Lokakuun kulutusta

 

Lokakuu alkaa olla jo lopuillaan. Kulunut melkein varkain. Otsikoin kirjoiuksen ensin: "Mitä sähkö on", mutta vaihdoin lokakuuksi kun ensin ajattelemani muistutti plagiointia. Mitä sähkö on- niminen kirja löytyy hyllystäni. Sen on kirjoittanut porilainen kirjailija; Juha Sepppälä. Häntä kutsutaan kirjailijoiden kirjailijaksi, mestarillisen lauseenmuodostustapansa vuoksi. Moni yrittää ottaa hänestä mallia, joku onnistuukin. Suosittelen tutustumaan, jos kirjoittaminen askarruttaa ja / tai tyyli on hakusessa.

 

Mutta tähän lokakuun puolivälin aikaan. Aloitan eilisestä, torstaista. Paluumatkalla Reposaaresta kaupunkiin. Pengertiellä, jota meripenkaksikin kutsutaan. Horisontissa Mäntyluodon satama ja sinne nouseva rikasteen käsittelylaitos, tai hallirakennelma. Räpsy puhelimella bussissa. Yyterin mainosteipauksin varustetussa bussissa. "Y" kruunuineen.

 

 

Kuvakaappaukset puhelimen näytöltä, kollaasiksi liitettyinä. Kyyti likel- sovelluksesta, jolla ostan matkalippuja, suunittelen matkustamista ja niin edelleen. Tässä meno saareen ja paluu saaresta, jatkoyhteyksineen torilta Väinölään ja Saareen.
"Päiväseltään" tehty käynti saareen mahtuu viiden tunnin lippuun. Perillä ehtii olemaan puolisentoista tuntia. Linja-auton penkillä kuluu kaksi ja puoli. Mennessä vaihtoa seuraavaan autoon joutuu odottamaan hiukan yli puoli tuntia. Paluumatkalla jatko lähtee viisi minuuttia ensimmäisen saapumisesta torille.

Katsoin aiempaa vaihtoehtoa, siis aikaisemmin päivällä - aamupäivällä lähtevää. Se ei sopinut viiden tunnin lipun "sisään". Meni kymmenkunta minuuttia pitkäsi, ja jatko ei mahtunut aikaikkunaan. Porin linjoilla on lippuvalikoimassa 24 tunnin lippukin, kolme euroa lisää 5 tunnnin lipun hintaan. Ihan kohtuullista, jos menisi yön yli kestävälle käynnille kaupungista räpsööseen.

 

Linja-auton reitti kaupungista (torilta) Reposaareen kulkee Vähärauman, Uasoorin, Pihlavan, ja Uniluodon kautta. Laittauduin istumaan paarpuurin puolelle, jotta voisin napata kuvan Tikkulan liikenneympyrän keskiössä olevasta perinnenäkymästä. Ympyrä on Maantiekadun päässä. Mennessä vastavalo oli melkoinen, ja tulitikkuja kuvastavat symboolit jäivät puiden taa. Pylväshaapoja lienevät.
Ikkunan läpi puhelimella otettu kuva ei lupaa suuria, mutta selvää saa.
 

 

Paluumatkalla ympyrän toisella puolella. Tikutkin näkyvät, kun paremmin katsoo. Pistin varmuuden vuoksi puhelinkameran asetuksista laajakuvatoiminnon päälle, heikommalla laadulla. Mutta se mahdollisti "moottoriperätoiminnon" käyttämisen. Tarkennus ennakkoon ennen ymyrään ja kierroksen aikana sarrrja. 30 kuvan joukosta tämä. Liike-epäterävyyttä, mutta olkoon.

 

Ennen saaresta lähtöä, pysäkille mennessä, arkistokuva talteen Satamapuiston "tilanteesta". Ku ruska alkaa olla mennyttä ja lehdet puista. Näitä vastaavia eri vuodenaikoina otettuja on minulla tallessa varmaankin kymmeniä. Nyttemmin niitä tulee tai on tullut harvakseltaan, kun saareesa olo jäänyt olosuhteista johtuen vähäiseksi.

 

Torirakennuksen seinustalle oli asennettu lisää penkkejä. Puupintaisia, lämpimämpiä istua kuin kaksi alunperin laitettua. Iloitkaamme siitä.
Käyntini saaressa oli syynä talvivaatteiden noutaminen. Varustauduin siihen isohkolla kassilla. Odottaessani bussia, laskin kassin penkille ja istuin itse sen viereen. Maahan sitä ei iljennyt laittaa, kun penkkien edustat olivat rä'ittyjä. Siis räkää. Joillaki on tapana syljeskellä tasaisin väliajoin, minne milloinkin. Kauppahallissa taitaa edelleen olla kyltti, jossa imoitetaan lattialle sylkemisen olevan ellei kiellettyä niin ei suositeltavaa.

Saarireissullani tapahtui bussissa istuessani, että lähistöllä istui kaksi esiteini-ikäistä fiksusti ja muodikkaasti pukeutunutta tyttöä-oletettua. Toinen heistä selkä menosuuntaan-penkillä. Edellisen kuvan räkäjuttuun liittyen kerron, vaikkei ehkä pitäisi.
Alkumatka kului heidän keskisen juttelun merkeissä. Kolmasosan kuluttua matkasta, he hiljentyivät plaraamaan puhelimiaan. Minuun nähden vastapäätä istuva alkoi varmaankin ajatuksiinsa ja puhelimeensa kaiken huomionsa kiinnittäen puhdistaa nenäänsä. Kaivaen pikkusormi rystystä myöden ensin toisen sieraimensa. Ja vaihtaen sitten puhelimen toiseen käteensä, ja toisen sieraimen vuoro toisella pikkusormella. En minä häntä koko ajan tuijottanut, älkää niin ajatelko!
Mutta kun puhdisti sormensa räkätapit suuhunsa, ja varmaankin jokusen puhelimen näytöllekin. Lopuksi pureskeli antaumuksella vielä kynnenalusetkin. Ensivaikutelma voi pettää. Älkäämme tehkö johtopäätöksiä liian hätäisesti. Yök joka tapauksessa, vaikka olen melko paljon paskaa, räkää ja vähän yrjöäkin nähnyt. Katselin suurimman osan aikaa maisemaa, ja pienen osan aikaa somea jotta matka taittui joutuisammin.

  

 Sähköä ja muuta viikkonäkyä

 

 

Menen aika-ajoin Oomi online- palveluun, ja katso miltä päivittäinen sähkön kuluminen näyttää pylväsdiagrammissa. Siitä neäkee, onko saaressa asiat sähkön kulutuksen osalta kunnossa; jääkaappi ja pakastin ehjänä ja niin edelleen. Käppyrät näyttävät minimaalista kulutusta, ei niistä enempää.
Onlinepalvelussa näkee myös laskunsa, ja voi maksaa niiden viivakoodeja skannaten mobiilipankissa. Paperinenkin tulee, mutta se tulee sinne silloiin kun tulee.
Otin pari kuvakaappausta laskulistoista. Viimeaikaiset ja aiemman asuinpaikkani vastaavat.
Saaressa asumisen jälkeinen aika on näkynyt laskujen loppusummissa vähemmän kuin arvelin. Kulutus ei aiemminkaan ole ollut paljoa enempi kuin nyt. Vertailu saunalliseen 4 huonetta ja keittiöön, kolmen hengen talouteen ei ole oikeastaan asiallista. Mutta käsityksen suuruusluokasta saa. Kauhuskenariot tulevan talven sähkökatastrofista mediassa eivät osu minuun.

 

 

Keskusaukion infratyö on edennyt. Tämä kuva 18.10.
Eilen kun palasin bussilla kaupungista väinölään viiden maissa, aidat oli poistettu ja aukiolle pääsi jo.
Seuraavalla kerralla kun kaupunkiin, paremmalla ajalla, niin kuvaa talteen ennen kun talvi tulee. Ja miksei talvellakin.

Eteläranta on suurimmalta osaltaan suljettu liikenteeltä. Jokikeskus-työmaa etenee.

Aittaluodon vanha venevalkama on ruopattu ja rannan penkat ehostettu. Vanha patosilta luukkuineen on hieno.

 

 

Palasin taidenäyttelyyn: Ars Pori, kauppakeskus Isokarhussa lokakuun loppuun asti. Kun oli pari tuntia aikaa kulutettavana kaupungilla. Tämä näkymä tallentui, kun visuaalisesti sopi silmääni. Valotuskin onnistui kohtuullisesti, kun puhelimen tarjoama korjasi vähän alas päin. Tuttava-kaveri joka valvoo näyttelyä, kertoi että yksi sadasta nyrpistää nokkaansa ja 99 muuta katsojaa riemastuu ja ottaa kännyällään kuvan.


Varoitus !  Mikäli järkytytte  ulkoisia sukupuolielimiä symboloivista kuvista / veistoksista, lopettakaa lukeminen ja rullaaminen tähän.
Muussa tapauksessa jatkakaa alas päin:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
::
:
.............

Minähän varoitin.

 

Olen vegaanidenialisti. Ilmastonmuutosdenialisti. Sukupuolineutraaliusdenialisti. Maski- ja rokotedenialisti. Ukrainansotadenialisti. Poliitikkoja etunimelläkutsuvia vieroksuva vittupää. Ensinmainittu sen takia koska vegaanit toitottavat niin kuin toitottavat. Muusta en enempää avaudu.
Tyydyn kiusaamaan itseäni Twitterissä. Sinne ei kukaan tuntemani mitään kirjoita. Satakunnan kansan tai ylen somevirtaa ei kukaan kommentoi.
-- ostin silti Finlandia-marmeladia.
Lukeekohan monikaan enää tätäkään. Lukee. Siksi tämäkin perjantainen laikurin päiväkirjamerkintä.
Hyvää viikonloppua, ja kaikkia muitakin viikonpäiviä.

 

 

Porissa: 21.10.2022
____
___
__
_
-
.

 

____________________