30.11.17

Miitä Suomessa näkyy somessa nyt


Tämän aamun lööppi somessa kertoi, miten Teosto: tekijänoikeuksienpuolustusjärjrestö,  on estänyt tuhannet videot YouTubessa näkymästä maassani Suomessa. Minulla oli muutakin ajateltavaa, mutta kun muutama omakin video oli mennyt estoon, käynnistin isomman tietokoneen ja latasin sille Opera -webselaimen, jolla voi kätevimmin siirtää itsensä esimerkiksi naapurimaahamme Ruotsiin, jossa ei ole TEOSTOa. Tai on varmaan joku vastaava instituutio, mutta joka ei ainakaan vielä ole alkanut Googlea pelottelemaan. Google omistaa YouTuben. Minä taas välillisesti omistan sinne lataamani videot. TEOSTO ei sinänsä kieltänyt videoiden näyttämistä. Kyseessä oli Googlen ylireagointi ja näpäytys.
Asia korjaantui parin päivän aikana.



Mutta tämä ajankohta

Fyysisesti pysyin Suomessa, Porin Toejoella kuten ennenkin. Mutta Internetin mielestä olin Ruotsissa, kun Gangnam style alkoi soida, ja esittäjä nonka nimeä en nyt muista; sätkiä ruudulla. 42 tuumaisella suurella ruudulla, niin että koko huone välkkyi kaamoksellisen aamun hämäryydessä.
Kuten kuva yllä näyttää.

Miksi Gangnam style?

Otin Gangnam stylen esimerkiksi. Koska TEOSTO väittää omistavansa tämän eteläkorealaisen materiaalin.  Ruutuun pomppasi ylläoleva ilmoitus.
Radiossa haastateltiin jotain TEOSTOn pääjehua, joka sanoi ettei teosto omista materiaalia, ja asia on korjattu youtubeen.
Osassa kyseisiä videoita on edelleen sama ilmoitus: TEOSTO ei ole häipynyt mihinkään. Osassa näkyy ilmoitus, ettei video ole katsottavissa maassasi.

Niin: Gangnam style! Miksi otin juuri sen tarkasteluni kohteeksi?
Siksi, koska sillä on 3 003 226 513 näyttökertaa.
Siksi koska vähintään
kolmemiljardiakolmemiljoonaakaksisataakaksikymmentäkuusituhattaviisisataakolmetoista
henkilöä, robottia, ja institutionaalista toimijaa on sen katsonut kuunnellut tai nähnyt: viimeisenä TEOSTO, joka päätti että sekin kuuluu johonkin kategoriaan joka ei ole sovelias kunneivat he siitä taida saada euroa tai jeniä.
Google saattoi ylireagoida tai olla vaan tarkkana, ettei Suomeen parane mitä vaan tuubaa pistää vapaasti katsottavaksi.

Vaihdan konetta, ja jatkan kirjoitusta Ruotsista käsin. Ihan vaan kokeeksi

Nå niin; heja allihooppa!

Linkitetäänpä tähän edelläkertomani video, jota en saanut tavallisella selaimella (ikivanha firefox ja vanhentunut iMacin lumileo) näkyviin.






Arvasin että käy edelleen näin, kun ylläolevaa videolinkkiä klikkaa:

(kuvakaappaus)


Sitten tein näin, ruåtsin verkossa toimivalla toisella koneella, kuvattu ruudulta:


Voilá!



Hyvää illanjatkoa!








25.11.17

Viisi kuusta ja kuusi muuta

Porin torille ilmestyi kuusi, johon lamput. Alaoksilla ei ole lamppuja, koska ilkivalta veisi ne ja rikkoisi loputkin. Jokakavuotinen ihmettely, eikö kaupungilla ole varaa jne.

Kaivauduin kuvakansioihini, ja keräsin kuvat torin kuusesta, viideltä vuodelta. Jokasessa sama juttu: alaoksat tyhjinä, lampuista. Ei mikän uusi ilmiö siis. Vuonna 2012 en kuusta kuvannut, enkä toriakaan. Asuin silloin muualla.

Tässä torimaisemaa, aikajärjestyksessä.
Kuvakulmat vaihtelevat kiinnostukseni mukaan











Viimeinen, tämänvuotinen kuva on otettu eilen. Siis 24.11.2017.
En mennyt torille kuusta katsomaan, vaan Kotikatu- nimistä valotaideteosta jossa parin kerrostalon ikkunat valaistiin erivärisillä kalvoilla, jotkut huoneet oli valaistu värillisin lampuin. Joissakin pyöri video, ja yhdessä näkyi tanssiesitys.


Tapahtumasta, tai teoksesta kuusi (6) kuvaa









23.11.17

Puolet Paskàa

Paluu vuoteen 2012, silloiseen kahviblogiini: "Pööniä toroon", jota kirjoitin Satakunnan Kansaan.

Tässä  kopio arkistostani 3.1.2012 

 


Tarkkanäköiset lukijat näkevät otsikon toisen sanan toiseksi viimeisen kirjaimen päällä heittomerkin. Lisäksi tuo toinen sana on kirjoitetu isolla alkukirjaimella, koska kyseessä on kahvin nimi.

Herkemmät lukijat paheksuvat tuota rahvaanomaista suomen kielen arkinimitystä tuotteelle, joka tässä tapauksesssa on kahvia ja jonka nimi alkuperämaassaan Italiassa tarkoittaa jotakin vähemmän paheksuttavaa.

Mutta asiaan:

Löysin toissa vikolla joulukuusen juurelta paketillisen kahvia: Pauligin Mundoa. Vaaleapaahtoista (paahtoaste asteikolla 1/5 , sama kuin kansallisjuomallamme Juhla Mokalla) Viikon sitä maisteltuani ja ihmeteltyäni sen "munattomuutta", ajattelin että asialle täytyy tehdä jotakin, ettei avattu paketti väljähdy käytön puutteessa mauttomaksi ja päädy roskikeen. Mundo menee kitkeräksi jos sitä annostelee reippaammin mutta ei onnistu kahvina, edes kofeiinin lähteenä normaalisti annosteltuna.

Apu löytyi Paskà:sta: Puolet sitä ja puolet mundoa. Ensin mainittu "P" on 100% robusta-pavuista paahdettu kahvi. Niistä pahamaineisista rehupavuista, joista valmistettu kahvi tuoksuu tai haisee palaneelta autonrenkaalta -tai kumisaappaalta. Robustaa käytetään halvoissa kahveissa, tai paremman katteen toivossa myytävissä "paremmissakin" kahveissa täyteaineena, mutta harvoin sellaisenaan.

Paskà on italialainen espressopapu, mutta käytin sitä nyt hieman karkeammaksi jauhettuna Mundon terästykseen. Hyvä tuli. En suosittele sekoitusta tottumattomille ennen nukkumaan menoa tai sen yritystä. Sekoituksessa on kofeiinia noin kolminkertainen määrä, keskiverto-presidenttiin verrattuna.

Samalla kun kokeilin kahvisekoitusta, kokeilin moccamasterin suodattimeen laitetun kahvijauheen päälle asetettua lisäsuodatinta: Tuota kuvassa oikealla näkyvää pyöreää lappusta. Syynä kokeiluun oli / on se, että vanhanmallisessa moccamasterissa vesi valuu kahvin päälle yhdestä isohkosta reiästä. Se aiheuttaa kahvijauheen keskelle kraaterin, joka ei ole kahvin laadun kannalta hyvä juttu. Uudemmissa keittimissä asia on korjattu ja reikiä on suihkuputkessa seitsemän kappaletta.

Käyttämäni paperi estää veden porautumisen kahvijauheeseen yhdestä kohtaa: kahvijauhe kastuu tasaisesti ja "uutto" tapahtuu tasaisemin. Yksi tapa varmistaa parempi uutto, on sammuttaa keitin puoleksi minuutiksi, kun vettä on valunut kahvijauheeseen noin minuutin ajan. Tavoitteena antaa jauheen turvota hetki, jolloin aromi irtoaa paremmin. Toisessa kuvassa suodatin "keitoksen" jälkeen.

Lukija joka on jaksanut tänne asti ihmettelee, että mitä se nyt oikein kirjoittaa! Tai kirjoitti? Tässähän piti esitellä eri kahvinvalmistustapoja ja välineitä, mutta alkoikin pelle pelottomaksi!
Kahviharrastus on keksimistä ja kokeilua -ja 60% tiskaamista ja putsailua. Tämä oivallus oli kuitenkin heti saatava muistiin ja verkkoon... Näitä tulee, mutta myös niitä perusteita.

Muistuttaisin lopuksi 

. . . että pienin laadukas suodatinkeittimellä valmistettava määrä kahvia on puoli litraa. Keittimet on suunniteltu niin. Käytän mieluummin grammoja; eli 500 grammaa. Se on vesimäärä, ja kahvijauhetta laitetaan suhteella 1:17 eli gramma kahvia 17 grammaan vettä:
eli 500g / 17 = 29 grammaa + 5 grammaa keittimelle.


13.11.17

Jouluradio

Kun avasin aamukahvia juodakseni tietokoneen, ilmestyi odottamani uutinen: Jouluradio (linkki) on aloittanut koelähetyksensä.
Olen seurannut niitä, ja varsinaista lähetystä joulukuussa aina lähetyksen päättymiseen saakka, niin kauan kun jouluradio on toiminnassa ollut. Kanavan ilmestyminen rdioaalloille on eräänlainen merkkipaalu. Taas on vuosi kulunut, ja hengissä selvitty. Kun kanava loppiaisen paikkeilla hiljenee, tulee minulle jälleen mieleen ajatus: kuulenko tätä ensi vuonna.



Nähtyäni tiedon koelähetyksen alkamisesta, käynnistin "ison" tietokoneen. Käytän sitä vain erityistilanteissa, kuten tällaisessa. Ruudulla näkyy ilmailuradiona käyttämäni vastaanottimen käyttöliittymä. Taajuus on viritetty 88,7 megahertsin kohdalle, ja kohinasalpa säädetty. Pari muutakin asetusta tehty, mutta ne eivät ole oleellisia. Antennijohdot menevät tuuletusikkunan verkon läpi räystäällä oleville antenneille. Kaikki toimi tällä kertaa sujuvasti, ja ääni tuli kuuluville.


 Ikkunalaudalla, koneen takana on vastaanotin, joka on kytketty tietokoneeseen. Tarvittaessa sen saa mukaan ja matkaan, jolloin antenniliitäntään kierretään "pamppuantenni".
Alempana oleva laite on LA-puhelin. Sen taajuuksilla kuuluu nykyään harvoin puhetta, mutta tiettyinä aikoina "äijäkööri" kokoontuu laitteidensa äärelle, ja joristaan joutavia.




Seuraavaksi kokeilin taajuutta isommalla "maailmanradiollani". Hyvin kuului.


 
 Sitten pienemmällä, noin tupakkiaskin kokoisella legendaarisella Fintecillä. Kuulokkeiden kanssa; stereona tuli, ja aivan kohinattomana. Antenniakaan ei olisi tarvinnut vetää ollenkaan ulos. Mutta laitoin kuvan rekvisiitaksi. Edellisen kuvan benchillä se onkin pois.
Lähetysteho on siis enemmänkin kuin riittävä.



Viimeisenä mutta ei ollenkaan vähäisimpänä, painoin virrat päälle "stereoihin". Valkkasin tunerin, ja naputtelin taajuuden. Moudi""  meni heti stereolle, ja äänenlaatu virheetön. Taajuus näkyy näytöllä tässä, kuten edellisissäkin kuvissa. Päivityksen lopussa koko maan taaajuusluettelo.

Nykypäivänä kai kuunnellaan radiotakin puhelimen ohjelmalla. Nämä FM-taajuuksia käyttävät radiot ovat katoavaa kansanperinnettä.
Mutta: jos haluaa kuulla äänen laatua, ja sellaista äänenlaatuo jollainen levyntekijöillä on ollut tavoitteena, kannattaa laittaa radio päälle. Kuunnella hyvillä kaiuttimilla, tai kuulokkeilla, jolloin äänenlaatua saa melko edullisestikin. Silloin saa kaiken irti.
Tuntuu melko typerältä ja turhauttavalta jauhaa somessa; "laittakaa äänet päälle" tai muuta vastaavaa. Pitäisi laittaa: "pistäkää stereot päälle". Mutta eihän sellaisia "stereoita", mitä ovatkaan, ole enää muilla kuin tällaisilla vanhoilla entisaikoihin jämähtäneillä pieruilla.



Radio soi jälleen. Jälleen on toivoa tulevaisuudesta.



. . . . .

6.11.17

Kuvausmääriä ja mustavalkokuvan veivausta


Nettisivulla voi tarkistaa, kuinka monta otosta kameralla on otettu. Loppukesällä hommaamani ensimmäinen Nikonkn runko on samalla ensimmäinen, jonka otosmäärän sain kyseisellä systeemillä näkyviin. Canoneilla mokoma ei onnistu.

Otin ensimmäisen lukeman selville, kun aloittelin Nikoniin orientoitumista. Edellinen omistaja oli painanut nappia tuon 3539 kertaa.
Otin eilen uudelleen lukeman, joka on tuo oikeanpuoleinen.
Menin kuva-arkistooni ja tein laskutoimituksia. Kuinka paljon olin kuvannut noiden lukemien välisenä aikana? Onko kuvaukseni ollut Nikon-painotteista?

72 päivän aikana olen ottanut Nikonilla 1358 kuvaa, mikä näkyy laskurilukemien erotuksena. 18 kuvaa / päivä. Saman ajanjakson aikana talteen on koneelleni jäänyt 1256 kuvaa, kun olen perannut tuplat ja paskat pois. Jonkin verran olen kuvannut kännykällä, 360° kameralla, kopterilla ja canonillakin vähän. Mutta syksyn pääpaino on kuitenkin ollut "uuden Nikonin" kuvilla.

Entä koko kulunut vuosi?

Tätä kirjoittaessani on vuoden 310. päivä. Jouluaattoon on 48 päivää.
Koneelleni on tänä vuonna kertynyt, tai jäänyt talteen 5180 kuvaa. Perkuutyö on kesken.
Päivää kohden se on 16 kuvaa / päivä. Jos hylkäys on samaa luokkaa kuin edellä olevassa laskelmassani, kokonaismäärä olisi noin 5800 ellen olisi mitään poistanut.
Tapanani ei ole räiskiä tuhatta kuvaa / kohde, joista kelpuuttaisin talteen 10. Mietin ensin, painan vasta sitten laukaisinta. Filmiajan päähänpinttymiä.
Se siitä.


Ikuisuusaihe: mustavalkoinen

Digikamerallakin voi kuvata mustavalkoista. Mutta lopputulos tehdään photoshopilla tai jollain, värillisestä alkuperäiskuvasta.
Automatiikat joilla voi kuvata valmista mustavalkoista, ovat oma lukunsa johon en ota suuremmin kantaa.
Nykyään on tullut "muotiin" kuitenkin sellainen tapa, että pistetään kamera kuvaamaan sekä jiipekkiä että raakaa rawikuvaa. Kameran asetuksista valitan mustavalkokuvaus, jolloin etsinkuva, siis se takanäytön live view- muuttuu mustavalkoiseksi. Mutta varsinainen kuva tallentuu myös rawina jossa on värit. Saahan sillä jonkinmoisen ennakkokäsityksen tulevasta kuvan sävyalasta. Siis mustavalkokuvan, jos sellaista ollaan hakemassa. Tapa on hyvä ja mielenkiintoinenkin.

Täss taas kerran mustavalkoisia ja yksi värillinenkin kuva samasta aiheesta. Kuvien alanurkissa on selitys miten kuva on syntynyt. En lisännyt kuvatekstejä enkä muutakaan infoa kuvista. Järjestyskin on mitä sattuu.


Kuvat valehdelkoot puolestani:









1.11.17

Valokuvauskilpailun yhteenvetoa

Tämän blogipäivityksen pääpaino on maisemakuvakilpailussa, joka alkoi vuoden alussa, ja päättyi eilen klo 23:59. Kilpailu oli ensimmäinen näkemäni, jossa kuviaan saattoi mainostaa somessa ja muualla internetissä. Siihen jopa rohkaistiin ja yllytettiin kilpailun säännöissä.

Kuvat ovat kuvakaappauksia kilpailun nettisivulta. Koska olen antanut panokseni kilpailussa kerättävään "pankkiin", koen olevani oikeutettu julkaisemaan ne.




Kilpailun pääsivu, jossa olin kirjautuneena kuvan kaapatessani. Tein laskelmaa kuvista.  Selasin kuvasivuja, järjestäen kuvat suosituimmasta eli eniten ääniä saaneesta alaspäin. Menin viimeiselle sivulle jossa nolla "ääntä" saaneiden kärki. Suosituimmat eivät minua kiiinnostaneet. Taisi olla yli
20 000 ääntä, eniten ääniä keränneellä kuvalla.

Kuvia kilpailuun oli lähetetty tarkalleen 43 457 kappaletta. Tai sen verran sivulla on niitä esillä.
Niistä nolla ääntä saaneita on 11 865 kappaletta, siis kuvia joita lähettäjä ei ole itsekään äänestänyt. Melkein neljäsosa kuvista.  Joukossa hyvinkin potentiaalista kuvaa, jota ei kuitenkaan ole lähetetty kisaan äänten toivossa, vaan kilpailuun johon on totuttu aiemmin. Tämä ei ollut sellainen.

Omista kuvistani: Lähetin kilpailuun vuoden aikana  yhdeksän kuvaa, vuoden alussa varmaankin seitsemän. Ja eilen päättymispäivänä kaksi. Ainuttakaan kuvaani en äänestänyt itse
Somessa linkitin viisi, joista eilen toiseksi viimeisen kuvan. Sen jakaessani korostin, ettei sitä tarvitse äänestää. Melkein kielsin. Laitoin vain näytille kaupunkimaiseman. Ääniä tuli siitä huolimatta viisi kappaletta.
Illalla, tunti ennen kilpailuajan päättymistä lähetin vielä yhden kuvan; pimeästä tehdasmaisemasta.
En kertonut missään laittaneeni kyseistä kuvaa. En linkannut, en mainostanut.
Enkä äänestänyt sitäkään isekään.
En päässyt nollakerhoon! Joku autuas sielu oli painanut viimeisen kahden tunnin aikana äänestysnappia, ja se sai siis yhden äänen. Robotti tai järjestäjän antama armoääni se ei ollut, koska nollakuvia on edellä mainitsemani määrä.


Laitetaan nyt näkyviin, ikään kuin muistoksi, kilpailuun lähettämäni kuvat. Äänimäärät näkyvät kuvissa. En kiitä niistä, muut kiittäkööt kun ovat "työtä" äänien saamiseksi tehneet. 

  


Tämä kuva on tammikuulta, kuvattu Uniluodossa, Porissa. Lähetin sen samana päivänä kun kuvasin. Laitoin näytille someen, ja ääntä +tykkäyksiä ropisi. 67 riittää minullle, kun keskityin kisaan niin kuin aiempiinkin;  tuomarointia silmälläpitäen





Toinen, tyhjänpäiväinen meri-talvi-oranssi. Helmikuuta taisi olla






Tästä pidän itse. Joku muukin piti. Kuvattu Makholmassa pari vuotta sitten.

 

 

 

 


Tästä kesäkuvasta sain kommentin josta suivaannuin, ja potkein kommantoijan somestani (mutta anelin myöhemmiin takaisin, tyypilliseen tapaani).
Se oli/ on kuulemma arveluttava, koska lapsia esiintyy kuvassa.




 
"pakollinen" ilmakuva 





 Eilen, kisan viimeisenä päivänä laittamani kuva. Sijainti herätti keskustelua somessa. Jokunen äänikin tuli, vaikka korostin että kuva vain näytille.



 Lopuksi tämä, "varkain" kisaan laittamani. Joka sai aiemmin mainitsemani äänen. Enkä päässyt nollakerhoon. Nappasin sen pari tuntia ennen kilpailuun lataamista. Kuva kuuluu kategoriaan: testikuvia. Muokkasin sitä melkoisesti, muunmuassa uudella DxO- ohjelmalla, saadakseni sävyjä edes hieman luonnonmukaisemmiksi. Jätin kuitenkin jonkin verran "karkkia" kuvaan, ettei aivan tylsäksi menisi. Nämä saturaatio-rikkat kuvathan ovat nykyään niin "in".
Kilpailukuvaksi sen annoin mennä, mutta en lataa FaceBookin "kakkossivulleni":
http://www.facebook.com/luomukuva


Kansa on puhunut, pulinat pois. Mutta jäljellä on kilpailun juryn valinnat parhaiksi katsomikseen maisemakuviksi, Suomi100 hengessä. En odota paljoa, en laatua tai vastaavaa. Alkuvuodesta tutkein kilpailun välitilinpäätöksiä, ja jokin niissä haisi. Kuukausituomarointi oli yhdessä vaiheessa jäävättyjen tuomareiden juhlaa. Mutta ei se mitään: huvinsa kullakin.
Kun menisi jo ohi mokoma Suomi100-vouhotus! Ja seuraavaksi on vuorossa 1918- satavuotisvouhotus. Jokunen kaheli on jo netissä aktivoitunutkin. Eilen ilmestyi someen erään perussuomalaisen ajama hanke valkoisten muistomerkiksi Poriin. Keskustelu päättyi onneksi jo alkuunsa moderointiin, enkä kommentteineni joutunut pannaan.



Lopuksi päivänpolttavaa asiaa,  ja vähemmän polttavaa

 

Kävin kaupungissa, kuten Porissa sanonta kuuluu. Pysäköidyin  Sokoksen katolle, koska kaksi tuntia ilmaista parkkia. Asiakasomistajat maksavat pysäköintini.
Kun olin tapani mukaan ainakin varttin etuajassa otin kuvan Liisankadusta, Sokoksen ja kauppakeskus Isokarhun väliseltä ajosillalta. Marraskuun ensimmäinen avautuu rannikolle tyypillisenä hieman märkänä jamelko koleana. Jäätävää sadetta oli ollut, kun liukasta paikoitellen.

Tänään on kateuspäivä. Verotiedot julkistetaan ja media mässäilee. Radiosta kuulin vaikkei pitänyt kuullakaan. Lehti saa olla loorassa, digilehti kiinni. Ei minua todellakaan kiinnosta, kun en itse ole listalla. Siitäkin voisi tehdä sellaisen listan kuin tuosta alussa kirjoittamastani kuvakilpailun äänilistasta. Pienituloisimmat luuserit!
Hyvä se on että Supercell:in perustajat maksavat minunkin sosaaliturvani.

päivänjatkoa: se on vasta puolessa!

Porissa: 1.11.2017
kellon ollessa
1/2 - 1
:
.
.











Kevät koittaa keikkuen

Niin se tekee joka vuosi tähän aikaan vuodesta. Keikkuen tulla. Mainostelevision ja iltapäivälehtien sääkauhistelujen sijaan sen kuulee aamu...