30.12.17

Hävetkää! Jos kuvaatte automaatilla.


Otsikko on karrikoitu ja sarkastinen, mutta totta toinen puoli. Kun ja jos johkaantuu (ajautuu) jostain syystä sosiaalisen median valokuvausharrastusalueille, pahimmillaan niille joissa ammattikuvaajat tai melkein sellaisina tai jopa parempina itseään pitävät kohottavat itsetuntoaan tai jotain elimellistä osaansa, törmää tuotapikaa termiin "M" Se tarkoittaa, että kameralla ei kukaan itseään kunnioittava henkilö voi kuvata muulla toimintatavalla kuin tällä magisella Manuaali-asetuksella, jossa kuvaaja valitsee kaikki kuvaan vaikuttavat osatekijät itse. Vetoavat oppimiseen ja kuvanhallintaan, jotkut jopa katu-uskottavuuteen. Kuka sen tietää millä asetuksella joku kuvaa, tai joku kuva on otettu ja lopuksi photoshopilla pilattu?
Jos ja kun kuva on hyvä, vähentääkö sen arvoa jotenkin se että se on otettu vain nappia painamalla, enempää tai yhtään jotain asetusta miettien?





Teoria: osatekijät

 

Kameran tuottamaan kuvaanhan vaikuttavat kaksi pääasiaa, säätöä; eli valotusaika jonka ajan kuva valottuu eli syntyy tai tallentuu kameran kuvakennon kautta kameran muistiin. Filmiaikana se valottui filmin valoherkälle emulsiopinnalle.


Toinen oleellinen osatekijä on linssissä eli objektiivissa oleva himmentimen aukon koko. Kun laukaisinta painetaan, avautuu kamerarungossa oleva suljin valituksi ajaksi, ja samalla sekunnin murto-osalla objektiivissa oleva himmennin -aukko säätyy sen kokoiseksi kun sen koko on asetettu.
Aukon koko vaikuttaa syntyvän kuvan syväterävyyteen: kuinka suuri tai syvyyssuunnassa pitkä alue on kuvassa terävää, onko kohde terävä ja tausta sumea. Vai onko kuva metrin päästä äärettömyyteen tarkka. Kun aukko on pieni reikä josta valo ja kuva etenee kennolle, pitää valotusajan olla olla pidempi jottei kuva ole liian tumma tai alivalottunut pimeä. Jos kuvattava kohde liikkuu, pitää valotusajan olla riittävän lyhyt jotta liike saadaan pysäytettyä kuvaan. Ellei haluta kuvassa näkyvän liikettä.
Kolmas säädettävissä oleva asia on kennon herkkyys: ISO-arvo. Se on filmikuvauksesta digiin jäänyt määritelmä. Filmiä myytiin ja myydään edelleen eri herkkyisenä, joka ilmaistaan ISO-arvona. 100 ISO:n filmi vaatii enemmän valoa kuin ISO 400 tai 800. Valon tarve tuplautuu samalla kun isoarvo tuplautuu.
Noin lyhykäisyydessään. Eli manuaaliasetuksella nämä kolme säädetään itse. Sen kuulemma oppii tekemään, tai osaa tehdä kun on "kunnnioitettava Pro-kuvaaja", tai muuten armoitettu harrastaja. Taidekuvaajilla ei ole niin väliä.





Automaattiasetukset, ne itsestään Perkeleestä olevat

 


Kamerassa on tällainen valintakiekko jolla valitaan toimintatapa, tässä kuvassa Nikon-merkkisen.
Legendaarinen M, jolla kaikki itseään arvostavat kuvaavat, kuten edellä kirjoitin.
A- on Nikonissa aukon esivalinta, eli valitaan aukko ja kamera hoitaa loput eli valotusajan säätämisen. Canoneissa lukee Av
S- on edellisen vastakohta; kuvaaja valitsee valotusajan ja kamera aukon.
P- on turha. Siinä kameran automatiikka säätää sekä ajan että aukon. Jotain voi yrittää vääntää säätökiekolla joka on laukaisimen lähellä. Mutta yhtä hyvin voi siirtyä seuraavaan.
AUTO:  vihreällä korostettu kuvaustapa, joka tunnetaan myös mummo-asentona tai -asetuksena.
Siinä kamera tekee kaiken kuvaajan puolesta. Salama pomppaa tarvittaessa mukaan toimintaan ja kaikki muukin on mietitty. Japanissa tai jossain missä kameroita suunnitellaan.
Asetus johon kamera on kuvassa säädetty, vastaa muutoin melkein mummoasetusta, mutta salama ei toimi tai sen ei anneta toimia. Lisäksi voidaan valita automaattitarkennnuksen tarkennustapa ja -pisteet, sekä kuvan tallennusmuoto; RAW, jpg tai sekä että molemmat.
Tästä lisää, tämän blogipäivityksen toisessa pääaiheessa.
Unohdetaan nuo loput; scene, U1 ja -2.


Kuvaamisen helpotus

Ensimmäisen kuvan (katsokaa sitä nyt) kamerarungosta irti olevalla objektiivilla on oma tarinansa. Se on Nikonin valmistama Nikkor. Tehty raudasta Japanissa, parikymmentä vuotta sitten. Filmikameralle tarkoitettu sähkötön mekaaninen työjuhta. Pumppuzoomi, polttoväliltään 70 - 220 milliä. Eli lyhyen pään teleobjektiivi jolla päästään tarvittaessa "lähelle kohdetta". Valovoimaa en nyt muista, eikä se oikeastaan minua kiinnostakaan.

Nikonia kehutaan siitä, että nykyisiin runkoihin sopii paljon filmiajankin objektiiveja suoraan noin vain, ja ei kun kuvaamaan. Se mielessäni innostuin tästä objektiivista, kun sellainen oli halvalla myynnissä. Runkoni (D7000) on varustettu ruuvimoottorilla joka tarkentaa sähköttömätkin objektiivit automaattitarkenteisesti.
Rungon aetuksissa on viidakko, jolla voidaan tuollainen menneisyyden objektiivi "näyttää" kameran elektroniikalle, jonka jälkeen sen himmenninkin toimii niin kuin kuuluukin.
Näytin ja väänsin, sitä & tätä mutta ei toiminut himmennin. AF kyllä toimi, eli tarkennus.




Kyllästyin, ja päätin toimmia radikaalisti!

 

Kuvassa objektiivin peräpää, ja noin klo 8 kohdalla himmentimen mekaaninen säätäjätappi, jonka väänsin sivuleikkurilla poikki objektiivirungon tasoon saakka. Eli pois käytöstä.
Sähkönastat on tässäkin, mutta objektiivissa ei ole prosessoria


Vertailun vuoksi eräs Canonin objektiivi, jossa vastaava "tappi" tallella.


 . . . ..  ja vielä toinen vertailu: täyssähköinen ef-s objektiivi jossa kaikki toimii sähköisesti.




Nikonin pumppuzoomista tuli täydellä aukolla toimiva objektiivi koska tappi lähti ja mekaaninen kosketus runkoon hävisi. Mutta toinenkin ominaisuus poistui: Koska aukkoa ei voi säätää, hävisi kamerasta myös ajan esivalinnan säätömahdollisuus, manuaalista puhumattakaan.
Kamera siis toimii tällä hienolla objektiivilla vain mummoasennossa ja / tai tällä:

"melkein mummoasennolla", joka kuitenkin mahdollistaa hyvät säädöt, mitä tulee RAW:iin, fokuspisteisiin ja ISO-alueeseen. Samalla kamerasta tämän objektiivin kassa tuli sellainen jonka kanssa touhutessaan voi ja saa keskittyä oleelliseen eli kuvan rakentamiseen sommittelun ja sisällön osalta.
Nikon on minulle vasta muutaman kuukauden "tuttavuus", kuvattuani kolmisenkymmentä vuotta Canoneilla, osin fujifilm:llä ja hasselbladilla ja ja ja....
Kun sitä kuvailee kamerana, niin päähuomioksi minulle on muodostunut eräänlainen helppous. Canoniin verrattuna. Nikonilla tulee keskityttyä enemmän aiheeseen ja kuvaamiseen. Canonilla tulee säätäneeeksi paljon enemmän. Lopputulokset ovat molemmilla yhtä hyvät. Kameran takaa se lähtee, mitä kuvasta tulee.




 Nikonin tee-se-itse mummokameralla otettu kuva




Fokuspisteiden tarkastelua nikonin omalla raw-kuvaohjelmalla.
Mieluummin käytän kuitenkin Raw Therapee- nimistä.




Jos manuaalikuvaus on . . . .





-Upouutena aurinko punasi
paratiisin vihreää kultaa,
kun puun alla Aatami istuksi
ja raaputti tikulla multaa.

Kuva syntyi, vaikkakin karkea,
miten ihminen iloita saikaan,
kunnes Saatana supatti: “Sievä se on,
mutta tokko Taidetta lainkaan“.


                                    Rudyard Kipling, 1865-1936 Englanti   suom. Yrjö Jylhä






.

28.12.17

Päivittäisiä sääkuvia



Olen kuvannut jo useamman vuoden ajan melkein joka päivä "omaa maisemaani". Ensin Kiertokadulla parvekkeelta, ja nyt pian puolisentoista vuotta rivitaloasuntomme terassilta. Lokakuun alussa, tänä vuonna 2017, aloin kuvaamaan myös piha-aitamme takana loppukesäisin rehottavaa jättipalsamikasvustoa.

Viime aikoina olen kuvannut enimmäkseen puhelimen kameralla, koska kuvan laadulla ei ole suurta merkitystä, vaan tavoitteena on dokumentoida sään ja maiseman vaihtelua. Naapuritonttia kuvaan panoramakameralla. Kuvien muokkausprosessi on vakiintunut koon ja päivämäärien muokkaamiseen, ilman merkittäviä värikorjailuja.
Välillä kuten tänään, olen ottanut vertailun vuoksi kuvia myös "oikealla" kameralla, tai poikkeavilla menetelmillä. Niihin kuviin olen merkinnyt asian näkyviin.

Allaolevassa taulukkomuotoisessa kuvasarjassa on ylimpänä vierekkäin tämän päivän kuvat, jotka kuvasin kameralla. Niiden alla seuraavalla rivillä eiliset, puhelimella ja "gearilla" ottamani.
Alimmalla rivillä vertailukuvat lokakuun alusta, jolloin aloitin palsamien kuvaamisen.

















Porissa: 28. joulukuuta 2017


.. .
.


24.12.17

Jouluevankeliumi


Tämä on raamattu jonka Mummuni; harras ja totinen ihminen uskossaan
osti minulle 1974.Keski-Porin kirjon aulasta Porin kirkkopäivillä.
Se on painettu 1969. Suomennos on XII yleisen Kirkolliskokouksen vuonna 1938 käytäntöön ottama. Niin lukee alkulehdillä. Teksti ei ole nykysuomea, ei selkosuomea, vaan sitä jonka minun ikäluokkani koulussa oppi tuntemaan ja joiltakin osiltaan kuten jouluevankeliumin; ulkoa oppimaan.

Otin ylläolevan kuvan vuosi sitten (2016 joulunalus), kun kertasin joka sanan ja lauseen; jakeen. Saattaakseni lukea sujuvasti ääneen. Olin tuolloin töissä vanhusten palvelutalossa lähihoitajana.
Olin joulun töissä; aattona iltavuorossa, joulupäivänä aamuvuorossa.
Pari päivää ennen joulua eräs asukas, rouva joka oli sodan aikana ollut rintamalottana, otti minut "puhutteluun". Sanoi vakavana, että niin haluaisi että luettaisiin jossain vaiheessa jouluaattoa jouluevankeliumi. Siis joku lukisi sen ääneen kaikille halukkaille, mutta erityisesti hänelle.
Se toisi hänelle joulun, joka oli ensimmäinen palvelutalossa, pois kotoa viettämänsä.
Kysyi, olenko itse aattona töissä ja voisinko nimenomaan minä sen lukea.

Edessäni oli vaativa tehtävä, jonka halusin viedä läpi, niin kuin se pitää viedä. Tiesin että siinä olisi itsessäni pitelemistä, etten sortuisi ja murtuisi kesken kaiken. Preppasin itseni jotenkin, ja suoriuduin juuri ja juuri. Se oli eräs  suurimpia hetkiä työelämässäni tämän jälkeen: (linkki), joka vanhusten ja muistisairaiden parissa jäi harmittavan lyhyeksi. Sairaslomineen neljään vuoteen.
Mutta muistot elävät, hyvät sellaiset.


Jouluevankeliumi löytyy Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta,
sen alusta jakeen 20 loppuun.



 klikkaamalla kuva suuremmaksi . . .   kyllä te tiedätte



Toivotan hyvää joulua kaikille! 


...
..
.



20.12.17

Joulukinkun sulattelua -sanan varsinaisessa merkityksessä



Joulukinkun sulatusta. Lämpötilaseurantaa.
Lähinnä itselle rakentuva dokumentti jasamalla html-testi, mutta mikään ei estä seuraamasta


Lähtötilanne: 5,8 kiloinen luuton, umpijäinen viljapossun juhlakinkku á la Atria
Airamin campingjääkaappi, 12 voltin ja 220 voltin jännitteille.
Kaapin sisälämpö, noin puoli tuntia kinkun sisään laiton ja kansien sulkemisen jälkeen
Toinen mittari vertailun vuoksi.
Alempi lämpönäyttö; nyt -4,2° tulee langattomasti jääkaapista




Vuorokausi aloituksesta
Vuorokausi aloituksesta
kaksi vuorokautta aloituksesta

kolme vuorokautta . . .

Kolme ja puoli vuorokautta: Sulatus alkaa olla ohi.

Kannet auki ja "piikki lihaan"   --->
Nyt seurataan kinkun sisälämpötilaa.
Paistomittarin anturi kinkun sisällä

Jäähdytys minimille, "pömpelin" lämpö loppuajaksi noin 10-12 asteeseen,  jotta lämpiää hitaasti viimeiset pari astetta:  10 asteeseen. Illalla uuniin.
Uunissa, sisälämpö 10°.
Paistoaika noin 6 tuntia tai kunnes lämpö 90°C
Sen jälkeen pois uunista; lämpö nousee vielä noin 5° jolloin tavoitelämmössä: 95°


Toivotan kaikille lukijoilleni rauhallista ja hyvää joulua!

16.12.17

Sydänhuoltoa

Kyse ei ole sydämeni terveydentilasta, vaikka joku hätäinen ehkä kerkesi jo toivoa että nyt se on sanonut ylettömän makkaransyönnin johdosta poks.

Sen sijaan pari vuosi sitten hankkimaani myrskylyhtyä alkoi sammuilla ennen aikojaan. Petrooli hölskyi säiliössä mutta valo hiipui. Feuerhand- merkkinen sakasalainen myrskylyhty palaa valmistajan lupaamana 20 tuntia, kun 340 millilitran eli 3,4 desilitran säiliö on täynnä. Pienellä liekillä eräs kaveri sai lampun palamaan 45 tuntia.

Sydän lakkaa ottamasta polttoainetta, kun se ei yllä enää pohjaan saakka. Täydellä palaa kyllä, mutta vajaalla säiliöllä ei. Jotain täytyy tehdä; vaihtaa uusi sydän, eli se narun tapainen jossa liekki lepattaa.

Nämä kaksi lyhtyä hankin noin vuosi sitten. Sinkatun ensin, ja keltaisen pari viikkoa myöhemmin: 22.12.2016, jonka päivämärän sen pohjaan silloin tussilla piirsin. Nyt molemmat alkoivat "lakkoilla" ennen aikojaan.


Sydäntä oli laatikossa odottamassa.  Feuerhand "syö" 12 mm leveää.
Todellinen leveys  13.

Myydään 12 cm pätkissä, noin euron / kpl.

.

Zinkattuun laitoin uuden sydämen sellaisenaan. Leikkasin yläpäähän pienet viisteet ja hyvin rullasi paikalleen kuivanakin.
Keltaisen viritin sensijaan koekaniksi. Sydän lakkaa yltämästä riittävän syvälle säiliöön, kun siitä on kulunut noin puolet, eikä säiliö kulu alusta loppuun tyhjäksi. Niittasin vanhat sydämen jämät tiukasti yhteen, noin sentin limittäin. ja rullasin keltaisen lyhdyn polttimeen. Jos viritykseni toimii, öljy johtuu liitoksen yli, ja jämille syntyy lisäarvoa.

Kaikkea täytyy kokeilla, vaikkei uusi sydän "mitään" maksa. Tai tulee se hintoihinsa: Jos ja kun tilaan sitä Tunnelman tuojien verkkokaupasta, tilaan aina jotain mutakin mukavaa. Useimmiten uuden värisen lyhdyn (Feuerhandin, noin 25-30 euroa) lamppukokoelmaani. Suunta keräilyssäni on kylläkin värin sijasta antiikkisempien suuntaan. Sydäntä myydään varmaan jossain halpahallissakin, ehkä pidempinäkin pätkinä. Mutta näillä poltetaan nyt taas vuosi eteenpäin.






Jatkettu sydän polttimeen ruuvattuna. Kun alkaa "tökkiä" niin, tiedätte kyllä mitä.








Sydän säiliöön, poltin kiinni lyhtyyn, lasi kiinni, tankki täyteen ja lyhty tulille. Toivottavasti toimii





..
Pori: 16.12.2017. Klo 16:40


.

12.12.17

Ansa

Laitoin oraville "ruokintapömpelin", jotta saavat ravintoa mutta jättävät lintujen ruokintalaitokset rauhaan. Samoin toisin päin; jotta linnut eivät syö oravien pähkinöitä aidan päältä ja pasko samalla niihin (salmonellavaara).


Hetken ihmeteltyään, orava hoksasi miten saa pähkinää pöntöstä.







Oravat löysivät ilmeisesti toisen apajan, kun ovat olleet poissa pari päivää. Tänä aamuna alkoi lumipyry, ja linnuilla kova kiire kerätä ruokaa. Punatulkkujakin tuli. Ne eivät oikein ole hyväksyneet ruokinta-automaattejani, vaan syövät jämiä maasta. Mutta huomasin että hakkasivat nokillaan oravien automaatin pleksilasia, jonka takana pähkinää ja siementä.
Kun ei oravia näkynyt tänäänkään, ajattelin että syökööt linnut pömpelin tyhjäksi, jonka jälkeen täytän pähkinöillä.
Nostin pleksiä ylös ja pääsivät syömään





Onneksi oleilen paljon kotosalla, ja käyn pihalla: Ruokinta-automaatista oli tullut sinitiaisen ansa.
Jollain tavalla se oli päässyt pönttöön sisälle ja meuhkannut siellä niin, että luukku oli mennyt kiinni ja pleksi laskeutunut sille liian alas.


Totta kai päästin sen heti ulos kopistaan. Ei ehtinyt siellä kovin kauaa räpistellä. Kun avasin yläluukun, se ei ollut "moksiskaan", pönötti vain tyytyväisen olisena ruokavuoren päällä.
Vasta kun vedin pleksin pois, se lehahti lentoon aivan korvaani hipoen.

Otin ja jätin pleksin kokonaan pois, jotta saavat syödä loput rauhassa. Eikä minuuttiakaan, kun kymmenkunta sinitiaista alkoi vuoron perään tyhjentää nyt avoinna olevaa pönttöä.


Talven ensimmäinen "myräkkä"


Seuraan säätilaa mielenkinnolla. Laitoin illalla time lapse- kameran ottamaan puolen minuutin välein kuvaa ilmapuntarista jalämpömittarista. Tätä kirjoittaessani se on tallentanut lukemia 18 tunnin ajan. Annan tallentaa koko matalapaineen ohi menon ajan, ja vertaan sen jälkeen lukemia "virallisiin".

Hyvää pyrypäivää!



. .



Ooks vähä onnelline

Olen. Monessakin suhteessa. Kaikihan on suhteellista. Otsikon kysymys on porilainen, porilaiseen tapaan. Ei tarkoita varsinaista onnellisuut...