Verraton myyntipuhe

Tässä postauksessa on kaksi lainausta nettisivuilta. Aloituskuva Vivian Maier (.com) sivun portfolioista ja tekstikopio nettihuutokaupan ilmoituksesta. Ensimmäinen on kahden kuvan kollaasi, kuvista joiden käyttö ei-kaupallisessa käytössä on sallittua. Myynti-ilmoituksen tekstillä saatta olla tekijänoikeus, mutta teen nyt näin siitä huolimatta.

 

Vivian Maier on kohonnut katukuvaajanimenä maailmanmaineeseen. Hänestä tehty dokumentti on ollut Areenassa katsotavissa pariinkin otteeseen, mutta nyt se ei ole. Toivottavasti uusivat joskus uudelleen.
Lastenhoitajana työskennelyt erakko kuvasi elinaikanaan mahdottomat määrät, jotka löytyivät enimmäkseen kehittämättöminä rullina hänen kuolemansa jälkeen. Sittemmin niistä on pidetty näyttelyjä ympäri maailman, Suomessakin.
Minulle tuli dokumentista ja noista selfieistä jonkinlainen pakkomielle Rolleiflex-kameraan. Selllainen olisi pitänyt saada käyttöön.

Tyydyin kuutisen vuotta sitten sen halvempaan versioon: Rolleicordiin, joka olikin hyvin käyttökelpoinen kunnes melko pian jumitti sulkimensa, ja tein sille romutuksen. Unohdin kaikki Rolleit pitkäksi aikaa.

Tästä linkistä pääsee koluamaan innoittajalleni luotua sivustoa:  www.vivianmaier.com

 

Kunnes viikko sitten heräsin horroksesta ja vietin tunti tolkulla aikaa netin syövreissä.  

Selaillessani kamerailmoituksia, vastaan tuli yksi yli muiden. Rolleiflex "naurettavaan" lähtöhintaan.
MInä tyhmä, kun en mikään kauppamies ole enkä koskaan ole ollut, menin huutamaan oikopäätä. Vaikka olisi tietenkin pitänyt mennä vasta viime hetkillä ennen huutokaupan sulkeutumista. Laitoin ikäänkuin arvan vetämään, josko juhannuksen aikaan moni muu nukkuisi krapulaansa tai jotain, ja saisin sen "halvalla".
Mutta odotettava tapahtui, ja vartti ennen kaupan sulkeutumisaikaa alkoi kilpahuudanta. Nostin omaakin tarjoustani muutamalla kympillä, mutta lopulta nostin käden ylös ja suljin tietokoneen. Pitäköön tunkkinsa!
Toivon jollain tavalla, että kameran "voittanut" henkilö kuvaa sillä, vaikkei kamerakeräilykään mitään rikollista tai pahaa ole.
Löin taas hanskat naulaan rollein suhteen. Enhän minä sellaista tai ainakaan sitä tarvitse.


Mutta TLR-kameraa tarvitsisin. Se on lyhenne sanoista twin-lens reflex. Kaksisilmäinen, tai -linssinen peiliheijastuskamera. SLR on yksisilmäinen, sellainen tavallinen järjestelmäkamera. Filmi tai digisellainen. TLR:ää en ole diginä kuullut tai nähnyt olevan olemasa. Digi on DSLR. Nekin alkavat olla katoavaa kansanperinnettä, kun tilalle on tullut peilittömät. Minulla on niihin antipatia. En tule sellaista koskaan hankkimaan.
Mutta TLR täytyi saada, ja menin uudelleen huutokauppaan.

Mutta laitoin hakuehdoiksi osta heti- valinnan. En enää halunnut alkaa kyttäämään huutoja.
Muutamia plarattuani päädyin aiemminkin näkemääni ilmoitukseen, jonka otsikossa korosti että
lue huolella. Ja minähän luin, oikein huolella. Vaikutus lukijaan on varmaan kaksijakoinen, tai reaktio siihen. Jooko tai. Pelästyy, ottaa vaarin ja häipyy seuraavaan. Tai innostuu kuten minä tämän blogin otsikoksi saakka. Ja tein kaupat. Saatan kirota jälkeenpäin, mutta en ääneen. 

Tässä lainaus, kopio siitä. Röyhkeästi kopioituna: 

"Kuvaus:

Ranskalainen keskiformaatin TLR-filmikamera. Oletettavasti malli Oto 3.5 Type 31.
Linssi Berthiot Flor 75mm f3.5 *balsam separation!*
Mukana jonkinlaiset zoom-linssihärpäkkeet ja keltainen filtteri.

Kamerassa on patinaa ja kulumaa ja ruostetta ja pölyä mutta ajat kuulostavat oikeilta ja napakoilta. Niiden asettaminen on kuitenkin hiukan haasteellista, ranskalainen ei ole paljon kiinnittänyt huomiota käyttäjäystävällisyyteen, sormenpäät saattavat kärsiä. Filmin asettaminen on myös hauska ruijanssi, ensin punaisen ikkunan kautta ja sitten laskeekin automaattisesti, vau. Etsin on varsin kirkas verrattuna vaikka Rolleicordiin.

Linssissä on suurin ongelma, siinä on sisällä valkeaa sumentumaa joka näyttää balsam separationilta. Tiedät jos tiedät, jos et niin älä edes harkitse. Myös homejälkiä saattaa olla, mutta se nyt on tässä konkurssissa pienempi murhe. Laitteella kuitenkin SAA KUVIA! Eivätkä ne ole edes laadullisesti ihan kehnoja, katso kuvat. Kontrastia on mahdollisesti säädetty. Jos olet hifipieru joka haluaa totaalista täydellisyyttä ja mikään vähempi ei riitä ja menetät yöunesi vaikkapa Foman pienistä täplistä, jatka toki matkaa sinne mistä sikisitkin ja pysy siellä. Jos ajatus ranskalaisesta TLR-kamerasta huvittaa etkä säiky pieniä tai no joo suurempia vikoja niin tästä hauska pönttö taiteelliseen kokeiluun.

Mekaanisesti tämä on hyvin hauska laite että sääli ihan tuota linssiä. Kokemisen arvoinen juttu.
Omalla vastuulla kuitenkin, kuten tavallista."   Kopion loppu

 

Ennen kun klikkasin tuon kameran tulemaan postiini, goglasin hetken kiivaasti, ja löysin kameravalmistajan historiallisen kiinnostavuuden. Samoin kameran. Sen juuret ovat saksassa, Rolleiflexin tehtailla. Yhteneväisyyksiä tarpeeksi muulle menneeseen Rolleiflexiin. Haasteita toki, ja googlaus jatkuu edelleen, sitä odotellessa.
TLR on kuitenkin tarpeeseeni tarkoituksenmukainen malliltaan ja kuviltaankin. Edesmenneen rolleicordin lisäksi minulla on ollut Yashican, Flexaretin lisäksi Lubitel. Kaksi ensinmanittua aivan mainioita, viimemainittu susipaska.
Mutta mitä tulee eteen, jää koettavaksi.

 

Eikö mitään uutta ?

 

Kohde on vanha, useinkin kuvaamani. Mutta kuva on tuore. Veturitalli. Kävin 25.6.2023 kiertämässä senkin, kun halusin nähdä kääntöpöydän nykytilan. Siitäkin tallentui, mutta tämä kuva piti tehdä neljästä pystykuvasta. Laajakuvalinssiä ei ollut, vaan Fujin pokkari.
Varsinainen homma matkalla oli räpsiä Agfa Isoleten rulla täyteen, jotta näkisi onko se kamera verkonpainotavaraa vai jatkoon-.

Ajankohtainen arkoistoon menevä tilanne Oikeustalolta, jonka eteen paalutetaan ja perustuskaivetaan paikkaa uudelle oikeustalolle. Myös stäkätty kuva. Vesileimankin pistin. En oikein tiedä miksi. Kai pidin sitä sen arvoisena.

 

Mitä sen isoleten filmin kanssa, kun se tuli täyteen.

 

Rullafilmi on hiukan konstikkaampi purkitettava, mutta homma meni pimiöpussissakin melko hyvin. Filmi meni purkkiin ja kehittyi. Negatiivi vaikutttaa juuri ja juuri käypäiseltä. Skannaaminen on tekemättä, mutta vedin reprola jokusen ruudun.
 

Soligorin zoomi makropalkeeseen, ja 60D:n nokalle. Aikamoinen "mörssäri". Ja kuvaamaan negat valotasolta.  Joista muutama ruutu  photariin ja malleiksi, skanneria odottamaan.

Tässä ne, enempiä muokkaamatta tai selittelemätttä. Ainesta on, eikä Agfa jouda kokemäenjokeen.
Aika nätti se on esineenäkin, mutta kun en niitä keräile keräilyn vuoksi

Kuvat suurenevat kun niitä klikkaa tai täppää.

Tänään alkaa Porissa Suomi Areena, jo näin kesäkuussa. Dissaan sitä, mutta voisi mennä perjantaina kiusaamaan tai kiusaannuttamaan vaikuttajia kameran kanssa. Ovat vapaata riistaa "katukuvaajalle"

Hyvää viikonjatkoa!

 

Porissa 27.6.2023

 

__________

 

Mannerheim Porissa ja filmi Kouvolassa

 

Kun kuvalähteen, tässä tapauksessa Satakunnan Museon mainitsee kuvan käytön yhteydessä, sitä voi tässä tapauksessa käyttää julkaisuissa.
Tämän kuvan on 13.4.1919 ottanut Kustaa Emil Klint, nykyisen Yrjönkadun ja Hallituskadun kulmassa.
Kuvan aiheena on valtionhoitaja Mannerheimin vierailu Porissa Porin valtauksen vuosipäivänä, vastaanottojuhlallisuuksia.
Miksi hain kuvan esille ja tähän?

 

Harjoitin jälleen jälleenkuvausta, kun muutenkin olin kaupungissa kameran kassa liikkeellä. Siinä ladataan puhelimella uusintakuvia, jälleenkuvauskuvia nettiin. Mahdollisimman samoin rajauksin ja muilla vastaavilla kuin lähtökohtakuvakin. Kameralla otettujakin, ja tarkemmin muokattuja voi lähettää mutta tyydyin tässäkin tapauksessa nopeaan puhelinkuvaan ja samantien lähettämiseen. Polttoväli ja muu sellainen eroaa historiallisesta kuvasta, mutta asia tulee ilmi.
Tämä: 15.6.2023

 

Polttovälejä ja kuvakulmaa

 Ensimmäinen kuva, Mannerheimista on otettu ison koon kameralla. Uusintakuvani puheluimella jonka "linssin pituus" on mikä on. Puhelinkameran zoomaukset kuuluvat vain hätätapauksiin, kun on pakko.
Muuten ja yleensä puhelimella kuvataan zoomaamatta, ja kropataan (rajataan) jälkikäteen jos täytyy.
Eilisessä lehden tekstaripalstan tekstarissa joku ihmetteli mihin zoomeja tarvitaan jos ja kun kamerassa on 50 megapikseliä. Asiaa osittain, ja pelastaa monessa tapauksessa kuvan kun rajaa eikä zoomaa. Kun zoomi ei ole aito vaan digitalinen - siis puhelimien kameroissa.

Kun kuukausi sitten "hurahdin" ja palasin filmikuvaukseenkin, en siinä hommassa ole käyttänyt zoom-objektiiveja. Koska minulla ei sellaisia filmikameroihini ole -vielä.
Kyse on siis polttoväleistä: kuinka "pitkiä putkia" kamerassa käyttää. 300 millinen on sellainen pitkä putki, 35 tai 28 millinen on laajakuva, 50 millistä kutsutaan normaaliobjektiiviksi jolla ajetaan takaa ihmissilmän "polttoväliä" - kuvakulmaa kuva-alaa jonka ihminen silmällään näkee terävänä koko näköalastaan.
Katsotaanpa polttovälejä ja kuva-aloja: 

Näkymä jonka olen kuvannut moneen kertaan. Säänäkymäksi mutta myös vertailukäyttöön. Niin tämäkin: Puhelimella täydellä resoluutiolla. Kinovastaavuutta voisi laskeskella, mutta olkoon. Kuva kertoo sen mitä sen pitääkin.

Filmille järjestelmäkameralla. 28 millinen objektiivi. Kinovastaavuudesta ei tarvitse ajatusta käyttää, koska kyseessä on kinokoon filmi, 135-koon. Kino on jäänyt elämään digikameramaailmassakin käsitteenä johon jotkut takertuvat jaaritteluissaan.

Samala kameralla toinen. 55 millisellä objektiivilla. 50 millisen sijaan Minolta on ajatellut rokkorissaan sen "norrmaaliobjektiiviksi". No; ei se 5 milliä maailmaa kaada.

Mittaetsinkameralla, jonka kiinteän linssin polttoväli on 45 milliä. Yashica on ajatellut sen sopivaksi, ja onkin. Pistin vesileimakuvan, johon sellaisen löin erään toisen käyttötarkoituksen vuoksi.

Digijärjestelmäkameralla ja 50 millisellä Cosina M42 objektiivilla otettu kuva. Mutta kroppikenno tekee polttovälille 1,6 kertaisen "suurennoksen". Siinä 50 millisestä tulee 80 millinen. Kyseessä on kuvakulman muuttuminen, ei polttovälin. Olisin ottanut kinovastaavan kuvan, ellen oisi myynyt täyskennoista 5D runkoa toukokuussa. Tässä tapauksessa sillä olisi ollut käyttö, mutta eipä enää muussa.

Kun mennään kinofilmistä rullafilmikokoon ja 6x6 senttisiin negaruutuihin, polttoväliasiat kääntyvät päinvastaisiksi. Rullafilmikameran 80 millinen vastaa kinon 50 millistä. Mutta ei siitä tässä muuta.
 

 Kouvolassa ja katukuvauksessa

 

En ole muistaakseni käynyt Kouvolassa. Mutta Yashica Lynxillä kuvaamani Ilfordin XP-2, mustavalkoisia kuvia tuottava värifilmiprosessissa kehitettävä filmi kävi siellä kehittymässä ja skannattavana.
Vein filmin Mikkolan Tunnin kuvaan, josta se lähti Kouvolaan kehitettäväksi. He keskittävät sinne filminkehitykset kaikista myymälöistään. 2 viikon toimitusaika piti paikkansa. Tekstari ilmoitti että noudettavissa. Menin ja hain negat ja sain sähköpostin jossa niistä skannatut kuvatiedostot. Negojen mukana tuli oheinen pinnakkainen. Sen perusteella saattoi helpottua. Yashica läpäisi kokeilun ja saa jatkaa kuvauskäytössä.
Kysyin myyjältä, onko filminkehityttäminen harvinaista. Kertoi että kahdesta Porin toimipisteestä lähtee viikossa kehitykseen yhteensä kymmenkunta filmiä viikossa. Harrastajat kuulemma niitä . . .

 

Lynxin käyttökelpoisuuden lisäksi minua kiinnosti kaupallisen kuvantekijän kehitys- ja skannauslaatu. Varsinkin skannaus. Skannasin muitakin, mutta tästä tein vertailukuvan ilman muokkauksia. Vasemmalla kaupallinen, oikealla itse skannaamani.
Pistin tämän johonkin facebookin aihetta käsittelevään ryhmään. Kommenttina tuli että mikään ei ole muokkaamatonta vaan jonkun vehkeen automaation tuotosta. Eipä tietenkään! Mutta tein silti niin, että tulos on vertailukelpoinen. Oman skannerini asetukset nollilla, ei terävöintiä tai automaattisävytystä. Ppm resoluutio niin että vastasi kaupallisen tekemää.
Tunninkuvan skannaus on aivan käyttökelpoinen, vaikka tuossa säätämättömässä näyttää tai on ylivalottunut. Kumpaakin voi käyttää lähtökohtana "käyttökuvalle".  Saivarrella jollain muokkaamattomudella, luomukuvasta puhumattakaan, voi aina.

 

Filmikuvaamisen herättyä eloon, tulee eteen katukuvauskin. Se on filmikuvauksen yksi omimmista kuvausaiheista.
Olen ollut kauan erään fb-katuvalokuvausryhmän osaanottajana. Mentyäni sinne katsomaan, törmäsin sopivasti koulukuntaristiriitaan jonka seurauksena oli juuri perustettu toinen ryhmä samaan aiheeseen. Uudelle ryhmälle tietysti trendikäs fingelskan kielinen nimi, jotta katu-uskottavaa. Katselen nyt sitä hetken. Jollei vallan katuvalokuvaajanneuvolaksi mene niin pystyn pysymään.
Katukuvaus pomppasi muotiin, kun Vivian Maier- nimisen katukuvausta harrastaneen jäämistö tuli julkisuuteen ja maailmankuuluksi. Googlatkaa!

Suomalaisissa katukuvausta harrastavissa on puritaanijoukko, jonka mielestä oikea katukuvaus on suoritettu kinofilmikameralla ja 35 millisellä linssillä. Olkoot mieltään mitä tykkäävät. Mutta oma mieipiteeni on, että kyseessä on valokuva kuvana. Välinerunkkaaminen kuuluu valokuvaajan neuvola- tyyppisiin ryhmiin ja peilittömien nyky-digijärkkärien keskusteluihin.
Mustavalko vai väri katukuvauksessa? Kieltämttä päähän on iskostunut että se on mustavalkoinen, koska vanhat mestarit ovat sitä tehneet. Joitakin värillisiäkin joukossa.
Etten pahoita mieliä, en ala mielipiteitäni enempää huutelemaan. Ja niillä on tapana vaihdella.
 

 

 Somekuvien katselemisesta vielä

Facebook on muuttanut algoritmejaan puhelin-FB apissa. Kun sillä katselee kuvia ja yrittää klikata niitä suuremmiksi, koko rajoittuu nykyään melkoisesti. Kävin kyllä läpi asetuksia mutta ei parantunut.
Skannausvertailukuvaani ei puhelimessa saanut tätä enempää zoomailtua. Siis FB-apilla.

 

Mutta www.facebbookissa(.com) se onnistuu edelleen. Puhelimen selaimessakin avattuna, tietokoneesta puhumattakaan. Vähämerkityksellinen asia, mutta joskus tykkää katsoa kuvia oikein isoinakin, eikä viitsisi tietokonetta sitä varten pistää päälle. Puhelimen näytöltä "tihrustaminen" muuttuu kummasti kun katsoo kuvia noin.

 Meinaatte viimeistään nyt, etten muuta tee kuin räpellän teknisten asioiden kanssa ja kuvaan vain testatakseni. Blogi on keskittynyt  jokusen julkaisun ajan näihin, mutta taustalla tapahtuu. Varmaan jatkossakin tulee vielä tätä, kun homma on vielä vähän vaiheessa. Mutta kyllä se siitä kun heinäkuu koittaa.

Lisäys: minä en lähettele Satakunnan Kansan tekstiviestipalstalle mitään. 

 

Huomennahan on juhannusaatto. Joten oikein hyvää sitä ja juhannusta. Sää on mitä todennäköisin, mutta sillä ei omassa tapauksessani ole mitään merkitystä.

Pysykää pinnalla !
Ja kanavalla  :)

 

 

Porissa; oikolukematta:  22.6.2023

 

_____

 

 

 

Kuvan junkausta - filmiltä digiksi

 

Tässä julkaisussa "vain" kuvien havainnointia, ensimmäisen filminkehityksen tuottamista kuvista. Ylimääräinen postaus muistiinpanoksi ja kuvien tarkasteluun netissä eri alustoilla. Koska some pakkaa ja pienentää nykyään kuvat melkein kelvottomiksi, ainakin käytettävyydeltään. 

 

Vakiokohteeni filmi- ja muussakin kuvauksessa on ollut ja on merikapteenin talo Porin hallituskadulla, raatihuoneen vieressä. Tämä kuva siitä on viiden vuoden tauon jälkeen ensimmäiseltä kehittämältäni kinofilmiltä. Kuvaus Minolta sr7 ja w-rokkor 28 millisellä. Kehitys yksikylpy-kehitteellä.
Filminä Ilford HP5+, boksinopeudella 400.
Kuva skannattu 2400 dpi, ja viimeistelyä photoshopilla. Referenssinä tuolla kamerakokoonpanolle ja kemialle.
 

Sama negaruutu puhelimen snapseed-ohjelmalla. Rae korostuu terävöinnin ym säädön seurauksena.
 

 

Vertailukuvnaa 5 vuotta sitten Rolleicordilla 6x6 kokoon kuvaamani. Sävyala on mukavampi kinokokooon verrattuna, mutta ei keskiformaatti "kaikkea tee".
Nyt hankkimani ja käyttön aloittamani Minolta SLR on käyttökelpoinen. Samoin kehitystapa.

 

 

VPK

 

 

Porin VPK. Toinen referenssikohde. Snapseedilla "tehty" kuva.

 

Sama suoraan skannerilta, ilman viimeistelyjä.

 

Valopöydältä puhelimen kameralla, makroasetuksella. Otin seuraavaa kuvaa varten.

 

 

Edellinen kuva "väritettynä" pilviohjelmalla, joka tekee mustavalkoisesta värillistä. Sopii huvitteluun tai vitsiksi. Mutta pilaa myös monta hyvää kuvaa.

 

Lopuksi nyky-tavallinen puhelinkuva, jollainen on jokapäiväistä käyttökuvaa dokumentoinnissa ja muistiinpanona. Niin tässäkin tapauksessa.
 

 

 Mitä seuraavaksi, ensi viikolla tapahtuu (?)

 Posti tuo kinofilmiä Harjun filmipuodista. Tunnin kuvaan viemäni xp2 filmi valmistunee, ja näyttää onko Lynx (Yashica) käyttökelpoinen vai koriste. Samalla selviää Tunnin kuvan skannauksen laatu, kun valitsin filmin kehityksen lisäksi skannauksen. Paprrikuvaakin olisi saanut, mutta ei nyt sentään sellaisia umpimähkään.
Hellettä on, juhannuskin pian. Joitakin katsottavia paikkojakin, joista yksi tähän loppukuvaksi.

Pelto-observatorio Hanhipuiston lammen rannassa, josta edellisessä postauksessani naljailin. Avajaiset ovat viettäneet ja tuo vip-teltta lienee kadonnut maisemasta, kun tuon sisään menen joskus.
Mutta tämä kuva on pieni ja tuhruinen. Koska skannailin rullan kaikki kuvat pienellä resoluutiolla, olikohan 300dpi. Siksi että sain modernin pinnakkaisen suht nopeasti.  36 kuvan skannaus isola resolla 2400 tai yli, kestää kauan. Pinnakkaisen saa parissa minuutissa, liuskan vaihdot päälle.
Mutta eihän minulla ole kiire; olen eläkkeellä.

Porissa: 18.6.2023.

 

-----

 

 

Matkailu avartaa

 

Loppuunkuluneella otsikolla suppea kuvakertomus Tampereella käynnistämme.  Matkustimme ensin Porin torille, josta citylinjalla Matkakeskukseen ja edelleen edullisella junavuorolla pois Porista. Hankein junaliput kaksi kuukautta aikaisemmin, samoin hotellihuoneen. Niin tehden liput ja majoittuminen oivat melko edullisia. Eläkeläisyyskin toi alennuksensa junailuun.
VR:n lippujen kalleudesta on ollut otsikkoja sensaatiomediassa, mutta kysynnän ja tarjonnan laki.

 

Satakunnansilta Tammerkosken yli, on toinen tunnettu sen ylittävä silta Finlaysonin ja Tampellan tehdasalueiden kyljessä tai tuntumassa. Satakunnankatu on Tampereen keskustan toinen pääväylä.
Otin kuvat sen tunnetun "vesiputouksen" kohdalta, ja liitin kaksi kuvaa panoraamaksi. Syntyi tällainen ihan mukava maisemakuva.
En välitä raahata matkoillani säkillistä kameroita, vaan keskityn paikkojen näkemiseen ennen muuta omin silmin. "Vieras" paikka ei herätä samanlaista ajattelutapaa kuvaamisen suhteen kuin tuttu ympäristö. Turistikuvaa tulee tietysti tallennettua muistoksi.

 

Työväenmuseo Werstas. Vapaa pääsy. Sen uumenissa höyrykonemuseo, jossa mahtava Sultzer. Maanantaisin suljettu. Menimme mutkan kautta tiistaina, kun olimme luovuttaneet hotellihuoneen pois.

Tampereen teatteri Keskustorilla. Oli pride-viikko, jota liputtivat

Tammerkosken sillalta kulttuurimaisema. Silta on osa pääkatu Hämeenkatua, jolla on yksityisautoilu vallan kiellettyä

Tampereelle tullut ratikkaliikennetoiminta kiinnosti tietysti minua, kun rautatiejuttuja ja niihin liittyvästä muusta teen kuvallisia muistiinpanoja. Tämä Hervannan linjan vaunusto Keskustorin kulmalla. Torin ympäristön rakennuskanta on hienoa vanhaa. Ja isoa, verrattuna Porin vastaavaan  menneeseen joka on purettu ajat sitten.

Kiipesin hotellimme ylimpään, 8. kerrokseenja nappasin kuvan käytävän ikkunasta. Tiilitalo joka kuvassa, on talo jossa Kameratori toimi viitisen vuotta sitten. Kävin silloin tekemässä siellä vaihtokaupat. Palkki vaihtui Rolleicordiin, joka sittemmmin hajosi. Mutta ei se mitään.
Kameratori on muuttanut, noin kilometrin päähän tuosta aiemmasta paikastaan. Mutta en mene sinne enää ikinä.

12.6 oli ensimmäinen melkein helteinen päivä. Sen lämmin kesäilta Koskipuistossa.

Raatihuone / kaupungintalo. Lippu on Tampereen kaupungin lippu.

Etualalla yksi pirkkalaisveistoksista, joita on Hämeensillalla neljä. Wäinö Aaltosen merkkiteoksia.
Kuvasin kaikki. Tämä nimeltään Veronkantaja.

Minä menin google-maps sovelluksen kanssa sekaisin, ja löysimme itsemme Amurista. Määränpää oli Werstas-museo. Sekin löytyi lopulta. Sekaannusta aiheutti Itäinenkatu, joka näkyi kartalla ja jonka päässä museo on. Mutta se itäinenkatu alkaa tuon portin sisäpuolelta, eikä katuviittaa ulkopuolella ole. Hieman huonosti ovat muutkin katuviitat tuossa kaupungissa. Samoin pistin merkille jonkun R-kioskin kyltin katujen varsilla. Pelkkiä kylttejä, mutta varsinaiset paikat jossain talojen uumenissa tai muualla hevonkuusissa.

 Kuvia kertyi noin 100. Mutta nämä riittänevät tähän hätään.

 

 

Palataanpa tuppukylään.

 

 

Hanhipuiston lammen rantaan on noussut latopavilijonki jossa avautuu tänään avajaisina taide-elämys.
Lampi on kuivumassa kokoon, kun on taas niin kuivaa. Pari vuotta sitten siihen pumpattiin vettä, ettei aivan mutarutakoksi kutistuisi.
Mutta tuo valkoinen vippiteltta pilaa näkymän, ainakin nyt kun avajaiset ovat käsillä ja jotain virvoiketta varmaan täytyy heille järjestää. Toivottavasti se lähtee, kun arki alkaa. Vai alkaako, kun edessä on areenat ja jatsit ja kaikki elävöityminen mitä pitää elävöittää.

NIinsanottua katukuvaa, katukuvausta rajattuna isommasta kuvasta. Pysähdyin kuvaamaan pian purettavaa mustikan talona tunnettua, jonka tilalle rakentuu kulttuurikeskus jonka rakentumiseen ei kulu euroakaan porilaisten veronmaksajien rahaa. Kuvasta tekee katukuvan se mikä tulee esiin jos tai kun kuvaa katsoo isompana. Katukuvaus on valokuvaamisen perusasioita johon voi halutessaan googlautua.
Pidän enemmän klassisista, mutta menköön nyt värikuvakin; puhelimella otettu vielä kaiken lisäksi.

Katukuvamielessä ottamani kuva. Piruilumielessä tekemäni kiiiltokuva-sokeriversio samassa kuvassa.
Kysyin somessa yhdellä sanalla: "kumpi". Kampi voitti. Samoin minä.

Kuvaa ja kamerointia

 

Menin ja lenkkeilin pyöräillen tähän paikkaan. Etsimässä nykynäkymää seuraavalle kuvalle, jonka näin somessa. Samaa näkymää ei enää ole. Kuvauspaikalla on kerrostalo. Mutta pääsin melko lähelle.
Filmikameralla kuvaa, ja puhelimella muistiinpano samasta. Joka tämä.

Se kuva jonka näkymää edellisessä hain. Satakunnan museon kokoelmista.
 

 

Retkahdin fimikameroihin ja filmikuvaamiseen. En meinannut, mutta retkahdin filminkehityshommaankin. Tilasin purkin, kemiaa ja pimiöpussin jotta homma sujuu ilman pimiötä. Otin vanhasta Isolette:sta siihen lataamani värifilmin pois ja laitoin mustavalkoisen tilalle. Väri saa odottaa kemian vanhenemista, ja kehitän sen sitten viimeisenä filminä siinä satsissa. Siksi, ettei se pilaa mahdollisesti kemiaa kun värifilmin mustavalkoiseksi laitan.
Pimiöpussi on vähän kamala. Kädet hikoaa ja täytyy varoa ettei leikkaa pussiin reikää. Joku kori tai kehikko sinne ja sitten vasta räpellys.

Pimiöpussi oli puoliksi turha tai ylimääräinen ostos, mutta niin olivat nuo hopeaoksidi-nappiparistotkin.
Ostamani kameran mukana tuli paristoadapteri, tuo kullan/pronssinvärinen jolla pystyy käyttämään kamerassa nykyparistoja. Se muuntaa samalla paristojen jännitteen kameraan sopiviksi. Kokeilin paristoja Lynxiin. Sen valotusmittarin kenno on kuollut, tai joku muu ei vaan natsaa.
Toisella kameralla sama homma. Ccd kennot tai mitä lienevät lyhenteeltään eivät ole ikuisia. Niin kuin eivät vanhat valotusmittaritkaan.
Mutta samapa tuo. Kamerat toiimivat ilman paristojakin. Sulkimet ovat mekaanisia vieteriviritteisiä ja -säätöisiä. Valotusmittarin virkaa toimittaa puhelin tai digikamera josta voi luntata. Filmien valotusvaratkin sekä kehitteiden vastaavat ovat laajentuneet hurjiin mittoihin. Boksinopeudeltaan nelisatasia joissa varaa iso 100 - 1600 välillä. Ja skannerilla loput. 

Jos joku tarvitsee, niin myyn adapterin halvalla. Neljäsosahinnalla, verrattuna kauppaan johon lupasin edellä olla enää koskaan menemättä.

 

Paluumatkalla Tampereelta, junan hytissä. Oli vapaana joten mentiin tuohon perhesellaiseen. Tottakai meillä oli hyttiin oikeuttava lippu, mutta sellaista johon ostimme liput ei vaunussa ollut.
Koska vaunua, numeroltaan 5 ei ollut junassa. Oli vain nelonen ja siinä ei ollut kahden hengen hyttiä.
Konduktööri oli hyvin ymmärtäväinen ja verraton asiakaspalvelija. Vitonen oli ilmeisesti spreijattu Porissa, eikä junarungon muodostaja ollut löytänyt sen tilalle vastaavaa. Ei hätää; kaikki matkustajat mahtuivat neljäänkin vaunuun. Tilaa oli.Hiljaisempi vuoro. Jalkatilaakin oli tässä perhevaunussa. Lelujakin.

Koskikeskuksessa. Puhelimenvaihtoautomaatti, tavanomaisten pano ja talletusautomaattien rinnalla.
Siihen vanha puhelin tsekattavaksi. Myy vanhasi tai vaihda johonkin toiseen puhelimeen. En kokeillut.

Lintubongarit kutsuvat ensikohtaamisiaan jonkun lintulajin kanssa elämänpinnoiksi. Pinnat ovat pisteitä joita saavat kun näkevät jotain.
Bongaan vetureita. Tätä voi kutsua elämänpinnaksi. Minulle ensimmäinen Vectron: Sr3. Tampereen asemalla. Täytyihän sen luo mennä toisesta päästä laituria, kun aikaa oli. Näitä ei ole vielä näkynyt Porissa. Tai en minä ainakaan ole nähnyt. Sr1 on siperiansusi, Sr2 käkikello (marsu), tämä uusin Sr3 on vain vectron - toistaiseksi.
 

 Jatkakaa

 

 

Porissa: 16.6.2023

 

 

_______________