30.1.18

Ajan hammas ja loput muraalit

Palasin tänään kameran kanssa eilisessä kirjoituksessani käsittelemäni kuva-aiheen äärelle, Porin Liisankadulle. 28 vuotta on tehnyt sen mitä aika tekee. Saman minkä aika on tehnyt maalaukselle, se olisi tehnyt aidollekin rakennukselle. Taustalla olevan kerrostalon katto on uusittu, samoin elementtien saumat. Muraali on saanut olla rauhassa.






Kävin samalla kuvaamassa loputkin muraalit, joita esittäviä kuvia en pikaisesti arkistostani löytänyt. Tässä "tuoreet kuvat" niistä.



Antinkadun viimeisen talon pääty Riihikedossa



Entisen tyttöjen ammattikoulun pääty

Antinkadun ja Itäpuiston kulma



 Uusia odotellessa: Seuraava merkittävä valmistunee asuntomessualueelle kesällä.

29.1.18

Seinämaaluksia ja edellisen jutun täsmennystä

 

 

Seinämaalauksista eli muraaleista


Viimeisimmässä (26.1.2018) Suomen Kuvalehdessä on artikkeli surista seinämaalauksista eli hienommin sanottuna muraaleista: linkki verkkoartikkeliin.  
Tyypillisen pääkaupunkikeskeisyyden jälkeen jutun loppupuolella päädytään Poriin, joka otsikon mukaan esiintyy suomalaisen katutaiteen alkupisteenä: "Se alkoi Porista..."

Haastatellut porilaiset leimaavat tavalliseen tapaansa Porin katukuvan DDR:sta mallinsa saaneeksi Karl Marx- stadt:iksi. Kaikki on harmaata, rumaa ja kenkälaatikkoa jne.
Mainitaan että porilainen katutaide-buumi alkoi vuonna 2012.
Niin varmaan, kun helsinkiläiset löysivät kaupungin ja pääsivät tekemään taidettaan.

Mutta ensimmäinen taiteellinen kuva, kun ei oteta huomioon jo 30-50-luvulla hallitalon päätyyn maalattuja mainoksia, ilmestyi Liisankadulla olevan Asunto Oy Ahkeraliisan päätyyn. Sen tekeminen aloitettiin 1989, ja valmistui vuoden lopulla:


Valokuva jonka otin filmille 1990. Tässä digikuvassa on vesileima, joka on ilmestynyt siihen 2017. Olen palannut tämän kuvan äärelle monta kertaa. Siitä on monta kokeellista versiota arkistossani. Myös paperikuva fyysisessä albumissa, kirjahyllyssäni.
Kuva on toiminut eräänlaisena referenssinä skannaukselle, koska sävyala on melko kattava.

Otin kuvan "esille" ja laitoin someen (FB) viikonloppuna, tietämättä siinä vaiheessa mitään Suomen Kuvalehden artikkelista. Kyseinen artikkeli sai minut jälleen tarttumaan tuohon diaraamiin taltioituun negaruutuun, ja muihin kuvan versioihin.



Seuraavaksi teknistä vertailua eri valmistusvaihtoehdoista, mikä lienee suurelle osalle lukijoista tylsältä tai mielenkiinnottomalta. Hypätkää yli: sen jälkeen on kuvia ja asiaa muista aiheista

 

 

Negatiivi kehyksessään.


. . .  ja asetettuna filmikannella varustettuun tasoskanneriin




Ensimmäinen skannaus, asetuksella "color negative film". Joka antaa suoraan digi-värikuvan, kääntäen negatiivin positiiviksi. Kuva on suoraan skannerin antama, ilman mitään värikorjailuja. Pölyä esiintyy ja värit ovat karkeat ja melko jyrkät.




Toinen skannaus, jonka asetukseksi laitoin "color positive film". Eli kerroin skannerille kyseessä olevan diakuva. Skannaustulos on negatiivi, eli sellainen kun filmiruutu on suoraan katseltuna.
Tämän kuvan kanssa voi kokeilla, millaisen tuloksen kuvankäsittelyohjelman invert- eli toiminto jolla tavallinen kuva käännetään haluttaessa tehosteella negatiiviksi.



Invert- toiminnolla käännetty kuva on kamala. Värikuvassa sen käyttö ei ole järkevää.






Toinen tapa tehdä filmikuvasta digikuva, on kuvata se kameralla. Käytän päivänvaloa antavaa pientä kirkasvalolamppua.  Kinokoon värinegatiiville menetelmä on huono, mutta keskiformaatin 6x6 senttinen mustavalkokuva syntyy tällä tavalla jokseenkin yhtä hyvin kuin skannerillakin.




Valopöydältä kameralla kuvattu negatiivi. Valkotasapainon säädössä on tullut esiin vinjetointia.
Paremman tuloksen saisi lähilinssillä tai loitoilla, tai makropalkeella. Tätä kuvatessani en niitä käyttänyt.


Valopöydällä kuvattu nega invertillä positiiviksi käännettynä. Samanlaista kuraa kuin skannerista saadunkin kanssa. Saahan tästäkin jotain irti, kun tarpeeksi säätää. Mutta loputulos ei ole sittenkään kovin "häävi"




Pari muuta muraalia Porista, digikuvina otettuina


Postitalon pääty. Pauligin sponsoroima



Antinkadun ja Gallénkallelankadun kulma: Liikekulma. Taiteilija on ilmeisesti nähnyt ympäristön DDR-mäisenä, kuten monet porilaisetkin. Ja tehnyt sitä myötäilevän teoksen seinään, tyyliä jatkamaan.


On Porisssa jokunen muukin muraali, mutta en ole nimennyt niistä ottamiani kuvia. Siksi etsiminen on työlästä. Joten lähden kuvaamaan ne lähipäivinä uudelleen, ja jälleen aiemmista eroavalla menetelmällä.
Erityisesti edellä kuvatun Ahkeraliisan pääty kiinnostaa nykyasussaan.




Lopuksi korjaus edelliseen blogikirjoitukseeni


Edellisessä kirjoituksessani tai päivityksessäni noiduin polaroidfilmini happamaksi.
Niiin ei ollutkaan. Hölmöiliin itse, kun en muistanut enää polaroidin "kehitysaikaa".


Kertasin ohjeet ja asiat, ja yritin uudelleen. Samalla "iso mörkö" pääsi ensimmäisen kerran ulkohommiin, vietettyään ensimmäisen kuukautensa minun hallussani sisätiloissa testi- ja opettelukäytössä.


Ja tulihan se sieltä: Paperimuodossa katsottuna hyvinkin laadukas kuva piha-salavastamme. Kuva-aiheena tylsä, mutta teknisenä kuvana itselleni merkittävä.


Polaroid-kuvan, tai siis filmin taustapaperista joka revitään kehittämisen jälkeen irti kuvasta, saa tehtyä negatiivin kotikonsteilla. Mutta se on oma lukunsa, jolla en lukijoitani rasita. Ja siitä negatiivista saa edelleen.. .. .. huh


Tämä tällä kertaa. Olihan tuossa jo aika lailla. Suunnittelin blogikirjoitusta useamman päivän. Aiheita on "jemmassa" paljonkin, mutta tämä aihe sai innostumaan koska liitteeksi sai Suomen Kuvalehden artikkelinkin.

Flunssa on vaivannut pari päivää sitkeänä, muttta alkaa hellittää.
Sitä odottaessa: siedettävää alkuviikkoa kaikille!


Porissa: 29.1.2018
.
..


.







23.1.18

Hapanta polaroidia

Niinsanotusti strömssasin Polaroid-filmikokeiluni, monella tapaa. Ei mennyt niin kuin Strömsöössä, kuten sanotaan. Mutta näitähän tapahtuu ja kurjuuden summa on vakio.


?
Innolla laitoin polaroid-filmipakan polaroidperään, jollainen tuli hankkimani palkkikameran mukana. Itse kuvaa enemmmän olin kiinnostunut sen taustapaperiin tai  -kalvoon muodostuvasta  negatiivista. En niinkään varsinaisesta pikafilmikuvasta.

Isoformaattikoon polaroid- tai muun instax - (pika) filmin löytäminen on nykyään vaikeaa. Niiden valmistus on jokseenkin lopetettu. Jossain saattaa olla vielä jokin erä fimiä myynnissä, mutta aivan sattuman kauppaa sellaisen haltuun saaminen on.
Jollain netin foorumilla tai someryhmässä tuli mahdollisuus ostaa pakka polaroidia, ja minähän ostin oikopäätä. Taloudellinen panostus postikuluineen oli muistaakseni 15 euroa, mikä vaikutti kohtuulliselta kaiken maailman eBay- ilmoitusten hintoihin verrattuna.
Pakka tuli postissa, ja tänään viimein tuli aika ladata se peräänsä, ja paikalleen palkkikameran takalautaan. Jonkin aikaa piti ihmetellä, miten se sinne menee, mutta kamera on hyvin johdonmukainen kaikilta osiltaan, ja lopulta pääsin repimään suojat pois ja mittailemaan valoa


 Tammikuu on ollut varsinainen "superkuu" mitä tulee kuvaukseen liittyviin hankintoihin.
Tällainen  melkein käyttämätön Gossen Polysix- valotusmittari löytyi aivan pilkkahintaan.  Muittasin sillä nyt kuvaamani polaroid-testin arvot. ISO 100, ja aukko yli.




Puhelimiin on saatavilla valotusmittari- ohjelmia. Latasin netistä sellaisen puhelimeeni ja vertasin sen antamaa mittaustulosta "oikean mittarin" lukemaa. Samaa näytti.
Sitten vaan arvot kameran sulkimeen.
Sitä ennen tietenkin  tarkennus ja rajaus.
Sulkimen lataus, suojapelti pois filmiperästä, ja naps-sur-naps. Suoja takaisin ja polaroid-liuskaa repimään ulos perästä.

Suojapaperi pois, ja 3 minuutin kuluttua kuva tuli näkyville.


Vaihe: Strömssaus


Se pirulainen oli värifilmiä. Sen parasta ennen- päiväys on mennyt umpeen varmaankin jo viime vuosituhannella. Valotus menettelee, vaikka vähän ali. Mutta värit . . . olkoon.


Ostamani fimipakka tuli mustassa muovipussissa, ilman pakkausta. En huomannut siitä enempiä kysellä. Oletin ilman muuta että kyseessä oli mustavalko-polaroid, koska sen negakehityksestä muutoinkin oli puhe.
Nimittäin mustavalkoisen polaroidfilmin taustakalvosta saa tehtyä negatiivin domestos-geelillä.
Senkin hommaamiseen jouduin kiertämään useamman kaupan. Nestemäistä oli kyllä myynnissä, mutta geeli on harvinaisempaa. Värifilmi-tapauksella sillä ei ole mitään virkaa. Se joutaa alkuperäiseen tarkoitukseensa: viemäriin!

Tulipa tuokin koettua.
Jos jollakulla on tietoa 4x5 kameraan sopivasta mustavalkoisesta pikafilmistä, olisin tiedosta hyvinkin otettu.

Hyvää illanjatkoa




12.1.18

Megapikseleitä, onko heitä ?



Lähtökohtana ns. normaaliobjektiivilla, tavallisella järjestelmädigillä otettu kuva

Tämä aivan tavallinen kuva on otettu normaaliobjektiivilla, joka vastaa suunnilleen ihmissilmän "polttoväliä". Eli aluetta joka näkyy kun katse kohdistetaan johonkin kohteeseen.
Normaaliobjektiivi on kinokoossa, eli täysikennoisella digikameralla
tai 24x35 kinofilmiruudulla 50 millimetriä.
Tämä kuva on otettu kroppikennoisella kameralla, ja zoom-objektiivilla, jonka polttovälin sääsin vastaamaan täysikennoisen 50 milliä.
Kuvasin vapaalla kädellä, isohkolla ISO-arvolla. Jälkikäsittelynä valkotasapainoa kohdlleen, ja weppikokoon.


Niin, mitä sitten. Räpsyhän se siinä. Kahvinkeitin, ketsuppipullo, vohvelipaketti ja viinirypäleitä keittiön työpöydällä. Näkymä työhuoneestani keittiöömme.


Rajataan kuvasta osa:

Siis: rajataan, ei suurenneta, ei pienennetä. Vaan leikataan muu osa kuvasta pois.
Ensimmäistä, kokonaista kuvaa on pienennetty jotta se näkyy ja latautuu nettikuvana paremmin ja sujuvammin. Tätä ei. Se on osarajaus alkuperäisestä kuvasta. Kamalaa tohjoa, kun valo on mitä on, en vaivautunut jalustaa käuttämään enkä enempiä säätämään.


Ja nyt itse asiaan: Kuinka paljon megapikseleitä mahtuu isoon kuvaan?

Vaihdoin kameraa. Laitoin sen nokalle "köyhän miehen makron", eli suttuzoomista sahatun väärinpäin asennetun pahamaineisen 18-55 klasin, jota myytiin jonkun halvimman canonin mukana väkisin marketeissa.  Tämä kuva on otettu sillä. ja pienennetty 460 pikselin levyiseksi, kuten edellinen osarajaus lähtökohtana olleesta kuvasta. Suttuahan tämä, kun lasi on mikä on ja itse viritetty.
Tämän kuvan täysikokoinen pienentämätön kuva on leveydeltään 5194 pikseliä. Ihan hyvän kokoinen siis. Siitä saa vaikka puolitoistametrisen paperikuvan, siis sen kokoisesta digikuvasta

tätä klikkaamalla voi katsoa webbikokoista, muutoin originaalia kuvaa


Mutta miksi siinä näkyy vain tuo ketsuppipullo ja vohvelipaketti? Mihin muu jäi ?

Muu ei mahtunut kuvaan.

Otin kuvan, edellä kertomallani "suttuputkella". Laitoin palkkikameran järjestykseen, poistin tähyslasin ja takalaudan. Laitoin tilalle toisen linssilaudan ilman objektiivia. Tarkensin palkeella ja kuvasin linssilaudan reiästä osan näkymää. Josta syntyi edellinen kuva, ketsuppipullosta.

Palkkikameran objektiivi on myös normaalioobjektiivi, vastaten 50 millistä kinokoon objektiivia.
Tämä cambo on filmikuvakooltaan  4 x 5 tuumaa, eli noin 10 x 13 cm.
Sen koko kuva-ala on siis 101 x 127 mm, ja objektiivin polttoväli 150mm. 

Tämä oli ensimmäinen kokeiluni tai lähtökohta kameran rakentamiselle, jota en enempää tässä vaiheessa selvitä. Tästä on hyvä alkaa liimaileminen. 


Lopuksi tällainen ajatusleikki, kuvan muodossa:







Porissa; 12.1.2017

.

..















6.1.18

Johan tuli joulu! Ja kuvallista takautumaa muodon vuoksi



Odotettavissa ensi viikolla

Olen melko 'täpinöissäni'!
Pitkään odottamani, suurimmaksi osaksi vain haaveilemani asia on käsillä:
Lempäälästä lähti eilen aamupäivällä Matkahuollon kuljetettavaksi alumiininen "kirstu", painoltaan 20 kiloa.


Tämä kuva, ja pari seuraavaa ovat myyjän ottamia ja minulle lähettämiä. Kiitos ja anteeksi.



 .. .. ..  ja tässä paketin pääsisältö. Joulu tuli minulle pari viikkoa myöhässä. Jos niin voi sanoa.



Oheis- ja lisätarvikkeitakin on mukavasti; rullafilmi- ja polaroidperä, prismaetsin, ja muutama laakapidin.


Kyseessä on siis palkkikamera!
View camera, suurkuvakamera, isoformaatti.  Huutomerkki tuohon eka lauseeseen, koska asia kokonaisuudessaan on minulle "vuoden tapaus". Tai oikeastaan parinkymmenen vuoden.....
Kun 1990 kuvasin Hasselbladilla ensimmäisessä kuvaamossani Raumalla, kävin Finlandia Kuvan korruptio-messuilla Helsingissä, Inter Continentalissa joka oli silloin paikkana kova juttu. Näin siellä kristallikruunujen alla palkkikameroita; Sinaria Linhoffia, ja muita jalorotuisia jotka olivat silloin 25 vuotiaalle klopille pelkkä haave ja märkä uni.
Nyt kun unet ovat jo vähän kuivuneet, tämäkin asia oli toteutetavissa. Edessäni on aivan uusi aihepiiri, vaikka filmikuvaus on minulle tuttua + kehityshommat. 

Päädyin tähän hankintaan oikeastaan vahingossa tai sattumalta, vaikka se on koko ajan mielessäni ollut. Alunperin, törmäsin netissä Rolleiflexiin, josta aloin jo hieroa kauppoja. Mutta menin siinä äkkiä puihin, kun tietovirrassa vilahti tämä palkki.
Hinta oli kohdallaan (Rolleissa myös,  jokseenkin sama), ja kuljetuksesta päästiin hyvin yhteisymmärrykseen. Homma eteni kuin ajatus.



Miksei omia kuvia hankinnasta?

Puhelimeni piippasi eilen illalla klo 19:30. Matkahuollosta viestivät että paketti on noudettavissa. Mutta mokoma matkahuollon toimipiste oli mennyt kiinnni jo klo 18. Seuraavan kerran auki kun maanantai ylihuomenna koittaa. Olo on kuin 10-vuotiaalla jouluaaton aattona.
Mutta kyllä tämän pari päivää kestää, kun on 25 vuotta mentaaliharjoituksia tehnyt ja lukenut teoriaa päänsä puhki.

Lopuksi kaksi kuvaa viimeisestä "harjoitustyöstä" ja tutkielmasta, joka jollakin tavalla liittyy tuohon edelläolevaan laitteeseen. Saatte itse päätellä loput.








Sitten toiseen, paljon kuivempaan aiheeseen:
Laskeskelin ottamiani "sääkuvia", verraten elettyihin päiviin. 

Olemme asuneet nykyisessä paikassa nyt 487 päivää:  9.9.2016 alkaen, tähän loppiaiseen 6.1.2018.
Olen ottanut kuvan terassiltamme avautuvasta näkymästä 238 päivänä. 249 päivää olen ollut ottamatta. Osin syynä on ollut laiskuus, tympääntyminen, tai työvuoro joka on ollut esteenä. Mutta jonkin verran olen hyppinyt päivien yli, koska mitään muutosta säässä tai maisemassa ei ole ollut. Turha ruohon kasvamista on kuvata

Mutta "mennäänpä" kuviin: Muutama esimerkki matkan varrelta. Ensin nykyisestä asunnostamme, rivitalopihalta Porin Toejoelta:


Tänään otin kolmannen kuvan laajemmalla kuvakulmalla, kun aiemmat olen ottanut joko puhelimella, tai sitä vastaavalla polttovälillä varustetulla kameran objektiivilla. Tästä eteen päin siis tällaista laajakulmaa.


Vajaa viikko sitten, uudenvuodenpäivänä. Kuvattu perinteiseen tyyliin puhelimen kameralla
(Samsung Galaxy S6 edge)


... .. ja edellisenä uudenvuodenpäivänä. Muistaakseni Sony Xperia Z5 puhelimen kameralla.
 Sen kamerassa oli 23 megapikseliä. Mutta se ei ole mikään laadun mitta. Jokin mättäsi siinä, ja hankein tilalle nykyisen.


 Viime kesä oli melko sateinen ja viileä. Mutta oli kauniitakin päiviä. Kesäaikaan asumme melkoisessa "pusikossa".


Tämä kuva on otettu ensimmäisenä päivänä kun Toejoelle olimme muuttaneet. 




Paluu ajassa taaksepäin: Kiertokadulle, edelliseen asuinpaikkaamme. Ja kerrostalon ensimmäisen kerroksen parvekkeelle, jossa aloitin päivänäkymän kuvaamisen.

 
 Muutimme Kiertokadulle Tammikuun lopulla 2014. Aloitin kuvien oton vasta kesällä, heinäkuun 17 päivä. Silloin kesä kauneimmillaan. Suuren osan kuvista otin Olympuksen pokkarikameralla.



 
 Tämä talvinen näkymä on ikuistettu jollakin järjestelmäkameralla.




Yön pimeydessäkin otin yhden kuvan



Ja aamun auringon nousun aikaan, ennen töihin lähtöä. Kiinanmuuriksi kutsuttu kerrostalo vasemmalla, ja välissä Toivepuisto.




Tein Kiertokadun kuvista jossain vaiheessa Time-lapse videon, jonka latasin You Tubeen. Nähtävissä ylläolevaa ruutua klikkaamalla. Nykyisestä näkymästäni ei ole vielä vastaavaa tallennetta, koska en ole ollut tyytyväinen koepätkiin joita olen tehnyt.
Meinasin ensin kirjoittaa jokusen rivin rivitaloasumisesta, verrattuna kerrostaloasumiseen keskustan tuntumassa. Mutta mitä vanhoja kaivelemaan. Hyviä puolia on kuitenkin enemmän kuin huonoja. Ja haittoja vähemmän.

Kiertokadulla asuttiin 958 päivää. Kuvia kertyi 505. Suhde nykyisestä otettuihin on suunnilleen sama.



Hyvää loppiaista.  Mitä se kullekin merkitseekään
Porissa: 6. tammikuuta 2018



.

..




Vain tilaajille - interpoloitu

Luotu 26.3.2024 Täydennys loppuun 27.3.2024 Tämä postaus kuten muutama muukin näkyy blogiani seuraaville, kun en sitä jakele somessa. Sanoma...