lauantai 28. heinäkuuta 2018

Ihmisiä suviyössä


Kuunpimennys - täydellinen

Eilen oli täydellinen kuunpimennys. Sen syvin vaihe oli kello 23:22, Porin aikaa.
Minäkin laittauduin valmiiksi, kameroineni Ruosniemen hiihtokeskuksen laelle. Kuun pimennys oli kuitenkin niin täydellinen, ettei sitä näkynyt ainakaan valitsemallani tähystyspaikalla jota hehkutin jossakin somepäivityksessäni Porin korkeimmaksi kohdaksi. Tässä aamusella kuvia plokkaillessani aloin miettiä, onko sittenkään. Mieleeni tuli hämärä muistikuva jostakin muusta paikasta, joka on vielä korkeampi.
Googlaamaan, ja karttoja tutkimaan. Paikka löytyi helposti, siis Porin korkein kohta on Poosjärven luoteispuolella, kiimakallioilla. Korkeus merenpinnasta 50,7 m.
Koordinaatit: 61º 40.984' P  ja  21º 48.233' I

Mutta kuinka korkealla on Kukkulakallion laki ?
Kartoille tutkimaan:



Kukkulakallion, eli Ruosniemen hiihtokeskuksen huippu on 37, 6 metrin korkeudella merenpinnasta.
Kahvilarakennuksen edusta, josta lähdin rinnettä kapuamaan (ja meinasin läkähtyä viimeisellä kolmanneksella, melkein hävetti) 10,4 metrissä. Korkeuseroa rinteessä on näin mitattuna 27 metriä. En viitsi laskea nousuprosenttia.




Entä "ankkalampeen", eli Ruosniemen vanhaan kivilouhokseen rajoittuvan Kannistonkallion korkeus: mittasin senkin samalla, kun kartalla olin. 


 39, 5 metriä merenpinnasta. Pari metriä korkeampi kuin hiihtokeskuksen laki.
Mutta yli 11 metriä matalammalla kuin Porin korkein kohta Toukarissa.








Kirottu louhoksen kallioseinä


Kävin heinäkuun alussa ensimmäisen kerran Ruosniemen louhoksen "huipulla". Näkymä sieltä on hieno. Mukanani oli "vain" kännykkäkamera, mutta silläkin sai jonkinlaisen kuvan näkymästä.
Aukko sivistyksessä on tukittu, mutta kuvaamaan pitää mennä uudemmankin kerran. Kunhan tuo helle .. .



Kirottu ??
Minusta on alkanut tuntua että louhoksella on jokin kirous,  kun en ole sen kallioseinämästä saanut millään kunnollista tai edes tyydyttävää kuvaa filmille. Olen käynyt monta kertaa, monen kameran ja linssin, ja filmin kanssa "kohteessa", ja tähän asti tuloksena pelkkää kuraa.
Ylläoleva kuva ainoa edes hieman suuntaa antava, mutta sekin melkoisesti photoshopattu jotta julki kehtaa laittaa. Harjoitukset jatkuvat.


Otsikko sanoo että ihmisiä . . .

Niin: Kuunpimennystä kiipesi katsomaan melko mukavan kokoinen joukko ihmisiä. Kuvasin paremman puutteessa auringonlaskua. Ne kun ovat kovasti "huudossa", vaikka mitä merkitystä sillä on. En ole koskaan paljoa innostunut auringonlaskuja kuvaamaan, mutta ihmisiä niidenkin edestä.

Otin kuvat auringon laskusta, ja vähän ennen pois lähtöä muutaman "lonkkalaukauksen" ihmisistä.
Niinsanottu katukuvaus valokuvauksen alueena on aina kiehtonut ja kiinnostanut minua. Ehkä eniten kaikista. Nämä eivät ole varsinaista katukuvaa, mutta sinne päin kuitenkin. Älkää pahastuko, jos olette joutuneet kuvaan.






.






Ja lopuksi ne "pakolliset auringonlaskukuvat"








 Kaukaisuudessa Meri-Porin teollisuutta. Illan jo hämärryttyä






Porissa: 28.7.2018
.
..
...
..
.

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Mätäkuun juttuja



 

Aluksi kamera / valokuvausosio.
Hyppää yli, jos mätäkuu kiinnostavampi 

 

Edellisessä kirjoituksessani kerroin, että palkkikamera (se "haitari) lähti uudelle omistajalle. Tai oikeastaan se meni myyjälle joka myy sen edelleen, melko varmasti ulkomaille. Vihjailin kirjoituksen lopussa tilalle tulevasta kamerasta, jolla olisi minulle ennenkaikkea mentaalinen eli henkinen merkitys kuvauksessa. Olisiko sillä myös kuvanlaatuun vaikutusta? Tuleeko sellaisella parempia kuvia?


Kuvaparissa oikeanpuoleinen Rolleicord (model Va 2) korvasi palkkikameran. Vasemmanpuoleinen, kotelossa oleva Yashica (model A) oli minulla ennestään keskikoon filmikameran virkaa tekemässä.
Yashica on melkein täysi kopio Rolleicordista. Koko, ulkonäkö ja painokin jokseenkin samat. Ja toiminnan yksityiskohdat. Tarkennuspyörä on Yashicassa eri puolella kuin rolleissa. laukaisin on erilainen. Rolleicordissa on kuvalaskuri kameran kyljessä, filmikannessa ei ole kuvanumeron "kurkistusaukkoa". Rolleicordissa on paikka lankalaukaisijalle, Yashicassa ei. Yashicassa on salamakenkä, tai paikka salamalle, Rolleicordissa ei.

Maalasin Yashican nimikilven mustaksi. Itsetuntoni on vahva, mutta joissakin asioissa olen hieman turhamainen (hymiö). Kun joku kameroista inan ymmärtävä, tai menneen ajan muistikuvia omaava näkee kaksisilmäisen peiliheijastuskameran, haukkumanimeltään kottaraispöntön, kuuluu usein kysymys "onko se rolleifleks?". En tiedä auttaako tuo mustaksi maalaaminen tai vaikuttaako se vielä enemmän kysymiskynnykseen.

Rolleiflex on kamerana käsite, standardi. Kaikkien kaksisilmäisten esikuva.
Miksi en siis hankkinut "flexiä" vaan tyydyin "cordiin",  joka on sen harrastajaversio ?
Rolleicord eroaa Rolleiflexistä ennenkaikkea filminsiirtonsa ja sulkimen virityksensä osalta. Omaan käyttööni ja kuvaustapoihini nähden edukseen. Rolleiflex joka oli ammattikäyttöön suunnattu, "viritetään" kammesta, jota puoli kierrosta kiertämällä filmi siirtyy seuraavaan ruutuun ja suljin virittyy. Siinä ei ole vaaraa päällekäisvalotukselle, eli filminsiirron unohtumiselle ennen kuvan ottoa.
Rolleicordissa filmi siirretään seuraavaan ruutuun filminsiirtonuppia kiertämällä, ja suljin viritetään erillisellä vivulla. Siinä on edellä mainittu vaara päällekäisvalotukselle, mutta samalla mahdollisuus päällekäisvalotukselle, jos sellaisia haluaa tehdä. Rolleicordissa on kuvalaskuri, ja filminsiirtonuppi lukkiutuu kun filmi on siirretty eteenpäin edellisestä ruudusta seuraavan kohdalle.
Niin kuin monessa "halvassa" ja vähän paremmassakin kaksisilmäisessä, Rolleicordilla ei tarvitse kurkkia filmin taustapaperissa olevia ruutunumeroita filmikannessa olevasta punaruutuisesta "ikkunasta". Sillä ikkunalla on vaara, että kirkkaammassa valossa sen kautta valottuu kuvaan "aurinko". Siitä minulla on kokemusta lubitelin kanssa, josta juttua aiemmassa kirjoituksessani.
Rolleicord ei ole tehty halvemmista osista tai halvemmin menetelmin. Se on vain luonteeltaan enemmän harrastajille suunnattu. Ammatti- Rolleiflexien objektiivivalikoima on laajempi, ja niihin on saatavana tai niitä on saatavana valovoimaisemmalla linssillä kuin cordia. En tosin ole perusteellisemmin asiaa tutkinut. Optiikkaa on monella nimellä tai valmistajalla; zeissiä, planaria, tessaria, Scneideria, ym. Hankkimassani cordissa on Schneider Kreuznachin xenar,  3.5 valovoimalla, joka riittää tarkoituksiini erinomaisesti. Halusin juuri tuolla lasilla varustetun, koska edesmenneessä palkkikamerassani oli vastaava, merkiltään ja malliltaan. Ja olin siihen hyvin tyytyväinen.

Yashicaan verrattuna Rolleicordissa on enemmän valotusaikoja, enemmän valovoimaa, kirkkaampi tähyslasi, ja edellämainittu filminsiirto. Yashica A, joka minulla on edelleen tallessa ja josta en luovu; on mallisarjansa halvin versio. Niin ikään harrastelijoille tai harrastustaan aikoinaan aloitteleville suunnattu. Mutta siinä on menty enemmän siitä missä aita on matalin: Optiikka on melko välttävä laadultaan, ja kuvanlaatu ei ole niin hyvä tai johdonmukainen kuin rolleissa. Sillä on kuitenkin paikkansa, kun kuvaustarpeeni tai tapani ovat mitä ovat, lomoilun tultua osaksi innostuksen kohteitani.



Millaisia kuvat ovat - tässä esimerkit joista osa
kuitenkin melko pitkän "viilauksen" tuloksia. 

 

"Toriparlamentti"
Yashica:lla kuvattu, lomography earl grey- filmille. Kehitetty tunnin kehitysajalla, hyvin miedolla kehitteellä. Tavoitteena rouhea kuva, jonka olen jotenkin saavuttanut ja johon olen tyytyväinen.



Kolme ensikosketusta Rolleicordiin.
Filminä Ilford Delta 100. Kehitteenä kodakin D-76: 

 

Volga.
Saman ikäinen kuin kamera jolla kuva otettu






Camera obscura
"Camera obscura" Kuva upotettu koodilla Flickr-sivultani.
Täysikokoisen kuvan saa näkyviin myös tästä



Edellisistä kuvista poiketen, tämä kuva tehty kuvaamalla negatiivi valotasolta "reprona". Jälkikäsittely mahdollisimman vähäistä, negatiivissa pölyä ja roskaa jota en ohjelmallisesti poistanut.
Kuva Keski-Porin kirkosta.









Mätäkuu




Kallon sektoriloisto on huollon vuoksi pussitettu - sisäinen vääräleukani ja änkyräni sanoo, että se on sensuroitu koko kesäksi, kun homma on pitkittynyt melko suhteettomasti.


Mätäkuu on loppukesästä oleva kuukauden pituinen ajanjakso, jolloin Aurinko on Leijonan merkissä, tänä vuonna 22. heinäkuuta - 23. elokuuta.
Bakteerit lisääntyvät, taudit leviävät nopeammin, ruoka pilaantuu nopeammin, haavat ja naarmut tulehtuvat pahemmin ja parantuvat hitaammin.  




Mätäkuuhun liittyy sanonta ”mätäkuun juttu”. Sillä tarkoitetaan juttua, joka saa tärkeämpien asioiden puutteessa huomiota, mutta jonka todenperäisyys on kyseenalaista. Maakuntalehti ja paikallinen yleisradion sivukonttori uutisoivat menneellä viikolla jälleen uudella Kallon valo / loisto / majakka / pursiseura / jokumuumikä- episodilla.
Kallon majakan tai loiston; kukin kutsukoon sitä valkoista merliikenteen ohjausmerkkirakennusta mieleisellään tavalla, viereen rakensi "Metsolan Erkkinä" tunnettu Kari Hakala tuollaisen kahvipaikan; lasisen pavilijongin jossa voi istahtaa ja juoda kahvia. Kahvia, munkkeja ja muuta mukavaa syötävää voi ostaa vaunusta, joka tuli paikalle viime vuonna (2017)


Paikallisradio ja pari muuta tahoa järjestivät vuosittaisen, ilmeisesti Suomiareena-tapahtumaan läheisesti liittyvän perinteisen äänestyksen positiivisimmasta porilaisesta. Sellaisenkin valitseminen on mahdollista!
Kun näin Kari Hakalan tulleen valituksi, ajattelin että oikeaan osui. Mutta samalla hiipi mieleeni, että saas nährä mitä tulee eteen ihan lähiaikoina: joku vetää kateusherneet nenäänsä ja jatkoa tulee seuraamaan. 


Niinhän kävi: Yle Pori uutisoi ensimmäisenä, että tie kalloon pannaan "katki" pursiseuran venesataman kohdalta. Pursiseura on vuokrannut kaupungin venepaikat kallosta. Pursiseura, ruotsiksi BSF,  on ostanut loiston: siis majakan näköisen rakennelman jossa pitää saunaansa. Pursiseura on ollut iät ja ajat kaupungin vuokralaisena kallossa. En ota kantaa suuntaan enkä toiseen, vaikka minulla sellainen onkin. Ymmärrän kyllä kumpaakin osapuolta.
Tien katkaiseminen hankaloittaisi kahvilayritystoimintaa ja alueen virkistyskäyttöä melko paljon. Kahvilalle saattaisi täytyä ehkä, mahdollisesti, katsoa uusi paikka mäntykallon jostain kallionkolosta. Kallo jakautuu kahteen osaan: mänty- ja kivikalloon, mutta ketä se kiinnostaa. 







Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen (kuvassa keskellä) antoi asiasta  lausunnon Twitterissä, se kun on nykyään niin trendikästä kun Trump  ja kaikki muutkin, rauhoitellakseen kahvilayrittäjää. Siinä luki tarkalleen näin: "Yritä rauhassa Kari Hakala. Kallon kahvila on hieno ja me porilaiset meikäläinen mukaan lukien asioimme siellä mielellämme. Näidenkin asioiden esittelijänä en tunnista uutisankkaa, jonka tämä kuuma kesäpäivä tuotti."

Ei tunnista vai ei tunnusta ?  Tuon voi tulkita kahdella tavalla. Valitkaa omanne. Ja jos asia enemmän kiinnostaa, menkää ja lukekaa asiasta kaikki. Vanha ja uusi.




Epääsosiaalista mediaa - kurjuuden summan on oltava vakio


Porissa oli joka heinäkuinen superviikko. Tänä vuonna erityisen super. Asuntomessut jatkuvat vielä hetken. Mutta suomiareena ja muut jatsit ovat haihtuneet pois. Jokunen katupätkä lienee vieläkin suljettu, kun ravintolat saivat luvan leventää kaljaterassejaan. Pitäähän kaljanmyynti maksimoida kun kaupungissa kerrankin tapahtuu. Rahat pois sieltä mistä ne varmimmin saa.

Tuossa edellisessä kuvassa taivaalle tähyää joukko julkkiksia. Pinkissä paidassaan oikealla pääministerimme, hänestä vasemmalle maikkarin uusi toimitusjohytaja ja vastaava päätoimittaja, sitten jo aiemmin mainitsemani Porin kaupunginjohtaja, ja hänen edessään Hornetin ylilentoa ja kieppejä kännykällään ikuistaa Suomiareenan päätuottaja ja Mediahub:in sisältöjohtaja. Taustalla olevalla kritisoidulla torilavalla on puolustusministeri, mutta hän ei mahdu kuvaan.

Suomiareenan avajaisten ohjelmanumerona oli lentonäytös. Sen antoi Suomen puolustusvoimien 100-vuotisjuhlallisuuksien johdosta lentokone jonka nimi on Hornet. Sain siitä pari kuvaa, vaikken ollut varautunut kuvaamaan. Varautumisella tarkoitan tarkoitukseen paremmin sopivaa kuvauslaitetta. Sain talteen niinsanottuja räpsyjä, mutta kyllä nekin minulle kelpaavat.
Lentonäytöstä ei niin vaan järjestetä, mutta tässä tapauksessa se sallittiin. Reaktio sosiaalisessa mediassa ja lehtien yleisönosastoissa oli odotettavissa: Joku oli herännyt, toisen koira oli peljästynyt, syytettiin militarismista ja venäjän ärsyttämisestä / natoon kumartelusta. Melu oli ollut kamala ja verovaroja kului taas muuhun kuin vanhustenhoitoon.



Pori Jazz-katua ei tänä vuonna ollut etelärannassa. Se oli korvattu Jazz-puistolla kirjurinluodolla, kesäravintolan, lokkilavan, lintuhäkin ja muun sellaisen tuntumassa. Jazz-puisto oli tietenkin pieleen mennyt hanke. Kauppiaat valittivat, shoppailijat valittivat, eläinsuojelijat valittivat, lehtien kolumnistit valittivat. Oli pölyistä, ruuhkaista, kauppa ei käynyt, kalja oli kallista, joku ei päässyt lenkille, roskaakin oli.

Eteläranta kuitenkin suljettiin, aiemmin mainitsemani puolustutvoimien 100-vuotistapahtuman johdosta. Rantaan tuotiin näytille puolustusvoimien kalustoa. Tankkia, "pasia", protoa, kuormuria, raketinheitinalustaa ja sensellaista. Kuvasin montaa lajia. Merkittävin oli kuitenkin tämä Leopard-  höökivaunu. Joka on kuulemma vanhentunut romu, käyttöön sopimaton ja turha, sekä hommattu vain nato-yhteensopivuuden takia. Ja taas neuvostoliitt....  ei kun venäjä ärsyyntyy.
Kun tapahtumapaikka joskus kevättalvella julkistettiin, ja samalla rannan kiveys, kaiteet ja kaikki uudistettiin ja reerattiin hienoksi, oltiin huolissaan että kiveys menee paskaksi kun siihen tankkeja tuodaan. Verorahat haaskuun ja pensselisedän työ, kun kaiteetkin pantiin uusiksi.
Ei mennyt laatotus, kun kadulla ei sellaista ole. Verorahoista en tiedä eikä oikein kiinnostakaan. Pensselisetä pääsi valtuustoon vaalitempullaan, ja voi nyt siellä rauhallisin mielin ajaa etujaan 16 sijoitusasunnon omistajana. Demarina tietenkin.



Jazz-puisto meni kuulemma ennenaikojaan kiinni, kun jazz-sunnuntaina ei enää saanut kaljaa tai metrilakua. Aikoinaan kadulla kuulemma vielä sai niitä sunnuntainakin. Olikohan se joku "pummien puolipäiväinen" silloin ennen kun kaikki oli paremmin. Oliko tavara alennusmyynnissä.
Jazz-ohjelmassa mainittiin että puisto on auki joka päivä lauantaihin saakka. Sunnuntaista ei ollut mainintaa.

No ei se mitään. Kuka siivoo?? 
Järjestävä taho siivosi. Joku urheiluseurakin auttoi, saaden rahaa kassaansa.
Valitettiin, kun pistivät portit kiinni ja ajoivat ihmiset pellolle  -ja siivosivat. Alue muuttui rauhallisena sunnanuntai-aamupäivänä rakennustyömaaksi jonne pääsy kiellettiin. Paikat siivottiin, rakenteet purettiin ja muutama rekka jyräsi sinne tänne. Mene siinä sitten joukkoon koirinesi ja / tai  lastenvaunuinesi!





Lopuksi

"minä vaan kuvaan". Ei minulla ole kuvaa ottaessani, tehdessäni mielessä mikään muu kuin kuva. Kohteen tekemiset ja sanomiset ovat siinä minulle aivan yhdentekeviä. Olen saanut aikaan kuvia joissa on katsekontakti, yhteys kuvattavaan. Niin tässäkin;  monen muun vastaavan saamani kuvan kaltaisessa kuvassa. En bongaa julkkiksia tai VIPpejä. Heitä on a sattunut kohdalle, ei siinä sen kummempaa.

 

Tämä kuva oli hetken somessa, mutta some muuttui niin epäsosiaaliseksi, että katsoin parhaaksi ja kaikkien mielenterveyden kannalta järkevämmäksi poistaa se sieltä. Tähän sen kuitenkin laitan.
Kuin piteeksi tämän kirjoituksen valituslistalle, jollaiseksi kirjoituksen jo ennalta ajattelin.

Helle on halvaannuttanut. Kirjoittaminen, kuvaaminen, kuvanteko, julkaiseminen on nyt vähäistä vaikka tarvetta ja hyviä tilaisuuksia julkaisemiseen on tullut tarjolle. Ehkä syksyllä sitten.
Koittakaa jaksaa!



Porissa: 27.7.2018
klo 13:45
+32°C
.
..
...
..
.
















perjantai 13. heinäkuuta 2018

in memoriam


Harvoin jos koskaan, laitan kuvaa itsestäni mihinkään. Poikkeuksen teen Facebook:in kohdalla, jossa profiilikuvani esittää minua, eikä koiraa tai kissaa, tai lehmää, tai mustavarista. Olen jäsenenä muutamassa ryhmässä, joiden jäsenyyden edellytyksenä on "oikea" profiilikuva. Muuten inhoan kameran "väärällä puolella" olemista.

Tavoistani poiketen latasin profiilikuvaani tuon määräaikaisen kehyksen, sinä päivänä kun jalkapallon MM-kisat alkoivat. Silloin niitä oli kovasti tyrkyllä. Määräaikaisuus päättyy 15.7.2018,  kun Ranska kannanottoni mukaisesti voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden. Sen jälkeen profiilikuvastani katoaa tuo kantaa ottava kehys ja jäljelle jää vain muisto. Muisto kamerasta johon kuvassa nojaan, jonka taakse osittain piiloudun.
Useassa profiilikuvassa joita minulla on ollut, ja jotka ovat jääneet elämään elämäänsä profiilikuvakansiossani, olen kuvannut itseni kameran kanssa. Tai jonkun muun harrastuksiini liittyvän asian tai tavaran kanssa. Niin tuossakin, jonka muistoksi tämän kirjoitelman nyt laadin.



"Elvis has left the building"

 


Kamera johon FB-profiilikuvassani nojaan, on paketoitu kirstuunsa ja lähtee uudelle omistajalle. Taipaleeni sen kanssa jäi melko lyhyeksi ja rajoittui lähinnä kokeelliseen valokuvaukseen, paperinegatiiville ja muulle vastaavalle jaakobnpainille, joka oli hiostavaa mutta jollain tavalla kuitenkin antoisaa ja opettavaista.
Kameran varustukseen kuului myös rullafilmiperä 120 koon filmille. Kuvasin sillä tasan yhden filmin, jonka latasin perään joskus talvella ja kehitin tässä pari päivää sitten. Sitä kehittäessäni päätin että myyn koko laitoksen pois, ellei jotain aivan käänteentekevää tule silmiini kuvauksen tuloksena.


Filmikuvia





Ylläolevat kolme kuvaa ovat Ilford FP4-plus filmiltä skannattuja. Pidän niiden sävyalasta ja tunnelmasta jonka ne välittävät kuvaustilanteesta. Ne eivät kuitenkaan edusta sitä kuvausaluetta tai aihepiiriä josta eniten pidän, ja jonka kuvaamiseen ison formaatin kamera siinä muodossa jona sen tunnen, palkkikamerana, ei sovellu.
Palkilla voi kyllä tehdä taidetta, taidetta ilman lainausmerkkejä ettei mene vinoiluksi kuten nykyään valtaosassa valokuvakeskustelua. Mutta pidän enemmän tilannekuvauksesta ja yllätyksellisistäkin aiheista. Keskiformaatti ja jopa kinokoko "riittää" siihen hyvin.





Paperinegatiiveilta


Filmin käyttöä mielenkiintoisempi kokemus oli kuvata suoraan valokuvapaperille. Esivalotetulle tai -valotamattomalle. Pinnakkaiskokeiluja voi tehdä jatkossakin, ja voihan noita kuvata keskiformaatillakin, siis pienemmillä kameroilla, mutta niitä -siis kameroita täytyisi olla monta.
Saattaa olla että nämä jäävät muistojen kansioon kuten moni muukin sitku-juttu.



Palkkikamera oli pääkäyttötarkoituksessaan: perspektiivin ja terävyysalueen hallinnassa filmiaikana ennen digiä ehdottomasti käyttökelpoinen ja vakavasti otettavan kuvauksen perusväline. Iso filmikoko mahdollisti isot suurennokset ja oman laisensa sävyalan kuvissa. Mutta nyt digiaikana voidaan perspektiivit vääntää suoraan ohjelmallisesti "photoshoppaamalla". Toinen keino onkäyttää objektiivia jossa on suunnilleen samat siirrot ja käännöt kuin palkkikameran "haitarissakin". Mutta nopeammin, helpommin, ja joustavammin säädettävissä kun tuloksen näkee heti.
Niinsanottu (hieno sana) arkkitehtuurikuvaus on merkittävä kiinnostukseni kohde kuvauksen eli aihepiirien joukossa. Sen saan siis "hoidettua" ilman palkkikameraakin. Ja toiseen aihepiiriin pääsen jatkossa perehtymään pdemmällä oppimäärällä, kun saan palkin myynnin myötä viimein hankittua kameramallin ja -merkin jota esikuvani ovat aikoinaan käyttäneet.

Vaikka kameramerkki tai -malli ei kuvaa tee on sillä kuitenkin melkoinen merkitys, ellei muu kuin henkinen ja fiilikseen yhdistyvä, kuvan synnyttämisessä kokonaisuutena kaikkineen. Silloin kun puhutaan valokuvaus- ja kamerakehityksen virstanpylväistä -jollainen minulla mitä ilmeisimmin on huomenna käsissäni. En kerro enkä puhu siitä ainakaan ennenaikaisesti. Puhukoot tulevat kuvat laadullaan ja varsinkin olemuksellaan puolestaan.





Porissa: perjantaina, 13. päivänä heinäkuuta 2018
.
..
...
..
.
 

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Pehmeä tausta kuvissa on muotia

Puhelinkuvia joiden syväterävyysalue on käsitelty jollain snapseedilla, tai kuvia jotka on otettu puhelimilla joissa on useampi objektiivi tai olikohan useampi kamera, näkyy jonkin verran netissä. Katsoin ja tutkein omaa sansungiani (S6-edge), jossa on puhelinkuvaustarpeisiini oikein hyvä kamera, mutta en löytänyt kameraohjelmassa mokomaa toiminnallisuutta. Linssejäkin on vain yksi, sillä puolella kameraa jolla kuvaan. Kameroita on kyllä kaksi, kuten puhelimissa aina. Toisen käytöstä aiheutuu minulle panikkikohtaus, kun näen oman naamani kam... puhelimen ruudulla. 



Bokeh tai syväterävyys


B
okeh on valokuvaustermi jolla tarkoitetaan tausta-alueeltaan epäterävän / pehmeän kuvan tausta-aluetta, josta pääkohde irtoaa korostuneena. Bokeh:in "laatua" haetaan erilaisilla objektiiveilla ja polttoväleillä. Jotkut ovat mieltyneet siihen, että epäterävässä taustassa elää valopisteitä.






Testailin varhain keväällä M42 kierteistä Pentacon- merkkistä objektiivia, tavallisen digikameran nokalla. Se on varsinainen "bokeh-velho"




Myös neuvostoliitossa valmistetut Helios-objektiivit ovat tunnettuja "bokeh-maailmassa". Tässä ehkä vähän kärjistetty esimerkki.


Se niistä. Puhelinkuvien tehosteena käytetty epäterävä tausta on jollain tavalla vaikeampi tehtävä. Ohjelmallisesti se lienee yhden napinpainalluksen takana, mutta miten sen voi saada hallintaan.
Unohdan koko jutun, siis ohjelmallisen puhelinkuvamuokkauksen.



Kun aukkoa pienennetään, kasvaa syväterävyysalue. Kuva voi olla tarkka metristä äärettömään.
Mikäs sen helpompaa kuin ottaa sellainen kuva ja blurrata, eli sumentaa photoshopissa haluamansa alueet. Helppoa, tylsää, tasapaksua ja teennäistä. Jokin puuttuu kuvasta tai jotain on menetetty.
Filmiaikana käyettiin suodattimia joissa oli osa sivelty vaseliinilla. Tai blurrattiin jollain tikulla heiluttelemalla pimiössä vedostettaessa.



Tilt & Shift

- eli objektiivi jonka optinen akseli on käännettävissä ja siirrettävissä. Siirtoa käytetään varsinkin rakennusten kuvaamisessa, kun halutaan nurkkien olevan suorassa ja pystysuuntaisten pintojen pystysuunnassa eikä "selällään" .
Käännöllä (tiltillä) voi hallita syväterävyysalueita sekä vaaka- että pystysuunnassa. Joillakin pirun kalliilla malleilla molempia yhtä aikaisesti.
Tähän voi todeta, että photarilla nuo kaikki onnistuvat helpommin ja varsinkin halvemmalla. Niin varmasti, mutta jossain määrin kuvanlaadun kustannuksella.

Katsotaanpa miltä tiltattu kuva-ala näyttää:


Lähtökohtana T&S objektiivilla, ilman kääntöjä otettu peruskuva. Aukko 8, jotta syväterävyyttä saadaan. Enemmänkin voi himmentää, mutta taas tulee kuvanlaatu vastaan. F8 on hyvä "yleisaukko"



"Tiltattu" kuva, samalla himmennyksellä kuin edellinen. Tausta pehmenee mutta kuva pysyy luonnollisempana, silmän näkemän kaltaisena.


Lopuksi toisinpäin käännetty, ylöspäin kallistettu objektiivi ja aukkoa suuremmalle. Kuva-alalta saa teräväksi tai epäteräväksi juuri haluamansa alueen tai alueet, eri kallistusten ja aukkojen yhdistelmiä käyttämällä.
En jaksanut virittää palkkikameraa tähän aiheeseen. Sillä olisi voinut demostroida laajemmin.



Kuvaustilanne


Kamera, objektiivi, jalusta ja kukkapenkki




Puhelin, gimbaali (vakaaja), monopodi (yksijalka joka viritetty jalustaan), ja selfiekeppi kaukolaukaisijana. Kuvattu T&S:llä täydellä aukolla





Palkkikameran korvike


.
..
...


...
..
.



Infrastruktuuria ja huveja

Aloitan tämän kirjoitelmani ja kuvantuputukseni, palaamalla edellistä blogikirjoitustani (18.5.2019) edeltävään päivään: 17.5. jollo...