Tietokoneet ja nörttiys

Marraskuu: kuukausi josta alkaa aika jona pysyn suurimman osan aikaa sisällä. Kuvaan enimmäkseen jotain purkkeja ja mööpeleitä. Harvemmin maisemia tai mitään muutakaan jota sulan maan ja lämpimämmän sään aikaan. Kuvaan kuitenkin jotain, kuten näitä vekottimia joita minulla kyllä piisaa kaikkien harmiksi ja ärsytykseksi asti. Edellisessä julkaisussani touhusin postimerkkien parissa. Nyt ovat vuorossa tietokoneet, joiden kanssa olen tehnyt monen laista jo yli 30 vuoden ajan. 

" present day "

Elokuvissa jotka ovat englannin kielisiä, esiintyy joskus teksti: "present day".  Sillä tarkoitetaan tätä päivää, nykyhetkeä. Päivää jona elokuva esittää tätä päivää. Sitä edeltävät, tai sen jälkeen tulevat kuvat ja kohtaukset ovat takautumia menneeseen aikaan.
Koska englanti on nörttien kieltä, laitoin ylläolevan kuvan otsikoksi tuon.

Kuvassa näkyy pöytä, jonka äärellä tätä nyt kirjoitan. Kuvassa näkyy kaksi tietokonetta; toinen pöydällä ja toinen pöydän alla. Pöydän alla on myös subwoofer: bassokaiutin. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy pinkkaan ladotut "stereot": viritinvahvistin, nauhuri, minidisk, dvd/cd, ja levysoitin joka osaa myös savikiekkolevyt. Kuvan ulkopuolelle jäävät tavallinen levysoitin, printteri ja toinen kaiutin. Toinen näkyy yläreunassa, retron kromatun pallolampun vieressä.

Työpöytäni koneistus koki tämän marraskuun alkupäivinä muodonmuutoksen. Lukumääräisesti laitteiden lukumäärä pysyi samana, mutta luonne ikäänkuin kehittyi. Miten homma eteni: siitä tässä bloggauksessa. Nörttiaiheen lisäksi se sisältää jotain muutakin, ei siis pelkkää tietokone-latinaa / lätinää.

aiemmin tapahtunutta
Perjantai: 1.11.

Teen "tietokonetalkkarin" keikkaa, kuten ehkä jo tiedättekin. Hommia on silloin tällöin, mutta pääsääntöisesti melko vähän. Kaikilla on sukulaisia, ystäviä, vävyjä ja miniöitä, naapureitakin jotka auttavat tietokone- ja kännykkäasioissa. Mutta silloin tällöin saan puhelun tai viestin, ja riennän apuun. Sellaisesta tämänkin jutun pääosan esittäjä tuli  kuvaan mukaan.

Kävin toissa viikolla palauttamassa kuvan, erään tietokoneen näytölle. En ylläolevan, vaan uudemman pöytätietokoneen, jonka näyttö pysyi mustana kun koneen käynnisti.
Hoidettuani sen kuntoon, sain nähtäväksi tämän "monsterin". Ulkoisen kokonsa vuoksi, ja sisältämiensä komponenttien perusteella sitä voi kutsua noin. Fyysistä kokoa; korkeutta melkein 70 senttiä, syvyyttä melkein 50, ja leveyttäkin 25. Painoa kymmenkunta, ehkä 15 kiloa. Ikää 12-13 vuotta. Aikoinaan huolella, taiten, ja rahalla kasattu.

Koneen takana aikakauteensa nähden julmettu määrä liitäntöjä. Koaksiaalinen ja optinen äänen digi-ulostulo, tavallisten linjatasoisten lisäksi. 6 usb-liitäntää, firewire, verkkoliitäntä. Näytönohjaimessa sekä vanha vga, että digisellainen.
Huomio kiinnittyi tuulettimien ilmanottoihin. Koko kotelo on sisäpuoleltaan vuorattu etuseinää lukuunottamatta kauttaaltaan äänieristysmatolla, ja alkuperäiset ilmanotot taka ja sivuseinissä on tukittu.

Mutta koneen "katossa", siis päällä on kaksi isoa tuuletinta,  varustettuna "coolilla" punaisella led valaistuksella. Hienoa!   Ikääntyneen nörtin syke nousee hieman.
Seuraavassa kuvassa;  tuulettimien nopeuden säädöt, ja niihin liittyvät siniset indikaattorivalot, joiden kirkkauden perusteella näkee säädön tason.

Mutta mennäänpä pääasiaan, eli tämän koneen "talkkarointiin"

Otin siis asiakseni palauttaa tai pelastaa tästä jumiutuneesta koneesta kuvia, jotka olivat jääneet sen uumeniin "jumiin". Omistajalleen ja ottajalleen tärkeitä kuvia, joita ei oltu varmuuskopioitu tai muutenkaan kopioitu muualle.
Ensin kone pöydälle.  Näyttö, näppäimistö ja hiiri kiinni. Virrat päälle ja odottamaan mitä näkyy, tai näkyykö mitään.
Tuli näkyviin Windows Xp:n latautumiskuva, melko pitkän odottelun ja rouskutuksen jälkeen. Siis koneen rouskuttavan äänen. Tästä käynnistyminen ei sitten enempää edennytkään. Windowsin logon taustalla väreili matrix-tyylinen pikselivirta, jollainen ei kuulu asiaan.

Kansi auki ja kovalevyt, joita oli kolme, irti. Pölyä "riittävästi", mikä ei ole ollenkaan erikoista.
Lisää kahvia.

Kovalevyt yksi kerrallaan kiinni telakkaan, ja toiseen tietokoneeseen, tässä tapauksessa iMacciin jossa on minulla mojovat softat ja systeemit tällaiseen touhuun.

Tein tämän tapauksen innoittamana, tai sain idean kuvata pätkän Youtubeen, jumiutuneen kovalevyn herättämisestä. Tavalla joka on varmaankin melko kaukana tietokoneenkorjauskoulutuksen toimintasuosituksista. Tuo video on kategoriaa "älkää tehkö tätä kotona". Pitänee vielä mainita, että videon lopussa tapahtuva on demostrointia tai loppukevennys, jota ei pidä ottaa aivan kirjaimellisesti. Toimin SER-kierrätyksen osalta todellisuudessa asiaankuuluvalla tavalla.

Lauantai: 2.11. Pyhäinpäivä

Saatuani siirrettyä kovalvyiltä talteen ja turvaan puolisentoistatuhatta korvaamatonta kuvatiedostoa, tungin rojut koteloon. Kannet kiinni ja kone odottamaan kohtaloaan lattialle.
Illanviettoon, ryypp...  eikun siis hallowee... ei vaan mukavaa iltaa viettämään entisen työkaverin ja ystävänsä (minunkin) kanssa. Yökylään.

Tietokonetalkkari-toimeksiantoni tuli täytettyä; kuvat asiakkaalle, ja vielä pari hienosäätöä hänen ja puolisonsa koneisiin. Pelastamisen vastakohtana toisen koneen; käytöstä poistattavan kannettavan tietojen tuhoaminen.
Tätä konetta he eivät enää halunneet takaisin tilaa viemään. Eli varaosiksi jos minulla niille käyttöä, tai elektroniikkaromulavalle, Steenaan joka erottelee näistä jalometalleja ja murskaa loput sulatettavaksi ja naulatehtaalle.

Sunnuntai: 3.11.

Nukuttuani "yön yli" ja palattuani kotiin, päätin ottaa koneen uudelleen pöydälle. Pistää niinsanotusti "lihoiksi".  Tässä kuvassa kone on ilman kovalevyjä, virrat päällä. Testailin sitä sun tätä. Tutustuin tuulettimien toimintaan ja lämpösäätöihin. Koneen "katossa" olevien kahden ison tuulettimen valaistuksetkin toimivat, samoin kuin kolme muuta tuuletinta. BIOS:in muistivarkistus toimi, ja muutenkin emolevyn toiminta oli johdonmukaista.

Minulla on ollut windows-pc käytössä, silloin harvoin kun olen sellaista tarvinnut, tämä käytettynä hankkimani yritys-pc:nä toiminut Lenovo (ent. IBM) think centre- kone. Otin sen pöydällle, avasin konepellin ja vertailin sen ja nyt haltuuni saamani koneen komponentteja. Lähinnä muistikampojen osalta. Josko saisin tähän koneeseen lisää muistia, jotta sen windows (64-bit 10) toimisi hieman notkeammin ja varsinkin seiksi että sen videoeditori lakkaisi kaatuilemasta.

Mutta ei!
Lenovoni muistit olivat eri mallia. Uudempaa mallia. ei siis sitäkään hyötykäyttöä tämän ison koneen osille. Mitä sille voisi.....  Sitten välähti; siis minulla. Olen joskus kauan sitten paininut Linux-käyttöjärjestelmän kanssa, melko huonolla menestyksellä. Mutta olisiko tästä tietoteknisesti muinaisesineeksi luokiteltavasta koneesta linuxia pyörittämäään? Siis ihan harrastusmielessä. Olen iankaiken, aivan muutamaa viime vuotta lukuunottamatta, säätänyt ja värkännyt erilaisten käyttöjärjestelmien kanssa. Etsinyt täydellisyyttä, jota ei ole olemassakaan.
Päätin kokeilla.

Järkäle takaisin pöydälle. Formatoitu kovalevy paikalleen, näyttö kiinni ja menoksi.
Ensin piti hakea ja ladata netistä Linux. Niitä sanotaan jakeluiksi. Päädyin Ubuntuun. Latasin iMacciin ISO-levytiedoston, josta poltetaan asennus-dvd-levy. Tiedosto ei sellaisenaan ole valmis, vaan siitä tehdään ohjelmallisesti koneen ymmärtämä levysisältö.
Tein levyn, käynnistin Asuksen (sanon sitä tästä eteenpäin asukseksi, koska se on merkkiä Asus), tein sen BIOS-järkeen buuttisekvenssin jossa kone katsoo ensin dvd-asemassa olevalta levyä, ja jos sieltä löytyy käynnistystiedot, käynnistää itsensä siltä eikä kovalevyltä kuten normaalioloissa.
Buuttasin (uudelleenkäynnistin) uudelleen ja "fiat lux"!
Linux lähti asentumaan.

Asennuksen jälkeen kone käynnistyi uuteen elämäänsä. Jätin asian hautumaan. Päätin että kone jää minulle, eikä päädy romuksi. Siinä on potentiaalia.

Maanantai: 4.11.

Jouluradio aloitti lähetyksensä FM-taajuuksilla, siis radiossa vuorokauden vaihtuessa täksi päiväksi. Tapanani on monena vuotena tallentaa avaushetki radiosta äänitallenteeksi, mutta tällä kertaa en kertakaikkiaan jaksanut.
Palasin linuxin kimppuun:

Jätin win-pc:n toiselle pöydälle, ja tungin ison koneen pöydän alle. Jatkoin harjoituksia.
Olin kytkenyt näytön koneen  VGA-liitäntään. Näyttö on laajakuvainen, mitä vga:n resot eivät ymmärrä. Kuvan molemmin puolin jää näin mustat palkit ja kuvakkeet ym sisältö ovat epäluonnollisen suuria.
Kiersin pari kirpputoria, etsien 4:3 kuvasuhteista vanhanaikaista ei-laajakuvaista näyttöä.
Parikin sopivaa, mutta melko naarmuista yksilöä löysinkin, mutta päätin kysellä somesta, josko jollakulla olisi siistimpää ja järkihintaista tarjolla. Järkihinta sellaisesta on luokkaa 10-20 euroa. Ei yhtään enempää. Törmäsin kirppputoreilla järjettömiinkin hintoihin: 17 tuumaisesta näytöstä pyydettiin 50 tai jopa 70 euroa. Jostain 20 tuumaisesta "HD"-valmis töllöstä joka sopii tietokonenäytöksi; 200 euroa! Sillä saa uudenkin! Pyytäkööt minun puolestani, mutta ei niitä saa kaupaksi niillä hinnoilla, ei millään! Luulisi olevan tylsää kantaa niitä takaisin kotiin kun jäävät myymättä. Tavaraa hävitetään, myymällä kirpputorilla sellaiseen hintaan että se menee. Jobbarit tietystio oma lukunsa. Aika ei tätä tavaraa kaupitse, harvoin hintakaan.

Tiistai: 5.11.

Tein netissä kaupat siististä 19 tuumaisesta retronäytöstä. Treffit myyjän kanssa iltapäivällä. Laitoin aamupäivällä ison linuxin sisäänsä saaneen koneen toisen pöydän alle, ja nyt siinä näkyi kuvakin niin kuin kuuluu. Liitin sen näetsen näyttöön digi-liitännällä. Sekä näytöstä että koneesta löytyy sellainenkin. Mutta kantapään kautta piti sekin mokoma kokea.

Illalla: 
Pistin hankkimani 4:3 näytön kiinni win-pc-koneeseen. Mutta mitä! Se ei löytänyt levyä, käyttöjärjestelmästä puhumattakaan. Levy irti, telakkaan ja tutkimukseen. Levy oli kuollut tai seonnut. Buuttisektori korruptoitunut tai jotain. Toinen levy kiinni koneeseen. Ei löytänyt sitäkään, joka oli taatusti kunnossa. Latasin netistä toisen linuxin, ja buuttain peeceen sillä. Onnistui, ja asentuikin, mutta ei käynnistynyt.
Luovutin! Pc oli hajonnut tämän mylläkän aikana tai vuoksi. Olihan sillä ikää. Heitin mokoman nurkkaan odottamaan, todellakin romulavalle vientiä. Pistin ison linux-koneen takaisin "pääpöytäni" alle ja siistein paikat ja kaapeloinnit. Olkoon se nyt sitten toinen koneeni.
Kokeilin illalla yle-areenan toimintaa linuxissa, suraa uutislähetystä katsomalla. Kytkin koneen äänet "stereoihini", ja vot!!!
Jos minulle olisi joku 10 vuotta sitten sanonut että linuxilla netistä suoraa hd-tasoista lähetystä ääninenn kaikkineen katselemaan, niin olisin neuvonut hänet lääkäriin tarkiatuttamaan lääkityksensä.
Nyt se on kuitenkin tosiasia, että kaikki toimii ja "ajo käy".

tänään: 6.11.

Tuolla ylhäällä: Alotus- "present day" kuvassa näkyy lopputulos työpöytäni osalta. Mutta mitä tein sille retronäytöllle, jonka hankein pc-windowskäyttöön, koneeseen joka otti ja hajosi?

Win-10 pc saa mennä. Mutta onhan minulla miniläppäri jonka näyttö on kamalan pieni, jossa on hieno windows 7 (sikäli kun wintoosa voi jotenkin olla). Kytkin näytön pc:n näppiksen ja hiiren miniläppäriin ja voilá! Nyt näkee. Ja kestän tuon kuvasuhderistiriidankin tässä tapauksessa, kun käyttö on lähinnä DX-kuuneluun liittyvää touhua.

Linux-hirviö meni siis pöydän alle, ja digisovitettu näyttö työpöydälle. Nyky-linuxit ovat hienoja siinäkin suhteessa, että niihin oi liittää vaikka millaisen näppiksen. Laitoin kiinni vanhan Apple-näppäimistön, ja se toimi kuin junan vessa tässäkin.
Nälkä kasvaa syödessä: tuossa kuvassa ison koneen näytöllä on jo eri linux-version työpöytä. Latasin netistä Linux-mintin, ja buuttasin koneen dvd:ltä jolla on se. Päälevyllä oleva ubuntu säilyy omanaan, kun minttiä joka on melkein kuin win-10 voi ajaa ihan dvd:ltä käsin, asentamatta sitä varsinaisesti koneeseen.
Toki voisi vaihtaa kiintolevyn isompaan, tai osioida yhden, tai laittaa toisen levyn tai.... tai....
Tämä harrastuksenomainen nörttipuuhastelu on vienyt minut mukanaan jo yli 25 vuotta sitten.
Se on ollut vain vähän "piilossa". Aivan kuten postimerkkeilykin, joka sekin heräsi pari viikkoa sitten.
On marraskuu, ja minusta näkee sen   :)

Ai niin!    mainos:

Ilman tätä ei olisi tätäkään blogikirjoitusta syntynyt

Oikein hyvää marraskuuta!

Porin Toejoella:  6.11.2019

____

___

__

_

.