28.11.19

wikipediaa -mediaa ja kuvauskilpailua


huom: kuvat suurenevat klikkaamalla ja alleviivatut linkit avautuat uusiin ikkunoihin


Että mitenkä tämä ilmatorjuntatykki liittyy päivän aiheeseeni ?



Olen puuhastellut, melkeinpä voi sanoa että uurastanut tällä viikolla Wikipedian kimpussa. Täydentänyt kuvillani luetteloa Porin julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä.
Sivulla, muiden joukossa on luetteloitu muistomerkiksi myös tuo Sampo-Rosenlewin erään teollisuusrakennuksen katolle asetettu ilmatorjuntatykki. Entisen Rosenlewin konepajan alueella valmistetaan nykyään leikkuupuimureita, ja jonkin verran harvesterejakin - siis metsäkoneita.
Tämä kuva meni wikipediaan wikimedian kautta, johon sen latasin. Minulla on tykistä aiemminkin ottamiani kuvia, mutta kävin vartavasten ottamassa ajantasaisen kuvan julkaisua varten.

Wikipedia on julkaisijan kannalta melko vaativa "alusta". Vaikka se on kehittynyt visuaalisempaan suuntaan, pitää joissakin tilanteissa sukeltaa kevyen koodauksen maailmaan, saadakseen  asiallisen ja hyväksyttävän lopputuloksen. Valvonta on tiukkaa mutta täsmällistä. Heikkohermoinen heittää melko äkkiä pyyhkeen kehään,  jatkaa kuviensa jakelua Facebookissa ja haalii tykkäyksiä.
Mutta jos jaksaa pinnistää ja tekee niin kuin neuvotaan tekemään, saa kyllä myönteistäkin palautetta osakseen. Kun en heti haistattanut ja lähtenyt ovet paukkuen, pääsin "autoseulottujen" listalle. Eli julkaisuni menevät suuremmitta tarkistuksitta suoraan läpi. En siis ole "vaarallinen" sisällölle.




Uusintakuvalla kilpailuun



Tämä kuva esittää Pormestarinluodon entisen kaupan nurkkaa. Nappasin sen syyskuisella pyörälenkilläni, Ajapaik-sovelluksella, jossa kuvataan vanhan kuvan päälle ajankohtainen uusi näkymä. Tämä "tapaus" on yksi paristakymmenestä kuvaamastani, ja homma jatkuu edelleen.
Tuon linkin sivulla klikataan vanhoja kuvia, ja ikkunaan aukeaa sekä vanha että uudelleenkuvattu näkymä. Kauppakuvan tapauksessa tällainen.


Syyskuussa oli käynnissä Wikipediaan liittyvä wiki loves monuments- nimeä kantava jälleenvalokuvauskampanja, ja samalla kilpailu. Kilpailuun en oikeastaan kiinnittänyt huomiota. Kuvasin vain muuten kohteita joita oli listattu ehdokkaiksi. Muuta en tällä kerralla kuvannutkaan kuin tämän. Ja unohdin koko asian.

Viime viikolla sain sähköpostin, joka herätti minut. Sain kutsun Kansallismuseoon Helsinkiin, palkintojenjakotilaisuuteen, jossa palkitaan tuon monumentti-kuvauskilpailun. Olin päässyt ylläolevalla otoksellani kilpailun "kadonneet paikat" sarjan finaaliin. Tilaisuus on huomenna (29.11.). Matkat ja kaikki olisi korvattu, mutta vastasin kutsuun, etten ehdi.

Eilen tuli toinen viesti: Ilmoitus kilpailun voitosta, jaetusta ensimmäisestä sijasta erään toisen kuvaajan kanssa. Kirjapalkinto tulee postissa, ja toinen sähköisessä muodossa; lahjakortti valokuvaustarvikeliikkeeseen, tässä tapauksessa Rajala Cameraan, tai sen "pro shoppiin".
Ei se mitään: Myyn lahjakortin 30% alennuksella jollekin sitä tarvitsevalle. Itse en tarvitse enää mitään alaan kuuluvaa tavaraa tai tarviketta. Minulla on niitä liikaakin, osa hyllyn tai kaapin täytteenä.
Mutta onhan se mukavaa kun tapahtuu tällaisia.


Kuivahkon päivityksen lopuksi vielä pari Wikipediaan/ -mediaan liittyvää linkkiä.
Lähinnä itselleni muistutukseksi, mutta jos kiinnostaa niin...








Porissa: 28.11.2019
____
___
__
_
-
.





22.11.19

asemalla



Lähdin asioille, ja kun liikkeellä olin menin asemalle "hengailemaan". Kamerakin oli mukana joten sieltä nyt blogia. Asemalla tuli poikettua kesällä ja syksyllä usein, polkupyöräillessä. Autolla siellä tulee käytyä harvemmin, vaikka hyvin voisikin kun kaupungissa päivittäin käy.


Rauatieaseman ovet ovat auki odottaville. En tällä kertaa jäänyt odotustilaan, enkä siellä kameraa silmilleni nostanut, koska tilassa oli henkilö odottamassa. Jos hän oli lähdössä seuraavalla lähtevällä, hänen odotustilansa odotustilassa muodostui melko pitkäksi. Olin paikalla noin kello 10:45.



Lähtevistä junista informoidaan aseman ulkopuolella olevalla näytöllä. Odotustilassa olevassa isommassa näytössä saattavat olla nähtävillä saapuvatkin. 



Lipunmyyjä




Kuten kymmeniä kertoja aiemminkin, otin kuvat ratapihalla olevista vetureista. Sikäli kun tai jos tieto jotakuta kiinnostaa, näiden deevereiden litterat olivat: 2607, 2535, ja 2553.



Litteralla tarkoitetaan tässä tapauksessa veturin numeroa (2607), ei siis varusmiespalvelusta suorittavan henkilön lomajunalipun historiallista nimitystä. Deeveri- nimitys tulee puolestaan veturin tyypistä: Dv12. Googlaamalla Dv12, löytää melko nopeasti kaikkien deevereiden tiedot, ellei uskalla mennä tyyppikilvestä lukemaan.
Tämä yksilö on valmistunut vuonna 1974, Valmetin Lentokonetehtaalla. Tyyppikilvessä lukee myös että se on  mallia SV12, mikä on minulle uusi ja vieras asia. Asia joka minun pitää itselleni selvittää.



Ratapihalla odotti tulevia tehtäviään myös pari Sr1- sähköveturia. Niitä sanotaan myös kaalihäkeiksi, sähköryssiksi, ja siperian susiksi. Sr1:n jälkeen radoille tuli Sr2, se marsun näköinen. Ja aivan viime aikoina, tosin vielä harvoin täällä Porissa nähty (itse en ole vielä päässyt bongaamaan ainuttakaan, kun olen ollut paikalla "väärään" aikaan) Sr3, eli Vectron joka on VR:n uusinta vetokalustoa.
Näiden kuvassa olevien numerot ovat 3009 ja 3085, joka tieto on erinomaisen tärkeää.



"susiparin" vierellä, parin raiteen päässä neljäs deeveri: 2755, joka hurisi mukavasti tyhjäkäynnillä. Välillä sen peräosassa (tästä kuvakulmasta katsoen) kävi jokin erillinen moottori, ehkä paineilmaa kehittäen. En tunne tarkemmin tekniikkaansa, kun olen vain tällainen kuvamuodossa-rautatieharrastaja.



Porin rautatieasemarakennus.





Aseman ja kampuksen seudulle on noussut uusia kerrostaloja. 




Ratapihan alla on promenaditunneli, joka johtaa asema-aukiolta Satasairaalan (ent. Satakunnan keskussairaala) tuntumaan. Se alittaa myös valtatie 2:n. Laiturilta pääsee tunneliin myös hissillä.



Rohkenin painamaan hissin kutsunappia. Nappia jonka olen nähnyt monta kertaa, mutta en ole tullut painaneeksi. Ja katso! Se toimi, tuoden hissikorin eteeni. Ovet avautuivat ja astuin hissiin. Painoin nappia nmero yksi. . .



... ... ....   ja päädyin sinne mihin oli tarkoituksenikin. Tässä hissin ovi tunnelissa . . .




 . . .  siis Promenaditunnelissa, asemalaiturien alla. Kuva sairaalan suuntaan


Raput aseman nurkalle



täytyyhän sitä joskus, kun tilaisuus tulee ottaa . . .



He ovat menneet naimisiin. Ovat ymmärtäneet.




Vilkaisu alas




Noustuani raput, tulin aseman edustalle. Matkakeskus jota on paljon parjattu. Henkilöt tuijottavat somejaan, linja-autoa odottaessaan. Otin hetkestä useita kuvia, joista näytille vain tämä kuvakerronnallisesti silmääni eniten sopiva. Olisin voinut valita dokumentaarisemman; jossa henkilöt nousevat linja-autoon, eivätkä hetkeksikään irrota katseitaan medialaitteistaan. Kai niitä edelleen puhelimiksikin sanotaan.



Ratalinna: tuo talo jonka pääty kuvassa, on saamassa eteensä uudisrakennuksen. 




Aiemmassa kuvassa esiintyneiden kerrostalojen toinen puoli. 
K-supermarket Kampuksen parkkipaikalta nähtynä. 






Kotona: Meillä asuva kissa on oppinut hyppäämään työ- tai oleskeluhuoneeeni ikkunalaudalle, ilmoittamaan halustaan päästä takaisin sisätiloihin. Ellei kolistelu riitä, se ilmoittaa tahtonsa tuuletusluukkuun naukumalla. Uniden on Bearcat- mallinen "parempi puskaradio", josta tosin ei enää kuulu sitä mitä silloin ennen, puskaradiosta. Nykyään puskaradio on nimitys ryhmälle tai ryhmille facebookissa. Niissä voi ruoskia itseään henkisesti, lukemalla niiden sisältöjä ja kommenttiraitoja. Vaarana on tosin joutua psykoottiseen tilaan, ja rikkoa tietokoneensa. Tai heittää kännykkänsä seinään.



Hyvää alkavaa viikonloppua; mitä se kullekin säädylle merkitseekään.






i Björneborg
det 22.11.2019
----
---
--
-
.
(paskat minä mitään ruotsia osaa;
kunhan keekoilin)


...
.

17.11.19

Otavan kruunu








Porin Länsipuiston ja Otavankadun kulmaan on valmistunut uusi, kaksi taloa käsittävä YH-asuntojen rakennuttama vuokrakerrostalo. Taloista toinen on ns senioritalo, toinen "tavallinen". Nähtyäni somessa hienon time-lapse- videon (linkki videoon julkaisun loppupuolella), ja pari muutakin kuvaa, lähdin aamupäivälenkille Länsipuistoon, ja samalla kuvaamaan tämän uutukaisen.



Näkymä puistojen risteyksestä: vasemmalta alkaa Länsipuisto. Ketainen talo taustalla on Satakunnan museon luonnontieteellinen osa; Luontotalo Arkki.








Länsipuiston ja Otavankadun kulma, Otavankatu vasemmalla. Tummansininen rakennus vasemmassa reunassa on Kirjaston  / Työväenopiston talo.


Otavankatua etelän suuntaan



Otavankatua pohjoisen suuntaan



Kirjastotalon sisäpihalta: Otavan kruunun suuntaan.




Yksityiskohtia, lähikuvia











Käynti Otavankadulta







Käynti Länsipuiston puolelta


Otavan kruunun pihaa. Oikeassa reunassa  Luontotalo Arkin päätyä













Rakennusvaiheen kuvia:
Helmikuu 2019














Lokakuun lopulla  2018, vuosi sitten:

.




Linkkejä:

Time-lapsevideo rakentamisesta (YouTube; YH-asunnot)

Porin YH-asunnot

Otavan Kruunu







Lopuksi: Google Mapsin street view,  elokuu 2011



Tätä uudempaa kuvaa ei Google tarjoakaan (marraskuu 2019). Navigaattorit ja ohjelmat jotka perustuvat näihin "historiallisiin" kuviin . . .
miettikää ite



loppu
___
__
_
:
.

9.11.19

Kadonneita posteja ja punainen penny


Kadonneita posteja, siis postitoimipaikkoja





Presidentti Kekkosen 70-vuotispäivän julhlistamiseksi julkaistiin postimerkki, jota painettiin puoli miljoonaa kappaletta. Julkaisupäivä oli 3.9.1970, jona leimatusta ensipäiväkuoresta tuo ylläoleva kuva on rajattu. Kokoelmassani oleva on aidosti kulkenut, eikä filatelisesti ilmaistuna tekele. Tekeleeksi kutsutaan ensipäiväkuorta tai muuta vastaavaa, joka on luotu keräilytarkoitukseen keinotekoisesti. Eli henkilö on mennyt varta vasten määrättynä päivänä tai määrättynä päivänä johonkin paikkaan ja lähettänyt itselleen kortin tai kirjeen joka sisältää leiman tai muun keräilylliesti merkittävän asian. Ennen se oli aivan hyväksytty tapa toimia, mutta nyttemmin on tullut käyttöön tekele termi, joka lienee tarkoituksella halveeraava.

Mutta tärkein asia tuossa kekkosmerkissä ja kuoressa on sen leima: postitoimipaikka jossa se on leimattu: Kekkonen. Kekkonen on kylä Ruovedellä. Ruovesi puolestaan on noin 4400 asukkaan kunta Pirkanmaalla. Ruovesi on ollut aikoinaan varsinainen ”Suur-Ruovesi”, joka oli pinta-alaltaan varsin mittava: siihen kuuluivat nykyisen Ruoveden lisäksi Keuruu, Multia, Pihlajavesi, Virrat, Ähtäri, Kuru, Vilppula, Mänttä ja Pohjaslahti.
So What!!  No sitä että postimerkkeilyä harrastaessa tulee melkein aina ajautuneeksi tutkimaan jotain johon merkki, leima tai jokin muu johdattaa. Niin tässäkin tapauksessa, vaikka otin Kekkosen esiin sen postitoimipaikan kannalta. Postitoimipaikan jota ei enää ole.

Posti on firmana, kun siitä tuli Oy, ollut viime aikoina paljon esillä mediassa. Työntekijöitä sorretaan, pomot ovat ahneita sikoja. Kultaisina aikoina, joiden filateliaa keräilen ja tutkin, oli postin toimipaikkoja ihmisineen kirjeitä leimaamassa suuri määrä. Tänä päivänä ollaan lopettamassa isohkojenkin kaupunkien posteja, Porinkin pääpostia. Ne vaihtuvat asiamiesposteiksi kauppojen ja vähäisten kioskien yhteyteen. Leimat ovat jo ajat sitten muuttuneet konesellaisiksi ja useimmiten lajittelukeskusten leimoiksi. Mutta kerättävää riittää, kun pysyttelee menneen ajan maailmassa.







Pari leimaa kotikunnastani Harjavallasta





Olen syntynyt Harjavallassa 1965, tai tarkalleen keskussairaalassa Porissa. Mutta kuitenkin...
Tuolloin ja vielä 80-luvun puolivälin aikoihin Harjavallassa oli neljä postinumero- ala-aluetta:

29200 Harjavalta
29210 Merstola
29220 Killanmaa
29230 Satalinna

Harjavalta pääpostina, jolla numerolla kotipaikkanikin posti tuli numerolla 29200. Paitsi joskus joku kirje seilaili Tamereen Pirkkalan ja Harjavallan Pirkkalan välillä. Kotipaikkani oli Pirkkalassa, siis Harjavallan Pirkkalassa. Tänäpäivänä alue tunnetaan nimellä Räikänmäki.
Merstolan ja Satalinnan posteilla oli tehtävänsä; sairaaloiden yhteydessä. Satalinnan sairaala, tunnettu alkujaan keuhkotautiparantolana, työllisti useita satoja henkilöitä. Potilaitakin oli satoja, ja sairaalan ympärillä paljon asutusta. Merstolassa toimi piirimielisairaala, iso sekin.
Killanmaan posti sijoittui fyysisesti Hakuninmäkeen, Pirkkalan koulun tuntumaan. Sen ja kotipaikkani raja kulki jossain kohtaa, ja sijoituimme pääpostin piiriin. Matkaa Killanmaan postikonttorille  ei ollut paljoa; noin kilometri linnuntietä, jos sitäkään.

Jossain vaiheessa, 80-luvun alussa tuli muutos. Killanmaan posti siirtyi nykyiseen Räikänmäkeen, Pirkkalantien alkuun. Kotipaikkani osoite oli Pirkkalantie 32, sen mukaan että tien alusta talollemme taisi olla matkaa 320 metriä.  Järkytys: osoiteeksemme tuli 29220 Killanmaa. Tuntui etten asunut enää Harjavallassa vaan jossain killanmaalla. Sama jos asuisin nyt Porin sijasta Toejoella. Asialla ei tosin nykyään enää ole merkitystä, kun netti on korvannut postin asuinpaikkana. Siis virtuaalisena vaikka tuntuu että sielläkin asun. "Koti on siellä missä W-lan yhdistyy automaatisesti"
Killanmaan postikonttori sijaitsi Topintori-nimisen kaupan kiinteistössä. Molemmat ovat edesmenneitä. Viimeisenä pihalla toimi kylmä ABC-bensa-asema, mutta sekin lopetettiin. Harjavallassa, joen pohjoispuolella ei ole yhtään kauppaa, mistään muusta puhumattakaan. Asukkaita on paljon ja alue melko laaja, mutta "kaikilla" on autot joilla menevät keskustaan asioilleen. Monet Poriinkin, kun sieltä saa Prisma-boonusta....  ja vaikka mitä "vmp"





Punainen penny  -  penny red



Löysin muutaman mielenkiintoisen postimerkin, vanhan Englannin kokoelmaani. Kuten aiemmasta julkaisustani ilmenee, olen keräillyt englannin käyttösarjan merkkejä kuningattaren; Elisabet II:n "päitä", machin-merkkeinä tunnettuja "ellunpäitä".  Niiden lisäksi muitakin kuninkaallisia esittäviä englannin merkkejä. Ja niitähän riittää.



Punaista yhden pennyn merkkiä voidaan pitää maailman toisena postimerkkinä. Siis postilähetykseen  liimattavana postimaksua osoittavana merkkinä. Ensimmäinen, siis maailman ensimmäinen postimerkki oli ja on "musta penny" - penny black, jota minulla ei vielä ole kokoelmassani.

Musta penny julkaistiin Isossa-Britanniassa 6. toukokuuta 1840. Mustan pennyn kuvassa, kuten tässä punaisessakin on kuningatar Viktoria nuorena.
Punainen penny seurasi mustaa vuonna 1841. Ulkoasultaan samana, mutta väriksi vaihdettiin punainen. Syynä värin vaihtoon oli parempi leiman havaittavuus. Mustassa se erottui huonosti, ja väärinkäytökset eli käytetyn merkin uudelleen käyttäminen oli yleistä. Joissakin alkupään punaisissa pennyissä on havaittavissa violettia värisävyä, painolaattoihin mustan pennyn painamisen jäljiltä jääneestä mustasta väristä.

Ylläolevassa kuvassa on kaksi versiota. Vasemmalla  ensimmäistä mallia oleva, vuodelta 1841 jolloin merkeissä ei vielä ollut perforointia (hammastusta) ja ne leikattiin arkeista saksilla. Merkin alakulmissa on kirjaimet, tuossa yksilössä G ja F. Ne ilmaisevat merkin paikan painolevyllä ja kokonaisella painoarkilla. Yläkulmissa on tähdet.
Punaiset pennyt jaetaan perforoidun ja saksin leikattavan lisäksi myös luokkiin: "Penny Stars" ja "Penny Plates", yläkulmiensa perusteella.
Kuvan merkeistä oikeanpuoleinen on mallia "Penny Plates". Sen yläkulmissa on myös painolevyn "koordinaatit" yksilössä E ja A. Mutta yläkulmissa kirjaimet ovat toisin päin: A ja E.
Miksi?? Koska alati kekseliäät ihmiset halusivat säästää rahaa tapauksessa jossa piti laittaa kaksi merkkiä kirjeeseen tai korttiin. Ohileimatun merkin käyttäminen parina toisen leimaamattoman kanssa tehtiin näin haastavammaksi. 




Punainen penny ei ole keräilykohteena kallis. Brittiläisissä liikkeissä ja verkkohuutokaupoissa ym foorumeilla niiden hinnat pyörivät punnan hujakoilla, allekin. Eli eurolla saa kyllä sen kansioonsa.
Mutta jotkut maksavat, jotkut todella paljonkin. Painolaatan numero on kätketty merkin reunan kuvion sisään. Ylläoleva kuva on mikroskoopista, johon tutkein merkkien reunoja. Luulin näkeväni tuossa kuvassa numeron, mutta tarkastelin väärää reunusta. Numeron löytminen ja erottelu onkin spesialistien hommaam jaa minä olen vain harrastelija - keltanokka.
Painolevyn numero on sikäli kiinnostavaa, että numeron 77 levyllä painettu punainen penny on...
arvoltaan noin  500 000 -puoli miljoonaa puntaa. 580 000 euroa.  On muitakin, mutta tämä tuosta. 




Sain käsiini pari muutakin mielenkiinoista "reiän täyttäjää". Kolmas vasemmalta on Viktoria-  juhlajulkaisu: "Vermilion" 1887. Siitä seuraava ja oikeanpuoleisin, ovat minulta vielä selvittämättä.
Oikeanpuoleisin on hyvin kulunut, ja filatelisessa mielessäkin arvoton. Mutta kiinnostaa minua siitä huolimatta.







Lopuksi:
Kameraa ulkoiluttamassa




Pyöräilykauden päätyttyä olen pysytellyt enimmäkseen sisällä. Kuvavirta kovalevylle on vähentynyt huomattavasti. Täytyi katsoa, milloin viimeksi olen käynyt jossain varta vasten jotain tallettamassa kameran kortille.
Tämä uusi veistos paljastettiin Harjavallassa; Cedercreutzin tuotantoa, aurinkokellon muodossa, uima- ja liikuntahallin pihassa. Kävin kuvaamassa 27.10.


12 päivää kului, ennen kun eilen pysähdyin ohi kulkiessani Isosannan vanhalle höyrysahalle, konepajanrannassa. Sen pihalle oli ilmestynyt osa paljon parjattua. Porin torilla ollutta konttiravintolaa. Nimesin kuvan "höyrysahan sahurien sosiaalitilaksi"




Samalla kun ikuistin kontin, nappasin "pakollisen" kuvan Aittaluodon teollisuudesta. Saha jauhaa yötä päivää. Sopivalla ilmalla kuljettimen rouskutus kuuluu hyvin Toejoelle.
Ensi viikolla on odotettavissa ääntä.  Pori Energia on rakentanut uuden voimalaitiksen joka alkaa olla valmis. Pari viikkoa puhaltavat höyryputkia puhtaaksi, ja siitä kuulemma voi aiheutua melua. Jopa haitaksi asti. Samoin varoittelivat mahdollisesta höyryn leviämisestä ympäristöön, mikä voi ajoittain jopa heikentää näkyvyyttä.
Lokkeja oli melkoisesti. Pilvet matalalla, piipun huippu melkein näkymättömissä.










Porissa, Toejoella:  9.11.2019

____

___
__
_
.
















6.11.19

Tietokoneet ja nörttiys



Marraskuu: kuukausi josta alkaa aika jona pysyn suurimman osan aikaa sisällä. Kuvaan enimmäkseen jotain purkkeja ja mööpeleitä. Harvemmin maisemia tai mitään muutakaan jota sulan maan ja lämpimämmän sään aikaan. Kuvaan kuitenkin jotain, kuten näitä vekottimia joita minulla kyllä piisaa kaikkien harmiksi ja ärsytykseksi asti. Edellisessä julkaisussani touhusin postimerkkien parissa. Nyt ovat vuorossa tietokoneet, joiden kanssa olen tehnyt monen laista jo yli 30 vuoden ajan. 


" present day "



Elokuvissa jotka ovat englannin kielisiä, esiintyy joskus teksti: "present day".  Sillä tarkoitetaan tätä päivää, nykyhetkeä. Päivää jona elokuva esittää tätä päivää. Sitä edeltävät, tai sen jälkeen tulevat kuvat ja kohtaukset ovat takautumia menneeseen aikaan.
Koska englanti on nörttien kieltä, laitoin ylläolevan kuvan otsikoksi tuon.

Kuvassa näkyy pöytä, jonka äärellä tätä nyt kirjoitan. Kuvassa näkyy kaksi tietokonetta; toinen pöydällä ja toinen pöydän alla. Pöydän alla on myös subwoofer: bassokaiutin. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy pinkkaan ladotut "stereot": viritinvahvistin, nauhuri, minidisk, dvd/cd, ja levysoitin joka osaa myös savikiekkolevyt. Kuvan ulkopuolelle jäävät tavallinen levysoitin, printteri ja toinen kaiutin. Toinen näkyy yläreunassa, retron kromatun pallolampun vieressä.

Työpöytäni koneistus koki tämän marraskuun alkupäivinä muodonmuutoksen. Lukumääräisesti laitteiden lukumäärä pysyi samana, mutta luonne ikäänkuin kehittyi. Miten homma eteni: siitä tässä bloggauksessa. Nörttiaiheen lisäksi se sisältää jotain muutakin, ei siis pelkkää tietokone-latinaa / lätinää.




aiemmin tapahtunutta
Perjantai: 1.11.



Teen "tietokonetalkkarin" keikkaa, kuten ehkä jo tiedättekin. Hommia on silloin tällöin, mutta pääsääntöisesti melko vähän. Kaikilla on sukulaisia, ystäviä, vävyjä ja miniöitä, naapureitakin jotka auttavat tietokone- ja kännykkäasioissa. Mutta silloin tällöin saan puhelun tai viestin, ja riennän apuun. Sellaisesta tämänkin jutun pääosan esittäjä tuli  kuvaan mukaan.


Kävin toissa viikolla palauttamassa kuvan, erään tietokoneen näytölle. En ylläolevan, vaan uudemman pöytätietokoneen, jonka näyttö pysyi mustana kun koneen käynnisti.
Hoidettuani sen kuntoon, sain nähtäväksi tämän "monsterin". Ulkoisen kokonsa vuoksi, ja sisältämiensä komponenttien perusteella sitä voi kutsua noin. Fyysistä kokoa; korkeutta melkein 70 senttiä, syvyyttä melkein 50, ja leveyttäkin 25. Painoa kymmenkunta, ehkä 15 kiloa. Ikää 12-13 vuotta. Aikoinaan huolella, taiten, ja rahalla kasattu.



Koneen takana aikakauteensa nähden julmettu määrä liitäntöjä. Koaksiaalinen ja optinen äänen digi-ulostulo, tavallisten linjatasoisten lisäksi. 6 usb-liitäntää, firewire, verkkoliitäntä. Näytönohjaimessa sekä vanha vga, että digisellainen.
Huomio kiinnittyi tuulettimien ilmanottoihin. Koko kotelo on sisäpuoleltaan vuorattu etuseinää lukuunottamatta kauttaaltaan äänieristysmatolla, ja alkuperäiset ilmanotot taka ja sivuseinissä on tukittu.



Mutta koneen "katossa", siis päällä on kaksi isoa tuuletinta,  varustettuna "coolilla" punaisella led valaistuksella. Hienoa!   Ikääntyneen nörtin syke nousee hieman.
Seuraavassa kuvassa;  tuulettimien nopeuden säädöt, ja niihin liittyvät siniset indikaattorivalot, joiden kirkkauden perusteella näkee säädön tason.



Mutta mennäänpä pääasiaan, eli tämän koneen "talkkarointiin"


Otin siis asiakseni palauttaa tai pelastaa tästä jumiutuneesta koneesta kuvia, jotka olivat jääneet sen uumeniin "jumiin". Omistajalleen ja ottajalleen tärkeitä kuvia, joita ei oltu varmuuskopioitu tai muutenkaan kopioitu muualle.
Ensin kone pöydälle.  Näyttö, näppäimistö ja hiiri kiinni. Virrat päälle ja odottamaan mitä näkyy, tai näkyykö mitään.
Tuli näkyviin Windows Xp:n latautumiskuva, melko pitkän odottelun ja rouskutuksen jälkeen. Siis koneen rouskuttavan äänen. Tästä käynnistyminen ei sitten enempää edennytkään. Windowsin logon taustalla väreili matrix-tyylinen pikselivirta, jollainen ei kuulu asiaan.




Kansi auki ja kovalevyt, joita oli kolme, irti. Pölyä "riittävästi", mikä ei ole ollenkaan erikoista.
Lisää kahvia.



Kovalevyt yksi kerrallaan kiinni telakkaan, ja toiseen tietokoneeseen, tässä tapauksessa iMacciin jossa on minulla mojovat softat ja systeemit tällaiseen touhuun.



Tein tämän tapauksen innoittamana, tai sain idean kuvata pätkän Youtubeen, jumiutuneen kovalevyn herättämisestä. Tavalla joka on varmaankin melko kaukana tietokoneenkorjauskoulutuksen toimintasuosituksista. Tuo video on kategoriaa "älkää tehkö tätä kotona". Pitänee vielä mainita, että videon lopussa tapahtuva on demostrointia tai loppukevennys, jota ei pidä ottaa aivan kirjaimellisesti. Toimin SER-kierrätyksen osalta todellisuudessa asiaankuuluvalla tavalla.



Lauantai: 2.11. Pyhäinpäivä



Saatuani siirrettyä kovalvyiltä talteen ja turvaan puolisentoistatuhatta korvaamatonta kuvatiedostoa, tungin rojut koteloon. Kannet kiinni ja kone odottamaan kohtaloaan lattialle.
Illanviettoon, ryypp...  eikun siis hallowee... ei vaan mukavaa iltaa viettämään entisen työkaverin ja ystävänsä (minunkin) kanssa. Yökylään.

Tietokonetalkkari-toimeksiantoni tuli täytettyä; kuvat asiakkaalle, ja vielä pari hienosäätöä hänen ja puolisonsa koneisiin. Pelastamisen vastakohtana toisen koneen; käytöstä poistattavan kannettavan tietojen tuhoaminen.
Tätä konetta he eivät enää halunneet takaisin tilaa viemään. Eli varaosiksi jos minulla niille käyttöä, tai elektroniikkaromulavalle, Steenaan joka erottelee näistä jalometalleja ja murskaa loput sulatettavaksi ja naulatehtaalle.




Sunnuntai: 3.11.



Nukuttuani "yön yli" ja palattuani kotiin, päätin ottaa koneen uudelleen pöydälle. Pistää niinsanotusti "lihoiksi".  Tässä kuvassa kone on ilman kovalevyjä, virrat päällä. Testailin sitä sun tätä. Tutustuin tuulettimien toimintaan ja lämpösäätöihin. Koneen "katossa" olevien kahden ison tuulettimen valaistuksetkin toimivat, samoin kuin kolme muuta tuuletinta. BIOS:in muistivarkistus toimi, ja muutenkin emolevyn toiminta oli johdonmukaista.



Minulla on ollut windows-pc käytössä, silloin harvoin kun olen sellaista tarvinnut, tämä käytettynä hankkimani yritys-pc:nä toiminut Lenovo (ent. IBM) think centre- kone. Otin sen pöydällle, avasin konepellin ja vertailin sen ja nyt haltuuni saamani koneen komponentteja. Lähinnä muistikampojen osalta. Josko saisin tähän koneeseen lisää muistia, jotta sen windows (64-bit 10) toimisi hieman notkeammin ja varsinkin seiksi että sen videoeditori lakkaisi kaatuilemasta.



Mutta ei!
Lenovoni muistit olivat eri mallia. Uudempaa mallia. ei siis sitäkään hyötykäyttöä tämän ison koneen osille. Mitä sille voisi.....  Sitten välähti; siis minulla. Olen joskus kauan sitten paininut Linux-käyttöjärjestelmän kanssa, melko huonolla menestyksellä. Mutta olisiko tästä tietoteknisesti muinaisesineeksi luokiteltavasta koneesta linuxia pyörittämäään? Siis ihan harrastusmielessä. Olen iankaiken, aivan muutamaa viime vuotta lukuunottamatta, säätänyt ja värkännyt erilaisten käyttöjärjestelmien kanssa. Etsinyt täydellisyyttä, jota ei ole olemassakaan.
Päätin kokeilla.




Järkäle takaisin pöydälle. Formatoitu kovalevy paikalleen, näyttö kiinni ja menoksi.
Ensin piti hakea ja ladata netistä Linux. Niitä sanotaan jakeluiksi. Päädyin Ubuntuun. Latasin iMacciin ISO-levytiedoston, josta poltetaan asennus-dvd-levy. Tiedosto ei sellaisenaan ole valmis, vaan siitä tehdään ohjelmallisesti koneen ymmärtämä levysisältö.
Tein levyn, käynnistin Asuksen (sanon sitä tästä eteenpäin asukseksi, koska se on merkkiä Asus), tein sen BIOS-järkeen buuttisekvenssin jossa kone katsoo ensin dvd-asemassa olevalta levyä, ja jos sieltä löytyy käynnistystiedot, käynnistää itsensä siltä eikä kovalevyltä kuten normaalioloissa.
Buuttasin (uudelleenkäynnistin) uudelleen ja "fiat lux"!
Linux lähti asentumaan.



Asennuksen jälkeen kone käynnistyi uuteen elämäänsä. Jätin asian hautumaan. Päätin että kone jää minulle, eikä päädy romuksi. Siinä on potentiaalia.






Maanantai: 4.11.





Jouluradio aloitti lähetyksensä FM-taajuuksilla, siis radiossa vuorokauden vaihtuessa täksi päiväksi. Tapanani on monena vuotena tallentaa avaushetki radiosta äänitallenteeksi, mutta tällä kertaa en kertakaikkiaan jaksanut.
Palasin linuxin kimppuun:



Jätin win-pc:n toiselle pöydälle, ja tungin ison koneen pöydän alle. Jatkoin harjoituksia.
Olin kytkenyt näytön koneen  VGA-liitäntään. Näyttö on laajakuvainen, mitä vga:n resot eivät ymmärrä. Kuvan molemmin puolin jää näin mustat palkit ja kuvakkeet ym sisältö ovat epäluonnollisen suuria.
Kiersin pari kirpputoria, etsien 4:3 kuvasuhteista vanhanaikaista ei-laajakuvaista näyttöä.
Parikin sopivaa, mutta melko naarmuista yksilöä löysinkin, mutta päätin kysellä somesta, josko jollakulla olisi siistimpää ja järkihintaista tarjolla. Järkihinta sellaisesta on luokkaa 10-20 euroa. Ei yhtään enempää. Törmäsin kirppputoreilla järjettömiinkin hintoihin: 17 tuumaisesta näytöstä pyydettiin 50 tai jopa 70 euroa. Jostain 20 tuumaisesta "HD"-valmis töllöstä joka sopii tietokonenäytöksi; 200 euroa! Sillä saa uudenkin! Pyytäkööt minun puolestani, mutta ei niitä saa kaupaksi niillä hinnoilla, ei millään! Luulisi olevan tylsää kantaa niitä takaisin kotiin kun jäävät myymättä. Tavaraa hävitetään, myymällä kirpputorilla sellaiseen hintaan että se menee. Jobbarit tietystio oma lukunsa. Aika ei tätä tavaraa kaupitse, harvoin hintakaan.





Tiistai: 5.11.



Tein netissä kaupat siististä 19 tuumaisesta retronäytöstä. Treffit myyjän kanssa iltapäivällä. Laitoin aamupäivällä ison linuxin sisäänsä saaneen koneen toisen pöydän alle, ja nyt siinä näkyi kuvakin niin kuin kuuluu. Liitin sen näetsen näyttöön digi-liitännällä. Sekä näytöstä että koneesta löytyy sellainenkin. Mutta kantapään kautta piti sekin mokoma kokea.




Illalla: 
Pistin hankkimani 4:3 näytön kiinni win-pc-koneeseen. Mutta mitä! Se ei löytänyt levyä, käyttöjärjestelmästä puhumattakaan. Levy irti, telakkaan ja tutkimukseen. Levy oli kuollut tai seonnut. Buuttisektori korruptoitunut tai jotain. Toinen levy kiinni koneeseen. Ei löytänyt sitäkään, joka oli taatusti kunnossa. Latasin netistä toisen linuxin, ja buuttain peeceen sillä. Onnistui, ja asentuikin, mutta ei käynnistynyt.
Luovutin! Pc oli hajonnut tämän mylläkän aikana tai vuoksi. Olihan sillä ikää. Heitin mokoman nurkkaan odottamaan, todellakin romulavalle vientiä. Pistin ison linux-koneen takaisin "pääpöytäni" alle ja siistein paikat ja kaapeloinnit. Olkoon se nyt sitten toinen koneeni.
Kokeilin illalla yle-areenan toimintaa linuxissa, suraa uutislähetystä katsomalla. Kytkin koneen äänet "stereoihini", ja vot!!!
Jos minulle olisi joku 10 vuotta sitten sanonut että linuxilla netistä suoraa hd-tasoista lähetystä ääninenn kaikkineen katselemaan, niin olisin neuvonut hänet lääkäriin tarkiatuttamaan lääkityksensä.
Nyt se on kuitenkin tosiasia, että kaikki toimii ja "ajo käy".




tänään: 6.11.



Tuolla ylhäällä: Alotus- "present day" kuvassa näkyy lopputulos työpöytäni osalta. Mutta mitä tein sille retronäytöllle, jonka hankein pc-windowskäyttöön, koneeseen joka otti ja hajosi?


Win-10 pc saa mennä. Mutta onhan minulla miniläppäri jonka näyttö on kamalan pieni, jossa on hieno windows 7 (sikäli kun wintoosa voi jotenkin olla). Kytkin näytön pc:n näppiksen ja hiiren miniläppäriin ja voilá! Nyt näkee. Ja kestän tuon kuvasuhderistiriidankin tässä tapauksessa, kun käyttö on lähinnä DX-kuuneluun liittyvää touhua.




Linux-hirviö meni siis pöydän alle, ja digisovitettu näyttö työpöydälle. Nyky-linuxit ovat hienoja siinäkin suhteessa, että niihin oi liittää vaikka millaisen näppiksen. Laitoin kiinni vanhan Apple-näppäimistön, ja se toimi kuin junan vessa tässäkin.
Nälkä kasvaa syödessä: tuossa kuvassa ison koneen näytöllä on jo eri linux-version työpöytä. Latasin netistä Linux-mintin, ja buuttasin koneen dvd:ltä jolla on se. Päälevyllä oleva ubuntu säilyy omanaan, kun minttiä joka on melkein kuin win-10 voi ajaa ihan dvd:ltä käsin, asentamatta sitä varsinaisesti koneeseen.
Toki voisi vaihtaa kiintolevyn isompaan, tai osioida yhden, tai laittaa toisen levyn tai.... tai....
Tämä harrastuksenomainen nörttipuuhastelu on vienyt minut mukanaan jo yli 25 vuotta sitten.
Se on ollut vain vähän "piilossa". Aivan kuten postimerkkeilykin, joka sekin heräsi pari viikkoa sitten.
On marraskuu, ja minusta näkee sen   :)




Ai niin!    mainos:





Ilman tätä ei olisi tätäkään blogikirjoitusta syntynyt





Oikein hyvää marraskuuta!










Porin Toejoella:  6.11.2019
____
___
__
_
.





8928 kilometriä ja tusina

Oli viimein aika viedä pyörä korjaamolle ketjujen vaihtoon. Samalla uusi takapakka, eli takarattaat jotka olivat kuluneet ja jonkin verran p...