Kamerakuumetta ja laivabongausta

Mikä?  Kissa!
Loppukevennys alkuun, ja lopussa selitys. 

Alussa kuivaa kameratekniikka-jaaritusta. Loppupuolella laivoja. 

Myin auton pois ja ostin kameran. Olisi absurdia sanoa niin. En myynyt autoani, ostaakseni kameran. Hävitin sen kun en enää tarvitse sitä. Tapahtunut ei ollut kannanotto mihinkään. Teen mitä tykkään. Olen ennekin voinut tehdä, mutta käytäännöllisistä syistä tuollainen radikaali teko ei ole ollut mahdollista tai kivaa. 

Kamera? Enkö muuta keksinyt ostomaniassani. Raha ei poltellut taskussani. Mutta päätin laittaa muutaman kympin kameraan, koska ne ovat aktiivikäytössä kulutustavaraa, ja aiempi mielikamerani on alkanut näyttää loppumisen merkkejä. Sen antama kuva on mainiota, mutta käynnistyksessä on alkanut olla tahmeutta. Kuten nikoneissa, senkin akilleen kantapää näyttää olevan virtakytkin. Nikoneissa se on ympätty laukaisimen ympärille, mikä on kätevä käyttää, mutta ajan kuluessa mekaanisesti susi. 

Kamerakuume puhkesi lopullisesti, kun eräs tuttavani - ystäväni hankki superzoomin. Loistavan sellaisen. 
Aloin plarata kamerakauppojen verkkokauppoja. En montaa. Luottokauppa, josta olen aina ennnenkin löytänyt etsimäni: Kameratori, ei pettänyt nytkään. Satsaukseni ei ollut suuri. Ei satastakaan. Alkuperäisen akun löysin marmoritiskiltä; "Rahalasta". En halunnnut kopio / piraattiakkua vaan brändisellaisen. Piraateista minulla ei ole hyvää sanottavaa. Halpaa ja hyvää halutessaan joutuu ostamaan kaksi. 

Kamera tuli parissa päivässä, sujuvasti lähikauppani aulassa olevaan postin lokeroon. Samoin akku. 
Ensimmäiset pari päivää ovat kuluneet, eivät nyt aivan aamusta iltaan kokonaan mutta kuvailmaisun osalta, testailun ja vertailun merkeissä. Olen laittanut hankintani "koville", kuvailemalla vaikeita valaistuksia ja muute sellaista joka näyttää mistä kana kusee. Kompromisseja täytyy ymmärtää, kun kyseessä on 10 vuotta vanha vähämegapikselinen pokkarikamera. Mutta tiesin mitä hain, ja mitä sain. 
Tulen käyttämään aika pitkälti automaattia, sitä käyttäessäni. Otan matkaan järjestelmäkameran, jos täytyy säätämään ruveta. Pokkarilla voi keskittyä aiheeseen ja kohteeseen, jos se on jokseenkin luotettava ja ergonominen. 

Mutta: mennäänpä kokeiluihin. Halusin mustavalkoista. Sen voi toteuttaa kameran automatiikalla, tai photoshopilla värikuvasta muuttaen. 

Ensimmäinen: kameran asetuksista mustavalkoinen. Kamera tekee loput. Eli automaattikuva. 

Toinen tapaus: Kameralla tavallinen värikuva. Ja photoshopilla muunnos mustavalkoiseksi. 

Kolmas: Värikuvasta Photoshop elementsillä väännetty mustavalkoinen. Kameran mukana tuli joku vanha versio ohjelmasta. Asensin sen ainakin vähäksi aikaa koneeelleni, vaikka täysiverinen photarikin siinä on aina ollut. Joskus voi löytyä joku kadonnut jyvä. 

Tämäkin vielä:  Käytän kuvien arkistointiin ja lajitteluun Picasaa (3). Siinäkin on omat muokkaimensa. Mustavalkoinenkin löytyi hetken etsimisen jälkeen. Kaikkea täytyy kokeilla. Sellaistakin jonka olemassaoloa ei tiennyt. 

Laivoja

Sain hullunmaineen, kuvattuani parisataa veturinnumeroa, lähinnä Porin rautatieasemalla muutaman vuoden kuluessa. Täällä Reposaarella ei ole rautaieasemaa. Rautatie menee Tahkoluotoon, mutta on viime aikoina hiilen maailmankaupan hiljennyttyä hiljentynyt sekin. Olen käynyt katsomassa pari hyvää bongauspaikkaa, jos se jossain vaiheessa vilkastuisi.

Mutta laivoja voi bongailla, ja olen niitä kuvannut jemmaani ennenkin. Täällä on aitiopaikka, kun katsoo netistä satamaan saapuvien ja sieltä lähtevien laivojen luotsausaikatauluja. Hakekaa itse, jos aihe kiinnostaa. En linkkaa niitä tähän. 
Sen sijaan pari kuvaa parin viikon havainnoistani. Latailen niitä facebookkiini, niille luomaani albumiin.

Tian Fu- niminen Kiinan lipun alla seilaava rahtilaiva toi tuulivoimalan osia Sanghaista Mäntyluotoon 27.4.2021, siis eilen. Kaksi hinaajaa: kuvassa Tallinnassa kotisatamaansa pitävä Jupiter, ja Porin Karhu joka ei näy kuvassa, avustivat sen trikantin ulkonurkalta laituriin. 
Tykkään sanoa trikantti. Trekantiksikin sitä kutsutaan. Kolmikulma!  -  se matalikko räpsöönsuntin edustalla. 
Muunmuassa tämän otin vajaan tunnin kyttäämisen jälkeen järjestelmäkameralla, Reposaaren aallonmurtajalta. 

Palasin tänään murtajan juureen  "uuden" pokkarini kanssa,  katsoakseni mihin se pystyy melkein tappiin zoomattuna ja käsivaralla. Tian Fu oli Kallonlahden laiturissa. Tuulivoimaloiden siivet oli jo saatu pois laivasta. 
Vähän viherkaihia näkyy olevan kameran linssissä kun täys-automaatilla räpsii. Saahan sen pois, mutta jätin "silleen"

Viime viikon otoksia: Oslo Wave- niminen laiva, lastiluukut "leväälllään"
Kuva sillä minulle vanhemmalla, aiemmin enimmäkseen käyttämälläni pokkarilla. Cropattu isommasta. 

Edellisen lähdettyä matkoihinsa, tuli Oslo Waven sisar: Oslo Wave 2. Hakemaan puutavaraa. 
Tämä kuva on peräisin järjestelmäkamerasta, 250mm zoomilla napattuna. 

Viimeisenä laivana Marjetje Nora. Tästä olin mielissäni, kun viitisen vuotta sitten sain kuvan sen sisaresta; Deborahista. En muista millä tämän kuvan otin, mutta väliäkö sillä. 

Alun loppu-alkukevennys liittyy sekin alkupuolen kuivaan jorinaani kamerasta

Kissakuva, kuten tämäkin ovat lempilajiani valokuvauksen kohteina ja  -aiheina. Tällaisten perusteella olen tehnyt kameravalintani aiemminkin. Kissa ikuistui tappiin zoomattuna automaattikuvana. Niin kuin tämäkin. Niille ei tarvitse tehdä mitään. Jakoon vaan. Hankintani osoittautui itselleni hyvin soivaksi peliksi. 
Tästä on hyvä jatkaa riemua. Kevät etenee, pian on vappu, kesä ja kaikki!

Reposaaressa: 28.4.2021
-pian kuukauden asettautuneena

____

___

__

_

-

.

Auton hävitys ja tuhkakuppi

Kaksi toisistaan kaukaista asiaa tässä postauksessa. Merkittävä ja vähemmän merkittävä. 
Ensin merkittävämpi: 
Muutetuani Reposaareen ja päästyäni asettumaan aloilleni, toinen merkittävä elämäntapahtuma oli autosta luopuminen. Se eteni ja tapahtuikin olettamaani sujuvammin. Pääsin autosta eroon, mikä oli täysin harkittu teko. Viimeiset pari vuotta olen jokseenkin inhonnut koko kopperoa, ja ajatellut että jonain päivänä minulla ei sitä enää ole. Kyse ei ole mistään ideologiasta tai ympäristöintoilusta. Olen vain saanut tarpeekseni, ja haluan olla ilman sitä. 
Siispä:

Astuin toissapäivänä ensimmäisen kerran kaupunkiliikenteen linja-autoon. Porin Linjat vei minut Reposaaresta kaupunkiin, tallettamaan "panoautomaatilla" rahaa tililleni. Pari isoa seteliä, jotka sain myydessäni autoni. En halunnut tyrkyttää niitä lähikaupan kassalle, vaikka sekin olisi ne huolinut iltapäivä-aikaan, kun vaihtokassansa olisi jo riittänyt. Tapahtumasta, siis linja-autosta täytyi ottaa kuvia  muistoksi. Tässä ylläolevassa olen jo paluumatkani alussa, Antinkadulla pois päin kaupungista. 

Toimitettuani varsinaisen asiani, minulla oli vajaa tunti aikaa kulutettavana ennen ensimmäisen auton lähtöä takaisin Reposaareen. Kaupungin lähituntumasta pois muuttaessani ajattelin, etten näitä nurkkia enää kuvaile, mutta pakko oli palata Itäpuiston päähän entisen Juhana herruan talon kulmille hallitalon tuntumaan. Tulipalossa vaurioituneen, puretun talon tilalle nouseva "hallitorni" on noussut harjakorkeuteensa, ja jatkoin sen dokumentointia ainakin vielä tämän kerran kun "huudeilla" olin. 

Palattuani torille paluuauton lähtöä odottelemaan, otin ja ostin torikahvilasta jupillisen ja istuuduin hetkeksi sen ääreen. Webbikamera ikuisti sopivasti tilanteen, ja löysin sen sivulta itseni. Hakkeriselfie, johon osoitin itseni keltaisella nuolella. Netttikamerakuva Windyn sivulta

Linja-auto käy kaupungista Reposaareen mennessään Mäntyluodossa.  Kokeilin matkan varrella monenlaista "juttua" aikani kuluksi. Nappasin liikkuvassa autossa kuvan junasta, Mäntyluodon aseman tuntumassa, koska olen niitä melko monta bongaillut. Kuvasta tuli säälittävä. Veturin numerosta ei saa selvää. Mutta yrittänyttä ei laiteta. 

Kun Reposaaressa ei junia kulje, Tahkoluodon hiilijunia lukuunottamatta (palaan niihin jossain vaiheessa), "bongailen" jatkossa kallonlahden laiturissa käyviä laivoja. Niitä on tullut aiemminkin kuvailtua. Facebookissani on niille albumi (<-linkki sinne), jota jatkossa tulen täydentämään. 

Kuvakaappaus puhelimeni näytöltä, "systeemistä" joka oli minulle aivan uusi kokemus kun en ennen ole julkista liikennettä käyttänyt. Kaiken muun elämyksellisyyden lisäksi nykyaikainen bussilippusysteemi oli sekin minulle uuden opettelua. Monesta vaihtoehdosta päädyin mobiililipun käytttäjäksi. Latasin puhelimeeni kännykkäsovelluksen. Rekisteröidyin käyttäjäksi, ostin "kymppikortin", jonka kaupanpäälliseksi sain yhden matkan. 
Vaerasin taskuuni kertalipun hinnan kolikoina, kun ajattelin että saatan joko töpätä jotain sovelluksen kanssa tai se ei toimikaan. Kyllä toimi, ja oli olettamaani sujuvampi käyttää. Ei niin minuutintarkkaa, kuin mitä sivuilla annettiin ymmärtää. 
Näyttäessäni puhelimntani kuljettajalle, kerroin etten välttämättä osaa käyttäytyä sen kanssa aivan sujuvasti kun olen ensi kertaa liikkeellä sellaisen kanssa. Kuljettaja naurahti, että ensi kerta hänelläkin. Mutta kaikki meni niin kuin pitikin. 
Googlesta löytyy loput, hakulauseella "kyyti likel". 

Tuhakakuppi ?

Satunnaisia trivia-kuvia:
Minulla on tuollainen perintöesine. Vanha tuhkakuppi joka oli synnyinkodissani. Se otettiin esiin, kun tuli vieras tai vieraita jotka tupakoivat. Siihen ovat karistaneet ja tumpanneet henkilöt jotka ovat olleret merkittäviä. Kansanedustajia ja muita vastaavia merkkihenkilöitä, joita kuului isovanhempieni tuttavapiiriin. Silloin kauan sitten; 50-70- luvulla annettiin ilman muuta vieraiden polttaa sisätiloissa, ja tuhkakuppi tuotiin oitis pöytään. 

Vastavihityt Isäni ja äitini olohuoneessaan. Pöydällä, kuvassa vihkiraamatun oikealla puolella samainen tuhkakuppi. Isälläni tupakki sauhuaa, eikä äitini ole ollenkaan niin tupakkavastainen kuin myöhemmin. 
Hän ei koskaan nähnyt minun poilttavan. Ja  pidin huolta siitä ettei hän siitä joutunut olemaan huolisssaan. 
Yli 40 vuoden työrupeama keuhkotautiparantolassa sai häänet inhoamaan ja vieroksumaan tupakointia, enkä halunnut olla siinä mukana misssään muodossa. Isäni poltti enimmäkseen piippua, jonka paheen olen ilmeisesti häneltä saanut geeniperimääni. 
Kuvassa mukana, vasemmassa reunassa serkkuni Erja. 

Oikein mukava viikonloppua!  (miten se eronneekin muista viikon ajoista) kullekin

Reposaaressa, illan joutuessa:  23.4.2021

____

___

__

_

-

.

Betlehem ja somekuvat

Aikomukseni oli kirjoittaa tämän aamupäivän pyörälenkistäni, mutta tympäännyin ajatukseen. Ketä se kiinnostaa? Päiväni oli pyörälenkin piristystä lukuunottamatta melko pilalla tai ajatuksen asteella nahistunut, joten päätin jättää maisemat varsinaisesta kohteestani kovalevylle ja laittaa tähän vain saivartelua. Aloitin kirjoittamisen julkaisun lopusta, kuten usein teen. Sitten päädyin jättämään loput kertomatta, edellämainitsemistani syistä. 

Kävi vahinko ja huolimattomuus kuvan kanssa. Kameran säätö oli pielessä, mutta se laukesi silti. En katsonut mitä se teki, millaisen kuvan. Aukon esivalinnan sijasta kiekkoon oli eksynyt ajan esivalinta jota käytän äärimmäisen harvoin. 
Kuvan sisältö on kuitenkin tallentunut, jopa trendikkäällä tyylillä jonka kaivoin photarilla esiin  täysin puhkipalaneesta ylivalotuksesta. Betlehemintie; hauska tien nimi. Isokarin tila, joka oli määränpääni tänään. Rekka menee...  eikun täysperävaunullinen kuorma-auto...  Tahkoluotoon hakemaan bensaa tai jotain. Pysäkkikatoksessa on kusipään töherrys. Kusipään jonka töherryksiä on meri-pori puolillaan. 
Tämän sävyisiä kuvia on netti väärällään, ehkei aivan näin ylivalottuneita mutta täydestä menee. 
En jaa tätä blogipostaustani muualle kuin omalle seinälleni, ettei tule paskaa tuulettimeen kuten sanotaan. 
Saattaa sitä siltikin tulla, mutta minut tietävät ymmärtävät mitä ajan takaa. 

Somekuvista 

Lyhyestä virsi kaunis. En menekään beetlehemiin vaan pätkä kuva-asiaa: 

Joskus vähemmän on enemmän, ja dokumentiksi riitää vähätelty kännykkäräpsy. Olen testannut, vertaillut ja tutkinut kuvia ennenkin. Kyllästymiseen tai ainakin varmaankin kyllästyttämiseen asti. Nämäkin voi halutessaan ohittaa äkkiä. 
Lueskelin aamusella facebookkia", ja vastaan tuli keskustelua kännykkäkuvista. Luomukuvakin mainittiin, mutta en siitä sano nyt mitään. Lienee trollausta. 
Mutta nappasin pyörälenkkini varrella pari kuvaa puhelimella, kahdella eri tavalla. Tutkein kuvia koneellani, siis tietokoneella. Mitä niihin on bittitasolla tallentunut. 

Laitoin mesengerviestinä kuvan, jonka otin mesengerissä. Siis en puhelimen kameraohjelmalla, vaan someen kuuluvalla "nappulalla".  Palattuani kotiin, avasin viestiketjun ja tallensin kuvan siitä koneelleni tarkasteltavakseni.  Se on leveydeltään 1144 pikseliä, ja korkeudeltaan  2048 pikseliä joka on niinsanottu somesuositus kuvien pitkän sivun kooksi. Tiedostokoko on hyvin maltillinen: 304 kilotavua. 

Toinen "tapaus" samalta reissulta. Otin kuvan puhelimen kameralla, ja liitin sen seinäpäivitykseeni Facebookiin. Kotiin palattuani avasin senkin, ja tallensin koneelle. Sen pikselikoko facessa" on 2048 × 1152. Optimaalista, ja tiedoston koko tässäkin tapauksessa yllättävän pieni: 305 kilotavua. 
Latasin alkuperäisen, puhelimen kameran tallentaman kuvan puhelimesta tietokoneellni, ja katsoin sen tietoja: Pitkä sivu 5312 pikseliä, ja tiedostokoko 3,3 megatavua. En laita sitä tähän.  Enkä samasta näkymästä kameralla ottamaani kuvaa, koska se ei dokumenttimielessä poikkea näistä mitenkään. 
Siinäkin on aamupäivän tyyni meri, jokunen tuulimylly ja Kaijakari. 

Somessa näkee paljon pystykuvia, mikä johtuu kuvaustavasta tai somen käyttötavasta. Välillä näkee myös kaatuneita tai pystyyn kääntyneitä vaakakuvia, joka sekin on someappien siis ohjelmien tekelettä. 
Kuvatkaa miten tahdotte. 

Laajakaistaa mokkuloilla

Tässä numerossa: 

• asiaa nettiliittymästä ja nettiin menemisestä, ennen ja nyt 
  
• piilopiruilua ja -kiroilua

Blogini on "junnannut" itseään toistaen julkaisusta toiseen, joten jätän maisemat ja nähtävyydet tästä pois. Sen sijaan nörttilatinaa ja paskanjauhantaa nettitekniikasta ja kuuluvuusalueista.  Ehkä jokin tiedonjyväkin, sattumalta löydettäväksi. 

"Koti on siellä missä wlan kytkeytyy automaattisesti"

Kun muutin kaksi viikkoa sitten Reposaareen, oli edessä myös nettiliittymän siirtyminen uuteen paikkaan. 
Aiemmasta poiketen se sujui huomaamatta ja ongelmitta. Internettiin pääseminen ja sen käyttö on kehittynyt vuosien kuluessa hurjasti. Nopeuksien lisäksi nousseet ovat myös laitteiden ominaisuudet ja niiden käyttöönotto ja käyttäminen. Piuhat kiinni ja virrat päälle. Muutamat asetukset kohdalleen, josta myöhemmin lissä. 
En mene esihistorialliseen aikaan, puhelinmodeemien ja yhteysohjelmien viidakkoon. Minulla on siltäkin ajalta kuvadokumenttia arkistossa, mutta olkoot siellä. Laitan tähän modernimmat. 

Toukokuussa 2013. Muuutto Satalinnan vuokra-asuntoon toi mukanaan kuuluvuusongelman. Saadakseni jonkinmoisen signaalin reitittimeen, tein antennivirityksen. Kuvassa mokkkula on kiinnnitettynä studiomikrofonin pop-fltteriin, ja käännettynä asentoon jolla signaali oli mahdollisimman voimakas. Ulkoinen antenni ei tuottanut helpotusta. Reitittimestä langaton wifi tietokoneeseen. 

Nopeus ei päätä huimannut, eikä tulisi nykyään kysymykseenkään tarpeiden kanssa. Kuvassa mokkula kiinni reitittimen usb-liitännässä. 

Vielä aiemmin, toukokuussa 2012: Silloinen nettimokkula kiinni Jakuri- nimisessä laitteessa, jolla saattoi jakaa netin useammallekin koneelle langattomasti. Mokkulan vaaleansininen merkkivalo kertoo sen aikaisesta nopeasta yhteydestä. 

  

Joulukuussa 2014 oli käytössä Adsl-netti, eli puhelinliittymästä modeemiin tuleva liityntä. Modeemista eteenpäin tieto siirtyi langattomasti. Asuttiin Kiertokadulla, josta sitten muutettiin Toejoelle. Tämä liittymä seurasi sinnekin, ja toimi oikein vakaasti. Nopeus ei siinäkään ollut mitään valokuitulukkaa lähelläkään, muttariittävä silloisiin tarpeisiin. 

Nykypäivä ja -aika

Tammikuussa 2020. Elisan tarjous mobiililaajakaistasta 4G-nopeudella ja sim-kortillisella reitittimellä sai minut luopumaan adsl-liittymästä, eli niinsanotusta kiinteästä. Vedin töpselin seinästä, ja heitin modeemin menemään. 
Tilalle tuli pömpeli josta kuva alla. Sitäkin myydään mokkulana, vaikkei se muistuta vähääkään esikuvaansa. 
Muuttaessani nykyiseen asuinpaikkaani, minun ei tarvinnut tehdä nettiliittymän osalta mitään. Se toimii kaikkialla missä sen voi liittää sähköverkkoon. Ja kaikkialla missä on "kenttää" eli kuuluvuutta jolla kuvataan netin toimintaa kulloisessakin sijainnissa. 

"Mokkula" joka on reititin, on nyt sijoitettu kuuluvuuden kannalta hyvin ikkunalaudalle. Viisi valkoista lediä näytävät täyttä signaalivoimakkuutta. Vasemmanpuoleinen on virtavalo, sen vieressä vihreä joka näyttää nettiyhteyden olevan kunnossa. Siitä seuraava kertoo että boksilla on langaton yhteys tietokoneeseen ja kirkkaana vilkkuva; että myös ethernet-lankayhteys tietokoneeseen on toiminnassa. 

Lanka -"lani" ei ole välttämättömyys, mutta kytkin senkin kun kone on lähellä boksia. 
Monet paikannusta käyttävät nettisivut edellyttävät wifi-yhteyttä, joten sekin on päällä. Kaksi muuta konetta tarvittaessa, sekä tabletti käyttävät langatonta yhteyttä.  Tapauksessani myös television kuva- ja äänivirta tulevat netistä. Antennijohtoa ei ole kytketty, koska käytän elisa-viihde- palvelua. Se on niin ikään langattomasti yhteydessä verkkoon. 

Reitittimen takapuoli.  4 lania, usbi ja dsl-jäännekin.  Usbiakin voisi huvikseen kokeilla. Se on tarkoitettu sisällön jakamiseen muistitikulta verkon yli. Aivan turha  :)
Salasanat ja muu ovat tarralla laitteessa. Aika älytöntä tietoturvan kannalta, vaikkakin kätevää. 
Kas kun suttasin ne "smuglella" kuvasta. Viivakooditkin, kun koodinlukuohjelmat ovat yllättävän hyviä erotuskyvyltään. 

Nopeuksista

Nopeus wlan & lan, molemmat käytössä

Huomion arvoinen asia verkon valinnasta wlanin osalta:
Käytössäni ovat listalla "Elisa_mobi_2261"- nimetyt yhteydet. Toinen on ns  tavallinen 2,4 gigahertsin taajuudella toimiva yhteys reitittimen ja koneen välilä.  Toinen 5G, jota jotkut luulevat 5G-verkkoa käyttäväksi. Paskan marjat! Kyseessä on sama asia kuin tavallisessa, eli se kertoo että käytössä juuri tuossa kuvan tapauksessa on 5 Gigahertsin taajuudela tapahtuva tiedonsiirto reitittimen ja koneen välillä. Nettiliittymäni on 4G mobiili; on ja pysyy. 

Miksi 5 gigahertsiä ?

Tässä nopeustestin tuloksessa on käytössä oletus / tavallinen 2,4 gigahertsin taajuus. Nopeus on mikä on. Tulee tuollakin toimeen, mutta joku 4K videostriimi pätkii pahasti. 

Ja sitten taajuutena 5 gigahertsiä. Nopeus on viisinkertainen nopeustestissä. 

Kuuluvuuksista ja 5-geestä

Katselin kuuluvuuskarttoja liittymäni toiminnasta Reposaaressa. Suodatin turhat pois ja kartta näyttää mitä on saatavilla. 300 megainen 4G "kuuluu" sinisillä alueilla. 600 megainen ei "kuulu" minulla Räpsöössä, 5-geestä puhumattakaan. 

Elisan 5G kattavuus tällä hetkellä Porissa. Siis mobiili 5G. 

Vertailun vuoksi Dna:n  5G kattavuus. Yllättävän suppea peitto heillä  Porin keskustan alueella. Toinen johon kiinnitin huomioni on Noormarkun peitto. Kartalta voi päätellä alueiden elintasorakennetta, mutta jääköön nyt ettei kukaan ota nokkiinsa. 

Mitä vauhti on

Netissä, siis somessa on ollut juttua valokuidusta ja kaiken maailman nettivauhdeista.  ja  Facebookin toiminnan sujuvuudesta.  Facebook on jonkinlainen standardi. On heitäkin jotka pitävät sitä internettinä. 

Kun "face" alkaa tökkiä ja hidastella ja joskus jopa jäätyy, sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä sen kanssa kuinka nopeaa on nettiliittymän toiminta. Facebook tietokoneella käytettynä on nettisivu niin kuin mikä tahansa suomi24. Selainkin vaikuttaa asiaan; siis onko firefoxi tai chrome tai peräti joku mikkisoftan jäänne: "IE"

Kun sinne perjantai-iltana änkeää  miljoona käyttäjää liikuttuneessa tilassaan, sivusto palvelimineen ruuhkautuu. Siinä eivät minkään valtakunnan valokuidut auta. Nopeus netissä taustalla on miljoonia megoja sekunnissa, mutta"face" tökkii. Kun menee "faceen" tiistaiaamuna kello 7, se toimii liukkaasti ja loistavasti. Ja nettinopeus taustalla on aivan se sama kuin perjantai-iltana yhdeksän maissa kun kaikki ovat somessa. 
Mitä valokuituun tulee: Sitä myydään nyt innokkaasti, niin kuin kameroita megapikselikiimassa. 
Taloihin ja yhtiöihin hommataan valokuitua. Se tulee johonkin rasiaan maksimiwarpilla, ja siitä kuparia pitkin töpseliin jossa on joku rasia josta sitten ihan tavallista lanipiuhaa pitkin koneelle, tai reitittimelle jolta langattomana koneelle. Matkan varrella on monta pullonkaulaa, jotka hidastavat valon kulkua koneelle, valon joka onkin muuttunut aivan tavalliseksi bittivirraksi  niiden pömpelien sisällä.  Pääteasemana voi olla joku jeesuksenvanha wintoosa joka suodattaa loput siitä valokuitukiihkosta. Lopputulos on plus / miinus 0.  Mutta on niin hienoa kun on valokuitu! Ja fase tökkii edelleen.  
Voi silti olla niinkin että vehkeet on viimeistä hottia, ja päivityshelvetti mielipuuhaa. Silloin voi laittaa kuvakaappauksen johonkin jostain nopeustestituloksesta jossa on gigamäärä nollia siirtonopeudessa ja jitteri nolla. Pingissä siihen tuskin pääsee. 

Reposaaressa:  15.4.2021

____

___

__

_

-

.

Tykkejä ja saari saaressa

Olen asunut viikon Reposaaressa. Muuttohommat ovat ohi, tänään kun laitoin matot lattialle ja tyhjensin viimeisen jätesäkin. Niitä ei ollut montaa, kolme jos oikein muistan. Vaatetta ja sensellaista. Muuttolaatikoita oli enemmän tyhjennettävänä. Kirjoja, äänilevyjä monessa muodossa, dvd-levyjä, ja hirveä määrä kaikenlaisia piuhoja ja johtoja. 
Viimeisessä säkissä oli tänään tarvitsemani lämpimämpi vaatekappale, hanskaa ja pipoa joita niitäkin tarvitsin tänään ensimmäisen kerran uudessa asuinpaikassani. 

Koitti viimein päivä jota olen jo odottanut. Laitoin pyörän ulos tallista, ja lähdin ensimmäiselle pyörälenkille tänä keväänä. Säät ovat olleet oikulliset, paljon kylmempi kuin vuosi sitten jolloin matkamittariin oli kertynyt jo parisataa kilometriä.  Melko viileää oli tänäänkin. Lenkistä ei voi puhua, kun mittariin kertyi vain 10 kilometriä. Ulkoiluvaikutus oli kuitenkin hyvä. Vietin puolisentoista tuntia Reposaaren reunoilla. Kävin paikassa jossa ei tule ehkä käyneeksi, ellei vietä muutoinkin aikaa tai oleskele saarella vakituisemmin. 
Olen käynyt saarella 100+100 kertaa, mutta tavanomaiseen tapaan. Mennään autolla johonkin, ollaan ja katsellaan aikansa. Ja aikansa ihmeteltyään ajetaan pois, seuraavaan paikkaan. Kauas on pitkä matka. 

Minne siis suuntasin ?  Mitä katsomaan ?

Tykkiä katsomaan! Tätä toista tänään. Kun pyörälllä pääsi, enkä jalan olisi mennyt. Kyseessä kahdesta rannikkotykistä pohjoisen puoleinen "yksilö", vai "yksikkö. 

Tämän ensimmäisen, lähellä Junnilaa sijaitsevan,  kävin bongaamassa kävelylenkilläni. Toisena päivänä  siitä kun saareen olin saanut sänkyni pystytettyä. 
Molemmat tykit ovat metsässä, melko piilossa. Piikkilanka-aitojen takana. Kuvasin lankojen välistä. 

Pyöräilin tykiltä Takarannan varrella olevalle linnakepuistolle. Ja linnakkeelle. Kyseisessä puistossa olen käynyt useammankin kerran, mutta itse linnakkeesta en ennen ole kuvaa ottanut. Siispä se nyt sitten "talteen"

Linnakkeen laatta, jollei joku sattuut arvaamaan. 

Nyt riittää militaria !

Otsikossa lukee: "saari saaressa"

Se on tämä junnilanlammessa. Taustalla Junneliuksen ankoilleen teettämä ankkalaksi kutsuttu...  ankkala. Siinä on saunakin, ellen väärin muista. Lampi oli 2.4. vielä vähän jäässä. Tai sohjossa.  Sydäntalvella siinä oli luisteluakin. Kun oli talvi. 

Junnilan rannassa, siis meren rannassa takarannan perukoilla. 
Takaranta - on tienkin nimi

Vieraskirjaksi kutsuttu kivirakennelma, jonka Junneliuksen vieraat ovat ammoin rakentaneet. 

Nuotiopaikkakin. Ja kaivonrenkaassa pakollinen "homo"

Junnilan tienhaarassa, portin tuntumassa. Asuinpaikkani näkyy siihen, kuten huomaatte kuvasta. 

Haahkat ovat saapuneet rantojen tuntumaan. Kuva läheltä aallonmurtajaa; Lontoon paikkeilta. 

Lontoo; siis villa lontoo- niminen talo. 

Olen kuvannut paljon junia ja vetureita. Niitä ei Räpsöössä kovin usein näe, paitsi Tahkoluodon suunnalla. Maailman hiilikaupan hiljaiselon vuoksi sielläkin on rautatierintamalla hiljaista. Eivätpä täristä kenenkään taloa rikki. Pölkkyjä kuulemma vaihtavat komposiittisiin, jotta tärinäongelma olisi pienempi. 

Laivoja voi "bongata" Kallonlahdella, Mäntyluodon satamassa. Marinetraffic(.com) on hyvä apu. 

Reposaarestakin voi ostaa bensaa & dieseliä. Marina Merilokilla on korttiautomaatti.

Päivän hinta 98-bensalle oli 1,65 euroa litra. Seuraava asema kaupunkiin mennessä on Yyterin jälkeen.  

Minulla on suunnitelmana hävittää auto pois. Siis myydä se halvalla. Inhoan sitä, siis autoani. Olen aina ollut jonkinmoinen autofriikkikin, mutta se aika on nyt mennyttä. 

Kevään ensimmäinen jälki kartalla. 

Lopuksi muutama kuva muistoksi muuttokaaoksesta ja viimeisenä "jäähyväiskuva" Toejoen asunnosta

Muuttoauton lähdettyä

Tärkeysjärjestyksessä toisena. Sänky ensimmäisenä. 

Viimeinen hylly muotoutumassa

Sään seuraaminen jatkuu uudessa asuinpaikassa

Viimeinen vilkaisu menneeseen

Reposaaressa: 8.4.2021

____

___

__

_

-

.