpikonnaa rannan sannalla jota riittää sielläkin melko pitkän matkan verran. Mutta se rauhoitusaika ja irtipito. Eräs poliitikko joka oli nyt edeuskuntavaaliehdokkaana, julkaisi kunnallisvaalikampanjassaan kuvan jossa oi koirineen yyterissä, rauhoitusaikana ja koirat irrallaan dyynien päällä. Kommentoin silloin kriittisesti näkemääni kuvaa. Hän suuttui.

 

 Muuta mukavaa viikon varrelta

 

Posti kampanjoi postikortin muodossa välittävänsä postia ja välittävänsä asiakaskunnastaan ja työntekijöistäänkin. Postikortti tuli luukusta uuteen osoitteeseeni, aivan ensimmäisenä lähetyksenä paketin kanssa, jonka kuvasin edelliseen postaukseeni.
Tämä välittämisestä kertova kortti oli tai on varustettu tarrlla joka osoittaa sen välittämisestä, uudelleenohjauksesta uuteen osoitteeseeni. Kuukauden ajan välittävät vanhalla osoitteella varustetut lähetykset uuteen, oikeaan osoitteeseeni.
Tarra on rähjääntynyt, mutta postin työntekijähenkilö on oikein kynällä merkannut siihen täsmennyksen. Heidän osoitelähteensä lienee päivittymättä, kun olen osoitteenmuutokseni tehnyt niin kuin pitääkin.

Kortin kuvapuoi on tällä nuodollaan herättänyt huomiota somessa. Yksi monesta versiosta on omalla tavallaan kantaaottava, mutta minua se ei herätä tai hämmennä. Onnistunut kampanja varmaan monen konsultin mielestä. Miksei minunkin.
 

 

Katsottiin elokuva, levyltä joka pitää kääntää kun vinyyli-LP puolen välin kohdilla. Jonnet ei muista tai tiedä tuollaisia olevankaan. Retroa!

Retro-mediasta viimeiseen hottiin - löytööni kännykkäolhelmaksi ja kokeiluun. Lintujen ääniä tunnistava sovellus. Kokeeksi äänittämäni pätkä osoitti ohjelman toimivan sen verran että jatkoon, ainakin joksikin aikaa. Tulokset englanniksi, mutta latinankieliset pelastavat. Englanninkieliset linnunnimet verrattuna suomalaisiin ovat joissain tapauksissa - huvittavia.

 

Kevään lakkiaisruoka on pelastettu tänä vuonna varmasti !
Kuulin / näin että nämä on tuotettu Etelä-Afrikasta ja tuontitullia on 50%. Hintaa ja hiilijalanjälkeä kertyy matkalla, joten iloitkaamme. En syö enää perunaa kuin aivan satunnaisesti. Mutta syön joka päivä aamupalaksi banaanin. Vähän yli euron / kilo. Etelä-Amerikasta; Equadorista tai jostain.

Tänään täytyy ostaa kilon jööti uutuusmakkaraa jota en ole ennen nähnytkään: Atrialla on uutuus: Talonpojan makkara. vajaan vitosen kilo. Tarjouksessa.
Sitä odotellessa: Mukavaa alkanutta viikkoa    :D 

 

Porissa: 17.4.2023

_______________

 

 

Ensimmäinen kevätviikko pyörällä ja kesällä Tampereelle

 

 

Päästiin pääsiäisestä, ja  talvestakin. Ensimmäinen viikko ja pari päivää päälle pyörällä liikkumista.
Lnja-autoilun vaihtuminen pyöräilyksi,  kauppa- ja muiden asioiden toimittamisessa ajoittui sopivasti. Kaupunkiliikenteen lippusysteemi meni maaliskuun lopussa remonttiin. Palvelu uudistuu aikanaan. Mihin suuntaan, niin sen näkee sitten kun se on valmis käytettäväksi. Sulan maan aikaan tulee julkista liikennettä käytettyä vain pakon edessä, jos pyörällä ei voi.

Otsikossa paljastuu suunnitelma reissusta joka aiotaan tehdä sitten kun käki kukkuu ja puissa on lehdet. Mutta ennen heinäkuun loma-aikoja. Sen toteuttamiseksi on tehtävä aikataulua ja hankintoja. Junalippua ja hotellia, kun yhden päivän reissussa ei ehdi nähdä paljoakaan. Omalla autolla kulkien yöksi tuskin jäisi, mutta olisi päivän päätteeksi puhki.
Taloudessamme on S-etukortti, se vihreä. Minulle on posti tuomassa rinnakkaiskortin, ja pääsin jo sen etuuksia tutkailemaan kun kortin myötä pääsin kirjautumaan asiakasetusivuilleen. Osuuskaupalla on hotellitoimintaa, Sokos-hotellien merkeissä. Niiden tarjontaa ja hinnastoja tutkimaan. Eipä ollut kovin edukasta. Suunnileen tuplahintaisia huoneita, verrattuna jokseenkin saman tasoisiin toisessa ketjussa. Mutta VR melkein yllätti edullisuudellaan, kun tein testioston jota en vienyt vielä loppuun saakka. Kaksi matkustajaa eläkeläisalennuksin, meno-paluu Porista Tampereelle; 14 euroa. 6 euron lisähintaan oma hytti.

Hotellitarjontaa selatessani, törmäsin moneen asiaan ja käytäntöön sisään- ja uloskirjautumisista. Silmään osui jossakin tapauksessa henkilöllisyyden todistaminen, jossa vaaditaan hekilöllisyystodistusta jollaiseksi ei enää käy ikiaikainen ajokortti. Onhan sellaisen hankkiminen ollut mielessä jo jonkin aikaa. Pitää panna toimeksi. Passikuva tarvitaan, tietysti. Ne menevät nykyään diginä kuvaamoista poliisille. Itsekin voi ottaa kuvan, ja sellaisenkin lähettäminen polliisille on tehty mahdolliseksi. Tarkkaa hommaa, johon rupeamista verrattuna vajaaseen kahdenkymmenen euron pulittamiseen kuvaajalle vielä mietin yön yli. Ei se rakettitiedettä ole, muttei viilaamisen väärttiäkään. 

Mutta nyt menneen viikon tunnelmiin ja tekemisiin

Hanhiluodon lammen äärellä, toisena pääsiäispäivänä. Laitettiin kahvia termospuloon ja nautittiin keväästä. Hanhipuistossa ja Kirjurinluodolla oli paljon porukkaa, mutta vapaa penkki istua löytyi syrjemmältä.

 

Kaukokiidon terminaali paloi pari vuotta sitten, en  tarkistanut tarkempaa ajankohtaa mutta kuitenkin. Runiota on tullut alven aikana ohitseen linja-autoiltua katseltua useasti. Pyöräillessäni viime viikolla kauppaan sen ohi, näin että portti tai aita oli avattu ja menin ottamaan pari kuvaa lähempää. Dokumentin lisäksi tein tämän mustavalkoisen, apokalyptisen näkymän puhelinohjelmalla. Käytin valmista hdr-tehostinta ja sitä sun tätä muutakin filtteröintiä, osin huvikseni mutta vähän vakavissanikin.
Sain haluamani lopputuotteen, jaettavaksi maailman ääriin. Monet pitävätkin.

Toisella pyörälenkillä mentiin Varvourin rautatiesillan yli Kalaholmaan ja edelleen Lukkarinsantaan.
Juopa oli vielä jäässä. Paljon eläinten ja ihmistenkin jättämiä jälkiä.

 

Mutta juovan näkymien lisäksi minua kiinnosti ja kiinnostaa tämä betonirakennelma rautatiesillan juuressa. Kysyin sen alkuperää ja tarkoitusta porilaisessa facebook-ryhmässä, ja sainkin selvennyksen. Tulvasuojeluun liittyvä uoman yli johtava rakennelma joka on toimiut myös siltana tielle joka johti rautatiesillalle. Tien käyttö estyi kun eräs rantatontin omaava veti piikkilanka- tai jonkun sentapaisen aidan rantaansa ja tukki niin kulkuväylän.

 

Aloituskuvan lammen rannasta lähdettyämme, mentiin kaupungin läpi. Matkan varrella pysäsin Pohjoispuiston ja Valtakadun kulmalla, kuvatakseni julkisen taideteoksen.

 

Talon seinällä on tämä muistolaatta. Sen lisäksi että paikalla on syntynyt säveltäjä, oli se Sarpin leipomon aloituspaikka. Vanhempi sukupolvi kutsuu paikkaa Sarpin kumaksi. Itse nimesin sen itselleni aikoinaan Artekin kulmana, kun siinä se Artekki toimi Porissa.
 

Ajattelin laatan kuvatessani, että pistän sen mahdollisesti wikipediaan, luetteloon Porin julkisista muistomerkeistä ja taideteoksista. Mutta siellä oli jo ennestään kuva kohteesta. Mielestäni tosin melko laaduton sellainen, mutta asia tulee selväksi.
 

 

Luettelon kohta Wikipediassa. Laatan tekijät näkyvissä.

Wikipediaa pidettiin vielä 10 vuotta sitten vähän arvelutavana lähteenä julkaisuissa. Nykyään se on aivan hyväksyttävä ja varteenotettava tomija ja tietolähde. Olen sinne laittanut jonkun verran kuvia ja muuta, mutta aivan mahdoton systeemi on väsyttänyt. Noottia on tullut ylläpitäjiltä, mutta hyvässä hengessä. Ymmärrän toki tekijänoikeusasiat ja tarkkuuden ettei tule harmia. Wikipediaan ladattu kuva- ja muu sisältö on suurelta osin vapaasti käytettävää. Niin tämäkin kun lähteen mainitsee. Finna-museoviraston kuvissa sama juttu. Saa käyttää julkaisuissa, kun mainitsee lähteen. 

Kuvankäsittelyä puhelimella ja koneella

Palaan aiemmin mainitsemaani puhelinohjelmaan, jolla tein mustavalkoisen kuvan rauniosta.
Otin kameralla "sääkuvan" parvekkeelta. Tällä kertaa laajakulmaisella objektiivilla; polttoväliltään 10mm. Kroppikennoisella rungolla, mutta jääköön sen vaikutus nyt selvittämättä kun ei ole merkityksellinen.
Tässä on alkuperäinen, korjaamaton kuva. Pystypinnat kaatuvat selälleen, kun kamera on ollut alaspäin kallellaan.

Avasin kuvan puhelimeeni lataamassani kuvankäsittelyohjelmassa, ja löysin siitä perspektiivin korjaus työvälineen. Sehän toimi oikein luonnikkaasti ja nurkat sai suoriksi ja seinät vertikaaliin. Pyykkitelineen jalat harittavat kummasti, mutta olkoot.

Sama kuva photoshoppiin, ja normaalisti käyttämälläni korjaustavalla kuntoon. Ei aivan viimeisen päälle, mutta tarpeeksi.

Loppukevennykset

 

Painekattila pääsi ensimmäisen kerran hellalle, uudessa paikassaan.

 

Löysin suurta herkkuani; porsaan kieliä, joiden kypsyttämiseen painekattila sopii enemmän kuin hyvin.
Putsattavaa; kielenkantoja, sylkirauhasia oli yllättävän vähän. 6 pienehköä kieltä, yhteispaino noin kilo.
Kattila kuumaksi, joukkoon mausteet ja sitten kielet. En nylkenyt vaan annoin pöhistä sellaisinaan alusta loppuun. paineen noustua puolisentoista tuntia. Vähempikin saattasi riittää, mutta varman päälle.
 

 

Keittämisen jälkeen annetaan jäähtyä kokonaisina yön yli jääkaapissa. Voi niitä syödä lämpimänäkin, mutta paranevat ajan kuluessa. Täyttävää ja terveellistäkin.
En syö mämmiä.

 

"Päiväposti" tulee luukustamme huvittavaan aikaan. Eilen Ylen uutisten alkaessa. Tämä postiluukun kolahdus oli silleen merkittävä, että se oli ensimmäinen minulle tähän osoitteeseen saapunut lähetys.
Reposaaren sähkön loppulasku on vielä tulossa, mutta se jäänee viimeiseksi paperilaskukseni. Jatkossa kaikki maksuliikenne ja kirjeetkin ovat netissä ja kännykässä.

Voin suositella tuota Ifoloria, jos tai kun tarvitsee teettää paperikuvia digistä. Pari muutakin toimijaa on, mutta "ifi" on osoittautunut hyvin toimivaksi ja laadultaankin menetteleväksi. Harvoin sitä tulee käytettyä. Voisi pikku hiljaa alkaa täyttää valokuva-albumia joka on vielä puoliksi tyhjä, digiajankin kuvilla.  Tämä yksittäinen menee keräilijän kokoelmaan. Kuva oli vain digimuodossa, enkä kansioitani ja pahvilaatikoita penkoessani läytänyt alkuperäistä paperikuvaa jonka meinasin uudelleenskannata paperikuvan paremman laadun varmistamiseksi. Nettiresoluutioinenkin riitti tyydyttävään lopputulokseen.
 

 

 

Porissa: 12.4.2023
_______________

 

 

Loppulaskua ja kevään termisyyttä odotellessa

 

Maksoin eilen toiseksi viimeisen Reposaaren sähkölaskun.  Oomi-onlinesta kuvakaappaamallani viivakoodin kuvalla, jonka skannasin puhelimen mobiilipankkisovelluksella tietokoneen ruudulta.
Mutkikasta? Onhan se, mutta vakiintunui tavaksi hoitaa kömpelön oomi-online sivun tuotos.
Oomi on muutaman sähköfirman; Pori Energia mukaanlukien, yhteenliittymä joka hoitaa energioidensa myynnin ja laskuttamisen. Perintähommat ovat edelleenulkoistaneet jollekin ropocapitaalille tai vastaavalle, mikä asia uhkaavasti sivullaan esitetään.

Sähkölaskun paperiversiokin on postiluukusta putoillut, mutta tarpeettomana päätynyt revittynä   roskiin. Itrisanoessani sähkösopimukseni, asiakaspalveluhenkilö pyysi ja sai postiosoitteen johon toimittaa loppulasku. Kun vuokrasopimuskin päättyi maaliskuun loppuun, jäänee tuo tulossa oleva sähkölasku ainakin toistaiseksi ja tällätietämällä viimeiseksi paperiseksi laskuksi jonka paperisena hoidan pois päiväjärjestyksestä. Jatkossa kaikki maksuliikenne tulee tapahtumaan digitalisesti, puhelimella.

Ennen termistä kevättä: 
viimeisimmät kaupunkikuvat ennen pyöräilykauden alkua

 

Takerruin somessa näkemääni päivitykseen, jossa takerruttiin seinämaalaustaideteoksen edustalla olevaan muuntajaan ja roska-astioihin. Porin ensimmäisenä muraalina tunnettu teos on nimeltään: "Paljastuu tiiliverhouksen alta". Se on tehty 1989 asunto Oy Ahkeraliisan päätyyn tekijöinään Silja Selonen, Riikka Kuusiniemi, ja Päivi Karijärvi. Ooite on Liisankatu 11.
Menin ja otin kuvan vastakkaiselta puoleta, K-supermarketin parkkipaikalta käsin. Muuntaja päätyy erillisenä kuvana "sähköä"- albumiini, mutta samalla sain käsityksen; raiskaavatko roska-astiat ja muuntaja taideteoksen. Eivät. Ne eivät peitä taideteosta, joskaan eivät maisemaa kaunistakaan.
 

 

Hain arkistostani paperikuvasta skannaamani digin. Paperikuva on vuodelta 1990. Muraalin värit ovat virttymättömät. Teosta konservoitiin muutama vuosi sitten, mutta alkuperäistä väriloistoa siihen ei palautettu. Mikä on ymmärrettävää. Nykysävyssäänkin teos on oikein hyvä.

 

 

Kolusin valokuva-albumini ja kuvalaatikkoni läpi, etsiessäni erästä kuvaa uudelleen skannattavaksi ja edelleen paperikuvaksi printattavaksi. En löytänyt, joten pitää tyytyä somekuvaan jonka jaoin Pori-muistoja- fb-ryhmään pari viikkoa sitten.
Mutta löysin kuvan, jonka skannasin varmistaakseni skannerin edelleen toimivan. Laitoin tämänkin someen, ja se sai huomionosoituksia osakseen. Huomio heräsi kuvassa esiintyvän edesmenneen kuuluisan ravintolan: Punapaulan ansiosta. Muutakin on: juuri valmistumassa oleva BePop, ja Linnainmaan valintamyymälä joka oli Suoman ensimmäinen sellainen.
Punapaulalla on historiansa ja maineensa, kuten Turussa EG:llä ja Heksingissä vanhalla Maestrolla. Se siitä ja niistä.

 

Bonbon Bliss Box- niminen taideinstallaatio teljäntorin nurkassa, Antin- ja Liisankadun kulmassa  pisti silmääni tai herätti huomioni useaan kertaan, bussilla kaupungista Väinölän suuntaan mennessä. Lähdin ottamaan siitä kuvaa samalla kun johkaannuin Ahkeraliisan päätyä tallentamaan. Olikin viimeinen tilaisuus. Seuraavana päivänä pop up purettiin tilasta pois.

 Teoksen sisällön selitys.

 

 

Kauppakeskus Isokarhun kakkoskerroksessa on vessa johon pääsee ilman asiakasomistajuutta osoittavaa boooonuskorttia. Menin kun tarve tuntui olevan tulollaan. Aiemmin sinne on voinut mennä noin vaan, mutta nyt on tullut oveen lukitus ja nappi ovan viereen. Mikäs siinä: painoin nappia ja summeri soi. Pääsin vessaan sujuvasti.
Ajatus heräsi lähinnä siitä, että on jollakulla homma availla vessan ovea vartiointiliikkeen valvomosta. Katsoa monitorilta, että millainen heppu tai tyyppi sine on pyrkimässä ja antaa sitten tuomionsa. Totta kai käytäntö siistiyttää vessoja, kun asiakaskunta on hallinnassa.

Toripavilijongin seinustalle on ilmestynyt tuhkakuppeja ja roskiksia. Kaikki tarpeellinen tulee aikanaan. Ehkä kellokin joskus, siihen laiturialueen puolelle.

 

Pari kuvaa torilta, vanhan torirakennuksen ajalta: 

 

Kello saattaa rikkoa nykyisen, uuden toripavilijongin herkän arkkitehtoonisen vaikutelman, mutta tällainen olisi paikassaan hyvä.

Tai jonkun tolpan nokkaan kello, kuten tämä edesmennyt Rotarien lahja. Joka on ties missä nyt.

 

 

Pekanpuisto. Koivistonluodon Väinölän puoleisella rajalaidalla. Ihmeteltyäni vuosilukulätkää, sain hienoa informaatiota Pekanpuiston taustasta, taustahenkilöstä ja alueen historiasta.
Puistosta: http://www.meka.tv/mekasiini/koivistoluoto/puisto.html
Ja pääsivu jolta löytyy historiaa enemmänkin http://www.meka.tv/mekasiini/koivistoluoto/index.html

Asukas, eikun kiinteistöyhdistys on "päivittänyt" puhelinkopin somistuksen jouluisesta, pääsiäisen väreihin.

 

Mediaa

 

Muuttojärjestelyjen loppusuora tämän aihepiirin yhteydessä. Kaikki levyt; vinyylit ja savikiekot ovat hyllyssä, ja soittolaitteet kytketty sekä toimiviksi todettu. Shellakka-savikiekkolevyjen toistosta vastaa vanha Dux. Olkoon vaikka "sähkögramofooni"

Toista ääripäätä edustaa "stereoihin" kytkettävä puhelin, jonkaYouTubesta on sujuvaa laittaa musiikkia soimaan. Laitoin puhelimeen ajankohtaisen asian vuoksi Timo Soinin jytky-remixkin, jollaien 10 tuntisen videon joku humoristi loihe tubeen 11 vuotta sitten.

 

Ja lopuksi - -  ennen vanhan blogin uudelleenjulkaisua / kopiota tämä:
Viimeinen kuvakaappaus Pori Energian wattivahdista. Sähkönkulutuksia ja lämpötiloja Reposaaresta, maaliskuut 2022 ja 23 päällekäin. Wattivahti-sivu kuoli pois, kun sopimukseni päättyi. Oomi online sätkii vielä hetken, mutta sitten  tuo aikakusi on ohi.

Terminen kevät on tänä vuonna myöhemmässä kuin aiempina parina. Mutta Eilen: 3.4.2023 oli kevään tapaus. Ensimmäinen pyöräily. Siitä se alkaa, pikku hiljaa.

 

Tämänkin julkaisun lopuksi kopio SK:n blogistani, tammikuulta 2012.
Valitsin aiheen, kun laitoin eilen muuttotavaroissa muutosta tämänkin kerran ehjänä selvinneen santoskeittimen turvalliseen paikkaan, odottamaan tehtäväänsä pääsyä.

 

 

 

"Palaan elokuisiin (2011) hetkiin:

Kierrellessäni tuolloin tapani mukaan kirpputoreja, näin myynnissä oudon näköisen lasipannuviritelmän. Kyljessä luki että kahvinkeitin, ja hinta 3€. Ajattelin että joku kahvilan virkaheitto keittimen osa tai jotain.... ja jatkoin matkaani.

Seuraavana iltana koin valaistumisen. Näin netissä useita juttuja juuri samasta laitteesta jonka olin edellisenä päivänä ohittanut. Kyseessä oli/on Santos-keittimeksi, alkuperäisen valmistajansa mukaan nimety alipaineella toimiva "vakuumikeitin". Ei jäänyt epäselväksi missä olisin seuraavana päivänä klo 09:59. Minuuuttia ennen kirpputorin ovien aukeamista.

Keksintö on jostakin 50-luvulta, ajalta ennen suodatinkeittimiä, näitä mokkamastereita. 70-luvulla alipainekeittimiä oli melko paljon kahviloissa ja ravintoloissa, joissa kahvi usein keitettiin asiakkaiden pöytien äärellä. Toimitus oli, ja on edelleen nähtävyys ja ohjelmanumero joka vangitsee seuraamaan kahvin valmistumista. Sittemmin ravintolat luopuivat tästä, johtuen räjähdyksistä, jotka johtuivat lopulta käytöstä. Oikein käytettynä laite on turvallinen.

Kirppitorilta kotiin päästyäni ihmettelin pannua aikani, ja mietin millaisella jauheella sitä lähtisin kokeilemaan. En viitsinyt jauhaa papua, vaan latasin pannun "yläpalloon" kuusi mitallista espressojauhoa, joka osoittautui kelvottomaksi vipukeittimelle. Jauhe puolet ja puolet: Sgafredoa ja Lavazzaa. Ajattelin lähinnä testata toimiiko keitin, ja siihen sopi laittaa latingiksi tuota "turhaa" purua.
Hämmästyin varttin kuluttua siitä kun olin vääntänyt levyn päälle, ja laittanut kannen keittimen päälle: Oivallista kahvia!

Tein ex tempore- videon heti ensimmäisestä kokeilustani tämän todella hyvän hankinnan kanssa. Osa videosta on nopeutettu, ja taustalla soiva musiikki on tilanteeseen sopivaa "tavaraa": aariaa ooperasta Figaron häät: non píu andrai: "ei niin nopeasti".

Video katsottavissa YouTube:ssa, osoitteessa: http://www.youtube.com/watch?v=0ZP_5riatPg&feature=player_embedded

...ja nettisivu, joka herätti ostamaan tämän ensimmäisen vakuumikeittimeni:
http://romuako.blogspot.com/2010/10/romuako-koekeittaa-santos-keitin.html

Tätä kirjoittaessani, olen kirpputoreja ja nettihuutokauppoja kolutessani "haalinut" hyllylleni kaksi vakuumikeitintä, tämän ensimmäisen kavereiksi. Joku niiden muodoissa ja käytettävyydessä puhuttelee.
Vakuumikeitin elää vielä nykyaikanakin: Japanilainen Hario valmistaa keitintä edelleen, ja uuden ja käyttämättömän sellaisen voi tilata netistä. ""
[kopion loppu]

 

 

 

 

Porissa: 4.4.2023

_____________