Kamerakuumetta ja laivabongausta

Mikä?  Kissa!
Loppukevennys alkuun, ja lopussa selitys. 

Alussa kuivaa kameratekniikka-jaaritusta. Loppupuolella laivoja. 

Myin auton pois ja ostin kameran. Olisi absurdia sanoa niin. En myynyt autoani, ostaakseni kameran. Hävitin sen kun en enää tarvitse sitä. Tapahtunut ei ollut kannanotto mihinkään. Teen mitä tykkään. Olen ennekin voinut tehdä, mutta käytäännöllisistä syistä tuollainen radikaali teko ei ole ollut mahdollista tai kivaa. 

Kamera? Enkö muuta keksinyt ostomaniassani. Raha ei poltellut taskussani. Mutta päätin laittaa muutaman kympin kameraan, koska ne ovat aktiivikäytössä kulutustavaraa, ja aiempi mielikamerani on alkanut näyttää loppumisen merkkejä. Sen antama kuva on mainiota, mutta käynnistyksessä on alkanut olla tahmeutta. Kuten nikoneissa, senkin akilleen kantapää näyttää olevan virtakytkin. Nikoneissa se on ympätty laukaisimen ympärille, mikä on kätevä käyttää, mutta ajan kuluessa mekaanisesti susi. 

Kamerakuume puhkesi lopullisesti, kun eräs tuttavani - ystäväni hankki superzoomin. Loistavan sellaisen. 
Aloin plarata kamerakauppojen verkkokauppoja. En montaa. Luottokauppa, josta olen aina ennnenkin löytänyt etsimäni: Kameratori, ei pettänyt nytkään. Satsaukseni ei ollut suuri. Ei satastakaan. Alkuperäisen akun löysin marmoritiskiltä; "Rahalasta". En halunnnut kopio / piraattiakkua vaan brändisellaisen. Piraateista minulla ei ole hyvää sanottavaa. Halpaa ja hyvää halutessaan joutuu ostamaan kaksi. 

Kamera tuli parissa päivässä, sujuvasti lähikauppani aulassa olevaan postin lokeroon. Samoin akku. 
Ensimmäiset pari päivää ovat kuluneet, eivät nyt aivan aamusta iltaan kokonaan mutta kuvailmaisun osalta, testailun ja vertailun merkeissä. Olen laittanut hankintani "koville", kuvailemalla vaikeita valaistuksia ja muute sellaista joka näyttää mistä kana kusee. Kompromisseja täytyy ymmärtää, kun kyseessä on 10 vuotta vanha vähämegapikselinen pokkarikamera. Mutta tiesin mitä hain, ja mitä sain. 
Tulen käyttämään aika pitkälti automaattia, sitä käyttäessäni. Otan matkaan järjestelmäkameran, jos täytyy säätämään ruveta. Pokkarilla voi keskittyä aiheeseen ja kohteeseen, jos se on jokseenkin luotettava ja ergonominen. 

Mutta: mennäänpä kokeiluihin. Halusin mustavalkoista. Sen voi toteuttaa kameran automatiikalla, tai photoshopilla värikuvasta muuttaen. 

Ensimmäinen: kameran asetuksista mustavalkoinen. Kamera tekee loput. Eli automaattikuva. 

Toinen tapaus: Kameralla tavallinen värikuva. Ja photoshopilla muunnos mustavalkoiseksi. 

Kolmas: Värikuvasta Photoshop elementsillä väännetty mustavalkoinen. Kameran mukana tuli joku vanha versio ohjelmasta. Asensin sen ainakin vähäksi aikaa koneeelleni, vaikka täysiverinen photarikin siinä on aina ollut. Joskus voi löytyä joku kadonnut jyvä. 

Tämäkin vielä:  Käytän kuvien arkistointiin ja lajitteluun Picasaa (3). Siinäkin on omat muokkaimensa. Mustavalkoinenkin löytyi hetken etsimisen jälkeen. Kaikkea täytyy kokeilla. Sellaistakin jonka olemassaoloa ei tiennyt. 

Laivoja

Sain hullunmaineen, kuvattuani parisataa veturinnumeroa, lähinnä Porin rautatieasemalla muutaman vuoden kuluessa. Täällä Reposaarella ei ole rautaieasemaa. Rautatie menee Tahkoluotoon, mutta on viime aikoina hiilen maailmankaupan hiljennyttyä hiljentynyt sekin. Olen käynyt katsomassa pari hyvää bongauspaikkaa, jos se jossain vaiheessa vilkastuisi.

Mutta laivoja voi bongailla, ja olen niitä kuvannut jemmaani ennenkin. Täällä on aitiopaikka, kun katsoo netistä satamaan saapuvien ja sieltä lähtevien laivojen luotsausaikatauluja. Hakekaa itse, jos aihe kiinnostaa. En linkkaa niitä tähän. 
Sen sijaan pari kuvaa parin viikon havainnoistani. Latailen niitä facebookkiini, niille luomaani albumiin.

Tian Fu- niminen Kiinan lipun alla seilaava rahtilaiva toi tuulivoimalan osia Sanghaista Mäntyluotoon 27.4.2021, siis eilen. Kaksi hinaajaa: kuvassa Tallinnassa kotisatamaansa pitävä Jupiter, ja Porin Karhu joka ei näy kuvassa, avustivat sen trikantin ulkonurkalta laituriin. 
Tykkään sanoa trikantti. Trekantiksikin sitä kutsutaan. Kolmikulma!  -  se matalikko räpsöönsuntin edustalla. 
Muunmuassa tämän otin vajaan tunnin kyttäämisen jälkeen järjestelmäkameralla, Reposaaren aallonmurtajalta. 

Palasin tänään murtajan juureen  "uuden" pokkarini kanssa,  katsoakseni mihin se pystyy melkein tappiin zoomattuna ja käsivaralla. Tian Fu oli Kallonlahden laiturissa. Tuulivoimaloiden siivet oli jo saatu pois laivasta. 
Vähän viherkaihia näkyy olevan kameran linssissä kun täys-automaatilla räpsii. Saahan sen pois, mutta jätin "silleen"

Viime viikon otoksia: Oslo Wave- niminen laiva, lastiluukut "leväälllään"
Kuva sillä minulle vanhemmalla, aiemmin enimmäkseen käyttämälläni pokkarilla. Cropattu isommasta. 

Edellisen lähdettyä matkoihinsa, tuli Oslo Waven sisar: Oslo Wave 2. Hakemaan puutavaraa. 
Tämä kuva on peräisin järjestelmäkamerasta, 250mm zoomilla napattuna. 

Viimeisenä laivana Marjetje Nora. Tästä olin mielissäni, kun viitisen vuotta sitten sain kuvan sen sisaresta; Deborahista. En muista millä tämän kuvan otin, mutta väliäkö sillä. 

Alun loppu-alkukevennys liittyy sekin alkupuolen kuivaan jorinaani kamerasta

Kissakuva, kuten tämäkin ovat lempilajiani valokuvauksen kohteina ja  -aiheina. Tällaisten perusteella olen tehnyt kameravalintani aiemminkin. Kissa ikuistui tappiin zoomattuna automaattikuvana. Niin kuin tämäkin. Niille ei tarvitse tehdä mitään. Jakoon vaan. Hankintani osoittautui itselleni hyvin soivaksi peliksi. 
Tästä on hyvä jatkaa riemua. Kevät etenee, pian on vappu, kesä ja kaikki!

Reposaaressa: 28.4.2021
-pian kuukauden asettautuneena

____

___

__

_

-

.