Pelastustieltä linja-autohistoriaan

 

Alkuun olisi ollut parempi laittaa jäljenpänä tuleva aihe, kun se on jotenkin viihdyttävämpi. Mutta aloitin blogijulkaisuni luomisen näin, niin annan olla. Järjestyksen muuttaminen jälkeenpäin on pistänyt sivun sekaisin, kuvat riipin raapin ja pitkin poikin, joten olkoon.

 

Kauppamatkan varrella pisti silmään rauhanyhdistyksen parkkipaikan reunustalla olevat kaksi pelastustie-merkkiä. Pysähdyin toisella kauppareissullani ja otin muutaman kuvan, oikein kameralla jonka olin ottanut mukaani tätä varten. Pistin kuvan someen, ja nimesin: "tie pelastukseen".

Samalla sain alku- tai aloitusaiheen tällle blogijulkistukselleni, ja päässäni melkein puoli vuotta hautunut asia nousi pintaan.
Olen hiukan piilotellut asiaa, koska se on oikeastaan henkilökohtainen ainakin omalla kohdallani. Mutta tulkoon nyt loppuun käsitelyksi, tai käsitellyksi.
11. toukokuuta, siis tänä vuonna 2022: Kävi ja tapahtui sellainen tapaus jota en ollut ajatellut tekeväni. Joidenkin arvomaailman mukaan pelastustieni päättyi siihen, kun menin väestö-digiviraston sivuille ja siellä omien tietojeni tarkasteluun. Uskonnollisiin yhteisöihin kuulumisiin. Evankelisluterilainen kirkko ja sen seurakunta, luki tiedoissani. Ja siinä samassa paikassa nappula: "eroa yhteisöstä". Siis eroa kirkosta. Ja minä painoin sitä nappia. Hups vain ja olen kirkostaeronnut, yhteenkirjoitettuna koska kirkkoväärtit kutsuvat meitä sillä sanalla. Varhaisnuoruuteni einympäristö oli uskonnollinen, hyvinkin sellainen. Kirkostaeronneet olivat kasvattajani arvomaailman mukaan kolmannen luokan kansalaisia tai ihmisiä. Sellaisia joiden kanssakäymistä ei voinut pitää suotavana. Äidinäitini - siis mummuni joka muni mammani ja niin edelleen, oli jyrkkä kristitty, uskovainen. Körtti, Länsisuomen herännyt -rukoilevainen ja ties mikä. Hän pelkäsi kuolemaa kuollakseen. Hän hoisi minua, äitini tehdessä vuorotyötä sairaalassa. Asuimme samaa taloa, sen toisissa päissä.  Olen kirjoittanut blogissani aiemminkin aiheesta, joten ei tässä siitä enempää.

Tekemäni ratkaisu ja toimi ei sattunut hetken mielijohteesta. En mennyt mihinkään eroakirkosta -piste-fi sivulle, enkä eronnut kirkosta rahan takia, siis kirkollisveron vuoksi. Päätös tuli hiljalleen, kydettyään jo muutaman, usean vuoden ajan. Minun ei tarvitsisi sitä perustella, asia kun on omani. Mutta siihen johtaneet syyt ja viimeiset jotka saivat tekemään niin, ovat kuitenkin tätä päivää. MItä kirkko on kirkkona, ja mitä se minulle on merkinnyt vaikken sen palveluja paljoa ole käyttänyt. Olen ollut tapakristitty ja vieläpä laiska sellainen. Rippikoulun käynyt ja kaksi kertaa papille valehdellut avioliittoon vihittäessä. Kahdesti eronnut siitä. Kirkosta vain tämän kerran.

Kirkolisvaalit toimitetaan vajaan kuukauden kuluttua. Joskus kevättalvella oli lehdessä yleisönosastokirjoitus jossa joku uskovainen julisti että sellaisia ehdokkaita ei pidä äänestää, jotka eivät käy kirkossa -  kirkonmenoissa. Minua sieppasi.
Seurakuntatiedoissa on näkynyt useammankin kerran mainoksia kirkollisista menoista joita mainostetaan "viiniä ja virsiä". Toisessa että tangoa kirkonmenoissa, kas kun ei tansseja kirkossa.
Minua sieppasi taas.
Lopuksi oli vielä joku vastaava juttu, ja sieppaamisilleni tuli tunnit täyteen ja tunsin helpotusta kun sallein itseni mennä digiviraston sivuille ja tehdä mitä täytyi.

Olenko nyt sitten pakana. En, en ateisti, en agnostikko enkä Asekuaalikaan. En koe mitään ihmeen helpotusta siitä että tein kuten moni muukin nykyään. Jokin päässäni kuitenkin sai tilaa.
Samoin kuin joskus alle 10-vuotiaana, kun mummuni oli kuskannut minut mukanaan joillekin herätysjuhlille Länsi-Suomen rukoilevaisuuteen. Körtit ja muut rukoilevaiset polvirukoilivat seuroissaan, ja minä muiden mukuloiden kanssa paineltiin menemään pitkin puistoja ja kirkkomaita. Saarnan tauottua maalikkosaarnaaja tuli kirkkomaalla luokseni, ja kysyi totisesti että "jokos se sinä olet uskossa ? "
Vastasin vastakysymyksellä: "en tiedä - kuka sen määrittelee". Saarnamies meni sanattomaksi ja katosi johonkin. Omiensa joukkoon.
Mummuni kääntyi toukokuussa haudassaan. Mutta on hän niin tehnyt ennenkin, monta kertaa. Levätköön edelleen rauhassa, jonka hän on aikanaan ansainnut.

 

 

 Jälleen sähköä - kun asia on mediassa päivänpolttava kauhu

Kävin taas oomi-onlinessa, kurkaamassa Reposaaren hiljaiseloa. Kulutuskäyrässä on piikki, tasaisen hiljaiselon seassa. Olen ollut lokakuun ajan pois saaresta, mutta tein 20.10 pikavisiitin. Hain talvivaatteita. Ja sen puolentoistatunnin olemiseni aikana keitin kahvit, kahdesti. Siitä pari pidempää "tolppaa" tilastoon.
Hoilottavat uutissivuilla, kuinka paljon kodin elektroniikka kuluttaa sähköä: 7 % kokonaiskulutuksesta sanovat kuluttavan. Kahvit pitäisi laittaa tulemaan halvan yösähkön aikana, kuten pyykin- ja astioiden pesukin suorittaa kerrostalohiljaisuuden aikaan yöllä.

Jätän siirtomaksut ja muut verot huomioimatta ja tutkin mitä tuo kahvinkeittimeni kulutti sähköä hiljaisuuden ja systeemin kohinan joukossa. Eka pannullinen vei 0,12 kWh, toinen 0,15. Yhteensä 0,27 kilowattituntia sähkölaskuuni, ilman siirtoa ja veroja ja muita perusmaksuja. Siis puhdas energiankulutus pelkästään. Poistuttuani asunnostani, myöhemmin illalla kulutus tunnissa klo 22-23 on ollut 0,03 kWh. Pakastimessa marjoja, jääkaapissa oivariinipaketti, sinappia ja ketsuppia, valot toivottavasti sammuksissa. Lokakuun 23 päivään mennessä sähköä on kulunut 9 kilowattituntia. 0,39 kilowattituntia per vuorokausi, mukaanlukien nuo 0,2 kahviin kulunutta. Tietokonekin oli vajaan tunnin "päälä" läppärilaturista. Mutta pistin kaikki taas pois kun lähdin.
Tämähän on tietysti epäkuranttia, kun vertaa kulutukseen sillon kun asutaan vakituisesti ja tavallisesti ja kulutetaan mitä kulutetaan. Vuosi sitten saman ajanjakson kulutukseni oli 60 kWh: 2,6 kWh / päivä.
Olen siinä onnellisessa asemassa nyt, että sähkösopimukseni on määräaikainen ensi kesäkuulle saakka. Energian hintani on 4,99 senttiä / kwh. Kahvin keittäminen maksoi melkein sentin  + muut kulut. Vesi kuuluu vuokraan, samoin lämpö ja pyykkitupatoiminnot.

Alkuviikolla oli asukaskokous, johon en voinut osallistua. Sen verran olin huolissani tulevan vuoden vuokratasosta, jonka oletin nousevan, että kysyin asiasta kokoukseen osallistuvalta. Odotin "pahempaa", mutta helpotuin. 1.3.2023 alkaen vuokraan 2 %  korotus. Kiitos ja kumarrus: selviän 7 euron vuokrannousuta jotenkin. Olisin ymmärtänyt suuremmankin mutta hyvä näin.

 

 

Seuraavaan hurahdukseen  (?)

 
Olen bongannut, kuvannut, tallentanut ja jakanut somekuviini montaa lajia hurahdustani. 100 veturia, kymmeniä muuntajia, ja muutakin.  Onkohan seuraava aihe linja-autot. Miksei, mutta miksi tai mikä antaa herätteen:

Sain nähdä linja-autolippuvihon 70-luvun alusta. Käyttämättömän. Mielenkiintoni heräsi.

 

 

Aikataulu linjalta, jolla lippuvihkoa on 1970-luvulla käytetty. Jäljittäessäni lippuvihonlogon perusteella liikennöitsijää, kulkeuduin  sivustolle  (<-- linkki) jossa paljon kuvia ja hyvä hakutoiminto linja-autoista ja linja-autohistoriasta.
Huomioitavaa kyseisellä sivulla,  on tämä jota on syytä noudattaa "Bussidatan kuvia ei saa julkaista missään muualla (Facebook, Instagram yms) ilman kuvien luovuttajalta saatua lupaa.
Aikataulu ei ole peräisin kyseiseltä sivulta vaan somekommentista. En pyytänyt lupaa blogijakoon, josta pahoittelut jos on paha.

Torilla oli Porinlinjojen uusi, isompi bussi joka täytyi tuolloin ikuistaa. Osallistuin galluppiin, jossa sai ilmaista kantansa, mille linjalle pari hankittua uutta laitettaisiin. Pitkälle linjalle Meri-Poriin, oli mielipiteeni. Tätä kirjoittaessani en ole vielä niitä huomannut millään injalla. Mutta ei se mitään.

 

 

Banaanitarroja modernia mainontaa QR-koodin muodossa. Roosanauhaa. Alkuperämaata.
En laita noita vimmalla talteen. Jokusen voisi kuitenkin lätkäistä kalenterin sisäkanteen, kuten nämä nyt alkuun. Ei hurahdusta.
Hurahdus on loivennettu ilmaisu pakkomielteelle, hamstraamiselle tai muulle vastaavalle. On mukavampi vain hurahtaa, olla hurahtaneena tai hurahtanut.

 

 

Sanotaan että tapahtuu jotain, kun mies tai nais siirtää hammasharjansa; mies naisen tai nainen miehen peilikaappiin. Molempiin osoitteisiin voi hommata omansa. Kamerajalustankin voi ostaa jos vanha on muualla. Tämä ajatelma - mielikuva tuli mieleeni, kun katselin saaaresta kaupunkiin kulkeutunutta kolmijalkaa. Minulla on vain tämä yksi, kunnollinen.
Ja Wifi joka määrittää automaattisellä kytkeytymisellään elämän osviittoja.

 

Jalustalle oli ajatuksissani tarve, kun sain idean aamun heräämisestä lähiössä,  hyperlapse-videolle.
Syntyi tällainen, ei kovin dramaattinen mutta kuitenkin. Vajaa 2 tuntia 3 minuutissa. eilen. 

 

Erikoiskameroiden ominaisuuksissa ja käyttötavoissa on niin paljon mahdollisuuksia, että perinteisten käyttö tuntuu työläältä. Lopputuloskin on usein valmista tavaraa. Niin tässäkin tapauksessa. 

Jälleen: Mukavaa viikonloppua - kuitenkin ja joka tapauksessa. 

 

 

Enempää oikolukematta, Porissa: 28.10.2022
____
___
__
_
-
.

_____________________

Lokakuun kulutusta

 

Lokakuu alkaa olla jo lopuillaan. Kulunut melkein varkain. Otsikoin kirjoiuksen ensin: "Mitä sähkö on", mutta vaihdoin lokakuuksi kun ensin ajattelemani muistutti plagiointia. Mitä sähkö on- niminen kirja löytyy hyllystäni. Sen on kirjoittanut porilainen kirjailija; Juha Sepppälä. Häntä kutsutaan kirjailijoiden kirjailijaksi, mestarillisen lauseenmuodostustapansa vuoksi. Moni yrittää ottaa hänestä mallia, joku onnistuukin. Suosittelen tutustumaan, jos kirjoittaminen askarruttaa ja / tai tyyli on hakusessa.

 

Mutta tähän lokakuun puolivälin aikaan. Aloitan eilisestä, torstaista. Paluumatkalla Reposaaresta kaupunkiin. Pengertiellä, jota meripenkaksikin kutsutaan. Horisontissa Mäntyluodon satama ja sinne nouseva rikasteen käsittelylaitos, tai hallirakennelma. Räpsy puhelimella bussissa. Yyterin mainosteipauksin varustetussa bussissa. "Y" kruunuineen.

 

 

Kuvakaappaukset puhelimen näytöltä, kollaasiksi liitettyinä. Kyyti likel- sovelluksesta, jolla ostan matkalippuja, suunittelen matkustamista ja niin edelleen. Tässä meno saareen ja paluu saaresta, jatkoyhteyksineen torilta Väinölään ja Saareen.
"Päiväseltään" tehty käynti saareen mahtuu viiden tunnin lippuun. Perillä ehtii olemaan puolisentoista tuntia. Linja-auton penkillä kuluu kaksi ja puoli. Mennessä vaihtoa seuraavaan autoon joutuu odottamaan hiukan yli puoli tuntia. Paluumatkalla jatko lähtee viisi minuuttia ensimmäisen saapumisesta torille.

Katsoin aiempaa vaihtoehtoa, siis aikaisemmin päivällä - aamupäivällä lähtevää. Se ei sopinut viiden tunnin lipun "sisään". Meni kymmenkunta minuuttia pitkäsi, ja jatko ei mahtunut aikaikkunaan. Porin linjoilla on lippuvalikoimassa 24 tunnin lippukin, kolme euroa lisää 5 tunnnin lipun hintaan. Ihan kohtuullista, jos menisi yön yli kestävälle käynnille kaupungista räpsööseen.

 

Linja-auton reitti kaupungista (torilta) Reposaareen kulkee Vähärauman, Uasoorin, Pihlavan, ja Uniluodon kautta. Laittauduin istumaan paarpuurin puolelle, jotta voisin napata kuvan Tikkulan liikenneympyrän keskiössä olevasta perinnenäkymästä. Ympyrä on Maantiekadun päässä. Mennessä vastavalo oli melkoinen, ja tulitikkuja kuvastavat symboolit jäivät puiden taa. Pylväshaapoja lienevät.
Ikkunan läpi puhelimella otettu kuva ei lupaa suuria, mutta selvää saa.
 

 

Paluumatkalla ympyrän toisella puolella. Tikutkin näkyvät, kun paremmin katsoo. Pistin varmuuden vuoksi puhelinkameran asetuksista laajakuvatoiminnon päälle, heikommalla laadulla. Mutta se mahdollisti "moottoriperätoiminnon" käyttämisen. Tarkennus ennakkoon ennen ymyrään ja kierroksen aikana sarrrja. 30 kuvan joukosta tämä. Liike-epäterävyyttä, mutta olkoon.

 

Ennen saaresta lähtöä, pysäkille mennessä, arkistokuva talteen Satamapuiston "tilanteesta". Ku ruska alkaa olla mennyttä ja lehdet puista. Näitä vastaavia eri vuodenaikoina otettuja on minulla tallessa varmaankin kymmeniä. Nyttemmin niitä tulee tai on tullut harvakseltaan, kun saareesa olo jäänyt olosuhteista johtuen vähäiseksi.

 

Torirakennuksen seinustalle oli asennettu lisää penkkejä. Puupintaisia, lämpimämpiä istua kuin kaksi alunperin laitettua. Iloitkaamme siitä.
Käyntini saaressa oli syynä talvivaatteiden noutaminen. Varustauduin siihen isohkolla kassilla. Odottaessani bussia, laskin kassin penkille ja istuin itse sen viereen. Maahan sitä ei iljennyt laittaa, kun penkkien edustat olivat rä'ittyjä. Siis räkää. Joillaki on tapana syljeskellä tasaisin väliajoin, minne milloinkin. Kauppahallissa taitaa edelleen olla kyltti, jossa imoitetaan lattialle sylkemisen olevan ellei kiellettyä niin ei suositeltavaa.

Saarireissullani tapahtui bussissa istuessani, että lähistöllä istui kaksi esiteini-ikäistä fiksusti ja muodikkaasti pukeutunutta tyttöä-oletettua. Toinen heistä selkä menosuuntaan-penkillä. Edellisen kuvan räkäjuttuun liittyen kerron, vaikkei ehkä pitäisi.
Alkumatka kului heidän keskisen juttelun merkeissä. Kolmasosan kuluttua matkasta, he hiljentyivät plaraamaan puhelimiaan. Minuun nähden vastapäätä istuva alkoi varmaankin ajatuksiinsa ja puhelimeensa kaiken huomionsa kiinnittäen puhdistaa nenäänsä. Kaivaen pikkusormi rystystä myöden ensin toisen sieraimensa. Ja vaihtaen sitten puhelimen toiseen käteensä, ja toisen sieraimen vuoro toisella pikkusormella. En minä häntä koko ajan tuijottanut, älkää niin ajatelko!
Mutta kun puhdisti sormensa räkätapit suuhunsa, ja varmaankin jokusen puhelimen näytöllekin. Lopuksi pureskeli antaumuksella vielä kynnenalusetkin. Ensivaikutelma voi pettää. Älkäämme tehkö johtopäätöksiä liian hätäisesti. Yök joka tapauksessa, vaikka olen melko paljon paskaa, räkää ja vähän yrjöäkin nähnyt. Katselin suurimman osan aikaa maisemaa, ja pienen osan aikaa somea jotta matka taittui joutuisammin.

  

 Sähköä ja muuta viikkonäkyä

 

 

Menen aika-ajoin Oomi online- palveluun, ja katso miltä päivittäinen sähkön kuluminen näyttää pylväsdiagrammissa. Siitä neäkee, onko saaressa asiat sähkön kulutuksen osalta kunnossa; jääkaappi ja pakastin ehjänä ja niin edelleen. Käppyrät näyttävät minimaalista kulutusta, ei niistä enempää.
Onlinepalvelussa näkee myös laskunsa, ja voi maksaa niiden viivakoodeja skannaten mobiilipankissa. Paperinenkin tulee, mutta se tulee sinne silloiin kun tulee.
Otin pari kuvakaappausta laskulistoista. Viimeaikaiset ja aiemman asuinpaikkani vastaavat.
Saaressa asumisen jälkeinen aika on näkynyt laskujen loppusummissa vähemmän kuin arvelin. Kulutus ei aiemminkaan ole ollut paljoa enempi kuin nyt. Vertailu saunalliseen 4 huonetta ja keittiöön, kolmen hengen talouteen ei ole oikeastaan asiallista. Mutta käsityksen suuruusluokasta saa. Kauhuskenariot tulevan talven sähkökatastrofista mediassa eivät osu minuun.

 

 

Keskusaukion infratyö on edennyt. Tämä kuva 18.10.
Eilen kun palasin bussilla kaupungista väinölään viiden maissa, aidat oli poistettu ja aukiolle pääsi jo.
Seuraavalla kerralla kun kaupunkiin, paremmalla ajalla, niin kuvaa talteen ennen kun talvi tulee. Ja miksei talvellakin.

Eteläranta on suurimmalta osaltaan suljettu liikenteeltä. Jokikeskus-työmaa etenee.

Aittaluodon vanha venevalkama on ruopattu ja rannan penkat ehostettu. Vanha patosilta luukkuineen on hieno.

 

 

Palasin taidenäyttelyyn: Ars Pori, kauppakeskus Isokarhussa lokakuun loppuun asti. Kun oli pari tuntia aikaa kulutettavana kaupungilla. Tämä näkymä tallentui, kun visuaalisesti sopi silmääni. Valotuskin onnistui kohtuullisesti, kun puhelimen tarjoama korjasi vähän alas päin. Tuttava-kaveri joka valvoo näyttelyä, kertoi että yksi sadasta nyrpistää nokkaansa ja 99 muuta katsojaa riemastuu ja ottaa kännyällään kuvan.


Varoitus !  Mikäli järkytytte  ulkoisia sukupuolielimiä symboloivista kuvista / veistoksista, lopettakaa lukeminen ja rullaaminen tähän.
Muussa tapauksessa jatkakaa alas päin:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
::
:
.............

Minähän varoitin.

 

Olen vegaanidenialisti. Ilmastonmuutosdenialisti. Sukupuolineutraaliusdenialisti. Maski- ja rokotedenialisti. Ukrainansotadenialisti. Poliitikkoja etunimelläkutsuvia vieroksuva vittupää. Ensinmainittu sen takia koska vegaanit toitottavat niin kuin toitottavat. Muusta en enempää avaudu.
Tyydyn kiusaamaan itseäni Twitterissä. Sinne ei kukaan tuntemani mitään kirjoita. Satakunnan kansan tai ylen somevirtaa ei kukaan kommentoi.
-- ostin silti Finlandia-marmeladia.
Lukeekohan monikaan enää tätäkään. Lukee. Siksi tämäkin perjantainen laikurin päiväkirjamerkintä.
Hyvää viikonloppua, ja kaikkia muitakin viikonpäiviä.

 

 

Porissa: 21.10.2022
____
___
__
_
-
.

 

____________________

Vain tilaajille

 

Menneen viikon lööppitarjonta on ollut runsasta. Porilaista medianäkymää hallitsi useampana päivänä kaupunginvaltuustossa koettu mieliä järkyttänyt kokous, jossa palloiluhallihanke äänestettiin ainakin toistaiseksi nurin. Henkilökohtaisesti palloiluhallin rakentaminen tai rakentamatta jääminen on yhdentekevää, mutta sen ympärillä esiintyvä keskustelu ja ajattelutapa kiinnostaa jollain perverssillä tavalla.
Kaupunginvaltuuston kokouksessa oli käyty pitkä alustuskeskustelu ennne asiasta äänestämistä. Joukossa oli koettu dramaattisia hetkiä, ja puheenjohtaja oli joutunut nuijallaan pöytää koputtaen rauhoittelemaan kiihkeimpiä tai ainakin kihkeintä urheiluapostolia jonka elämäntehtävänä on kilpaurheilun puitteiden luominen. Kilpaurheilun- oli jossain vaiheessa lipsahtanut puheeseen, eikä nyt kaatunut hanke olekaan niin lapsilta pois kuin muu kuoro toitottaa.

Tuo näytelmä oli suorana lähetyksenäkin netissä. Sitä olisi saattanut ainakin hetken seurailla, tai jälkeenpäin kurkata dramaattisimpia kohtauksia. Mutta maakuntalehti jolla on ainakin äkkiä katsottuna ilmeisesti jokin etuoikeus striimata ja tallentaa näitä tapahtumia, oli tietenkin pistänyt julkaisun vain tilaajille- tähtiluokituksen kategoriaan. Siitä tämän kirjoitelman otsikko.
Änkkään nyt asiasta tässä, kun en tuota lähetystä päässyt näkemään, koska digilehden tilaukseni katkesi pari päivää aiemmin. Katkaisin sen, ties monennenko kerran, laittaakseni tauolle ja palatakseni ehkä taas jossain vaiheessa tilaajaksi. Katkolle laittamisen ajankohta määräytyi laskutusjakson mukaan, ei hetken mielijohteesta. 17 euron kuukausimaksu ei siten rasita lokakuun kuukausibudjettiani, vaan on käytettävissä ehkä johonkin paheeseeni. Pari kuukautta uutispimennossa kärvisteltyäni, saatan jälleen tarttua tarjoukseen ja pistää tilauksen päälle. Niin on käynyt ennenkin.

Selailen somea ja kurkkaan edelleen maakuntalehden sovellukseenkin, jota en tällä kertaa poistanut puhelimestani. Jotkut jutut ovat muillekin kuin tilaajille. Vain tilaajille- artikkelit ovat merkityt tähdellä.
Seuraan muitakin tiedonvälittäjiä, mutta maakuntalehden huippu-uutiset striimauksineen eivät ylitä uutiskynnyksiä samassa määrin. Kaupungin tiedotuslinja saattaisi olla toisenlainenkin, mutta maakuntalehteä ja sen myynninedistämistä on ilmeiesti lobattu niin että tilanne on mikä on.
Katsoin kaupungin nettisivuilta talousarvion, joka sinne oli julkaistu heti palloiluhalliäänestyksen tuloksen selvittyä. Pidin näkemästäni, enkä ala änkkäämään sen yksityiskohdista.

Sähkön säästäminen on nyt päivänpolttava asia, kuten joditabletit ja droonien alasampuminen kun niitä on havaittu eri puolilla Suomea kriittisten infrastruktuurirakenteide liepeillä lentelemässä.
Yhdeksi sellaisista mainitsivat liikennerakenteet kuten liittymät ja liikenneympyrät. Mahdoikohan kuvata strategista kohdetta viime viikolla, josta pistin edelliseen julkaisuuni peräti videon. Onneksi droneani ei ammuttu alas haulikolla tai hirvikiväärillä kuten somen kommenttiraidoilla sadat uhoavat tekevänsä, ja metsästäjiä samaan kehoittavat.
Droneen on tosin hirvikiväärillä hankalampi osua kuin linja-autoon. Haulikollakin sitä on vaikea saada alas, jollei satu ihan lähellä lentelemään. Omassa tapauksessani sellainen varmaan onnistuisi, kun lennätyskorkeuteni ovat vaatimattomia. Jätän joditabletit ja niiden tautimekanismiin perustuvat vaikutukset omaan arvoonsa. Kukin voi tutustua asiaan googlaamalla asiallisille sivuile joilla asia kerrotaan. Sähkönsäästämisestä olen hiukan ajatellut asioita, paljon kuluttavien tahojen osalta. Jalkapalloa pelataan lämmitetyllä tekonurmella. Jääkiekko pelataan sm-liigassa tai missä lie mestiksessä ja sähköä kuluu oikein kunnolla. Oma lukunsa ovat uimahallit ja muut palloiluhallit, joista ensinmainittua en inhoa läheskään niin paljoa kuin jääkiekkoa. Jalkapallostakin pidän. Verotukseni ei kokonaisuutena miksikään muutu vaikka sähköä kuluisi julkisessa infrassa miten paljon tahansa. Joten voin unohtaa koko jutun.

 

Kesäkuussa paaluttivat. Eilen (12.10) oli jo näin pitkälle pystytetty ja sisätöitä tekivät. Muutaman kerran pyöräillessäni olen meinannut mennä tuosta taulusta urkkimaan, mikä siihen nousee. Nyt menin, ja sain aasinsillan palloiluhalliaiheeseen. Siksi tämä tähän. Yksiyisen liikeyrityksen padel-halli, joita on noussut viime aikoina monta ympäri Suomea. Onnea ja menestystä. Padel on uusia liikuntalajeja, joita minun on googlattava kun en muuten niistä mitään ymmärrä. Se on jotain johon on yhdistetty tennistä ja squashia.
 

 

 

Ulkoiltiin muutama viikko sitten Väinölän koulun kenttä ohittaen. Ihmettelin tuota maalia, jooka oli jalkapallokentän laidalla. Satuin näkemään pätkän urheiluruutu-ohjelmaa, ennen kun vaihdoin kanavaa. Sielä pelattiin futsal- nimistä palloilulajia, jonka maalit olivat tuon malliset. Taas googlaamaan. Futsal on salijalkapalloa - salfutista josta nimikin on varmaan suomenkieleen johdettu. Oikotietä, kuten dronesta drooni (VMP).

 

Padeli johti minut kesän kuviin. Aittaluotoon avattiin silloin tämä padel-pelipaikka. Uusi Aika- lehden entisiin paino-toimitiloihin. Päätän aiheesta tähän.

Kummalinen kahvilakokemus

Käytiin kaupunginsairaalan labrassa, kun Satasairaalan ja erään toisen Satadiag:in ajat oli myyty loppuun viikoksi eteenpäin. Edellisessä julkaisussani muistaakseni "jännäsin", miten käy kun bussireitilä on kiertotie ja vaihto torilla menee tiukaksi. Hyvin meni ja aikaakin jäi.
Ennen paluumatkaa mentiiin"kanttiiniin" kaffeelle.
Tapansa kullakin, mutta kahvilan toimintatapa oli tai on melko kumma. Kahvia ei voinut itse päästää kuppiinsa, eikä maitoa / kermaakaan ollut tiskillä kahviin itse laitettavaksi. Vitriineissä oli lappu: "älä ota itse - me palvelemme.
Kahvia saatiin tottakai. Palveluhenkilö kaatoi kahvit kuppeihin ja maitoa / kermaa sekaan. Tietäen kuinka paljon (?) Kun ei otettu pullaa kastamiseksi, kysyi että näilläkö pärjäätte. Suklaapatukka ja neek... pusu sopivat mielestämme hyvin ja sopivatkin. Mitä helvettiä se sille palveuhenkilölle kuuluu ?
Vitsinä tai small talkinakin huono. Pusulooran päällä lappu; lisätietoa raaka-aineista kassalla. Allergeenejako tarkoitti vai hä'
Olisi pitänyt mennä kahvilan perimäisen nyrkkaan, kauas kassasta kaffettelemaan. Johtava myyntihenkilö kailotti kaikkea paskaa suureen ääneen ja ohjeisti miesoletettua apulaisekseen katsomaansa toista myyntihenkilöä aika typerällä tavalla. Ei jatkoon. Kiitos ja anteeksi. Pistin arvostelun googleenkin. Yksi tähti.

Lopuksi: Maantiekadulta keskustaan tultuamme muunmuassa taidenäyttelyyn, joka on saanut sekin jossain somessa pöyristystä osakseen. Otin muutaman kuvan, joista olisi tähän voinut muunkin laittaa. Mutta tätä te kuitenkin haluatte. Itseäni ei pöyristyttänyt tai muutenkaan hämmästyttänyt. Hienoja kauniita teoksia, ja sitten näitä tällaisia. Näilläkin taiteellinen viestinsä ja ajatuksensa. Mutta kukin löytäköön omansa

Poikkeuksellisen pitkä tekstipainotus tällä kertaa, eikä yhtään kaunista auringonlasku- tai aalokkokuvaa. Ei aallokkoja, kun tietyistä syistä oleilu kaupunkipainotteista. Mennään saareen kun sen aika on, ja oikeiden syysmyrskyjen.
Oikein rattoisaa lokakuuta kuitenkin !

Oikolukematta - Porissa: 13.10.2022
____
___
__
_
-
.

______________________

Kiertotie

Tarkastelen tässä julkaisussani liikennejärjestelyjä Väinölän liikenneympyrässä. Aihe ei montaa kosketa, etupäässä Outokummuntietä kaupungin suuntaan autolla kukevia. Itse kun en enää autolla ajele, minun pitäisi varmaankin olla hiljaa asiasta. Mutta kun aiheen sain, niin pistän näkyville. Ja koskettaa kuitenkin; yhden perusteellisen kerran, tänään.

 

Pyöräillessäni isoon kauppaan Itäkeskukseen  joskus alkuviikosta, kiinnitin huomioni Mastojentien varteen, Sampolan puolelle johtavan tien risteykseen ilmaantuneisiin kiertotienuoli-merkkeihin. Keltaisella pohjalla musta nuoli. Mitään niihin viittaavaa en silloin nähnyt.
Pari päivää myöhemmin ilmestyi Väinölän liikenneympyrän tähän "haaraan" tiedotetaulu. Ja niin ikään opastenuoli kiertotietä osoittamaan. Koska ympyrästä ulos johtavan tien varressa on vielä yksi siltä pois johtava tie, ei tietä oltu tuosta kohtaa kokonaan suljettu liikenteeltä.

Kurvin takana, kuvan oikean reunan koivun takana on linja-autopysäkki jota käytämme, kun nousemme linja-autoon, mennäksemme kaupunkiin ja edelleen johonkin. Siitä jäljempänä ja syynä tähän postaukseen.
 

 

Kaupungin suunnalta Väinölään päin  näyttää vielä pari päivää tältä. Kyseessä on rautatiesillan tai oikeamin rautatien korjaus tai parannus. Rata johtaa Aittaluodon seisakkeena tunnetun rautatiepaikan ratapihalle, josta rata jatkuu Seikun sahalle. On positiivista, että rataa ylläpidetään.
Edellisen kuvan informaatiotaulussa, kun kuvan suurentaa täyteen kokoon, lukee taulu asettajan nimet: Väylä ja NRC-group. Liikennesuunnittelusta ja -järjestelyistä vastaa kuka tai mikä lie instanssi, jolla on kieltämättä riitttänyt mielikuvitusta liikennemerkkien ja lisäkilpien sijoittelussa ja määrässä.
 

 

Mutta tällainen kiertotien varsinainen liikennemerkki oli jäänyt varikolle tai varastoon. Tai ne olivat loppuneet varastosta. Pyöräilin ja pyöräilen paikan ohi ja kautta miltei päivittäin kaupungin suuntaan. Ja joskus lähestyn liikenneympyrää Outokummuntietäkin.
Näitä ei ollut kummassakaan suunnassa, mikä aiheutti ja aiheuttaa varmasti työmaan loppuun asti U-käännöksiä ja mielipahaa autojen rattien takana. Pyörätie on käytössä, joten pyörällä ja jalankulkien pääsee "vanhaa" reittiä.

 

 

Mutta oma yksittäistapaukseni ?

 

Video
Mielessäni on ollut jo jonkin aikaa mennä ja kuvata dronella video ympyrän liikennevilinästä. Ja tehdä siitä nopeutettu video Youtubeen. Sää oli otollinen muutaman päivän ajan, ja muistin aikomukseni. Aioin ensin lykätä kuvausta siihen asti, kunnes rataremontti on ohi ja ympyrä "vetää" kaupunkiin päinkin. Mutta ajattelin lopulta uudelleen, ja meninkin nimenomaan nyt ja annoin dronen leijua ja ottaa videokuvaa "vajaasta" ympyrästä. Tehosteeksi syntyi edes takaisin liikkuvia autoja jotka harhautuivat suljetulle tielle ja joutuivat palaamaan takaisin.
Originaali oli 12 minuutin mittainen, lopputulos tiivistetty / nopeutettu minuuttiin. Ajankohta aamupäivä, kymmenen jälkeen. Periaatteessa hiljainen aika, mutta liikennettä oli kuitenkin aiheeseen riittävästi.

Toinen "tapaus":  1.6.2020 
Koillisväylän ja Koivulantien liikenneympyrä vetää kiertotienä,  Paanakedonkadun ollessa suljettu.  Liikenneympyrän rakentamisen vuoksi.
Kirjoitin videolle tuon teksitin.  Jaoin videon tuolloin johonkin someryhmään. Hämmästyin saamastani palautteesta, jossa ihmeteltiin että mitä järkeä...  tai jotain. Tapaus palautui nyt mieleeni, joten pistin tämänkin, vertailun vuoksi. Kuka kuvaa mitäkin, paskaako se kenellekään lopulta kuuluu. 

Tähän perjantai-päivään 
- ja kiertotien ainoaan merkittävään vaikutukseen arkielämässäni

Johkaannuin Porin Linjojen nettisivulle, ja tiedotteisiin jossa näkyi tämä havainnekuva. Kiertotiereitti käyttämäämme linjaan 8. Hyvä kun tuli se huomioitua, kun normaalisti käyttämämme lähtöpysäkki on pois käytöstä nyt.
Tänään on matka Kaupunginsairaalalle labraan. Ensin "kasilla" torille, ja sieltä linjalla 43 Maantiekadulle. Samalla linjalla jolla mennään Reposaareen. Vaihtoaika torilla on 7 minuuttia, siis aika siitä kun kasi pysää torilla siihen kun jatkoyhteys lähtee. Meneekö tuon kiertotien vuoksi tiukille?

Löysin yhteystiedon josta kysyä sähköpostitse asiasta. Laitoin kysymyksen, vaikuttaako ja kuinka paljon vaikuttaa aikatauluun. Henkilö vastasi että muutaman minuutin vaikuttaa, ja kehoitti menemään ajoissa pysäkille - kuten vakioneuvo kuuluu Kyyti likel-sivulla ja -sovelukessakin.
Ajattelin että voi nyt hlvetti; siinä hyvä neuvo, mutta mistäpä henkilö olisi voinut kuvitella että minua kiinnosti enenmuuta se, ehdimmekö jatkoyhteyden bussiin.

Kun matkapäivään oli päivä pari aikaa, avasin kyyti likel- ohjelman puhelimessa, ja seurasin "kasin" kulkua reaaliaikaisesti. Alkaen käytössä olevalta pysäkiltä ja merkitsemällä ajat jolloin se oli kulloisessakin paikassa. Loputa torilla.
Ajankohta poikkesi tänään tehtävästä vastaavasta matkasta, ollen hieman vilkkaampaa aikaa. Koululaisia ja kauppa-asioitsijoita liikeellä varmaankin enemmän kuin puolilta päivin jolloin tänään menemme.
Räpsööseen mennessämme on bussi ollut torilla viitisen minuuttia etuajassa, vaihtoaika 7 minuuttia joten sen puoleen tuskin huolestuttavaa tänäänkään. Kiertotie pitkitti tässä kenraaliharjoituksessani torille saapumista 2-3 minuuttia, joten ehdimme melko varmasti vaihtoon.
Otin juhlan kunniaksi ja sisällöntuottamisen elävöittämiseksi ylläolevan kuvan.

Takaisin ympyrään

Google Mapsin kuvat ovat 11 vuotta vanhoja, josta lehtikin teki jutun muutama päivä sitten. Niistä voi havaita ja ihmetellä kaupunkikuvan muutosta muutaman vuoden sisällä. "Väinölän risteykseen" ei niissä ole vielä tehty liikenneympyrää, mutta rakennetun ympyrän keskiössä oleva "patsas" kartalla mainitaan. Siihen on linkki, johon olen laannut "patsaasta" ottamani kuvan, lukuisien muiden lähettämieni joukkoon.  Kuvani googlemapsissa on nähtävissä tätä linkkiä klikkaamalla.

Plarailin netin ortokuvia.  Löysin uudemmen kuvan, jossa ympyrä ja sen keskiö. "Patsaan" teema toistu keskiön istutuksessa tai maisemarakentamisessa hienosti.

Ottaessani videokuvaa, nappasin  pari stilliäkin. Maisemarakennus näkyy kuvassa. Heräsi ajatus palata paikalle jonin hiljaisena aikana, sunnuntaina kirkonmenojen aikaan, ja pistää drone ympyrän keskiön ylle ja ottaa kuva kohtisuoraan alas. Mutta onko siinä "järkeä" kun edelläolevasta ortokuvastahan sen näkee. No....  jos kelejä vielä on niin miksei. Pimeällä se olisi varmaan näkynä hienompi, mutta inhoan dronen ennättämistä pimeän aikaan kun sitä ei kunnolla tai oikein ollenkaan näe - missä se lentää ja miten laskeutua. Jotkut ledit olisi hyvä juttu dronen pohjassa. Onsiinä lamppu persiissä, mutta olematon sellainen ja vain taakse päin. Dronekuvaaminen on muutoinkin aika ahdistavaa hommaa, jos asiaa hiukankin laillisesti suorittaa.

Lopuksi loppukevennyskuva  -  saivartelevan jaarituksen kevennykseksi

Älä ruoki rottaa.  En ruokkinut hyvin kesyjä pulujakaan.
Askokylän kentän tuntumassa, Herralahdenpuisto.

Porissa: 7.10.2022
____
___
__
_
-
.

__________________________________

 

Vesileima onkin mainos

Miksi tai mitä tällainen bloggaus, kun eilenhän "tänne" julkaisin viikoittaisen katsaukseni ?

Mielijohteesta, kun istuin parvekkeella kolmannella aamusavullani ja totesin taivaan olevan aivan sees. Aurinko oli nousemassa, ja naakat lähdössä töihin vaikka on lauantai. Säätiedote / -ennusteet kertovat että sateinen päivä. Eikä mitään selkeyttä pitäisi vallita.
Puoli tuntia - nyt; kuvan oton jälkeen, auringon noustua vähän ylemmäs horisontista, tuon  vastapäisen kerrostalon yllä näkyykin jo aamurusko-päivän paskoa. Toivoin jo ennusteiden olevan pielessä, mutta eiköhän sadetta ala syntyä kun päiväksi edetään.
Mitä siitä; satakoon. Mutta kaupasta täytyisi makkaraa, kun tapana on siellä käydä päivittäin. Pitää muuttaa tapoja talven tullen. Makkaraa useamman päivän tarpeiksi, säähän ja muuhun uhkaan kotivarautuen.

Mutta tuohon kuvaan. Otin sen puhelimella. Mutta tavallisesta poiketen eri asetuksilla kuin yleensä. Menin asetuksiin, vaihdoin laadun täydestä vähän vajaammaksi ja pyysin  lisäämään kuvaan vesileiman. Kuvittelin että kuvaan tulee päivämäärä ja aikaleima, kuten filmiaikana joissakin kameroissa oli hienoutena "deittiperä". Nykyaikana sillä ymmärrettäisiin aivan jotain muuta, mutta silloin deitti merkitsi päivämäärää. Englanniksi date.

Mitä vielä! 9:16 kuvasuhteisen, pitkältä sivultaan 4624 pikselisen kuvan vasempaan alakulmaan tuli vesileima. Muta sen informaatioarvo on 0. Kertoo että kuva on otettu Samsung:in quad- siis nelikamerasysteemillä. Ja puhelin on mallia joka leimassa näkyy. Mainostaa puhelinta!
Vesileiman käyttäminen jäi tähän yhteen kertaan. Melko varmaan 9:16 kuvasuhdekin. Jos jotain muutakuin 3:4 kuvaa tarvitsen, niin pistän laajakuva-asetuksen tai -moodin tappiin saakka. Digipokkari osaa pistää kuvaan deitin niin kuin filmikamertkni aikoinaan, jos sen haluaa.

Tuohon se piti pistää photarilla, kun sen siihen halusin.  Samalla nettioptimi 2048 pikselin pitkä sivu. Muuta en tehnyt, kun valotus ja sävyt sopivat luomukuvaa tavoittelevaan kuvamakuuni.
Taas tuo luomukuva-termi, joka käsitetään enimmäkseen yhdellä tavalla: puhelimen tai kameran tuottamana kuvana johon ei olla kajottu siinäkään tapauksessa että se on aivan rectumista: kirkuva ja rääkyvä kiiltokuva. 

Kun nyt postauksen laitoin, niin samalla pari kuvaa eiliseltä iltapäivältäkin

Olen miettinyt (en päätäni puhki) että jonkinlaista vuodenajan seuraamista kuvamuodossa täällä kaupungissakin. Kiipesin puoli kerrosta ylemmäs, ja tämä kuva kokeeksi. Tai ainakin talteen ruska-syysnäkymästä. Kyllähän tuota voi jatkaakin, kun maisema ja sävyt etenevät. Mutta ei jokapäiväistä kuten ennen.

Sisäpihalle istuttivat, luullakseni syyshortensia nimisiä kukkasia. Yksi on ehkä kevät- tai kesäversio.

Näkymä Väinönraitille, jossa korostuu vaahteroiden värikkyys. Taustalla asukastupa jonka yhteydessä toimii pyöräpaja, jonka palvelua voin varauksetta suositella. 

 

Sama näkymä pari viikkoa sitten: 19.9.2022
Mutta kuva instagram- 1:1 - neliösuhteeseen rajattuna

Alkanutta viikonloppua kullekin (!)

Porissa: 1.10.2022
__
__
__

_____________